31.05.2016 7,5 + 41 + 25 + 20 + 15 = 108,5 p. ERJ I
And one day I'll steal you!
Mörkö ei ollut kovin tarkoituksenmukainen ostos, ori vain jäi häiritsemään ylitsevuotavan paljon. Jo heinäkuussa myyntiin tullut varsa yhdistelmästä Bad Company CTN (jonka nimeen rakastuin heti) ja Betty Boop J kummitteli mielessäni. Lopulta päädyin tarjoamaan orivarsasta, jonka olin jo kauan sitten mielessäni nimennyt Bloody Boogeymaniksi. Kaupat tehtiin ja nuorikko lähti mukaani saman tien.
Mörkö on taas yksi ostos, jolle puistelen lähinnä päätäni. En missään nimessä kadu sen ostamista, olen korviani myöten rakastunut omaan höpönlöpööni, mutta Mörkö ei aina ole se penaalin terävin kynä. Pikemminkin se, josta terä katkeaa jatkuvasti. Mörkö on pöljä kuin mikä ja täysi pelle, mutta ehkäpä se ei haittaa. Ei ainakaan minua, sillä todellakin pidän orista. Se on hieno, upea ja mahtava kuin mikä ja toivottavasti jatkaa hienojen vanhempiensa linjaa. Toivon orin olevan erityisesti isänsä veroinen, vaikka emä on enemmän menestystä kerännyt. Väliäkö sillä, sillä ostin Mörön vain sen isän vuoksi, muuten olisi hevonen jäänyt kasvattajalleen.
Saapa nähdä, mitä Möröstä vielä tulee, orin kanssa on toki menestyttykin eikä se missään nimessä ole huono hevonen. Mörön luonne vain ei aina povaa sille mitään ruusuisinta tulevaisuutta, välillä kun tekee mieli myydä hevonen pelleilemään jonnekin muualle, kun loistavasti alkanut treeni päättyy katastrofiin.
Perhaps at times I am over hasty with my morning ablutions.
Möröllä kaikki inkkarit eivät ole löytäneet kanoottiaan ja päässeet vesille. Ori ei ole aivan täystoope tai idiootti, saati viripää, mutta se on juuri se luokan pelle joka tunkee kynät sieraimiinsa, tanssii pöydällä ripaskaa ja kaatuu selälleen. Trakehner haluaa kovasti huomiota ja rakkautta, ja mikäli se ei niitä muuten saa se tekee itsestään idiootin. Mikä tarkoittaa, että Mörkö on aika usein idiootti, se nimittäin haluaa olla huomion keskipisteenä nyt ja nyt ja nyt, esimerkiksi myös koko ajan. Seurankipeä, sosiaalinen hevonen, joka kiipeää vaikka ihmisen syliin, jos vain saa luvan. Kuulostaa hyvältä, eikö? Mörkö on isoksi kasvanut pikkuvarsa, joka ei ole ymmärtänyt kokonsa muuttuneen millään lailla tai sitä, ettei se yhtäkkiä enää söpöydellään saakaan aivan kaikkea anteeksi. Möröllä on naisasioissa jatkuvasti naurettavan huono onni - kirjaimellisesti, sille saa räkättää maha kipeänä - kun se koettaa hurmata tammat olemalla lähinnä idiootti. Mikä kuvastaakin hyvin trakehnerin koko luonnetta.
I keep telling you, what's your rush?
Mörkö pitää ehdottomasti sitoa kiinni, vähintäänkin, mieluummin vielä laittaa ketjuille käytävälle. Ori ei ole pahantahtoinen, kerrankin edes se yksi hevonen, joka ei pure eikä potki. Ikinä. Mutta Mörkö on niin kiireinen pelle, että hoitaja ei saa hetken rauhaa jollei ori ole jossain kiinni. Trakehnerin mielestä pitäisi joko olla jo menossa, tai sitten sitä pitäisi huomioida kaiken aikaa eivätkä hoitotoimenpiteet riitä sille huomionosoituksiksi. Mikäli etsii hyvää mieltä tuovaa hevoskaveria, Mörkö on ihan omiaan siihen. Se nauttii suunnattomasti pitkistä rapsuttelu- ja seurusteluhetkistä eikä haluaisi niiden loppuvan koskaan. Itse asiassa, jos ori ei keräisi levossa pöllöenergiaa se olisi omiaan pullahevoseksi. Kun Mörköä ei sen mielestä huomioida tarpeeksi se steppailee, huutaa minkä kerkiää ja pyöriskelisi ympäri, jos pystyisi. Ketjuissa ei onneksi pysty. Turpa on kuitenkin koko ajan tiellä siellä, missä vain voi. Vaikka kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat suhteellisen kitkatta saa trakehneria olla koko ajan komentelemassa muualle häiriköimästä ja silti se aina vain palaa takaisin. Ja kun Mörölle suuttuu, se säikähtää, eihän hänelle saa olla vihainen kun hän on vain ystävällinen ja kiltti! Orille ei voi kuin puistella päätään ja jatkaa sen komentelua, meno ei muutu mihinkään vaikka Mörkö vähän välissä säikähtäisikin.
