Turmeltajan Nokturno VH16-018-2688

26.02.2019 teräsvaarimme lähetettiin vihreämmille niityille.

Nimi	Turmeltajan Nokturno "Nosturi"	Kasvattaja	Turmeltaja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	142cm, punarautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 25.11.2016, 25v satunnainen (3v 16.12.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäpainotteinen he A / 100cm / 100cm / helppo

20.10.2017 pienisuuri Nosturi kirjattiin P-suunnalle 73 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

25.04.2018 hienonhieno Nosturipoikamme kävi hakemassa KERJ:n laatuarvostelusta 104,5 pistettä ja KERJ-I -palkinnon.

03.06.2018 raudikolle myönnettiin Championin arvonimi.

20.05.2018 pikkuorhimme uran viimeinen etappi, rotulaatuarvostelu, toi Nosturille SLA-I -palkinnon.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Turmeltajassa asuva dookien Suvisävel oli kutkuttanut varsanostohermojamme jo tovin, ja etsiskellessämme muuten vain Susirajaan uusia hevosia Ninni esitteli Valosaasteensa, josta halusimme myös ehdottomasti varsaa. Sitten ajattelimme kerrankin fiksusti, että Valosaasteen fiksu luonne tasoittaisi Suvisävelen kiukkuilun vaikutusta sopivalla tavalla niin, että varsa olisi kiltti, mutta sopivan säpäkkä.
Kun orivarsa syntyi, se oli melkoinen kuikelo. Fiksuina tyttöinä nimesimme varsan mahtipontisesti ennen sen syntymää Nokturnoksi. Pitkäjalkaista laiheliinia, joka tuijotteli kaikkea pää pystyssä, alettiin sitten kutsua Nosturiksi. Orin kasvaessa kävi kuitenkin yhä vain selvemmäksi, että se minään Nosturina pysy... Sopivasti tanakoituneen orin lempinimi kuitenkin jäi. Eikä se luonnekaan ollut ihan niin kiltti, mutta sopivan säpäkkä

Meidän Nosturi ei ole mikään pyhäkoulupoika. Valitettavasti. Pienhevosen ego on aika lailla Titanicin upottaneen jäävuoren kokoluokkaa, minkä lisäksi ori ei siedä pyyntöjä sen paremmin kuin komentamistakaan, kunnioitusta mitään tai ketään kohtaan ei juuri löydy ja pitkästyessään (sekä joskus muuten vain) ori tekee pahojaan. Milloin Nosturi rikkoo riimut ja loimet, milloin jyrää taluttajansa, milloin antaa monoa pinteleitä käärittäessä. Nätit pyynnöt menevät ohi korvien, komentamisesta pikkuori loukkaantuu verisesti alkaen sikailla kahta kauheammin.

