Kuolinsyy VH18-018-0082

NimiKuolinsyy "Olli" KasvattajaEinari Ahven, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri139cm, tummanrautias MeriititKTK-II
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 10.12.2017, 11v
satunnainen (3v 31.12.2017)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
he A / 100cm / 100cm / helppo

31.03.2018 järjestetyssä ylimääräisessä, kantakirjakelvottomien hevosten tilaisuudessa Ollipoika palkittiin P-suunnalle KTK-II -palkinnolla pisterivillä 19 + 18 + 18 + 18 = 73p.

Rakenne + pää © Kati, liikkeet © VRL-01080

Luonnekuvaus

Olli on vähän sellainen suomijuntti, joka yrittää sanoa painavan sanansa joka asiaan, on hieman mukavuudenhaluinen ja menee siitä mistä aita on matalin. Ori kuitenkin on myös sinnikäs ja peräänantamaton työmyyrä, ja kun sen saa vain aseteltua oikealle työntekotuulelle se on oikein näpsäkkä peli. Raudikolla on vähintään kerrostalon kokoinen ego, mitä tulee toisille hevosille pullisteluun ja se muistuttaakin paljon shetlanninponia niistä huvittavista tarinoista, joissa metrin korkuinen poni komentaa parimetristä shireä. Aivan samoihin lukemiin ei päästä, mutta Olli kyllä simputtaa surutta itseään suurempia hevosia mennen, tullen ja palatessa.

Ihmisille ori on oikein kiva hoidettava, ei mikään halipusuponi vaan suomalaisen jäyhä jököttäjä, eli ei se oikein liiku mihinkään (vaikka pyytäisi), eikä tee tuhmuuksia. Kaviot eivät meinaa nousta betonilta sitten millään, kun niitä yrittää puhdistaa tai kun Ollia yrittää kengätä, mutta siinäpä onkin sitten se suurin vika. Muutoin raudikko lähinnä olla möllöttää, kun sitä harjailee ja laittelee, se ei suhtaudu intohimoisesti sen kummemmin rapsutuksiin kuin satulointiinkaan. Salainen paikka tosin on etusten välissä, josta hinkkaamalla Ollin ylähuuli alkaa elää hieman omaa elämäänsä. Muut hevoset sen sijaan saavat orin egon heräämään eloon, ja silloin tallissa riittää hirvittävää huutoa ja kavioiden kapsetta, kun Olli tekee ketjuissakin parhaansa näyttääkseen kaikille, kuka täällä oikein määrää. Kengittäjä meinaa kirota orin kasvattamia juuria aina, kun koettaa nostaa raudikon kinttuja, mutta sentään se ei kisko niitä pois, kun jalka on kerran saatu ylös. Eläinlääkäri on Ollille yksi hailee ja se kerääkin paljon kehuja siitä, miten sitä ei ole tarpeen rauhoittaa oikeastaan mihinkään perustoimenpiteisiin.
Taluttaessa Olli on hidas. Se vaatii ketjun turvan ylitse, sillä saadessaan päähänsä mennä johonkin, mihin sen ei haluta menevän sen kallo muuttuu kiveksi ja pelkkä päitset ja naru -yhdistelmä ei riitä estämään oria. Napakka komento ketjusta kiskaisten, ei tietenkään väkivalloin, mutta tarpeeksi lujaa, palauttaa Ollin mieleen marssijärjestyksen.

Olli on hidas pohkeelle ja erittäin taitava nojaamaan ohjalle. Se kyntää etuosallaan maata taidokkaasti ja sen pää painaa monta kymmentä kiloa käsissä, jotka puutuvat välittömästi jos ei heti alkukäynneistä lähtien ala pontevaa kampanjaa orin keventämiseksi. Ollin kanssa toimivat kaikki asiat, jotka vaativat siltä nopeaa reagointia ja vaihtuvat nopeasti. Alkuun se ei tietenkään reagoi niin nopeasti, kuin mitä siltä vaaditaan, vaan siirtymisissä menee muutama askel, voltit saattavat muistuttaa muodoltaan enemmän soikioita ja kas kun ori ei ravaa aitaan pahki. Siitä ei kannata välittää, vaan pyytää vain Ollilta heti sen hidastettua käyntiin siirtymää raviin eikä jäädä odottelemaan edes sitä kahta askelta - ne tulevat kyllä vain Ollin hitauden mukana.
Herkisteltynä ori on varsin mukava työkaveri: sen vahvuuksia ovat tasaisuus ja säännöllinen liike. Olli reagoi kaikkeen mukavan letkeästi, ei sinkoa menemään kentän toiseen päähän tai tee äkkipysähdystä ja se antaa virheitä anteeksi runsaalla kädellä. Ori ei ehkä huimaa ketään energisyydellään ja höyhenenkeveydellään, mutta se on varma, tasaisesti askeltava pikkuhevonen, joka tekee pyydetyt asiat kiltisti, vaikka sillä ei erityisempää intohimoa hommaan olekaan.

