30.05.2014 estevalmennus, valmensi yaren
Siinä sitä hetki katseltiin kierosti toisiamme silmästä silmään Sintin kanssa, aivan kuin kilpaillen, kumpi veisi voiton tässä valmennuksessa. Lissu oli lämmitellyt jo tammaa jokusen tovin, mutta ei sitä paljoa ratsastukseksi ollut voinut sanoa niiden kaikkien pukkien ja vikurointien jälkeen. Lissu piti kuitenkin yllättävän hyvin pintansa ja osasi laittaa samalla mitalla takaisin kapuloita tammansa rattaisiin aina kun se pisti ranttaliksi. Varmaan vieraan ratsastajan kanssa meno ei olisi ollut noinkaan tasaista, mitä se jo nyt vähitellen alkoi olemaan. Ehkäpä tuo tamma oli jo sisäistänyt paksussa kallossaan, että tämän selässä istuvan naisen kanssa tappeluita oli käyty jo niin monta kertaa, että turha sitä oli enää tuntitolkulla kokeilla, tulisiko se alas sieltä selästä pää edellä vai jalustimesta ensiksi roikkuen. Mutta pikkuisen sitä oli silti aina kokeiltava. Itsehän en olisi pystynyt alkuunkaan kuvittelevan hyppääväni tuon tammapaholaisen selkään hypätäkseni esteitä, mutta Lissu vaikutti niin tyynen rauhalliselta, että eihän minun auttanut muu kuin näyttää heille, mikä oli ensimmäinen este, millä he voisivat lämmitellä. Lissu nosti laukan ja sai sen alkuun pidettyä hyvin koossa, mutta muutamaa askelta ennen estettä Sintti vain yksinkertaisesti räjähti ja paineli pää viidentenä jalkana esteelle sellaista vauhtia, ettei Lissu pystynyt millään pysymään vauhdissa. Kevyt tumpsahdus ja siellä se pöllähtäneen näköinen Lissu istui maassa esteen vieressä. Sintti sen kun paineli kentän toisessa päässä häntä soihtuna ja pärisi heittäen pukin jos toisenkin. Lissu nousi jaloilleen omin avuin ja päästi ilmoille sellaiset kirosanat, etten niitä kyllä ala tässä toistelemaan. Saimme täysiverisen pian kiinni ja määrätietoisesti Lissu nousi takaisin selkään ja pystyin jo Sintin olemuksesta huomaamaan, että enää se ei uskaltanut toistaa tempaustaan. Heidän hypätessään uudestaan, homma meni jo huomattavasti paremmin ja siitä he jo pian jatkoivat koko radalle. Muutamaan väliin piti Sintin päästä pikkuiset pukit heittelemään, mutta nyt Lissu oli valmiina ja istui kuin liimattuna selässä. Lopputulos oli jopa mukavaa katseltavaa, sillä kyllä Sintistä selkeästi kuitenkin kapasiteettia löytyi, kunhan sitä vain osasi kaivella sieltä syvimmistä sopukoista ja saada tamman vielä käyttämäänkin niitä taitoja.
05.06.2014 kouluvalmennus, valmensi Sofia W.
Täysiveritamma Sintti saapui kentälle kiukkuisen manauksesi saattelemana. ”Saakelin näykkivä kaakki”, kuulin sinun mutisevan selitykseksi noustessasi ratsaille. Kieltämättä mieleeni hiipi valmennuksen alussa pieni epäilys, että mitähän tästä oikein mahtaisi tulla. Alkuverryttelyt menivät jokseenkin päin honkia Sintin oikoessa häpeilemättä kulmissa ja pyrähdellessä laukkaan omia aikojaan. Treenirupeaman edetessä sain kuitenkin ilokseni yllättyä positiivisesti. Tammahan todella osasi jutut, joita siltä vaadit - tosin vasta pienen kiukuttelun jälkeen. Sintin pehmeät ja eteenpäinpyrkivät askellajit olivat miellyttävää katsella. Laukanvaihdossa askeleessa teillä oli aluksi vähän erimielisyyksiä, mutta kyllä se siitä pian lähti sujumaan. Siirtyminen peruutuksesta laukkaan näytti olevan yhtä tuskaa teille molemmille; sinulle siksi, että Sintti pisti vastaan parhaan kykynsä mukaan ja Sintille yksinkertaisesti siksi, ettei sitä olisi huvittanut peruuttaa piiruakaan. Otimme väliin helpompia juttuja, kuten vastalaukkaa ja takaosankäännöksiä. Ne sujuivat hienosti ja Sinttikin rentoutui niistä sen verran, että sait sen huijattua peruuttamaan. Vasta jo peruutettuaan muutaman askeleen Sintti huomasi tulleensa uunotetuksi ja syöksähti avuistasi laukkaan vähän kiukkuisen oloisesti. Loppuvirkistykseksi otimme vielä temponvaihteluita, jotka tuntuivat olevan mieleen teille molemmille.
