Siitähän se fiilis vasta lähtikin nousuun.

kuvat © scirlin. virtuaalihevonen, a sim-game horse

Hetken Viipeli "Napero"	VH14-018-0593
kasv. Hetken Suomenhevoset,	om. narri (VRL-06046)
suomenhevosori, 161cm	punarautias, pt, kpku, otj vsk, vtj ekvsk
13.04.2014, 12v*	asuu Pirunportissa
yleispainotus	he A / 90cm / 80cm / vaativa

*ikääntyy satunnaisesti, 3v 27.05.2014

Heinäkuussa 2014 Naperoa käytettiin suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa, jotta herra saisi vähän tutustua uusiin paikkoihin. Katastrofiahan minä odotin, mutta herra yllätti todella positiivisesti parhailla luonnepisteillä! Käytöskoe voitettiin häntäpäästä katsoen ja koulukokeessa olimme keskimmäisiä, joten ei täydellinen farssi. Arvioksi tuli SV-I.

Elokuussa 2014 Naperoa tarjoiltiin suomenhevosten kantakirjaan ratsusuunnalle - karvanopat hännässä roikkuen. Pisteitä herranterttu sai 68, mikä oikeutti palkintoon KTK-III. Sanomattakin selvää, että olin kovin ylpeä herrasta palkinnon vuoksi ja syötin sille vähän liikaa porkkanoita.

kuvat © SN

Ei pysty meillä on lanit.

Olin pyöritellyt päässäni jo jonkin aikaa ajatusta ottaa Lissun Ipanasta varsaa. Sopivaa tammaa ei kuitenkaan ollut eikä varsakaan tuntunut ajankohtaiselta joten annoin asian olla. Päivänä muutamana olimme Susannan kanssa kahvittelemassa ja juttelemassa Susirajan ja Hetken asioista, Lissu heitti jossain kohti vitsillä lahjoittavansa karvanopat Ipanan varsalle, mikäli se olisi ori. Tyrmäsin ehdotuksen tammanpuutteella, mutta tässä kohti Susanna esitteli tammansa Fiktion Seelan.

Ja siinäpä se! Ipana pääsi astumaan Seelan, josta pidin kovasti vaikkei tamma ollutkaan kisannut. Väliäkö hällä kun ei hälläkään välitä meistä, Seela vetosi minuun heti ihastuttavalla luonteellaan ja sievällä ulkomuodollaan. Jäin jännäämään varsaa, jonka olin päättänyt jo valmiiksi nimetä Hetken Viipeliksi - nimi sopisi niin tammalle kuin orillekin eikä minulle ollut loppujen lopuksi paljoakaan väliä sillä, olisiko varsa nyt herra vai neiti.
Seela putkautti lopulta maailmaan oikein ~~sievän~~ komean orivarsan. Hetken Viipelistä tuli Napero ja pidin sormet ristissä sen suhteen, että herra kasvaisi yhtä hienoluontoiseksi kuin emänsä. Ja heti kun Lissu sai tietää varsan sukupuolen, nainen kävi ostamassa karvanopat ja toi ne sievässä lahjapaketissa minulle. Jes.

Syytän Naperon luonteesta Lissua ja niitä karvanoppia. En saanut Seelan kaltaista hyväluontoista otusta, sain amisjonnen joka kaikeksi onneksi on mahdottoman vieraskorea kisapaikalla.

Kuvittelen päivittäin et naisten sankari oisin.

