Kääpä ei ole erityisen tasainen tapaus. Periaatteessa se on ihan kiltti ja hyväntahtoinen otus, mutta se on niin miehekäs, testosteronintäyteinen ja täysverinen, että räjähtelee säännöllisin väliajoin kuin Vanha Uskollinen. Kiltti luonne haluaa yleensä jäädä testosteronihuurujen alle ja Kääpää käsitellessään ymmärtää kyllä, miksi oreja ei yleensä pidetä helppoina hevosina. Sen kanssa pärjää kyllä, kun muistaa olevansa paikan päällikkö - Kääpä on perinteinen putkiaivo, asiat ovat sille joko sallittuja tai kiellettyjä ja tarpeeksi ronskisti annettu kielto saa orin saman tien takaisin kuriin.
Not backing down, not giving in.
Hoitaessa Kääpä on kaikkein yksinkertaisinta lyödä ketjuihin, sillä oli on niin miehekästä miestä, että kukkoilee vaikka talikolle, jos sellainen on tallikäytävälle jäänyt. Vaikka orin kukkoilu aiheuttaakin aika ajoin hammasten kiristelyä ja oikein huonoissa tapauksissa jonkinasteisia vaaratilanteita, se on kaiken kaikkiaan lähinnä hellyttävää oman miehuuden korostamista. Kääpä kukkoilee myös hoitajalleen, mutta koska se on periaatteessa oikein hyväluontoinen elämänmuoto, riittää kun hoitajalla on isompi ego kuin hevosella. Tai osaa edes esittää, että on isomman kaliiperin jätkiä kuin Kääpä itse. Jokaiseen orin rinnan röyhistykseen ja kuopaisuun pitää reagoida heti, ja tarpeeksi napakasti. Ei Käävälle kotioloissa karjua tarvitse, mutta hellitellen sanottu "äläpäs nyt viitsi" ei todellakaan Käävän kanssa riitä. Eläinlääkäri ja kengittäjä pärjäävät orin kanssa erittäin hyvin, kun muistavat olla tarpeeksi napakoita ja määrätietoisia.
Taluttaessa Kääpä saattaa yrittää kävellä kahdella jalalla neljän sijaan, mutta tarpeeksi roima kielto palauttaa sen kaikille kintuilleen. Ori ei kuitenkaan ryysää eikä juokse ylitse vaan kävelee vieressä suht löysällä narulla, vaikka molemamt kädet on hyvä pitää narussa kiinni. Tarvittaessa Kääpää talutetaan ketju suussa, mutta välttämättä se ei sitä tarvitse. Ori lastautuu hyvin, mutta matkustaisi parhaiten yksin. Tamman kanssa samaan tilaan sitä ei voi laittaa, toisen orin kanssa se vielä menee tarpeeksi lyhyelle narulle sidottuna.
What does the free fall feel like?
Käävällä ratsastaminen on vähän kahtiajakoinen juttu. Toisaalta se on miellyttävä ratsu, joka osaa ja tekee, mutta toisaalta se on täysverinen pahimmillaan. Ori käy todella helposti ylikierroksilla, se on herkkä ja vähän liiankin reaktiivinen, kuumuu helposti ja menettää keskittymiskykynsä. Käävän selässä on tiedettävä tasan tarkkaan, mitä on tekemässä tai hevonen ottaa päätösvallan omiin nimiinsä, mitä taas seuraa yleensä kaunis poistuminen taivaanrantaan, ratsastajan kanssa tai ilman. Täysverinen peilaa ratsastajaansa paljon, kovaotteinen ihminen saa Käävän vain taistelemaan vastaan entistä lujemmin, pehmein avuin ratsastaen hevonenkin pehmenee ja alkaa tehdä tosissaan töitä. Koska Kääpä menettää mielenkiintonsa helposti ja kuumuu nopeasti, sen kanssa pitää tehdä vain lyhyt, tehokas verryttely ja siirtyä suoraan työntekoon ilman sen kummempia välikäyntejä tai muutakaan. Niistä ori vain ylikuumenee, eikä varmasti tee kunnolla töitä vaan juoksee vain apujen läpi.