23.06.2014 estevalmennus, valmensi Veera A.
Olin lupautunut pitämään Lissulle ja tämän hevoselle Sintille esteratsastusvalmennuksen, ja mietin mihin olin lupautunut, kun katselin Lissun ja Sintin kamppailua Lissun kavutessa Sintin selkään. Kaikkeen sitä ryhtyy. Pyysin Lissua lämmittelemään tammaa sillä välin kun tarkkailin ratsukkoa sekä suunnittelin ja rakentelin sopivia esteitä kentälle. Siinä saikin valmentaja liikkua ripeästi, muutamaan otteeseen tuntui että kohta tuo täysiverinen petoeläin kaataa minut kumoon mennen tullen; jos ei muuten, niin ihan huvin vuoksi. Alkuverkkoihin olin alunperin ajatellut varata ihan maksimissaan viisitoista minuuttia, mutta Sintti poukkoili ja kiemurteli ratsastajan alla, heitti perää ilmaan ja pysähteli kuin seinään, joten kehotin Lissua kuluttamaan suosiolla hieman lisäaikaa lämmittelyihin. En voi sanoa, että ratsastajan ja hevosen välillä käyty tahtojen taisto olisi saanut Sinttiä toimimaan unelmahevosen tavoin, mutta temppuilun määrä ehti vähentyä huomattavasti. Kasattuani muutamia erityyppisiä esteitä kentälle ja todettuani, ettei Sintin käytös varmaankaan pidemmillä lämmittelyillä juurikaan parane, aloitimme työskentelyn. Ja työskentelyä se olikin.
Kehotin ratsukkoa hyppäämään kaksiosaista in and out -estettä, että Sintti pääsisi vähäsen jumppaamaan. Lissu antoi Sintille luvan nostaa laukan, ja Sintti lähti välittömästi kiitämään eteenpäin. Neuvoin Lissua ohjaamaan Sintin ripeästi pääty-ympyrälle, että Lissu saisi tammaan vähän paremman tuntuman ennen esteelle suuntaamista. Sintti pukitti kerran hieman laiskanoloisesti, ehkä silkan näön ja kapinoimisen vuoksi, mutta suostui sitten hidastamaan vauhtiaan hitusen. Lissu ohjasi hevosensa kohti innaria, ja este oltiinkin hypätty yhdessä sujahduksessa. Puhdas tämä hyppysuoritus ei ihan ollut, mutta siitä oli hyvä jatkaa työskentelyä. Ponnistuspuomien avulla saatiin Sintin ponnistuskohta paikalleen, joten muutaman onnistuneen toiston jälkeen siirryimme seuraavaan tehtävään. Olin rakentanut kentälle kevyistä laatikoista muurin, ja muutama pystyeste odotti vuoroaan hieman etäämmällä muurista ja innarista. Muuri oli esteistä ehkä ongelmallisin. Sintti kiersi esteen useasti, ja jos tamma jätti esteen kiertämättä, se kielsi sen 70%-varmuudella. Kasasin toisen muurin heti innarin perään, jolloin innarista tultuaan Sintti hyppäsi hieman hämmentynenä muurinkin. Kun Sintti oltiin kerran huijattu hyppäämään matala muuri, se hyppäsi toisaalla olevan muurin miltei temppuilematta.
Viimeiseksi ohjasin ratsukon käynnissä rakentamani radan ympäri, kertoen Lissulle estejärjestyksen. Reitin hän saisi itse valita.