Kengittäminen sentään sujuu hyvin, koska Mörkö ymmärtää olla häsäämättä kun yksi jalka on korkealla ilmassa. Siinä välissä se toki ehtii maistella milloin pajavasaraa, milloin kengittäjän nahkaessua vaan se on sivuseikka - ainakin se osaa olla kengättävänä! Eläinlääräki sen sijaan kaiken aikaa kiroilee, kun koettaa Mörön kanssa peuhata, ori kun koettaa peuhata mukana. Rauhoittaiminen on pakollista joka kerta, ori ei muuten yksinkertaisesti osaa rauhoittua. Taluttaessa Mörölle on pakko laittaa ketju suuhun. Ori ei koeta juosta ihmisen yli tai käyttäydy muuten epäkunnioittavasti, mutta välittömästi tammojen seurassa alkaa aivan mahdoton pullistelu ja pelleily. Napakka kiskaisu narusta palauttaa trakehnerin ruotuun taas seuraavan parin metrin ajaksi.
Mörön lastaaminen autoon on rasittavaakin rasittavampaa hommaa. Ori ei pelkää traileria, mutta erittäin hyvin se onnistuu näyttelemään kauhusta kankeaa ja juurtumaan lastaussillalle. Vaihtoehtoisesti ori loikkii koko ajan ohi tai alas lastaussillalta. Vasta, kun hevoselle on suuttunut kunnolla Mörkö hipsii autoon nolon näköisenä. Matkustuksen tai autosta purkamisen kanssa ei sentään ole ongelmaa, mutta lastaaminen on hieman haastavaa.
Fright, I thought you was a ghost!
Mörön hyppytyylistä on ollut paljon keskustelua onko se hyvä, huono vai onko se hyppytyyli ollenkaan. Erityisesti sarjaesteet orin kanssa ovat mielenkiintoinen kokemus. Oli trakehnerin hyppytyyli sitten millainen tahansa, ainakin se osaa hypätä, esteet ylittyvät ja hevosella on kivaa. Siitä, onko ratsastajalla kivaa taas ei aina kannata puhua, joten oikeastaan aika monesta asiasta kannattaa vaieta, kun puhutaan tällä hevosella ratsastamisesta. Niinpä Mörkö on täydellinen ratsu! Ori on toki yritteliäs ja hyvä hevonen, avut menevät sille läpi vähällä vaivalla, eikä sen kanssa tarvitse jäädä keskustelemaan tehdäänkö voltista soikio vai nelikulmio. Apuja ei tarvitse juntata läpi, mutta ajatuksella ratsastettavaa herkkistä ei Möröstä saa tekemälläkään vaan sille on aina annettava selkeät avut. Vaan kuitenkin, trakehner vain ei osaa ottaa mitään vakavasti ja se todennäköisesti lyökin jälleen yhden ratsastuskerran läskiksi pelleilemällä ihan omiaan. Silloinkin, kun Mörön kanssa muuten menisi melko varmuudella aivan nappiin se melkein yhtä varmasti, tai oikeastaan varmemmin vetäisee leikkivaihteen päälle ja yhtäkkiä oma varjokin on huikamalanpelottava ja esteet on aivan selkeästi tehty syötäviksi. Orin kanssa tulee revittyä hiuksia päästä kerran jos toisenkin, se voisi olla loistava ratsu, toimiva, herkkä ja työteliäs, mutta kun ei niin ei. Mörön kanssa ei tarvitse tapella tottelemisesta vaan siitä, voiko se muka pelätä samaa punaista muoviämpäriä, jolla se edellisenä päivänä leikki aivan onnessaan.
