30.08.2020 Keksi lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi.

Kylmä Kahvi Kaunistaa VH17-018-1718

Nimi	Kylmä Kahvi Kaunistaa "Keksi"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenpienhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	140cm, hopeanruunikko	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-I, SLA-I*, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 19.09.2017, 24v satunnainen (3v 10.10.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.02.2018 Keksi kantakirjattiin P-suunnalle pisterivillä ja palkinnolla 20 + 20 + 20 + 20 = 80p. KTK-I - pikkuhopeaa ilahdutettiin parilla porkkanalla, omistajia skumpalla!

03.06.2018 hopeaisellemme myönnettiin Championin arvonimi.

05.10.2018 pikkuorhin meriittirivi lihoi VIR MVA -arvonimellä.

25.10.2018 Keksi palkittiin KERJ-I -palkinnolla; keksejä koko talliväelle!

31.10.2018 talliväki juhli Keksin ERJ-I -palkintoa.

15.11.2018 leivonnaishevosemme palkittiin KRJ-I -palkinnolla.

20.09.2019 Keksi teki meidät tavallistakin ylpeämmäksi palatessaan rotunsa laatuarvostelusta kotiin SLA-I* -palkittuna!

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Keksin voi kastaa maitoon tai kahviin. Tosin tätä karvaista nelijalkaKeksiä ei kannata, tulee liikaa sotkua. Keksin elämässä on kolme tärkeää peruspilaria. Ruoka, ihmiset ja se, että se saa päättää mitä tapahtuu. Kaikki näistä eivät tietenkään voi toteutua yhdellä kertaa, koska sen pitäisi olla vähän niin kuin työtä tekevä hevoskansalainen. Valitettavasti ori on ottanut siitä vain sen "vähän niinkuin" ja soveltaa sitä hieman liiankin hyvin elämässään. Pikkuhopeamme seuraakin vahvasti isänsä jalanjälkiään: se on ruokaorientoitunut ahneuteen asti ja taipuvainen lihomiseen, siksi se onkin joko jatkuvalla laihdutuskuurilla tai ainakin todella säännöstellyllä ruoalla. Ori on oikein motivoitunut hankkimaan ruokaa, mutta ei ihan niin motivoitunut esimerkiksi ravaamaan reippaasti tai hyppäämään kuin se voisi olla. Lisäksi se on ylettömän seurallinen hevonen, jonka mielestä kainalossa nyhjääminen on hieman liiankin mukavaa puuhaa.

Jos Keksi saisi päättää, sen elämä koostuisi huomiosta ja ruoasta. Se on oikein ponteva poika yrittämään päättää näitä(kin) asioita ja se tarkoittaa, että ori hoidetaan aina visusti kiinnitettynä. Ihan sama, laittaako sen ketjuihin vai sitooko kaltereihin, Keksi on aina kiinni. Vaikka oven miten luulisi laittaneensa kiinni, jos käytävällä kulkee heinäkärry huomaa hoitajaparka pian, ettei ovi ollutkaan ihan niin hyvin kiinni ja Keksi on siellä käytävällä syömässä. Ori on vallan mahdoton hoitaa, mutta ei ilkeyttään, vaan siksi, että se paaaljon mieluummin olisi aina sylissä ja saisi pusuja turvalleen ja kivoja silityksiä naamalleen, kuin että hoitaja keskittyisi harjaamiseen tai kavioiden puhdistukseen tai mitä näitä turhuuksia nyt riittääkin. Herkkuja ei Keksille kannata tuoda taskussaan, sillä ei ole yksi tai kaksi taskua, jotka ori on repinyt irti takista ahneuksissaan. Hopeaharja on erinomaisen rasittava hoidokki, mutta lähinnä siksi, ettei se tunne rakkaudelleen tai ahneudelleen minkäänlaisia rajoja eikä jätä hoitajaansa rauhaan missään vaiheessa kerjätessään huomiota ja herkkuja. Omapäisyys näkyy enemmän pikkuasioina: Keksi ei halua nostaa jalkaa, koska rakkaus! Keksi ei siirrä takamusta, koska sen sijaan sitä voitaisiin silittää! Keksi ei ota kuolaimia, koska ne eivät ole ruokaa ja ne tarkoittavat työtä! Kengittäjää tai eläinlääkäriä ei voi jättää yksin töihinsä, sillä ori ei anna kummankaan keskittyä vaan haluaa ruokaa ja rakkautta.
Taluttaessa Keksi kulkee usein turpa kiinni selässä, koska ihanaaaaah tässä on ihminen! Sitten se huomaa, että puska vihertää mukavasti ja menee sinne. Vain tutummat, kokeneet ihmiset saavat orin pysymään puskasta poissa (yleensä räyhäämällä sille hyvin epäsoveliaasti), koska kyllä, Keksi on juuri se hevonen, joka raahaa kaksimetrisen miehen puskaan vähääkään välittämättä tämän ponnisteluista. Hopeaharja lastautuu erinomaisesti, kunhan kuljetusvälineessä on ruokaa. Samoin se matkustaa. Kun on ruokaa. Ilman heinäverkkoa Keksi on niitä hirviöitä, jotka potkivat ja kuopivat koko matkan, kesti se sitten yhdeksän minuuttia tai yhdeksän tuntia.