Ensimmäinen ratasuoritus oli lähellä fiaskoa. Ensimmäinen pystyeste, sitten muuri, innari ja muuri sujuivat ongelmitta, mutta reilun metrin korkuiselle pystyesteelle tullessa Sintti iski jarrut pohjaan, ja tilanne näytti siltä kuin hevonen yrittäisi sukeltaa esteen ali. Lissu roikkui hevosen kaulassa kiinni, vaikka se olikin lähellä, että nainen olisi saanut ylittää esteen ilman hevostaan. Lissu hivuttautui takaisin satulaan, käänsi Sintin ympäri ja aloitti alusta. Lissu työskenteli hevosen kanssa ihailtavan periksiantamattomasti ja kärsivällisesti, ja sai kun saikin Sintin suorittamaan radan puhtaasti. Vaikka suosin muutamaa onnistunutta hyppykertaa ennen tehtävän lopettamista, totesin, että nyt saa riittää, kun Lissu ja Sintti onnistuivat ja kaikille jäi hyvä maku suuhun.
Annoin ratsukolle luvan suorittaa loppuverkkaa, samalla itse siivosin esteet pois kentältä ja annoin suullisen palautteen Lissulle. Sintissä riittää varmasti työtä, sellaista johon moni ei ole valmis ryhtymään mustelmien tai harmaiden hiuksien pelossa. Lissun sisukkuudella ja taidolla sekä Sintin kapasiteetilla (kunhan sitä vain huvittaisi työskennellä), ratsukolla voi olla edessään mainio kilpaura.
01.07.2014 estevalmennus, valmensi yaren
Tirskuin minkä kerkesin, kun näin toistamiseen Lissun ja Sintin kentällä verryttelemässä tulevaa estevalmennustamme varten. Viime kerta oli päätynyt kirjaimellisesti naisen hiekan maisteluun, enkä tiedä, halusinko nähdä sitä näytöstä toistamiseen. Ties mikä kerta ilmalento tuottaisi sellaisen lopputuloksen, että Lissulta murtuisi jokin paikka. Ratsastaja huitoi kättään minulle välinpitämättömästi, kun toin omat epäilykseni ilmi. "Me ollaan nyt valmiita aloittamaan, älä sinä minusta huoli!" Lissu vain naureskeli ja koitti pitää pomppivaa Sinttiä aloillaan. Huokaisten syvään, aloin kasaamaan pikaisesti esterataa pystyyn laitettuani ensiksi kaksikon hyppäämään verryttelyestettä, jonka jätin tarkoituksella alkuun alikorkuiseksi. Lissu koitti marista minulle asiasta, mutta minä en antanut tällä kertaa hänelle suunvuoroa ja käskytin heidät vain hyppäämään estettä niin kauan kuin minä olisin valmis. Katselin kuitenkin sivusilmällä heidän menoaan ja huutelin aina ohjeita, kun joku asia näytti kaipaavan parannusta. Sintin menossa muuta tietysti ei näyttänytkään olevan kuin korjattavaa, mutta nainen sen selässä onnistui yllättävän hyvin pitämään tammansa hallinnassa. Kyllä he olivat selvästi edistyneet edelliskerran jälkeen, tosin en uskaltanut kysyä, kuinka monesti Lissu oli tässä välissä pudota mätkähtänyt tuon täykkärin selästä. Kun olin valmis, laitoin ratsukon lopulta varsinaisiin hommiin. Rata ei ollut mitenkään kovin vaativa, mutta varmasti haastetta riitti jo tarpeeksi Sintin pidättelemisessäkin. Olin oikeassa, sillä heti ensimmäiselle esteelle lähestyessä Sintti kiihdytti kiihdyttämistään, mutta hyppäsi yli kuitenkin ilman pukkeja. Seuraavakin este sujui samoissa merkeissä ja neuvoin Lissua pitämään vain ohjasotteen hallinnassa ja pohjeavut napakkana. Työtä käskettyä hän tekikin ja niinhän siinä kävi, että ensimmäistä kertaa minun nähteni Sintti hyppäsi oikeasti radan niin, että siitä olisi voinut jopa uskoa sen olevan oikea kilpahevonen! Lissu oli selvästi tyytyväinen ja suorittikin radan vielä uusintana. Tällä kertaa muutama pukki tuli esteen jälkeen, mutta ne eivät lyöneet vertoja viime kertaiselle rodeolle ja tämän takia Lissu pysyikin selässä ongelmitta. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja minä olin ihan turhaan tällä kertaa epäillyt tämän tamman suhteen.