Koulukiemuroita Möröllä ei yleensä kannata perusasioita pidemmälle yrittääkään ratsastaa, sillä se voi jo pohjetta väistäessä kompastua omiin jalkoihinsa. Vaikka orin hyppytyyli ei joidenkin mielestä ole hyppytyyli ollenkaan vaan lähinnä ihmeellinen tapa päästä esteen ylitse, se ei ole paha estehevonen. Mörkö on hieman lyhytlaukkainen hevonen ja laukan venyttäminen sen kanssa vaatii paljon työtä, mutta sekin löytyy. Lyhyt laukka tekee orista kuitenkin melko ketterän, vaikka lihasmassa sitä hieman hidastaakin. Mörkö on parhaimmillaan nopeilla, lyhyillä teillä - jos ei ala pelleillä kesken kaiken liian kanssa, mikä ei ole laisinkaan harvinaista. Pidemmät radat, pitkät sarjavälit sun muut vastaavat suurta askelta vaativat tiet ja radat taas vaativat erityisesti ratsastajalta paljon, Mörköä kun täytyy ratsastaa joka ikinen askel niin tarkasti.
It take-a da passion for da art!
Voisi luulla, että kun kerrankin huomiota olisi luvassa ihan oikeasti ja kunnolla, Mörkö käyttäytyisi sen mukaisesti ja pistäisi parastaan. Toiveajattelua! Orin mielestä silloin voi ihan hyvin laittaa pystyyn sellaisen show'n, että jo käsihevosalueella kamerat laulavat lauluaan, jonka nimi on "Konekiväärituli on äänemme". Mörkö keekoilee kahdella jalalla, pörisee, hirnuu ja huutaa minkä kerkiää, herran varustaminen on puoliksi akrobatiaa, puoliksi pikajuoksua selkään noususta puhumattakaan. Verkassa Mörkö pelleilee tavallistakin varmemmin, harvemmin trakehnerin kanssa saadaan edes alussa hyvää, loistavan keskittymisen pätkää vaan pelleily alkaa saman tien. Varsinaisesti pystyyn ori ei hypi, mutta viihtyy kyllä tekemässä matalaa takajaloillaseisontaa sekä hyppypomppimista - ja jälleen kamerat laulavat. Puhumattakaan sitten itse suorituksesta! Jo se, että Mörön hyppytyyli on... no, mielenkiintoinen saa torkkujatkin tuijottamaan kiinnostuneena, kaatuuko hevonen esteeltä tullessaan saati sitten se, että orin mielestä esteiden välissä on loistava tilaisuus esittää pelkäävänsä tuota tai villiintyvänsä tässä. Eipä trakehner onneksi lapasesta lähde tai kaadu, vaikka siltä joskus näyttääkin, mutta raivostuttava se osaa olla. Erittäin raivostuttava.
Vaikka sitä joka kerta toivookin, Mörössä ei ole sellaista maagista nappia joka saisi sen yhtäkkiä kuulolle, jättämään esittämisen ja pelleilyn sekä keskittymään asiaan. Orin kanssa voi totta kai saada hyvän suorituksen, mutta töitä se vaatii. Mörköä pitää ajoittain ratsastaa vähän kovemmallakin otteella, jotta se jättää pelleilyn vähän vähemmälle ja työnteon vähän enemmälle. Silloinkin pitää olla kaiken aikaa tarkkana, tilaisuuden saadessaan trakehner vetäisee leikkivaihteen silmään täysin surutta, kun eihän häntä toki huomioida muutoin! Ja silloinkin, kun itse pysyy tarkkana ei ole mikään mahdottomuus päätyä istumaan hyppypomppivan hevosen selässä. Mörön kanssa voi onnistua ja erittäin hyvin vieläpä, mutta mitään maagista herkkyyden- ja keskittymisenpuuskaa on täysin turha toivoa.
Mörön kanssa kisaillaan käytännössä vain esteradoilla. Tässä vain sijoitukset lukuunottamatta tarinakisoja (tarinat löytyvät päiväkirjasta sivun alalaidasta), joiden sijoitukset kursivoituna, voitot lihavoituna.
