Kuvat © Van Uytert

15.11.2014 kiikutin näyttelyiden kautta KTK-kelpoisuuden saaneen komistukseni kantakirjattavaksi. Moppia jännitti ihan hirveästi ja niin jännitti minuakin (narrin piti esittää ori, että hommasta tuli yhtikäs mitään). Jännitys ja odotus palkittiin, kun pisteiksi tuli 78p. ja palkinnoksi KTK-II! Voi mamman mussukkaa.

28.03.2018 Moppikultani palkittiin ERJ-I -palkinnolla. Pisteitä kertyi mukavat 109p.

07.03.2019 orilleni myönnettiin Championin arvonimi näyttelymenestyksensä johdosta.

Kuvat © Van Uytert

Taustatarina

Ihan kuin minä oikeasti olisin tarvinnut uutta hevosta. Tai ainakaan kolmea. Ainakaan oria. Niin vain kävi, että Skurvashin uusimmista myyntivarsoista kolme estepainotteista holsteinia hurmasivat minut täysin, ja hetken ihasteltuani tein tarjouksen kaikista. narri ei ainakaan auttanut asiaa, siinä, missä nainen yleensä toppuutteli menoani, hän tällä kertaa vain yllytti.

Kun tarjoukseni hyväksyttiin, riemastuin – pankkitilini ei, oho hupsista – ja esittelin ostosteni sukutauluja ja varsakuvia kaikille, jotka suostuivat niitä katsomaan. Ensimmäinen oli musta estetamma Stockholm Syndrome PB, jonka iie. oli Susirajan Anarchy in UK, yksi typerimmistä elikoista, jonka kanssa olen työskennellyt. Stockaksi ristimäni tammavarsa ei ole yhtään esiäitiään fiksumpi, joten elikko kuulemma sopii minulle kuin nenä päähän.
Kolmas varsoista oli myös tamma, ruunikko V for Vendetta PB, jonka narri nimesi Nördeksi. Kiitos ihan pirusti. Nörde oli varsakolmikon itsenäisin ja itsepäisin, oikea Nainen Nainen, jonka vuoksi tulen harmaantumaan aivan liian aikaisin.
Tammojen seuraksi tulin ostaneeksi orin, todella lupaavan oloisen (ja näköisen!) Rue Morgue PB:n. Kuvien ylväs varsa paljastui kotona hyväkäytöksiseksi tossunaluseksi, joka tule jäämään peräkammarin pojaksi, jos se on orista itsestään kiinni.

Kiitos narrin, minulla on tallissa ensimmäinen siivousvälineeni. Rue Morgue eli Moppi. Ei jumalauta. ”Nörde Moppaa Stockalla”, kas siinä minun ostoslistani. Onneksi kisoissa hevoset kuulutetaan oikealla nimellä, eikä lempinimellä.
Olkoonkin, että toivoin vähän testosteronihuuruisempaa tapausta kuin uusi orini on, niin Moppi on silti minun ihanani, oikea mamman mussukka. Viimeinkin minulla on puoliverinen, jolla uskallan ratsastaa ilman satulaa!

Kuvat © Van Uytert

Luonne

Ruunikko, tähtipäinen Rue Morgue PB - Moppi - on komea kuin mikä. Ulkonäköönsä täysin sopimattomasti puoliverinen muistuttaa luonnepuolella enemmän koiranpentua kuin korskeaa jalostusoria. Vaarallinen ja äkkipikainen kuin lapanen, yhtä herkästi kuumuva kuin jogurttipurkki, orimainen kuin pihakoivu.
Mopin miehisyyttä ja nössykkämäisyyttä voisi morkata vaikka koko päivän, jos olisi ilkeä. Onneksi en ole, ja jos olenkin, Moppi on ihan liian söpö morkattavaksi. Orilla on tavattoman hyvät käytöstavat joka tilanteessa, se on umpikiltti ja helposti käsiteltävissä, ratsastettavuudeltaan erinomainen. Kisapaikoilla herraa meinaa jänskättää, mikä voi johtaa alisuoriutumiseen, mutta siinä taitaakin olla hevosen isoin vika. Moppi on ihastuttava kultipupu, rauhallinen tossunalunen, josta saisi pienellä vaivalla koko perheen harrasteratsun.

