Ravenscroft

Etusivu Ponit Talli Kasvatus @

Cadogan Jolteon

Kutsumanimi Jopo Koulutustaso he A / 90cm / 80cm
Rekisterinumero VH17-027-0061 Painotuslaji yleisponi
Rotu, sukupuoli newforestinponi, tamma Omistaja VRL-06046
Syntymäaika, ikä 10.05.2017, 5v Kasvattaja Cadogan Ponies, FIN
Väri, säkäkorkeus voikko, 143cm Meriitit VIR MVA Ch, KTK-I


Meriitit
KTK-I palkittu 28.08.2017 pistein 22 + 20 + 21 + 21 = 84p.
VIR MVA Ch myönnetty 29.01.2018

Luonnekuvaus

Jopo on kurarallin kruunaamaton kuningatar, ikuinen poikatyttö ja pikkulapsi. Rasittava, ärsyttävä, voisi viedä saunan taakse ja jättää sinne saamaan jalkansa kuraisiksi. Joskus tekisi mieli sanoa myös pahemmin. Kaikkien tyttöjen ei ole pakko olla prinsessoita ja poikien ritareita, mutta Jopoa katsoessa sitä toivoisi, että siihen istuisi tammamainen stereotypia vähän paremmin. Se ei kiimaile tai diivaile, sen sijaan se sulkee korvansa ja jos se olisi ihminen, sen yleisin vastaus kaikkeen olisi "joojoo".
hoito

Toisin kuin hevoset ja ponit yleensä, Jopo menee joka ikiseen kuralätäkköön. Eikä se pahemmin välitä ratsastajansa ohjeista, tamma voi omasta mielestään sulkea korvansa kaikilta ohjeilta ja rallitella menemään kuten itse haluaa. Hirmu näppärä poni se on: kääntyy lantin päällä, kaasuttaa omalla moottorillaan ja pysähtyy hirmu kauniisti takaosallaan, eikä kaadu kyntöauraksi. Siis silloin, kun se itse haluaa, yleensä kiihdytys lähtee pikkumutkalla kohti kurapaikkoja ja pysähtyy niihin niin, että ratsastajakin kastuu. Jopoa täytyy käskeä, komentaa ja vähän pakottaakin. Se ei ole kovin herkkä avuille etenkään aluksi vaan muistuttaa kovasti täysin kuuroa ja tunnotonta ratsastuskouluhevosta. Jopo menee, minne tahtoo. Sen saa tahtojen taistelun perästä ratsastettua avuille, jolloin se on hirmu hyvä pikku ferrari ja suorittaa helppoon A:han asti kuin vettä vain. Valitettavasti sen ratsastaminen on aina hieman kovempiotteista kuin se tavoitelluin pehmeä, harmoninen painolla ja höyhenenkevyillä otteilla ratsastus. Jopoa vain ei huvita kuunnella.
Esteillä älli lähtee Kiinaan ja jarrut Ruotsiin. Jopo menee ja kovaa. Se on ihan näpsäkkä esteponi, hyvän kääntyvyyden lisäksi tekniikka on ihan hyvä ja tammalla on taito venyä esteen yli lähes mahdottomasta paikasta. Tyyliluokissa sen sijaan suitsutusta ei juuri heruisi: Jopo ei ole avuilla, sillä ei ole laukassa juurikaan säätövaraa ja se viipottaa innoissaan menemään pää ylhäällä, hyppää milloin mistäkin paikoista ja pelastaa tilanteet lähes ylimaalllisella ilma-akrobatialla.

Sukuselvitys

i. Cadogan Stormcrow
KTK-II
nf, rnvkk, 141cm
ii. Karhukedon Stormrunner
KRJ-I, ERJ-I
nf, rt, 147cm
iii. Blacky Bobbin
evm, nf, m, 147cm
iie. Blossomforth Hulda
evm, nf, rtpäis, 143cm
ie. VIR MVA Ch Trinity Nereida
KTK-II, ERJ-I, KRJ-II
nf, trt, 130cm
iei. Placido Anor
evm, nf, trn, 135cm
iee. Taranath Trinity
evm, nf, trt, 127cm
e. Roscoff Magic Mimosa
KTK-III
nf, rn, 142cm
ei. Mine Martel
NFL-I, ERJ-II
nf, rn, 147cm
eii. Blackwood's Martin
evm, nf, rn, 148cm
eie. Marielle
evm, nf, rt, 145cm
ee. Sweetbay Stareye
YLA1, NFL-I
nf, rt, 139cm
eei. Sweetbay Starman
evm, nf, trt, 144cm
eee. Sweetbay Bluet Opaleye
evm, nf, trn, 134cm