NJ
00.00.0000 Paikka Luokka 00/00
00.00.0000 Paikka Luokka 00/00
MSY
00.00.0000 Paikka Luokka 00/00
00.00.0000 Paikka Luokka 00/00
Silly man, half the fun is to plan the plan.
Mörköä valmennetaan esteratsastuksen saralla sen ollessa herran leipätyö.
Valmennukset:
29.12.2013 Estevalmennus, valmensi Sinttu
Pitkään olen jo halunnut pitää valmennusta, missä hypättäisiin erikoisesteitä ja pakkohan mun se on nyt pitää kun mahdollisuus oli. Ratsukko tepasteli kentälle ja pyysin ratsastajaa tekemään itsenäisen alkuverkan. Askellajit läpi ja iloisesti heppa liikkumaan eteenpäin, niin kaikki sujuisi hyvin. Tänään olikin kiva katsoa, millä päällä tuo Mörkö herra on. Rakensin lyhyen radan missä kolme esteistä oli jotenkin erikoisia, sellaisia mitä useimman hevoset katsovat vähän ihmetellen. Verkan jälkeen pyysin ratsukkoa tulemaan ensin noin metrin tavallista pystyä reippaassa liikkeessä, jotta näkisin millä päällä ratsukko tänään oli. Ihan hyvin hevonen hyppäsi ja ratsastaja pysyi mukana, mutta enempää tuota hyppytyyliä en kommentoi. Sen jälkeen esteet ylös vaan ja ratsukko kohti erikoisesteitä! Tarkoituksena oli hypätä yksi este kerrallaan ja lopuksi mennä kaikki yhdessä. Ensimmäisen erikoisesteen kanssa kävi hyvin. Ori katsoi estettä korvat pystyssä, mutta kehotuksesta hyppäsi yli. Toisen esteen kohdalla lähestyminen näytti hyvältä, mutta juuri ennen hyppyä Mörkö laittoi jarrun päälle, pukitti ja ampaisi täysin toiseen suuntaan mitä oli tarkoitus. Ratsastaja sai sen kuitenkin kaulalla roikkuen hallintaan ja tasaili sen hengitystä hevosen puuskuttaessa kun höyryjuna. Pyysin ratsukkoa tulemaan esteen uudestaan ihan rauhallisissa merkeissä ja hyvin tämä sitten sujui. Loputkin esteet ylittyivät kunnialla. Olikohan säikähtämisen syynä sittenkään itse erikoiseste vai joku ihan muu. Missään ei oikeastaan ollut mitään moittimista ja hyvin toimi ratsukon yhteistyö valmennuksen alusta loppuun saakka.
24.02.2014 Estevalmennus, valmensi Melle
narri verrytteli trakehneroria maneesissa saapuessani paikalle. Vaihdoimme hetken kuulumisia ja ratsukon tavoitteita keskenämme ennenkuin aloitettiin hyppäämällä kolmoissarjaa, jonka sisällä oli vain oksereita. Mörkö näytti hyppäävän pienet 70cm okserit kevyesti, vaikkakin hyppytyyli kieltämättä oli hieman erikoinen. narri pysyi orin hypyissä hyvin kyydissä, vaikkakin Mörkö hyppäsi kovin isosti.
Nostin oksereita pikkuhiljaa aina 100cm asti ja neuvoin narria suoristamaan selkänsä nopeammin ensimmäisen hypyn jälkeen, jolloin ratsukko saisi
seuraavalle okserille huomattavasti paremman ja nopeamman ponnistuksen. Lisäsin tehtävään sarjan jälkeen pystylinjan sekä kaarevalla uralla lähestyttävän kavaljettisarjan. Tehtävä oli aluksi vain 90-100cm korkeudella, joten kehotin narria antamaan hevoselle enemmän vastuuta ennen estettä ratsastamalla hieman vähemmän esimerkiksi hyppypaikkoja. Pieni rata sujuikin kohtuullisen mallikkaasti ja Mörkö hyppäsi esteet puhtaasti nmuutamaa pientä kolautusta lukuunottamatta, joten nostin tehtävän viellä 130cm korkeudelle. Nyt narri selvästi unohti antaa hevoselleen tarpeeksi tilaa ja heti ensimmäiselle okserisarjalle tultiin aivan liian juureen, jolloin Mörkö kieltäytyi ärhäkästi hyppäämästä seuraavan esteen ylitse. Pyysin ratsukon radalle uudelleen ja narri korjasi virheensä hyvin, joka johti puhtaaseen suoritukseen. Ratsukko sai jälleen huilia ja nostin esteet viellä 150cm korkeudelle. Korkeus ei tuottanut tälle temperamenttiselle orille ongelmaa, mutta muistutin narria ratsastamalla laukkaa kaarteiden läpi hieman aktiivisemmin.
