Kuvagalleria

Jaspis F VH13-021-0089

15.12.2013 Japsi kärrättiin KRJ:n laatuarvostelutilaisuuteen ja tamma napsi pisteitä 102 ja palkinnoksi tuli odotettu KRJ-I. Skumppaa ja kakkua nautittiin samana päivänä.

25.03.2014 Veimme Japsin esittäytymään kantakirjatuomareille, jotka antoivat pisteitä 72, mikä taas johti palkintoon KTK-II. Koska odotimme Japsille vain kolmosta, lensimme suorastaan perseillemme!
Selkeä tammaleima. Hyvä ilme. Aavistuksen paksu, alhaalta lähtevä kaula. Hyvä takaosa. Hyvä lihaskunto, ehkä hieman tuhti. Jaloissa vahva luusto, ej hieman sapelit.

Luonnekuvaus

Jaspis F tai kotoisammin Japsi on pahimmanlaatuinen diivaprinsessa. Se ei ehdottomasti voi kävellä kuralätäkön yli, koska jalat menevät likaisiksi, se ei voi maata jos on kurakeli eikä piehtaroida, paitsi kun näkee, että sitä ollaan hakemassa sisälle. Mikään ilkeä hevonen tamma ei kuitenkaan ole, se on vain herkkäsieluinen prinsessa, joka tuo mielipiteensä esille kipakasti, mikäli tarvetta on. Tamman luonne povaa menestystä kisaradoille, hevonen kun rakastaa yli kaiken esiintymistä ja sitä, että sitä pidetään parhaana ja kauneimpana. Muita hevosia kohtaan Japsi on aivan yhtä diivaileva kuin ihmisiäkin, se kelpuuttaa vain harvat ja lopuille irvistelee ja uhittelee minkä kerkiää. Tamma on kuitenkin kohtalaisen helppo palauttaa ruotuun, sille riittää napakka komentaminen, tuli se sitten kaksi- tai nelijalkaiselta.

Japsi on syytä pistää kiinni hoitaessa jotta rauha säilyisi maassa, tamma kun saattaa häikäilemättä näykkiä. Myös jalkoja kannattaa pitää silmällä, hevonen ei varsinaisesti potki, mutta huitoo kyllä eikä jätä osumatta ihmiseen, jos ihminen sen tielle tulee. Japsi ei tee tätäkään ilkeyttään, vaan diivailevuuttaan. Mikäli osaa hoitaa tammaa pilkuntarkasti oikein - ja pisteet sille, joka osaa -, tamma on mitä kultaisin, seisoo vain paikallaan ja nauttii saamastaan huomiosta, kenties myös itse osallistuu sosiaaliseen touhuun. Vielä ei kuitenkaan ole tullut vastaan ketään, joka täysin vastaisi Japsin standardeja. Väärintehty harjausliike ja tamma näykkäisee, tai mahdollisesti huitoo jalallaan. Väärin nostettu kavio, ja hevonen huitoo taas. Kyljet ja maha ovat erityisen herkkää aluetta, joiden kohdalla kannattaa olla ripeä, joskin tarkka. Japsi on tunnettu siitä, että kaikki tallissaolijat tietävät, koska sen mahaa tai kylkiä harjataan, tammasta pääsee sen verran kimeitä vinkaisuja. Suitsiin totutettu Japsi ei sen kummemmin niiden kanssa venkaloi, vaikka saattaakin näykkiä jos sen korvat laitetaan väärin.
Taluttaessa ei Japsi sentään ole erityisen hankala, se kyllä sipsuttaa kavionkärjillään kuin mikäkin nuorallatanssija, mutta ei revi eikä ryykäile. Reittivalinnat ovat tammalle erittäin tärkeitä, se kun ei voi kävellä kuralätäköiden yli missään nimessä, ja muutenkin haluaa maisemareitin ja mielellään pehmeän kävelyalustan. Asfaltti tai betoni eivät tule prinsessalle kysymykseenkään! Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa meno on täsmälleen samanlaista kuin hoitotoimenpiteidenkin aikana.

