Ravenscroft

Pitperth Puddingbug

Luonnekuvaus

Pudgya ei turhaan kutsuta Pudgyksi, sillä tamman lempiharrastus on syöminen ja töiden välttely. Se on laiska ja mukavuudenhaluinen poni, joka on kyllä luonteeltaan hyvinkin sosiaalinen, mutta vain kun kyse on harjaamisesta, seurustelusta tai ruoka-ajoista.
Pudgy on ainakin helppohoitoinen, sillä erityisesti jos sillä on ruokaa edessään, se vain seisoo paikallaan syömässä. Ei tamma muutenkaan kovin hurja ole, lähinnä se... no, seisoo edelleen, korkeintaan vähän kiertelee ympäri karsinaa etsimässä heinänkorsia. Ponia voivat hoitaa kaikki aloittelijasta kokeneeseen ja vauvasta vaariin, se on mitä helpoin ja myös mukavin kaveri, joka rakastaa rapsutuksia ja huomiota. Sekä herkkupaloja. Vaikka Pudgy osaakin pullistelun jalon taidon, on sen satulavyökin helppoa kiristää ainakin ensimmäisiin reikiin ja myöhemmin siitä tiukemmalle. Taluttaessa saa olla tarkkana, että tamma tulee sinne, mihin pitää eikä ryntää syömään lähimpään pensaaseen. Pudgyä saa, ja pitää, komentaa silloin kunnolla, pienelle hellälle eille se nauraa turpakarvoihinsa ja suuntaa syömään.

Pudgy on epäsopiva sekoitus miellyttämisenhalua ja suunnatonta laiskuutta. Tämä saa sen olemaan yleensä eteenpäinpotkittava virtahepo, joka taipuu sujuvasti kuin rautakanki ja jonka eteenpäinpyrkimys tuntuu jääneen viime vuosisadalle. Aika ajoin siitä kuitenkin saa vallan sen miellyttämisenhalu (ja osin varmasti myös ahneus, hyvin sujuneen treenin jälkeen saa porkkananpaloja) ja se alkaa suorittaa pyydettyjä asioita sellaisella apinanraivolla, että se menee jo hieman liiallisuuksiin. Pudgyn kanssa tasapainon löytäminen on vaikeaa: ei sitä haluaisi potkia eteenpäin, vaikka vähän olisi pakko, koska se kuitenkin osaa suorittaa myös niin nätisti. Toisaalta silloin, kun se suorittaa oikeasti hyvin, se vetää sen hieman överiksi ja ylisuorittamiseksi, jolloin sitä pitää hillitä. Tamman saa kyllä avuille, kun pitää huolen sen eteenpäinpyrkimyksestä tai vaihtoehtoisesti siitä, ettei se ylitee asioita. Pudgy on avuille ratsastettuna sellainen perusmukava poni: menee eteen, hidastaa, kääntyy suhteellisen pehmeillä avuilla, liikkuu oikein päin ja avustettuna oma moottorikin pysyy käynnissä.
Esteillä tamman silmiin syttyy pieni pilke, mutta ei sen motivaatiolla hypätä kuin 80cm ratoja ja yksittäisenä huimat 95cm. Pudgy on esteillä hieman reippaampi, mutta ei mitenkään erityisen vauhdikas. Kompastuskiveksi osuvat kuitenkin ponnistuspaikat: tamma ei niistä välitä, vaan se hyppää siitä kohtaa, mihin se sattuu osumaan. Jos se ratsastetaan oikeaan paikkaan, se hyppää hyvin, jos väärään paikkaan, se hyppää vaikka esteen sekaan.

Pudgy on hyvä lastautumaan, se kävelee rekkaan tai koppiin kenen tahansa perässä, erityisesti jos autossa odottaa ruokaa. Poni on rauhallinen matkaaja, eikä edes eväiden loppuminen saa sitä riehumaan, vaikka ilmeestä näkee ettei se arvosta ruoan loppumista. Kisapaikoilla tamma ei erityisemmin syty, mutta ei myöskään stressaa tai jännitä. Vaikka Pudgy ei olekaan maailmanluokan kisapeli se on luotettava kenen tahansa ensimmäinen (tai toinen, viides, kahdessadaskolmaskymmenestoinen) kisaratsu, sillä ainakaan Pudgyä ei kisapaikka hetkauta.