Etenkin laukkatehtävät tuottavat Käävälle hankaluuksia, sillä se on luonnostaan isolaukkainen hevonen. Yllättäen ori myös kuumuu laukassa eniten, ja alkaa todella helposti vain juosta apujen läpi. Käyntitehtävät ovat vähän sama asia, hevonen ei keskity vaan kiirehtii vain tehtävien läpi kunnolla keskittymättä. Ravi on sen kanssa helpoin askellaji työstää, vaikka tarkkana saa siinäkin olla, jotta Kääpä ei alkaisi painattaa menemään mielensä mukaan. Toimiessaan Kääpä on täysverinen parhaimmillaan, herkkä ja reagoi nopeasti, vaikka kouluratsastus ei aivan omin laji olekaan.
Esteillä ori on hieman ongelmallinen ratsu. Se kuumuu ylettömän nopeasti, imee esteille voimakkaasti ja sen iso laukka tuottaa sarjaväleillä usein ongelmia enemmän kuin tarpeeksi. Kääpä on kyllä hyvä estehevonen, ei siinä mitään, se on tarkka jaloistaan, se ponnistaa terävästi ja kiukustuu, jos osuu puomiin. Orilla on yllättävän hyvä hyppy täysveriseksi, ei se toki puoliverisen tyyliin tai kapasiteettiin yllä, mutta hyvä, terävä ponnistus ja enemmän ylös- kuin eteensuuntautuva hyppy saattaisivat mahdollistaa jopa 140cm tasolla hyppäämisen. Laukka ei kuitenkaan radoilla enää toimi siinä kohtaa, kun nykyiselläkin tasolla saa usein tapella sarjavälien kanssa. Käävältä meinaa esteillä kadota kaikki tolkku, ja ratsastaja saa tehdä välillä hartiavoimin töitä hidastaakseen. Esteradalla ei enää aivan päde se, että mitä pehmeämpi ote sen pehmeämpi hevonen.
Myös maastossa Kääpä kuumuu herkästi, mutta yllättävää kyllä, se kuitenkin kuuntelee pidätettä paremmin kuin kentällä. Varmajalkainen, reipas ori on miellyttävä maastohevonen, jos ei oteta lukuun sen kierroksilla käymistä ja sitä, ettei se mielellään kävelisi maastossa. Aina pitäisi päästä ravaamaan tai laukkaamaan. Kääpä ei kuitenkaan säiky oikeastaan mitään, ja kuuntelee kyllä ratsastajaltaan niin suunta- kuin vauhtiohjeetkin. Hyppääminen maastossa on niinikään mukavampaa kuin kentällä, Kääpä on tavallistakin varovaisempi maastoesteillä ja kuuntelee paremmin.
My whole existence is for your amusement.
Kisapaikalla Käävän on pakko esittää suurinta ja mahtavinta. Käsihevosalueella sillä on paha tapa koettaa kävellä kahdella koivella, mutta tarpeeksi räväkästi karjaistu "Kääpä perkele!" palauttaa orin takaisin ruotuun. Mikään sievistelevä narun heilutus ei hilluvaa Kääpää saa rauhoittumaan, mutta kun se tietää, että hilluminen ei ole vaihtoehto, se lopettaa moisen ei-toivotun toiminnan. Verryttelyissä kannattaa hakea Kääpä avuille mahdollisimman nopeasti, sillä muutoin se keskittyy koko loppuajan vain muihin hevosiin ja näille huuteluun. Suoritus... No, miten hyvin sait verkattua? Kääpä toimi radalla paremmin, koska sillä ei ole niin paljoa häiriötekijöitä - muita hevosia, sillä yleisöstä tai tuomaristosta ori ei häiriinny.
