Maserati Khamsin "Hamppu" VH13-029-0432 | kasv. Susiraja |
saksalainen ratsuponi (39,063%), ori | om. Lissu T., VRL-12701 |
145cm, ruunikonkirjava | KTK-III |
25v, s. 27.06.2013, satunnainen ikääntyminen (3v 20.07.2013) | este-/kenttäpainotteinen; he A / 110cm / 100cm (CIC2) |
20.02.2019 KTK-III (15 + 15 + 16 + 16 = 62p.)
Minun ei ollut tarkoitus hankkia itselleni uutta ratsuponia, ei ollenkaan. mori-mori halusi Susirajan kahdesta upeasta ponista, Taj Mizsanthropesta ja Isadora von Feigenistä varsan, ja sellaisen me hänelle lupasimme. Asia jäi siihen, mutta kun Saapas varsoi, meillä oli hienoinen ongelma; tamma teki kaksosvarsat. Olihan eläinlääkäri varoitellut meitä siitä, mutta olimme kuvitelleet toisen alkion katoavan ja Saappaan tekevän vain yhden varsan. Eipä tietenkään, kirjava asennetamma tekaisi kaksi kirjavaa varsaa, joista molemmista alkoi kasvaa määrätietoisia poninalkuja.
Maserati Mistraliksi nimetty tammavarsa meni mori-morille, Maserati Khamsin -nimen saanut ori jäi vähän kuin käsiin. Hetken me jo mietimme orin myymistä, mutta lopulta totesin ostavani orin; Khamsin oli aivan liian hieno niin ulkonäkönsä kuin luonteensa puolesta. Sitä paitsi pidin - ja pidän - orin suvusta, sen luonteesta.. Koska miksi sitä nyt hyväluontoista, helppoa ratsua hankkimaan!
Khamsin - eli Hamppu, kiitos narrin.. - oli puhdas vahinko-ostos, jonka kanssa tehtiin alkuun tajuttomasti töitä kotona ja kisattiin vain satunnaisesti. Ori ei ole ollut helppo, ja siksi sen kanssa on päästy alkuun hyvin hitaasti. Yritän kuitenkin uskotella itselleni ja muille, että tästä ponista tulee sukunsa veroinen suorittaja ja kilpaponi.
Hampulla on mielipiteitä, periaatteita ja luonnevikoja. Tai ainakin se on yksi saakelin kiukkuinen näykkijäponi, jolle ei meinaa kelvata mikään tai kukaan. Pidän luonteikkaista elikoista, mutta Hamppua siedän tasan siksi, että sillä on niin kiva suku ja kapasiteettia kilparadoille.
Ponin kanssa saa vääntää kättä siitä, kuka käskee ja komentaa. Hamppu saattaa vaikuttaa siltä, että se nöyrtyi ja tottelee, mutta kun tuudittautuu tähän valheelliseen turvallisuuden tunteeseen joutuu huomaamaan ponin hampaat kädessään ja kiukuttelun jatkuvan. Orin egolle ei vain sovi olla käskettävänä, kaiketi se nyt kostaa ihmisille kiukuttelemalla sen, että oli nuorempana emänsä ja kaksoissiskonsa pomotettavana.
Kunhan on tarpeeksi jämäkkä ja ihan oikeasti komentaa Hamppua - vaikka sitten raipan avulla, jos ei muu auta - niin orin saa kyllä toimimaan, toki, ei tämä ihan täysi hirviö ole. Hamppu vain on arvaamaton, kovakalloinen ja jokseenkin vihainen poni. Jos en tietäisi sen olevan luonteesta kiinni ruunaisin mokoman, mutta Hampun käytös ei johdu hormoneista vaan silkasta perimästä.
Muita hevosia Hamppu uskoo ja tottelee huomattavasti hanakammin kuin ihmisiä, ja nyrpeydestään huolimatta Hamppu ei uhittele tai kiukuttele lajitovereilleen. Ori alistuu kiltisti vahvemman edessä, näyttää toki pitkää naamaa mutta alistuu. Vielä kun mokoma tekisi samaa ihmisten kanssa..!
