23.09.2017 Rakas Iraponini nukkui pois omassa karsinassaan.

Rotvallin Idris VH14-027-0045

Virallinen nimi:
 Rotvallin Idris "Ira"

Rotu, sukupuoli:
 new forest, ori

Säkäkorkeus, väri:
 139cm, tummanruunikko

Syntynyt, ikääntyminen:
 16.11.2013, satunnainen

Ikä:
 32v (3v 16.12.2013)

Kasvattaja:
 Ponitalli Rotvalli,

Omistaja:
 narri (VRL-06046), asuinpaikka Deathrow Stables

Painotus, koulutustaso:
 koulupainotus; he A / 80cm / harraste

NFL-I myönnetty lokakuun 2014 tilaisuudessa pistein 18 + 40 + 30 + 26 + 29 (19 + 10) + 5 = 148p. (tilaisuuden paras)

KTK-II myönnetty lokakuun 2014 tilaisuudessa pistein 18 + 21,75 + 18 + 19 = 76,75p.

Champion myönnetty 21.01.2015

VIR MVA myönnetty 17.02.2015

KRJ-I myönnetty huhtikuun 2015 tilaisuudessa pistein 7,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103,5 p.

ERJ-III myönnetty syyskuun 2015 tilaisuudessa pistein 8 + 40 + 0 + 20 + 15 = 83p.

KTK-I myönnetty toukokuun 2017 tilaisuudessa pistein 21 + 19 + 20 + 21 = 81p.

YLA2 myönnetty heinäkuun 2017 tilaisuudessa pistein 34 (17+17) - 19 (7+12) - 17 - 18 - 4 = 92p.

I will kill you
I will kill you with my eyeliner

Oli ehkä virhe nimetä poniorinsa Iraksi. Toisaalta, se oli jo tällainen kun ostin sen, joten voin aivan yhtä hyvin vierittää syyn kasvattajan niskoille. New forest on herkkä, diiva ja mahdollisimman naisellinen tapaus. Muuten ihan hyvä, mutta kun Ira on ori!

Ne, jotka väittävät, että hevoselle pitää näyttää kuka on pomo ovat tervetulleita katsomaan meidän Iraa! Käske oria, niin se saa niin helvetillisen kokoisen teininarttukohtauksen, että vain murkkuikäinen pissis pystyy samaan. Iraa on nyt loukattu, hän on aivan säpäleinä eikä varmasti pysty tekemään yhtään mitään! Tässä on ori, joka on tamma ja jota pitää kohdella sellaisena. Meninko ostamaan transvestiittihevosen? Tuskinpa vain, sillä kaiken diivailunsa alla Iralla on myös miehinen ego, joka tulee esille oikein hyvin orin lähtiessä riiaamaan tammoja.

Hoitaessa ori kannattaa sitoa kiinni kaltereihin, sillä se on kova näpsimään ja polkemaan jalkaa. Varsinaisesti ilkeä Ira ei ole, se on vain herkkäsieluinen ja todella tarkka siitä, miten sitä tulee hoitaa. Ori ei siedä ollenkaan liian kevyttä harjausta, vaan näppää saman tien hampaillaan muistuttaakseen asiasta. Eikä tietenkään liian kovaakaan harjausta poni siedä, mutta sille ehdottomasti pahempi vaihtoehto on kevyt kutitus kuin hieman liian ronski ote. Iran kanssa pärjääkin hyvin perusvarmoilla otteilla, sillä ne harvemmin ovat ponille liian kovia tai pehmeitä. Yleensä se löytää ainakin vähän sanomista joka kerta, mutta sen voi pistää PMS-oireiden -- Iran mielenkiintoisen luonteen piikkiin. Vaikka mieli tekisi, oria ei pidä kieltää näpsimästä tai jalkaa polkemasta, siitäkös se vasta intoutuu entistä pahemmaksi. Varmin keino saada Ira lopettamaan tai ainakin vähentämään on yksinkertaisesti jättää se huomiotta ja jatkaa elämäänsä kuin ponin hampaat eivät olisikaan kalskahtaneet korvan juuressa sen ohitse kulkiessa. Satulavyötä kiristäessä saa olla tarkkana, ettei ori pääse näppäämään kiinni, se inhoaa vyötä yli kaiken.
Taluttaessa Ira kulkee perässä suhteellisen nätisti. Totta kai mikäli sille antaa tilaisuuden se sikailee menemään sinne ja tänne, mutta määrätietoisella käsittelyllä kävelee hyvin narun päässä. Hieman on toki kukkoiltava muiden orien kohdalla esitettävä tammoille, mutta mihinkään varsinaiseen machomiesnäytökseen Ira ei lähde. Lastaaminen sujuu orin kanssa rutiinilla ja poni on rauhallinen matkantekijä.

Ira on bitch, jonka mielestä sinä, sinä ja sinä ette osaa ratsastaa hänen neitimäisellä korkeudellaan tarpeeksi hyvin. Ori diivaa minkä kerkeää, venkoilee apuja vastaan ja on koko ajan aivan "Mä lopetan!". Kun ponille toteaa, ettei sillä ole vielä edes luistimia jalassa sen vastaus on luokkaa "Nimenomaan!". Ira on rakastettava ja raivostuttava tapaus, jonka kanssa onnistumisesta saa irti verta, hikeä ja kyyneleitä, mutta valtavan saavuttamisen tunteen. Orin selkään hypätessä tuntuu kuin olisi noussut teini-ikäisen teinihoroperseen kyytiin, Iran asenne kaikkea kohtaan nimittäin on lähinnä "vitunko väliä, mä lakkaan nyt kynsiäni". Kun pyydät sitä liikkeelle, se jäkittää paikallaan, kun pyydät sitä pysähtymään, se ampaisee laukkaan. Ira on herkkä, naisellinen ja vielä kertaalleen herkkä. Se ei siedä kovaa ratsastusta sitten ollenkaan, koko ponia täytyy kohdella silkkihansikkain ja yritäpä vain näyttää tälle ponille kaapin paikka, niin makaat yhtäkkiä tantereessa nielemässä pölyä. Ira tanssii pillisi tahtiin loppupeleissä ihan mielelläänkin, se on varsinainen työmyyrä sille päälle sattuessaan, mutta ponin sävelkorva on absoluuttinen ja auta armias, jos soitat riitasoinnun. Iraa ratsastetaan kevyin avuin, hevoselta määrätietoisesti pyytäen - siltä ei auta toisaalta kysellä, huvittaisiko tehdä näin koska ei huvita, vaan eipä ponia voi kunnolla käskeäkään, sillä se vetää siitä herneen nokkaansa eikä varmasti toimi enää ollenkaan. Haasteellista, kyllä, mutta toimiessaan todella palkitsevaa.