Virikkeitä, virikkeitä ja virikkeitä, sekä jämäkkä käsittelijä, jonka pinna venyy venymistään vaikka hevonen tekisi mitä. Noilla eväillä Nosturin kanssa pärjätään. Suureksi harmiksemme pikkuori kehittelee etenkin pitkästyessään, mutta myös muuten vain, pahoja tapoja, tekee kolttosia tai käyttäytyy röyhkeän sikamaisesti. Ylisuuri ego ei myöskään anna myöten komentamiselle, sellaista Nosturi protestoi käyttäytymällä vieläkin huonommin; erittäin ikävää, etenkin kun oria komennetaan lähinnä potkimisen sun muun vuoksi. Orilla on koko joukko isompia ja pienempiä pahoja tapoja, joista yksi on kärsimättömyys; saman tien, kun raudikon ottaa käytävälle, alkaa kuopiminen. Lämpöä ei saisi mitata, häntä painuu takamusta vasten ja pahimpina päivinä Nosturi tarjoaa kaviota. Korviinkaan ei saa koskea, pinteleitä tai suojia laitettaessa saattaa tulla monoa, samoin kengityksen aikana. Varomaton hoitaja liiskataan seinää vasten, tai ainakin yritetään. Nosturi uhoaa, kiljuu toisille oreille ja koettaa kiskoa itsensä tammojen luo oli sitten ketjuissa tai naruissa. Ori hoidetaankin mahdollisimman ripeästi; ei tätä tee mieli halia. Joskus Nosturi tyytyy vain näyttämään happamalta ja kuopimaan aiheuttamatta sen enempää harmaita hiuksia, toisinaan jo harjaaminen saa pikkuherran pinnan palamaan. Koeta tämänkin kanssa kehitellä rauhallinen, mukava arki kaikille.
Nosturia ei todellakaan taluteta tennarit jalassa. Ei muitakaan hevosia, mutta kaikkein vähiten Nosturia. Välillä tuntuu, että pienhevonen oikein tähtää varpaille. Lisäksi taluttajan ympärillä pyöriminen, äkkiseisahdukset pakituksineen sekä muut riuhtomisnumerot ovat melko vakiokamaa Nosturille. Tarhaan mennään vauhdilla, tarhasta ei meinata tulla ulos ollenkaan. Mikäli orin virikepallo sun muut lelut sattuvat kaikki lentämään (Nosturin toimesta) tarhan aitojen ulkopuolelle, ori repii loimeaan tai loimen puutteessa koettaa zumbata itsensä aidan yli, ali tai välistä. Tai läpi, sekin on nähty..
Lastaamisen sujuminen vaihtelee; joskus Nosturi menee kyytiin kerrasta, joskus raudikkoa lastataan kolmatta tuntia ilman tulosta. Ori kyllä matkustaa asiallisesti joka kopissa ja rekassa (lienee ainoa tilanne, jossa termiittimme on oikeasti hyväkäytöksinen), kunhan matkaseurana on ruuna, tarpeeksi kipakka tamma tai vaihtoehtoisesti Nosturi on yksin. Toisen orin kanssa matkustamisesta ei tule mitään, eikä sellaisen tamman, joka ei saman tien laita pikkuherraa järjestykseen.

Ori on ratsuna huomattavasti vähemmän kiukkupylly kuin mitä käsitellessä. 'Vähemmän kiukkupylly' ei tarkoita kuitenkaan täysin kiukkuilematonta, mutta Nosturilla on kyllä työmotivaatiota, kun sen saa kaivettua esille. Ratsuna pikkuraudikko on energinen, usein jopa liiankin kanssa. Kiukuttelu alkaa siinä kohtaa, kun pitäisi hidastaa sellaiseen sopivaan työskentelyvauhtiin. Jos Nosturi saisi painattaa omaa tahtiaan menemään, se tekisi kaiken onnesta soikeana. Onneksi raudikon oma tahti nyt ei ole mikään "mahanalus jalkoja täyteen ja sitten lennetään muuten suoraan Kuuhun", mutta liikaa siinä siitä huolimatta on. Kun Nosturia koettaa pyytää hidastamaan, se yleensä alkaa pukittaa ja kiemurrella. Kun vain vaatii sitkeästi, jämäköillä avuilla ori yleensä lopettaa kaiken turhanaikaisen hillumisensa.
Parhaimmillaan Nosturi toimii melko kevyillä avuilla ja etenee reippaasti omalla moottorillaan. Liian pitkä hidas tehtävä (kuten paljon käyntiväistöä, pysähtelyä, peruutusta) saa orin kyllästymään jolloin se ei keskity enää laisinkaan vaan alkaa taas lennättää peräänsä ja kiihdytellä. Vaikka Nosturi kykeneekin hyvään käyntityöskentelyyn, se on sen heikkous eikä sitä kannata turhaan vääntää liian kauaa. Ori ei myöskään ole parhaimmillaan väistöissä tai siirtymisissä, sen sijaan lisäykset ja laukkatehtävät ovat Nosturin bravuurinumero.