Keksin mielestä työnteko on turhaa, eikä se halua tehdä töitä. Ori ratkaisee asian niin, ettei se tee töitä. Tai ehdottaa tilalle jotain mikä on vähän sinne päin. Siitä tulee helposti mieleen ratsastuskoulun kehäraakki, joka on niin elämäänsä kyllästynyt, että liikkuu vain koulupiiskalla, jos silläkään. Ori jää helposti venkoamaan eteenliikkumista vastaan, matelee, oikoo kulmissa ja kävelee kentän keskelle jumittamaan. Raippa tai kannukset ovat tarpeen, jotta saisi Keksin liikkumaan kunnolla - niitä kannattaa käyttää toki maltilla, mutta käyttää siitä huolimatta. Ori protestoi myös pukittelemalla erityisesti silloin, kun sitä napauttaa raipalla tai kannuksella, koska yhyy en tahdoooo - vaikka apua käyttäisi miten hellästi, hopeaharjan mielestä sen kuuluisi saada laiskotella ihan vapaasti. Keksin pukit eivät ole mitään jättimäisiä vaan sellaisia somia pikku pomppuja, mutta orin itsensä mielestä se varmasti pukittelee kuin paraskin rodeohevonen. Keksistä ei oikeastaan pahemmin kannata välittää, vaan suhtautua sen vänkäyksiin asian vaatimalla vakavuudella: pyytämällä vähän napakammin.
Keksi on kyllä hieno peli, jolta sujuvat helppo A -ratojen asiat hyvin, kun se vain tekee niitä. Kehuja kannattaa käyttää hyväkseen mahdollisimman paljon, sillä Keksi tykkää siitä, että sitä kehutaan. Kiitokset eivät saa siitä mitään reipasta ja superyritteliästä, mutta kyllä se menee ja tekee vähän paremmin silloin. Orin kanssa pitää vain muistaa kolme asiaa: eteen, eteen ja eteen. Kun hopeaharjan saa liikkumaan eteen edes auttavasti, on sitä helpompi taivutella ja temputella. Suorastaan vaivaton ratsu Keksi harvemmin on lähinnä tahmeutensa vuoksi, mutta kuten todettua, kyllä se menee ja tekee, kun on pakko ja siitä saa kiitosta.

Jopa meitä yllättää kerran toisensa jälkeen, millainen estetykki Keksi on silloin, kun se haluaa. Halua on toki melko harvoin, mutta kyllin usein, jotta orilla kannattaa koettaa kisata metrikympin ratoja. Keksi on ketterä ja mahaansa nähden erittäin notkea, se hyppää kissamaisesti ja tarkasti. Jos sen vain saa etenemään. Yllätys yllätys ori kaipaa samaa kuin sileällä, eteenratsastusta, jotta se hyppäisi mitään maahan kaivettua puomia suurempaa. Keksi kaipaa tukea ja tarkkuutta myös ratsastajalta, vaikka se osaakin korjata lähestymisvirheitä, se harvoin viitsii tehdä niin - vaatiihan se ylimääräistä vaivaa.
Maastossa Keksi kävelee pirteästi, mutta pirteästi ravaamisesta ja laukkaamisesta ei välttämättä kannata puhua. Ori tykkää maastolenkeistä, eikä se ole mitenkään säikky hevonen. Maastoesteillä Keksi on oikeastaan kaikista helpoin ratsastaa. Eteenpäinpyrkimystä ei tarvitse kaivaa ihan niin syvältä, ja ori on aivan yhtä taitava kuin rataesteilläkin. Se hyppää ketterästi, kyllin isosti (mutta ehdottomasti liioittelematta, olisihan se turhaa energianhukkaa) eikä kyttää tai kieltele turhia. Keksiltä kyllä katoaa motivaatio, jos ratsastaja tekee kosolti virheitä, ei keskity tai kehu hopeaharjaa, mutta muuten se on varsin mukava maastoestepeli.

