Kahmon Varjovisertäjä VH17-018-0908

01.09.2022 Ikääntynyt lintunen laskettiin ikineen ennen kuin nivelrikko sekä hammaskulumat ottivat tosissaan otteen tammasta.

Nimi	Kahmon Varjovisertäjä "Tityy"	Kasvattaja	Kahmo, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	160cm, tummanrautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 20.04.2017, 26v satunnainen (4v 24.04.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäpainotteinen he A / 100cm / 100cm / helppo

03.06.2017 Ratsutila Lilja RCH

22.01.2018 tammalle myönnettiin Championin arvonimi.

28.02.2018 järjestetyssä ylimääräisessä kantakirjatilaisuudessa Tityy kantakirjattiin R-suunnalle KTK-II -palkinnolla.

20.11.2020 Titityisemme palkittiin SLA-I -palkinnolla.

25.03.2021 lintusemme palkittiin KERJ-III -palkinnolla.

© VRL-06066

Luonnekuvaus

Tityy on mukava, mutta oman arvonsa tarkasti tunteva tamma. Se ei todellakaan vaivaudu olemaan kaikkien kaveri, koska kaikki eivät kuitenkaan ole sen kavereita. Uusiin ihmisiin tamma suhtautuu todella epäluuloisesti, eikä haluaisi millään toimia. Vaikka Tityy ei ole mikään läpihuutojuttu tutummillekaan, uudet hoitajat ovat niitä, joiden kuulee purnaavan tamman täysmahdottomasta käytöksestä. Tityy on loppujen lopuksi käsiteltävissä, ja suorittaa erittäin mukavasti etenkin estepuolella. Raudikko saattaa olla uusille tuttavuuksilleen kuitenkin jopa vaarallinen, lähinnä omassa tarhassaan, jossa sille ei kannata ihan ensimmäisten kertojen kohdalla kääntää selkäänsä, ettei tamma pure tai monota.

Etenkään uusien tuttavuuksien ei missään nimessä kannata hoitaa Tityytä karsinassa, sillä se antaa helposti hampaista tai kaviosta. Käytävällä tamma tyytyy lähinnä luimistelemaan ja mulkoilemaan, sillä se ei luota ihmisiin ennen kuin on saanut tutustua näihin ihan kaikessa rauhassa. Se kyllä käyttäytyy kohtalaisen asiallisesti ketjuissa, jos uusi tuttavuus on rauhallinen, sen sijaan kiireiset ja itseään täynnä olevat ihmiset saavat raudikon teutaroimaan, puremaan ja käyttämään takakoipiaan. Tuttujen kanssa Tityy on aivan asiallinen, joskaan ei edelleenkään siedä kiireistä tai simputtavaa käytöstä vaan vaatii arvokasta ja kunnioittavaa kohtelua.
Tityytä kannattaa taluttaa ketju nenän päällä ihan vain varmuuden vuoksi. Se harvoin uusillekaan ihmisille tekee taluttaessa mitään, mutta aina on olemassa riski siihen, että se alkaa sinkoilla tai teutaroida. Tällöin narussa on uskallettava toimia napakasti, mutta huutamatta tai huitomatta, jotta tilanteen saa rauhoittumaan.

Kuten maasta käsin, myös selästä Tityy kokeilee uudet tuttavuudet kaikin kuviteltavissa olevin mahdollisin ja mahdottomin tavoin. Se ei reagoi apuihin, reagoi apuihin liian isosti, jumittaa ja juoksee pois alta. Tamma ei käänny pyytäessä, seuraavassa hetkessä se mutkittelee pitkin kenttää kuin ei olisi koskaan kuullutkaan suoruudesta. Kärsivällisyyttä, malttia ja johdonmukaisuutta. Tityyn selässä ei auta suuttua eikä hermostua, koska silloin menettää lopullisesti mahdollisuuden saada jotain aikaan. Pehmeä, mutta jämäkkä ratsastaja joka pyytää ja pyytää ja pyytää saa Tityystä kuorittua ratsun, joka on avuille suhteellisen vastaanottavainen ja ihan mukava noin yleisesti ottaen.
Tityyn keskittymiskyky ei kuitenkaan riitä kovin pitkälle sileätyöskentelyyn. Se tylsistyy ja turhautuu helposti treeniin, etenkin jos sen kanssa koettaa hinkata yhtä tai kahta asiaa pitkään. Jos tamma ei jaksa keskittyä, se juoksee alta pois ja venkoilee muutenkin, kuin sen kanssa olisi palannut nollapisteeseen ratsastuksellisesti. Tityy kyllä osaa sujuvasti kaikki helpon B:n asiat, kulkee peräänannossa ja tuntumalla, mutta ei se mikään kouluihme ole. Tarkkana saa olla: tamma painuu helposti kuolaimen taakse, tai jos ei painu, se jää helposti todella hitaaksi takaa.