Jos Iran saa toimimaan se on todella mukava työmyyrä. Ori ei pidä vapaapäivistä sitten ollenkaan vaan mököttää joka kerta, kun se ei saa tehdä töitä, joten todellisuudessa se rakastaa tehdä hommia ihmisten kanssa. Poni on työteliäs ja herkkä tapaus, joka osaa ja haluaa näyttää sen. Se ei vain halua tehdä töitä yksin tai ikävien ihmisten kanssa, joten ratsastaja saa olla tarkkana. Kevyet pohje- ja ohjasavut, painoavut ovat todella tärkeitä niinikään. Iran selässä on oltava kropanhallinnasta kunnossa edes perusteet, poni ei jokaisesta heilahduksesta ota itseensä ja osaa pitää tietyn suodattimen päällä. Vaan jos orin selässä heiluu kuin heinämies on pian nielemässä hiekkaa, kun poni vetää herneen nokkaan ja komean pukkisarjan pystyyn.
Vaikkei orin hyppytyyliä voi parhaalla tahdollakaan kehua erinomaiseksi, se on perushyvä ja Ira myös pitää hyppäämisestä. Toki, jos sitä ei mikään huvita se vain seisahtuu esteiden eteen tai kompastelee niistä yli puolihuolimattomasti vieden kaikki puomit mukanaan. Kun Iran saa maaniteltua hyppäämään pariin kertaan - se nimittäin suhtautuu esteisiin joka kerta alkuun yhtä epäluuloisesti -, se muistaa jälleen kuinka kivaa loikkiminen on ja tekee sitä mielellään. Ratsastajan tasapaino on tärkeä asia, se kun ei Iralla esteillä ole sitä parasta ja poni kieltää heti, jos selässä istuja heiluu epämääräisesti, on edellä tai jäljessä. Maastossa Irallan on sen sijaan yksinomaan kivaa ja jos sitä ei vaadi kesken kaiken tekemään pohkeenväistöä se on iloisella ja reippaalla mielellä liikkeellä. Paitsi tietysti, jos pitäisi mennä kuralätäkköön, hän tulee likaiseksi!

Kisoissa paikan kingi saapui paikalle Iran kopissa. Heti ensimmäisenä kopista purettaessa poni huutaa keuhkojensa pohjasta olevansa paikalla ja pistää pystyyn pienen steppinumeron, saattaapa se siinä hötäkässä seistä hetken takakoivillaankin. Ja ei, oria ei voi komentaa, koska se hyppää komennosta saman tien uudelleen kahdelle jalalle. Iralle on vain annettava muuta ajateltavaa joko huomioimalla sitä tai lähtemällä heti kävelyttämään käsihevosalueelle, mutta paikalleen ei saa jäädä tai poni ehtii ajatella aivan liikaa. Ori sortuu kisapaikalla helposti esittämiseen ja turhaan pullisteluun, joihin se jää keskittymään ratsastajansa sijaan. Iralle täytyy kehittää koko ajan jotain muuta mietittävää kuin sen oma erinomaisuus, jottei se keksisi jälleen vtäistä omaa show'ta pystyyn. Avut menevät kisapaikalla läpi hieman hitaammin kuin kotona, kun poni ei ehdi keskittyä, mutta suorituksesta löytyy ainakin ryhtiä ja näyttävyyttä jos ei muuta. Riippuu ratsastajan tarkkaavaisuudesta, saako Iralla aikaan pannukakun vai loistosuorituksen.


Kuvat © Ipsu

Sukutaulu & -selvitys

i. Gossen DK nf, trn, 144cm	ii. Chipau Yukon EVM nf, m, 145cm	iii. Merle Classic EVM nf, trn, 144cm
		iie. Piliana SWE EVM nf, trt, 146cm
	ie. Prerity Queen EVM nf, rn, 143cm	iei. Emil Time EVM nf, rn, 143cm
		iee. Manuela GER EVM nf, vrn, 140cm
e. April DK nf, trn, 135cm	ei. Garnet Buster EVM nf, mkm, 140cm	eii. Orlando Star EVM nf, m, 134cm
		eie. Aida Salma EVM nf, rnkm, 142cm
	ee. Litle Vicky EVM nf, trt, 135cm	eei. Rollin Dukki EVM nf, vrt, 138cm
		eee. Stella Dance EVM nf, trt, 134cm

Jälkeläiset

Ira periyttää lähinnä hyviä liikkeitään, mutta siinä ohella varsoille hyvin todennäköisesti periytyy sen narttuileva luonne. Ori periyttää myös kohtalaisen hyvää hyppytyyliä, mutta epävarmaa esteluonnetta. Ira on tarjolla jalostukseen yksipolvisille new forestinponeille, ratsuponeille sekä ratsuponijalostuskelpoisille hevosille painotuksesta riippumatta.

rp-t. Idriliya s. 01.06.2014 e. Irafinn om. mori-mori (VRL-11325)	rp-o. Revolting Cadaich s. 12.07.2014 e. Raving Harlequin om. Tuulia T. (VRL-00084)	nf-o. Adajvel s. 17.07.2014 e. Jefton's Adeleine om. narri (VRL-06046)	nf-o. Fame's Icarus s. 09.07.2014 e. Väinölän Limering om. alaera (VRL-13283)
rp-o. Tokyo Mountain s. 01.11.2014 e. Romance In Tokio om. dumi (VRL-00218)	nf-o. Marvel Ikaris s. 20.01.2015 e. Roscoff Millicent om. Marvel Ponies	nf-t. Untuvapilven Honeydoubt s. 13.03.2015 e. Blip Honeymoon om. Emmu (VRL-08154)

Kilpailukalenteri

Kilpailukalenteriin merkitään vain sijoitukset. Mahdollisten tarinakisojen tarinat päiväkirjassa sivun alalaidassa.

