Kuvagalleria

Kuvien © Janette H.
virtuaalihevonen, a sim game horse

Ulkoasun © Hanna K.
Otsikon kuvien © Janette H.

Ara Kay VH14-011-0201

Ara Kay "Ara"	kasv. Günther F., Saksa
hannover, tamma	om. Lissu T. (VRL-12701)
160cm, punarautias, tähti ja kuonopilkku	kilpailee
11v, s. 20.05.2012, satunnainen (4v 20.02.2013)	eliittihyppykeppi; he A / 160cm / 130cm

KTK-III pistein 15 + 17 + 16 + 16 = 64p.

Luonnekuvaus

Kun Narkin kasvattaja soitti meille ja tarjosi "Narkin kaltaista riemuidioottia, joka kyllä hyppää muttei ajattele" nauroimme paskaisesti. Sitten vakavoiduimme, kyselimme suvusta ja lopulta ostimme Ara Kay -nimisen hannovertamman. Ihan kuin Narkissa ja sen jälkikasvussa ei olisi tarpeeksi, niin nyt me olemme tekemässä toista samanmoista linjaa!
Hannoverin saapuessa Suomeen totesimme ostaneemme typerän (bile)prinsessan. Ara Kay on niin sievää ja somaa ja prinsessaa, ettei se voi kävelläkään kunnolla vaan joko sipsuttaa kuin puudeli tai astelee pää korkealla kuin mikäkin riikinkukkokoiras soidinmenojen aikana. Kaikki pöly, kura ja lika on kamalaa, mikä haittaa harrastustoimintaa ja kilpailemista. Silloin kun olosuhteet ovat kunnossa ja Aran päässä liikkuu muutakin kuin glitteriä niin puoliverinen on mahtava 160cm kilpatykki, joka tekee loistavia aikoja ja muutenkin hyviä ratoja.

Tamman bileprinsessa-lempinimi juontaa juurensa sen hoitokäyttäytymiseen; tamma hyörii, pyörii, steppaa ja kiljuu kuin olisi huonoissa teknoreiveissä. Ara on sentään kiltti hoitaa, vaikkei pysy paikoillaan, ja kunhan hoitaja pysyy liikkeessä mukana, hannover on simppeli hoidokki. Kiinni sitominen karsinaan tai käytävälle ei auta, tamma tanssahtelee siitä huolimatta minkä kerkeää. Harjan nyppiminen on raudikon inhokkipuuhaa pestävänä olemisen lisäksi, muuten kaikki käy. Eläinlääkäri ja kengittäjä ovat mukavia veikkosia, kunhan ovat ripeitä puuhissaan – Ara ei kauaa odottele.
Talutettavana hannover on siitä reippaimmasta päästä, hyvä kun ei paikoillaan laukkaa, kun taluttaja ei kulje tamman makuun tarpeeksi ripeästi. Aralle riittää topakka ”hö” tai vastaava epämääräinen äännähdys, sitten tamma kulkee taas pari metriä nätisti. Lastaaminen, kuljetus ja kopista/rekasta pois tuleminen sujuvat rutiinilla, tamma on tottunut matkustaja eikä sano kuljetukseen juuta eikä jaata.

Aralla ratsastaminen on kokemus, ainakin parilla ensimmäisellä kerralla. Raudikko on vieraskorea ja toimii uudella ihmisellä aina kuin ihmisen mieli, on kevyt ratsastaa, kuuliainen ja nöyrä, oikea unelmahevonen. Vaan auta armias, jos olet se reppana joka ratsastaa Araa säännöllisesti; tamma osoittaa yllättävää älykkyyttä tuttujen ihmisten kanssa, mokoma on mestari huomaamaan ratsastajansa viat ja ne liikkeet, joiden kanssa voi ensin löysäillä ja sitten sikailla. Jos ratsastaja ei esimerkiksi vaadi kunnon pohkeenväistöä vaan "vähän sinne päin" sipsuttelemista, ratsastaja saa huomata, ettei Ara loppujen lopuksi tee pohkeenväistöä ollenkaan, korkeintaan kylkimyyryä lapa edellä.

