Karmankauppa VH19-018-0570

26.08.2022 vanha rouva laskettiin ikivihreille niityille.

Nimi	Karmankauppa "Karamelli"	Kasvattaja	Hiivurin Suomenhevoset, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	159cm, tummanpunarautias	Meriitit	Ch, KTK-II, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-III
Syntynyt, ikääntyminen	s. 31.05.2019, 28v satunnainen (4v 21.06.2019)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 110cm / 100cm / CIC1

20.06.2019 nuori tamma edusti ensimmäisen kerran palaten edustustehtävistään kotiin KTK-II -palkittuna.

VSR Rotunäyttelyt II-palk. (tuom. Crimis)

20.11.2019 hiivurilaisemme palkittiin SLA-I -palkinnolla!

31.01.2020 punamultamurullemme myönnettiin Championin arvonimi.

15.08.2020 Karamelli palkittiin KRJ-I -palkinnolla!

25.11.2020 tamma palkittiin KERJ-III -palkinnolla.

31.12.2020 raudikko sai uuden sulan hattuusa ERJ-I -palkinnon myötä.

Pää- ja rakennekuva © Stjarna, liikekuvat © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Karamelli oli hieman ”Lissu haluaa, Lissu ostaa” -ostos, johon narri ei välittänyt puuttua. Myöhemmin narrinkin oli myönnettävä, että hiivurilainen hevonen oli nappiostos, eikä pelkästään sukunsa vuoksi. CIC1-tasoinen, lahjakas ja kapasiteetikas tamma melko komeilla (vaikkakin matalanpuoleisilla) liikkeillä! Sekä loppumattomalla ruokahalulla yhdistettynä turhankin tehokkaaseen rehunkäyttöön.. Karamellin lempinimi on vähän ironinen, raudikko on oikeastaan pieni porsas, joka tuntuu turpoavan jo ruoan näkemisestä. Ikuisella laihiksella oleva hevonen onkin vähän nyrpeä ja kiukkuinen, etenkin ruoka-aikoina, mutta minkäs teet. Onneksi liikettä, laatua ja vähän kaikkea muutakin löytyy yllin kyllin, eikä Karamelli loppupeleissä jaksaa kovin kauaa mököttää. Yleensä.

Sääntö numero yksi; älä hyvänen aika mene Karamellin ja ruoan väliin. Sääntö numero kaksi; älä vie Karamellia turhan lähelle muita hevosia. Raudikko on äärettömän tarkka omasta tilastaan ja etenkin ruoastaan; valitettavasti tamma saattaa ihan purra tai liiskata ihmisen seinää vasten tunkiessaan syömään NYT. Onneksi väkirehut saa annettua ulkopuolelta ja heinät puskettua karsinaan pelkällä oven avaamisella. Muiden hevosten lähelle Karamellia ei lasketa (paitsi ratsastettaessa, jolloin tamma sietää seuraa, tai trailerissa/rekassa väliseinän suoman rauha turvin), sillä tähän päivään mennessä raudikko ei ole sietänyt ketään, paitsi emäänsä nyt sen ajan mitä maitoa joi. Itsenäistyttyään Karamelli myös itsenäistyi, vähän liiankin kanssa.
Kunhan muistaa nämä seikat ei Karamellin kanssa ole ongelmia. Ihmisten kanssa tamma toimii kyllä moitteetta ollen oikeastaan aika hellyydenkipeä hevonen; mikä olisikaan pitkää harjaushetkeä parempaa ajanvietettä? (”Syöminen.”) Matolääkkeet läsipää ihan hotkaisee, eikä herkkuja todellakaan anneta kädestä. Kavioita puhdistettaessa sekä kengitettäessä Karamelli saattaa vähän nojata ihmiseen, mutta lopettaa kyllä kertakomennuksella. Muutoin raudikko on ongelmaton käsitellä; kaikki pesemisestä varustamiseen, klippaamisesta raspaukseen, korvakarvojen siistimisestä hännän letitykseen ja niin edelleen sujuu vaivattomalla rutiinilla. Hevosen perusilme voi olla vähän happamanpuoleinen, mutta siitä ei kannata välittää; Karamelli kyllä sulaa ja ajan yhteisten työtuntien myötä, eikä tosiaan jaksa mököttää koko päivää.
Talutettaessa Karamelli lähtee tasan tarkkaan jokaisen ruohotupsun ja koivunlehden perään, jos vain saa tilaisuuden. Lisäksi tamma on turhan herkkä potkimaan, jos toinen hevonen kulkee liika likeltä. (Tämän takia Karamellin hännässä on ihan valtava punainen rusetti aina, kun se viedään kotipihaa pidemmälle.) Naru turvan ympärillä läsipäämme kävelee nätisti, melko nyrpeän näköisenä, mutta nätisti.