Hypätessä korostuu ehdottomasti se, miten tasainen dieselveturi Olli onkaan. Aikaluokat ovat täyttä painajaista, mutta mikäli tavoitteena on saada siisti ja ehjä rata ilman este- ja aikavirheitä on Olli kuin kone. Sen laukka on tasainen, mutta säädeltävissä - joskin aivan ääripäihin se ei yllä, vaan rata kannattaa suunnitella niin, että orin kanssa ei tarvitse tehdä mitään jättisuuria laukan pidennyksiä tai lyhennyksiä. Olli hyppää varmalla tyylillä, se korjaa auliisti ratsastajaa ja ori olisikin unelma kenelle tahansa liian isoihin luokkiin liian aikaisin tähtäävälle ratsastajalle. Jos osaa roikkua kyydissä ja ohjata edes sinne päin, raudikko tuo ratsastajan maaliviivalle vailla puomikosketuksia. Epäilemmekin, että kyllin taitavalla ratsastajalla Ollilla riittäisi paukkuja 120cm luokkiin, mutta koska ori on sen verran kääpiö ja olemme sen verran tampioita, haluamme säästellä raudikkoa.
Porukkamaastoissa Olli ei missään nimessä osaa käyttäytyä. Sillä menee liikaa aikaa testosteronihuuruiseen kukkoiluun ja yrityksiin komennella kavereita ja porukkamaasto on ainoa tilanne, jossa Olli pomppii hallitsemattomasti edestakaisin, sivulle ja vielä pystyynhyppiikin - joskaan ei korkealle, mutta kuitenkin. Yksin maastoillessa Olli sen sijaan toimii kuin junan vessa, sitä eivät hätkäytä työkoneet tai marjastajat, onpa sen kanssa jouduttu nokikkain hirvenkin kanssa. Orin kanssa on miellyttävää maastoilla, oli kyse sitten rennosta retkestä tai maastoesteistä. Maastoesteradalla on aika ajoin tuskaista saada Olli liikkumaan kyllin reippaassa temmossa, jotta aikavirheiltä vältyttäisiin, mutta tähän päivään mennessä se ei ole kieltänyt eivätkä sen jalat ole hipaisseet kuin risuesteen risuja.

Kisapaikat ovat hieman haasteellisia, sillä muuten niin asiallisesti käyttäytyvä Olli tuntuu unohtavan, että paikalla on myös ihmisiä ja se huomaa vain kaikki ne hevoset, jotka sen pitää saada ruotuun. Niinpä ori onkin lähinnä ärsyttävä huutaja ja pomppija erityisesti käsihevosalueella, sitä joutuu komentamaan koko ajan eikä se siitä huolimatta yleensä pysy paikallaan. Verkassa ratsastajalla riittää töitä pelkästään siinä, että saa Ollin kuuntelemaan sen sijaan, että se kaiken aikaa on menossa jonkun takamusta puremaan. Mitä suurempi verkka-alue, sen helpompaa se on, sillä kyllin suurella verkka-alueella kun muut ovat kauempana Olli keskittyy paremmin omaan juttuunsa. Suoritukset menevät yleensä kohtalaisen hyvin, jos eivät loistavasti, sillä yksilötyötä tehdessä ja avuilla ollessaan orilla ei ole mitään syytä tehdä asioista numeroa.