Tityy on varsin näppärä peli esteille, se hyppää mukavalla tyylillä käyttäen selkäänsä ja takaosaansa, se on reipas ja ketterä. Tamma ei vain aina esteilläkään jaksaisi keskittyä siihen tekniseen puoleen, kun olisi mukavampi vain rallitella ja loikkia menemään! Pahimmillaan Tityy onkin apujen läpi juokseva kaahottaja - sen kunniaksi on sanottava, että se ottaa puomikosketuksia äärimmäisen harvoin. Parhaimmillaan se on erittäin nopea aikaluokkien hai, joka pesee välillä jopa niillä poneilla lattioita. Se vaatii paljon työtä, pehmeitä pidätteitä ja rauhallista ratsastusta, mutta onnistuessaan palkitsee kahta makeammin.
Rauhalliset maastokävelyt käyvät Tityyn kanssa yhtä hyvin kuin reipas laukkamaasto, mutta rentoiluun se on parempi valjastaa koppakärryjen eteen. Ratsain tammalla riittää menohaluja vaikka naapurille jakaa. Maastoesteet ovat sen bravuuri - Tityy ei ehkä aina huolehdi ponnistuspaikkaa optimikohtaan, mutta kuten rataesteilläkin, se ottaa todella harvoin kosketusta esteeseen vaan taiteilee jalkansa minne lie välttääkseen sen. Parasta tietysti on, jos ratsastaja pitää huolen paikoista laukkaa säätelemällä, mutta Tityyn kanssa huonokaan paikka ei johda katastrofiin.

Koppiin Tityy pitää houkutella ruoalla, mutta muuta erityistä sen lastaamisessa tai matkustuksessa ei ole. Periaatteessa tamma menisi tutun ihmisen kanssa autoon ilman ruokaakin - ainakin lopulta. Olemme kuitenkin todenneet, että kaikkien kannalta on helpompaa pilkkoa pari porkkanaa ja katsoa, kun hevonen kävelee koppiin taistelematta.
Kisapaikka on Tityylle kotia vastaava tilanne. Se ei stressaa erikseen kisapaikkaa, vaihtuvia hevosia tai ihmisiä, kunhan oman porukan kesken kaikki on kunnossa. Ohjeistus kisoihin on siis sama kuin kotioloihin - ole pehmeä, jämäkkä ja pyydä kunnolla, älä anna tamman tylsistyä hommiinsa ja radalla tulos on varsin hyvää.

Sukutaulu

i. Varjosoturi ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-I, KERJ-I, ERJ-I, VVJ-II sh, trt, 159cm	ii. Varjopuoli evm, sh, sysrt, 162cm	iii. Varjomieli evm, sh, m, 161cm
		iie. Puolikuutar evm, sh, sysrt, 158cm
	ie. Sovitar evm, sh, trt, 155cm	iei. Tosisolmu evm, sh, vkk, 154cm
		iee. Sopuliina evm, sh, trn, 153cm
e. Joutsensurma ✝ sh, vprt, 162cm	ei. Käsikähmä evm, sh, m, 157cm	eii. Käpälälauta evm, sh, mvkk, 154cm
		eie. Lankaliisa evm, sh, m, 150cm
	ee. Joutsenlaulu evm, sh, rt, 155cm	eei. Jukuripää evm, sh, vrt, 153cm
		eee. Joutsenkello evm, sh, rn, 149cm

Jälkeläiset

s. 01.09.2018 sh-o. Harakanhaivenet, i. Elohiljan Pujoparta, om. mori-mori (VRL-11325)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset ja päiväkirja