Kääpä kisailee sekaisin kaikkia ratsastuksen lajeja, koulua, esteitä, kenttää, maastoesteitä... Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, mikäli joskus tarinakisoihin eksytään niiden tarinat löytyvät päiväkirjasta, voitot ovat lihavoituna ja sijoitukset kursivoituna.
Käävän kanssa valmentaudutaan monipuolisesti eri ratsastuksen lajeissa.
Valmennukset:
27.09.2013 Maastoestevalmennus, valmensi Lissu T.
Verryttelyt päivän maastoestevalmennusta varten suoritettiin pellolle kasatuilla tavallisilla esteillä. Kääpä liikkui hyvin alusta asti, esitteli hyvää liikettä ja hyppyä sekä ajoittain kykyään räjähdellä ihmeellisiin laukkaspurtteihin. Muutaman kerran ori ryntäsi esteelle ja pari kertaa esteen jälkeen täysiverinen otti äkkilähdön koht Kanariaa. narri pysyi hyvin mukana, mutta jäi muutaman kerran turhan vahvasti ohjaan kiinni koettaessaan pidättää ratsuaan.
Jahka Kääpä oli taas kuulolla ja lapasessa lähdimme maastoesteradalle, missä otettiin vielä muutama verryttelyhyppy pienillä tukkiesteillä.
Päivän pääaiheena olivat porrastetut esteet. Kääpä oli innoissaan, ja ensimmäinen porrasesteylitys näytti varsin hurjalta orin vauhdin ja muutaman ylimääräisen loikan vuoksi. Kerran narri horjahti Käävän kaulalle, mutta sai itsensä kiskottua takaisin kunnon istuntaan ja mukaan seuraavaan hyppyyn. Seuraavalla yrityksellä narri keskittyi enemmän istuntaansa ja Käävän jarruttamiseen sillä tavoin. Se toimikin, mutta saman tien kun porrastettu osuus ja hypyt loppui narri huokaisi helpotuksesta, unohti ratsastaa ja Kääpä otti rakettilähdön. Tilanteen yllättämä narri otti ja tipahti kyydistä jääden istumaan hämmentyneenä paikalleen minun pyydystäessäni hevosta.
Porrastettu este hypättiin vielä kerran, sitten otettiin parit hyvän mielen hypyt tukeilla ja lopeteltiin. Kääpä oli vireä ja muutamaan otteeseen pääsi vetämään omaa showtaan, joten narrin on syytä kiinnittää huomiota istuntaansa ja ratsunsa saamiseen täysin kuulolle.
18.08.2014 Estevalmennus, kirjoittanut Víva
Tuttu ratsastaja hevosineen asteli maneesiin. Olin ennenkin valmetanut kyseistä ratsukkoa, enkä uskonut, että tämäkään kerta jäisi viimeiseksi. Tervehdin narria samalla, kun pyysin häntä verryttelemään orinsa itsenäisesti. Siirryin hieman etäämmälle katsomaan, kun ratsukko verrytteli reippaissa tunnelmissa. Kääpä oli verryttelyiden aikana hyvinkin reipas ja tuntui kuumuvan jo esteet nähdessään. Sen vuoksi narrin oli pidettävä orin ajatukset poissa esteillä, jotta se keskittyisi edessä oleviin tehtäviin. Hetken taivuteltuaan oriaan, pyysin narria hyppäämään yhden verkkaesteistä, jolla oli korkeutta 100cm. Narri käänsi Käävän esteelle ja samassa ori lähti täyttä häkää koti estettä, hypäten sen jummetun isolla loikalla. Narri tuskin pysyi kyydissä, mutta onnekseen hän sai viime hetkellä korjattua tasapainoaan, jolloin vauhtikin saatiin lopulta hidastettua rytmikkääseen laukaan. Toisella kerralla oli sama juttu, mutta kolmannella kerralla este lähestyttiin hallitummin, jolloin hyppykin oli onnistuneempi. Vielä pari kertaa hypättyään, siirsin ratsukon hyppäämään 130cm korkuista pysty-trippeli-pysty linjaa. Alkuun linja mentiin täydellä vauhdilla ilmaan minkäänlaista rajaa. Pistinkin tuolle menolle melko nopeaa stopin, sillä vaaralliseltahan tuo alkoi näyttää. Niimpä narri sai pistää oriaan ruotuun aina kun se yritti rynnätä esteille. Loppujen lopuksi ratsukko pääsi suorittamaan esteet hallitusti. Hypyt sujuivat hyvin vaikka trippelin kohdalla Käävän takaset kolahtivatkin puomeihin. Toistojen jälkeen mentiin linjaa jo paremmin, joten päätettiin narrin kanssa lopetella valmennus tuohon hyvään loppu tulokseen. Pari sanaa vaihdettuani, jätin narrin loppuverryttelemään Käävän maneesiin.