Valmennukset

12.03.2014 Kouluvalmennus, kirjoittanut *lumienkuli*
Olin lupautunut pitämään kouluvalmennuksen narrille, sekä hänen ratsulleen Iralle vaativa b tasolla ja hieman kieltämättä jännitti sillä narri oli etukäteen varoittanut Iran tavasta olla äärimmäisen hankala. Ratsukko saapuikin maneesiin pian jälkeeni ja pyysin heitä aloittamaan alkulämmittelyt samantien, jotta voisin samalla tarkkailla kuinka heidän yhteistyönsä toimii. Heti alkulämmittelyiden aikana tuli jo äärimmäisen selväksi, ettei Iraa tosiaankaan kiinnostanut kuunnella narrin antamia apuja tai ainakaan totella niitä. Pyysin narria muunmuassa nostamaan laukan ja sekös ei oria kiinnostanut ollenkaan, sillä Ira löi samantien liinat kiinni ja jäi tyhmänä seisomaan paikalleen. Kehoitinkin narria käyttämään huomattavasti napakampia apuja ja vaikkei ori niidenkään avulla kulkenut mitenkään kehuttavasti, niin ainakin Ira kuunteli saamiansa apuja edes hieman ja teki suunnilleen kaiken mitä narri siltä pyysi. Kun alkulämmittelyt oli saatu edes jotenkuten päätökseen, aloitimme varsinaisen valmennuksen.
Ensimäiseksi tehtäväksi annoin ratsukolle kootun käynnin josta tuli siirtyä koottuun raviin ja lopuksi koottuun laukkaan. Ira oli ilmeisesti sitä mieltä, että niin sanottu tauko alkulämmittelyiden ja varsinaisen valmennuksen välillä oli liian pitkä ja niinpä oria ei jälleen kiinnostanut edes käyntiin siirtyminen paikallaan olosta. Kehoitin narria jälleen käyttämään napakampia apuja joiden avulla Ira saatiin lopulta liikkeelle ja lopulta ori siirtyi jopa pyydettyyn koottuun laukkaan. Valmennusta oli vielä jonkin verran jäljellä ja niinpä treenasimme muunmuassa laukanvaihtoa askeleessa, sekä siirtymistä peruutuksesta laukkaan. Iran mielipide oli selkeästi koko valmennuksen ajan, että sekä minä että narri olisimme voineet painua vaikka suohon ja antaa orin levätä rauhassa. Molempien meidän kaksijalkaisten onneksi valmennus saatiin kumminkin päätökseen ja ratsukko oli jopa onnistunut muutamissa pyydetyissä tehtävissä orin hankaluudesta riippumatta. Kun pyysin ratsukkoa aloittamaan loppuverryttelyt, huokasin kirjaimellisesti helpotuksesta, mutta toisaalta opinpahan sen että ensi kerralla otan maininnan hankala ratsu tosissani. Ennen uusiin haasteisiin siirtymistä kehoitin vielä narria treenaamaan ahkerasti Iran kanssa, josko ori joskus suostuisi yhteistyöhön ratsastajan kanssa ilman jatkuvaa taistelua päätösvallasta.

23.03.2014 Kouluvalmennus, kirjoittanut Melle
Narri ratsasti harjoitusravia kaviouraa pitkin saapuessani valmentamaan häntä. Poni oli minulle täsin vieras, joten jutustelimme hetkenaikaa Narrin kanssa, joka kertoikin minulle Iran olevan varsin nöyrä työskentelemään.

Narrin tehtyä alkuverryttelyt kehotin siirtämään orin käyntiin, jossa aloimme hiomaan hieman sulkutaivutusta. Oikeassa kierroksessa kehotin Narria vaatimaan oriltaan hieman enemmän, sillä kaiken yrittämisen keskellä Ira pääsi hieman luistamaan työskentelystä valumalla erityisesti ulkoapuja vasten.
Narri sai Iran kuitenkin liikkumaan lähes moitteetta muistutukseni jälkeen, joten siirryttiin työskentelemään laukassa.
Pyysin ratsukon vasemmassa kierroksessa keskiympyrälle, jossa otimme laukannostoja pysähdyksestä. Ira suoritti tehtävän suorastaan loistavasti, vaikka alkuun nostot vaativatkin lisää täsmällisyyttä.

Loppuun otimme ravissa viellä pohkeenväistöä, joka onnistui odotettua paremmin. Ira liikkui energisenä omalla moottorillaan eteenpäin ja Narri ratsasti sitä tasaisella tuntumalla. Siihen olikin mielestäni hyvä lopettaa ja kehotin ratsukon siirtymään loppukäynteihin.

