Kuvat © Hanna K.

Kuvat © Hanna K.

For now you have got some company.

Skurvashin kasvatit ovat jotain, minkä ohi ei kävellä vilkaisematta. Tai kuolaamatta. Tai tekemättä tarjousta. Tallin uusimmassa kasvattimyynnissä oli toinen toistaan upeampia nuoria, ja minä iskin silmäni kolmeen esteholsteiniin. Ruunikko ori ja tamma sekä musta tamma, joka oli sukua Susirajan Anarchy in UK:lle – nimi, joka tietää aina ongelmia, mutta jota en voi ohittaa. Kaikilla varsoilla oli komea sukutaulu ja oletettavasti valtava kapasiteetti esteille, joten perusteltuani asiaa itselleni tarpeeksi kauan päädyin tekemään tarjouksen kaikista kolmesta.

Stockholm Syndrome PB, Rue Morgue PB ja V for Vendetta PB lähtivät suureksi ilokseni matkaani, vaikka pankkitilini ei ollutkaan aivan samaa mieltä. Minulla tulisi olemaan kädet täynnä kolmikon kanssa, mutta mikäs tässä on ratsastellessa, eihän minulla muutenkaan ole hevosten lisäksi muuta elämää.
Stockholm Syndrome PB:stä tuli nopeasti Stocka. Musta tamma on kyllä upea katsella, ja ihan kiltti tapaus, mutta tyhmä kuin saapas. Tämän kanssa saa olla helisemässä..! Neiti on kuitenkin hurmannut minut täysin, aivan upea hevonen.

This shortest straw has been pulled for you.

Vaikka kuinka toivoin, rukoilin, uhkailin ja kirjoitin Joulupukille, että haluan fiksun – tai edes kumisaapasta välkymmän – hevosen, joka ei pöljäile tai diivaile ja on kaikin puolin pätevä kisapeli, niin ei, Stocka on kaikkea sitä, mitä en tilannut. Kyllä tästä esteratsun saa, ei epäilystäkään, mutta kun se luonne! Musta tamma on tyhmempi kuin vasemman jalan saapas, ja jo pisteestä a pisteeseen b liikkuminen voi olla ylitsepääsemättömän vaikeaa, kun holsteinille iskee diivakohtaus. On tosin epäselvää, diivaileeko tamma suht ymmärrettävistä syistä (kurakelit, epämääräiset lumikasat, pelottavat postilaatikot, ”omistaja on hanurista” –päivät) vai siksi, että emäkin teki niin. Stocka kun muistuttaa erehdyttävästi apinaa tai matkijapapukaijaa, se matkii muiden tekemisiä minkä kerkeää. Kiitos naapurin lasten ja heidän kultaisennoutajansa, omistan hevosen, joka noutaa joka ikisen risun jonka paiskaan menemään. Taito se on sekin.

When you think it's all said and done...

Stocka ei ole ilkeä hevonen, eikä (onneksi) säikky tai stressaava, hyrräleikitkin jäävät tältä tammalta välistä. Itse asiassa holstein on hyvin mutkaton hoidokki, kunhan se sattuu olemaan hyvällä päällä. Kiukutellessaankin tamma aiheuttaa lähinnä huvittuneisuutta, Stockan yhteistyöhaluttomuus hoitotilanteissa on vitsi, ei mitään muuta. Hevosparka kuvittelee, että kun se sulkee silmänsä ja mutristelee turpaansa ihminen ei saa tehtyä yhtään mitään, ja tamma hämmentyykin kerta toisensa jälkeen, kun saa kaikesta huolimatta varusteet päälleen tai sen harja nypitään kaikesta huulten mutristelusta huolimatta.
Loppupeleissä puoliverineiti on aika hellyydenkipeä, seurallinen hevonen, joka on onnesta soikeana saadessaan taputuksia talutettavana ollessaan tai vähän ylimääräisiä rapsutuksia harjauksen aikana.

