Kaunakarpalo VH17-018-0745

21.12.2017 jouduimme lopettamaan Karman pahenevien hammasongelmien vuoksi. Koko Susiraja jää kaipaamaan tummaa kaunotarta.

Nimi	Kaunakarpalo "Karma"	Kasvattaja	Krista Hyyryläänen, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	163cm, kulomusta	Meriitit	KTK-III, SLA-I, KERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 04.03.2017, 22v satunnainen (4v 01.04.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäratsastus he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.07.2017 Karma kirjattiin J-suunnalle 65 pisteellä ja KTK-III -palkinnolla.

30.10.2017 Karmamme kävi suomenhevosten laatuarvostelussa. Pisteitä ropisi tuomareilta 92 ja se oikeutti palkintoon SLA-I - olemme aivan mielettömän ylpeitä!

25.11.2017 kulokaunottaremme näyttäytyi KERJ:n laatuarvostelussa tuoden kotiin tasan 100 pistettä ja KERJ-I -palkinnon!

© scirlin

Luonnekuvaus

"Mikä tuo on?"
Kaunakarpalo tuli Susirajaan vahigossa, narrin heräteostoksena, josta Lissulle ei puhuttu mitään, ennen kuin tamma oli jo tallissa. Puolustukseksi on sanottava, ettei narri aikonut alun perin ostaa yhtään hevosta. Jotenkin vain naisella tuntuu tulleen tavaksi ostaa juoksijasukuinen hevonen ratsuksi Susirajaan ja infota Lissua siitä vasta myöhemmin (muistelkaamme tapausta Hesperi Hesekiel).

Komea, suurikokoinen tamma löytyi nuorten hevosten laatuarvostelusta. Hyvin hypännyt ja kauniisti liikkunut tamma kiinnitti narrin huomion välittömästi eikä aikaakaan, kun nainen oli jo hieromassa kauppaa se on omistajien kanssa. Väliäkö sillä, ettei Kaunakarpalo päässyt karsinnoissa kärkeen, sen asenne ja tekniikka tekivät vaikutuksen. Ja kerrankin kävi tuuri! Kaunakarpalo, tutummin Karma, oli hiljaisessa myynnissä - keskeneräinen jopa ikäisekseen, sillä aika ei riittänyt, eikä taito. Kaupat tehtiin varsin nopeasti, kaupantekijäiskahvit juotiin lähihuoltoasemalla ja viikonloppulomalla ollut Lissu koki kotiin palattuaan melkoisen yllätyksen.

Iso ja ihana, tekisi mieli todeta. Toiset taas sanoisivat, että kookas ja kamala. Kokemus riippuu täysin siitä, kuka pääsee (tai joutuu) käsittelemään tai ratsastamaan Karmaa. Sanotaanko, että se ei ole mitenkään helppo hevonen. Mutta se ei toisaalta ole mitenkään mahdoton hevonen. Se on iso, se tykkää tehdä töitä äärettömän paljon, tekee mielialansa hyvin, hyvin selviksi ja halutessaan se on myös pahinta, mitä suomenhevonen voi olla: juntti lekapää, jolle ei mene mikään jakeluun. Karma on käsittelijänsä peili, eikä sen kanssa pääse mihinkään olemalla sen pomo - mutta ole sen työkaveri, ja se kiipeää vuoksesi mäntyyn takaperin.

Karmaa ei kannata käsitellä huonolla tuulella tai kärsimättömänä, koska se laittaa välittömästi itselleen huonon tuulen ja kärsimättömyyden päälle. Inhottavalla päällä oleva tamma on, no, inhottava. Karma uhittelee jalalla, näykkii ja liiskaa, jos sen luokse menee tarpeeksi huonolla päällä. Ilmiön voimakkuus riippuu paljon siitä, miten huono päivä käsittelijällä on. Vain vähän huonolla tuulella oleva ihminen saa tamman lähinnä irvistelemään, jos taas marssii sen karsinaan kunnon valkoraivo päällä voi olla varma, että Karma on ensimmäisenä painamassa ihmistä karsinan seinää vasten. Kunhan on rauhallinen ja määrätietoinen, Karma toimii oikein hyvin. Se osaa seistä paikallaan kuin työhevonen (myös ulkona, sille maassa roikkuva naru on yhtä kuin käsky seistä vaikka maailman tappiin asti), se pitää kunnon ruoppauksesta harjalla, suosikkipaikka on etujalkojen välissä. Tamma nostaa kaviot nätisti pyytäessä, ei pullistele satulaa laittaessa, sen saa suitsittua hyvin. Rauhallisella otteella toimiva kengittäjä saa tehdä työnsä rauhassa, eläinlääkäri saa piikittää Karmaa vaikka kymmenen kertaa, jos ei hermoile itse.
Taluttaessa Karma toimii, kuten hoitaessakin: peilaa käsittelijäänsä. Itsevarma ja rauhallinen taluttaja saa vietyä tamman ongelmitta paikasta A paikkaan B, kun taas epävarma ja hermostunut ihminen huomaa yleensä taluttavansa ilmaa Karman lähdettyä litomaan. Huonotuulinen marssija taas joutuu tappelemaan teutaroivan hevosen kanssa, joten rauhallisuus ja määrätietoisuus ovat kaiken A ja O. Samoin kuin lastatessa - yllättäen! Tamma on erinomainen matkustaja, jolle rekka on kuin toinen koti.

Vähän keskeneräisenä saapunut tamma on ollut kahtiajakoinen eteenpäin vietäessä: se on äärettömän motivoitunut tekemään töitä ihmisen kanssa ja se vihaa vapaapäiviä, mutta sillä on tapana paeta liian vaikeita asioita. Toisaalta ainakin Karmalta saa välitöntä palautetta siitä, jos siltä vaatii liikaa. Liikaa vaadittaessa tamma ottaa rauhallisesti kuolaimesta kiinni hampaillaan, lakkaa välittämästä ratsastajastaan ja etenee tasaisen tappavaa vauhtia juuri siihen suuntaan, kuin itse haluaa. Karma ei koskaan suorastaan ryöstä, mutta sille ei mene myöskään mikään apu läpi.
Karman kanssa onkin löydetty tasapaino. Se ei suinkaan heitä hanskoja tiskiin, jos asia on haasteellinen tai rankka: tamma vetää meillä lanaa, se on apuna rankametsikössä vetämässä puuta ja se tekee talvisia rekiretkiä isommankin kuorman kanssa - siinä sivussa toimien toki kenttäratsuna.

Mitäpä voi odottaa tällaiselta työmyyrältä ratsuna? No, niin kauan, kuin sitä ratsastaa hyvin ja nätisti, se on äärettömän hyvä ratsastaa. Kohtele sitä väärin, ja se vetää melkoisen köyrypukkisarjan ja jumittuu sen jälkeen kentän keskelle. Karma on melko etupainoinen ratsu ja muutenkin hieman raskas kädelle sekä hidas pidätteelle. Se ei ole ylettömän istuntaherkkä, joten tammaa voi hyvin ratsastaa pääasiassa pohkeella. Kyljistään se onkin melko pehmeä ja herkkä, vaikka vaatiikin selkeät ja jämäkät avut. Ei kovia, niistä tamma ennen pitkää vetää herneen nokkaansa, mutta ratsastajan on tehtävä selväksi olevansa tosissaan ja tilanteen tasalla. Hermostunut nakuttaminen tai kova potkiminen saavat Karman ottamaan ritolat. Pidätteiden kanssa on tehtävä paljon töitä, jotta ne saisi menemään perille ja ylipäätään saisi tamman pään nostettua sieltä polvien tasalta. Se jää oikein mielellään makaamaan ratsastajan kädelle, mikäli saa siihen luvan.
Helppo A -tasoinen tamma ei ole mikään kouluratsastuksellinen ihmeteos, mutta suoriutuu hommasta niin, että kyllä sen kanssa maastoesteosuudelle pääsee. Hankalinta on saada nostettua Karma sieltä kyntöauramoodista, lisäksi siirtymiset pisteessä hitaampaan askellajiin vaativat paljon työtä. Tamma kuitenkin tekee töitä erinomaisella motivaatiolla ja erityisesti siirtymiset reippaampaan askellajiin keräävät kehuja, sillä ne ovat täsmällisiä ja aktiivisia.

Hyppytyyli oli se varsinainen syy, miksi Karmasta tehtiin kaupat. Niinkin isoksi, pitkärunkoiseksi ja hieman raskastekoiseksi hevoseksi se hyppää yllättävän hyvällä ja kepeällä tyylillä. Tamma ei koskaan vaikuta kiipeävän esteiden yli vaan se ponnistaa terävästi, käyttää koko kroppaansa, nostaa etujalkojaan eikä liioittele edes pienemmillä esteillä. Karma onkin esteillä parhaimmillaan: se tarvitsee melkein vain suuntaohjeet ja hieman laukan säätelyä sekä ratsastajan, joka mukautuu sen liikkeisiin hypyissä. Se nopein hevonen radalla Karma ei varmasti ole, mutta pudotukset tai kiellot ovat äärettömän harvinaisia.
Sijoituksia napsitaan kuitenkin maasto-osuuden ansiosta. Karmalla on iso, matkaavoittava laukka ja se on maastossa varmajalkainen ja peloton. Lisäksi sen oivallinen hyppytyyli ja työmoraali nostavat sen aina kohti kärkijoukkoa. Tamma ei säpsy tai tuijottele mitään, se on edestä vähän raskas, kuten aina, mutta sen tasaisen varma, reipas ja iso laukka kuljettaa sitä eteenpäin kuin juna. Karman selässä ei tarvitsekaan juuri muuta tehdä kuin olla mukana ja nauttia siitä, että hevonen hoitaa oman osuutensa.

Kisapaikalla Karma ei eroa kotioloista oikeastaan mitenkään. Se ei säpsy, säiky tai vedä kierroksia. Vaikeinta varmasti on pysyä itse niin rauhallisena kisajännityksestä huolimatta, ettei tamma ala perseillä sen vuoksi. Omia aikojaan se ei kuitenkaan tee mitään, mitä se ei kotona tekisi. Sijoituksia ropisee yleensä loistavasti sujuneen maasto-osuuden vuoksi, kouluradalla on turha odottaa ihmeitä ja vaikka Karma on esteilläkin erinomainen, se ei vauhtinsa kanssa meinaa pärjätä kärkikahinoissa.

Sukutaulu

i. Kierosti Kiertävä evm, sh, m, 159cm	ii. Väärällään evm, sh, rt, 160cm	iii. Villisti Vinossa evm, sh, prt, 161cm
		iie. Ämmänkäijä evm, sh, trt, 157cm
	ie. Vimmavei evm, sh, m, 160cm	iei. Lujarommi evm, sh, m, 157cm
		iee. Viemennessäs evm, sh, prt, 156cm
e. Häijyhilla evm, sh, prt, 163cm	ei. Hämäräharha evm, sh, klm, 158cm	eii. Häjy On evm, sh, vrt, 161cm
		eie. Huojustellen evm, sh, m, 155cm
	ee. Lakkalaakso evm, sh, prt, 156cm	eei. Erietevä evm, sh, rt, 157cm
		eee. Keijukeisarinna evm, sh, tprt, 159cm

Jälkeläiset

s. 05.08.2017 sh-t. Riidenmarja, i. Nornaliekki, om. Susiraja
s. 08.09.2017 sh-t. Herukkaherttuatar, i. Saippuaprinssi, om. PJ (VRL-14469) / Kievarinkuja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

12.04.2017 Estevalmennus, valmensi Emilia Kelo (narri)

Saavuin Susirajaan valmentamaan komeaa mustaa Karma-tammaa. Kuulemani mukaan se oli erinomainen hyppääjä, mutta hieman hidas radalla ja aika isolaukkainen. Koska tamma kuitenkin oli vielä melko nuori, en ajatellut laittaa sen valmennukseen liikaa haastetta vaan hakea hevoselle hyvää kokemusta. Totta kai valmennukseen laitettaisiin hieman haastettakin hevosta varten, mutta vain sen verran, että Karma saisi ajatuksia seuraavaa kertaa varten - ja ehkä ratsastajakin.
Ratsastaja verrytteli tammaa saapuessani paikalle ja kentälle oli jätetty helposti liikuteltavia sokeripaloja sekä pari pystyä puhelimessa antamieni ohjeiden mukaan. Karma oli hieno hevonen, mutta pitkärunkoinen ja liikkui erittäin etupainoisena. "Moi, aletaan heti hommiin!" huudahdin kentälle päästyäni, "koeta vähän nostaa Karmaa ohjasotteilla ja varo, ettei se nyökkää kuolaimen taakse. Parempi, että annat vaikka vähän ohjaa." Ratsastaja tervehti hymyllä ja kädenheilautuksella ja jatkoi sitten kevyttä ravia tamman kanssa vähän pidemmällä ohjalla. Karma nosti hieman päätään, kun ratsastaja pyysi aina välillä ulkokädellä.

"Otetaan ensin tämä sarja ravista", ohjeistin ratsastajaa viittoen kavaletti, yksi laukka-askel, puomi, laukka-askel, pysty (noin 70cm) sarjaan. Jätin välit vielä aika isoiksi, koska Karmalla oli iso laukka ja haimme sille alkuun vain verkkahommaa. Ratsastaja lähestyi hyvässä temmossa ja Karma otti sarjan oikein hyvin. Se ei liioitellut yhtään kavaletilla, vaikka hyppy olikin hieman löysä. Tai ehkä se oli vain vähän isompi askel, sen verran iso hevonen se oli, että ehkei sen tarvinnut hirveästi hypätä. Löysän hypyn jälkeen myös laukka oli vähän löysää ja siitä syystä tamma kolistelikin puomilla. Esteelle se petrasi ja hyppäsi oikeinkin mallikelpoisesti.
"Ratsasta kavaletille vähän enemmän jalalla. Ei tarvitse naputtaa, mutta käytä jalkaa vähän napakammin ennen hyppyä", ohjeistin seuraavalle hyppykerralle. Tällä kertaa Karma ottikin kavaletin myös hieman enemmän tosissaan, hyppäsi sen kunnolla (vaikka sen ilme näytti siltä, ettei tämä ole mikään este) ja sen jälkeen tullut puomi ja pysty sujuivat mallikelpoisesti.

Seuraavaksi tehtäväksi nostin pystyn 80cm korkeuteen ja pystyin perään vielä puomin. Lyhensin väliä aivan hivenen niin, että ratsastajan pitäisi ottaa Karmaa aavistuksen verran enemmän kiinni. Vanhalle konkarille se olisi ollut yksi iso vitsi, mutta Karman kaltaiselle nuorelle hevoselle siinä oli aivan tarpeeksi.
Ratsastaja oli hyvin tilanteen tasalla ja tuki tammaa kylliksi. Ratsastaja ratsasti Karmaa hyvin jalalla kohti ohjaa niin, että tamma ei kiihdyttänyt vauhtiaan vaan lyhensi laukkaa hieman ilman, että siitä katosi tarmokkuus, vaikka se edelleen vaikutti nojaavan kädelle liiankin kanssa. Siitä huolimatta Karmalla oli pystyn jälkeen ongelmia mahduttaa laukka-askeleensa ennen puomia tulevaksi, mutta hevonen korjasi oikein hyvin.
"Hienoa, kehu paljon! Tulkaa vielä kerran pysty ilman mitään sen kummempaa, niin saatte hyvän kokemuksen tähän loppuun", kehotin ratsastajaa. Karma hyppäsi kuuliaisesti viimeisenkin esteen ja puhisi tyytyväisenä saadessaan siirtyä loppuraveihin.

Päiväkirja

Se on hevoinen!, kirjoitti narri

"Mikä tuo on?" kuulin Lissun äänen takaani, kun nainen katsoi tarhassa seisovaa ylvästä, isokokoista mustaa tammaa. Käännyin katsomaan ystävääni hymyillen leveästi.
"Se on meidän uusi hevonen", sirkutin iloisena hypähdellen Lissun viereen. Samalla Karma näytti päättävän, että on aika esitellä vähän raviliikkeitä näille tuijottaville akoille.
"Joo näen, että se on hevonen ja se on uusi. Mut siis mikä hevonen se on?" Lissun ääni oli vieläkin vähän epäuskoinen. Nainen oli ollut viikonloppuna pienellä reissulla - jopa kahden päivän vapaa! Sillä aikaa olin ehtinyt raahata uuden hevosen paikalle. Olin aika ylpeä saavutuksestani.
"Se on Kaunakarpalo, eli Karma. Tosi kivasukuinen tamma, hyppää älyttömän hyvin! Se on nelivuotias, vähän ikäisiään jäljessä mut ootas kun näät sen hyppäävän. Ja se on opetettu ajolle ja se osaa kans vetää kuormaa", hölisin innoissani tuijottaen silmät säihkyen Lissua, joka taas edelleen katseli Karmaa kuin ei olisi hevosta ennen nähnyt.
"Mennään tallitupaan niin mä kerron enempi siitä", totesin kiskoessani Lissun mukaani.

Lissu lämpeni ajatukselle Karmasta onneksi aika nopeasti. Vaikka hän on meistä kahdesta se, joka on yleensä ostamassa hevosia ja löytää uusia, jännitin silti hieman reaktiota tähän yllätyshevoseen. Onneksi se kelpasi! Päätin myös esitellä paljon kehumaani Karman hyppytyyliä Lissulle saman tien. Niinpä hätistin naisen armotta rakentamaan hyppykujaa samalla, kun kävin itse hakemassa tamman harjailtavakseni. Pidin sen vain ulkosalla päitsissä ja narussa, ja kuten minulle oli kerrottu, se seisoi paikallaan kuin tatti sateessa laitettuani narun maahan. En sen kummemmin jaksanut hoitaa tai laitella, kun tarkoitus oli kuitenkin vain vähän irtohypyttää Karmaa muutama kerta, eikä edes mitään jättiesteitä.

Kentälle päästyäni taluttelin Karmaa muutaman kierroksen ja jatkoin toimistossa alkanutta juttua aiheesta "näin ostin hevosen ja tällaiseksi sitä on kuvailtu". Lissu katseli tamman liikkeitä ja ainakin ilme oli sellainen, että ilmeisesti hänkin alkoi enemmän lämmetä ajatukselle, vaikka ideaa ei torpattu missään vaiheessa kokonaan. En halunnut joutua palauttamaan Karmaa, koska olin parissa päivässä tykästynyt siihen kovasti. Lämmiteltyäni tamman myös ravissa (ihanaa taluttaa näin jättimäistä hevosta näin lyhyillä jaloilla...) päästin sen irti ja ajoin kohti kujaa. Lissu jäi kentän keskelle tarkastelemaan, miten Karma oikein hyppäsikään.

Ja kyllähän se hyppäsi oikein nätisti. Olin jo Karman ensi kertaa nähtyäni ihaillut sitä, miten se hyppäsi koko kropallaan, mutta säästeli kuitenkin itseään sopivalla tavalla. 80cm esteellä se tosiaan hyppäsi 80cm estettä, ei esimerkiksi metristä okseria. Nostimme Lissun kanssa kujan viimeistä estettä metriin asti ja Karma leiskautti siitä yli nätisti kuin mikä!
"Kyllä se tosiaan hypätä osaa", Lissu naurahti pyydystäessään tammaa - sivumennen sanoen todella vaativa operaatio, kun Karma hypyn jälkeen laukkasi kujasta ulos ja jäi seisoskelemaan kentälle odotellen, mitä seuraavaksi.
"Eikö vaan! Tulee vielä mainio kenttäratsu", totesin virnistäen.
"Mä voin käydä talutteleen tän ja viedä takas tarhaan", Lissu totesi lähtiessään Karman kanssa kohti porttia. Huiskutin hyvästiksi ja jäin purkamaan esteitä - tiesinhän minä, että Lissu lämpenisi! Ainakin olin toivonut kovasti.

Karma is a bitch, kirjoitti narri

Jo tamman talliin tuodessani tiesin, että jonain päivänä joku sanoisi sen lauseen. Sitä päivää ei oikeastaan tarvinnut edes kovin kauaa odottaa, sillä yksi kevään työharjoittelijoista päästi sen suustaan. Noora, maatalouskoululta, oli tuonut Karman sisälle ennen liikutusta. Ja kuulemma tamma oli koko matkan teutaroinut ja kiskonut narua, hyvä ettei ollut irti päässyt.
"Jep, sellainen se on, jos sulla on huono päivä. Eiköhän Pertti sen susta karsi, se kaipasi valjaille pesijöitä", hätistin Nooran tiehensä vähän naureskellen kaulukseeni. Karma osaa olla narttu, mutta vissiin joku unohti kertoa Nooralle, että se on sitä vain, jos käsittelijää vituttaa. Ensi kerralla sitten paremmalla onnella.
"Oot säkin iso kasa mustaa kultaa", hymähdin tammalle harjaillessani sitä karsinassa. Enää sillä ei ollut mitään ongelmaa minkään suhteen. Jos jotain Karma on ehtinyt muutamassa viikossa opettaa niin sen, miten rauhoitutaan nopeasti vaikka olisi millainen päivä. Tamman kanssa eivät tekosyyt kelpaa, vaikka niitä olisi tosi kiva esittää.

Tarkoitukseni oli tänään treenailla pääasiassa laukka-ravisiirtymiä. Alkukäynneissä tamma vaikutti hyvältä, reipas, positiivisen oloinen askellus kertoi, että itsellänikään ei ollut sellaisia piilotettuja skismoja. Ehkä alamme vielä myydä talutusratsastusta Karmalla mainoslauseella "mielialat kerrotaan, piilotetut vitutukset löydetään!"
Keräillessäni ohjia Karma teki sen, mitä se tekee aina. Entinen omistajakin myönsi, että tässä kohtaa ratsutus meni pieleen, kun asialle ei tehty mitään. Tamma painoi päänsä tiiviisti ohjaa vasten niin, että minusta tuntui, että kannattelen sen koko etuosaa käsissäni. Huokaisin, pyysin Karman raville ja nostin jälleen kerran sen päätä ulko-ohjalla. Ei tässä muu auttaisi, kuin kärsivällisyys.

Itse siirtymiset taas tapahtuivat oikein sujuvasti. Tai no, niin sujuvasti kuin voi olettaa hevoselta, joka ei ole hirvittävän herkkä reagoimaan pidätteeseen. Laukannostoista tykkäsin oikein paljon. Niistä kyllä huomasi taas, että Karma kaipaa lisää voimaa takaosaansa, mutta se kuitenkin polkaisi hyvin alleen ja nosti laukan oikein reippaasti. Raviin siirtymisiä jouduin taas valmistelemaan hillittömän kauan - täytyyhän ne valmistella, joku sanoisi, mutta miltä kuulostaa se, että valmistelet puoli kenttää ravisiirtymää ja sittenkin kestää puolet pitkästä sivusta, että hevonen siirtyy raville? Ei ihan siltä, että se onnistui tosi hyvin.
Hinkattua siirtymisiä parikymmentä minuuttia lopetin heti, kun sain yhden hyvän siirtymän tehtyä. Tai hyvänpuoleisen. Se oli toki etupainoinen ja aika tökkäisevä, mutta Karma ainakin reagoi pidätteeseen aika lailla heti sen annettuani. Se oli kuitenkin tarpeeksi hyvä sille, että Karma sai loppuravit ja isot kehut.

"Miten sujui?" talliin päästessäni Lissu tuli vastaan Tuutun kanssa. Pyyhin teatraalisesti hikeä otsaltani pysäyttäen Karman siihen viereeni seisomaan kuin mikäkin "en juuri tehnyt töitä koska en hionnut, toisin kuin sinä"-lehmä.
"Karma nostaa älyttömän hyvin, mutta ne pidätteet, ne pidätteet..." totesin, "pitää varmaan pyytää taas joku pahaa-aavistamaton uhri valmentamaan meitä."

Hevosvoimat parhaat voimat, kirjoitti narri

Vaikka Karman ratsukoulutuksen kanssa asioita oli mennyt pieleen, olin kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että entinen omistaja oli sen opettanut paitsi ajolle, myös vielä parempaa, työajoon! Tamman mukana olivat tulleet länget sille, vaikka epäilin, että joutuisimme teettämään sille vielä ihan omat mittatilauslänget. Vaikka meillä periaatteessa jokainen hevonen osaa vetää kärryjen lisäksi rekeä, käytännössä tilanne ei ole ihan niin mainio. Kunnolla työajolle opetettuja hevosia meillä on vielä vähemmän, vaikka niitä muutama tallissa onkin. Lanaukset sun muut hoidetaan kuitenkin ihan toisenlaisilla heppavoimilla. Nyt halusin kuitenkin kokeilla - ja lisäksi lanaaminen olisi loistavaa treeniä Karman takamukselle! Otin kohteeksemme irtohypytyskentän, se kun oli kaikkein pienin.

Olin itse aika innoissani kokeilemaan pitkästä aikaa kunnolla opetetulla hevosella lanaamista ja se taisi tarttua vähän Karmaankin. Tamma kuikuili karsinan ovesta ulos vähän väliä ennen kuin kääntyi tuijottamaan minua kuin sanoen "vähän vauhtia siihen masiinaan!". Naurahdin hevosen kärsimättömälle ilmeelle, ja kun kävin hakemassa länget ja valjaat. Jouduin hetken muistelemaan järjestystä, miten kaikki puettiinkaan hevoselle päälle ja mitä ei vielä puettu päälle, vaan vasta kun saatiin aisat perään. Lopulta kuitenkin pääsimme ulos.
Ennen kuin aloin kiinnittää aisoja perään kokeilin hieman kaasua ja jarrua. Karma osasi erittäin hyvin työhevosen hommat: kun ohjat olivat molemmin puolin sitä ja tulivat pepun yli kätösiini, se käveli eteenpäin. Kun heitin oikean ohjan hevosen vasemmalle kyljelle ja jätin molemmat ohjat sille puolelle, se seisoi paikallaan.
"Hyvä tyttö!" kehaisin tammaa kävelyttäessäni sen varastolle, jossa säilytimme vähemmän käytettyä tavaraa. Hevosvetoisia työkoneita, aisoja, sensellaisia, joita tulee käytettyä harvemmin. Karma katseli miedon uteliaasti ympärilleen ja varastolle, kun rullasin liukuoven auki. Koska ohjat roikkuivat yhdellä sivulla, se ei kuitenkaan liikahtanut paikaltaan mihinkään. Teki mieli vähän itkeä ilosta.

Karma odotteli rauhassa näpertäessäni aisat paikalleen ja lanan perään. Vähän se käänteli korviaan äänille, mutta ei välittänyt niistä sitten sen enempää, kun sai masiinan liikkeelle. Toki oikeaoppisesti lana olisi varmaan ollut kentällä ja jadda jadda, mutta tätä nyt ei tehtykään kovin usein. Karmaa oli kuitenkin ilo ajaa, se vaikutti ikivanhalta työhevoselta, joka on tehnyt hommaa koko ikänsä. Tamma ei korvaansa lotkauttanut alun ihmettelyn jälkeen ja se toimi kuin ajatuksella niin, että jopa kaltaiseni tampio sai tehtyä sillä hommat! No, onneksi kentän lanaus ei noin periaatteessa eroa ihan hirvittävästi, oli edessä sitten mönkijä tai hevonen, noin kuvioinniltaan.
Tästä saisi kyllä mainion työhevosenkin, kun se näin nuorella iällä on näin pätevä tekemään hommia. Mutta meille Karma tuli kenttäratsuksi, kaikesta huolimatta. Se veti lanaa perässään tasaisesti, vakaata tahtia ja kääntyi silloin ja siihen suuntaan, kun sitä vain pyysin. Tulos ei ehkä ollut se paras, kevätkelistä ja kuskista johtuen, mutta osittain senkin takia olin valinnut uhriksemme irtohyppykentän. Se ei ole niin kovassa käytössä ja se on helppo lanata uudelleen mönkijällä. Vaan eipä kenttä pahalta näyttänyt, kun pyysin tammaa pysähtymään portille!

Jätin lanan varaston oven eteen ja komensin Santeria siirtämään sen jollain kurin takaisin varastoon. Itse lähdin kävelyttämään Karmaa vielä kymmeneksi minuutiksi pihamaalle, jotta se saisi ansaitsemansa loppuverkat. Tamma puhisi jonkin verran ja oli selvästi hikinen, mutta aika tyytyväisen näköinen itseensä. Sisälle viedessä jätin valjaat ja länget odottamaan, kun pesin Karman ja loimitin sen kuivatusloimilla. Karsinaansa tamma sai palautusmehun, toisin sanoen melassivetensä. Sitten vain pesemään valjaista... Se kaikkein tylsin osuus tässäkin hauskuudessa!