22.07.2014 kouluvalmennus, valmensi Sussu
Akan valmennuksen jälkeen vuorossa oli varsin haastava Sintti. Heti tervehtiessämme huomasin, että tamma veivasi edestakaisin, eikä vaikuttanut olevan lainkaan kiinnostunut narrin pidätteistä. Aloitimme siis heti tiukan työskentelyn, jotta temppuileva täysiverinen saataisiin ruotuun. Aluksi otettiin käynnissä paljon erillaisia taivutteluja ja kokoamisia, vaikka Sintti yrittikin kovin olla apuja huomaamatta, sai narri tamman kuuntelemaan, edes joiksikin pätkiksi. Kun oli hyvä pätkä, annoin narrille luvan siirtyä tamman kanssa raviin, jossa jatkettiin samoja tehtäviä. Sintti alkoi myödätä kauniisti niskastaan ja kuunteli apuja jo selvästikkin herkemmin. Taipuminen oli vielä hieman kankeaa, mutta muuten meno näytti paljon mukavammalle. Pohkeenväistöt ravissa sujuivat todella lennokkaasti, vaikka muoto pääsikin hieman lipsumaan, kun tamma kiihdytti vauhtiaan. Muutamien käynti-ravi siirtymisten jälkeen Sintti taas rauhoittui ja meno näytti taas hyvältä. Laukassa otettiin laukanvaihtoja ja yritettiin saada menoa vain rennoksi. Neuvoin narria antamaan Sintille hieman pidempää ohjaa, jolloin tammakin myötäsi niskasta kauniimmin ja liikkui letkeämmin. Loppujen lopuksi narrikin näytti tyytyväiseltä tammaansa ja annoin heille luvan itsenäiseen loppuverryttelyyn.
05.08.2014 estevalmennus, valmensi *lumienkuli*
Olin lupautunut pitämään estevalmennuksen Lissulle ja hänen täysiveriselle ratsulleen Sintille, esteiden korkeuden ollessa 130cm ja koska ratsukko oli saapunut paikalle reippaasti etuajassa, oli esteiden kasaaminen vielä totaalisen kesken. Pyysinkin ratsukkoa aloittamaan alkulämmittelyt samalla kun itse kokoaisin esteet ja tarkoituksenani oli yrittää edes vilkuilla samalla kuinka ratsukon yhteistyö toimii. Heti alkuun Sintti näytti erittäin selkeästi, ettei sitä tosiaankaan kiinnostanut koko valmennus ja ei mennyt kauaakaan kun tamma jo pukitti ensimmäiset kerrat. Onneksi Lissu selkeästi tunsi ratsunsa, sillä hän pysyi selässä jokaisen pukituskohtauksen aikana. Onneksi pukittelu väheni hieman alkulämmittelyiden edetessä, mutta samalla kun pukittelu väheni, alkoi Sintin vauhti kohota uhkaavasti. Kehoitinkin Lissua antamaan ratsulleen saman tien napakat pidätteet, jottei vauhti pääsisi kasvamaan liiallisuuksiin. Luojan kiitos vauhti hidastui lopulta, vaikka Sintti ei reagoinutkaan saamiinsa apuihin läheskään niin pian, kuin olisin toivonut, mutta ainakin uskalsin pyytää ratsukkoa siirtymään esteille.
Minua kieltämättä pelotti hieman päästää kyseinen ratsukko hyppäämään esteitä, sillä jos meno olisi yhtään samanlaista kuin alkulämmittelyiden aikana, niin vahingoilta ei todennäköisesti voitaisi välttyä. Ratsukko lähtikin suuntaamaan kohti ensimäistä estettä ja juuri kun olisi ollut sopiva kohta hypätä, Sintti päätti ettei tosiaankaan hyppää senttiäkään ja kielsi siis esteen. Kehoitinkin Lissua kokeilemaan samaa estettä uudelleen, mutta tällä kertaa tamma lähti kiertämään estettä. Jatkoimme esteen kokeilemista uudelleen ties kuinka monta kertaa ennen kuin este tosiaankin ylittyi ja kun niin vihdoin tapahtui, huokaisin helpotuksesta. Ilo oli kumminkin täysin ennenaikainen, sillä seuraavalla esteellä alkoi täsmälleen sama pelleily Sintin osalta. Onneksi tällä kertaa Lissun antamat napakat avut ja ahkera esteen uudelleen lähestyminen ilmaisivat Sintille, ettei ratsastaja aio antaa periksi. Olinkin äärimmäisen yllättynyt kun tämän toisen esteen onnistumisen jälkeen loputkin esteet onnistuivat ilman pelleilyitä ja suoraan sanottuna olinkin enemmän kuin onnellinen siitä, että pelleilyyn oli mennyt niin paljon aikaa ettei radan uudelleen suorittamiseen ollut aikaa. Pyysinkin ratsukkoa aloittamaan loppuverryttelyt ja jouduin pahoittelemaan, ettei minulla ollut ainuttakaan neuvoa tämän ratsukon yhteistyön toimivuuden toimimaan saamiseksi. Suosittelin kumminkin ahkeraa treenaamista ja jämäkkänä pysymistä, josko sen avulla Sintin saisi edes joskus hyppäämään ilman pelleilemistä. Tämän sanottuani lähdin ansaitsemalleni tauolle ennen seuraavaa valmennusta.