Ratsuna Japsi ei ole hevonen helpoimmasta päästä. Tamma veekoilee, vänkyää ja on koko ajan sitä mieltä, että ei halua tehdä kuten pyydetään. Diivalla on tarkka maku siitä, kenet se kelpuuttaa selkäänsä ja kenet ei ja ne, jotka hevosen mielestä ovat liian kovakouraisia se järjestää kunnon rodeoesityksen eikä ole montaa ihmistä, jotka Japsin selässä onnistuisivat silloin pysymään. Myös niille, joiden avut tamma kokee kelvollisiksi se ei ole mitään helppo hevonen, jolta saa kaiken ilmaiseksi, kaukana siitä. Koulupuolella tamma on kiistatta lahjakas, se on jo nyt väläytellyt erinomaista liikettä ja näyttävää menoa, mutta jokainen onnistunut suoritus on Japsin kanssa työn takana. Tammalta pitää pyytää jämäkästi, sitä ei voi komentaa, prinsessa kun ottaa siitä heti itseensä eikä varmasti tee mitään oikein. Jos kuitenkin hevosrlta osaa pyytää tarpeeksi nätisti, mutta samalla tehden selväksi, ettei hyväksy kieltävää vastausta Japsi on erinomainen suorittaja, se tekee asiat lähes aina virheettömästi. Tammaa pitää myös muistaa kehua tarpeeksi, muuten se vetää herneen nenään, onhan hän paras ja kaunein ja kun hän tekee jotain, siitä pitää heti kiittää!
Esteille Japsista ei juuri ole, sen hyppykapasiteetti loppuu kuuteenkymppiin, maastossa se ei hyppää ollenkaan. Esteitä tammalla ei muutenkaan kannata juuri harrastaa, hevonen kuin vaan vetää turvan taivaaseen ja juoksee minkä kerkiää, hyppää jos sattuu muistamaan. Puomit sujuvat Japsilta kyllä hyvin, niitä sen kanssa voi mielen virkistykseksi tehdä samaan tapaan, kuin estetehtäviä. Maastossa diiva on muuten mukava ratsu, ei juuri säpsy tai säiky, mutta se ei ehdottomasti voi kulkea mutalätäköistä eikä puskista, jotta se ei vain sotkuuntuisi.

Herkkänä hevosena Japsi ottaa kisapaikkojen jännittyneen tunnelman heti itseensä. Siitä ei tule mitään erityisen hermostunutta säikkyjää, joka säpsyy, loikkii ja kiertää ympyrää kuin etsien parasta paikkaa kaivautua maan alle, mutta säpäkkä tammasta tulee. Kisapaikalla sen kanssa saa olla kahta tarkempi, miten hoitaa ja miten ratsastaa, Japsi kun on kahta tarkempi siitä itsekin. Verkassa tamman kanssa saa oikeasti tehdä töitä, se kun ei aina halua keskittyä ratsastajan apuihin vaikka ne tulisivatkin täysin oikein hevosen maun mukaan, Japsin mielestä muut hevoset ja etenkin yleisö ovat tuplaten huomionarvoisempia. Suoritus on kaksipiippuinen juttu: joko tamma keskittyy kahta paremmin siihen, mitä tekee jotta kaikki ihailisivat ja rakastaisivat sitä, tai sitten se unohtuu kokonaan diivailemaan ja suorituksesta tulee täysi pannukakku. Japsi ei tunne välimuotoja.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Tällä hetkellä Japsi ei ole jalostuskäytössä.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

16.03.2013 - Kouluvalmennus, valmentajana Janna S.
Jee, ulkokenttävalmennus! Olin tottunut siihen, että pahimmat maneesikelit oli jo kunnialla ohitettu, ja sitten vastaan turpeaa liuta kaikenmoisia kisahevosia, jotka ovat nieleskelleet ulkokentällä säässä kuin säässä. Hatunnostoni, voin sanoa. Tällä kertaa kohdalle osui ruunikko trakehnerdiiva Japsi ja pahemmanlaatuinen merkkiratsastaja narri.