Koska kyse on harvinaisen yksinkertaisesta elikosta, Stockan kanssa asiat eivät ole niin justiinsa. Hevosta ei ole tähän päivään mennessä tarvinnut sitoa kiinni, holstein kun kuvittelee olevansa kiinni, kunhan riimunnarun nakkaa sen kaulalle. Riimunnaru kaulallaan tamma väistää ihmistä kuin olisi kaltereissa/ketjuissa kiinni, etuosa pysyttelee aika lailla paikoillaan ja takaosa seilaa sinne minne tönitään.
Emältään hyvät tallitavat oppinut Stocka on mutkaton hoidokki, jonka kanssa kaikki perushoitotoimenpiteet varustamisesta pesemiseen sujuvat leikiten. Eläinlääkäri ja kengittäjä pitää kerta toisensa jälkeen nuuhkia läpi, ennen kuin tamma antaa heidän hoitaa työnsä. Ilmeisesti hevosen muistin kapasiteetti ei riitä siihen, että satunnaisvieraat jäisivät mieleen. Niin tai näin, todettuaan, etteivät vieraat ole sen kummoisempia kuin omistajakaan eläinlääkäri ja kengittäjä saavat tehdä työnsä rauhassa. Rokotuksia Stocka inhoaa, ja niitä saadessaan holstein puristaa silmänsä tiukasti kiinni eikä välttämättä tajua avata niitä sittenkään, kun tammaa lähdettäisiin taluttamaan.

Narun nokassa tamma kulkee joko hyyyvin hitaasti ja mahdollisimman kaukana taluttajastaan, tai sitten Stocka tanssahtelee puoliksi ravaten taluttajansa vieressä kytäten kaikkea epämääräistä. Stockan järjenjuoksun mukaan tallikissakin voi olla epämääräinen ja pörisemisen arvoinen, eihän mokomaa naukumaijaa voi ohittaa normaalisti kävellen, vaikka se olisi eilen onnistunut! Tamma ei kuitenkaan juokse taluttajansa ylitse tai puske lapa edellä mihinkään suuntaan, säikähtäessäänkin Stocka tekee tasajalkahyppyjä ja hakee taluttajastaan turvaa, ettei ohi lentänyt koivunlehti vain syö sitä. Oma lukunsa ovat uljaan mustan diivapäivät, jolloin kaikki - tai määrittelemätön jokin - on huonosti, eikä tamman siis tarvitse kävellä metriäkään, vaan se voi seistä paikoillaan tai vaihtoehtoisesti kulkea vieressä kiemurrellen ja kiukutellen kuin uhmaikäinen, joka ei saanut kaupassa karkkia.
Stockan lastaaminen on niin syntisen helppoa, että yksikin ihminen riittää hevosen lastaamiseen. Tamma on oppinut menemään koppiin lähettämällä – tai sitten se vain seuraa porkkanoita. Kunhan kopin etuosassa on heinäverkko ja porkkana tai pari, niin tamma kävelee koppiin ihan itsekseen ja jää kiltisti odottamaan, että se laitetaan kiinni ja lastaussilta suljetaan. Stocka ei ole ikinä stressannut matkustamista, ei pitkilläkään reissuilla, eikä tamma ole moksiskaan vaikka liikennevaloissa seisottaisiin viikko. Kunhan heinää riittää, niin puoliverinen on tyytyväinen.

Gonna sit right back and enjoy this ride.

Riippuu pitkälti Stockan mielialasta, millainen kokemus tammalla ratsastaminen on. Kouluratsuna neiti ei ole kummoinen (helppo A sujuu, kisoista tosin ei tulisi kaksisia prosentteja), mutta hypätä tamma osaa. Joskus (omasta mielestään) niin hyvin, että ratsastajan kaikkia apuja vastaan voi ja pitääkin protestoida, kun ihme vapaamatkustaja koettaa häiritä HÄNEN suoritustaan.