17.08.2014 estevalmennus, valmensi Sani
Saapuessani kentälle huomasin heti ratsukolla olevan paljon erimielisyyksiä. Seurasin hetken sivusta heidän työskentelyään, jotta huomaisin pahimmat ongelmakohdat. Välillä hevonen jumitti kulmiin ja seuraavalla kerralla se juoksi siitä läpi tuli perseen alla. Mielenkiinnolla odotin mitä tästäkin valmennuksesta taas tulisi. Kun aloin puhumaan ensimmäisen kerran näytti koko ratsukko säikähtävän minua ja ratsastaja sai juuri pelastettua itsensä tyylikkäältä putoamiselta. Ohjeistin ratsukkoa laihoin tuloksin ja mitä pidemmälle valmennus eteni sitä enemmän minua kauhistutti esteille siirtyminen. Rakensikin neljän esteen jumppasarjan, mutta pelkillä ristikoilla näin alkuun. Niiden yli tamma vielä meni, joskin todella kovaa ja eikä esteiden väliin tullut juuri yhtään askelta. Nostin esteitä 60cm korkeuteen ja menin kauemmas katsomaan mitä tästä tulisi. Kaksi ensimmäistä sujuivat hyvin, mutta vauhtia oli kolmannelle aivan liikaa ja hevonen päätti vetää komeasti jarrut pohjaan. Ratsastaja ei kuitenkaan ehtinyt maahan asti, kun hevonen ponnahtikin vielä esteen yli. Ratsastaja heilui kaulalla hevosen juostessa kovaa viimeisen esteen ohi. Pelkäsin pienen hetken tamman hyppäävän vielä aidan yli, mutta se onneksi pysähti suoraan sen eteen, jonka seurauksena ratsastaja lopulta tömähti maahan. Oli kyllä ensimmäinen kerta, kun näin tuollaisen suorituksen. Autoin ratsastajan takaisin selkään, koska häntä ei ilmeisesti sattunut ja annoin heidän rauhassa yrittää uudelleen. Nyt ratsastaja todella työskenteli tamman kanssa. Ihan kuin hänellä oli kiehahtanut hevosen temppuilu päähän. Se oli kuitenkin vain hyvästä sillä toinen kerta sujui paljon paremmin. Korottelin hieman esteitä ja loputkin suoritukset sujuivat melko hyvin. Tammalle näköjään piti kunnolla suuttua, jotta sen saisi toimimaan. Mikään helppo hevonen Sintti ei todellakaan ollut.
