Kuvagalleria

Mörkövaaran Lilja VH13-018-0367

29.12.2013 Liljalle myönnettiin VSR:n jalostusarvostelussa jälkeläisluokka C.

Luonnekuvaus

Lilja on - jos näin saa sanoa - jopa tylsyyteen asti tavanomainen kiltti, lempeä suomenhevostamma, joka ei ainakaan ilman syväluotaavampia tutkimuksia erotu massasta. Pohjattoman hyväntahtoisesta tammasta löytyy kuitenkin myös pohjatonta uteliaisuutta (selkeästi isältä perittyä), mutta rauhallisen perusluonteensa vuoksi sekään ei tuota juuri ongelmia. Tamma on täydellinen hyvänmielen hevonen, on aivan sama laittaako selkään aloittelevan, innokkaan jatkokurssilaisen, tätiratsastajan, hevosia kuollakseen pelkäävän Annikki-mummon, tosissaan treenaavan ihmisen vaiko kilparatsastajan, yksinkertaisesti kaikki ovat tyytyväisiä Liljan selässä. Monipuolinen, kaikille sopiva tamma on oikea kultakimpale, mikäli jaksaa tutustua tammaan syvällisemmin.

Hoidokkina mitä mutkattomin, joskin hyvin utelias tapaus, Liljan on ehdottoman pakko tunkea turpansa joka paikkaan. Umpikilttinä tapauksena suomenhevonen seisoo paikoillaan vaikka maailman tappiin nauttien huomiosta ja hoidosta, karkaaminen, kuopiminen, steppaaminen sun muut eivät ikipäivänä kuulu Liljan käytökseen, mutta se uteliaisuus..! Utelias silmäpari, hörössä olevat korvat ja joka paikkaan tunkeva, nuuskuttava ja pusutteleva turpa saattavat aiheuttaa hilpeyttä ja/tai turhautumista, kun kerta toisensa jälkeen hoitaja, harjat, suojat sun muut pitää käydä läpi. Liljan uteliaisuutta ei tyydytetä, vaikka tamma saisi nuuskia (ja maistella) samaa suojaa puoli päivää, joten sellaista on turha edes kokeilla.
Taluttaessa hivenen perässä kiskottava malli, rennon kiireettömästi lönkyttelevä suokki ei välttämättä pääse perille ikinä, ellei sitä hoputa. Tätä ja sitä raivotuttavuuteen asti uteliasta turvantunkemista lukuun ottamatta täyden kympin tapaus, lastenkin käsiteltävissä oleva luottohevonen, jonka kanssa jokainen hoitotoimenpide onnistuu.

Tamma on mitä nöyrin, kuuliaisin ja rehellisin suomenhevostamma, joka tekee vaikka voltteja jos ratsastajansa osaa pyytää. Lilja ei pelleile ikinä, sen luonne vain ei veny sellaiseen. Säikkyessäänkin tamma ottaa jokusen sivuloikan jonka jälkeen on vähän hermostunempaa, töistä luistamista taas ei tapahdu ikinä, Lilja yrittää aina parhaansa, myös silloin, kun ei ole aivan varma mitä siltä pyydetään. Epäselvät avut saadessaan tamma kokeilee ja ehdottelee vähän kaikkea, josko jokin menisi nappiin, ja jollei mene Lilja jää paikoilleen seisomaan hyvin hämmentyneenä.
Yleispainotteinen tamma hallitsee niin esteradat kuin koulukiemuratkin, rataesteillä hypätään metriä ja koulukentillä venytään vaativan B:n liikkeisiin. Lilja on loistava yleishevonen, jonka kanssa aloittelijat voivat rauhassa opetella asioita luottohevosen kanssa, hevospelkoisetkin voivat opetella voittamaan pelkoaan lempeän raudikkomme kanssa ja tosissaan treenaavat kilparatsastajat löytävät Liljasta varman, tasaisen suoritushevosen.