Vaikutelma ei voisi olla parempi, jos ottaisi ja sitaisisi karvanopat kiinni Naperon häntään. Se on kuin teini-ikäisen amisjonnen kulkuväline, mikä nyt milläkin paikkakunnalla kuvaa karvanoppakansaa parhaiten - amiscorolla, teiniooppeli tai mopoauto. Toisaalta orissa yhdistyy kaksi parasta puolta, se on yhtä aikaa amiscorolla sekä asennevammainen amis-Rane, jonka vakiovastaus kaikkeen on akselilla "joo joo" / "ei kiinnosta" / "ihan sama". Napero ei kuule, ei kuuntele ja jos vahingossa jotain sattuu kuulemaankin, jättää sen huomiotta ja unohtaa saman tien. Orin keskittymiskyky on täysi nolla, asennevammaprosentti sata ja se tekee kuten itse haluaa. Vähintäänkin se erittäin pontevasti yrittää. Myös hevosen naisseikkailut ovat kuin suoraan jonkun amiksen elämästä - se on hirvittävän kiinnostunut tammoista, mutta ei osaa lähestyä niitä ollenkaan. Ne harvat kerrat, kun Napero uskaltaa ylipäätään mennä flirttaamaan tammoille se saa kauhealla tavalla turvalleen. Saapa nähdä, tuleeko tästä hevosesta ikinä jalostuselikkoa, kun naiset lähinnä potkivat pellolle, kirjaimellisesti.

Peli päälle, ja sormet liikkuu jo iteksee.

Napero on joko flegmaattinen hoidokki, tai sitten se vänkää kaikkeen vastaan. Helpointa se on hoitaa silloin, kun se imitoi erittäin asiantuntevasti lökäpöksyteiniä, jonka kuulokkeet ovat liian kovalla eikä muu maailma liikuta ollenkaan. Ori seisoo paikallaan lihasta liikauttamatta, sen korvista voisi solmia vaikka sellaisen solmun, etteivät partiolaisetkaan sitä tunnistaisi. Eikä Napero sano asiaan yhtään mitään, ihan vapaasti, hän potee nyt maailmantuskaa ja aivan hirvittävää sellaista. Kavioiden nosto ei ehkä ole se yksinkertaisin asia silloin, kun ori ei ole yhteydessä ulkomaailmaan, sen jalat tuntuvat liimautuneen lattiaan ja ne joutuu kiskomaan ylös hirvittävällä vaivalla. Vaihtoehtoisesti suomenhevonen saattaa näykkiä kaiken aikaa, kun sille ei mikään kelpaa. Jalat pysyvät edelleen liimattuna lattiaan, se tuntuu olevan Naperon kanssa aika lailla vakio. Ahkerasti se tosin näpsii, kun harjaa liian lujaa, liian hiljaa, väärästä kohtaa tai muuten vain väärin. Kuolaimet eivät meinaa mennä suuhun tuikkaamatta melkein koko kättä hammaslomasta sisään, mutta muuta vastaan vänkäämistä ei orilla varustamisen suhteen ole. Eläinlääkärin kanssa suomenhevonen käyttäytyy - yllättävää kyllä - fiksusti, kengittäjä sen sijaan manailee kerta toisensa jälkeen kun hevonen on juurtunut betoniin.

Taluttaessa ori on se yksilö, jonka riimu tekisi mieli kiinnittää taljaan ja hinata koko elikko luokseen. Napero tulee perässä omaan verkkaiseen tahtiinsa vaikka miten vetäisi riimusta tai lätkisi talikolla perseelle. Ruoka saa sen sentään liikkumaan, joten taluttaessa mukaan kannattaa varata pala porkkanaa tai leipää. Ori ei sentään koskaan ryysi eikä ryntäile, tammojakin se uskaltaa katsella vain matkan päästä, joten edes kiima-aikaan Naperosta ei kuoriudu mitään testosteronipäistä hillujaa. Se hilluu sitten vasta, kun jää yksin ettei vain nolaa itseään kenenkään seurassa. Ori on helppo taluttaa autoon ruoan perässä, se ei juokse ylitse tai jää nököttämään lastaussillalle. Kunhan Naperolla on heinäverkko matkassa, se on huomaamaton ja rauhallinen matkustaja, ei kolistele, ei hirnu eikä aiheuta mitään vaivaa.

Tänään me unohdetaan kaikki turha liikunta.