Periaatteessa Nosturi on hyvä estehevonen; hyvä laukka, hyvä terävä ponnistus ja pyöreä hyppy, erittäin hyvä jalkatekniikka. Välillä ori hyppää vähän selättömänä eikä käytä kaulaansa niin hyvin kuin voisi. Kumpa nuo olisivat pikkuherran isoimmat ongelmat! Nosturi nimittäin kuumuu hyppäämisestä, ja kuumuessaan ori koettaa kuuroutua avuille, päättää itse vauhdin ja suunnan sekä sen, milloin hypätään, milloin heitetään riemupukkeja. Ei mikään aloittelevan ihmisen esteratsu. Puomi- ja kavalettitreenit sekä innarit toimivat loistavana verkkana sekä vauhdintasaajana Nosturin kanssa, yksittäisesteet tuntuvat lähinnä kasaavan virtaa (hirmu kiva juttu kisaverkassa – not). Parhaimmillaan pienhevonen on kolikon päällä kääntyvä, ketterä, nopea ja tarkka estetykki, pahimmillaan vailla kontrollia kaahottava täystuho.
Maastoesteillä Nosturi kulkee paljon rauhallisemmin, eikä juuri protestoi ratsastajansa apuja tai päätöksiä vauhdin suhteen. Nuorempana sattuneet pari kaatumista (joista onneksi selvittiin pahimmillaankin vain pikku venähdyksellä) ovat opettaneet, ettei kiinteillä esteillä sovi koettaa F1-auton imitoimista.
Maastoon Nosturi tarvitsee vähän vahvemman kuolaimen, esimerkiksi perus kolmipala suussaan raudikko vain laukkaisi häntä töttöröllä joka risun ja männynkävyn ylitse. Vahvempi kuolain ja rauhallinen, osaava ratsastaja edesauttavat mukavaa, reipasta maastoretkeä; käyntiköpöttelyyn Nosturista ei oikein ole. Porukassa ori meinaa kuumua, etenkin laukkapätkillä, eikä ole kerta eikä kaksi, kun jonon hännillä ollut pikkuorhi on porhaltanut jonon kärkeen jatkaen kaahaamistaan vielä senkin jälkeen. Mutta noin periaatteessa Nosturi on maastovarma, se ei säpsy, säiky eikä kyttäile.

Varovaiset toiveemme Nosturin vieraskoreudesta ovat kerta toisensa jälkeen karahtaneet kiville. Vieraissa paikoissa meno ei muutu piiruakaan siitä, mitä se on kotona. Plussaa tietenkin siitä, että raudikon vinkeitä osaa vähän ennustaa. Käsiteltävyys tai ratsastettavuus eivät parane, joskaan eivät (onneksi!) myöskään mene huonompaan suuntaan.

Sukutaulu

i. Valosaaste sph, trt, 147cm	ii. Lurjunen evm, sh, rt, 150cm	iii. Lurjus evm, sh, rt, 152cm
		iie. Kampanisu evm, sh, rt, 149cm
	ie. Valokki evm, sph, trt, 145cm	iei. Tosilokki evm, sph, trt, 148cm
		iee. Vanikka evm, sph, rt, 142cm
e. Suvisävel ✝ SLA-II, KERJ-I sh, prt, 153cm	ei. Suven Poju evm, sh, tprt, 154cm	eii. Postipoika evm, sh, trt, 156cm
		eie. Pihturi evm, sh, rtkm, 150cm
	ee. Suvivirsi evm, sh, vprn, 150cm	eei. Suven Kadotus evm, sh, prn, 152cm
		eee. Tyttö Tuollainen evm, sh, rtkm, 153cm

Jälkeläiset

s. 04.02.2017 sph-t. Vampiaani, i. Vampyyritar, om. VRL-14510
s. 16.11.2017 sph-t. Tuulenpesän Lakkavadelma, i. Helinän Lakkahillo, om. PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