Huomiota, rapsutuksia ja helliä sanoja rakastava Moppi on kaikkien kaveri, haliponi ja luottohoidokki, jota kuka tahansa vauvasta vaariin voi käydä paijaamassa. Puoliveriori on hyvän käytöksen perikuva, se seisoo kiltisti paikoillaan (oli kiinni tai ei; tämä voi toki olla myös typeryyttä..) liikkuen vain pyydettäessä. Kaviot nousevat nätisti, korvia saa räplätä minkä tykkää, eikä hännässäkään roikkuminen ole oikeastaan mikään ongelma. Ei Moppikaan ihan kaikesta tykkää (kaikki mihin liittyy neuloja on hirveää), mutta ikävät asiat ori kohtaa tekeytymällä mahdollisimman pieneksi, sulkemalla silmänsä ja ilmeisesti toivoen parasta. Kaiken kaikkiaan ruunikko on tilanteessa kuin tilanteessa hirveän simppeli hevonen. Jos sen kanssa malttaa puuhastella, Mopista saa juuri sellaisten höristen tervehtivän hevoskirjojen mainostaman nelijalkaisen ystävän, jonka kanssa ilot kasvavat ja surut puolittuvat. Pestävänä olemisesta ja suoraan letkusta juomisesta ruunikko nauttii, kengittäjä on ihan kiva kaveri eikä eläinlääkärikään ikävä ole, kunhan pitää neulat kaukana. Verinäytteen otot, rokotukset sun muutkin unohtuvat kyllä saman tien taputuksen tai porkkanan myötä.
Myös taluttaessa Moppi on äärettömän helppo hevonen, siinä se tulee pitkällä narulla perässä. Hitaasti, mutta varmasti, sillä ori unohtuu herkästi ihailemaan maisemia tai moikkaamaan tallikissaa. Hirveän reipasta vaihdetta ei löydy, vaikka pyytäisi, Mopin kanssa on parempi löntystellä. Lastaus, kuljetus ja purku ovat helppoja rutiinijuttuja, tämän hevosen lastaa vaikka millaisessa kiireessä vaikka millaiseen ahtaaseen sillipurkkiin.

Ratsuna tossukkaiseni toimii kenellä tahansa, vähän missä tehtävässä vain; naapurin lapsen talutusratsuna, ratsastuskoulun puksuttimena millä tahansa tunnilla, minun treenikaverinani (ja kisakaverina kans, vaikka välillä jänskättää. Hevosta siis. Ja vähän tätiäkin.). Vaikka Mopin saa ratsastettua herkäksi, nopeasti reagoivaksi urheiluihmeeksi, perusasetuksiltaan lammaslaisen lauhkealla puoliverisellä ei ole kiire mihinkään, minkä lisäksi selässä saa riekkua ja roikkua miten päin tykkää ilman, että Moppia sen suuremmin ahdistaa. Ori on ihailtavan pitkämielinen ja anteeksiantavainen ratsastajansa virheille.
Koulu ei ole Mopin laji, vaikka helppojen luokkien asiat sekä jokunen vaativien luokkien tehtävä sujuukin. Ori kyllä tekee parhaansa, mutta kun lahjat ovat estepuolella niin ne ovat siellä. Seurakisoissa Mopilla varmaan saisikin ruusukkeen tai pari, aluetasolla jäätäisiin jo luokan keskivaiheille. Ruunikon käynti ja ravi ovat ihan okei, laukka erinomainen. Työmoraali ja -motivaatio, rehellisyys ja suunnaton halu tehdä töitä ratsastajansa kanssa tekevät Mopista ideaalin treenikaverin. Jos haluaa rentoa hölkkäilyä, onnistuu. Jos kunnon hikitreenin, sekin onnistuu.

