Ravenscroft

Rippringham Rotten Reverie

Luonnekuvaus

Riina on pääasiassa lempeäluontoinen ponitamma, jossa on kuitenkin juuri sopiva tujaus tulisieluisuutta. Tuloksena on mitä sopivin kilpaponikimara: käsitellessä kenen tahansa lapanen, ratsuna ja erityisesti kisoissa sopivalla tavalla säpäkkä, herkkä ja reaktiivinen. Riinan voi yhtä hyvin viedä siliteltäväksi hoitoponipisteelle, talutusratsuksi pikkulapsille tai osaavaksi kisapeliksi juniorille, jolla on menestyksennälkää. Miksei aikuisellekin. Riina on mitä parhain varsankasvattaja, sillä sillä riittää riiviöiden kanssa kärsivällisyys maailman tappiin asti - toisaalta se antaa myös huutia, kun lapsukaiset menevät liian pitkälle.
Tammaa voi hoitaa kuka vain, koska vain, miten päin vain. Se seisoo ja rakastaa kaikkia, seuraa ja hoitoa. Riinan voi sitoa vaikka solmuun, eikä se sano mitään, ikävät asiat se kuittaa luimistamalla korviaan ja se siitä. Jalkojen nosto, kenkäys, varustus, eläinlääkäri... ihan sama, heittäkää tammaa vaikka pienillä kivillä, eikä se sano asiaan yhtään mitään.

Talutusratsuna Riina toki toimii kenellä vain, mutta itsenäisessä ratsastuksessa se onkin jo vähän osaavamman väen peli. Herkkä ja säpäkkä tamma on reaktioissaan nopea, aika ajoin jopa turhan kanssa. Se vaatii pehmeän, osaavan ratsastajan, joka tietää mitä tekee, eikä tee selässä turhia liikkeitä. Riina reagoi niihin kaikkiin, vaikka toki antaa anteeksi pienet nyppäykset tai heilahdukset, eikä ota saman tien täysstoppia tai katoa kuuhun. Se on kuitenkin erinomainen pieni paketti ratsua: toimii pehmeästi, kevyin avuin, reagoi nopeasti, tekee töitä hyvällä motivaatiolla eikä yritä laistaa mistään hommasta. Kun oma kehonhallinta ja ratsastus ovat kunnossa, tuntuu siltä, että Riinan kanssa voi saavuttaa ihan mitä tahansa kouluradalla. Sen ainoa vika on ajoittainen kiireisyys tehtävissä, erityisesti laukasta se kerää kierroksia, mutta hyvällä ratsastuksella tamma rauhoittuu kyllä.
Riina hyppää hyvin. Siis todella hyvin. Erityisesti valmennuksissa tuntuu siltä, että mitä Riina täällä tekee, kun se kyllä osaa, ratsastaja ei ehkä niin hyvin. Sillä on nopea, kissamainen hyppy, se on jaloistaan tarkka, sillä on hyvä tasapaino ja ratalaukka. Tamma kääntyy vaikka lantin päällä. Oikeastaan tuntuu siltä, että Riina suorittaisi radat paremmin ilman ratsastajaa. Poni kyllä kuumuu hypätessä melko tavalla, moottori käy ylikierroksilla ja sepä onkin se asia, missä ratsastajaa tarvitaan: laskemaan Riinan kierrokset hyväksyttävälle tasolle, jotta rata ei mene plörinäksi sen vuoksi.

Kokenut matkustaja on varsin hyvä kopissa, mutta koppiin mennessä Riina on suorastaan raivostuttava. Juu, ei sille voi vihainen olla, sillä tamma pelkää lastausramppia kaaduttuaan sillä kerran, vaan silti. Tamma täytyy houkutella koppiin namuilla, askel kerrallaan. Pakottamisesta ja liinoista Riina menee vain paniikkiin, namusilla homma hoituu. Kopista se pitää purkaa nopeasti. Kun Riinan peruuttaa vauhdilla alas asti, se ei ehdi tajuta kävelevänsä lastausramppia pitkin ennen, kuin se on jo turvallisesti maan kamaralla. Muuten kisapaikat ovat tuttua kauraa: tamman on vähän ryhdikkäämpi ja eloisampi kuin kotona, mutta edelleen kenen tahansa käsiteltävissä. Myös verkassa ja radalla se vastaa kotioloja: herkkä ja säpäkkä tamma, jonka kanssa oma ratsastus vaikuttaa onnistumiseen kaikkein eniten.

Sukuselvitys

i.

ii.

ie.

e.

ei.

ee.