Oria ei voi hoitaa sen karsinassa, sillä Hamppu tekee kaikkensa liiskatakseen hoitajansa seinää vasten. Vaihtoehtoisesti poni näykkii koko ajan ja potkii seinää, eikä sitä kiinnosta, vaikka ihminen jäisi väliin (ori ei kuitenkaan koskaan tähtää suoraan ihmiseen, luojan kiitos!). Käytävällä, mahdollisimman tiukoissa ketjuissa Hamppu on ihan OK hoidettava, kunhan hoitaja on ripeä ja varoo ponin hampaita. Hamppu ei perusta rapsutuksista, haleista tai paijaamisesta ylipäätänsä, joten sellaista ei kannata edes kokeilla.
Hoitotoimenpiteet kavioiden puhdistuksesta korvakarvojen leikkaamiseen, varustamisesta pesemiseen ja eläinlääkärin/kengittäjän visiitteihin sujuvat rutiinilla. Hyvin nyrpeällä rutiinilla, mutta jämäkällä käsittelyllä ja johdonmukaisuudella kiukkuperseen saa hoidettua ongelmitta.
Hamppu on talutettavana sieltä ärsyttävimmästä päästä; ori pyörii, hyörii, haluaa mennä muiden hevosten luo eikä vahingossakaan sinne, mihin sitä taluttaa. Poni kiskoo narua minkä kerkiää, joten hanskat ovat taluttajan paras kaveri. Raippakaan ei ole huono vaihtoehto, jos Hamppu päättää alkaa porsaaksi.
Lastaus sujuu yllättävän mutkattomasti, samaten kopista/rekasta ulos tuleminen. Hamppu on kertaalleen kaatunut lastaussillalla ja kaiketi pelästyi sitä niin, että käyttäytyy lastaustilanteissa tajuttoman hyvin välttääkseen onnettomuudet. Myös kuljetuksen aikana Hamppu on hipihiljaa, oli sitten yksin tai muiden hevosten seurassa. Yksinään ori jännittää matkaa ja ulostuloa, mutta kaverin kanssa ongelmia ei ole. Hampun jännitys ei vaikuta orin toimintakykyyn, maha saattaa olla lievästi kuralla, muttei mitenkään erityisen pahasti.
Moni toivoo, että Hamppu olisi mukavampi ratsastaa kuin hoitaa. Onhan se - tappelemisen jälkeen. Hampusta on hyvin vastenmielistä alistua ihmisen tahtoon, kyllä selässä kärsii roikkua, mutta komentaa ei saa. Jo se, että ratsastaja päättää suunnan tuntuu olevan suunnaton loukkaus Hampun itsenäisyydelle ja miehiselle egolle. Poni testailee jokaista uutta ratsastajaa ja vanhaakin, mikäli ratsastaja tuntuu vain matkustelevan.
Esteillä Hamppu on parhaimmillaan, sillä niillä se todennäköisimmin toimii. Ensimmäinen este on aina jännitysmomentti, joka määrittelee lopputreenin. Mikäli esteestä mennään yli niin kaikki on hyvin, jos ei, niin kannattaa harkita sitä hyppäämistä uudemman kerran. Hamppu on mestari, mitä tulee esteiden ohi (tai miksei vaikka läpi) juoksenteluun, pukittelemiseen, kieltämiseen sun muuhun ei-toivottavaan käyttäytymiseen. Lisäksi jarrut ovat epäkunnossa, eikä vaihteissakaan ole kehumista.
Rauhallinen, jämäkkä ratsastaja - joka ymmärtää ratsastaa roisisti, jos poni käy sikamaisesti - pärjää Hampun kanssa vallan mainiosti, saa ponin esteiden yli ja löytää ratsuponista sen hyvätekniikkaisen, varman hyppääjän, joka ori on. Oikeasti Hamppu nauttii hyppäämisestä, oriparka vain ei meinaa muistaa sitä, kun on niin kovasti olemassa eri mieltä kuin mitä ratsastajansa. Toimiessaan Hamppu on estetykki, jonka selästä ei malttaisi tulla alas.
Kouluratsastus "ei vois viddu vähempää kiinnostaa", liian tylsää, liian nyhveröä! Jo asetus ja taivutus ovat välillä kohtuuttomia vaatimuksia, peräänannosta nyt puhumattakaan. Hamppu kyllä osaa, mutta ori ei halua eikä viitsi. Sen kanssa joutuu vääntämään monet kerrat kättä ja tekemään jokaisen toiston väliin pari muuta tehtävää, ettei poni menetä mielenkiintoaan. Kaikista pahinta, mitä Hamppu keksii, on hioa samaa koululiikettä koko treenin ajan. Ennemmin poni pistää makuulle ja alkaa piehtaroimaan satula selässään, kuin hinkkaa jotain hikistä pohkeenväistöä.