Hyppääminen on Mopin juttu, silloin orhini jopa innostuu. Sen verran, että menee korvat ja häntä tötteröllä satunnaisesti pärskähdellen. Olen välillä lainannut Moppia tuttujen näyttöhevoseksi (harraste- ja ratsastuksenohjaaja) sekä Takapajulan ratsastuskoulun kaiken tasoisille estetunneille ja -valmennuksille. Että sellainen kuumakalle. Sarkasmi sikseen; Moppi on paras. Edelleen äärettömän nöyrä, rehti ja motivoitunut kaveri, joka löytää ponnistuspaikat itsekseen, venyy joka ikisen esteen yli, ei kyttää kiellä säiky ellei oikeasti ole aihetta, paikkaa ratsastajan mokia, ei ole moksiskaan lyhyistä tai vinoista teistä, saati tiukoista kurveista. Kokoisekseen puoliverinen on melko ketterä ja nopeajalkainen kaveri, vaikkei tällä zumbata poneja suohon tai laukata täysiveristen ohi. Moppi on tavattoman varma hevonen, joka luotsaa aloittelijat turvallisesti tehtävien yli ja liihottelee kanssani 160cm trippelin yli yhtä helposti kuin se olisi vaivainen kavaletti. Tämä hevonen tekee esteratsastuksesta suorastaan naurettavan helppoa. Sarjat, suhteutetut välit, erikoisesteet, hypyt ravissa ja ravista – kaikki käy ja on helppoa. Moppi varmaan hyppäisi takaperinkin, jos vähän opettaisi ja yllyttäisi..
Maastoilu on vähän jännää. Ei sillä tavalla jännää, että ori kyttäisi joka kiveä ja kantoa, vaan sillai hyvällä tavalla. Että on mukava lähteä kotipihasta seikkailemaan metsäteille, pelloille tai ihan umpimetsään. Moppi toimii myös maastossa luottopuksuttimena yksin ja kaverin kanssa, enkä keksi paljoa parempaa ajanviettotapaa kuin lähteä ratsastamaan ruunikolla ilman satulaa uittopaikalle.

Kisapaikoilla, kaiken jännityksen ja korskeiden kilparatsujen keskellä, Moppi on aika säälittävä esitys. Ori tuntuu ujolta pikkupojalta uuden, jännittävän tilanteen edessä, eikä ruunikkoa ihan heti uskoisi 160cm esteratojen hyppääjäksi. Moppi tarvitsee hirvittävästi tukea ratsastajaltaan, jotta hevosesta saa yhtikäs mitään irti, ja käsihevosalueella taluttaja saa melkein kiskoa oria perässään. Että sellainen orinroikale minulla.
Verryttelyissä – ja radalla – Moppi on ikuinen alisuoriutuja, ellei hevoselta tosissaan työntekoa vaadi. Ruunikko on näyttävä, komealiikkeinen ja osaava hevonen, mutta reppana on kiltti, nössykkäluonteinen tapaus, joka kärsii pahemmanlaatuisesta ramppikuumeesta. Ori tekee parhaat tuloksensa tutun ratsastajan kanssa, uusi ihminen ja kisatilanne ovat turhan jännä yhdistelmä.

Tuttu ihminen, joka vaatii orilta työntekoa ja pitää Mopin liikkeessä, saa orin unohtamaan ujostelun ja hermostumisen ja keskittymään siihen, missä ori on parhaimmillaan – hyppäämiseen. Parhaimmillaan Moppi on kisoissa yhtä pätevä, herkkä ja energinen ratsu kuin kotonakin, kunhan hevoselle ei jätä turhan paljoa aikaa ajatella. Yleisöä jännittäessään ruunikko laukkaa nykivin liikkein, tekee laatikkohyppyjä eikä välttämättä saa ponnistuspaikkoja kohdilleen. Mopin ainoa heikkous on itseluottamuksen tai kylmäpäisyyden puute, mutta tämän vian kanssa kyllä elää. Pitää vain toivoa, ettei se pahene tai aikanaan periydy eteenpäin.

Sukuselvitys

Jälkeläiset

Moppi ei ole tarjolla jalostukseen.

05.07.2015 syntynyt holsteintamma Brokeback Annabelle Lee, emä Scaon Ladybug, omistaa mori-mori (VRL-11325)
22.08.2015 syntynyt holsteintamma Brokeback Divabug, emä Scaon Ladybug, omistaa Pierre (VRL-10531)
07.03.2019 syntynyt holsteinori Crane Rigor Mortis, emä Calliope DF, omistaa VRL-12701

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Moppi kisailee esteillä.

Valmennukset & päiväkirja

Mopilla siivotaan eikun valmentaudutaan estepuolella. Päiväkirjan puolella on lähinnä lässytystä siitä, miten söpölihöpölipupuli ori onkaan.