Jälkeläiset

Kisakalenteri

Päiväkirja ja valmennukset

Kouluvalmennus, valmensi Miivi
Koska koto-Suomen hevospiirit olivat tullet tutuiksi jo aikoja sitten ja haikailin isompiin ympyröihin ja valmentamaan parempia ratsukoita, olin muutama päivä sitten hypännyt lentokoneeseen ja suunnannut kohti Iso-Britanniaa. Olinkin saanut buukattua koko viikolle valmennuksia ympäri maata. Toivoin näkeväni hienoja hevosia ja isoja esteitä, niiden kiilto silmissäni olin Suomen surkean kesän jättänyt taakseni.
Ensimmäinen valmennettavani kuitenkin yllätti. Upean puoliverisen sijaan paikalla oli poni. Tämä ei ollut kuitenkaan kaikista suurin järkytys, leukani loksahti auki vasta siinä vaiheessa, kun näin ponin selässä istuvan tutun ratsastajan. Narri selvästi huomasi hämmästykseni, ja totesi: "Yritin buukkailla sulle valmennusta tälle viikolle noille meidän suokeille, mutta kun sä kuulemma olit Briteissä niin kyllä näillekin valmennus kelpaa." Pudistelin päätäni. "No, aloitellaan sitten kun ei tarvitse alkukohteliaisuuksista huolehtia."

Heti alkuverryttelyissä Riina liikkui mukavasti. Se kulki narrin alla kuin ajatus, olin hämmästynyt siitä, kuinka tamma oli kaukana stereotypisestä, laiskasta ja itsepäisestä kiusankappaleponista. Päivän tehtävänä ratsukko sai aloitella käynti- ja ravipohkeenväistöjä, joilla varmistettiin, että Riina oli hyvin pohkeella ja liikkui myös sivuttaissuunnassa. Kun koko poni liikkui sivuttaissuunnassa ristiin kauniisti, sai narri alkaa siirtää ponin etuosaa uran sisäpuolelle. Ihan alkuun Riina olisi mielellään lähtenyt kokonaan harhailemaan uran sisäpuolelle, mutta ratsastajan tiukka pohje piti tamman uralla, ja pian Riina tuntui älyävän, että ahaa, avotaivutustahan tässä oltiin tekemässä. Ratsukko oli suorittanut toisella pitkällä sivulla avotaivutusta, ja toisella pitkällä sivulla he saivat laukata, vuorotellen lyhempää ja pidempää laukkaa. Myös kokoavat ja lisää laukkaa pyytävät avut menivät ponille hyvin läpi.

Muutaman viimeisen avotaivutuksen ratsukko sai ravata, heA-tasolla ei vaadittu kuin käynnissä tehtävä avotaivutus, mutta se onnistui ratsukolta hyvin myös ravissa. Ratsukkoa oli ylipäätään mukava valmentaa, ja sovimme tapaavamme uudestaan loppuviikosta esteiden merkeissä.

Estevalmennus, valmensi Miivi
Alkuviikosta olin valmentanut Riinaa vasta saavuttuani Britteihin, ja nyt tamma saisi olla myös viimeinen valmennettavani ennen kuin lähtisin takaisin Suomeen. Alkuviikosta olin valmentanut ratsukkoa koulussa, nyt lajina olisivat esteet. Olin paikalla hyvissä ajoin rakentamassa esterataa, valmennuksen jälkeen minun pitäisi ehtiä lentokentälle palauttamaan vuokra-auto ja lennollekin pitäisi ehtiä. Kaiken lisäksi lentokentälle ajaisi lähes kolme tuntia ilman ruuhkia. Sain esteradan valmiiksi hetkeä ennen valmennuksen sovittua alkamisaikaa, jolloin myös valmennettava ratsukko saapui maastosta alkukäynneiltä.

"Alotellaan heti vaan. Ota ravi, ravaile alkuun vähäsen molempiin suuntiin, ja sitten kun poni tuntuu hyvältä, ota ravilähestymisellä tuolta noi puomit ja pikkuristikko. Laukassa alastulo ristikolta, ohjaa se sitten tolle siniselle pystylle. Pari kertaa mene se linja näin alkuun, se on aika kinkkinen", ohjeistin ratsukkoa.
Vaikea linja ei tuottanut osaavalle ponille vaikeuksia, se hyppäsi todella nätisti niin pienen ristikon kuin isomman pystynkin. Kahden kerran jälkeen ratsukko pääsi hyppäämään kokonaista rataa, ja kävin nostamassa myös alun ristikon kunnolliseksi esteeksi ja poistamassa sitä edeltäneet ravipuomit. Kokonainen ratakin meni ponilta hyvin. Narri ratsasti sillä huolelliset tiet, poni hyppäsi kauniisti puomeja kolisuttelematta ja katsoi ratsastajan pienellä avustuksella lähestymiset hyvin.

"Ootsä ihan varma, että te mitään valmentajaa tarviitte?" ihmettelin valmennuksen lopussa hymyssä suin. Valmentaminen oli mukavaa, kun valmennettavilla meni hyvin. Tällä kertaa olin tuntenut itseni jopa turhaksi kentänlaidalla seistessäni, molemmilla kerroilla kun olin Riinaa valmentanut, oli poni ollut aivan mahtava.