15.11.2014 Kouluvalmennus, kirjoittanut kuristaja
Kello oli jo 6 illalla ja oli todella hämärää onneksi tallilla oli valaistu kenttä niin näkisimme tehdäkin jotain. Saavuinkin kentälle ja katsahdin ratsukkoa, joka oli alkuverkat tehnyt jo valmiiksi. Kerroin hieman päivän suunitelmista: tulisimme tekemään paljon käynnissä ja ravissa tehtäviä tänään ja jättäisimme vaikeammat osiot pois tällä kertaa, paitsi joskus ne "helpoimmat" liikkeet tuntuvatkin vaikeimmilta. Pyysin ratsastajaa kokoamaan ohjat ja pitämään kuolaintuntuman hyvänä, tästähän ratsu pillastuikin ja nakkeli päätänsä mielenosoitukseksi. Pyysin ratsastajaa myötäämään käsillänsä enemmän ja pitämään ohjastuntuman napakkana, mutta hellänä. Huomioin myös ratsastajan istuntaa, joka oli hieman etupainoinen joka vaikutti myös ratsuun, joka meni hieman vinosti. Näytin maastakäsin istuntaa ratsastajalle. Ohjasin käsin hänen selkäänsä suoremmaksi ja lantiota hieman taaksepäin, jolloin ryhtikin parani heti. Kun istunta ja ohjastuntuma oli kunnossa pyysin heitä pyrkimään tulemaan keskihalkaisijan mahdollisiman suoraan, jossa ratsastajakin huomaisi oliko hänen istuntansa kunnossa. Huomattavasti ratsukin meni suorempaan mitä viime kerralla uralla kävellessään, kun istunta oli hallussa. Pyysin sitten tulemaan keskihalkaisijan uudestaan, mutta lisäten käyntiä. Pyysin antamaan tilaa kaulalle, mutta pitäen samalla kuolaintuntuman ja jos askellus muuttuisi liian kiirreeliseksi ja nopeatempoiseksi tekemään puolipidätteitä. Ori käyttikin hyvin koko lihaksistoaan ja työsti aika mahtavasti käyntiä. Välillä askellus rikkoutui epäsäännölliseksi, mutta sieltä tuli myös mahtavia matkaavoittavia ja pitkiä askelluksia. Seuraavan teimme ravissa saman jutun, jolloin meinasikin välillä nousta laukka lisäyksen aikana. Puolipidätteet menivät oriin hyvin läpi ja saimmekin moneen otteeseen nättejä lisäyksiä. Lopuksi pyysin ratsastajaa nostamaan laukan ja vaihtelemaan nopeutta kokoajan. Pitkillä suorilla pyysin lisäämään laukkaa ja päädyissä vähentämään tempoa. Orilla olikin mahtavan oloinen laukka ja se hallitsi kehonsa hyvin, sekä kantoi taka- sekä etuosansa näyttävästi. Laukka oli puhdasta ja se oli hyvin avuilla kuulolla. Pyysin lopuksi heitä tekemään loppuverkat itsenäisesti ja kiitin ratsukkoa.

29.11.2014 Kouluvalmennus, kirjoittanut Víva
Ratsukolla oli heti alkuunsa hankaluuksi taipua yhteisymmärrykseen. Narri kinasteli Iran kanssa jatkuvasti, eikä sille näyttänyt löytyvän loppua. Kun narri pyyri Iralta jotain, niin poni alkoi temppuilemaan ja vastustelemaan apuja tai tekemään kaiken juuri toisin päin. Alkuverryttelyt jatkuivatkin pitkään, ennen kuin Ira nöyrtyi narrin edessä edes hieman. Tuon jälkeen alkoi myös yhteistyönpelittämään paremmin - mutta ei koko aikaa toivotulla tavalla. Aina väliin saattoi Ira alkaa votkottamaan mukamas liian herkistä avuista tai liian napakasta ohjastuntumasta, mutta narri pisti orin aina heti ruotuun, eikä sekunnin päästä. Kun aikaa oli mennyt liiankin paljon, pyysin narria ottamaan Iran kanssa pohkeenväistöä. Väistöt onnistuivat kohtuu hyvin vaikka Ira alkoi louskuttaa kuolaimia suussaan ja mulkoilemaan siihen malliin, että kohta tulee sitä jotain. Ira tyytyi kuitenkin nöyränä ponina kulkemaan niin kuin piti- Parin toiston jälkeen pyysin narria nostamaan orin kanssa laukan ja ottamaan laukanvaihtoja aina parin askeleen jälkeen. Alkuun Ira ei meinannut ottaa apuja millään kuulolle saatikka tekemään pyydettyä asiaa. Narrin oli siis jälleen kerran näytettävä ratsulleen miten asioiden kuuluu mennä. Tuon jälkeen teki Ira kuulaisesti sen mitä piti. Valmennus alkoi lähestyä loppuaan uhkaavasti vaikka emme kerenneet ratsukon kanssa tehdä juuri mitään ponin temppuilun vuoksi. Pyysin ratsukkoa kuitenkin vielä lopuksi ottamaan kiemurauria, jotka menivät paremmin kuin muut tehtävät. Lopuksi olikin aika lopetella näinkin lyhyeksi jäänyt valmennus. Pääasia oli kuitenkin se, että Ira saatiin kulkemaan jokseenkin hyvin.

05.11.2014 Estevalmennus, kirjoittanut peikko
Mun piti ilmeisesti pitää jonkinnäköistä estevalmennuste tuolle ruunikolle orille, joka kiukutteli heti alusta asti. Itse rakensin esteitä samalla kun ratsukko käveli pitkin ohjin. Jo siinä tuntui olevan haastetta, puhumattakaan alkuverryttelyistä. Käskin ratsukon ravailla ympyröillä taivutellen mutta jo pelkkä ravi näytti aivan liian hankalalta. Muutama kavaletti ravissa ennen kun siirryttäisiin laukkatyöskentelyyn. Suoritus oli varsinainen pohjanoteeraus; tämä Iraksi kutsuttu ori sipsutteli pää pilvissä ja vieden puomit mukanaan. Käskin ratsastajan laittaa se poni ruotuun, mutta ilmeisesti sitä ei saanut edes komentaa tai kaikki menisi vielä vähän hienommin. Aikani siinä odottelin ja katselin ratsastajan yrityksiä, kunnes ihme tapahtui ja Ira alkoi liikkua niin kuin kunnon ponin kuuluu. Luovuin turhista kavalettiharjoituksista ja käskin ratsukon aloitella suoraa laukkatehtävistä. Olin rakentanut pienehkön radan, jonka estekorkeus pyöri vielä suhteellisen matalalla, mutta siitä oli hyvä aloittaa. Olin tehnyt erityyppisiä esteitä ja lähestymisiä, jotta valmennus olisi tehokas ja monipuolinen. Nyt kun ori oli löytänyt kadoksissa olleen työmotivaationsa, rata sujui varsin sulavasti ja näppärästi. Muutamia neuvoja lähestymisiin liittyen pystyin antamaan radan jälkeen, samoin käskin ratsastajaa keskittymään kunnolla orin liikkeisiin ja kehittämään itselleen rautaiset vatsalihakset keskivartalon hallintaa silmälläpitäen.