29.10.2017 Kouluvalmennus, valmensi Riella

Saavuin pitkästä aikaa Susirajaan valmentamaan, edellisestä kerrasta olikin aikaa. narri soitti ja kertoi, että Tityyn kanssa on ollut hieman vääntämistä sileällä ja siihen toivoisi saavan ulkopuolisen silmistä apua. Innolla odotin mitä tuleman pitää ja saisimmeko Tityylle löydettyä motivaatiota kentällä puurtamiseen. Katselin aluksi ratsukon alkuverryttelyjä kentällä, kun suunnittelin samalla mitä rupeaisimme tekemään. Tityy jäi selvästi pohkeen taakse, joten aivan ensimmäisenä käskin ratsukon suorittaa muutamia siirtymisiä ravista käyntiin ja pysähdykseen ja toisinpäin. Tamma oli selvästi sitä mieltä ettei voisi vähempää kiinnostaa tänään, mutta siltikin narri sai pitkäjänteisyydellä ratsastettua muutaman kelpo siirtymisen ja Tityykin ei ollut niin pahasti enää pohkeen takana.

Korotin panoksia ja siirtymiset tehtiin seuraavalla kierroksella kolmikaarisella kiemurauralla, jokaisella suoralla. Joka kerralla oli eri siirtyminen, niin hevonenkaan ei päässyt ennakoimaan - tai no, ei sitä kyllä pahemmin kiinnostanutkaan. narri ei päässyt kyllä todellakaan helpolla, mutta pointsit ratsastajalle sillä yrittämisen puutteesta ei ollut kyse. Laukassa yritimme saada pääty-ympyrällä ensin vähän laukkaa pyörivämmäksi, mutta Tityy olisi mieluiten laukannut pää taivaissa ja täysii. Yksi kunnon pidäte ja useita puolipidätteitä myöhemmin tamma kuitenkin hieman rauhoittui kun oli ensin saanut enimmät energiat purettua. Rupesi vähän jo kiinnostamaan työntekokin. Ihan viimeisenä tehtävänä ratsukko laukkasi kahdeksikkoa jonka välissä ei tullut laukanvaihtoa vaan toinen ympyrä mentiin vastalaukassa. Tässä kohtaa Tityykin joutui jo miettimään jalkojensa paikkaa ja keskittymään siihen, mitä oltiin tekemässä. Kyllä se osaa jos vaan kehtaa. Loppuverryttelyjen aikaan annoin narrille palautetta valmennuksen kulusta ja vinkkejä jatkoa ajatellen.

31.10.2017 Estevalmennus, valmensi Riella

Sittempä toisella kerralla oli estevalmennuksen vuoro. Keskittymistä parantavia tehtäviä oli ollut toiveena, joten saavansa pitää. Rakentelin ratsukon alkuverryttelyjen aikana muutamia tehtäviä, joita ratsasteltaisiin valmennuksen aikana. Tityy oli tänään hitusen paremmin kuulolla, vaikka into oli valtava kun se tajusi pääsevänsä hyppäämään. Rakensin toiselle pitkälle sivulle neljän esteen in-and-out esteen, ihan vain sen takia että Tityy joutuisi keskittymään muuhunkin kun vain kaahottamiseen josta seuraisi sitten esteiden läpi rymistelemistä. Ensimmäiset suoritukset olivat melkein kun sitä rymistämistä, mutta sitten oli Tityynkin pakko ruveta seuraamaan tilannetta. Pari kunnon pidätettä ja muutama voltti auttoivat Tityyn taas hieman paremmin kuulolle ja seuraavat innarit sujuivat oikeastaan todella sujuvasti.

Toiselle pitkälle sivulle rakensin suhteutetun sarjan, jossa oli kolme estettä. Toinen väli oli tehty kahdelle ja kolmelle laukalle ja toinen yhdelle ja kahdelle. Kerroin ratsastajalle aina ennen suoritusta monellako heidän tulisi päästä sarja läpi. Ensimmäisillä kerroilla sarja tultiin kahdella ja yhdellä laukalla, ettei vielä tarvinnut hirveästi miettiä välejä. Toisella kertaa isompi väli piti nipistää kolmelle laukalle, mutta se meni oikeastaan kahdella ja puolella, mutta kyllä sieltä muutama oikein mallikas suorituskin tuli. Rakensin lopuksi kolmen esteen radan, joissa lähestymiset olivat hieman kaarevia. Näistä Tityy ei niin innostunut, kun suoralla olleista esteistä, joten teillä meni ratasuoritukset oikein hyvin. Tityy alkoi hieman väsyä ylimääräisestä vouhotuksesta ja joutuessaan keskittymään, joten rupesimme lopettelemaan valmennusta tähän. Loppuun ratsukko vielä loppuverkkaili kevyessä ravissa ja vähän löysemmällä ohjalla, koska Tityy ei enää kaahottanut. Loppuarvosana valmennukselle; Tityy on oikein magea estehevonen, kunhan vain malttaisi vähän paremmin keskittyä. Hyviä suorituksia tuli monta.