30.08.2014 Kouluvalmennus, kirjoittanut Víva
Tuttu ratsukko saapui maneesiin, minun odottaessani heitä hieman malttamattomana. Olin aiemminkin valmentanut Kääpää ja narria, joten päätin nyt tällä kertaa pistää ratsukon suoraan hommiin. Tosin aluksi hieman kevyissä merkeissä, sillä olihan ratsukko nyt verkattava jonkun verran, etenkin Kääpää. Alkuun narri saikin vain hieman taivutella oriaan ja ottaa sen kanssa siirtymisiä sekä voltteja maneesin jokaiseen kulmaan. Kun Kääpä oli tarpeeksi vetreä ja kuulolla, niin siirryttiin hieman vaativampiin tehtäviin, joten laitoin ratsukon menemään vastalaukkaa kahdeksikoilla. Kääpä oli reipas - ehkä liiankin, mutta tehtävän tuottaminenkaan ei siltikään tuntunut ratsukon mielestä vaikealta tai ainakaan narrin. Kun narri oli toistanut Käävän kanssa tehtävää pari kertaa, laitoin heidät menemään avotaivutuksia ravissa. Alkuun tehtävä tuntui olevan Käävälle ja narrille hieman haastavaa, mutta monituisten toitojen jälkeen alkoivat avot sujua paremmin, jolloin niitä päästiin menemään loppujen lopuksi myös sitten ravissa. Näiden jälkeen otettiin siirtymisiä peruutuksista suoraan laukkaan. Kääpä oli tuossa vaiheessa melko innoissaan, joten alkuun tehtävän kanssa ilmeni ongelmia, kun Kääpä ei malttanut hidastaa vauhtiaan. Ja kun se hidasti, niin seuraavaksi se lähti liikkeelle rakentinlailla. Narri sai siitä huolimatta kuitenkin pistettyä Käävän ruotuun, joten sinänsä enimmiltä ongelmilta vältyttiin. Ratsukon toistaessa tehtävää usemmin, narrin ollessa jämäkämpi alkoi tehtävätkin lopulta suoriutua niin miten piti. Myös Kääpä alkoi olemaan lopputunnista puhki, joten tehtävien suorittaminen kävi helpommin. Loppujen lopuksi oli aika lopetella valmennus. Parin sanasen jälkeen jätin narrin loppuverryttelemään orinsa maneesiin, minun lähtiessäni sieltä.
Running through life with blindfolds.
Elämää ja kääpäisyyksiä Käävän kanssa.
Päiväkirja:
26.08.2013 Koulutuupparin ura siintää edessä
Tänään oli melko paljon hyppäämistä ohjelmassa, kun piti treenailla hyppy- ja kenttäelikoita (joilla jännästi tulee treenattua esteitä enemmän, vaikka etenkin Reivi kaipaa koulutreeniä), joten Käävän kanssa tein sitten tasapainon vuoksi koulutreenin. Ori puhkui intoa jo tarhasta hakiessa ja uumoilin, että vaikka se periaatteessa toimisikin niin saisin varautua melkoisiin energianpurkauksiin. Ehkäpä enegisöityisin siitä itsekin, en kyllä ollut itse parhaassa terässä.