Pomminvarma maastoratsu, niin maastoesteillä kuin muutenkin. Maastossa Hamppu ei pelleile, se on tajuttoman fiksu ja ymmärtää jättää kiinteiden esteiden kanssa tolskaamisen välistä. Maastolaukoilla ori kuumuu ja kiihdyttelee, muttei lähde vetelemään kovin kauas maastoiluseurastaan. Hamppu on maastossa kaikkein simppelein ratsastaa, joten ei liene ihme, että sen kanssa tulee maastoiltua aina kun mahdollista. Tosin sitä pohkeenväistöä ori ei siedä pusikossakaan.
Kisaaminen Hampulla on äärimmäisen epäpalkitsevaa, ponin missiona kun tuntuu olevan äärimmäisen huono suoritus toisensa perään. Ponia on hankala varustaa, se on käsihevosalueella se mulkku, joka koettaa keulia tai jyrätä taluttajansa ja verryttelyissä Hampulla onkin rodeo pystyssä. On epäselvää, mistä ori saa kaiken virtansa, mutta yksi virtapiikki pyörremyrsky poni joka tapauksessa on. Pöllöenergiaa on hyvä purkaa useammalla laukkakierroksella, peruutuksilla ja siirtymisillä, sillä niin Hampun saattaa saada kuriin. Verryttelyt tosin menevät järjestään pipariksi, kuunteli ori tai ei, mutta jos sen saa kuulolle on toivoa saada aikaiseksi hyvä rata.
Suoritus voi olla joko kymppiuutisten loppukevennys (ja aika usein onkin), tai vaihtoehtoisesti verta, hikeä ja kyyneliä vaatinut tahtojen taistelu, josta tuomaristo sitten loppujen lopuksi piti. Hamppu ei ole mikään kouluponi, joten kouluradat menevät useammin penkin alle kuin esteradat (ja kenttäkisoissa nimenomaan kouluosuus on se suurin kompastuskivi). Esteillä ensimmäinen este ratkaisee kaiken; jos Hamppu pääsee juoksemaan ohi, paiskaamaan ratsastajan selästään tai kieltämään silkkaa paskamaisuuttaan ei loppuradasta tule yhtikäs mitään. Jos ponin saa kammettua ensimmäisen esteen yli niin Hamppu hoksaa pitävänsä loikkimisesta ja toimii loppuradan suht moitteetta, vaikka kaasu saattaakin hirttää kiinni.
i. Taj Mizsanthrope ✝ RPL-II, ERJ-I, KRJ-II rp (28,125%), 146cm, rt |
ii. Zsadist YLA3, ERJ-I hann, 168cm, rt |
iii. Zacharias hann, 171cm, prt |
iie. Marienn hann, 165cm, rt | ||
ie. Thal Honduraa ✝ YLA2, RPL-I, ERJ-II, KRJ-II rp (56,25%), 144cm, rnkm |
iei. Schreckengost rp (75%), 146cm, rnkm | |
iee. Thal Hortensie rp (37,5%), 137cm, vkk | ||
e. Isadora von Feigen ✝ RPL-I, KERJ-I rp (50%), 143cm, rnkrj |
ei. Graveyard Casino ✝ YLA2, XLA-I, KERJ-I xx, 162cm, rnkrj |
eii. Blackjack xx, 164cm, mkrj |
eie. Graveyard Tango xx, 161cm, rn | ||
ee. Lognans Isabel lew, 132cm, rnkrj |
eei. Riko lew, 138cm, rnkrj | |
eee. Lognans Mirabel lew, 137cm, rnkrj |
Kaikki ratsuponit Hampun suvussa ovat saksalaisia.
ieii. Schopenhauer (nf)
ieie. Mechtilde von Arendt (rp 50% xx/lew)
ieei. Wall Street Blues (xx)
ieee. Koch Heloise (rp 75%)
ieeei. North Down (rp 50% lew/ox)
ieeee. Koch Hermia (nf)
Hamppu ei ole vielä tarjolla jalostukseen.
Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Khamsinilla kisataan pääasiassa esteitä ja kenttää.