Pehmeästi ja sulavasti liikkuva Lilja toimii pehmeillä avuilla, muttei ota ronskimpiakaan otteita nokkiinsa. Nöyränä tammana Lilja tekee aivan kaiken mitä siltä pyytää, kunhan ymmärtää pyynnön oikein. Virkaintoisena tapauksena suomenhevonen on helppo innostaa kulkemaan reippaammin, kokoaminen on lastenleikkiä, ja koska tamma yrittää aina parhaansa se on mitä mainion treenikaveri. Vastalaukka tuottaa välillä ongelmia, sitä ja sen tasapainottamista harjoitellaankin ahkerasti.
Esteillä Liljan ainoa isompi vika on ikävä tapa hypätä esteet turhan reunasta, jotenkin tamma vain ajautuu oikeaan reunaan vaikka miten yrittäisi ohjata sen keskelle. Tamma ei myöskään ole maailman nopein tai ketterin, joten ponimaisen tiukat kurvit eivät onnistu, mutta tasaisena, hyvätekniikkaisena hyppääjänä ja varmana menijänä Lilja ei kieltele tai koluuta puomeja kuin aniharvoin, ja tasaiset, tyylipuhtaat perusradat ovatkin sen bravuuri. Hypätessä neiti on virkeämpi kuin sileällä työskennellessä, mutta muutama pidäte ja tamma muistaa jälleen, että ollaan töissä, käsistä Lilja ei lähde ikinä.
Maailman varmin maastoratsu, Lilja on kyllä virkeää ja menohaluja löytyy, mutta tamma hillitsee itsensä loistavasti vaikka muut miten steppaisivat laukkasuoran jo häämöttäessä. Näppärä paketti siis, hevonen moneen menoon.

Kisapaikalla viilipyttymäisen rauhallinen, mutta hyvin utelias ihan kaikkea kohtaan, minkä vuoksi Liljan kanssa saa olla tarkkana, että se on hereillä ja keskittyy taluttajaansa/ratsastajaansa eikä älyttömän mielenkiintoiseen lauta-aitaan tai räkyttävään villakoiraan. Tamma ei muutu kisapaikalla suuntaan eikä toiseen ratsastettavuuden kannalta, eikä se myöskään stressaa tai jännitä, turpa vain on menossa joka ikiseen paikkaan kuten hoitaessakin - pitäähän uudet paikat, asiat, ihmiset ja hevoset saada tutkia läpi! Kunhan Liljaa vahtii se ei mene mihinkään eikä myöskään saa kaviostaan tungettua liian lähelle lajitovereitaan.

Sukutaulu & -selvitys

i. Rikkimeni, KRJ-II ja ERJ-I palkinnot saanut vaaleanrautias yleispainotteinen suomenhevonen, on näyttänyt osaamisensa useaan kertaan kilparadoilla, mistä todisteena on yli 170 voittoa ja sijoitusta. Vaaleanrautias, 156cm korkuinen ori on utelias ja hivenen hölmö, mutta ehdottoman rakastettava luonteenlaatu.

e. Punarautias, 157cm korkuinen Hovililja on perinteisen kiltti suomenhevostamma, joskaan ei aivan aloittelijan ratsu. Yleispainotteinen tamma on pärjännyt kilparadoilla hyvin, kotiin on tuotu vähän reilu 100 voittoa ja sijoitusta sekä II-palkinto niin KRJ:n kuin ERJ:n laatuarvosteluista.

Jälkeläiset

Lilja on tarjolla jalostukseen ja ottaa vastaan puhdasrotuisia, yksipolvisia suomen(pien)hevosoreja painotuksesta riippumatta.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

01.03.2012 Kouluvalmennus vaativa B, valmensi Wolf
Jo heti valmennuksen alusta lähtien huomasi, että tänään Lissun ratsuna oleva, jo ennestään minulle tuttu, suokkitamma Lilja oli huomattavasti energisempi kuin viime kerralla. Tamma yritti kovasti luistaa tehtävistä jo alkulämmittelyissä, mutta ohjeideni avulla Lissu sai sen kuitenkin kuuntelemaan. Kun alkulämmittelyt oli saatu tehtyä, aloitimme varsinaisen treenaamisen. Tänään olikin tulossa oikea hikitreeni, jossa tarkoitus oli käydä läpi vähän kaikenlaista Liljan muistin virkistämiseksi. Aloitimme laukanvaihdoilla, ja kun niissä ei tullut mitään ongelmia, siirryimme vastalaukan harjoitteluun. Olin kuullut, että vastalaukassa Liljalla on aina välillä ollut vaikeuksia tasapainon kanssa, joten päätin paneutua siihen oikein kunnolla jos se sitä vaatisi. Tänään Lilja oli kuitenkin suorastaan terästä, eikä edes tämä ongelmakohta tuottanut vaikeuksia, vaan Lilja pysyi hyvin tasapainossa sekä oikeaa että vasempaa kierrosta laukatessa. Siirryimme laukanvaihdoista harjoittelemaan kokoamista. Lilja kulki koottuna laukassa mainiosti, ja keskittyikin tehtävään erittäin hyvin. Rankkojen harjoitusten vuoksi lopetimme valmennuksen hieman etuajassa, mutta pidimmekin sitten hellemmät ja pidemmät loppuverryttelyt ja kaupan päälle lyhyen venyttelyhetken.
Kaiken kaikkiaan Liljan laukkatyöskentely oli tänään aivan mainiota, ja tammasta kehittyy varmasti oikein hyvä kouluratsu näin hyvällä laukkatyöskentelyllä ja yhteistyöllä!