12.08.2017 Kouluvalmennus, valmensi Miia-Maria

Seurasin katseellani paahtavassa auringonpaisteessa ravailevaa ratsukkoa. "Voit alkaa kokoamaan oria ja tulla keskiympyrälle", huikkasin ratsukolle kentän laidalta. Lissu ja Nosturi olivat jo ehtineet alkuverkkaamaan, ja orilla näytti tänään riittävän energiaa. Pyysin Lissua väistättämään Nosturin takaosaa ympyräuralta ulos, jotta saisimme sen astumaan paremmin alleen ja näin tulemaan rungostaan hieman parempaan tasapainoon. Nosturi ei tietenkään ollut työnteon aloittamisesta järin iloinen, ja se yritti kovasti päästä Lissun avuilta karkuun. "Älä välitä, vaikka Nosturi tulee hetkeksi epätasaiseksi edestä. Jatka vaan pyytämistä ja pidä käsi vakaana", neuvoin Lissua. Muutaman kierroksen jälkeen ori alkoikin jäädä paremmin avuille ja pyysin Lissua suoristamaan orin. "Ota hetkeksi ihan reilu taivutus sisälle", ohjeistin ratsukkoa. Halusin, että Nosturi rentoutuisi kevyelle tuntumalle lopettamatta työntekoa. Ratsukon meno alkoi näyttää jo varsin hyvältä, joten pyysin vaihtamaan suuntaa ja toistamaan samat harjoitukset myös toiseen kierrokseen. Tämän jälkeen pyysin Lissua siirtämään Nosturin raviin. Vauhdin lisääntyessä raudikko ori yritti heti karata avuilta, mutta taivuttelun avulla Lissu sai orin takaisin kuulolle. "Voisit siinä ympyrällä nyt vähän pelata taivutusten ja väistöjen kanssa. Väistätä aina muutama askel takaosaa ulos, jonka jälkeen voit suoristaa muutaman askeleen ajaksi, ottaa hetkeksi reilun taivutuksen sisälle ja taas väistättää takaosaa ulos", neuvoin ratsukkoa. Se, että Nosturilla oli jatkuvasti tekemistä, auttoi sitä keskittymään ja pysymään avuilla. Ori alkoikin selkeästi kantaa itseään paremmin ja se työskenteli oikein kauniissa muodossa.

Pyysin ratsukkoa poistumaan ympyrältä, ja jatkoimme valmennusta avotaivutusten merkeissä. Tarkoituksena oli ratsastaa pitkät sivut avossa ja sen avulla koota Nosturia vielä paremmin. "Vaikka Nosturilla on energiaa, muista silti pitää pohkeet lähellä ja ratsastaa eteen myös avotaivutuksen aikana", ohjeistin Lissua. Avotaivutus sujui ratsukolta hyvin, mutta halusin, että Nosturi ottaisi takaosan alle vieläkin paremmin. "Ajattele vaikka ihan keskiravia avotaivutuksen aikana", huikkasin Lissulle. Olin todella tyytyväinen ratsukon menoon. "Ihan superhyvä!", hymyilin ohi ratsastavalle ratsukkolle. Aika oli kuitenkin kulunut kuin siivillä, joten laukkatyöskentely jäisi tänään lyhyemmäksi. Pyysin ratsukkoa kuitenkin vielä nostamaan laukan. "Ratsasta vaan hyvää peruslaukkaa kenttää ympäri, mutta pyöristä kulmat. Kulmissa voit jälleen väistättää takaosaa ulos", neuvoin Lissua. Väistö laukassa onnistui ratsukolta oikein hyvin, ja Nosturi otti muutamia todella hyviä laukka-askeleita ylämäkeen. Paahtava helle alkoi kuitenkin tehdä tehtävänsä ja ori alkoi olla kovin hikinen. Pyysin ratsukkoa siirtymään raviin ja annoin Lissulle luvan rentoon itsenäiseen loppuverryttelyyn.

13.08.2017 Estevalmennus, valmensi Miia-Maria

Lissu ja Nosturi verryttelivät ravissa samalla kun kasasin kentälle muutamaa estettä. Ilma oli eilisestä selkeästi viilentynyt ja taivaalla oli muutama uhkaavan näköinen pilvi. "Toivotaan ettei pahasti kastuta!" naureskelin ohi ratsastavalle Lissulle. "Tänään keskitytään erityisesti suoruuteen ja laukanvaihtoihin esteen päällä, joten verryttele niin, että ori on varmasti hyvin sun avuilla", neuvoin Lissua. Nosturi ravasi totuttuun tapaansa varsin energisesti ja vähän kokeili, jos se pääsisi Lissun apuja karkuun. Ohjeistin Lissua ottamaan paljon taivutuksia ja tarkkailemaan erityisesti sitä, että orin ulkolapa ei karkaa. Päivän tehtäväksi olin koonnut lävistäjän keskelle ison okserin ja sitä ennen pienen ristikon lähestymisavuksi. Sen lisäksi toisella pitkällä sivulla oli yksittäinen pysty. "Verrytellään vielä laukassa. Nosta laukka, ja kun Nosturi on mielestäsi riittävän hyvässä tasapainossa, voit ottaa muutaman verryttelyhypyn yksittäisellä pystyllä", ohjeistin ratsukkoa ja siirryin itse seuraamaan menoa kentän laidalle. Ensimmäisellä lähestymisellä Nosturi yritti rynnätä, mutta Lissu pysyi napakkana ja sai orin nopeasti takaisin kuulolle. "Yritä itse pysyä mahdollisimman vakaana ja rauhallisena, äläkä yhtään lähde hyppyyn ennen oria!", huikkasin Lissulle. Pyysin ratsukkoa hyppäämään verkkapystyn myös toiseen suuntaan. Tästä hyvin suoriuduttuaan annoin ratsukolle luvan siirtyä hetkeksi käyntiin.