Hetken kävelyn jälkeen oli taas aika ravata hetki taivutellen ja nostaa laukka. Jatkoimme heti samasta tehtävästä, tällä kertaa Ira kielsi yhdelle esteelle. Huomasin ratsastajan olleen hieman epätasapainossa, joka ilmeisesti aiheutti tilanteen. Seuraavalla kerralla rata sujui paremmin, ja nostin estekorkeutta. Nyt ori joutui enemmän töihin ja rata oli molemmille haastavempi, mutta ilmeisesti haastavempi parempi koska rata meni täysin putkeen heti ensimmäisellä kerralla. Nostin estekorkeutta vielä lisää, orin maksimikorkeuteen, ja tätä olisi tarkoitus treenata parikin kertaa. Ensimmäinen kerta sujui rauhallisesti ja hyvin, mutta seuraava kerta olisikin tarkoitus mennä lujempaa. Olin ottanut aikaa jo ensimmäisellä kierroksella, ja nyt mietittiin mistä pystyi vielä nipistämään. Ratsastajalta itseltään tuli hyviä ehdotuksia ja käskin ottaa ne kokeiluun. Seuraava kerta oli hieman nopeampi, ilman että ratsastus kuitenkaan kärsi. Käskin ratsukkoa menemään radan vielä kertaalleen uudestaan ja nipistämään vähän vielä. Poniin tuntui iskevän kilpailuvietti ja meno näytti oikein hienolta. Yllätyin kuinka nopea ratsukko loppujenlopuksi oli ja palkinnoksi päätin valmennuksen siihen paikkaan. Loppuverryttelyt tapahtuivat ratsastajan haluamalla tavalla samalla kun purin vaivalla pystyttämiäni esteitä.

10.11.2014 Kouluvalmennus, kirjoittanut peikko
Tällä kertaa vuorossa oli koulurääkkiä Iran kanssa. Nyrpistelin nenääni jo etukäteen kun tämänkin koni olisi tasoltaan Helppo A ja sen tasosia kopukoita on tullut nyt valmennettua vähän liiankin kanssa. Vastaan en kuitenkaan sanonut, Ira oli niin mielenkiintoinen persoona että pakko tätäkin oli tulla uudestaan katselemaan ja ihmettelemään. Saapuessani paikalle (myöhässä, hups) ratsukko verrytteli jo täydessä touhussa. Kuulemma olivat jo ehtineet treenailla pohkeenväistöjä niin kuin halusin, mutta pyysin vielä saada nähdä taidonnäytteen. Pohkeenväistöt sujuivat nätisti enkä nähnyt orissa häivähdystäkään viime kerran mököttäjästä. Otin avo- ja sulkutaivutukset suurennuslasin alle, ja kerroin ratsukolle lempitehtäväni taivutusten parissa. Tehtävä näytti sujuvan hyvin, mutta taivutusta saisi treenailla vielä enemmän. Niimpä siirryimme tekemään runsaasti voltteja sekä käynnissä että harjoitusravissa. Uusi taivutustehtävä sujuikin jo varsin mallikkaasti, mutta kotiin vietäväksi neuvoksi annoin runsaan taivuttelun ja muun jumppailun. Taivutusten jäljiltä ori liikkui notkeasti ja mukavassa paketissa, joten seuraava tehtävä olisi vastalaukkaa. Ira liikkui tasapainoisesti, eikä vastalaukka tuottanut hankaluuksia orille. Muutaman pätkän jälkeen annoin ratsukon levähtää pitkin ohjin.

Lyhyiden välikäyntien jälkeen ori houkuteltiin taas työskentelymoodiin ja aloiteltiin ravailemalla. Päätin, että olisi hyvä sauma treenailla laukanvaihtoja käynnin kautta, joten kehitin siihenkin sopivan tehtävän. Laukanvaihdot sujuivat pääasiassa hyvin, muutaman kerran ori vaihtoi suoraa laukassa ja pääsi yllättämään minut. Tarkoitus oli kuitenkin treenata laukanvaihtoja nimenomaan käynnin kautta, joten tuollaisia yllätyksiä en hyväksynyt. Vain muutama laukanvaihto meni penkin alle, muut sujuivat yllättävän hyvin. Oli pakko vähän taputtaa hienon suorituksen kunniaksi. Lopuksi käskin ravata, tehdä muutaman pohkeenväistöt molempiin suuntiin ennen loppukäyntejä.

Päiväkirja

30.01.2014, Pistetään neiti matkalle, kirjoitti narri
Päädyin ostamaan poniorin, jolla en tee oikeastaan mitään. Tai siis, tokihan näillä puhtailla poneillakin aina tekee jotain ratsuponijalostuksessa, jota pienimuotoisesti harrastan, mutta että silti, newforestori piti mennä hankkimaan. Tehty mikä tehty, mutta ponit karkaavat käsistä muutekin. Onneksi satuin muutaman mutkan - joita en tässä ala luetella, koska niitä oli todellakin muutama - kautta löytämään brittiläisen englantilaisia täysverisiä ja ratsuponeja kasvattavan tallin. Otin siis yhteyttä Deathrow Stablesiin ja kyselin, onko heille mahdollista lähettää ponia kilpailutukseen ja koulutukseen ainakin joksikin aikaa.

Sopimistahan asia vaati, mutta lopulta pakkasin Iraa haikein mielin lentokoneeseen matkalle Britteihin. Olisin lähtenyt itse mukaan, mutta katraani kotona kaipasi huolehtijaa, enkä löytänyt mistään tuuraajaa tai lomittajaa tähän hätään. Tulee kyllä Iraa ikävä, ihana poni, mitä siihen ehdin kotipuolessa hieman tutustua. Ei ori siellä loppuikäänsä tule elämään, mutta sovimme toisen tallinomistajan, Ilsan kanssa, että he ratsuttaisivat Iran ja kilpailuttaisivat sitä alkuun, minkä jälkeen poni muuttaisi takaisin Suomeen. Ehtisin sillä aikaa keskittyä muihin hevosiini ja tehdä tilaa Pirunporttiin, jonne Ira muuttaisi kun palaa takaisin kotiin. Ikävä tätä ponia kyllä tulee! Ira on todella mahtava luonne, olkoonkin mikä neitihevonen hyvänsä. Noo, ponineitiherra fiksuuntuu aikansa ammattilaisten käsissä ja minä saan kerätä siitä saatanan kalliit hedelmät ja kaiken kunnian. Jalostusuransa poni tulee tekemään kotipuolessa, vaikka on toki tarjolla myös ulkomaalaisille tammoille. Luotan siihen, että Irasta kuoriutuu ammattilaisten käsissä todellinen helmi kouluradoille.