Sukutaulu

i. Kyytaivas
evm, sph, trt, 137cm
ii. Taikatanssi
evm, sph, rt, 144cm
iii. Metka-Vimpula
evm, sph, prt, 136cm
iie. Kaislaulu
evm, sph, prt, 145cm
ie. Kalpeeveen Kyytär
evm, sph, m, 146cm
iei. Kärmekäs
evm, sph, m, 147cm
iee. Kalpeeveen Kaipuu
evm, sph, trt, 140cm
e. Kuumurhatar
evm, sph, tprt, 147cm
ei. Päiväpimeä
evm, sph, prt, 138cm
eii. Auringonpimennys
evm, sph, mvkk, 145cm
eie. Pikku-Töyhtö
evm, sph, prn, 139cm
ee. Juonijalava
evm, sph, rt, 141cm
eei. Huolen Haiku
evm, sph, vprt, 139cm
eee. Havuveen Juksu
evm, sph, rt, 144cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Kyytaivas oli tummanrautias 137cm korkea pienhevonen jolla oli erittäin hyvät tyypit, se oli ryhdikäs, sillä oli sopusuhtainen hieman avo runko, leveähkösti asettunut kaareva kaula, korkea pitkä säkä, loiva lapa sekä pitkähkö pyöreä lautanen. Etusissa oli yhyet vuohiset ja ne olivat hieman suppuvarpaiset, takajalkojen asennot olivat hyvät. Nuorempana Kyytaivas menestyi laatuarvosteluissa hyvin nelivuotiaana sijoittuen kahdeksanneksi ja ollen toiseksi paras pienhevonen ikäluokassaan. Ori kilpaili metrin ratoja esteillä sekä helppoja kenttäluokkia, kouluratsastuksessa sillä oli allaan muutamia helpon B:n ja A:n luokkia. Kyytaivaan liike oli puhdasta ja tahdikasta, mutta hieman lyhyttä, joskin laukan venyvyys oli parempaa. Hyppy orilla oli hyvä, se oli rohkea, ponnisti terävästi ja piti huolta jaloistaan, mutta ei aina selkänsä käytöstä. Kuumuva, energinen Kyytaivas oli kiltti ja yksinkertainen hevonen, mutta liikutuksen ja puuhailun pysyessä monipuolisena ja mielekkäänä se ei kehittänyt pahoja tapoja.
Jalostuksessa Kyytaivas oli suosittu pienhevonen ja se saikin 72 jälkeläistä. Ori periytti hyvää rakennetta ja kapasiteettia erityisesti esteille ja kenttään, kouluratsastuksessa jälkeläisten liike ei ollut aivan huippuluokkaa. Jälkeläisistä löytyi myös sopivasti vireyttä luonteesta ilman, että ne olisivat olleet sähikäisiä. Kyytaivas kuoli 26-vuotiaana.

ii. Taikatanssi, 144cm korkea raudikko-ori oli järjestelmällisesti nuoresta asti rakennettu kilpahevonen. Se peri vanhemmiltaan hyvän rakenteen ja sai varsanäytteyistä ensimmäistä palkintoa joka vuosi. Rakenteeltaan Taikatanssi oli ryhdikäs, sillä oli erittäin hyvät tyypit, kaunis pää, hyvin asettunut kaareva kaula, loiva lapa, korkea säkä, sopusuhtainen pyöreä runko, pitkähkö pyöreä lautanen. Jaloissa sanottavaa löytyi vain aavistuksen suppuvarpaisista etusista. Tahdikkaat, elastiset ja joustavat liikkeet, joissa oli hyvä yliastunta ja paljon säätövaraa nuoresta alkaen keräsivät paljon kehuja. Taikatanssi menestyi jo nuorena, kolmevuotiaana se oli laatuarvostelun yhdestoista, nelivuotiaana kolmas ja viisivuotiaana toinen, kahtena viimeisenä vuonnaan ollen myös lupaavin estehevonen. Kasvattajakisassa Taikatanssi sijoittui toiseksi ja aikuisena se kisasi 110-120cm ratoja sijoittuen säännollisesti. Ori oli myös kahtena vuonna pienhevosten estemestari. Luonteeltaan Taikatanssi oli hieman itsepäinen ja kipakka hevonen, mutta se oli myös työteliäs ja erittäin yhteistyökykyinen, kunhan sitä kohdeltiin reilusti ja hyvin. Ori kantakirjattiin sekä pienhevosena ykköselle, että ratsuna kakkoselle.
Tiinehdyttämisongelmien vuoksi Taikatanssilla oli vain muutamia varsoja, mutta ne kaikki perivät isältään hyvää rakennetta ja luonnetta sekä hyvää hyppyä. Ori kuoli 22-vuotiaana suolenkiertymään.