Radan jälkeen kehotin ottamaan maltilliset loppuverryttelyt sekä kylmäämään hevosen jalat kunnolla, jotta Mörkö palautuisi rasituksesta mahdollisimman hyvin.
26.02.2014 Estevalmennus, valmensi Cee
Saavuin pitkästä aikaa Susirajaan taas valmentamaan muutamia hevosia. narri olikin jo maneesissa ravailemassa komean, tummanruunikon trakehnerorin kanssa. narri esitteli oriin Möröksi, ja koetin vilkuilla komistusta samalla, kun rakensin kentän keskelle sarjaestettä. Rakensin kolmen esteen sarjan pitkän sivun myötäisesti. Tein esteistä aluksi pelkät matalat ristikot. Pyysin narria ohjaamaan Mörön sarjalle ja hyppäämään esteet lämmittelyksi. Sainkin heti ensisilmäyksen Mörön omalaatuiseen laukkaan ja hyppytyyliin – mieleeni tuli lähinnä ex-ravuri, mutta oli siinä sitten kuitenkin jotain sulavampaa. Ori laukkasi reippaasti eteenpäin korvat kauniisti hörössä, mutta reagoi narrin apuihin hieman viiveellä. Nostin esteet lähemmäs metriin ja pyysin narria tulemaan sarjan uudelleen. Esteiden korotus vaikeutti menoa huomattavasti, sillä nyt Mörkö oli silminnähden sekaisin askelissaan esteiden välillä.
Jotta hommaan saataisiin jotakin tolkkua, pyysin narria laukkaamaan muutaman kierroksen uraa pitkin niin, että lyhyillä sivuilla koottua laukkaa ja pitkillä sitten lisättyä. Mörkö esittikin varsin siistit ja kuuliaiset kokoamiset, mutta laukan venyttämisessä oli enemmän ongelmia. Tahti rikkoutui väkisinkin, eikä takaosa tuntunut pysyvän tehokkaasti mukana. Esteistunta ja narrin sitkeä työskentely tuotti kuitenkin tulosta – kyllä Mörönkin sai venymään hiellä ja tuskalla. Kun laukkatyöskentely tyydytti kriittistä valmentajansilmääni, niin pyysin narria nostamaan jalustimet kaulalle satulan eteen. Hämmentynyt narri totteli, mutta katsoi minua hieman kummeksuen, kun sanoin mitä halusin hänen tekevän.
â€Tule sarja samalla tavalla kuin aiemminkin – paitsi että ilman jalustimia ja pistä vielä silmätkin kiinni viimeisten esteiden välillä! Haluan, että oikeasti tunnustelet sitä laukkaa ja että toisaalta annat Mörön tehdä työt. Kokeillaan, miten se pärjää ilman kannustusta, ja että onko sinun ihan kamalaa pysyä hypyssä mukana…â€
Uhkarohkea yritys onnistui kuitenkin hyvin – Mörkö hyppäsi esteet varmoin elein, ja narrikin pysyi kyydissä. Turhan siistejä hypyistä ei tullut, mutta ori pystyi kuitenkin itsekin hahmottamaan ponnistuspaikkansa. Nostin esteitä vielä kerran, ja nyt narri sai pitää jalustimet sekä näkökykynsä. Edellinen hyppy terävöitti selkeästi ratsastajan aisteja – nyt suoritus oli selkeästi päivän paras. Askeleet osuivat kohdalleen ja narri oli täydellisesti vaikeahkoissa hypyissä mukana. Päätimme valmennuksen vielä loppuverryttelyyn.
13.03.2014 Estevalmennus, valmensi Cee
Jaahas, pääsinkin valmentamaan Mörkö-otusta yllättävän pian uudelleen (tarkoittaen: pikemmin kuin valmentajan mielenterveydelle ehkä olisi terveellistä). narri verrytteli jo Mörön kanssa, ja ihastelin oria jälleen.
"Haluatko tällä kertaa pitää jalustimet jalassa?" kysyin narrilta, joka nyökytteli saman tien.