02.03.2012 Estevalmennus 100cm, valmensi Wolf
Olin saapunut valmentamaan suomenhevosratsua Mörkövaaran Liljaa, jolle oli tarkoitus pitää noin 100cm esteistä koostuva estevalmennus. Ohjeistin Lissua ottamaan Liljan kanssa laukanvaihtoja ja temponlisäyksiä maneesin toisessa päässä samalla, kun itse rakensin toiseen päähän pienen esteradan. Tarkoitus oli harjoitella hypyn kohtaa, joten rakensin kolme 90cm korkuista ristikkoa. Annoin ratsukolle ohjeet radan suorittamiseen, ja rata menikin Liljalta oikein hyvin jo heti ensimmäisellä kerralla. Muutin tehtävää niin, että loppuun lisättiin yksi 100cm pysty, ja jokaisen ristikon taakse samanlainen, parinkymmenen sentin päähän ristikosta. Näin Lilja luonnollisesti hyppäisi esteiden keskivaiheilta ristikon takia, ja viimeisen esteen oli tarkoitus testata, oliko Lilja ymmärtänyt jutun idean. Ensimmäisellä yrittämällä viimeinen este jätettiin suosiolla hyppäämättä, mutta toisella kerralla se hypättiin. Lilja hyppäsi vähän sivusta, mutta kuulemma huomattavasti keskempää kuin normaalisti. Kokeilimme rataa siis vielä muutaman kerran, ja lopulta Lilja saatiin hyppäämään oikeasta kohdasta. Lopuksi vielä ristikot poistettiin kaikkien pystyesteiden edestä, ja Lilja joutui hyppäämään ilman ristikon "ohjeistusta" siitä, mistä kohtaa pitää hypätä. Tämäkin kuitenkin sujui hyvin, ja Liljan kanssa pitäisikin tehdä vastaavia harjoitetta vähintään muutaman kerran kuukaudessa, jotta se ei ehdi unohtaa oppimaansa.

04.03.2012 Kouluvalmennus vaativa B, valmensi Janette H.
Valmennettavani, Lissu ja suomenhevostamma Mörkövaaran Lilja, pelasivat hyvin yhteen heti aluksi. Tamma liikkui vaivatta eteenpäin pienillä avuilla, mikä ikävä kyllä aiheutti Lissun huomion herpaantumisen, avuista tuli puolivillaisia ja epätarkkoja. Lilja pyrki parhaansa mukaan hoksaamaan, mitä siltä pyydettiin, Lissua taas ohjeistin keskittymään kunnolla; helppo, nöyrä hevonen ei ole tekosyy löysäilyyn.
Ratsukon kanssa treenattiin koottuja liikkeitä. Lilja oli mitä upein treenattava, nopeasti asiat hoksaava, miellyttämisenhaluinen hevonen, joka työskenteli alusta asti koko kropallaan, teki kunnolla töitä takasillaan ja pysyi halutussa muodossa. Lissun avut olivat välillä hutiloituja, ratsastaja kun oletti hevosen tekevän kaiken työn, mutta napakalla komennuksella ratsastajakin otti valmennuksen jälleen tosissaan.

Hevosta ei voi kuin kehua, Lissu taas saisi keskittyä treeniin tosissaan. Vaikka Lilja tekee kaiken puolikkaastakin pyynnöstä kouluradoilla pisteet tippuvat heti, jos ratsastaja on lepotuolissa eikä satulassa ja ratsastaa kuin pikkutyttö keppihevosella.

09.03.2012 Yksityiskouluvalmennus, vaativa B, aiheena vastalaukka, valmentajana Tuovi H., tarinoi Lissu
"Kirjoita mahdollisimman mustanpuhuva ja tuomiota enteilevä tarina siitä, mitä Liljan melkeinkaatumisesta kesken vastalaukkakiemuran olisi voinut seurata."

Valehtelen, jos väitän, ettei mulla hypännyt sydän kurkkuun vastalaukkatehtävissä. Kyllähän se oli tiedossa, ettei ne ole Liljan vahvin osa-alue, mutta kun hevonen kesken kaiken lähti kaatumaan.. hyi olkoon. Ehdin jo kuvitella, miten kaaduttaisiin oikein karseimman kautta, miten Lilja vetäisi ihan kokonaan ympäri ja minä jäisin ratsuni alle. Murtaisin niskani ja selkäni ja jäisin kitumaan joko kuolemanhiljaisena tai kaameasti ulvoen. Ambulanssin ollessa matkalla Liljaa metsästettäisiin, reppana olisi kerrankin elämässään vauhkona. Tammaparka sekoaisi ohjiinsa ja teloisi itseään, pahimmassa tapauksessa jo kaatuessaan ja ohjiin sotkeutuessaan uusiksi niin, että lopputuloksena meidät molemmat sais nakata kuoppaan.

