Ventoksen Saruskurki VH17-018-0870

30.06.2018 vanhuus sai Sauronin kiinni ja ori laskettiin vihreämmille niityille.

Nimi	Ventoksen Saruskurki "Sauron"	Kasvattaja	yaren / Ventos, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	147cm, rautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 06.04.2017, 24v satunnainen (3v 20.04.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 90cm / 90cm / tuttari

10.05.2017 Ch Miche'Le Warmbloods, luokkatuom. dookie

20.08.2017 melkein musta ruhtinas valloitti kantakirjatilaisuuden, tai yritti ainakin. Ori kirjattiin P-suunnalle 76 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

08.12.2017 Sauronille myönnettiin Championin arvonimi.

20.06.2018 pimeyden ruhtinaamme palkittiin SLA-I -palkinnolla.

25.06.2018 orhimme palkittiin KERJ-I -palkinnolla.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

"Ai sullakin on hevosenostolakko? Tehdäänkö varsavaihto?" yarenin ja meidän välinen keskustelumme kärjistyi aika nopeasti molempien melko täysiin talleihin - ja Lissun neronleimaukseen vaihtaa kasvatteja juuri tässä tilanteessa. No, ei muuta kuin yhdistelmiä katsomaan. Ventoslaisemme emäksi valikoitui heti iki-ihana Tiilikan Kottarainen. Orivalinnan kanssa kävi huonommin, kun ensin iskimme silmämme tamman velipuoleen. Onneksi yarenilta eivät orit loppuneet heti kesken, ja isäksi valikoitui pienhevoskokoinen Hengenvaaran Hallavainen.

Kun yaren ilmoitti meille kuvaviestin kera Kottaraisen varsoneen "pikku riiviöorin", naureskelimme itseksemme. Pikkuinen sai lintunimen emänsä mukaan, ja kiireiden vuoksi emme ehtineet kertaakaan käydä moikkaamassa uutta hevostamme, ennen kuin Pertti jo kävi hakemassa vieroitetun raudikon Susirajaan. Mihin se aika oikein vierähti?

Hyvin pian meille selvisi, ettei yarenin "pikku riiviöori" ollutkaan mikään hellyttävä projektinimi varsalle. Saruskurjesta tuli äkkiä Sauron, Susirajan oma pimeyden ruhtinas. Tai ainakin harvinaisen ärsyttävä pikku riiviöori.

Ei, meidän Sauronimme ei ole iso, musta pimeyden ruhtinas, vaan pieni ja ruskea. Se on kuitenkin se sisin, joka merkkaa. Olemme ihan varmoja siitä, että jos ori voisi ja ymmärtäisi asiasta jotain, se yrittäisi rakentaa oman Barad-dûrinsa Tuomiovuoren kupeeseen ja valloittaa maailman. Pahaluonteinen hevonen se ei ole, mutta isoegoinen, ilkikurinen ja varsinainen lällänlieru milloin missäkin asiassa. Tarhasta Sauronia saa metsästää nukutusnuolten kanssa (tai ainakin joskus tekisi mieli), se tallaa hellyttävästi varpaat kun sitä hoitaa, osaa kaiken parhaiten ratsuna ja kukkoilee itseään isommille aina, kun saa siihen tilaisuuden.