27.11.2017 Pikkulintu lentää, kirjoittanut narri

Tityyn kanssa kisaura on edennyt melko hyvin. Teimme tosin perinteiset susirajalaiset: yleispainotteisena ostettu tamma päätettiin vaihtaa painotukseltaan kenttäpainotteiseksi, niitä me kun kuitenkin kasvattelemme. Lisäksi tamma on sen verran lahjakkaaksi osoittautunut esteiden lisäksi maastoestetouhuissa, että ihan turhaa tuhlata sen lahjoja. Ei yleispainotteisuus toki tuhlausta ole sillä tavalla, muuten meillä ei olisi yhtäkään yleispainotteista hevosta. Mutta Tityyn kanssa ei ollut yhtään hyvää syytä pitää sitä vain yleishevosena, kun saimme ajatuksen alkaa kisata sillä kenttää ihan tosissaan. Tai siis minä sain ajatuksen, ja ryntäsin sitä tallitupaan esittelemään kuin meillä ei olisi ikinä ollut yhtään kenttähevosta aikaisemmin. Lissu katsoi minua hetken kuin olisin idiootti (mitä siis olenkin) ja totesi, että jooooo..? Kyllä Tityystä voi tulla kenttähevonen, miksi ei..?
Ja niin Tityystä tuli kenttähevonen.

Ei siitä sen enempää. Tänään kenttähevonen pääsi maastoilemaan, mikä on sen perushommaa. Olisin lähtenyt muuten maastoesteille, mutta keliolosuhteet estivät. Tai oli meillä maastoesteitä sopivissa paikoissakin, mutta en saanut niistä sellaista treeniä kuin olisin halunnut, joten jätin kokonaan välistä. Maastossa täytyy käydä tekemässä vähän lumitöitä ennen kuin siellä voi treenata joka puolella (ja tietenkin vesieste on pois laskuista, itsestäänselvyydet heipä hei).
Lähdin siis Tityyn kanssa tekemään muuten vain reipasta lenkkiä, hankitreeni ei ole vielä mahdollista, valitettavasti. Lunta on, mutta ei vielä kunnon hankia. Niinpä ajattelin tehdä laukannostoja ylämäkeen, intervallit kävivät mielessä myös, mutta lopulta totesin, että ennemmin niitä nostoja. Kestävyyskunto tammalla on valmiiksi hyvä. Niin tosin muukin kunto on, täydessä kisakunnossa, mutta silti. Ihan vain koska mietin sen olevan parempi vaihtoehto. Eipä siinä paljoa muita syitä ollut.

Tityy lähti tapansa mukaan innokkaasti maastoon ja muistelin huvittuneena niitä alkuaikoja, kun Tityytä alettiin ratsuttamaan. Se toki oli meillä vieroitusikäisestä asti, niin asiat olisivat voineet mennä vieläkin huonommin. Jos olisimme olleet ihan vieraita silloin, kun sitä alettiin ratsuttaa. Oli meillä silti oma kasamme ongelmia. Jouduin pidättämään tammaa aika paljon käynnissä, sillä se olisi kovasti halunnut nostaa ravin etukäteen. Lopulta Tityy malttoi rauhoittua kävelemään, joskin askel oli kiireinen ja odottava.
"Otahan rauhassa", mutisin keräillessäni ohjat paremmin käsiini ja pyysin tammaa raville. Vähän se meinasi lähteä tykin suusta, kuten sillä on metsikössä tapana, mutta pyysin vähän vähemmän vauhtia ja lopulta Tityy asettui ravaamaan nätisti eteenpäin. Työstin tamman kanssa hieman avoja siinä matkan varrella. Raudikko taipui nätisti, vaikka välillä meinasi poikittaa hieman liikaa samalla, kun valui kiireiseksi. Omien apujen tarkastaminen kuitenkin auttoi, kun pyysin sitä hieman hidastamaan edestä ja kevensin pohjeapua.