Ehdin kuvitella miten ystävät ja sukulaiset itkisivät, ehdin kuvitella hautajaiset ja muistotilaisuuden. Ehdin kirota, kauhistua, pelätä, ehdin ateismistani huolimatta pyytää jotain korkeampaa voimaa estämään kaatuminen ja mun ja Liljan kuolema. Mielessä ehti pyöriä myös valmentajan ilme ja syyllisyys, itku ja masennus, kun hänen valvovan silmänsä alla oppilas menisi heittämään henkensä ja hevonenkin pistettäisiin kilometritehtaalle. Mä saatoin jo kuvitella, miten kaunis talvipäivä alkoi muuttua mustaksi ja synkäksi, kaikki tapahtui niiiin hidastettuna Liljan kaatumisesta alkaen. Aikaa ei varmasti kulunut kuin muutama sekunti, ja siltikin ehdin valkata omat hautajaisvirteni, kaikki kukat sun muut koristukset. Muistokirjoitustakin mä mietin, itselleni ja Liljalle, ja mitäköhän vielä.. Melkein kuulin korvissani kaikuvat, hautajaisiin kutsuvat kirkonkellot.
Mun tuurilla mut haudattais harmaana, ankeana, sateisena päivänä, kaikki ois kamalan rumaa ja lohdutonta. Pappi olisi niitä kiihkosaarnaajia, joka höpisisi kauniiksi tarkoitetussa tilaisuudessa helvetin lieskoista.

Kaikki synkeät ajatukseni kuitenkin katosivat, kun Lilja ei kaatunutkaan, tamma vain kompuroi, löysi tasapainon ja vastalaukka vaihtui myötälaukaksi. Olin niin äimän käkenä, etten edes tajunnut vaihtaa laukkaa takaisin vastalaukalle. Kyllä mua kans hävetti, en oo ikinään kuvitellut kuolevani hevosen selässä, ja sit tämmösen luottotamman kanssa..! Onneksi kukaan ei tiedä.

Valmentajan kommentti: Muutoin vastalaukat sujuivat Liljalta kohtalaisesti, mutta tämä yksi melkeinkaatuminen sai kyllä valmentajaltakin sydämen kurkkuun. Kuoloa enteilevän tehtävän jälkeen kokeiltiin vielä yksi vastalaukka, joka kaikeksi onneksi sujui ilman tuomionpäivän pasuunoita, minkä jälkeen katsottiin parhaaksi lopettaa ennen oikeaa onnettomuutta.

02.07.2012 Kouluvalmennus vaativa B, valmensi Lissu T.
Iskin narrin Liljan selkään, tänään treenattaisiin vastalaukkaa oikein urakalla simppelien tehtävien ohella. Alkuverryttelyt sujuivat rutiinilla, Lilja vastasi narrin apuihin hyvin ja käytti jokaista lihastaan ilman muistutteluja. Vastalaukka ei ole Liljan vahvinta alaa, joten alkuun teimme liikkeitä jotka tamma hallitsee satavarmasti.

Vastalaukkaa harjoiteltiin kaarevalla uralla. Alkuun laukka kangerteli ja pariin otteeseen Lilja vaihtoi omin lupineen myötälaukalle. Kehotin tekemään loivempaa kaarta ja vastalaukka alkoi pysyä yllä. Haimme Liljalle varmaa vastalaukkaa mahdollisimman simppelillä tehtävällä, jotta sen itsevarmuus riittää vastalaukkaan vaativimmissakin tehtävissä.
Lilja sai vastalaukkaansa varmuutta, ja vaikka kaari ei pysynyt niin loivana kuin alkuun vastalaukka pysyi yllä. narrin siisti ratsastusta ei voi kuin kehua, hän osasi tukea ja rohkaista Liljaa sopivasti apujen antamisen ohella.
Vastalaukat jätettiin siihen ja ratsukko teki siirtymisiä sekä muutamat avo- ja sulkutaivutukset ennen loppuverryttelyjä. Kuten aina Lilja toimi kuin unelma, se teki siistit ja sulavat siirtymiset ja hyvät taivutukset. Loistotamma, eiköhän se vastalaukkakin suju kun Lilja hoksaa osaavansa ja pystyvänsä.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: puomiverkkailua
tiistai: puomeja/kavaletteja
keskiviikko: esteitä
torstai: maastoon
perjantai: vapaa
lauantai: koulua
sunnuntai: esteitä

Hoito-ohjeet
Fleeceloimi jos hikinen/pesty.

Varusteet
Ratsastaessa yleissatula, tavalliset suitset nivelkuolaimella ja takajalkoihin hivutussuojat.