ie. Kalpeeveen Kyytär oli kaunis, hyväntyyppinen musta pienhevostamma (146cm), jolla oli erinomainen ryhti erityisesti tammaksi. Sillä oli kaareva kaula, pitkähkö loiva lapa, pyöreä sopusuhtainen vähän avo runko, jyrkkä lautanen. Kaikissa jaloissa tammalla oli lyhyet pystyt vuohiset, etuset olivat lyhysääriset, mutta hyväasentoiset, kintereet olivat käyrähköt. Kalpeeveen Kyytär ei ollut mikään varsanäyttelymenestyjä, mutta sillä oli mukava, tasainen ja tahdikas liike ja hyvä asenne kaikkeen. Tammaa ei käytetty laatuarvostelukarsinnoissa, sillä kolmivuotiaana siltä puuttuivat rokotukset ja nelivuotiaana vastaan tuli ontuma. Kalpeeveen Kyytär kuitenkin hyppäsi hyvin, se käytti selkäänsä kylliksi ja ponnisti terävästi, joskin oli hieman huoleton jalkojensa kanssa. Tamma oli kuitenkin enemmän harraste- kuin kilparatsu ja sen kanssa käytiin lähinnä mielenpiristykseksi hieman kisailemassa (koulua helppo B, joskus jokunen A-luokka ja esteitä 70-90cm). Laukkakisat, hiihtoratsastuskisat ja mätsärit olivat kuitenkin jokavuotista aktiviteettia. Kalpeeveen Kyytär oli luonteeltaan kiltti, virheet anteeksi antava hyväkäytöksinen ja leppoisa tamma, joka oli miellyttävän herkkä ajaa ja ratsastaa olematta kuitenkaan liian reaktiivinen.
Kalpeeveen Kyyttärellä tehtiin pari tilausvarsaa sen kiintoisan suvun sekä hyvän luonteen vuoksi ja ainakaan se ei heikentänyt suorittajaorien ominaisuuksia. Tamman molemmat varsat olivat hyväluonteisia, energisiä suorittajia, jotka perivät emältään ensisijaisesti hyvän käytöksen ja kiltin luonteen.


e. Kuumurhatar, tummanpunarautias 147cm korkea tamma oli erittäin kaunis erityisesti päästään, sillä oli hyvät tyypit, mutta se oli hieman matalajalkainen. Tammalla oli erittäin pitkä pyöreä runko, hyvänmuotoinen kaula, piirteetön säkä, pyöreä takaosa sekä järeät hyväasentoiset jalat. Sen liikkeet olivat suorat,tahdikkaat ja aktiiviset sekä käynnissä, että ravissa. Näyttävin liikkuja Kuumurhatar ei ollut, mutta sen laukkakin oli hyvää, kolmitahtista ja pyöri aina hyvin. Sillä oli laukassa myös mahtava kokoamiskyky, joka ei valitettavasti siirtynyt aivan samanlaisena muihin askellajeihin. Tamma hyppäsi oikein hyvin selkäänsä käyttäen ja sillä oli erinomainen esteäly, mutta ponnistus olisi saanut olla parempi. Kuumurhatar kilpaili kuitenkin hyvällä menestyksellä kenttää helpoissa luokissa ja voitti pienhevosten estemestaruudesta kultaa yhtenä vuonna. Tamma oli luonteeltaan kiltti ja lempeä käsitellä, aina ystävällinen ja erinomainen lasten sekä aloittelijoiden hoitohevonen. Ratsain sillä oli enemmän omia mielipiteitään ja sen kanssa joutuikin usein keskustelemaan asioiden laidasta, mutta Kuumurhatar antoi kyllä suorituksissa aina kaikkensa, kun sitä vain ratsasti reilusti ja jämptisti.
Kuumurhatar ehti varsoa vain kerran, hienon kenttäpelimme Kuolinsyyn, sillä seuraavana keväänä tamma valitettavasti katkaisi tarhassa jalkansa ja se jouduttiin lopettamaan. Jälkeläisen perusteella Kuumurhatar kuitenkin jätti hyvää rakennetta, mutta päästi läpi myös oria, sekä hyvää estekapasiteettia, -kykyä, sekä erinomaista esteälyä.