"Päivän tehtävänä on tosiaan tämä okseri tässä keskellä lävistäjää! Tarkoituksena on, että saat Nosturin pysymään lähestymisessä suorana. Sen lisäksi laukka olisi tarkoitus vaihtaa esteen päällä", ohjeisin ratsukolle päivän varsinaista tehtävää. Neuvoin myös, että jos ori haluaa vaihtaa laukan jo lähestymistä auttavan ristikon päällä, on se ihan ok. Suoruuden ylläpitäminen toki olisi siinä tapauksessa hieman hankalampaa. Välikäyntien jälkeen pyysin Lissua nostamaan laukan. "Ota vaikka muutama kierros ympyrällä, jotta saat orin kuulolle ja laukan tasapainoon". Lissu teki työtä käskettyä. Pian annoinkin ratsukolle luvan tulla tehtävälle. Nosturi selkeästi hieman innostui, ja ensimmäisessä lähestymisessä se otti melkoisia harppauksia ja meinasi kompastua omiin jalkoihinsa. Okserilta se laskeutui alas ristilaukalla, mutta Lissu onnistui korjaamaan laukan varsin eleettömästi. "Ota vaan ihan reiluja pidätteitä, jos tuntuu, että Nosturi yrittää viedä sulta ohjat käsistä ennen estettä!", huusin Lissulle. Toisella lähestymisellä Lissu ei antanut orin venyä, mutta hyppy oli kovin jännittynyt. "Hyvä hyvä! Nyt kun löydetään tästä se kultainen keskitie niin superhyvä", hymyilin ratsukolle. "Pidä pohkeet kiinni, ota muutama napakka pidäte ja sen jälkeen anna Nosturin tehdä valinnat", neuvoin ratsukkoa kolmannessa lähestymisessä. Tällä kertaa homma sujui erinomaisesti ja laukkakin vaihtui. Otimme vielä muutaman onnistuneen hypyn tähän suuntaan, jonka jälkeen jatkoimme tehtävää toiseen kierrokseen.

Lissu sai kyllä tehdä töitä, jotta sai orin pysymään avuilla, mutta kaikenkaikkiaan ratsukko suoriutui vaikeasta tehtävästä hienosti. "Ota loppuverryttelyissä reilusti taivutuksia ja anna Nosturin venyttää ylälinjaa", annoin ratsukolle vielä viimeiset ohjeet ennen kuin aloin itse purkamaan esteitä pois. "Ja hei, ei kastuttu!", naureskelin ja kävin taputtamassa rautiasta oria kaulalle.

18.09.2017 Kouluvalmennus, valmensi Crimis

Uusi viikko lähti käyntiin tuttuun tapaan valmentamalla Susirajassa. Ensimmäisinä uhreina olivat Lissu ja pienhevosori Turmeltajan Nokturno eli Nosturi. Rautias oripoika tuntui olevan tuli hännän alla jo alkukäyntien aikana. Kun Lissu yritti pyytää oria hidastamaan, alkoi ihmeellinen kiemurtelu ja pään viskely.
”Älä pyydä vaan käske”, totesin heti, ”tuommonen ei käy. Tee pysäytys pariksi sekunniksi ja uudestaan liikkelle, muutama askel ja pysäytys.” Tätä tehtiin jonkin aikaa, kunnes Nosturi turhautui ainaiseen pysähtelyyn eikä enää jaksanut kiukutella. Heti kun saatiin hyvää käyntiä, pääsi ori kävelemään ilman stoppeja.