Jos hoidat Sauronia, niin laita hyvä ihminen se elikko käytävälle kiinni. Karsinassaan raudikko hyörii, pyörii, liiskaa sinut seinää vasten, näykkii puree potkii ja ties mitä, etenkin ruoka-aikoina. Käytävälläkin Sauron koettaa näykkiä ja jos ei nyt potkia, niin ainakin kuopia ja komentaa etujalallaan. Orilla on valtava ego, se komentaa niin ihmisiä kuin muita hevosia, uhittelee, on kiukkuinen, talloo varpaat.. Riiviö mikä riiviö, ja Sauron tekee kaiken tahallaan, silkkaa ilkeyttään. Ripeä toiminta ja jämäkkä käsittely auttavat paljon, mutta Sauron on silti helkkarin ärsyttävä elikko hoitaa. Milloin se ei nosta jalkojaan, milloin nostaa ja nykäisee saman tien kädestäsi, näykkii ottaessaan kuolaimet suuhunsa, koettaa potkaista kuumetta mitattaessa.. Millään vippaskonstilla emme ole saaneet pienhevosen käytöstä paranemaan. Kengitykseen ja eläinlääkärin visiitteihin varaudutaan vähintään huulipuristimella, aika usein myös rauhoittavalla, jottei orin huono käytös pitkiä peruskengitystä vai mitä tahansa muuta kohtuuttoman pitkästi. Pesari lienee ainoa paikka, jossa Sauron edes yrittää käyttäytyä; ori tykkää vedestä, pestävänä oleminen on kivaa ja suoraan letkusta juominen mahtavaa.
Ketju tai kuolaimet orin suuhun ja raippa taluttajan käteen. Sauron yrittää tallata varpaasi, näykkiä, rynnätä ohi, kiskaista itsensä irti tai puskea sinut lapa edellä kylkimyyryä vetäen kumoon. Jos ori ei muuta saa tehtyä taluttajan jämäkkyyden vuoksi, niin ainakin portista tarhaan tai sieltä pois raudikko menee ryminällä. Talutuskäytöksessä on hieman parantamisen varaa. ..siinäkin.
Joko Sauron menee traikkuun/rekkaan ryminällä tai ei meinaa mennä ollenkaan, ei vaikka miten käytettäisiin liinoja, ruokahoukutinta tai mitä tahansa. Ori kyllä matkustaa hirvittävän nätisti (ihme!), tosin vain yksin; kaverin kanssa raudikko kiljuu, kuopii, potkii ja haastaa riitaa. Sauronin kyytiin saaminen on se ongelma. Ei ole kerta eikä kaksi, kun tätä elikkoa on lastattu toista tuntia.

Sauronin ongelma on se, että se luulee olevansa vähintään interin ratsu, joka hyppää ainakin 150cm esteitä. Itsevarmuutta siltä ei aina puutu, mutta sen iso ego tulee myös ratsastuksen tielle. Välillä sitä oikein näkee orin ajatuskuplan, jossa lukee selvällä Suomen kielellä ihmisen olevan vain turhaa painolastia selässä. Sauron tuntuu kovakylkiseltä ja kovasuiselta, mitä se ei suorastaan ole, se vain valitsee yleensä olla tottelematta apuja. Ai haluat sinä raviväistöä? Minä teen tähän sitten laukkaympyrän! Tilanne ei ole laisinkaan harvinainen orin kanssa, joka osaa ja tietää kaiken parhaiten. Sauronin kanssa ei oikein auta muu, kuin kädenvääntö.
Omista suloisista harhakuvitelmistaan huolimatta pienen ja ruskean pimeyden ruhtinaan koulukapasiteetti on vain helppo A. Joskus Sauron tuntuu yrittävän liikaa, toisinaan liian vähän, kun sen kanssa treenaa. Totta kai herra osaa kaiken parhaiten, joten melko lailla joka ikistä apua voi ja pitääkin protestoida mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Miksipä sitä pohkeenväistöä tekemään, kun on piruettitreeni kesken, ainakin siellä korvien välissä.. Sauronilla on hirveästi energiaa, minkä lisäksi sillä olisi ihan kiva liike, mutta kun nöyryys ja yhteistyökyky loistavat poissaolollaan, työntekoon päästään vain tappelun ja kädenväännön jälkeen. Pienhevonen osaa olla uskomattoman raskas kädelle, kovasuinen ja -kylkinen, puskea lapa edellä, jumittaa paikoillaan, pukitella, hyppiä pystyyn.. Joskus sitä oikein ihmettelee, MIKSI tämän kanssa vaivautuu tekemään mitään. Sitten Sauronilta saa pätkiä niin helkkarin hyviä lisäyksiä, ettei tosikaan.

Jos Sauron jotain osaa, niin hypätä. Harmi vain, että kapasiteetti tyssää 90cm korkeuteen niin rata- kuin maastoesteillä. Pimeyden ruskeakarvaisen ruhtinaan hyppytekniikka on huikea, laukka on hirvittävän hyvä, ori on ketterä, ponnistuspaikat löytyvät kuin itsestään, eikä mikään lähestyminen ole liian haastava. Mutta. Sauron on ihan yhtä ärsyttävä, testaava, oikukas minäminäosaanäläratsasta -tapaus myös esteillä. Tämän lisäksi ori vielä kuumuu hypätessä. Näiden seikkojen vuoksi Sauronilla hyppääminen on hirvittävän tarkkaa hommaa. Vaikka raudikko osaa hypätä, etenkin rataesteillä mennään välillä komeasti esteen sekaan, kun ori hangoittelee apuja vastaan. Maastoesteillä ori on kuuliaisempi ja nöyrempi, pari kaatumista on tainnut opettaa jotain yhteistyötaitoja.
Sauron on täysin maastovarma. Edelleen hankala, mutta maastovarma; ori ei säiky eikä säpsy pusikosta lentäviä lintuja, tien yli loikkivaa jänistä tai kiven takana vaanivaa marssilaista. Kaverin kanssa, saati porukassa, maastoilu ei valitettavasti onnistu; Sauron keskittyisi liikaa uhoamaan muille hevosille. Myöskään orin ratsastettavuus ei maastossa parane, joten raudikon kanssa metsäsamoilua tai peltorallittelua ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa nautinnolliseksi. Ehkä 1/50 kerroista on sellaisia. Ehkä.

Kisapaikoilla riemu vasta repeääkin - Hänen Synkkä Mahtavuutensa saa yleisöä upeudelleen! Hallelujaa! Alati kiljuva, steppaava ja muille uhoava pikkuori on harvinaisen ärsyttävä kisahoidokki, eikä verryttelyissäkään paljoa naurata, kun Sauron ei meinaa keskittyä. Jos (tekisi mieleni valehdella "kun", mutta se ei ole niin kiveen hakattua..) pikkuorin saa keskittymään, se toimii paremmin kuin kotona; Sauron rakastaa esiintymistä ja kisaamista. Yli kaiken. Sääli, ettei raudikko kaikelta uhoamiseltaan aina malta keskittyä siihen kisasuoritukseen. Pahimmillaan suoritus on kuin painajaismainen vitsi, parhaimmillaan orin suitsiin saa tapella taas yhden ruusukkeen kotiinviemisiksi.

Sukutaulu

i. Hengenvaaran Hallavainen sph, rt, 146cm	ii. Kiertolainen YLA1, KTK-III, SLA-II, KRJ-I, ERJ-II, KERJ-I, VVJ-II sh, prt, 148cm	iii. Saaren Suutari evm, sh, rt, 155cm
		iie. Kirmakka evm, sh, prt, 155cm
	ie. VIR MVA Ch Hallanarka KTK-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II sph, vrt, 144cm	iei. Hallakka evm, sh, vprt, 150cm
		iee. Hassunkurinen evm, sph, trt, 145cm
e. Tiilikan Kottarainen KTK-II sh, trt, 155cm	ei. Hirmu-Hukka YLA1 sh, vrt, 156cm	eii. Hukkapolo evm, sh, vkk, 157cm
		eie. Kultakutri evm, sh, vrt, 157cm
	ee. Harmaamaan Ajasta Ikuisuuteen YLA2, KTK-III, SLA-II, KRJ-III sh, vrt, 154cm	eei. Taivaanrannan Maalaaja evm, sh, rt, 160cm
		eee. Tiehaaran Soikkeli evm, sh, prt, 159cm

Jälkeläiset

s. 18.06.2017 sph-t. Kermarastas, e. Maitometku, om. Sorel (VRL-00884)
s. 05.11.2017 sh-o. Kaunon Kurko, e. Mörkövaaran Minessa, om. PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

24.06.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Hapero

Ensivaikutelma Susirajan Sauronista ei kyllä ollut kummoinen. Ori teutaroi pihamaalla eikä päästänyt Lissua selkään edes tallitytön avustuksella. Huokaisin syvään ja hetken vakavissani mietin, että käännän auton ja ilmoitan sairastuneeni, mutta maksava asiakas on aina maksava asiakas tässä maailman taloustilanteessa. Lissu pääsi selkään ja sai orin kulkemaan kohti maastoesterataa, jonne taapersin hissukseen perässä. Olihan Lissu saanut orin jo reippaasti liikkeellekin, kun vihdoin saavuin maastoesteiden reunamille - joskaan en ollut ihan varma, että kumpi vauhdin määräsi, mutta ainakin ratsukko liikkui kohtalaisen sulavan näköisesti ja edes siihen suuntaan, johon ratsastaja halusi.
Verkkahypyt olivat niin ikään mielenkiintoista seurattavaa. Sauron kyllä hyppäsi hurjan hienosti, mutta Lissu selässä oli välillä kyllä ihan tyhjän päällä - jos en tietäisi, voisin väittää, että ori ihan kiusallaan hyppäsi ihan satunnaisesti välillä todella kaukaa, välillä ihan esteen juuresta. Kerran pidätettyäni kauhuissani hengitystä hurjan näköisen loikan kohdalla, ohjastin ratsukon ihan ensin pienemmille esteille - nyt haettaisiin homman joku yhteisymmärrys ennen kuin jompaan kumpaan sattuisi. Sauron ei todellakaan pitänyt kontrolliharjoituksissa, joissa Lissu pyysi siltä esteiden välissä yhtä sun toista aina pysähdyksistä pohkeenväistöihin. Mutta ainakin tuska tuotti tulosta, sillä hitaasti, mutta varmasti alkoi Sauronistakin löytyä sellainen yhdessä tekemisen meininki eikä niinkään "minä teen, roiku sinä mukana"-mentaliteetti. Loppua kohden Sauron alkoi vähän väsähtää ja ylimääräisen energian purettuaan se talttui vallan mallikkaaksi esteratsuksi ja ratsukko pääsi suorittamaan lyhykäisen neljän esteen sarjan ihan puhtaasti, tyylikkäästi ja niin, että tahti saneltiin satulan yläpuolelta!

07.10.2017 Kuulumiskertomus, kirjoitti Lissu T.

Sauron ei millään mittarilla ole ollut helpoimpia hevosia. On meillä vaikeampiakin ollut – ja on tälläkin hetkellä -, mutta pikkuorin järkyttävän kokoinen ego on tullut koko ajan ja joka asiassa tielle. Tämän hevosen tapa- ja ratsukoulutus ei tosiaankaan ollut siitä miellyttävimmästä päästä.. Ajan kanssa olemme kuitenkin oppineet aika lailla Sauronin sielunmaisemasta. Kyllä tässä toimeen tullaan, vaikka ori välillä aiheuttaakin huokailuja sekä harmaita hiuksia.
Helppo A / 90cm / tuttari -tason pelinä Sauron ei ole ihan niin kapasiteetikas kuin olisimme toivoneet. Metri lisää rataestekapasiteettiin, niin olisimme äärettömän tyytyväisiä! Ei tuttarin menopelissäkään toki mitään vikaa ole, me vain olemme vähän ahneita ja toivoisimme tallin täydeltä helppo/CIC1 -tasoisia kenttäratsuja. Olemme kuitenkin luottavaisin mielin Sauronin jälkikasvun suhteen; orin ainoa vara, Maitometkun kanssa tehty Kermarastas, on hyvin kaunis pienhevostamma, joka paransi isästään sen rataesteiden 10cm. Ja kun sanoin ”hyvin kaunis”, tarkoitan KTK-II -palkittua, hyvin sieväpäistä ja ilmeikästä hurmuria. Terkkuja Huvitukseen!
Sauron on itsekin oikein näppärän näköinen. KTK-II (P-suunta, komeat 76 pistettä) ja pari irtoSERTiä, toiveissa kolmas niin tästä saisi Championin. Emme me kyllä MVA-SERTeistäkään kieltäydy, ei sillä. Rakennetta voi kehua, luonteesta ei puhuta, hyppytekniikkaa ylistämme. Sääli sitä estekapasiteettia, sillä jestas, Sauron oikeasti osaa hypätä! Kisoissa ja valmennuksissa meno on ollut vähän mitä sattuu, menestys valitettavasti antaa odottaa itseään. Sauronilla on selkeästi aivan muita suunnitelmia kuin kenttäkisojen kunniakierroksella pyöriminen. Eiköhän tämä tästä, ajan ja erittäin runsaan treenin kanssa.

09.11.2017 Kouluvalmennus, valmensi miivi

Talvi oli tehnyt yllätyshyökkäyksen Susirajan tiluksille, ja suunniteltu estevalmennus oli muuttunut pellolla pidettäväksi kouluvalmennukseksi. Viimeöisen ensilumen ja pakkasen takia kovia kokenut kenttä ei ollut ykköspaikka edes kouluvalmennukselle, joten katselin nyt suloisen Sauronin ja orin ratsastajan etenemistä lumisella pellolla. "Kiinnitä huomiota siihen, että ette lähde yhtään valumaan sivulle. Nyt sulla ei ole aitoja tukena, mutta jo heti alussa hevosen pitäisi olla niin hyvin pohkeiden välissä, että se kulkee suoraan sun alla", muistutin Sauronin valuessa ratsastajan alla minne sattuu. "Kun se kulkee sun alla suoraan, voit alkaa pyytää siltä avotaivutusta. Alkuun ihan rennosti, myöhemmin reippaammin. Ja sulkuja kanssa, pidä se poni hereillä vaihtelemalla tehtävää usein." Vastaukseksi sain mulkaisun sanan poni kohdalla, suuri Sauron oli kuulemma sisäisesti kaikkea muuta kuin vaatimaton suomenpienhevonen. Sen huomasi myös ratsukon aloittaessa työskentelyä. Pienen orin päähän ei mahtunut alkuun helpommin ottaminen, vaan se suorastaan ylisuoritti taivutuksissa. Eivätkä ne meinanneet pysyä taivutuksina orin esitellessä taitojaan korkean koulun liikkeiden saralla. Siitä huolimatta muistuttelin ratsastajaa siitä, ettei antaisi orin lähteä yhtään valumaan, mutta muuta en keksinyt ratsukolle sanottavaksi. Eihän pieni GP-tason esitys pahaksi ollut, ja harvoin suomenhevoselta näki tuollaisia sulkuja tai edes avoja, joten pikkuvirheisiin ei kannattanut jäädä roikkumaan liikaa. Eihän se nyt kovin paha moka ollut jos esitti korkean koulun liikkeitä kesken taivutusten tai vihdoin ja viimein taivutuksiin alentuessaan valui viisi metriä ulospäin...?

Jos nämä vaatimattomat pikkuseikat jätti huomioimatta, oli ylisuorittava pikkuori suorastaan suloinen. Normaalisti kirosin susirajalaisia valmentaessani, mutta Sauronin valmentaminen oli ollutmelkein mukavaa. En ollut edes valittanut ratsukolle siitä, kuinka jouduin pitämään valmennuksen pellolla maneesin, tai edes kentän sijaan.

11.05.2018 Irtohyppäämässä, kirjoitti Lissu T.

Takapajulan ratsastuskoulu järjesti jälleen irtohypytyspäivän, jota me tietenkin käytimme hyväksemme. Yksi reissulle valikoituneista hyppääjistä oli Sauron; arvelimme irtohypytyksen olevan mukavaa vaihtelua myös pienelle ruskealle pimeyden ruhtinaallemme.
Valitettavasti Sauron ei tehnyt sitä parasta ensivaikutelmaa muihin paikallaolijoihin; pienikin yleisö on yleisö, tuumi Sauron, ja aloitti sen perinteisen kisapaikkojen ”kiljun et steppaan” -näytöksensä. Liput vain Susirajasta. Siinä sitten naama punaisena ja hieman harmissani taluttelin kiljuvaa, itsestään liikoja luulevaa oria, ja koetin saada raudikon ravaamaan ja laukkaamaan liinassa ongelmitta. Helpommin sanottu kuin tehty juoksutettavan keskittyessä muihin hevosiin ja paikalla oleviin ihmisiin. Ei sitä väkeä nyt niin paljoa ollut, Sauron ihan oikeasti.

Keskittymiskyvytön kiljuminen jatkui jonkin aikaa kujalla. Kävelin kujan kertaalleen Sauronin kanssa, sitten ori sai juosta sen pari kertaa läpi esteiden ollessa maapuomeja. Oman erinomaisuutensa huutamiseen keskittyvä pienhevonen kompuroi pari kertaa maapuomeihin, ja jouduin vakuuttelemaan kaikille paikalla oleville tutuillemme, että kyllä, tämä hevonen on oikeasti hyvä hyppääjä (teknisesti nyt ainakin, kapasiteetti harmittaa vieläkin!) ja kyllä, tämän kanssa on tehty ihan kivasti kenttätulosta.
Kun puomit nousivat kannattimilleen, Sauronkin hoksasi, että nyt hypätään. Olin rehellisen hämmästynyt, kun ori lopetti kiljumisensa keskittyen irtohypytyskujaan. En tosiaan ollut arvannut, että Sauron aloittaisi kisaesiintymisensä näin pienessä tapahtumassa, ja vielä vähemmän arvasin orin keskittyvän töihin ilman ratsastajaa sen pelleilyn aloitettuaan. Tämä kaveri on täynnä yllätyksiä!
Sauron hyppäsi älyttömän hyvin. Hyvä tekniikka, hyvä laukka, ponnistuspaikat siellä missä niiden pitikin olla. Joka kerta raudikko suoritti kujan erittäin varmasti ja sujuvasti, emmekä me hypyttäneet Sauronia kovin montaa kertaa. Viimeisellä hyppykerralla piekkari pomppi oman tasonsa esteitä (90cm) varmasti ja sujuvasti. Olin niin ylpeä Sauronista ja rehellisen iloinen siitä, miten ori oli petrannut käytöksensä kanssa.

Totta kai se sama huutelu ja pörhistely jatkui, kun hyppääminen loppui. Kuinkas muutenkaan.

16.05.2018 mori-mori ja Pimeyden ruhtinas, kirjoitti mori-mori

"Niin että tämmöistä ajattelit tällä kertaa" totesin hiljaa Lissulle Sauronin teroitellessaan hampaitaan karsinan kaltereihin. Lissun napautti oriaa turvalle tämän valmistautumisrituaali viimein keskeytyi. "Ei tässä kato mitään, otat tämän ja toiseen käteen ja nappaat sen käytävälle" nainen sanoi hymyillen ja ojensi minulle koulupiiskan. Ei nyt jumalauta taas.

Ihmeen helposti ori antoi karsinastaan kiinni. Mutta tuli sitten oviaukosta käytävälle semmoisella ryminällä, että joku voisi pahastikin laitakammoiseksi luulla. Napsautin ketjut kiinni molemmin puolin Lissun lakaistessa mukana tullutta purukasaa (= noin puolet karsinan sisällöstä) takaisin karsinan puolelle.
Siinä Sauronia harjaillessani ja lähes ninjamaisesti hampaita ja jokasuuntaan huitovia jalkoja väistellessäni mietin, että pitääkö olla huolissaan, jos alkaa olla tottunut tämmöisiin hevosiin. Siinä samassa sain Sauronin hampaat takkini selkään. Koskaan ei ole lähtenyt PERKELE niin tunteella kuin tänään, orikin näytti suorastaan hämmentyneeltä. Tästä eteenpäin hoitotoimenpiteet ja varustaminen sujui hieman rauhallisemmin ja pääsimme pian suuntaamaan kohti kenttää.