Sukuselvitys

i. Kilcrash Spike, mustanruunikko 136cm korkea poni syntyi Iso-Britanniassa varsin hyvästä suvusta. Hyvärakenteinen poni sai jo nuorena rotunäyttelyistä pääasiassa ykköstä ja myös sen hyvää luonnetta kehuttiin. Kilcrash Spike oli kiltti, nöyrä poni, jolla oli erinomainen työmotivaatio ja joka oli myös lasten käsiteltävissä. Ori oli myös erinomainen käyttöponi: se kilpaili pääasiassa esteitä 110cm tasolla ja menestyi siellä oikein hyvin. Kilcrash Spike oli suosittu jalostusponi niin ratsuponien kuin puhtaiden new forestienkin jalostuksessa. Se periytti erityisesti rakennettaan ja hyppyään, valitettavasti sen erinomainen luonne ei juuri siirtynyt varsoille.

ii. Rafferty musta, 132cm korkea poni oli ryhdikäs ilmestys, hyvärakenteinen ja ulkonäöstään se sai rutkasti kehuja. Walesilaista alkuperää ollut ori oli hyväluonteinen, sillä oli erittäin korkea työmotivaatio, mutta se oli melko omanarvontuntoinen eikä sitä saanut käsitellä kuin mitä tahansa peruspullaa. Rafferty kilpaili jonkin verran esteillä 100cm luokissa, mutta sen päälaji oli kouluratsastus, jossa se kilpaili vaativa B -luokkia hyvällä menestyksellä. Raffertya käytettiin paljon new forestien jalostukseen, joille se periytti ryhtiään ja työteliästä luonnettaan, muutama ratsuponijälkeläinen on koulupuolella menestynyt.

ie. Kilcrash Macy 139cm korkea tummanrautias tamma oli puhtaasti siitosponin virkaa toimittanut mamma. Se kyllä kävi myös näyttelyissä keräämässä kehuja lempeästä ilmeestään ja kauniista ulkomuodostaan, mutta ainoa käyttövirka sillä oli perheen lasten köpöttelyponina. Kilcrash Macyn emälinja tuotti hyviä jälkeläisiä ja niin teki myös tamma itse: se periytti rakennettaan, erinomaista, kärsivällisen lempeää luonnettaan niin ori, kuin tammajälkeläisillekin. Kilcrash Macyn tammavarsat jatkoivat pääasiasa emänsä työtä siitostammoina, orijälkeläisiä löytyy kilparadoilta neljä kappaletta.

e. Pitperth Kennedy, kaunis punaruunikko, 135cm korkea tamma oli Pitperth Studin ylpeys ainakin rakenteensa puolesta: kuin suoraan new forestin rotumääritelmästä revitty poni ei valitettavasti muilta ominaisuuksiltaan ollut yhtä suuri ylpeys. Pitperth Kennedy oli laiska ja mukavuudenhaluinen, ahne poni jota ei suorittaminen pahemmin kiinnostanut (paitsi ruokapalkkiolla). Se kilpaili lasten ratsuna kotitallin kisoissa helppoa B:tä, esteitä huimalla 60cm tasolla. Kiltti tamma kyllä oli, joten lasten poniksi se kelpasi paremmin kuin hyvin. Valitettavasti Pitperth Kennedyn kaikki varsat muistuttivat luonteeltaan emäänsä.

ei. Rosewood Jovan oli komea ruunivoikko, 134cm korkea ori, jonka rakenteella voitettiin käytännössä ihan kaikki. Jokaisesta näyttelystä, johon Rosewood Jovan osallistui, se toi BIS1-sijan kotiin. Suoritusponina se oli kuitenkin lähinnä keskiverto: helppo A sujui välillä sijoittuen, esteitä se hyppäsi, jos hyppäsi. Käytännössä se hyppäsi kotona mielenvirkistykseksi, muuten ei. Rosewood Jovan liikkui kuitenkin hyvin, se vain oli luonteeltaan itsepäinen, mutavuudenhaluinen ja ahne, eikä sitä kiinnostanut käyttää kapasiteettiaan. Kaikesta huolimatta ori sai parikymmentä jälkeläistä, joille se periytti paitsi rakennettaan, myös luonnettaan.