31.01.2014, Ira saapuu Britteihin, kirjoitti Ilsa / narri
Tänään meille saapui Suomesta jälleen yksi poni. Tämänkertaista emme tosin ostaneet itse, vaan se lähetettiin meille ratsukoulutettavaksi ja aloittamaan kilpailemista. Haimme Ira-ponin lentokentältä Bobin kanssa, joka nurisi tästä ponien määrästä. Hupsu mies. Ira paljastui oikein komeaksi orinaluksi, mutta se käyttäytyi - kuten omistaja oli varoittanut - melko naismaisesti. Emmeköhän me kuitenkin tule Iran kanssa loppujen lopuksi toimeen, kun ori saa tutustua rauhassa ensin uuteen asuinpaikkaansa.

Ensimmäiseksi Ira laitettiin vain talliin mietiskelemään matkan aikana tapahtuneita asioita. Jäin ihailemaan vielä herran olemusta, vaikka se käyttäytyy kuin neiti niin on se todella komea ori. Lihasmassaahan se tarvitsee lisää, viisivuotias, jolla ei ole oikein ehditty tehdä muuta kuin opettaa ratsastuksen perusasiat ei ole siinä parhaassa kunnossa. Kyllä se tästä, alkuun perustyöskentelyä, juoksutusta ja paljon ulkoilua, vähitellen aletaan vaatimaan enemmän. Ira pääsee vielä tänään ulos muutaman tunnin päästä, mutta rauhoittukoon nyt ensin karsinassa jonkin aikaa.

13.02.2014, Siirtymisharjoituksia, kirjoitti Ilsa / narri
Iran kanssa on lähtenyt käyntiin oikein hyvin. Poni tarvitsee melko yksilöllistä käsittelyä ollakseen tyytyväinen, mutta kyllä sen kanssa selviää ilman kohtuutonta vaivaa. Sen sijaan Iralla ratsastaessa olen kyllä joutunut käyttämään jos jonkinlaisia konnankoukkuja saadakseni sen toimimaan. Onneksi ori osaa jo sentään perusasiat, niin sen kanssa työskenteleminen ei ole ihan niin työlästä. Mutta kyllä tässä työsarkaa riittää, kun pitäisi saada Ira koulutettua helppo A -tasolle.

Tein Iran kanssa tänään ihan perusasioita siirtymisten parissa. Käynti-ravi, ravi-laukka, pysähdyksiä ja näinpoispäin. Ponilla oli taas venkoilupäivää ilmassa, sen mielestä kun laukka ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Sain tehdä oikein tosissani töitä Iran kanssa, jotta se olisi alkanut toimia. Viimeinen vartti sujui kuitenkin oikein hyvin, Ira teki kauniita tasajalkapysähdyksiä, käveli reippaasti eteenpäin ja ravasi tahdikkaasti. Laukkaankin löydettiin hyvä, pyörivä eteneminen, vaikka edelleen poni on hieman tasapainoton laukatessaan. Kyllä huomaa, ettei Iran kanssa ole ehditty Suomessa töitä tehdä! Ori tarvitsee paljon voimatreeniä ja lihaksia niin takaosaansa kuin selkäänsäkin, ennen kuin siltä voi odottaa tasapainoista laukkaa. Hyvät askellajit tällä ponilla on, myös se laukka on laadukasta, mutta ratsain kaipaa vielä työstöä. Mutta olemme muutenkin vasta alussa Iran kanssa, joten se oli odotettavissa.

Loppujen lopuksi olin kuitenkin erittäin tyytyväinen. Kyllä Irasta löytyy potentiaalia, se pitää vain saada kaiveltua esille. Poni sai paljon kehuja ja yhden porkkanan, täytyy pitää työmotivaatio yllä niin sujuu seuraavankin kerran. Ymmärrän hyvin, miksi omistaja kehui Iraa ihanaksi, vaikka haastavaksi luonteeksi.

22.02.2014, Hyppimistä, kirjoitti Ilsa / narri
Vaikka Ira onkin kouluponi, se hyppää kuitenkin oikein mukavasti. Ei kovin isoja esteitä, eikä sen tekniikkaakaan voi ihan erinomaiseksi kutsua, mutta kyllä Iralla tekniikkakin on eikä se ole mitenkään erityisen paha. Sitä paitsi poni tuntuu pitävän esteistä, joten tein tänään sen kanssa esteharjoituksia. Yllättäen en hypännyt ponilla kovin isoja esteitä, noin 50cm rata sai riittää. Vaan olipahan siinäkin mielenpiristystä sekä minulle, että ponille. Bob pääsi taas valittamaan, kun ei voinut tulla hyppäämään samoja esteitä täysverisillä, mutta sitä vartenhan meillä on työntekijät.

Onneksi Iralla on ollut viime aikoina hieman tylsää sen kouluvääntämisen kanssa, niin en joutunut käymään sen kanssa niin valtavaa keskustelua hyppäämisestä. Ira ei kieltänyt kuin muutaman kerran alkuun, mutta kun sitkeästi maanittelin sitä se alkoi lopulta hypätä ihan kunnolla sen sijaan, että olisi vain kompastunut esteen yli. On suomalaisilla omituisia hevosia, mutta pakko myöntää, että olen alkanut kiintyäkin poniin. Totta kai tiedän sen palaavan Suomeen ja varmasti minun tulee Iraa ikäväkin, mutta se on elämää. Ei tällaiseen persoonaan voi suhtautua kovin välinpitämättömästi.

Ratsastin Iralla kolme varttia, sillä en joutunut alkutreenistä oikeastaan tappelemaan sen kanssa ollenkaan. Ira hyppäsi mielellään ja teki ahkerasti töitä, sen lihaskunto on parantunut ihan silmissä ja töitäkin tekee toki mieluummin, kun on kuntoa tehdä niitä. Hieno ori sai palkaksi porkkanan ennen kuin päätyi ulkoilemaan ja kukkoilemaan muille hevosille.