Jälkeläiset

Syntynyt Sukupuoli Nimi Isä Omistaja

Kisakalenteri

ERJ - 0 sijoitusta joista 0 voittoa
KRJ - 0 sijoitusta joista 0 voittoa

Päiväkirja ja valmennukset

Kouluvalmennus, valmensi Miivi
"En mä kauaa onnistunut teidän hevosista pysymään erossa", naureskelin suloisen Jopo-tamman selässä istuvalle narrille. Tottumuksestani poiketen oli tänä aamuna suunnannut poneja valmentamaan suomenhevosten sijaan, mutta vaihtelu teki hyvää, varsinkin kun vaihtelun nimissä saattoi ostaa matkan Britteihin. Vuorossa olisi tehoviikonloppu Jopolle, valmentaisin tammaa tänään koulussa ja huomenna esteillä.
Vaikka tekninen puoli Jopolla olikin koulussa hallussa Helppo A -tasolle asti, ei sen verryttely näyttänyt kovinkaan vakuuttavalta. Narri käytti vahvoja apuja, mutta Jopo ei siitä huolimatta tuntunut oikein sisäistävän tehtävää, puistelin päätäni. "Nyt vähän ryhtiä siihen touhuun, ethän sä millään selviä edes alkutervehdykseen asti", viittasin narrin tarinaan siitä, kuinka ratsukon rata oli kerran mennyt aivan persiilleen jo alkutervehdyksestä asti, radalle olisi pitänyt saapua laukassa, mutta Jopo oli hädin tuskin jaksanut ravata ratsastajan tuskasteluista huolimatta.

Narri pisti lähes kaiken auktoriteettinsa peliin saadakseen Jopon avuille, mutta se palkittiin. Eihän siitä ratsastuksesta mitään näkymättömän pientä tai hienovaraista saapu, mutta avut menivät läpi ja Jopo teki pyydetyt asiat. Myöhemmin valmennuksessa narri saikin loihdittua ponistaan aika pelin, se suoritti tottuneesti kauniita kiemurauria vastalaukassa ja esitti komeat keskiravit. Vastalaukka oli iisi juttu heti kun ratsastaja sai avut kunnolla läpi, Jopo kulki hyvässä tasapainossa ilman aietta vaihtaa laukkaa itse, tai laiskana ponina luultavasti pudottaa suoraan raville. Keskiravi oli suuremman työn takana, se oli pitkään lähinnä hätäisen näköistä harjoitusravia ratsastajan antaessa pohkeita minkä ehti ja ponin kipittäessä eteenpäin miten nyt viitsi. Narri kuitenkin ratsasti poniansa hyvin, ja kuten jo aiemmin sanoin, olivat valmennuksen tulokset hyviä.

Estevalmennus, valmensi Miivi
Eilen Jopo oli ollut valmennettavanani kouluratsastuksen saralla. Tänään voikko ponitamma pääsisi hyppäämään narrin kanssa esteitä valvovan silmäni alla. Ratsukko verrytteli kaikessa rauhassa minun kootessani rataa. Sarja, pari helppoa linjaa ja pari vaikeampaa. Siinä olisi ratsukolle ihan sopivasti mietittävää. Eilisessä sileän valmennuksessa ongelmana oli ollut heikko reagointi apuihin, joka tosin oli kuulemma Jopolle ihan tyypillistä. Esteillä ongelmaa ei kuulemma ongelmaa ollut, ainakaan ihan samalla tavalla. Tämän vuoksi olin hieman kauhuissani, kun annoin ratsukolle luvan lähteä lähestymään ensimmäistä verryttelyestettä.

Melko syystä olinkin kauhuissani, totesin valmennuksen edetessä. Jarruja ei Jopolta löytynyt ja ohjauskaan ei aina mennyt perille. Kerran poni hyppäsi vääärn estene, ja olisin halunnnut vajota maan alle. Narri kuitenkin päättäväisesti ratsasti ponia niin isoilla avuilla (paitsi että kaasua se ei tarvinnut ollenkaan), että valmennuksesta tuli edes jotakin. Aina välillä avut menivät liiankin hyvin läpi, mutta välillä narri sai lähes kääntää ponin kaksinkerroin, mutta sen etenemissuunta ei muuttunut. Jopo myös hyppäsi iha hyvin, mutta siisti, ehjä rata oli tuskan takana, eikä ratsukko oikein päässyt siihen koko valmennuksen aikana. Jos unohti kaameat tiet ja Jopon reagoinnin apuihin, jossa olisi ollut parannettavan varaa (erityisesti jarrun kanssa), meni valmennus nätisti. Tämä tarkoitti sitä, että Jopon hyppytekniikassa ei ollut mitään vikaa, ja narrikin näytti ihan kotoisalta ponin selässä hyppyjen aikana. Muuta kehuttavaa en valmennettavistani löytänyt.