"Hah! Ei muuten onnistu. Ainakaan ihan heti..." totesin ilkikurisesti, enkä voinut olla nauramatta narrin kärsivälle katseelle. Tomerasti kuitenkin käskin narrin laittaa jalustimet kaulalle ja laukata ilman niitä. Laitoin muutamat maapuomit pitkän sivun myötäisesti ja pyysin narria laukkaamaan niiden yli. Mörkö puski menemään ja heitteli kinttujaan sinne tänne. Ensimmäisellä kerralla se loikki puomien yli täysin liioitellulla ilmavaralla, kun taas toisella yrittämällä puomit vain kolisivat. Ei se tainnut oikeastaan edes nostaa jalkojaan.
"narri narri narri... Siellä on varmasti ihan kamala istua, joten tee sille laukalle jotakin! Ratsasta paljon voltteja, vahva jalka koko ajan, painosta ja pistä se Mörkö nyt hemmetti sentään töihin!" Kannustava karjumiseni sai narrin tsemppaamaan - todennäköisesti mielikuva mukavammin istuttavasta laukasta toimi. En kuitenkaan viitsinyt piinata naista sen enempää, vaan lyhyen käyntipätkän kautta annoin luvan laittaa jalustimet takaisin jalkoihin. Rakensin kentälle muutamat yksittäiset esteet, jotka korotin noin metrin korkeuteen. Käskin narrin nostaa laukan, mutten antanut lupaa hypätä ennen kuin laukka pyöri suhteellisen moitteettomasti. Hyppy oli jälleen erikoinen, mutta este ylittyi puhtaasti.
Korotin heti 120 senttimetriin, ja ratsukko hyppäsi uudelleen. Mörkö kompuroi lähestymisessä, ja puomi putosi kolisten. Pyysin jälleen ratsastamaan laukan pyöriväksi, ja lähestymään estettä tällä kertaa lyhyemmän tien kautta - lyhyemmässä laukassa. Mörkö hyppäsi heti paremmin, kun se sai toimia omalla mukavuusalueellaan. Ratsukko hyppäsi vielä muutamia esteitä - joita kaikkia korotin - ja sama seikka toistui jokaisella hypyllä. Ainoastaan lyhyet lähestymiset tuntuivat toimivan. Noh mutta, ei se tyyli vaan se tulos! Propsit Mörölle, joka tällaisesta suoriutuu - valmentajana jäin vain pudistamaan päätäni. Melkoinen ori!
26.05.2014 Estevalmennus, valmensi Penelopeia
Mörkö ja narri tulivat tänään Circukseen valmennusoppiini. Ori oli alkuun varsin meneväinen eikä ratsastajan pitänyt junnata apuja saadakseen ne perille saakka. Valitettavasti Mörkö löi jutun täysin läskiksi esittämällä meille muka kovinkin hauskaa steppitanssia. Siinä sitten sekä minä että ratsastaja yritimme saada orin ottamaan tämän edes lähes tosissaan, vaikkei mitään mainittavaa parannusta heti tapahtunutkaan. Kun sitten vihdoin sai narri ratsunsa takaisin uralle saivat he kokeilla laukkaa ennen esteitä. Olin koonnut esteitä puolikaarelle, joten ori joutuisi keskittymään toden teholla myös ennen ja jälkeen itse hypyn. Valitettavasti se laukkasi parhaillaan aivan liian lyhyesti, joten kokosin muutamia puomeja uralle pitkien välimatkojen päähän. Näiden ja laukan lisäämisen avulla saisimme toivottavasti venytettyä askellajia tarpeeksi. narri ainakin sai oriinsa yhteyden eikä ongelmia sen suhteen tullut. Puomit ylittyivät kyllä, alkuun tosin kahdella laukka-askeleella. Kymmenisen minuutin kuluttua lisäykset onnistuivat ja laukka venyi. Päästin Mörön esteille. Alkuun hypyt vaikuttivat enemmänkin kamelin koikkelehtimiseltä, eikä mikään oikein sujunut. narri ratsasti oriaan hampaat irvessä saaden sen lopulta lähestymään estettä hyvin ja hyppäämään edes kohtalaisesti. Muutaman kerran se pudotti, mutta tehokkaalla harjoittelulla se saatiin hyppäämään soljuvan hyvin. Tämänpäiväinen valmennus päättyikin pirteästi ja helposti orin hypättyä usean kerran puhtaan radan ilman virheitä.