Naperoa paljoa kiinnosta joku kouluratsastus. Se on ratsuna tahmainen, laiska ja tuntuu nukahtavan hetkenä minä hyvänsä pystyyn. Se on kovakylkinen ja kankea, onnellisen kuuro melko lailla kaikelle, mitä ratsastajalla on selästä käsin sanottavanaan. Totta kai, kyllä, liikutetaan hevosta painoavuilla, Naperolle vain kannattaa niiden painoapujen mukaan ottaa raakasti pitkä koulupiiska mukaan tai pistää kannukset kantapäihin, muutoin ori ei korvaansa lotkauta millekään. Se on niitä hevosia, jotka on oikeasti pakko pakottaa liikkumaan. Sen tietää osaavan, ja se, kuten kaikki hevoset ymmärtää painoapuja sekä kevyitä apuja aivan loistavasti. Naperoa ei ain vähimmässäkään määrin kiinnosta kuunnella mitään niistä, joten sen kanssa ei jää muuta vaihtoehtoa kuin pakottaa tai jäädä nököttämään keskelle kenttää. Ori on suhteellisen lahjakas ratsu, helppo A sujuu periaatteessa ja olen nähnyt Naperon esittävän tarhassa ties millaista ravia, mikä on ehdottomasti sen paras askellaji.
Lahjoista huolimatta Naperolle saa melko surutta heiluttaa koulupiiskaa tai muistutella kannuksilla. Jotka haukkuvat rumasta ratsastamisesta, ovat tervetulleita kokeilemaan orin liikuttamista ilman - ei muuten liiku. Kun Napero on tarpeeksi saanut takamuksilleen, se lopulta toteaa, ettei pääse tilanteesta muutoin kuin tekemällä kuten pyydetään. Se ei tarkoita, että se tekisi mitään siltikään kovin mielellään. Apujen pitää olla jämäkät, melkeinpä kovat koko ajan, jotta Napero ei totea olevansa tilanteen herra ja vetäise käsijarrua päälle täydestä laukasta. Se nimittäin osaa sen oikein hyvin. Ratsastaminen sujuu, mutta ei ilman kovaa työtä. Ori myös toimii, silloin tällöin, kulkee muodossa ja peräänannossa, mutta herkkää ja kevyttä siitä ei saa tekemälläkään.

Esteet ovat Naperon kanssa se helpoin laji. Koska siinä saa mennä lujaa, se on kuin amis päästettäisiin motarille. Orilla on vauhtia yhtäkkiä vaikka muille jakaa, jarrut ovat vähän hukassa ja ohjaus on raskas, mutta mitäpä parista ylinopeussakosta ja turvallisuusriskistä! Naperolla on erinomainen hyppytekniikka ja itselläänkin estesilmää, joten jarrujen puuttuminen ei niin haittaa. Radalla pitää kääntää johtamalla, koska ori ei ole mitenkään erityisen herkkä avuille esteilläkään. Hevosta ei kuitenkaan tarvitse potkia eteenpäin, mikä on ihan mukavaa vaihtelua. Esteet Naperon kanssa saattavat olla oikeastikin mukava kokemus, jos ei jää pelkäämään orin vauhtia.

Meille ei pärjää aivan kuka tahansa.

Itse asiassa, kuten uhkasinkin Naperon tunnistaa kisapaikalla todella helposti siitä, että sen hännässä, joskus harvoin harjassa, roikkuvat karvanopat. Useimmissa ihmisissä se aiheuttaa suurta hilpeyttä, joten miksipä emme huvittaisi ihmisiä olemalla ihan kunnollisia amiksia kun kerran hevonen sellaista niin kovasti muistuttaa. Napero - kaikeksi onneksi - on kisoissa hieman virkeämpi kuin kotikentällä, pääseehän se näyttämään omaa erinomaisuuttaan kaikelle kansalle. Käsihevosalueella ori on oma rauhallinen ruoan perässä köpöttelevä itsensä ja siellä sitä usein kehutaan fiksuksi oriksi, kun se ei hillu testosteronipäissään. Ei hillu ei, mutta älykkyydestä en menisi vannomaan.
Verkkakentällä oria saa kyllä potkia eteenpäin aivan tarpeeksi, eikä siellä tule vielä kovin hyvin esille hevosen piristyminen. Se ei sentään tarvitse koulupiiskaa tai kannuksia, vaikka ne on hyvä olla mukana - tai ainakin toinen - ja sillä joutuu aina välillä muistuttamaan eteenpäin liikkumisesta. Suorituksessa Naperoa sen sijaan ei ilahduttavasti tarvitsekaan potkia eteenpäin, se ei vieläkään toimi erityisen kevyin avuin, mutta orin kanssa ei tarvitse ikinä tapella, kun ollaan radalla.