Koulupuolella homma tyssää Stockan mielenkiinnon ja ymmärryksen puutteeseen. Kaikki helppojen luokkien asiat sujuvat, joskaan eivät erikoisen hyvin. Ainoastaan laukkatehtävissä Stocka loistaa, muuten meno on varsin vaatimatonta, joskus sähellystä ja ajoittain hämmentävää, ainakin tammalle itselleen. Diivapäivinään Stocka ei edes yritä, vaan kiemurtelee kuin mato koukussa, koska kentällä on lunta/lätäköitä (jotka eivät edellisenä päivänä haitanneet menoa ollenkaan), tuossa yhdessä kulmassa on jotain ihan hirveää eikä sinne voi mennä tai kaikki on yleisesti ottaen huonosti. Jos mennään tamman mukavuusalueen yli seurauksena saattaa olla mitä tahansa pystyynhyppimisyritysten ja totaalisen työnseisahduksen väliltä. Minulle on edelleen epäselvää, missä se mukavuusalueen raja menee, Stocka kun tuntuu vaihtelevan sitä päivittäin.
Toimiessaan tamma ajaa asiansa sileätyöskentelyssäkin, ok käynti ja ravi, erinomainen laukka, loistava ratsastettavuus. Stocka on herkkä, motivoitunut kaveri hyvällä päällä ollessaan, vaikka koulutyöskentely ei saakaan sitä syttymään. Lyhytkestoiset, nopeasti vaihtuvat ja erilaiset tehtävät pitävät mielenkiintoa yllä.

Hypätessä on aivan sama, hinkataanko koko päivä samaa verryttelyristikkoa vai mennäänkö kunnon 160cm rataa, Stocka on täysillä mukana eikä kyllästy ikinä. Joinakin päivinä neiti on niin varma omasta osaamisestaan, että kiskoo herneen nenään jokaisesta puolipidätteestä ja oikeastaan kaikesta, mitä ratsastaja tekee. Ei Stocka kyllä paljoa apuja tarvitse, se on tasaisen varma suorittaja, jonka idiotismi ei (luojan kiitos) yllä esteradoille. Tamma ei innostumisestaan huolimatta kaahaa esteelle tuhatta ja sataa, laukka on kyllä reipasta ja pyörii, mutta jarrut ja säätelykykyä löytyy. Ponnistuspaikat Stocka löytyy itsekseen, se ei kyttää erikoisimpiakaan esteitä, ja ihme kyllä ymmärtää kieltää, jos lähestyminen on niin kertakaikkisen huono, että ylityksen sijaan este jyrätään vähän samaan tyyliin kuin keilapallo kaataa keilat. Tamma on tarkka jaloistaan, eikä juurikaa koluuta, ja mikäli sattuu niin tekemään kiukustunut puoliveritamma saattaa pukittaa ja seuraava este ylitetään naurettavalla ilmavaralla.
Pehmeä, joustava käsi ja hyvä tasapaino ovat avainasemassa Stockan kanssa, jalkojen kanssa taas ei ole niin justiinsa (Stocka ei yleensä välitä tuon taivaallista, vaikka ratsastaisit polvet suussasi). Kova, sahaava tai suuhun kiinni jäävä käsi aiheuttavat pukittelua, mahdollisesti myös kiellon seuraavalle esteelle, laukassa sinne tänne huojuvan ratsastajan kanssa Stocka ei hyppää ensimmäistäkään estettä.

Turned it 'round and found the right line.

Kisapaikoilla uljas mustani voi käyttäytyä älyttömän fiksusti tai olla sinne tänne hilluva kiljukaula, aivan päivästä riippuen. Joskus tamma suurin piirtein nukkuu, kun sitä hoitaa, varustaa ja taluttaa, toisineen tuntuu, että narun päässä on ilmapallo eikä hevonen. Samaa ailahtelevuutta näkyy myös ratsastettaessa, Stockalla on hyvät ja huonot päivänsä, toisinaan korvien välissä olevat pari aivosolua kohtaavat, toisinaan eivät. Joka kisoista on kuitenkin selvitty isommitta kommelluksitta, vaikka epäilemättä me löydymmekin muutamista "Hups!" -kuvakansioista, kun suoritus ei mennyt ihan justiinsa tai Stockan käsihevosalueen cha cha cha ikuistettiin muistikortille.

So tell me why you've chosen me.

Left you cold and him in grave.

Stocka ei ole tarjolla jalostukseen.

You have come to see the show.

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Estepainotteisena hevosenpuolikkaana Stocka hyppää 150-160cm radoilla.

Bang your head against the stage.

Valmennukset ja päiväkirjamerkinnät, itkut, naurut sun muut.
Stocka valmentautuu esteillä. Elikko niiiiin tarvitsee sitä.