Parivaljakko oli vuorautunut logoihin niin yltä päältä, että silmät meni ristiin, kun saavuin katsomaan ratsukon verryttelyä kentälle. Japsi pärski ja viskeli ylvästä päätään pienimmällekin avulle, joka ei sattunut olemaan sen mieleen, ja sen kanssa piti toimia melkein mahdottomalla yhtälöllä = ei saanut käskeä, piti pyytää, mutta kuitenkin jämäkästi, koska muuten pikkuprinsessa päätti, että sillä on valtakunnan avaimet ja vei miten lystäsi. Ennen kuin ehdin kotiutua hyytävän kylmään taittotuoliin, olin jo huutanut kurkkuni kipeäksi kaikenlaisia ohjeita ja homma oli niin ristiriitaista, että mun kouluratsastuslupaus- haaveet, joita olin kuullut puhelimessa, upposivat lähimpään suonsilmäkkeeseen (tallin nimestä päätellen muuten aika lähellä olevaan sellaiseen). Kiva.

Olin varautunut kunnon rääkkityöskentelyyn siinä muutaman sekunnin toipumisvaralla, mikä otti ja lähti, kun käsitin, että tässä oli jotain ihan muuta kuin helppo automaattielukka. Japsi kulki turpa taivaissa ravityöskentelyn ajan ja pyysin narria tekemään paljon voltteja antamatta ratsulleen periksi. Pikkupukit olivat paikallaan aina välillä, mutta huomautuksien kautta Japsi alkoi pikku hiljaa antaa enemmän myöten. Nätisti se taipui ja kulki muodossa, ja pikku hiljaa tehtyämme treeniä molempiin suuntiin alkoi ryhtiä tulla enemmänkin kuin kymmenen sekunnin pätkissä. That's the way, aha aha, I like it!

Seuraavaksi rupesimme tekemään erilaisia suoristuksia ja vasta-asetuksia upottaen huolella kulmiin ja tehden paljon työskentelyä saadaksemme Japsin kunnolla kuolaimeen. Se jäi helposti hitaaksi takaosastaan, jos kuolaintuntumaa oli liian paljon, ja huolehdimmekin siitä, että ratsastajan ylävartalo pysyi rauhallisena ja teimme paljon eteen- alas- tuntumaa, jotta homma alkoi toimia. Vasta-asetusten idean Japsi tajusi vasta vähän myöhemmin, mutta se alkoi herkistyä pohkeelle pikku hiljaa ja narri pääsi oikeasti ratsastamaan hevosta jatkuvan tappelemisen sijaan.

Keskiaskellajeissa ja avotaivutuksissa Japsi näytti kauniita askelia, ja se pikkuruinen suohon hypännyt otus alkoi olla jo vähän sinnikkäämpi nousemaan aavistuksen verran kurkistelemaan, että tästä voisi ehkä vielä joskus tulla jotain. Keskiravissa se pidensi askelta niin reilusti, että narri joutui kiskomaan henkensä edestä pysyäkseen selässä edes yhtään tasaisemmin, vaikka Japsi oli aiemmin ollut niiiin tasaisen näköinen selkään. Tehtyämme yhtenäisempää ratatyöskentelyä pysähtymisharjoitusten maustamana Japsi alkoi toimia ja reagoi eteenpäin vievään pohkeeseen jo paljon paremmin! Käyntitauko oli tarpeen ennen laukkatreenejä, koska sitten mentiin.

Laukannosto oli nopea, sillä Japsi oli jo tottunut siirtymisiin ja alku näytti lupaavalta. Jouduin kuitenkin pyytämään paljon voltteja, sillä pitkillä linjoilla tamma takertui apuihin eikä meinannut kääntyä sitten millään laukattuaan vähän matkaa ihan suoralla. Puolipidätteet ja herkemmäksi ratsastaminen olivat tarpeen, mutta lopuksi sain nähdä hyvinkin pitkiä suoria kauniissa ryhdissä ja hyvässä vauhdissa hienosti asettuen ja taipuen.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: vapaa
tiistai: koulua
keskiviikko: maastoon
torstai: puomeja
perjantai: vapaa
lauantai: koulua
sunnuntai: rentoa treeniä sileällä

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos on hionnut tai pesty.
-15 astetta: toppaloimi.

Varusteet
Tavalliset suitset (alaturpahihna) nivelkuolaimella (kun koulutus edistyy, vaativampaan harjoitukseen kankisuitset kangilla), koulusatula, karvaromaani. Maastoon ja puomeille pintelit ja putsit etusiin.