Naperon kanssa nappisuoritukset osuvat todella usein kilparadalle. Käynti on vaatimatonta ja maahan sidottua, laukka mitäänsanomatonta, mutta näitä kompensoidaan ja sijoituspisteet kerätäänkin orin kanssa ravilla. Sillä on hyvä, näyttävä ja pitkäaskelinen ravi, jolla irtoaa ihailua niin tuomareista kuin yleisöstäkin. Esteradalla Napero on ripeä ja sen hyvä hyppytyyli varmistaa usein puhtaan radan. Kisoissa ori todellakin esiintyy edukseen ja sitä erehdytään yleisesti pitämään pätevämpänä ja parempana kuin se kotona on ikinä. Parempi kuitenkin näin päin.

Noh kyl mä silti ottasin jos oikeen naisen saisin.

i. Riiviöiden Kuippana SV-I sh, rt, 152cm	ii. Eetvartti ILO ✝ YLA2, SLA-I, KTK-III sph, vprt, 140cm	iii. Pikku-Vinssi VIR MVA Ch, KTK-II sph, rtkm, 148cm
		iie. Susamuru Ch, YLA2, KTK-II sh, rt, 149cm
	ie. Kaarnan Halla ✝ SLA-II, KRJ-II sh, rt, 153cm	iei.Antin Velmu Ch, YLA2, SLA-I, KTK-III,KRJ-II sh, rt, 158cm
		iee. Hallava sh, rt, 157cm
e. Fiktion Seela KTK-II, SV-I sh, rt, 156cm	ei. Riiviöiden Korpraali KTK-II sh, prt, 156cm	eii. VIR MVA Ch Koijjari KTK-II, SLA-I sh, m, 154cm
		eie. Kapteeni Karo YLA2 sh, vprt, 161cm
	ee. Fiktion Soma SV-I sh, vrt, 164cm	eei. Isokaato sh, rt, 157cm
		eee. Soima sh, vrt, 165cm

Ainut kerta ku näin naisen se oli facebookissa.

Napero saa kilpailla ja hienoutua ennen kuin pääsee kunnolla tammojen luokse, mikäli nyt edes koskaan saa naista..

20.01.2015 sh-o. Fiktion Vesseli, e. Fiktion Selma, om. Haltiasalo (VRL-13283)

Otan rauhassa, mut suutun kyllä jollen voita.

Napero kilpailee lähinnä este- ja kouluratsastuksessa. Tässä vain sijoitukset lukuunottamatta tarinakisoja (tarinat löytyvät päiväkirjasta sivun alalaidasta), joiden sijoitukset kursivoituna, voitot lihavoituna.

Kalenteri:

Haen virettä, mut kohta on jo hermot kireellä.

Naperoa valmennetaan koulun ja esteiden parissa, muussa olemme ~~liian huonoja~~ niin hyviä, ettemme kaipaa valmennusta.

Valmennukset:

21.07.2014 Estevalmennus, valmensi Dora
"Rauhoitahan vähän sitä oriasi!", huikkasin narrille, joka kiisi pitkin rakentamaani esterataa suomenhevosensa kanssa. Naperolta ei vauhtia puuttunut ja se hyppäsi ihan kiitettävästi, mitä nyt se vauhdin määrä hiukan rokotti ja pari puomia pääsi putoilemaan. Ori kirmasi kuin mikäkin viritetty teiniskootteri pitkin rataa ja hoiperteli välillä suunniteltuilta urilta. Onneksi ratsastaja ja myös valmentaja olivat hereillä eikä hevonen päässyt mitenkään kamalasti eksymään kurssiltaan. Vauhtia sillä oli kyllä vieläkin liikaa. Valmennus sitten kuluikin siihen, että ratsukko yritti mennä parista pystystä, okserista ja muutamasta vähän isommasta ristikosta maltillisesti. Naperolle tämä kauheus tietenkin aiheutti suuria tuskia ja ori kyllä yritti kaikkensa, että olisi saanut iskeä kaasuhanat auki ja laukata kuin mustangi konsanaan pitkin kenttää. narri rauhoitteli hyvin hevosta, mutta ei tehtävä silti mikään helppo ollut. Hyppyjen laatu alkoi kuitenkin hienosäädöllä paranemaan ja vähitellen pudotuksiakaan ei tullut niin paljoa. Nostelin myös esteet orin omalle tasolle saakka (aiemmin ne olivat olleet noin 70-80 senttiä korkeita). Vauhtia kun Naperon kanssa saa hillittyä hiukan niin ori on selvästi mukava ja ehdottomasti pirteä kumppani esteradoille. Se on kyllä myös iltakauransa ansainnut, sillä kuten aiemmin sanoin niin valmennuksen päätöspuolella rata sujui kiitettävästi ja pudotuksiakin tuli puhtaat nollat per suoritus. Hienoa työtä niin hepalta kuin ratsastajaltakin! Loppuverkoiksi ratsukko sai ottaa rauhallista (painotus todellakin sanalla rauhallinen) laukkaa ympyrällä ja sitten ravailla melko löysin ohjin pitkin uraa. Loppukäynnit kaksikko sai jäädä talsimaan kaksistaan.

26.07.2014 Kouluvalmennus, valmensi yaren
"No hei nyt oikeesti, mikä laiskojen hevosten maratooni tää nyt taas on?" kyselin jo jopa hiukan tympääntyneenä, kun Narri taas kerran raahasi kentälle jotain laiskuuden perikuvaa, joka ei suostunut rahtaamaan ahteriaan eteenpäin milliäkään ilman, että piiska viuhui ja kannukset lauloivat. "Joojoo, tiedetään tiedetään. Mutta siksihän sinä olet täällä", Narri hymyili minulle viattomasti ja yritti saada Naperon kulkemaan edes jossain askellajissa kaviouraa pitkin. Se minun oli jälleen kerran pakko myöntää, että tämä hevonen oli vaan niin järjettömän komea, mutta miksi samaan pakettiin ei voinut ikinä kuulua sekä mahtava luonne että upea ulkomuoto. Noh, kukaan ei ollut täydellinen. Kai se sama vanha sanonta päti näihin hevosten kutaleisiinkin. Minun teki kyllä oikeasti aika pahaa katsoa sitä kannusten ja raipan käyttöä, mutta kyllä siitä hevosesta oikeasti huomasikin, ettei se olisi muuten suostunut liikkumaan senttiäkään eteenpäin. Samperin kova nahka sillä ainakin täytyi olla, eihän sitä herkempi olisi tuohon pisteeseen suostunut alkuunkaan menemään. Kun Narri oli saanut Naperon edes jollakin tavoin taipuisaksi, joka oli ihan oikeasti kaukana purukumista, pääsimme aloittamaan treenit vasta kunnolla. Käskytin ratsukon harjoitusravissa nelikaariselle kiemurauralle, joka meni toisaalta hyvin ja toisaalta ei ihan niinkään hyvin... Ravi oli kyllä varsin näyttävän näköistä ja temmokasta, mutta Napero olisi halunnut huomattavasti mieluummin laittaa kurvit suoriksi ja minun oli puututtava aikalailla hommaan, kun kamppailu alkoi olemaan sitä, että kumpikin veti haluamaansa suuntaan. Narrin oli auttamatta kevennettävä ohjasotettaan, vaikka hevonen olisi ollut kuinka kovasuinen tahansa. Vetäminen aiheutti kuitenkin voimakkaan vastareaktion Naperossa, eikä se ainakaan kantanut puusta pitkälle. Kun Narri vihdoin suostui hieman höllentämään otettaan ohjeideni mukaan, väheni Naperonkin vetäminen, vaikka se tosin edelleenkin koitti parhaansa mukaan määrätä suunnan. En tiedä, oliko päätökseni loppuen lopuksi hyvä vai ei, mutta periaatteessa koko valmennus meni siihen, että sain ratsukon edes jollakin tavoin kunnioittamaan toisiaan ja menemään edes sinne suuntaan, mihin pomo käski. Ja pomon kun piti olla Narri, sai kamppailla suhteellisen paljon. Koska valmennus alkoi olla jo lopuillaan, käskin Narrin lopulta nostaa vain laukan ja tehdä laukanvaihto käynnin kautta. Kaunista katsottavaa tai ei, valmennus alkoi olla lopuillaan ja toivoin todella, että kummankin osapuolen päähän oli jäänyt edes jotain mieleen minun opeistani.