18.07.2014 Estevalmennus, valmensi Lissu T.
â€Alapohje kiinni, pidä kuolaintuntuma, perse takaisin penkkiin, ratsasta sitä laukkaa! Ei helvetti ei Mörkö vain VOI päättää, että tavallisen pystyesteen tavalliset valkoliilat puomit ovat pelottavia, se on tänäänkin hypännyt ne jo ties miten monta kertaa!†narrin ilmeestä päätellen puheistani ei ollut mitään apua, ja lämpimiksenihän minä höpötin; narri kyllä tietää, missä mentiin perseelleen. Mörkö oli toiminut verryttelyissä aivan loistavasti ja hypännyt niin hyvin, kuin trakehnerin luvalla sanoen jännittävällä hyppytekniikalla oli mahdollista. Heti, kun esteet oli hilattu ylemmäs hevonen oli laittanut leikkivaihteen päälle, ja 130cm pysty valkoliiloine puomeineen oli tänään ehdottomasti liikaa. Kaikki muut esteet ori ylitti vaivatta, mutta se yksittäinen pysty.
Kentän muut esteet – vähän lisää pystyjä, pari okseria, muuri ja sianselkä – eivät tuottaneet vaikeuksia, ainakaan hyppäämisen osalta. Mörön lähestymiset olivat kuin humalaisen yritys kulkea suoraan, ja muutaman kerran luulin, että narriparan oikea jalka ottaa osumaa johteista orin hypätessä aivan esteen oikeassa reunassa. Trakehnerin laukka kuitenkin pyöri hyvin ja ponnistuspaikat olivat kohdallaan, joten ei tämä treeni ihan susipaskasti alkanut.
Tarkoituksena oli ollut treenata pitkiä ja lyhyitä lähestymisiä, mutta nyt keskityimme siihen, että narri saisi alapohkeensa ihan oikeasti läpi ja lähestymiset olisivat suoria. Mörkö kyllä kuunteli apuja ja herkkänä hevosena uskoikin niitä, mutta siitä huolimatta suora lähestyminen ja esteen oikean laidan välttely tuntuivat olevan liikaa pyydetty.
Muurilla ongelma ei ollut niin paha, trippelillä meno oli hirveimmän näköistä. Komennettuani narria suuttumaan itselleen – ja vaikka hevoselle, jos muu ei auttanut – nainen tympääntyi minuun, kirosi hetken ja junttasi alapohkeensa vähemmän nätisti orin kylkeen ja vaikuttamaan. Kerta riitti, vähän ronskimpi pohjeapu sai Mörön nakkaamaan persettään – hyvin vähän tosin, ei sitä kehdannut edes pukiksi kutsua – ja tekemään seuraavana vuorossa olevalle pystylle luotisuoran lähestymisen.
Tämän pikku kiukuttelun jälkeen ratsukon yhteistyö vain parani samaa tahtia kuin lähestymiset. Estekorkeus pidettiin 120-130cm välillä, keskityimme täysillä tekniikkaan. Valkoliila pysty oli edelleen aivan hirveä, eikä Mörkö hypännyt sitä kuin kerran – ja aivan naurettavalla ilmavaralla. No, ainakin hevonen meni yli. Loppuverryttelyissä narria jo hymyilytti, ja Mörkö liikkui mahtavan rentona tuoden takaosaansa alle, ravaten hyväryhtisenä ja komeana. Ehkä alan leipoa teistä kouluratsukkoa Mörön esteuran päätyttyä..!
And yet appropriate as always!
Päiväkirja alias Elämäni Mörönsyöttinä.
Elämäni Mörönsyöttinä:
11.11.2013 Well, you never know if it's going to run!
En vain ymmärrä, miten Mörön hyppytyyli oikein toimii. Tai siis, eihän se oikeastaan toimikaan. Ihmettelen siis lähinnä sitä, että miten olen sen kanssa ylipäätään onnistunut menestymään. Möröllä on kasassa aimo kasa sijoituksia esteiltä, joten ei se ihan turha jätkä ole ja ensimmäisen varsankin on herra saanut aikaiseksi. Olen vain kuullut juttua jos toisenlaista Mörön "hyppytyylistä", mutta olen tainnut l