Karamellin liikkeet saisivat olla vähän korkeammat, mutta muuta vikaa niissä ei olekaan. Suorat, väljät, tahdikkaat ja elastiset, hyvä tasapaino ja työntö takaa – siis silloin, kun tamma suvaitsee liikkua. Kahden energisen hevosen jälkeläiseksi läsipäämme on harvinaisen vastahankainen, mitä liikkumiseen tulee. Mummohölkköily nyt kelpaa aina, ja jostain syystä muut hevoset ovat ihan OK silloin kun ratsastaja keikkuu Karamellin selässä.
Yleensä Karamellin saa potkustartata puoliväkisin. Pohkeelle ja vähän kaikelle hidas, tahmea, pitkänä makkarana ilman takaosan työntöä liikkuva hevonen ei todellakaan vaikuta vakavasti otettavalta kilparatsulta, mutta uskokaa pois, sitä Karamelli on! Kun tamma tajuaa, ettei ratsastaja päästä sitä helpolla, vaan tässä täytyy tehdä töitä, niin niitä töitähän Karamelli sitten tekee. Vastustelematta, sellaisella tunteen palolla ja yritteliäisyydellä, että heikompaa hirvittää. Älykkäänä hevosena raudikko on hoksannut, että tekemällä pyydetyt asiat pääsee paljon nopeammin huilimaan kuin haraamalla vastaan.
Koulutyöskentelyssä tamman valtti on sen tasaisuus, sekä vahvat laukanvaihdot. Mitään isompia kompastuskiviä raudikolla ei ole, se osaa sen minkä osaa eikä haparoi enää missään. Isoin karisma puuttuu, joten yleensä Karamelli tekee tasaisen hyvän radan, saattaa sijoittua, mutta harvemmin voittaa. Perusvarma, perushyvä hevonen.

Esteillä Karamelli kieltää saman tien huomatessaan, ettei ratsastaja ole tilanteen tasalla. Miksi ihmeessä huhkia ja hyppiä, jos ratsastajaan ei ole aivan varma, mennäänkö nyt yli vai ei? Jämäkkä ratsastus sekä tarpeeksi aktiivinen laukka pitävät huolen, että esteet ylittyvät. Karamellin tekniikka on perushyvä (jalat roikkuvat heti, jos laukka hiipuu, kunnon laukasta Karamelli myös hyppää kunnolla jalkansa nostaen, selkäänsä ja kaulaansa käyttäen), hyppy on vähän hidas, mutta tasapainoinen ja pyöreä. Mikään ketterin estehevonen Karamelli ei ole, kovin tiukkoja kurveja ei kannata tehdä. Tamma on kuitenkin haka tekemään virheettömiä, siistejä ratoja, kunhan siltä sellaista vaatii. Lisäksi Karamelli osaa korjata vähän omia ja ratsastajansa virheitä sekä kammeta itsensä yli vähän heikommastakin lähestymisestä. Varmajalkainen tamma on loistokumppani etenkin maastoesteillä; niistä Karamelli nauttii niin paljon, että liikkuu herkemmin omalla moottorillaan ja tuntuu jopa tykkäävän maastoestetreeneistä.
Mikäli Karamellin ottaa mukaan porukkamaastoon, tamman on ehdottomasti oltava kärjessä. Ei se muita hevosia potki tai pure (onneksi!), vaikka sellaista voi talutettuna yrittääkin. Laukkapätkillä pullataikinaisemme kuitenkin toteaa ”paskan marjat” lähtien ohittamaan joka ikistä edelleen olevaa hevosta, sai siihen lupaa ratsastajalta tai ei. Sen kerran, kun tämä haluaa liikkua, se on ryöstölaukka.. Joten; ei Karamellia muualle kuin kärkeen. Sitten tämä toimii maastoratsuna moitteetta, yksin tai porukassa.