19.08.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Huomattava muutos oli kyllä huomattavissa, kun Napero tuli jälleen kerran minun valmennusoppeihini, mutta tällä kertaa esteiden pariin. Vaikka alkuverryttelyt olivatkin vielä hiukan tahmeat, orin nähdessä esteet kentän keskellä, se kuitenkin tuntui lämpenevän huomattavan nopeasti. Narrin ei tarvinnut nähdä läheskään niin paljon vaivaa Naperon liikkumiseen kuin viime kerralla ja kun kutsuin ratsukon luokseni, ori suorastaan tuntui olevan liian malttamaton pysyäkseen edes hetkeä paikallaan. Rakentamani radan neloseste sai toimittaa tällä kertaa verryttelyesteen virkaa ja Narrin vihdoin nostaessa Naperolla laukan ja ohjatessa oria kohti kyseistä estettä, näytti siltä, että hevonen ei olisi kohta enää ollenkaan hallittavissa. Ensimmäisen hypyn jälkeen koitin antaa vinkkejä orin vauhdin hiljentämiseen, mutta Narria ei ilmeisestikään pelottanut vauhti ollenkaan, sillä hänkin vaikutti hieman rauhattomalta ja siltä, ettei jaksaisi edes kuunnella minun löpinöitäni. Toisella hypyllä hän kuitenkin käytti voimakkaampia pidätteitä, vaikka niillä ei tuntunutkaan olevan kovin suurta vaikutusta tuohon hurjapäähän. Muutaman verryttelykerran ja epätoivoisten hiljentämisyritysten jälkeen selitin Narrille radan kulun ja kävin vielä asettamassa esteille numerot, jotta naisen olisi helpompi muistaa hyppyjärjestys. Annoin ratsukolle lähtömerkin ja Napero lähti hurjaa vauhtia kohti ensimmäistä pystyä. Vaikka vauhti oli päätä huimaava, mahtava hyppytekniikka antoi hyvää vastapainoa, enkä jossain vaiheessa nähnyt enää mitään syytä huudella hiljentämisohjeita. Niin kauan, kun Narri vain pystyi ohjaamaan orinsa oikeille esteille ja ennätti suoristaa oria tarpeeksi, ei vauhdista ollut selvästikään haittaa. Kakkosesteelle kaksikko joutui kaartamaan melko jyrkästi vasemmalle, mutta sille oli kuitenkin sen verran matkaa, että suoristaminen ei ollut edelleenkään mikään ongelma. Pysty ylittyi jälleen ongelmitta, eikä seuraavana oikealla oleva okserikaan tuottanut hankaluuksia. Toinen toistaan seurasi pystyt ja okserit, ja vasta vitosesteen ja kutosesteen välillä oli selkeitä ongelmia vauhdin kanssa. Kaarteet olivat jyrkkiä ja Napero veti ne helposti liian pitkiksi sekä tuli kuutoselle hieman vinosti. Puomikaan ei kuitenkaan tippunut ja kohtahan se oli seitsemäskin este ylitetty. "Nyt kyllä yllätitte minut todella Naperon kanssa!" sanoin ja todella tarkoitin sitä.

Jos pakkaatte mun autoni niin tahdon kertoa.

Eloa ja oloa amisjonnen kanssa.

Päiväkirja: