Kuvagalleria

Russian Revolution PB VH14-044-0077

31.01.2016 ERJ-I 107,5p. tuloksella - skumppaa ja muumilimsaa kaikille!

Luonnekuvaus

Ryskje - ei, ei vahingossakaan Ryske, Ryssä, Ruskie tms johdonmukainen, vaan puhevammaisesti Ryskje - on melko mielenkiintoisen yhdistelmän tuotos ja ostettiinkin Susirajaan pääasiassa sukunsa vuoksi. Sukutaulussa kulkevat käsikkäin puhdas idiotismi ja hätäisyys, eikä liene mikään yllätys, että ne ovat myös meidän neitimme luonteen kulmakivet. Holsteintamman päätä ei järki pakota, ja vaikka pakottaisikin niin Ryskjellä on niin jumalaton kiire sännätä häntä putkella paikasta A paikkaan B, ettei se mitään pikku päänsärkyjä kerkeä huomata.
Tamma ei ole ilkeä, pahansuopa tai edes itsepäinen, mutta se vaatii silti käsittelijän, jolta löytyy hyvät hermot ja huumorintajua. Typeryys lasketaan plussaksi. Ryskje harvemmin malttaa jäädä paistattelemaan päivää, nauttimaan rapsutuksista tai keskittymään yhtään mihinkään. Muille hevosille rutiininomainen tallista tarhaan -talutus voi Ryskjen kanssa muuttua suureksi seikkailuksi, kun elikko menee ja karkaa kohti auringonlaskua kyllästyttyään taluttajansa verkkaiseen juoksuvauhtiin.

Tamman hoitajan on parasta olla ripeäliikkeinen, sillä Ryskje ei kauaa paikoillaan seiso. Aivan sama, onko tamma karsinassa irti vai kiinni vai laittaako sen käytävälle ketjuihin, holstein onnistuu irrottamaan itsensä ja karkaamaan. Ryskjen kunniaksi on sanottava, ettei se (kaiketi) karkaa kiusatakseen, vaan siksi, että elikko on liian kiireinen malttaakseen seistä aloillaan tai odottaakseen, että ihminen on valmis. Nopea harjaus ja varustus ovat valttia, ja kaikki muutkin hoitotoimenpiteet on syytä tehdä kerralla nopeasti tai pikku pätkissä. Voin ylpeänä todeta, että meidän tallityttömme ovat tajuttoman nopeita nyppimään hevosten harjat! Eläinlääkäri ja kengittäjä joutuvat toimimaan samanlaisella kiireellä, joskin yleensä Ryskje rauhoitetaan, että ekngittäjä/eläinlääkäri saa työrauhan. Pesarilla ruunikko kuitenkin viihtyy, eikä juokse pois. Vedessä läträäminen on Ryskjen mielestä hauskinta ikinä, ja tamma koettaa kaikkensa saadakseen lattialla olevan veden roiskumaan.
Taluttaessa tamma on kiireinen, eikä yleensä malta kävellä. Taluttajaparka saa kulkea puolijuoksua vieressä, eikä Ryskjen kanssa auta, vaikka miten huutaisi, heiluttaisi narua tai käyttäisi raippaa. Tamma mennä koikkelehtii elämäänsä tyytyväisenä kohti uusia seikkailuja, olipa ihminen kiinni narussa tai ei.
Lastatessa Ryskjeä saa olla varovainen, ettei tamma tule päin näköä. Holstein suorastaan syöksyy koppiin, eikä tajua väistää, jos ihminen ei ehdi alta pois. Matkustaminen sujuu rauhallisesti, mutta kopista tullaan samalla ryminällä kuin sinne mentiinkin. Tiedä häntä, onko laskusilta kamala vai mikä on ongelmana. Ryskje ei kuitenkaan stressaa matkustamista, tosin tokkopa tamma erottaa karsinaansa trailerista.

Koska Ryskje on sukua Narkille, on ratsastettavuus samaa luokkaa. Tamma ei kuitenkaan ole pelokas vaan kiireinen, mikä on vähintään yhtä tappava yhdistelmä kuin suvun alkuperäisen idiootin kanssa. Ryskje ei malta keskittyä apuihin, vaikka periaatteessa se on hirvittävän miellyttämisenhaluinen. Etenkään sileällä tämä ei kuitenkaan tule juuri millään tavoin ilmi, sillä pahimmillaan ratsastaja saa roikkua kuolainrenkaassa saadakseen tamman kääntymään - pohjevuista ei kannata huolehtia, kyllä Ryskje juoksee altasi pois ilman niitäkin. Tamma on helppo A -tasoinen erittäin kaunistellen: se periaatteessa osaa kaikki ohjelmaan kuuluvat asiat, se osaa kulkea vaaditussa muodossa, mutta mikäli holstein vietäisiin koulukisoihin sen tulos olisi hädin tuskin hyväksytty. Ryskje ei malta, Ryskje ei odota, Ryskje menee nyt.
Esteillä ratsastaja kiittää kaikkea tuntemaansa universumissa siitä, että Ryskjellä on erinomainen tekniikka, estesilmä ja tasapaino. Laukan tai sen pituuden säätely on enemmänkin harhakuvitelmaa ja toiveajattelua kuin todellista muutosta - kyllähän sitäkin väkisin tulee, kun tarpeeksi hyvin jaksaa ohjista ottaa takaisinpäin, mutta varsin vähän. Ryskje, loputtomasta kiireestään ja idiotismistaan huolimatta löytää lähes aina oikean ponnistuspaikan kunhan laukka on edes sinne päin, ja harvoin pudottaa. Tyhmä se kuitenkin on kuin saapas ja hyppää ilomielin esteen joukkoon, mikäli hyppy on sinne menossa.

Kisapaikalla Ryskjen päässä soi jatkuvasti Muumien teemamusiikki "tiittitittitiittitittitiittitittitii", eikä siellä sitten paljoa muuta pyörikään. Hoitajaparka saa varustaa tamman juosten samoin kuin viedä sen sopivaan paikkaan puolijuoksua, minkä jälkeen holsteinin yleensä annetaan koikkelehtia liinassa. Ryskjen "kävelyttäminen" nimittäin tarkoittaa poikkeuksetta sitä, että taluttaja juoksee tamman perässä roikkuen narussa henkensä kaupalla ja holstein loikkii sinne tänne intoa puhkuen. Verryttelyt ovat kameroiden riemujuhlaa hevosen koikkelehtiessa ympäriinsä "laukalla" ja suoritus... niin, yleensä tulosta saadaan aikaan vain sen vuoksi, että Ryskje on oikeasti loistava esteratsu.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Ryskje ei ole tarjolla jalostukseen.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset.

Valmennukset

27.08.2015 estevalmennus, valmensi mori-mori
Huristin toyotallani pitkin pölisevää soratietä ja parkkeerasin autoni tallin eteen. Ah, Suomi. Ah, Susiraja. On taas mennyt aivan liian kauan siitä, kun viimeksi vierailin täällä. Jopa sää on varsin hyvä, muutamaan ajoittain auringonvalon blokkaavaa pilvenhattaraa lukuunottamatta.

Suuntasin kentälle kasaamaan esteitä Lissun ja tämän holsteintamman Ryskjen estevalmennusta varten. En varsinaisesti ollut suunnitellut (=muistanut suunnitella) mitään spesiaalia, Ryskjen tuntien olisi ehkä hyvä pysyä ihan perusasioissa... yksinkertaisissa semmosissa.
Jossain vaiheesa tallin suunnalta alkoi kuulua epämääräistä ryminää ja Lissun kiroilua. "Odota nyt ******* että saan oven auki", kuului Lissun huuto kun ruunikko runnoi ovenraosta ulos jalat joka ilmansuuntaan sohien. Huokaisin syvään ja kävelin kentän portille ottamaan kiinni irrallaan sipsuttavan ja vinkuvan holsteinin. Lissun silmistä hohkasi yhtäaikaa sekä suunnaton raivo että epätoivo, kun hän kampesi itsensä hevosen selkään.

Alkulämmittelyt menivät pitkälti siihen, että Lissu yritti saada tammansa keskittymään ravaamiseen vinkumisen ja korvien heiluttelun sijaan, Ryskjeä kun kiinnosti paljon enemmän kavereille huutelu kuin eteenpäin kulkeminen. Komensin Lissua pistämään tammansa ruotuun ja siirryin nostelemaan puomeja kannattimille.
Lämmittelyesteeksi olin valinnut ihan perinteisen pystyn, jonka sijoitin kentän keskelle. Sitä voi sitten kivasti ottaa molemmista suunnista tai lävistäjältä. Vaikka pystyllä oli korkeutta huimat 60cm, Ryskje tiputti sen useaan otteeseen puhtaasti siitä syystä, ettei tiennyt itsekään jalkojensa sijaintia. Kun tamman keskittyminen saatiin fokusoitua esteelle ja laukka pyörimään kunnolla, päästiin tämän hurjankokoisen esteen yli oikein siististi.

Pääharjoituksena tänään olisi kolmen esteen sarja; okseri - laukka - okseri - laukka - pysty. Koska olin tietoinen Ryskjen, köh, temmonsäätelykyvystä, tiesin tämän olevan tehtävänä vaikea. Ja siltä se kyllä näyttikin. Holstein oli viimein hoksannut että härrekyyd, tässähän hypätään esteitä, päättänyt ilmeisesti viskata jarruvivun lähipusikkoon ja kasvattanut neljä jalkaa lisää. Mahanalus jalkoja täynnä Ryskje ylitti sarjan ensimmäisen esteen... ja laskeutui niin lähelle sarjan toista estettä, että hyppy meni kirjaimellisesti läpihuutojutuksi - hevonen meni läpi ja Lissu huusi. Viimeistä estettä tamma ei enää edes yrittänyt hypätä, vaan kolisteli läpi 8DDDDD -ilme naamallaan. Suljin silmäni, huokaisin syvään ja laskin hitaasti kymmeneen Lissun kirotessa kovaäänisesti taustalla.
Otimme sarjan keskimmäisen esteen alas ja kokeilimme uudestaan. Sama lopputulos, mutta vain yhden esteen romuttumisella. Saavutuksistaan kovin ylpeältä näyttävä Ryskje jatkoi matkaansa kenttää ympäri Lissun pidätteistä huolimatta. Noin neljä kierrosta. En ymmärrä miten tämän hevosen pitäisi kisata 160cm tasolla, kun 100cm sarja tuottaa näin paljon vaikeuksia. "On sillä hyviä päiviäkin..." Lissu mutisi ja minä jäkätin takaisin. Niin varmaan.
Toistimme harjoituksen ehkä noin sata kertaa. Kahdella esteellä, kolmella esteellä, 30cm ristikoilla... you name it, we did it. Toki saimme muutaman hyvänkin suorituksen, mutta pääasiassa tammalla oli aivan liian paljon menohaluja, jotta tämä olisi mennyt siististi, hallitusti saatika turvallisesti. Onneksi Lissulla ei ole juurikaan itsesuojeluvaistoa.

Päätimme lopettaa siinä vaiheessa, kun hevonen tippasi hikeä, ratsastajan jokainen lihas kramppasi ja valmentaja itki. Ryskje on varmasti loistava kisahevonen (ahahahaa 8D), mutta minkäänlaista kärsivällisyyttä sillä ei ole. Ja onhan se vähän (lue: "vähän") idioottikin. Aloin vahvasti epäillä, että Lissu douppaa tammaansa rauhoittavaa ennen kisasuoritusta...

03.09.2015 estevalmennus, valmensi dookie
Olin pitkästä aikaa päässyt taas valmennushommiin, päämääränä yllättäen Susirajan kenttä. Tänään valmennusvuorossa oli minulle ennestään tuntematon holsteintamma Rys(skjejkjskhkj)kje, joka kuulemani mukaan oli tiivistettynä pienoinen idiootti. Luvassa oli siis melko varmasti taattua laatua menon ja meiningin suhteen, kuten nyt susirajalaisten kanssa yleensäkin..

Alkuverryttelyt suoritettiin tuttuun tapaan kaarevien linjojen, siirtymisten ja väistöpätkien, tai ainakin niiden tapaisten, parissa. Ryskje ei selvästikään ollut koulupuolen tähti, sillä varsinkin pohkeenväistöt ja temponvaihtelut olivat melkoisia vitsejä. Kyydissä istuva narri sai tehdä kaikkensa saadakseen edes pieniä väistöpätkiä ja kohtalaisen nopeita siirtymisiä. Kaikkien askellajien läpikäynnin jälkeen kasasin pitkän sivun uran sisäpuolelle ja lävistäjälle pystyt verryttelyesteiksi. Muutaman ensimmäisen hypyn jälkeen Ryskjen innostustaso näytti vain nousevan koko ajan korkeammalle, samaa tahtia kuin tamman vauhtikin. Huutelinkin narria tekemään paljon ympyröitä hyppyjen välissä, jotta välilaukat eivät menisi aivan rallitteluksi. Ruunikkoa ei kuitenkaan paljoa ympyröiden hidastusvoima kiinnostanut, vaan se paineli menemään yhtä reippaasti kuin aiemminkin. Niinpä pyysin ratsastajaa pysäyttämään intopiukeana laukkaavan ratsunsa aina estettä seuraavaan kulmaan, ja nostamaan vasta muutama sekunnin paikallaanolon jälkeen uudestaan laukan. Yritys hyvä kymmenen, mutta aika turha; Ryskje otti vain entistä enemmän kipinää pysäyttämisyrityksestä, ja jatkoi laukkaamista vetämällä mutkat suoriksi. Täysin hanskasta tamma ei onneksi ehtinyt päästä, vaan narri sai pysäytettyä reippaan tammansa vääntämällä sen päin aitaa. Hetken seisottamisen jälkeen pyysin ratsukkoa pysymään hetken ravissa, kun kasasin tehtävää varten lisää esteitä. Siirsin lävistäjän pystyn kolmikaarisen kiemurauran vähän venytetyn keskikaaren sivulle, ja toisen samanmoisen toiselle sivulle. Olin kuulevinani jostain holsteinin selän korkeudelta "ootko tosissas" -mutinaa, mutta sen enempiä kommenttia noteeraamatta kipitin vielä kasaamaan pitkän sivun pystyn perään okserin.

Seuraavaksi selostin ratsukolle tehtävän, joka tosin taisi olla aika selkeä; ensin ravissa kolmikaariselle kiemurauralle, ensimmäisessä kaarteessa laukannosto, siisti ja rento hyppy ensimmäisen pystyn yli, rauhallisessa ja mukavassa laukassa kaarre ja seuraavan pystyn yli, takaisin uralle, ja edelleen harmonisen rauhallisessa laukassa pitkän sivun sarja, johon väliin tulisi kolme laukka-askelta. Ja ennen pitkän sivun kulmaa takaisin raviin. narri naurahti kovin epäuskoisen kuuloisena, tiedä sitten että miksi.
Ratsukko aloitti tehtävän pyydetyssä ravissa. Laukannosto oli melko, krhm, lennokas, ja sitä seurasi muutaman askeleen spurttaus. Ratsastajalle tuli kiire ottaa tamma takaisin hallintaan, sillä ensimmäinen este oli hyvin nopeasti edessä. Ryskjeä ei kuitenkaan haitannut vähän kesken loppunut lähestyminen, vaan tamma leiskautti ketterästi 80cm korkean pystyn ylitse. narri tosin ei ollut ihan yhtä sopeutuvainen, vaan horjahti uhkaavan näköisesti alastulossa, mutta sai itsensä onneksi takaisin tasapainoon hyvin nopeasti. Seuraava hyppy sujui yhtä sujuvan sulavasti, tällä kertaa tosin ilman kuskin horjumista. Pitkälle sivulle päästyään Ryskje päätti lisätä omatoimisesti taas vähän vauhtia, ja sarja ylitettiin yhdellä laukka-askeleella välissä ja melkoisen lennokkaasti. narrin suusta alkoi kuulua melkoinen litania erinäisiä kiroamisia ja rumia sanoja, ja totesin kivasti ja vähän vahingoniloisesti naiselle, että hetken laukan työstö ympyrällä on ihan okei. Ratsastaja jatkoi itsekseen jupisemista, ja käänsi Ryskjen ympyrälle.
Hetken neuvotteluiden jälkeen tamma oli taas jotenkin kuulolla, ja saatoimme aloittaa tehtävän uudelleen. Tälläkin kertaa vauhtia oli turhan paljon, mutta itse suoritus oli huomattavasti tasaisempi kuin edellisellä kerralla. Niinpä kipaisin korottamaan esteitä hieman, kiemuran esteet kymmenellä sentillä 90cm korkeiksi ja pitkän sivun jo ennestään hieman korkeammat esteet 120cm korkeiksi.

Hinkkasimme samaa tehtävää vielä muutaman kerran, kunnes se alkoi näyttää jo melkein kelvolliselta suoritukselta. Pari kertaa Ryskje nykäisi puomejakin alas, mutta noin muuten kaikki sujui aavistuksen paremmin kuin alussa. Niinpä saatoin hyvillä mielin päästää melko väsyneen oloisen ratsastajan hevosineen loppuverryttelyiden pariin, samalla kun itse keräsin esteet pois kentältä.

12.09.2015 estevalmennus, valmensi dookie
Oli Ryskjen ja narrin toisen estevalmennuksen aika, ja tänään ohjelmissa oli hypätä kokonaista rataa. Alkuverryttelyt sujuivat yhtä vauhdikkaasti ja ratsastajan näkökulmasta turhauttavasti kuin viimeksikin, tosin tällä kertaa väistöpätkät sujuivat aavistuksen paremmin. Laukkaverryttelyssä komensin narrin pitämään heti kurin yllä, jotta voitaisiin ainakin väittää, että vauhtipurkauksia on yritetty hallita ja estää.
Kasailin ratsukon verrytellessä kahdeksan esteen, hyvin tavanomaista rataa kentälle; yksi erikoiseste jännän näköisillä johtimilla, yksi kaksiosainen sarja, vesimattoeste ja loput olivatkin tavallisia pystyjä ja oksereita sijoiteltuna erilaisille teille. Jätin yhden esteen hieman syrjempään, jotta ratsukko voisi hyödyntää sitä verryttelyesteenä.

Verryttelyn ja välikäyntien jälkeen aloittelimme rataa. Ensimmäiset kaksi estettä olivat perus pystyjä, kolmas este oli sarja, nelonen okseri, vitonen erikoiseste, kutonen pysty, seiska vesimatto, ja viimeinen taas okseri. Esteiden korkeus vaihteli 90 senttimetrin ja metrin korkeudella.
Ryskje lähti taas innosta puhisten kohti ensimmäistä estettä. Muistuttelin narria pitämään vauhdin maltillisena ja laukan rytmin säännöllisenä ja tasaisena. Ensimmäiset esteet ylittyivät ongelmitta, mutta sarjalle ratsukko tuli liian vauhdilla. Ryskje vetäisi taas hienosti kahden laukka-askeleen välin yhdellä loikalla, ja otti jälkimmäisestä osasta kaksi puomia alas. Seuraaville esteille pyysin narria taas hieman hidastamaan vauhtia, kun Ryskje tahtoi taas ottaa tuulta purjeisiin. Ratsastaja teki työtä käskettyä, ja loppurata sujuikin ihan kohtuu hyvin.
Ennen seuraavaa kierrosta kävin korottamassa esteet 110cm korkeiksi, ja pari yksittäistä estettä 120 senttimetriin. Ryskje oli edelleen yhtä innoissaan lähdössä, ja ensimmäiset esteet aina sarjalle asti onnistuivat mutkattomasti. Sarjalla kuitenkin tapahtui jonkin sortin aivokatkos; Ryskje kyllä hyppäsi ensimmäisen osan näppärästi, mutta toiselle tullessaan tamma sekosi askeleissaan, ja loikkasi tyylikkäästi päin jälkimmäistä okseria. Komean tasajalkapompun kautta ruunikko hyppäsi pois esteiden seasta, onnistuen keikkaamaan ratsastajansa kaulalle. Ryskjelle iski pieni paniikki, ja se oli lähdössä ilmeisesti lentoon ja pois paikalta. Narri kuitenkin tokeni taas vaikuttavan nopeasti ja otti tamman takaisin hallintaan. Hetken tepasteltuaan ja korskahdeltuaan hätäisesti Ryskje tokeni, ja oli taas menossa. Pyysin narria kuitenkin ottamaan vähän ravia, jotta näkisimme, sattuiko hevoselle jotain rytinässä. Ryskje kuitenkin ravaili vallan terhakkaasti kinttujaan nostellen, joten päättelimme sen olevan täysin kunnossa. Niimpä kipaisin kasaamaan romahtaneen okserin takaisin kasaan, ja ratsukko sai tulla sarjan uudestaan. Tällä kertaa niin sarja kuin muutkin esteet ylittyivät ilman rytinöitä ja törmäyksiä.
Ratsukko sai tulla vielä kerran radan, samalla korkeudella kuin viimeksi. Muistutin ratsastajaa entistä painokkaammin pitämään laukan hallinnassa, ja näin tapahtuikin. Viimeinen suoritus oli jo melko sulavan näköinen, Ryskje pysyi melko hyvin hanskassa ja jätti ylimääräiset kekkuloinnit pois. Niimpä lopettelimme valmennuksen tähän, ja aloin taas raahaamaan estekalustoa syrjään ratsukon hoitaessa loppuverryttelyt.

Päiväkirja

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: koulua
tiistai: koulua + puomeja
keskiviikko: koulua
torstai: esteitä
perjantai: koulua
lauantai: esteitä
sunnuntai: kevyttä liikutusta

Hoito- ja loimitusohjeet
+10 astetta: 2 toppaloimea, 6h tarhassa
+5 astetta: 2 toppaloimea, alusloimi, 6h tarhassa
0 astetta: 2 toppaloimea, alusloimi, 5h tarhassa, fleeceloimi sisällä
-5 astetta: 2 toppaloimea, alusloimi, 5h tarhassa, fleeceloimi + kaulakappale sisällä
-10 astetta: 2 toppaloimea, alusloimi, 3h tarhassa, tallitoppaloimi sisällä
-15 astetta: ei ulos, 2 fleeceloimea ja tallitoppaloimi sisällä
-20 astetta: ei ulos, fleeceloimi + kaulakappale ja 2 tallitoppaloimea sisällä
-25 astetta: se saletisti kuolee

Sisällä aina vähintään vohveliloimi.
Tarhaillessa jännesuojat joka jalkaan.
Tarhataan yksin.
Ei melassivettä, ettei liho!
Jalat kylmätään aina liikutuksen jälkeen.

Varusteet
Sileällä koulusatula, pehmustettu vyö, kanget tai englantilaiset suitset (alaturpis!) olympialla ja kaksilla ohjilla, sävy sävyyn huovan kanssa pintelit joka jalkaan.
Hypätessä estesatula, lampaankarvaromaani ja panssarivyö, meksikolaiset suitset pelhamilla, kahdet ojat, rintaremmimartingaali, korvahuput, jännesuojat joka jalkaan.
Maastoon samat varusteet kuin hypätessä + häntä pintelöidään.