ei. Päiväpimeä oli punarautias, tähtipäinen 138cm korkea pienori. Se oli ryhdikäs, korrekti tyypeiltään, sillä oli leveästi liittynyt, muuten hyvänmuotoinen kaula, sopusuhtainen pyöreä runko, kantava lanne, jyrkähkö lautanen. Orin etujalat olivat hieman ulkokierteiset, mutta muuten sen kintuissa ei ollut sen suurempaa sanomista. Käynnissä etujalkojen liike oli ahdasta ja takajalkojen liikkeet suorat, ravissa taas molempien jalkojen liike oli melko suoraa. Laukka oli Päiväpimeän paras askellaji, se oli tahdikasta, aktiivista ja pyörivää, vaikka orin jännittyessä se muuttuikin tönköksi. Päiväpimeän hyppytyyli ei ollut mistään oppikirjasta, sillä se ponnisti huonosti, eikä käyttänyt selkäänsä, mutta tässä tapauksessa into korvasi taidon kiitettävällä tasolla. Päiväpimeä oli luonteeltaan hieman junttura, itsepäinen ja "en tee enempää kuin on pakko"-tyyppinen hevonen, mutta käsiteltävyys sillä oli hyvä, eikä se ollut erityisen karjas, vaikka orimaisuutta löytyikin. Laatuarvosteluihin ori ei osallistunut, mutta kasvattajakilpailussa se sijoittui kolmanneksi estepuolella. Varsinaisen kilpauransa se kuitenkin teki kenttäpuolella helpossa luokissa, eikä menestys ollut lainkaan pöllömpää. Päiväpimeä kantakirjattiin toisella palkinnolla pienhevossuunnalle.
Jalostusorina Päiväpimeä ei ollut sen puoleen erityinen menestystarina kuin floppikaan. Se sai parikymmentä kelpo jälkeläistä, periytti niille luonnettaan niin hyvässä kuin pahassa, sekä erityisen hyvää laukkaansa. Varsoista löytyy kaikkea niin kilpahevosiin kuin koko perheen harrastejuntteihinkin.

ee. Juonijalava, 141cm korkea raudikko oli sellainen sievä pienhevosen perikuva, kohtalaiset tyypit, matalajalkainen, mutta kaunispäinen ja kilttikatseinen hevonen. Tammalla oli kevyt kaula, pitkä matala säkä, pyöreä pitkä runko, kantava lanne, pyöreä lautanen, hajavarpaiset etuset ja hyväasentoiset takaset. Sillä oli pitkä, aktiivinen käynti, matala ja vaatimaton ravi sekä matala, mutta muuten hyvä laukka. Juonijalava hyppäsi mielellään ja hyvällä tyylillä ponnistaen voimalla, käyttäen selkäänsä. Tamma syntyi ja eli koko ikänsä ratsastuskoululla, jossa se oli yksi suosituimmista tuntiratsuista kiltin, rauhallisen, lempeän ja seurallisen luonteensa vuoksi, sekä tasaisuutensa, herkkyytensä ja nöyryytensä ansiosta. Juonijalava toimi yhtä lailla alkeiskurssien luottoratsuna kuin kokeneempien ryhmän estehevosena, pääsivätpä ratsastuskoululaiset sen kanssa silloin tällöin muuallekin kisoihin kokeilemaan ensimmäisiä metrin ratojaan. Myös ajolle opetettu tamma toimi jouluisin rekihevosena ja tapahtumissa sen saattoi laittaa yhtä lailla hoitoponiksi, talutusratsuksi kuin kärryhevoseksikin.
Eläkepäivillään Juonijalava pääsi varsantekopuuhiin, sillä erityisesti sen miellyttävä luonne ja toimivuus olivat omistajien mielestä varsottamisen arvoisia. Orivalinnat tehtiin sen mukaan, haettiinko ratsastuskouluhevosta vai tulevaa kisaratsua. Juonijalava periytti esteälyä, -kapasiteettia ja tekniikkaa hyvää ratsastettavuutta, myös pitkää runkoa.