ee. Pitperth Penylane raudikko, 138cm korkea tamma ei ollut ehkä Britannian ketojen kaunein kukkanen, mutta kiltti kuin mikä. Ei Pitperth Penylane suorastaan rumakaan ollut, mutta se oli sellaista keskitasoa - ihan ok arvostelut näyttelyissä, mutta ei koskaan ruusukkeita. Tamma toimitti perheponin virkaa ja sillä ajettiin, ratsastettiin mielenvirkistykseksi helppo B -luokkia naapuritallin pikkukisoissa ja hypättiin. Kasvattaja ei kuitenkaan hennonnut myydä kultaluonteista, monipuolista ponia, vaikka se ei aivan kasvatuksen kärkeä ollutkaan. Pitperth Penylane varsoi kaksi kertaa, valitettavasti se päästi oria läpi hieman liikaakin, eivätkä sen jälkeläiset ole mitään käyttöihmeitä vaikka kauniita ovatkin.

Jälkeläiset

Kisakalenteri

Päiväkirja ja valmennukset

21.05.2016 Vieraileva tähti, kirjoitti Lissu T.
Olin vierailulla pikku Putputini kasvattajan luona, ja ilokseni sain osallistua ponien liikutukseen. Naamani kyllä hieman venähti, kun heti ensimmäiseksi pääsin kautta jouduin Pudgyn, Putputin emän, selkään. Mokoma pieni laiska poninpallero.. No, ei siinä, ihan mukava tammahan Pudgy pohjimmiltaan on.
Kävin hakemassa (=kiskomassa) tamman tarhasta, puunasin perusteellisesti, varustin ja harpoin poni perässäni hilautuen kentälle. Tämähän alkoi ihan hyvin! Not.

Alkukäyntien aikana minulle valkeni lopullisesti, että tämä ei ollut niitä Pudgyn miellyttämisenhaluisia päiviä. Tamma raahusti eteenpäin jalkojaan laahaten, takaosa ties missä huidellen ja eteenpäinpyrkimys kauas karanneena. Ei muuta kuin ponia kasaamaan ja aktivoimaan. Paljon erilaisia ratsastusradan teitä täyskaarrosta pääty-ympyrään ja koko rata leikkaaseen, pysähdyksiä, peruutuksia, siirtymisiä, pohkeenväistöä. Asetuksilla ja taivutuksilla leikkimistä suorilla ja kaarevilla urilla. Vähän kaikkea peruskoulutyöskentelyä, mitä vain keksin. Pudgyn olemattomasti kohonnut vauhti hiipui heti, jos vähääkään herpaannuin. Takaosa tuli vähän paremmin alle jo alkuverryttelyissä, vaikka aika kaukana se edelleen raahautui. Pitkä, matala ja laiska makkaraponi ei tänään antanut parastaan.

Ravityöskentelyssä Pudgy oli jo parempi, siitä sai ajoittain muutaman askeleen mittaisia hyviä pätkiä irti. Ravissa jatkoin samoja perustehtäviä kuin alkuverkoissa olin tehnyt, paljon siirtymisiä, erilaisia kaarevia uria ja sen sellaista. Laukassa hommasta ei tullut enää mitään, Pudgyn laiskuus otti lopullisesti vallan ja laukka oli yhtä sujuvaa kuin hammastahnan työntö takaisin tuubiin. Ja tämä ihan vain uralla laukaten tai pääty-ympyröitä tehden. Että sellainen ratsastuskokemus tällä kertaa.

22.06.2016 Estevalmennus, valmensi Lissu T.
Heti alkuverryttelyissä minulle selvisi, että vauhdin hurma tulisi puuttumaan tästä valmennuksesta kokonaan. Myös pelkkä vauhti. Pudgy puksutteli tasaisen varmasti eteenpäin hidasta, matalaa mummoravia taipuen mutkissa vain kaulastaan.
"Vähän enemmän sisäpohjetta, ulko-ohja tukee, kehota ponia liikkeelle istunnalla, koko kropalla, älä irvistele", ohjeistin narria ties kuinka monennen kerran.
"Pitkillä sivuilla aseta Pudgyä välillä ulos, välillä sisälle, kaarteet normaalisti. Menkööt pitkänä makkarana, kunhan askel vähän pitenee ja kaviot nousemat maasta." narri ratsasti hiki hatussa nyffineidistään enemmän liikettä sekä koko kropan taipumista esille, ja kyllä Pudgy välillä taipuikin, parissa kulmassa oikeinkin hyvin. Samaa lämmittelyjumppailua tehtiin myös laukassa, sitten ratsukko sai ottaa verryttelyhyppyjä. Pikku ristikot ja pystyt ylittyivät laiskoilla, löysillä hypyillä, mutta ainakaan Pudgy ei pudottanut puomeja. Toivoin hartaasti, että poni heräisi vähän isommilla esteillä.