Kisapaikalla Keksi on pörheä! Siellä on paljon väkeä, joten Keksin täytyy olla pörheä! Se on varsin täpinöissään kisapaikasta, mutta valitettavasti lähinnä sellaisella käsihevosalueella kaula kaarella steppaavalla ja verkassa tikittävällä tavalla. Keksin täpinäenergiaa ei oikein saa kanavoitua työntekoon, vaan se on hieman inhottavasti ensin ratsastettava hitaaksi ja sen jälkeen yritettävä saada eteenpäinpyrkimys kuntoon. Vaikka Keksi ei olekaan se helpoin kisakaveri, sen kanssa voitetaan tarpeeksi usein, jotta kunniakierroksella pikkupullan rallittelu on säännöllistä ja erittäin hauskaa!

Sukutaulu

i. Ch Kuuma Ku Hella Kutosella ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-II sph, hprn, 139cm	ii. Miten Meni niinku Omasta Mielestä sph, prt, 145cm	iii. Pyöttisten Poika Saunoo evm, sph, vrt, 145cm
		iie. Tyrni-Marja evm, sph, vprt, 144cm
	ie. Unen Saattelema sph, hprn, 144cm	iei. Leikki Kaukana evm, sph, prt(hp), 145cm
		iee. Sumunauru evm, sph, rn, 143cm
e. Koistilan Hallakka ✝ KTK-III, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II sph, rt, 147cm	ei. Ch Hallan Peikko KTK-II, ERJ-II sh, rt, 158cm	eii. Hallan Hermanni evm, sh, prt, 156cm
		eie. Pirpaliina evm, sh, rn, 150cm
	ee. Hunajaliinu KTK-III sph, vkk, 144cm	eei. Loiskahdus evm, sph, vkk, 145cm
		eee. Hunajaneito evm, sh, trt, 151cm

Jälkeläiset

s. 20.01.2018 sph-o. Huvin Kahvipapu, e. Kadotettu Kaino, om. Crimis (VRL-10480)
s. 21.02.2018 sph-o. Kuolema Kuittaa Univelat, e. Mortalia, om. mori-mori (VRL-11325)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

04.10.2018 Estevalmennus, valmensi Cery

Asettelin puomeja pitkälle sivulle kun Keksi ja Lissu kävelivät maastakäsin alkukäyntejä. Ori hieman ajelehti Lissun takana, kuin omissa maailmoissaan harhaillen. Se vaikutti kivan rennolta, mutta ehkä jopa liian rennolta. Saa nähdä kuinka siitä saadaan vaihde päälle. Lissu hyppäsi selkään useamman kierroksen jälkeen ja haki oria heti avuille kuitenkin pyrkien pitämään orin vielä suhteellisen pitkänä ja rentona. “Ratsasta sitä rohkeasti eteen ja alas, anna sen oikein venyttää itseään, sillä jumppaa on tiedossa”, kehotin Lissua vielä erikseen.

Aloitimme lämmittelyn puomi-ristikko-puomi tehtävällä. Haimme hyvää tempoa ja reagointia, muutoinhan tehtävä tuntui olevan Keksille lasten leikkiä. Kaarsin puomit ristikon molemmin puolin siten, että tehtävä piti ratsastaa kaarevalla uralla. Keksi oli hyvässä vauhdissa, mutta liikkui eteenpäin vähän automaatin tavoin. Se ei erityisesti keskittynyt tai tähdännyt puomeille, vaan oli eli täysin hetkessä ratsastajan avuilla. “Ratsasta ori isolla pääty-ympyrällä kovin koottuun ja lyhyeen raviin istuen itse tiiviisti satulaan. Hae tuntumaa ja liikettä selän kautta. Ratsasta sitten ravi isommaksi itse keventäen ja tule näille puomeille.” Tällä saimme Keksiin hieman työmoodia, eikä vain humputtelumeininkiä.