Jälkeläiset

s. 17.09.2018 sph-t. Kanervakahvi, e. Kanervasavu, om. Susiraja
s. 16.10.2018 sph-o. Turmeltajan Hautalauha, e. Viimapää, om. Crimis (VRL-10480)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 42 sijoitusta joista 10 voittoaVSR - 2 sijoitusta joista 0 voittoa
02.02.2018 Hengenvaara helppo 4/67
03.02.2018 Vähäpelto helppo 1/30
07.02.2018 Vähäpelto helppo 4/30
09.02.2018 Vähäpelto helppo 1/30
11.02.2018 Devilsfair helppo 5/40
11.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 1/30
11.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 5/30
12.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 1/30
12.02.2018 Kurkijoen ratsutila helppo 5/50
12.02.2018 Kisakeskus Weldon helppo 1/50
12.02.2018 Vähäpelto helppo 3/30
12.02.2018 Wouters Warmbloods helppo 6/50
12.02.2018 Teilikorpi helppo 3/40
13.02.2018 Teilikorpi helppo 6/40
13.02.2018 Devilsfair helppo 4/40
13.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 4/30
13.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 4/30
14.02.2018 Silverlode helppo 1/50
15.02.2018 Vähäpelto helppo 3/30
15.02.2018 Kurkijoen ratsutila helppo 7/50
15.02.2018 Devilsfair helppo 6/40
17.02.2018 Vähäpelto helppo 1/30
17.02.2018 Kurkijoen ratsutila helppo 2/50
18.02.2018 Hengenvaara helppo 6/67
18.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 5/30
18.02.2018 Pirunkorpi helppo 6/50
18.02.2018 Team Marten helppo 6/50
18.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 2/30
18.02.2018 Devilsfair helppo 4/40
19.02.2018 Devilsfair helppo 2/40
19.02.2018 Turmeltaja helppo 1/40
19.02.2018 Wouters Warmbloods helppo 4/50
20.02.2018 Wouters Warmbloods helppo 3/50
20.02.2018 Hengenvaara helppo 7/67
20.02.2018 Silverlode helppo 3/50
20.02.2018 Raatteen Suomenhevoset helppo 5/30
20.02.2018 Vähäpelto helppo 5/30
20.02.2018 Vähäpelto helppo 4/30
20.02.2018 Turmeltaja helppo 1/40
03.03.2018 Hengenvaara helppo 5/100
05.03.2018 Hengenvaara helppo 1/100
06.03.2018 Hengenvaara helppo 10/100
30.06.2018 Susiraja VSR Cup helppo 8/64
31.08.2018 Susiraja VSR Cup helppo 3/56

Valmennukset

24.01.2019 Estevalmennus, valmensi Hazel

Mulle uusi pienhevostuttavuus Olli ei tosiaankaan pitänyt kiirettä alkuverryttelyjen aikana tarmokkaasti selässään keventävästä ratsastajastaan huolimatta. Jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen narrin kasvoilla lepäsi epätoivoinen ilme ja epäilemättä naisella taisi olla melko kuuma toppavaatteissaan. Olli sen sijaan tuntui matkaavan haaveissaan ennemmin rauhallisella sunnuntaikävelyllä estevalmennuksen sijaan ja etenikin sen mukaisesti hyvin verkkaisesti eteenpäin.

Ollista tuli yllättävän kiva, kun narri onnistui herättelemään oria horroksestaan. Parivaljakon verryttelyyn kuului pääasiassa asetukset ja taivutukset sekä siirtymiset molempiin suuntiin. Varsinaisen valmennuksen makuun päästiinkin sitten lopulta puomitehtävien avulla. Uninen Olli kolautteli aluksi ikävän kuuloisesti koipiaan vasten maassa pitkin pituuttaan makaavia puomeja. Sen jälkeen se kuitenkin tuntui lopullisesti vähän heräilevän ja suorastaan järkyttyi siitä, että sen tosiaankin täytyi vähän vaivautua nostamaan jalkojaan päästäkseen puomien ylitse. Lopulta ratsukko kuitenkin siirtyi puomien sekä muutaman lämmittelyesteen jälkeen pienille välikäynneille.

Valmennuksen päätehtävä oli varsin perinteinen - tarkoituksena oli ratsastaa pientä rataa, johon kuului parin pystyesteen lisäksi okseri, trippeli sekä muuri. Korkeutta kaikilla radan esteillä oli jotakin 80 sentin ja 90 sentin väliltä. Aluksi narri ja Olli tulivat radan heille sopivassa tempossa ja minä lähinnä katselin ja arvioin suoritusta kauempaa. Raudikon vauhti ei edelleenkään päätä huimannut, mutta sillä oli kieltämättä näppärä hyppytyyli. Ratsastajaansa se kuunteli hyvin, eikä se lotkauttanut korvaansakaan narrin pienistä virheistä.

Ratsukolla ei valmennuksen aikana oikeastaan ollut mitään huomattavia ongelmia. Joitakin kertoja narri lähti ennen estettä ratsastamaan vähän liikaa, josta hitaampi Olli sitten veti herneen nenään ja kielsi. Jostain syystä myös muuri tuntui aluksi vähän arveluttavan oria, mutta se hyppäsi silti kiltisti yli. Valmennus sujuikin kokonaisuudessaan alkukankeudesta huolimatta oikein hyvin molempien osalta, vaikka narri olikin hevostaan varmasti tuplasti väsyneempi loppukäyntien aikana.

Lue päiväkirjaa