No, ei herännyt. Hypytin ratsukolla kuuden esteen pikkurataa, hyvin suoraviivaista ja helppoa sellaista. Esteiden välit olivat pitkät joka suuntaan, joten narrilla oli tilaa kääntäyillä ja ratsastaa niin pitkästi ja varmistellen kuin ikinä halusi. 60-70cm esteet ylittyivät Pudgyltä niin tuskaisen näköisesti, että se itse varmaan kuvitteli tekevänsä jotain äärimmäisen rankkaa ja haastavaa korkeushyppytehtävää.
Pystyesteet ratsukko suoritti vaivattomasti, Pudgy hyppäsi esteet vähän rimaa hipoen, mutta koluuttelematta ja puhtaasti. Pikku radan ainokaisella okserilla poni otta takapuomin pari kertaa alas, kun ei viitsinyt nostaa takasiaan kunnolla. narrin lähestymiset olivat suorat, Pudgyn laukka olisi saanut pyöriä paremmin ja olla aktiivisempaa, ponnistuspaikat olivat kohdallaan. Selän ja jalkojen käyttö oli puutteellista, ja kaiken kaikkiaan poni oli aika laiska esitys.
Jumppasarjoja, puomi- ja kavalettityöskentelyä, rutiinia, rutiinia, rutiinia. Ne takajalat on saatava nousemaan. narrin ratsastus oli kyllä hyvää, käsi oli rauhassa, jalka paikoillaan, ryhti ja istunta hyvät. Loppuverryttelyissä Pudgy kulki vieläkin pahemmin madellen, kuin jonkin maratonin juosseena, vaikkei ollut edes hikinen.

07.02.2017 Työleirillä ponitallilla, kirjoitti Lissu T.
Kiitos halpojen lentojen ja luotettavien työntekijöiden, saatoin hyvillä mielin karistaa Suomen tomut jaloistani ja siirtää hevosteluni Iso-Britannian puolelle. Majoituin reissuni ajan Istoriyan auttaen tallitöissä sekä ponien liikutuksessa. Aika hyvä diili, etten sanoisi!
Reissuni ensimmäinen ratsastustehtävä oli vanhan tutun Pudgyn kanssa vänkäämistä. Jo tamman saaminen tarhasta talliin oma operaationsa, ruunikko olisi ennemmin jäänyt tarhaan nököttämään kuin olisi lähtenyt mukaani töihin. Tallikäytävällä seisoessaan Pudgy olikin harvinaisen happaman näköinen.
"No, älä nyt viitsi", juttelin tammalle selvitellessäni sen jouhia, "lähdetään maastoilemaan, rento kiva hölkkälenkki ja laukkasuora, eikö kuulosta ihan kivalta", jatkoi hölöttämistäni.

Suuntasin laiskan, tahmean oloisen ratsuni kanssa kohti peltoteille vievää maastoreittiä. Happaman oloinen, laiska nyffi ei turhan paljoa askelta pidentänyt tai taikonut itseensä eloa, vaikka kuinka pyysin ja komensin. Vaikka kyse oli rennosta maastoretkestä, vaadin tammalta sen verran käyntiä, ettei se aivan laahannut jalkojaan.
Ravissa Pudgy hieman virkustui, korvatkin kääntyivät jokusen kerran höröön. Istoriyan maastot olivat upeat, ja kerran ihastelin maalaismaisemaa sellaisella hartaudella, että Pydgy pääsi livahtamaan tien reunaan, teki stopin ja tunki päänsä kovin paljaaseen pensaikkoon. Muutama ärräpää livahti suustani, kun tajusin tapahtuneen. Pudgy ehti haukata vähän suupalaa, ja vaikutti harvinaisen tyytyväiseltä itseensä kun jatkoimme matkaa. Pensasepisodin jälkeen Pudgy oli vähän paremmalla päällä, tamma liikkui reippaammin ja laukkasuoralla poni vähän kiihdytteli. Palasin tallille hymyssä suin, eikä Pudgykään enää irvistellyt, kun se sai ennen tarhaan palaamista pari porkkanaa.