Jeps. Käävän kanssa oli tarkoitus tehdä yksinkertaisia pohkeenväistötreenejä, mutta pääsinkin kiihdytysajoihin. Ori malttoi silloin tällöin keskittyä kunnolla toihin ja oli silloin aivan mahtava ratsastaa, herkkä ja kuuliainen, teki tosissaan töitä. Sitten se vain yhtenä hetkenä otti ja lähti käsistä. Treeni oli todella epätasainen, sieltä löytyi aivan loistavia pätkiä kun Kääpä jaksoi ja malttoi, teimme väistöjä kaikissa askellajeissa ja ravi ja laukka sujuivat ehdottomasti parhaiten. Sitten taas toisaalta sieltä löytyi niitä täysin perseelleenmeneviä pätkiä kun ori rallitteli ympäri kenttää ilman mitään kontrollia suunnilleen ehkä niihin suuntiin kuin halusin tai sitten ei.
Ihan mukava hevonen Kääpä silti on, en tiedä voiko treeniä pitää onnistuneena, mutta ainakin sieltä löytyi onnistumisen pätkiä. Hevonen pääsi purkamaan energiaansa takaisin ulos, onneksi se on oppinut tulemaan toimeen Hopan kanssa vaikka molemmat ovat periaatteessa toisia oreja inhoavia. Saisinpa vielä Reivin samaan tarhaan, vaan ei.
24.10.2013 En tarvitse ilotulitusraketteja, minulla on hevosia
Kääpä on muuttanut Hopan seurasta poies, Hoppa on saanut kaveriksi kaksi Vammavarsaa. Minun Pöllöni ja Lissun Ininän. Kääpä on laitettu uuden tulokkaani Diivan seuraksi tarhailemaan ja orit alkukähinöintien jälkeen tulevatkin oikein hyvin toimeen. Hyvä vain, eipähän tarvitse vaivata päätään lisätarhojen järjestelyillä, se riittää, että Reivi tarvitsee kokonaan oman tarhan. Muuten ori- ja tammatarha saa riittää pihattojen lisäksi.
Käävällä oli tänään vapaapäivä ja ori päätti käyttää sen sinkoamalla vapauteen. Onneksi sentään vain pihamaalle Sitruunan seuraksi, mutta tarpeeksi vaikeaa se oli sieltäkin pyytää. Pystyin kyllä myös nauramaan tilanteelle (toisin kuin silloin, kun hevoset juoksentelevat pelloilla), sillä Kääpä ja Sitruuna yhdessä... Kääpä ravasi Sitruunan laukatessa vierellä ja mikäli ori otti laukkaspurtin, pysähtyi se odottamaan lyhytjalkaista toveriaan.
Saman voisin toteuttaa joskus kameran kanssa. Nyt jouduin pyydystämään molempia pihalta, Sitruunakin olisi saanut luvan viihtyä omassa karsinassaan näin paskalla ilmalla! Lopulta mikään muu ei auttanut, kuin hakea tallista kauraämpäri ja houkutella sillä ensin Sitruuna omaan sviittiinsä ja yksin jäänyt, seurankipeä Kääpä kiinniotettavaksi. Ori päätyi takaisin tarhailemaan ja Sitruuna sai jäädä loppupäiväksi sisälle.
Ei tällaisia näytöksiä ilman lupaa enää, kiitos. Onneksi Kääpä jäi palloilemaan pihamaalle Sitruunan seuraksi eikä vilahtanut juoksentelemaan pelloille. Sieltä sen kiinnisaaminen olisikin ollut oma operaationsa...