Reitit ja esteelle tähtääminen olivat selkeästi parin vahvuuksia. Loppuun otimme enemmän jumppaavaa tehtävää yhteensä viiden esteen jumppasarjalla jotka nousivat ristikoista lopulta noin 70 cm pystyesteiksi. Tämä sai jo ratsukolle hien pintaan, mutta kumpikin jaksoi pitää hauskaa ja ratsastaa loppuun asti.

12.10.2018 Kouluvalmennus, valmensi Katriikka Ylispelto (Lissu T.)

Alkuverryttelyt eivät olleet sujuneet järin suotuisissa merkeissä; Sarlotan ratsastaman pienhevonen oli jumittanut paikoilleen useamman kerran, oikonut kulmissa (ja kaikkialla muuallakin), kulkenut niin alitempoisena ilman selän tai takaosan käytön yritystäkään, kaulan lihaksista käytössä olivat juuri ne väärät.. Sarlotta kuitenkin ratsasti todella määrätietoisesti, kärsivällisesti ja siististi. Teetin paljon pysähdyksiä ja peruutuksia, asetuksella ja taivutuksella pelaamista, laajoja kaaria sekä temponvaihteluita. Keksi suoritti kaiken mahdollisimman pienellä vaivalla, jos suoritti. Etenkin temponvaihtelut olivat surkuhupaisaa; matelu ja siitä hitaampi liikkuminen onnistui, reippaammasta ei ollut mitään toivoa.

Asetin kentälle suoralle linjalle neljä ravipuomia sekä kaksi puoliympyrän muotoista ravipuomitehtävää. Muutama ensimmäinen suorituskerta menivät melkein kompuroinniksi, sillä Keksi ei (odotetusti) nostanut jalkojaan tai ravannut tehtävien vaatimalla reippaudella; alitempoista töpötystä ilman sen suurempaa jalkojen nostelua. Puomit sekä Sarlotan hyvä ratsastus kuitenkin pakottivat Keksin tekemään töitä; hevonen otti vatsalihaksiaan ja takaosaansa käyttöön, jalat alkoivat nousta maasta, raviin tuli aktiivisempi tempo. Keksi selkeästi nieli tappionsa, sillä se alkoi liikkua myös uralla, ilman puomien hellästi pakottamaa avustusta, liikkua paremmin. Näin vihdoin pyytämiäni temponvaihteluita!
Keksin ryhdyttyä tekemään töitä (joskin hevosen ilmeestä näki selkeästi, mitä mieltä se hommasta oli) pyysin pohkeenväistöä keskihalkaisijalta takaisin uralle ravissa. Keksin etuosa johti liikettä todella herkästi takaosan yrittäessä laiskotella, mutta Sarlotta oli nopea ja tehokas korjaavien apujen kanssa.
Harjoitusravi – keskiravi -siirtymiset uralla olivat jo hyvän näköisiä (hyvin valmisteltuja, siistejä ja melko sujuvia siirtymisiä), pari lävistäjää lisätyssä ravissa sujuivat jo todella hyvin! Ilmeisesti ori totesi pääsevänsä paljon helpommalla tekemällä suosiolla sen, mitä siltä pyydettiin.

Laukkatehtävä oli simppeli kahdeksikko, jossa laukanvaihto tehtiin käynnin kautta. Keksin laukka oli jo mukavan aktiivista, takaosa työnsi hyvin ja alakaulan kehittämisen yrityksen olivat loppuneet. Sarlotta ratsasti hyvin säännölliset, kauniit ympyrät kahdeksikkoon, valmisteli siirtymisen käyntiin sekä vaihdot hyvin ja ratsasti ne tarkasti ja siististi. Hyvä ryhti, vakaa pehmeä käsi, paikoillaan pysyvä pohje, mutta ajoittain ulos kääntyvät jalkaterät.
Tämän valmennukset tähti oli ehdottomasti ratsastaja. Hevonenkin osasi ja teki, kun sitä tarpeeksi patisti ja pakotti, mutta ratsastaja työskenteli läpi valmennuksen hyvin.

Lue päiväkirjaa