”Sitten ravia”, kehoitin. ”Ei ei, me ei olla raviradalla!”, huudahdin tuskastuneena jo muutaman askeleen jälkeen. Lissu teki ahkerasti pidätteitä, ja sai kun saikin ravihevosta leikkivän Nosturin hidastamaan hetkeksi kiitoravista pari pykälää alemmas. Lissu otti heti tilaisuudesta kiinni ja alkoi koota hevosta muotoon. Jos ori meinasi lähteä uudestaan kiihdyttelemään, käänsi nainen sen voltille. Kyllä huomasi, että Lissu oli ennenkin ratsastanut tätä hevosta ja tottunut tappelemaan sen kanssa.

”Loistavaa, otetaan lisäyksiä pitkille sivuille ja päätyihin ympyrät keskiravissa”, totesin tyytyväisenä, kun Nosturi kulki vihdoin apujen välissä. Tämä tehtävä todella näytti, että kiireinen pikkuori oli oikeastaan aika hieno kouluhevonen, kun sen vain sai työskentelymoodiin. Ravitehtävää tehtiin onnistuneesti molempiin suuntiin, ja sitten siirryttiin käynnin kautta laukannostoihin. Nosturi suorastaan syöksähti ensimmäisessä nostossa eteenpäin, ja hetken aikaa treenasimmekin nättejä nostoja. Teimme myös laukassa lisäyksiä ja kokoamisia, ja lopputunnin sainkin suurimmaksi osaksi kehua ratsukkoa tuskaisten ei ei -huutojen sijaan.

21.09.2017 Maastoestevalmennus, valmensi Crimis

Olin maanantaina valmentanut Nosturia sileällä, ja torstaiaamuna tulin taas työskentelemään kyseisen piekkariorin kanssa. Tällä kertaa lähtisimme maastoesteille Lissun kanssa.
”Huomenta”, tervehdin tallin käytävällä Nosturia varustavaa Lissua ja yritin peittää haukotukseni. Juttelimme hetken niitä näitä, ennen kuin ratsukko oli valmis ja lähdimme ulos kirpeään syysilmaan. Matkalla maastoesteradalle Nosturi sai kätevästi alkukäynnit ja minä aamulenkin, joka ehkä herättäisi aamu-unisen päänikin tähän päivään. Juoksemaan en silti suostunut, joten verryttelyravit otettiin maastoesteradan vieressä, kun minä istahdin kannon päälle vetämään henkeä. Olin kuullut Nosturin taustasta maastoesteillä kaatumisineen, joten en yllättynyt orin rauhoittuessa aivan silmissä, kun se sai maastoesteet näköpiiriinsä. Verryttelyravit ja laukat sujuivat kuin pyhäkoulupojalla ensimmäisen esteen vieressä. Aikamoista. Maanantaina sileällä meno oli ollut aivan päinvastaista.

”Sitten vaan esteelle”, kehoitin. Nosturi tuli rytmikkäässä laukassa tukille, hyppäsi hyvällä ilmavaralla eikä ottanut hypystä yhtään ekstravirtaa. Kehuin ratsukkoa hymyillen. Ohjeistin Lissua hyppäämään ensin alkupään esteitä yksittäisinä, jotta voisin kunnolla arvioida hyppyjä lähietäisyydeltä. Koska niissä ei paljoa hiottavaa ollut, otettiin sitten putkeen kolme ensimmäistä estettä. Sitten siirryimme kokeilemaan vähän vaikeampaa estettä, kulmaa. Nosturi oli aavistuksen epävarma ja esteellä tuli ensimmäisellä yrityksellä kielto.
”Nosturi tukeutuu suhun. Pidä se just eikä melkein avuilla ja ohjaa vahvasti”, neuvoin Lissua. Joidenkin hevosten kanssa pystyi luottamaan siihen, että hevonen paikkasi ratsastajan virheitä, mutta Nosturi ei ollut sellainen – ainakaan maastoesteillä. Parin yrityksen jälkeen onnistuimme, ja päivän työ oli siinä.
”Hyvä! Lepo”, ohjeistin lyhytsanaisesti. Lissu antoi Nosturin ravata rennosti pää alhaalla pois maastoesteradalta. Hetken päästä ratsukko hidasti käyntiin ja kävelimme tallille vierekkäin, jutellen kuluneesta treenistä ja jatkosuunnitelmista.

Lue päiväkirjaa