01.03.2014, Palataanpa perusasioihin, kirjoitti Ilsa / narri
Viime viikon estetreeni sujui oikein hyvin ja sen jälkeen pääsimmekin jälleen etenemään hieman Iran koulutuksessa. Tässä ponissa olisi potentiaalia varmasti myös vaativa B -tasolle, mutta helppo A meidän on sille tarkoitus takoa päähän. Täytyypä mainita omistajalle, kun hän ensi viikolla tulee katsomaan poninsa edistystä. Tänään kuitenkin jouduimme palaamaan aivan perusteisiin, sillä Ira on ollut tässä pari päivää hirveän huonolla tuulella. Bob on vitsaillut, että ponilla on pahemmat PMS-oireet kuin minulla - pötyä!

Olin elätellyt toiveita, että saisin ratsastettua tänään hieman - vain pari askelta - vastalaukkaa loivalla kiemuralla. Iralla ei ole vieläkään laukassa kovin hyvä tasapaino, se osaa laukkaympyrät myötälaukalla ja ajoittain kokoaa itseään, mutta lihaksia puuttuu edelleen. Vastalaukkaa olemme kokeilleet ja poni pystyy siihen loivalla kiemuralla. Ei kovin koottuna tietenkään, mutta pikkuhiljaa se tasapainokin sieltä tulee. Jouduin kuitenkin palaamaan aivan perusasioihin ratsastuksen kanssa, sillä Ira esitti unohtaneensa jopa niinkin yksinkertaisen asian kuin voltin tekemisen. Varmasti hikisin treenini Iran kanssa toistaiseksi! Onhan poni ennenkin osoittanut mieltään ja ollut vaikeaa, mutta nyt sillä kyllä oli oikein ekstrakiukkuinen päivä.

Tein Iran kanssa töitä puolitoista tuntia ja sain sen lopulta kulkemaan käynnissä suunnilleen oikein päin, ravaamaan uralla tahdissa ja nostamaan laukan pyynnöstä. Sen kummempaan en pyrkinytkään vaan kun laukkakin nousi molempiin suuntiin annoin olla. Turha orin kanssa on alkaa vääntää määräänsä enempää, ensi kerralla koetetaan uudelleen ja kun Ira kuitenkin loppujen lopuksi teki pyydetyn, turha siltä enempää oli vaatia.

05.03.2014, Maastoretki, kirjoitti Ilsa / narri
Ira pääsi vaihteeksi maastoon. Ori on viime viikon ollut melko possuna, sille ilmeisesti iski nyt uhmaikä, sillä poni on koetellut kaikkia rajojaan. Ira on koettanut harjatessa liiskata, näpsiä ja hieman potkiakin, ryykäillyt taluttaessa ja ratsuna ollut täysi sika. Nyt sille ilmeisesti iski vasta uuden paikan testailu, sillä tähän mennessä se on käyttäytynyt niin hyvin, kuin sen on luvattukin käyttäytyvän. Onneksi kukaan ei ole jaksanut kummemmin välittää orin koettelusta ja se on alkanut taas käyttäytyä normaalisti. Niin normaalisti kuin ylipäätään osaa.

Lähdin tänään Iran kanssa maastoon, huomenna se olisi tarkoitus kengittää ja hieroa. Viikonloppuna orin omistaja tulee käymään täällä Englannissa, tutustumassa tarkemmin puitteisiin ja poninsa edistymiseen. Ja hyvin on Ira edistynytkin, se on kehittynyt huimasti vain kuukaudessa! Työtä riittää vielä, tietenkin, mutta edistystä on kyllä havaittavissa. Ori on nopea oppimaan ja kun sitä treenataan samaan tapaan kuin kenttähevosiamme, lihakset kehittyvät ihan silmissä. Ira on kyllä näitä poneja, joita ei voi kuin ihailla. Olemme havainneet, että vapaapäivät saavat sen kiukustumaan joten vapaapäiviä ei orilla ole, paitsi milloin se hierotaan tai on muunlainen kokonaisvaltainen huoltopäivä. Tämänpäiväinen maasto oli vähän kevyempi huomista pakkovapaata silmällä pitäen.

Ira viihtyi maastossa erinomaisesti. Ori oli reipas ja iloinen, enkä pyytänyt siltä sen kummempia hommia joten se ei edes kiukutellut. Pitkät pätkät käyntiä pitkiä ylämäkiä pitkin, letkeää ravia teillä ja poluilla sekä pari laukkapätkää. Maasto ei ollut pitkä tai raskas, enemmänkin hyvänmielenlenkki. Ja hyvä mieli siitä tulikin, ponille ja minulle! Ira sai jälleen paljon kehuja, on tässä todella mahtava poni heti kun toimii. Harmi, ettei se ole myynnissä, sillä muuten ostaisin sen heti Bobin vastusteluista huolimatta.

08.03.2014, Neidistäni kasvoi mies!, kirjoitti narri
Ja lompakko kiittää! Jätin hevoset koto-Suomessa joksikin aikaa Lissun ja lomittajani vastuulle ja matkustin Englantiin katsomaan Iraa. Deathrow Stables vaikutti hyvältä paikalta ja paikan päälle päästessä vielä paremmalta! Omistajapariskunta haki minut lentokentältä ja koko matkan tallille keskustelimme yllätys yllätys, hevosista. Varsinaisestihan paikka kasvattaa englantilaisia täysverisiä, mutta vannoin, etten tällä kertaa ottaisi yhtäkään mukaani vaan tulisin vain katselemaan Iraa. Paikalle päästessäni yllätyksekseni tapasin aikaisemmin eräässä huutokaupassa kuolaamani täysveriorin, 13 chimes 'till Nightmaresin eli (suomalaisen työharjoittelijan nimeämän) Kilinän. Pääsin peräti kokeilemaan orilla ratsastamista, mutta ei siitä sen enempää Iran päiväkirjaan.