Jos Karamellia ei lastaa asenteella ”menet kyytiin NYT”, hevonen jää lastaamatta. Karamelli on mestari kävelemään ohi rampista, peruuttamaan viime hetkellä tai ihan vain liimaamaan kavionsa kenttään. Kun hevoselle kertoo heti ensi askeleella, ettei pelleilyyn ole varaa, Karamelli astelee nätisti joka kuljetusvehkeen kyytiin. Matkaseura ei haittaa, kunhan välissä on umpinainen väliseinä; Karamelli kyllä näykkii ja ihan puree, jos vieras turpa tunkee liian lähelle. Onneksi matkustaminen sujuu muuten hyvin, raudikko ei ole stressaavaa mallia.
Voitontahtoa läsipäältä ei löydy, mutta hinku päästä takaisin kotiin ja syömään on vahva. Kun Karamellilta vaatii keskittymistä ja kunnon suoritusta tamma tekee kaikkensa – sitten päivä on nopeammin ohitse. Sitä paitsi onnistuneesta suorituksesta saa yleensä jonkin herkkupalan..! Mikäli ratsastaja ei vaatimalla vaadi tammalta liikettä, hyppyä tai yhtään mitään, voi olla varma, että Karamelli alisuorittaa itsensä ulos koko kisasta. Kas silläkin tavalla pääsee nopsaan mutustelemaan kotimatkaheiniä. Mutta jos vaadit, teet selväksi, että nyt kisataan, niin Karamelli myös kisaa – ja antaa ihan hyvän vastuksen muille, etenkin maastoesteillä. On tässä kuitenkin sen verran kisahevosen päätä, vaikkei raudikko kisatilanteista sillä tavalla syty ja nauti kuin osa hevosista tekee.

Sukutaulu

i. Ch Kohtalonkauppa ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I sh, prn, 162cm	ii. Kohtalonpilkka evm, sh, rn, 158cm	iii. Kiusanhenki evm, sh, rt, 1664cm
		iie. Kristallipallo evm, sh, trn, 152cm
	ie. Punahilkka evm, sh, prn, 160cm	iei. Hermoheikko evm, sh, vprn, 165cm
		iee. Punaposket evm, sh, tprt, 152cm
e. VIR MVA CH Viimeinen Houkutus ✝ VSN Ch, KTK-I, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I sh, rt, 158cm	ei. Hornan Tuutti evm, sh, vrt, 158cm	eii. Paholaisen Apuri evm, sh, prt, 154cm
		eie. Hiiren Hiljaa evm, sh, tprt, 153cm
	ee. Rakkauden Voima evm, sh, rt, 156cm	eei. Erilainen Voima evm, sh, vprt, 157cm
		eee. Vilmastiina evm, sh, rt, 154cm

Jälkeläiset

s. 26.02.2020 sh-o. Idänmiekka, i. Turmeltajan Idänkauhu, om. Sorel (VRL-00884)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

26.06.2019 Maastoestevalmennus, valmensi enna

Tätä valmennusta odotin innolla. Olin menossa ensimmäistä kertaa kauppojen teon jälkeen katsomaan Karamellia. Lissu talutteli tammaa pihapiirissä ja moikattuamme ja vaihdettuamme nopeasti kuulumiset lähdimme yhdessä kävelemään maastoesteille päin. Lissu nousi Karamellin selkään ja aloitti pikkuhiljaa alkuverryttelyn. Seurasin mielenkiinnolla kasvattini ravia ja huomasin miten hyvin Lissu osasi vaikuttaa tahmeahkoon tammaan. Ratsastaja ei päästänyt Karamellia helpolla, eikä tammakaan ratsastajaansa. Pilveettömältä taivaalta paistava aurinko ei helpottanut yhtään muutenkin hikistä alkuverryttelyä. Kovan työskentelyn jälkeen Lissu sai Karamellia aktivoitua ja askelkin piteni huomattavasti alkuun verraten. Laukassa pyysin ratsastajaa istumaan kevyessä istunnassa ja pyytämään ratsuaan reippaasti eteen. Karamelli yritti hidastella aina kun koki mahdollisuuden koittaneen, mutta tamman laiskuuteen tottunut Lissu reagoi hidasteluun hyvin. Alkuverryttelyn jälkeen pyysin ratsukkoa ottamaan muutaman verryttelyhypyn pienille tukeille ennen varsinaisiin tehtäviin siirtymistä. Lissun ohjattua Karamellin ensimmäistä tukkia kohti, tamma heräsi kuin koomasta ja venytti askeltaan. Verryttelyhypyt sujuivat ongelmitta ja ratsukko sai hetken hengähtää pitkin ohjin kävellen.