Koulupuolella osaamista on periaatteessa helpon A:n verran; liikkeet sujuvat, mutta koulutuomari ei välttämättä olisi ihastuksissaan. Ara on kyllä näyttävä tamma, koulupuoli vain ei kiinnosta hevosta minkään vertaa ja Ara onkin kouluratojen Titanic - lupaava alku, karmaiseva loppu. Hannoverin kiinnostus koulutreeniin lopahtaa yleensä treenin puolivälissä, jollei aikaisemminkin. Tehtävät kannattaa pitää lyhytjaksoisina ja hyötykäyttää puomeja ja kavaletteja niin paljon kuin mahdollista, että Aran saa syttymään koulutyöskentelyyn.
Esteillä tamma on aivan lyömätön, hyppäävä Ara on "wow!" -näky parhaimmillaan. Tammalla on hyvä hyppytekniikka, täydellinen esteratsun laukka, hyvä ratatekninen osaaminen. Ikävä kyllä pöllyävä kenttä, epämääräiset lumikasat, lätäköt sun muut haittaavat prinsessan menoa, suoritusta ja sielunrauhaa siinä määrin, ettei Ara hyppää ollenkaan vaan nostaa päänsä taivaisiin, joskus etuset siinä samalla. Kun olosuhteet ovat kunnossa, tammalla ei ole mitään ongelmia, se tekee osaavan kuskin kanssa hyviä hyppyjä ja ratoja, vaan auta armias jos esteiden välillä on epämääräistä rapaa - Ara lyö liinat kiinni ja lähtee häntä putkella toiseen suuntaan.
Tamma ei pelkää tai kyttää esteitä, mutta maassa olevat epämääräiset varjot ja valojuovatkin voivat olla liikaa. Kun ei järki päätä pakota..
Maastoilusta nyt ei kannata puhuakaan, siitä kun ei yleensä tule mitään, koska "hyi yäk joku pusikko, siellä on itikoita ja se on likainen ja pölyinen ja ällöööö!" sun muut tekosyyt. Joten ei mennä metsään, ei.

Tääl on bileet, kaikki sileeks!

Sukutaulu & -selvitys

i. Sanschavalier evm, hann, prn, 165cm	ii. Sansahil evm, hann, m, 166cm	iii. Sanquaro evm, evm, hann, rt, 166cm
		iie. Iolanthe evm, hann, m, 160cm
	ie. Edelmirawnia evm, hann, prn, 164cm	iei. Radburn Ravi evm, hann, rn, 166cm
		iee. Eibhlinlin evm, hann, prt, 164cm
e. Aia Parr evm, hann, prt, 160cm	ei. Jaegerparr evm, hann, rn, 163cm	eii. Jairus Quinn evm, hann, rn, 163cm
		eie. Parthenonia evm, hann, vrt, 161cm
	ee. Ada Valera evm, hann, prt, 160cm	eei. Adal Valdhorr evm, hann, vrn, 163cm
		eee. Rai Budai evm, hann, prt, 158cm

Sukuselvitys:

i. Sanschavalier oli hivenen huvittava tapaus; sen oritestin kouluindeksi oli melkein kymmenen pistettä parempi kuin esteindeksi, vaikka punaruunikko ori olikin esteratsu henkeen ja vereen. Komealiikkeinen herra olisi varmasti saanut hyvät liikepisteet kouluradoillakin, mutta 165-senttinen hannover teki uransa kansainvälisillä 150-160cm esteradoilla. Sanschavalier ei ollut samanlainen menestystarina kuin isänsä ja isänisänsä, mutta orilla oli sama erinomainen hyppytekniikka ja varma ratatekninen osaaminen, mikä teki orista puoliveriratsujen parempaa keskiluokkaa. Voittoja ja sijoituksia tuli hyvään tahtiin, mutta Sanschavalier tunnetaan enemmän nollaratoja tekevänä hyppytekniikan ylistyslauluna; sijoitukset jäivät kiinni ajasta, ori oli valitettavan hidas verrattuna kilpakumppaneihinsa. Luonteeltaankin Sanschavalier oli turhan särmätön kilparatsuksi; kiltti, leppoisa, vähän ruunamainen kaveri, joka ei stressannut mitään ja jolle kävi kaikki, voitontahtoakaan ei ollut nimeksikään.
Orin varsat ovat jatkaneet samalla linjalla kuin isänsä; Sanschavalierilaiset ovat tekniikaltaan erinomaisia esteratsuja, joilla on upeat liikkeet (muutama orin varsoista onkin päätynyt kouluratsuksi), mutta valitettavan usein kunnianhimoton luonne. Sanschavalierin tammajälkeläiset ovat usein oreja menestyneempiä, suurin osa Sanschavalierin orivarsoista onkin ruunia ja mukavia harrastepuksuja. Ori lopetettiin 27-vuotiaana.

ii. Sansahil oli vahvasti isänsä poika, aivan yhtä upea näky ja vaikuttavan kilpauran tehnyt esteratsu. Hiilenmusta, 166-senttinen ori oli kipakkaluontoisempi kuin isänsä ja taipuvainen kahdella jalalla tanssimiseen sekä pukittelemiseen, mutta meriiteiltään Sansahil vastaa isäänsä. Nuorten luokissa aloittanut ja kansainvälisille 160cm esteradoille jatkanut ori voitti kaiken mahdollisen, teki näytösratoja puissance- ja six bar -luokissa ja eläköityi tuotuaan ratsastajalleen olympiakullan. Loistavatekniikkainen huippuori ylitti isänsä kapasiteetissa, mutta oli luonteeltaan haastavampi ja välillä puhtaan vittumainen pukittaessaan ratsastajansa selästään turhan roisin pidätteen tai vastaavan asian vuoksi. Upeita tuloksia tehnyt ori sai vikansa anteeksi puhtaasti estetulostensa ansiosta, eikä hyvä rakenne ja tuleva jalostusorin urakaan pahaa tehnyt. Sansahilin ura oli verrattain lyhyt, mutta orin omistaja halusi hevosensa eläköityvän huipulla ja voittamattomana estelegendana.
Sansahilin tammat valittiin tarkasti, minkä vuoksi orilla on vain 45 jälkeläistä. Ori periytti hyppytekniikkaansa ja kapasiteettiaan jossain määrin, Sansahillaisia näkee 130-160cm tasoilla. Luonnettaan ori periytti hyvin epätasaisesti, samaten rakennettaan, ja näiltä ominaisuuksiltaan varsat tulivat yleensä enemmän emiensä sukuihin. Ori lopetettiin 26-vuotiaana sen ruoansulatuselimistön alkaessa oikutella.

iii. Sanquaro oli aikansa superjulkkis ja legenda. Vaatimatonsukuinen, eriparinen orivarsa ostettiin hevoshuutokaupasta pilkkahintaan, ja myöhemmin omistaja totesi haastattelussa ostaneensa Sanquaron "koska piti sen älykkäästä katseesta". Ruma ankanpoikanen kasvoi joutseneksi; 166-senttiseksi kasvanut raudikko oli ryhdikäs, hyvärunkoinen ja aikanaan KTK-II -palkittu. Älykäs, tyynen rauhallinen ja hyvähermoinen ori oli helppo käsitellä ja kouluttaa, eikä sen hyppykapasiteetti jäänyt huomaamatta. Imu esteille oli valtava, hyppytekniikasta ei korjattavaa löytänyt, ja Sanquaro osoitti kykynsä jo nuorten luokissa voittamalla kaikki ja kaiken. Iän myötä 160cm radoilla loistanut ori jatkoi meriittilistansa paisuttamista voittaen kaikki suuremmat estekisat, myös olympiakultaa Saksan joukkueessa. Yksittäisesteinä sujuivat jopa 190cm esteet, joskaan niitä ei hypätty juuri koskaan. Sanquarosta tarjottiin useaan kertaan miljoonasummia, mutta orin omistaja piti päänsä ja orinsa.
Siirtyessään siitoskäyttöön Sanquaro sai valtavat määrät tammoja joka vuosi, mikä yhdessä orin korkean tiinehdyttämisprosentin kanssa takasi suuret ikäluokat ja suuren jälkeläismäärän; Sanquarolla on vähän vajaa 1000 jälkeläistä. Sanquaro periytti vahvasti esteratsun ominaisuuksiaan, ei niinkään luonnettaan. Ori kuoli 30-vuotiaana vanhuuteen, ja Sanquaron omistajan toimistoa koristaa edelleen, pari sukupolvea myöhemmin, huippuoria esittävä taulu.