Matkan kentälle pimeyden ruhtinas päätti edetä välillä sivuttain, välillä peruuttaen, mutta mitäpäs me palvelusväki hänen kulkemiseensa puuttumaan. Kunhan nyt eteni.
Kentällä ori malttoi seistä paikallaan tasan sen aikaa kun kampesin itseni kyytiin, takamuksen osuminen satulaan oli selkeästi merkki siitä, että voe poejjaat, ny mennöö. Pitkin ohjin ori käveli vielä suhteelisen rentona, pitkänä pötkylänä, mutta sitä mukaan kuin ohja lyheni, lyheni myös raudikon askelpituus. Kiire oli selkeästi päivän sana, eikä lähes 25 asteen helteellä ollut suurempaa vaikutusta pikkuorin menohaluihin. Kuskin menohaluihin kylläkin, sillä tänään puksuteltaisiin rennolla fiiliksellä sen sijaan, että väännettäisiin aina jotain koulukiemuroita.

Ensimmäiset ravipätkät olivat semmoista tikitystä että huhhuh. En tiennyt että noin lyhyellä askeleella pääsee noinkin reippaasti. Sauronin rennoksi saaminen tuntui vaikuttavan lähinnä askelpituuteen ja takaosan työntöön, vauhtiin se ei tuntunut vaikuttavan. Ainakaan hidastavasti. Muutaman kierroksen ori sai hölkätä kenttää ympäri hieman pidemmällä ohjalla kaulaa venyttäen. Kun koitti aika viimein ryhdistäytyä, päätti uljas rautiaani protestoida parilla takamuksen heitolla.
Pelkkä kahdeksikon ravaaminen oli Sauronista selvästi aivan uskomattoman tylsää, sillä jossain vaiheessa ori alkoi tarjota taipumisen sijaan vähän kaikkea etuosakäännöksestä tasajalkapomppuihin. Siinä satulan etukaarta rystyset punaisessa rutistaessani mietin, että oh well, I quess this is my life now. Kun Sauronin kaikki jalat pysyivät jälleen maassa, siirryimme laukkajuttuihin.
Aluksi oli tarkoitus ottaa pari kierrosta rennon letkeää laukkaa löysähköin ohjin, mutta siitähän riemu vasta repesi - pimeyden ruhtinas löysi selkeästi sisäisen villihevosensa. Kun viimein sain kammettua orin pään pois etujalkojen välistä ja takajalat takaisin maan kamaralle, kuulin hidasta taputusta aidan luota. No Lissupa tietenkin.
Muutaman hallitun laukkaympyrän jälkeen siirryimme jälleen kahdeksikolle, jossa teimme muutamia vastalaukkaharjoituksia. Vaikka tarkoitushan ei ollut tänään treenata, vai miten se meni. Aluksi ori vaihtoi itse oikeaan laukkaan, mutta koska tarkoitus ei ollut treenata laukanvaihtoja vaan vastalaukkaa, toistettiin kahdeksikkoa kunnes laukka pysyi vaihtumatta. Rauhallisempi vauhti olisi helpottanut Sauronin tasapainoilua, nyt ori tuntui menevän hieman kallellaan sen sijaan että olisi taipunut mihinkään, mutta päätimme lopettaa kun meni vielä hyvin.

Loppuhölkyttelyt Sauron meni yllättävän rauhallisesti, ehkä kaikki kaahaaminen ja protestointi olikin näillä lämpötiloilla rankempaa kuin ori odotti. Tallissa ori pääsi suoraan pesulle ja jäi hetkeksi viileään karsinaan nuokkumaan.