Kouluvalmennus, valmensi VP
Ravenscroftiin saavuttuani huomasin, että narri jo ravasi kentällä näppärän näköisen, voikon nyffitamman kanssa. Heipat ja kuulumiset vaihdettuamme pyysin narrin keräämään ohjat uudelleen käteen, siirtämään Jopon raviin aloittaaksemme valmennuksen avotaivutustyöskentelyllä. Halusin narrin ratsastavan Jopoa pitkillä sivuilla melko hitaassa ravissa avotaivutusta niin, että asetus ja taivutus oli melko suuri - näin poni joutui työntämään polkevaa sisätakajalkaa syvälle vatsan alle ja samalla antamaan niskasta sekä ylälinjasta periksi. Pikkuhiljaa kaksikon työskentely alkoi vaikuttamaan jo varsin potentiaaliselta; ratsastaja työsti hevostaan melko tehokkaasti ja voikko pötki kintuillaan varsin mallikkaasti eteenpäin. "Jes, tää riittää ravissa. Nosta vielä laukka ja tuu laukassa muutamat avotaivutukset molempiin suuntiin ihan samalla ajatuksella. Muista pehmeys, irtonaisuus ja hyvä fiilis." mä tuumin, kun olin ratsukon työskentelyyn tyytyväinen.

Valmennusta jatkettiin laukkatyöskentelyn parissa, sillä olin kaavaillut ratsukolle hieman vastalaukkaharjoituksia kaarevalla uralla. Alkuun Jopo tuntui jäävän hieman hitaaksi ja voimattomaksi, jonka myötä ohjastuntuma kariutui ja hevosen työstämisestä tuli yhä vaikeampaa ratsastajalle. Kun ratsastaja kuunteli neuvot loppuun saakka ja jopa teki pyydetysti, oli meno jo loppua kohden varsin kivan näköistä. "Huomaatko sä eron, kun ihan oikeasti istut siellä satulassa ja teetkin jotain? Sehän on ihan mielettömän hyvän näköinen, kun sä muistat aktivoida sitä jalalla aina tarpeen tullen. Mun puolesta riittää tältä päivältä, mutta ennen seuraavaa valmennusta sun on ehdottomasti treenattava näitä vastalaukkoja. Ne harjoitukset ovat kuin lahja taivaalta - hassusti niitä tekemällä hevonen tulee apujen väliin ja alkaa kantamaan itseään ihan uudella drivella." tuumin valmennuksen päätteeksi kaikkensa antaneelle ratsastajalle.

Estevalmennus, valmensi VP
Muutaman viikon tauon jälkeen suuntasin uudelleen Ravenscroftiin, jossa minua odotti voikko ponitamma ratsastajansa kanssa. Vaikka narri oli tilannut estevalmennusta viimekertaisen kouluvalmennuksen jälkeen, en halunnut päästää ratsukkoa helpolla. "Jatketaan siitä, mihin viimeksi jäätiin." mä tuumin ja virnuilin ratsatajalle, jonka ilme vakavoitui heti. "Ei kai vaan vastalaukkaa" se heitti takaisin, johon en voinut muuta mumista kuin että "mm m."

Jopon ja narrin ravailtua jatkoimme vastalaukkaharjoituksilla, joiden avulla saimme ponin paremmin takajalkojensa päälle, kevyemmälle kuolaintuntumalle ja oikeastaan rehellisemmin myös kahden pohkeen ja ohjan väliin. "Tälläinen sen kuuluisi olla joka kerta, kun sä ratsastat. Ihan alkuverryttelyistä alkaen. Jes, hyvä, aletaan vaan tekemään tossa pääty-ympyrällä lähestymisiä tälle isohkolle ristikolle. Ja edelleen sama fiilis, ulkoavut kääntää ja huolehdi, että siinä laukassa säilyy hyvä tempo ja aktiivisuus. Niska ylös ja menoksi!"

Kun ratsukko oli saanut hypättyä alkuverryttelyn aikana muutamia yksittäisiä esteitä sekä linjoja, lähdimme hyppäämään jo tuttuja esteitä radan muodossa. Rataan kuului tavanomaisia esteitä, mutta itse lähestymiset tehtiin hankalaksi. Paljon kaarteita, paljon suhteutettuja estevälejä sekä muutamia todella lyhyitä lähestymisiä kaarteesta. Viimeiseksi mainittu ratsastustie paljasti hyvin pian, oliko Jopo todella takajalkojensa päällä vai ei - ja olihan se! Voisi kai sanoa, että onneksi oli, ratsastajan onneksi nimittäin.

Ratsukko suoritti tänään varsin pätevästi. Radalla säilyi hyvä, tasainen rytmi ja narri ratsasti hevosestaan jokaisen askeleen ulos - aivan niinkuin olin alkuvalmennuksessa toitottanut. Myös Jopo teki hyvää työtä; se kuunteli ratsastajansa apuja herkeämättä ja hyppäsi varsin pyöreitä hyppyjä kivalla jalkatekniikalla.

"Sehän on ihan älyttömän hyvä esteponi. Ei muutakuin radoille ruusukkeita hakemaan. Ja jos sä ikinä myyt sen, niin tarjoa mulle. Mä dikkaan siitä ihan satasella."?

virtuaalitalli / virtuaalihevonen -- a sim-game stable / a sim-game horse

ulkoasu © Melina, ulkoasun kuva © fox fotos (CC BY-NC-SA 2.0)
kuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, tekstit © narri