30.08.2014 estevalmennus, valmensi Snusmumriken
Edellinen valmennettavani poistui maneesista ja tilalle tuli tuttu ratsastaja tällä kertaa täykkäritamman kanssa. Sintti pyöri ja hyöri kun ratsastaja yritti kavuta selkään, mutta pysähtyi lopulta ja seisoi hetken kiltisti paikoillaan. Alkukäyntien aikana juttelin ratsastajan kanssa tästä tammuskan tapauksesta ja kerroin millaisen ohjelman olin heille suunnitellut täksi päivää. Alkuverkka aloitettiin reippaalla ravilla. ''Tärkeää on, että ratsastat Sintin niin kuuliaiseksi kuin vain pystyt, sillä tänään on luvassa niitä vinohyppyjä, mistä jo mainitsinkin''. Ratsukko teki paljon pysähdyksiä ja käyntisiirtymisiä, jotta tammaan saataisiin vähän lisää malttia. Myöskin suoruus oli erittäin tärkeässä osassa ja tarkistimmekin sen pitkällä suoralla puomilinjalla. Tamma valui hitusen aina vasemmalle molempiin kierroksiin, mutta jo raipan siirtäminen sille puolelle ratkaisi asian. Käskin ratsukkoa siirtymään laukkaa, joka sai olla eteenpäinvievää, mutta kontrolloitua. Tammalla oli tosi hyvä laukka ja kavaletit se tuli aina tasapainoisesti. Pikkuisissa kavalettihypyissä keskityttiin suoruuteen mahdollisimman paljon ja hiottiin se kuntoon. Kun verkkailut oli verkkailtu, niin annettiin Sintin levähtää vapain ohjin (se oli muuten selvästi teräksisessä kunnossa). Jonkin ajan päästä huikkasin keräämään ohjat. Sintin katse terävöityi ja se pälyili innokkaan oloisesti ympärillä olevia esteitä. Esteiden hyppääminen aloitettiin heti vinohypyistä. Keskihalkaisijalla oli pysty ja sitä hypättiin kahdeksikolla, ikäänkuin molemmilla lävistäjillä. Sintti lähestyi estettä häntä pystyssä ja teki valtavan loikan esteen yli, mutta ratsastaja ehti kuitenkin juuri ja juuri mukaan. Seuraavalla kerralla se otti jo maltillisemman hypyn, mutta linja alkoi valua vähän vasempaan.. Joten selässä oleva sai olla tämän asian kanssa tarkkana kuin porkkana. Itse hypyt onnistuivat loistavasti, vaikka välillä tultiinkin hieman sivuluisussa ja hypyn jälkeen saattoi Sintin peppu lentää useampaankin otteeseen. Käskin kuitenkin keskittyä oleelliseen ja olla välittämättä sen sähläyksestä. Tein pystystä okserin ja samaa tehtävää jatkettiin sillä. Ponnistuspaikka tuli kuitenkin hieman lähelle ensiyrittämällä ja tamma päätti vetää liinat kiinni. Seuraavaksi kaikki kuitenkin taas onnistui ja parin hyvän hypyn jälkeen vaihdettiin radan hyppäämiseen. Rata sisälsi muutaman vinohypyn, kaarevan linjan, sarjan ja muutaman yksinkertaisen esteen yksinkertaisella tiellä. Rata hypättiin 110cm ja 130cm korkuisina. Ensimmäisellä kierroksella ratsastaja otti liiankin varman päälle Sinttiä kiinni ja muutama hyppy ei siksi ollut ihan parhaimmasta päästä, mutta kaiken kaikiiaan rata meni hyvin ja etenkin vinohypyt se hyppäsi aina hirmu hienosti! Kun rata vielä nostettiin isommaksi, niin tamma tuntui vain intautuvan siitä ja pukitteli esteiden välillä minkä ehti. Ratsastajalla oli vähän hankalaa sen pelleilyn takia, mutta rata meni kuitenkin puhtaasti (hieman kolisutteli sarjalla, kun teki sinnekin väliin jotain ylimääräistä) ja ratsastaja sai ainakin itseensä olla erittäin tyytyväinen. Ja niin hevosestakin sai olla erittäin ylpeä, sillä se suoritti kaikki pyydetyt asiat ja siitä näki miten se tykkäsi tästä hommasta. Eteen-alas ravit ja pitkät loppukäynnit päättivät illan.