Ira itse voi oikein paksusti ja hyvin! Ori on kehittänyt lihaksia jo kuukaudessa oikein hyvin, keskustelimmekin asiasta Ilsan - joka Iraa treenaa - kanssa melko perusteellisesti. Totesimme yksissä tuumin ponin tarvitsevan edelleen jotain täytettä itseensä, mutta että se on kehittynyt nopeammin kuin ikinä oletin. En todellakaan kadu päätöstäni lähettää Iraa Britteihin koulutukseen, Ilsa on tehnyt sen kanssa mahtavaa työtä ja täällä on hivenen paremmat puitteet kuin kotona Pirunportissa, jossa on... kenttä. Ilman kunnon valoja. Ja peltoja. Melkein hävettää viedä Iraa aikanaan takaisin kotiin.

Tännäpäivänä en vielä kivunnut Iran selkään, kunhan kävin tervehtimässä ponia ja jakamassa sille huomiota. Diivaponini oli oikein tyytyväisen oloinen elämäänsä ja saamaansa huomioon sekä herkkuihin. Tämä päivä menee tutustuessa tiluksiin Bartholomew'n ja Ilsan seurassa, huomenna Ilsa lupasi lähteä kanssani ratsastamaan maastoon - hei joku kenttätyöskentely alkuun omalla ponilla, mitä sitä sellaista!

09.03.2014, Menkäämme metsään, kirjoitti narri
Aamusta sovimme, että lähdemme Ilsan kanssa maastoon iltapäivän tienoilla. Aamusta siis ratsastin Iralla kentällä puolisen tuntia tutustuakseni sen uutukaiseen olemukseen, joka kyllä oli vaikuttava. Poni on edelleen samanlainen diiva kuin Suomesta lähtiessään, mutta paljon työteliäämpi ja osaavampi. Ei se toki vielä osaa lähellekään kaikkea, höpö höpö, mutta paljon osaa. Iraa joutui maanittelemaan hieman, jotta se olisi suostunut toimimaan, mutta toimi kuitenkin. Vähän ori heilutteli mietteliäänä korviaan, apuni ovat sen verran erilaiset Ilsan apuihin verrattuna.

Iltapäivästä lähdimmekin sitten sinne maastoretkelle. Ilsa tuli mukaan tajuttoman komealla newforest-orilla, Fisulla. Fisun oli nimennyt sama työharjoittelija kuin Kilinän ja erään toisen orin, Poron, eikä kukaan näistä enää ottanut kuuleviin korviinsa muuta lempinimeä. Nauroimme kimpassa Bobille, jolle etenkin Kilinän lausuminen oli loputon ongelma.
Ilsa vei minut järkyttävän komeisiin maisemiin. Britannian sääkin suosi meitä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja päivä oli kohtalaisen lämmin, vaikka on vasta alkukevät. Irakin oli hyvällä mielellä, Ilsa kertoi sen kuulumisia käyntipätkien aikana oikein perusteellisesti ja minä sen kuin nyökkäilin. Loput ajasta keskustelimme täysverisistä ja kerroin laumastani kotona. Suurin osa oli Ilsallekin tuttuja vähintäänkin kasvattajan kotisivujen kautta, mutta Reivi oli kuulemma aiheuttanut melua myös Briteissä. Härreguud! Ravasimme myös pitkät pätkät ja laukkasimme ylämäkiä ponien lihastreeninä. Emmekä malttaneet olla ottamatta laukkakisaa pellolla pikkuponeillamme. Mahtoi olla hieno näky, kun pitkäjalkaisten täysveristen sijaan pellolla kisusivatkin newforestit!

Tallille palasi kaksi hikistä ja tyytyväistä ponia, sekä hikistä ja tyytyväistä ratsastajaa. Ira oli aivan mahtava, halailin, pusuttelin, pesin ja syötin sitä enemmän kuin laki sallii. Onneksi lomaani on vielä jäljellä ja voin viettää sen täällä Bobin ja Ilsan vieraanvaraisuuden varassa poniani testaillen. Löytyi kyllä todellinen helmi talliksi pistää poninsa hetkeksi pois jaloista!

08.10.2014, Kuulumisia pitkästä aikaa, kirjoitti narri
Ei ole vielä Ira päässyt Suomeen asti. Tai siis päässyt ja päässyt, soitin kesällä Ilsalle Britteihin ja sovin, että Ira asuisi ainakin vuoden loppuun Deathrow'ssa. Ilsa kuulosta todella ilahtuneelta, ja hän kertoikin kiintyneensä poniin paljon sitä opettaessaan. Kerroin tulevani piakkoin käymään taas tervehtimässä oriani ja katsomassa, miten se on edistynyt. Sitä paitsi ilmoitin Iran jo newforestponien laatuarvosteluun, ja toivon, että se pärjää hyvin. Jälkeläisiä ajatellen Ira ei ole ihan siinä parhaassa terässä, sillä sillä ei ole niin montaa menestynyttä varsaa kuin se - ainakin omasta mielestään - ansaitsisi. mori-morin Ira x Ira -ratsuponivarsa on menestynyt kisakentillä oikein hyvin, mutta oma Adajvelini ei ole vielä päässyt kilpakentille asti. Muutoin herra on elämänsä kunnossa ja odotankin sen saavan hyvät kritiikit! Myös kantakirjaustilaisuuteen on Ira ilmoitettu, Ilsa käy esittämässä ponini tuomareille. Itse pääsen onneksi myös katsomaan paikan päälle kirjausta, sillä tarkoitus on lentää Britteihin päivä ennen kirjausta, asustaa Bobin ja Ilsan vaivoina laatuarvosteluun asti ja lähteä vasta sitten kotiin. Kaikki on jo onneksi sovittu ja lennotkin varattu, joten tehtäväkseni jää enää jännittää tuloksia. Toivottavasti Ilsalla ja Iralla menee hyvin molemmissa tilaisuuksissa, Ilsa on tehnyt niin hyvää työtä orini kanssa, että en ole uskoa sen kuvia vertaillessani. Lihasköyhänä, nuorena ruippanana Britteihin lähtenyt ponini on nykyään lihaksikas, hyväkuntoinen kilpahevonen, jonka kuva varmasti houkuttelee tammanomistajia orimainoksessa.