Aloitimme hyppäämisen mökki- ja risuesteistä. Lissu ratsasti hevostaan oikein siististi, eikä minun juurikaan tarvinnut keskittyä ratsastajan istuntaan tai virheisiin. Hän käsitteli ammattitaitoisesti nuorta suomenhevostammaa ja osasi hyvin ennakoida tamman liikkeitä. Mökkiesteelle Karamelli hyppäsi alkuun muutaman hieman epävarman hypyn, mutta ratsastajansa roihkaisun avulla se sai varmuutta hyppyihin. Risuesteelle Karamelli oikein imi ja Lissu sai melkein jopa pidätellä ratsunsa menohaluja. "Hyvin, pysy vaan kevyessä istunnassa koko ajan, nyt kun maastoesteillä ollaan", huomautin Lissua joka lähestyi estettä satulassa istuen. Mökin ja risuesteen sujuessa ongelmitta vaihdoimme tehtävää Seuraavana ja viimeisenä tehtävänä harjoittelimme alashyppyä veteen. Karamelli oli vedessä vielä melko kokematon, joten tätä oli hyvä treenata tänään. Aloitimme ensin laukkaamalla muutaman kerran veden läpi ilman hyppyjä. Karamelli meinasi ensi yrittämällä stopata vesirajaan, mutta Lissu sai kannustettua tamman astumaan veteen ravissa ja nostamaan laukan vedessä. Karamelli tuntui innostuvan roiskuavasta vedestä ja seuraavalla kierroksella laukkasi innokkaana veteen. Kun vesi elementtinä alkoi tuntua jo turvalliselta, otimme harjoitukseen mukaan alashypyn. Karamelli ei enää jännittänyt ollenkaan ja suoritti tehtävää intoa puhkuen. Lissu vaikutti todella tyytyväiseltä nuoreen hevoseensa, joka näytti jälleen olevansa oikein mainio kenttähevonen. Lopetimme valmennuksen muutaman alashypyn jälkeen, ettei Karamelli väsyisi liikaa. Lissu keventeli hetken loppuraveja ja hyppäsi sitten selästä alas taluttamaan loppukäynnit. Kävelin Lissun vierellä jaaritellen niitä näitä ja keskustellen heidän suunnitelmistaan kasvattini kanssa. "Ilmoittele, jos tarvitsette joskus toiste valmennusapua, tuun oikein mielelläni", huikkasin vielä ennen kuin poistuin tallilta.

12.09.2019 Lupaava et lahjakas, kirjoittanut Lissu T.

Okei, ehkei tämän ikäisestä hevosesta pitäisi enää puhua ”lupaavana”, mutta puhun silti. Karamelli kun on toistaiseksi kisannut kohtalaisen vähän, säästeliäästi. Meillä on ollut kammottava kiire, joten kisahommat ovat olleet vähän mitä sattuu. Syksyn kisoista on kuitenkin lähtenyt kotiin ruusuke poikineen, vieläpä kaikista kolmesta lajista, joita me Karamellilla kisaamme! Kaiken tämän kehumisen jälkeen pitäisi ehkä olla mainitsematta siitä, että raudikkomme on potkustartattavaa mallia eikä menestys todellakaan ole itsestään selvä juttu hevosen kapasiteetista huolimatta, mutta.. mutta. Eikä tammalla oikeastaan ole edes kisahevosen luonteenlaatua se tahtoo kotiin syömään, ei kunniakierrokselle. Pysyn silti lausunnostani lupaavasta ja lahjakkaasta hevosesta, sillä onhan Karamellilla nyt kykyä kapasiteettia taitoa ja ties mitä! Vaikkei juurikaan (voiton)tahtoa.

Orastavan kilpauramenestyksensä lisäksi Karamelli on käynyt näyttäytymässä kantakirjatuomarien edessä. Tuomaristo oli tammasta hyvin yksimielinen; 18 + 18 + 18 + 18 = 72 pistettä ja RKTK-II. Olemme kuitenkin narrin kanssa jo alustavasti pohtineet, että Karamelli vaatii vastaparikseen aavistuksen sporttisemman orin, jahka varsat ovat hamassa tulevaisuudessa ajankohtainen asia. Kaulassakin olisi vähän parannettavaa, ja onhan noita pikkuvikoja ja joskus vähän isompiakin joka hevosessa, kun lähtee katsomaan. Rautiaamme on kuitenkin ihan katseenkestävä, kauniskin hevonen, jonka rakenne ei ole rajoittanut käyttöä mitenkään. Liikemekaniikassa olisi vähän parannettavaa. Täydellinen Isäoriehdokas on siis korrekti sporttimalli, jolla on näyttävät, hyvät liikkeet, eikä ainakaan kovia paljoa huonompi kapasiteetti kuin mitä Karamellilla itsellään (10cm myönnytys rataesteillä on vielä ihan okei). Tämä nyt on kuitenkin aika pitkän kuusen haihattelua, kun aiottu emätamma on vasta startannut kilpauransa.

04.10.2019 Ei sitten, kirjoittanut Lissu T.

’Koeta nyt hyvä hevonen liikkua’. Kas siinä ajatukseni tältä aamulta napakaksi lauseeksi tiivistettynä. Olin napannut Karamellin liikutukseen heti ensimmäisenä, soveliaan aamuruokasulattelun jälkeen (sen ajan tein tallitöitä, toimistojutut saisivat odottaa iltapäivään). Tarhassaan ylhäisessä yksinäisyydessään mököttänyt tamma ei vahingossakaan tullut minua vastaan sieltä peränurkasta, vaikka kuinka huhuilun ja houkuttelin. Kyllähän Karamelli arvasi, että töihin tässä joutuu, kun näin äkkiä ulosmenon jälkeen tullaan takaisin sisälle hakemaan.

Mummohölkkätahdilla, startti yskien ja käsijarru päälle hirttäytyneenä läpi alkuverrytellen puksuttanut hevonen ei muistuttanut vähääkään sitä helppo A -tason kouluhevosta, jonka kanssa minä ja narri olimme napsineet jo kiitettävän määrän ruusukkeita. Karamellin tosin saa käytännössä aina potkaista käyntiin, tänään se startti vain oli tavallistakin hankalampaa. Hidas, tahmea hevonen, joka kyllä asettui ja taipui, muttei järin suurella yrityksellä tai panostuksella. Kulmien ratsastaminen ei ole hetkeen tuntunut näin haastavalta! Pysähdyksissä raudikon takaosa jäi pitkälle taakse, ei tosiaankaan tullut rungon alle. Muutenkin se takaosan aktivointi jäi hellyttäväksi yritykseksi lähes koko treenin ajaksi. Vasta viimeiset kymmenen minuuttia Karamelli ihan oikeasti liikkui eikä vain teeskennellyt liikkuvansa. Meillä on Karamellin kanssa todellakin ollut parempiakin treenejä. Mokoma tuntui kaatuvan lapansa päälle mutkissa, ravi oli ponneton, vetelä yritys, laukka ei rullannut ja tuntui hiipuvan olemattomiin kolmen askeleen jälkeen ja.. Ei, tässä ei ollut yksinkertaisesti mitään kehumista. Edes siinä viimeisessä kymmenessä minuutissa, jonka ajan Karamelli liikkui, sekin oli jotenkin kiukkuisen uhmakasta ja hännän huiskinnan säestämää.

07.10.2019 Kyllä sittenkin, kirjoittanut Lissu T.

Aktiivinen laukka, hevonen taipuu rehellisesti kaarteessa eikä valahda lapansa päälle, se aktiivinen laukka edelleen, askel toinen kolmas neljäs ja ponnistus pystylle, pystyltä melko suora reitti okserille ja okserilta suunnanvaihdon kautta pitkä tie pysty – okseri -linjalle, vielä laine ja viimeinen pysty. Ei turhan tiukkoja kurveja tällä hevosella, Karamelli ei ole mikään kolikon päällä kääntyjä. Ja pohkeita, se laukka, hevonen meinaa hyytyä. Haparointia sarjalla, okseri kolahtaa, mutta puomi taitaa pysyä ylhäällä. Loppurata, ne kaksi viimeistä estettä, menevät paljon paremmin. Taputan Karamellon kaulaa, siirrymme raviin.
”Linja pitää ottaa uusiksi, se hyytyi.” narrin ääni on vähän pitkästynyt.
”Niin hyytyi, tätä saa tosissaan potkia käyntiin tänään.”

”Se kyllä hyppää hyvin, ei se ihan hutiostos ollut. Oma moottori olis kyllä kova sana. Jos otat ton linjan ja lankun vielä metrikymppinä? Sitten vois hypyt olla hiljalleen tässä.” narri oli irrottautunut hevosten liikuttamisesta leikkimään puominnostelijaa. Ja ihan selkeästi kertomaan minulle, mitä pitää tehdä ja miksi, aivan kuin en itse tietäisi. Rautias ratsuni ravasi eteenpäin kohtalaisen reipasta tahtia, kerran jouduin kertomaan tammalle, että nyt pitää ihan oikeasti ravata, edelleen, vieläkin. Ettei nyt vielä lopeteta. ”Minähän sanoin, että Karamelli on hyvä ostos. Suku antoi olettaa paljon, ja olihan tämä tosi korrekti varsa, vaikka vähän tankkerimalliseksi kasvoikin. Tai siis, vankaksi. Vähän sporttisempi ori niin varsoista tulee aika muikeita, emä on niin hieno ja osaava.”
”Se oma moottori.”
”Ole nyt hiljaa siitä moottorista.” Ja totta kai Karamelli juuri silloin hidasti, kokeili, onko pakko ravata, tarvitseeko kantaa omaa päätä, käyttää vatsalihaksia, voisiko takaosan antaa laahata. No ei, ei, ei! Hevonen oli kevyesti hionnut, oma paidanselkämykseni taas oli sen verran märkä, että paita oli varmasti tummunut jokusen asteen.

Nostin taas laukan, laukkasin kierroksen kenttää ympäri, lähestyin linjaa. Suorassa, hevonen avuilla, ei kiemurtelua, laukka rullasi. Yksi kaksi kolme hyvä ponnistus, yksi kaksi kolme toinen hyvä ponnistus. Ei koluuttelua. Katse lankulla, laukan rytmi säilyi, Karamelli ylitti lankunkin varmalla tyylillä.
”Voi että kun se hyppäis vähän nopeampaa eikä jäis leijumaan, uskomattoman hidas hyppy! Tyyliarvosteluluokat vois olla tätä hevosta varten.” narri oli kyllä oikeassa. Taputin Karamellin nihkeänhikistä kaulaa, siirryin taas raviin, annoin hieman pidemmät ohjat. Tamma venytti heti kaulaansa, lennon letkeä ravi eteni ihan hyvässä tahdissa nyt kun Karamelli tiesi sen urheiluosuuden olevan takana. Hirmu älykäs hevonen. Vähän turhankin kanssa.
”Tiedätkö, kaiken kisaamisen ohella tän vois oikeastaan viedä jo SLA:han näytille. On tää mun mielestä sen verran valmis, eikä sitä tiedä, miten tää tästä vanhuuttaan veltostuu.”
”Sinä sitten esität sen, sun pakkosaada-ostokses”, narri ilmoitti. Näytin kieltäni ystäväni loittonevalle selälle ratsastaessani vähän askeleen pidennystä aavistuksen vastahankaisella Karamellilla. Työosuuden piti olla jo ohi, mitäs tämä on olevinaan, ihminen?!