Ennen laukkamäkiä annoin Tityyn kävellä vähän aikaa ja puhallella hetken. Tamma selvästi innostui lähestyessämme mäkiä, siellä kun perinteisesti otetaan laukkaa. Pidätin sitä sen verran, että ehdimme rinteeseen ennen nostoa. Ensimmäiset nostot olivat vähän, no, eivät nyt nostoja. Selättömiä laukkaanlähtöjä, kun Tityyllä oli niin paljon virtaa, ettei se oikein malttanut odottaa kunnolla. Hidastin tamman takaisin käyntiin, tein paremmat valmistelut puolipidätteellä ja pyysin laukan uudelleen. Tityy alkoi oikeasti nostaa laukkaa eikä enää singahtanut siihen ilman selkää. Pari askelta laukkaa, ja takaisin käyntiin.
Palailimme jälkiämme takaisinpäin, kun rinteet loppuivat ja teimme samanmoisen homman toiselle puolelle, jotta Tityyn molempia laukkoja olisi tullut tasaisesti. Tamma alkoi olla siinä kohtaa jo niin hyvin pöllöenergiansa purkanut, että nostot sujuivat siististi, vaikka hieman turhaa vauhtia oli edelleen. Vaikka Tityy olisi sitä varmasti arvostanut, tänään ei laukattu sen kummemmin. Kiersimme takaisin toista lenkkiä pitkin, rauhallisesti ravaillen. Välillä annoin tammalle hieman enemmän ohjaa ja tilaa päättää ravin vauhdista itse, säädellen sitä ainoastaan kevennyksellä.

Tallissa Tityy sai melassimehut, pesut ja pääsi karsinaansa kuivattelemaan. Vähän ehkä tungin sen naamaan myös porkkanaa, kun onhan se nyt hieno pieni tamma!

23.9.2018 Maastoestevalmennus, valmensi reibili

Flunssan riivaamana saavuin Susirajaan, jossa Tityy ja narri olivat jo itsenäisesti verryttelemässä maastoesteradan läheisyydessä. Katselin ratsukon työskentelyä samalla kun itse laahustin paikalle. Näin, että Tityy liikkui jo kivasti kaikissa askellajeissa, joten saatoimme aloittaa heti hyppytreenit. Paikalla oli muutama tukkieste, joiden hyppäämisestä tämän päiväinen harjoitus koostuisi.
Ihan ensimmäiseksi tahdoin nähdä vähän ratsukon hyppäämistä pienillä esteillä, ennen kuin siirryttäisiin isompiin. Sitä varten ohjeistin narria hyppäämään ensin molemmista suunnista korkeudeltaan noin viisikymmentä senttiä korkean tukkiesteen.
"Odota, että hevonen hyppää, älä lähde hyppyyn mukaan ensin itse" huutelin narrille katsellessani ratsukon työskentelyä. "Älä päästä hevosta pitkäksi, sen on oltava koko ajan ohjan ja pohkeen välissä". Narri ja Tityy suoriutuivat tästä helposta esteestä hienosti sitten, kun ratsukko alkoi saada jutun juonesta kiinni nalkutettuani asiasta riittävästi ja narri malttoi odottaa että hevonen lähtee hyppäämään ja lähti vasta sitten itse hyppyyn mukaan. Seuraavaksi ohjeistin ratsukon toiselle tukkiesteelle, jolla oli korkeutta edellistä enemmän. Mittailin tukin korkeudeksi 70cm ja äsken harjoiteltuja asioita testattaisiin nyt tässä.
Ensimmäiset kaksi yritystä meni hieman penkin alle, kun narri ei pysynyt kunnolla kevyessä istunnassa ja häiritsi hieman hevosen tekemistä. Loppua kohden suoritukset kuitenkin paranivat, paketti pysyi hyvin kasassa ja Tityy hyppäsi suurimmaksi osaksi hyvällä tekniikalla ja innoissaan. Niin innoissaan, että se heitti muutaman pukin isoa tukkiestettä hypätessä, silkasta ilosta. Valmennukseen varattu aika oli lopussa, joten jätin ratsukon tekemään loppuverryttelyt itsenäisesti.