13.09.2014 kouluvalmennus, valmensi Víva
Narri saapui maneesiin vauhdikkaan ratsunsa kanssa. Tällä kertaa vastassa ei ollutkaan mikään tuttu hevonen, joten pyysin Narria verryttelemään Sintin ihan rauhassa, minun siirtyessäni maneesin reunalle seuraamaan ratsukon menoa. Jo heti alkuun Sintti päätti pistää sisimmän rodeohärkänsä pyörimään ja tamma pyöräytti heti ensiaskeleella hurjat pukkisarjat. Onnekseen Narri pysyi vauhdikkaassa kyydissä mukana ja pisti tuollaiselle tempulle stopin. Sen jälkeen ei tamma tehnyt ainuttakaan pukkia saatikka sitten vikuroinut, sillä se tiesi, että sen on turha alkaa puskemaan väkisin vastaan, kun tahtoaan se ei läpi saa. Alkuverryttelyt sujuivatkin hyvin reippaissa tunnelmissa. Narri taivutteli ratsuaan ja otti parit siirtymiset, jonka jälkeen oli aika siirtyä itse valmennuksen puolelle. Pistin ratsukon heti alkuun ottamaan laukan vaihtoja käynnin kautta. Alkuun Sintti yritti lähteä jo ennen aikojaan laukkaan, mutta Nartti piti hyvin puolensa ja laittoi hevosen tottelemaan apujaan. Sen jälkeen laukan vaihdot käynnin kautta alkoivat sujua entistä paremmin, joten lopulta olikin jo aika vaihtaa tehtävää. Seuraavaksi ratsukko sai väännellä hetken aikaa raviväistöjä. Väistöt onnistuivat hyvin vaikka Sintti tahtoi heti alussa taas kiiruhtaa ja väistää ihan päin honkia. Toistojen jälkeen alkoivat väistötkin sujua paremmin. Valmennuksen lähestyessään loppuaan pyysin Narria ottamaan Sintin kanssa vielä hieman vastalaukkaa sekä yrittämään avo- ja sulkutaivutuksia, jotka onnistuivat pienten mutkien kautta ihan kohtuu hyvin. Niissä onkin vielä paljon hiottavaa, mutta harjoittelemalla luulisin Sintin osaavan nuokin tehtävät helposti. Valmennuksen loputtua siirryin hetkeksi maneesin puolelle katsomaan, kun Narri jäi loppuverryttelemään Sintin kanssa. Loppujen lopuksi oli minunkin aika lähteä.
20.10.2014 maastoestevalmennus, valmensi Vibaja
Chichi Chimenea, Lissun oma pitkäjalkahämähäkki, tai niin ainakin kuvittelin ensimmäistä kertaa. Täysiveritamma, jolta löytyy jalkaa todella paljon, mutta samalla myös rakenteellisesti hyvin elegantti. Tänään olisi vuorossa hieman maastoesteiden kertausta, mutta sitä ennen koulisimme tammaa hieman kentällä, ennen maastoon menoa. Sintti näytti jo alkukäynneissä valmiilta torpedopommilta, joka mieluusti haluaisi heittää Lissun selästään. Keskityimme tekemään paljon voltteja, erilaisia kiemuroita, siirtymisiä ja väistöjä, jotta saatiin tamma kuulolle ja suorittamaan myös yhteistyötä. Tamma ymmärsi nopeasti, ettei
nyt pääsisi luistamaan, ainakaan kovin helposti. Aina välillä tehtiin
pientä omaa show’ta. Pääsimme viimein siirtymään maaston suuntaan ja aloittamaan varsinaisesti päivän aiheen. Sintti tiesi tasan tarkkaan mitä tänään tehtäisiin, kun tamman energia alkoi pulppua yli äyräiden. Lissu saisi ensin juosta tamman kanssa muutaman lenkin, jotta ylimääräinen energia saataisiin hallintaan. No eihän tamman energia määrä mihinkään häviä, mutta edes hieman. Käyttäisimme tänään muutamia suurempia tukkeja, paria risuestettä ja tarkkuusestettä. Myös banketti kuului päivän estesatoon. Tukit ja risuesteet käytiin ensin läpi kertauksella, jotta tamma pääsisi valmennuksen makuun. Muutama ohijuokseminen tapahtui, mutta Lissu oli hyvin päättäväinen, eikä päästänyt tammaa helpolla. Rentona hevosen selässä, mutta samalla määrätietoisena ja jalat paikallaan, ennakointia myös hieman peliin. Tammakin alkoi selkeästi väsyä, ettei se jaksanut temppuilla vastaan. Siirryimme siis banketille, jossa hevonen pääsee näyttämään vahvaa takaosaansa. Kunnon hyppy ylös ja hallittu jyrkähkö alastulo takaisin suoralle on hyvää treeniä. Tasapainokin kehittyy sopivasti, vaikka sitä tältä hevoselta jo löytyy entuudestaan. Lissu pysyi hyvin mukana ja yhteistyö sujui mallikkaasti. Tarkkuusesteellä suoriuduitte loppupäivästä oikein nätisti. Tammalle vain täytyy tehdä selkeäksi, ettei tässä nyt sodita, vaan ollaan työskentelemässä. Kunhan virikettä löytyy ja lämmittely on asianmukaista, kyllä se sieltä lähtee!