iie. Iolanthe, kipakkaluontoinen kaunotar, toimi koko elämänsä siitostammana kierrellen vain näyttelyitä. 160-senttinen, musta piirtopää oli hyvin lahjakkaasta estesuvusta, jossa kaikki olivat suoritus- ja periyttäjähevosia. Iolathe oli itsekin lahjakas, hyvätekniikkainen hyppääjä, ja tamma olisi päässyt vaikeuksitta 140-150cm radoille. Tamman kanssa kierrettiin vain näyttelyitä, joissa hannoveria kehuttiin sopusuhtaisesta rungosta, jalosta yleisilmeestä ja erinomaisista liikkeistä. Aikanaan tamma kantakirjattiin KTK-II –palkinnolla. Iolathe ei ollut helppo hevonen käsitellä, omapäinen, kipakka tamma vaati armeijamaisen kurin ja tiukat rutiinit pysyäkseen ruodussa. Ratsastettaessa tamma oli naurettavan herkkä, Iolathen selässä piti istua vakaasti ja käyttää apuja pehmeän rauhallisesti, ettei tamma keksinyt pukittaa tai tehdä muuten pahojaan. Luonteestaan huolimatta kaunis tamma oli omistajansa lempihevosia, kiitos sukunsa ja erinomaisten jälkeläistensä.
Iolathella tehtiin kuusitoista varsaa, joista kaikista tuli erinomaisia suoritus- ja/tai kilparatsuja. Kiitos tamman omien geenien ja tarkkaan tehtyjen orivalintojen, Iolathen varsat ovat hyvärakenteisia, kestäviä ja lahjakkaita suorittajia. Hyvien kilparatsun ominaisuuksien lisäksi Iolathe periytti vahvasti omapäistä, kipakkaa luonnettaan, joskaan ei niin voimakkaana kuin mitä tamman oma luonne oli. Iolathe lopetettiin 27-vuotiaana ruoansulatuselimistön ongelmien vuoksi.

Jälkeläiset

Ara Kay on rajoitetussa jalostuskäytössä.

Syntynyt	Varsan nimi	Isä	Omistaja
06.12.2014	hann-o. Wunderstern	i. Wunderfisch	om. mori-mori (VRL-11325)
12.01.2015	rp-t. Gucci Cutie	i. Götterdämmerung	om. Gestüt Istria

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Kilpailukalenteri:

Valmennukset

26.10.2014 estevalmennus, valmensi Víva
Hetken odottelun jälkeen Narri saapui punarautiaan tammansa Aran kanssa kentälle, jonne olin pystyttänyt 160cm korkuiset esteet. Katselin ratsukon tuloa, kunnes pyysin Narria verryttelemään Aran itsenäisesti. Alkuverryttelyt sujuivat reippaissa merkeissä. Narri taivutteli Araa sekä otti hieman siirtymisiä, jonka jälkeen pyysin häntä hyppäämään tammansa kanssa hieman 100cm korkuista verryttelyestettä. Heti alkuun Ara päättikin sitten pistää jarrut pohjaan tuosta vain. Tamma alkoi vikuroida ja kävellä pää taivaissa, Narrin selittäess lopuksi, että tamman käytös johtuu rapaisesta säästä. Narrin taistellessa Aran kanssa hetkisen aikaa, sai hän tamman nöyrtymään tahtoonsa, jolloin ratsukko pääsi hyppäämään. Ratsukko lähestyi esteet varmasti ja tasaisesti, Aran hypäten esteet loppujen lopuksi upealla hyppytekniikallaan. Koska verryttelyesteiden hyppäämisessä ei ilmenyt ongelmaa, kuin alussa, päästin Narrin ja Aran tutustumaan rataan. Rataan kuului 160cm korkuiset pystyt, okserit ja parit trippelit. Ratsukko lähtikin suorittamaan ensimmäisiä esteitä tasaisesti laukaten. Kun ensimmäinen este oli suoritettu, siirtyi ratsukko kolmen 160cm pystyesteen sarjalle. Ratsukko suoritti esteet puhtaasti, joten matka jatkui mutkan kautta trippelille, jolloin Aran takaset kolhativat puomiin, joka tippui alas. Siitä ei kuitenkaan välitetty, vaan ratsukko jatkoi matkaansa pystyesteelle, kahdelle peräkkäiselle okserille ja lopuksi he vielä hyppäsivät pystyesteen, jonka jälkeen rata oli suoritettu. Annoin ratsukolle pientä välitaukoa ja sillä aikaa kävin nostamassa tippuneen puomin takaisin paikoilleen. Päästin ratsukon hyppämään rataa vielä pari kertaa, jonka jälkeen oli aika lopetella valmennus tähän. Ratsukko suoriutui hyvin valmennuksesta, eikä siinä ole mitään moitittavaa.

01.01.2015 estevalmennus, valmensi Jaana K.
Saavuin maneesiin samaan aikaan, kuin ratsukkokin ja käskin aloittaa verryttelyt itsenäisesti sillä välin, kun minä rakentelin rataa. Rakensin radan pituushalkaisijalle laittaen siihen puomeja, pari ristikkoa ja loppuun okserin, josta sitten käännyttiin vuorotelleen oikealle ja vasemmalle.

Ratsukko oli saanut verkkailunsa tehtyä ja olivat valmiita aloittamaan hyppäämisen, joten käskin aloittaa ravissa ja suunnata radalle. Ara hyppäsi reippaalla ilmavaralla, vaikka esteet eivät olleetkaan kuin 60 senttisiä, mutta ei vara venettä kaada. Narri ratsasti hevostaan päättäväisesti ja johdonmukaisesti, vaikka tammakin oli erittäin reipas ja mukavan näköinen.

Korottelin esteitä pikkuhiljaa ja pidensin puomien väliä, jotta voitiin aloittaa laukassakin tuleminen. Ara hyppäsi edelleen suurella ilmavaralla ja Narri oli hypyissä erittäin hyvin mukana. Jossain välissä oli kuitenkin jostain päässyt lunta keskelle rataa ja sehän aiheutti melkoiset jäätymiset tammalle. Ratsastaja kuitenkin piti hevosensa hallinnassa ja selvisi kunnialla ohi lumesta. Kävin potkaisemassa hiekkaa lumen päälle ja saipa tammakin käydä vielä vilkaisemassa, ettei siellä mitään ollut.

Nyt alkoi jo rata lähentelemään sellaisia korkeuksia, että päätin ottaa puomit kokonaan pois jättäen rataan vain kolme estettä, joista ensimmäinen oli iso ristikko, toinen pysty ja kolmas pidennetty okseri. Ratsukko hyppäsi radan muutaman kerran ja kääntyi vuorotelleen oikealle ja vasemmalle. Laukkakin oli aina esteen jälkeen oikea, joten käskin Narrin kehua hevostaan ja annoin luvan aloittaa jäähdyttelyt.

Päiväkirja

Tallimaailman Kauniit ja Rohkeat!