11.11.2014 maastoestevalmennus, valmensi gatinha
Olin poikkeuksellisesti päässyt matkaan jo hyvissä ajoin ja astellessani talliin
oltiin Sinttiä juuri varustamassa. Alkuverryttelyjen aikana kyselin ratsastajan
mahdollisista toiveista ja päätimme yhteistuumin keskittyvämme tänään erityisesti risuesteisiin. Kaksikolla olikin tänään edessään mitä erikoisempia risuista rakennettuja esteitä. Läheiseltä maastoradalta löytyi niin noin 120cm pystyrisueste, arviolta 110cm korkuinen trippelin tavoin nouseva risuste, toinen 120cm risuista kyhätty pystyeste, reilu 100cm korkea varsin kapea risuista pystytetty tarkkuuseste sekä trakehnerhauta 120cm pystyrisuesteellä varustettuna. Lämmittelyesteen virkaa sai kunnian tänään toimittaa toinen pystyistä ja ratsukko hyppäsikin yksittäisen risuesteen yli hyvässä kaaressa molemmista suunnista vaivattoman näköisesti. Seuraavaksi haasteeksi asetin parivaljakolle nousuesteen ja sitä seuraavan risupystyn. Alku näytti lupaavalta ja Sintti lähestyi nousuestettä suoraan, joskin hieman laiskasti, ja selvitti sen ilman suurempia ongelmia. Yllätykseni olikin melkoinen kun tamma päätti äkkiarvaamatta hyppäämisen sijaan karauttaa hurjalla vauhdilla määräämäni pystyesteen ohi. Täysiverinen viisveisasi ratsastajansa avuista, ja hetken ajan pelkäsin heidän juoksevan maastoradalta ulos, mutta sisukas kuski sai kun saikin tamman käännettyä ja suuntasi sen kanssa määrätietoisesti uudemman kerran kohti ohitettua pystyestettä ja tällä kertaa ratsukko ylitti esteen ilman suurta dramatiikkaa.
Sintti oli ilmeisesti vain testannut ratsastajaansa äskeisellä metkullaan, sillä kun kehotin kaksikkoa kokeilemaan tavallista kapeampaa tarkkuusestettä toimi tamma taas lähes moitteettomasti hiukan tahmeaa ponnistamista lukuun ottamatta. Ennen hautaa ohjeistin ratsukkoa tulemaan vielä kertaalleen yksittäisen pystyesteen. Vaikka täysiverinen ei varsinaisesti palanut halusta työskennellä maastoradalla malttoi se kuunnella ratsastajaansa ja pomppasi risuesteen ylitse tyydyttävällä tekniikalla. Viimeisenä tehtävänä halusin nähdä kaksikon työskentelyä trakehnerhaudalla. Kehotin parivaljakkoa ensin tulemaan pelkän hautaesteen ja tamma ylitti tämän hieman erikoisemman rakennelman hämmästyttävän itsevarmasti. Vaikeutin tehtävää siten että ennen trakehnerhautaa heidän tulisi hypätä sekä nouseva risuste että pystyeste. Sintti alkoi olla jo melkoisen leipääntynyt valmennukseen, joten ratsastaja sai näpäyttää täysiveristä aika tavalla ennen kuin se laukkasi tarpeeksi reippaasti eteen. Hetken aikaa näytti siltä että tamma kieltäisi nousuesteellä mutta ratsastaja pysyi tiukkana ja käski ratsua uutterasti eteenpäin ja pian kaksikko suuntasi kohti pystyä. Kyseinen este ei ollut ratsukolle temppu eikä mikään ja tulossa olevalle trakehnerhaudalle nämä laukkasivat päättäväisen oloisina. Koska parivaljakko oli ylittänyt haudan jo aiemmin ei Sintti kyttäillyt turhia vaan liiti esteen yli reippaassa kaaressa, joskin näyttäen hieman hapanta naamaa. Koska tamman vähäinenkin motivaatio alkoi uhkaavasti loppua lukuisista kehuista ja rohkaisuista huolimatta niin käänsimme nokan kohti kotitallia ja lopettelimme tältä erää.
