Kuvagalleria

Romance In Tokio VH12-021-0041

VIR MVA Ch myönnetty 11.01.2012

Breed- & Sex-type 9/10 pts.
Head, neck, body 9/10 pts.
Legs 10/10 pts.
Movement, walk 7/10 pts.
Movement, trot 8/10 pts.

Diploma ~ 43/50 pts.
Judge: Luciana, Imported SIM Horses Worldwide

KTK-III myönnetty 15.07.2014.
18 - 16 - 15 - 16 = 65p. KTK-III
Kaunis siro pää, pitkä kaula. Pitkä pysty lapa, korkea säkä. Suora selkä ja pieni takaosa, todella vennot vuohiset.

ERJ-II -palkittu 31.03.2015.

Luonnekuvaus

Rommi on hieman erilainen tapaus Susirajan hevoskatraassa. Tamma ostettiin valmiiksi kilpailleena, pelkästään jalostuskäyttöön - sukutaulun harvinaisemmat nimet, hyvät tulokset ja jo kerran varsonut tamma houkuttelivat katsastamaan hevosta. Rommi paljastui tammaksi, mutta hyvin asialliseksi käsitellä ja niinpä siitä tehtiin tarjous. Eikä aikaakaan kun trakehner pakattiin autoon ja kiikutettiin Susirajaan, puskettiin pihattoon ja alettiin suunnitella sen käyttöä jalostuksessa.

Kuten sanottua, tässä on tammamainen tamma, mutta Rommia on hyvin helppo ja asiallinen sekä käsitellä, että ratsastaa, kunhan sitä kohtelee sen vaatimalla tavalla. Hevonen tuntee oman arvonsa, eikä suostu ihan joka Pirjo-Petterin haliponiksi, ei erikoisemmin välitä lapsista tai kiireessä työskentelevistä ihmisistä. Rapsutukset ovat erittäin tervetulleita, kunhan huomioiminen ei mene imelän lässytyksen puolelle. Ruunikolla ei ole huonoja tapoja, eikä sen kanssa tarvitse turhia tapella – kunhan hoitaja käyttäytyy fiksusti ja kohtelee Rommia kunnolla, kaikki on hyvin. Kun tammaan tutustuu paremmin, siitä tulee vähän seurallisempi, mutta mikään innokkaan hoitajatytön hali- ja puunausponi se ei ikinä tule olemaan.

Rommi ei välitä lapsista, eikä ylitsevuotavista hellyydenosoituksista. Rapsutukset ovat kuitenkin tervetulleita, kunhan niiden määrässä on joku tolkku. Mahanalusta harjatessa, etenkin kun mennään lähelle nisiä, harjatessa saa olla tarkkana, Rommi ei pidä siitä ollenkaan. Tammamaisena hevosena Rommi saattaa muutenkin kiukutella, esimerkiksi satulavyötä kiristettäessä, mutta tamman kanssa pärjää, kun ei anna hevosen päästä niskan päälle. Pohjimmiltaanhan ruunikko on hyvin asiallinen ja helppo hevonen, mutta tammamainen kiukuttelu olemattomista asioista ja turhankin voimakas mielipiteiden ilmaisu ovat Rommin helmasyntejä. Jämäkkä, fiksukäytöksinen ihminen pärjää ongelmitta. Eläinlääkärillä tai kengittäjällä ei ole ongelmia hevosen kanssa, ammattilaiset osaavat asiansa. Pesupaikalla Rommi viihtyy erinomaisesti, ruunikko pitää veden kanssa läträämisestä muutenkin (kurakeleillä tamma heittää kaiken arvokkuutensa menemään ja ilakoi lätäköissä kuin pikkuvarsa laitumella).
Talutettaessa Rommi kulkee nätisti taluttajansa vierellä, naurettavan hyväryhtisenä ja tarkkaavaisena. Rommi pitää itseään tallialueen kuningattarena, ja se esiintyy sen mukaisesti. Hevosen vienti paikasta A paikkaan B on kuitenkin simppeliä, ruunikko kävelee kuuliaisesti vierellä eikä keksi kolttosia. Korkeintaan Rommi huutelee muille hevosille alleviivaten omaa erinomaisuuttaan. Lastaaminen sujuu yhtä helposti, samaten matkustaminen, Rommi on kokenut ja hyvähermoinen matkustaja, joka ottaa nokkiinsa vain hyvin epätasaisesti, töyssyisestä tiestä. Kovin kuoppaisen matkan jälkeen Rommi on määränpäässä hyvin hapannaamainen.

Rommi on herkkä, kuuliainen ja miellyttämisenhaluinen ratsu, mutta toisaalta sen herkkyys menee jo siihen, että tamma vetää herneen nenäänsä heti, kun avut ovat liian ronskit. Sen lisäksi se vaatii ratsastajaltaan jatkuvaa hereilläoloa ja tekemistä - Rommihan ei ala yksin pakertaa. Mielellään töitä tekevä hevonen kaipaa huolelliset verryttelyt, sillä se on hieman jäykkä ja haluton alkuun. Tammaa täytyy vain huolellisesti taivutella ja ratsastella avuille molempiin suuntiin, mielellään mahdollisimman paljon tehden. Rommi tekee kyllä oikein mielellään, mutta kyllästyy helposti samanlaisena jatkuviin kuvioihin - siksi siitä ei kouluhevoseksi olisikaan ollut - ja kertoo sen kyllä selvästi. Trakehner ei kehitä omaehtoista tekemistä kyllästyessäänkään, mutta alkaa vastustella apuja, venkoilla ja liikkuu haluttomasti sekä väärin päin. Kun tammaa vain ratsastaa mahdollisimman kevyesti, ottaen huomioon hevosen herkkyyden ja naisellisuuden, se tekee mielellään pyydetyt asiat ja yrittää parhaansa.
Esteillä Rommi syttyy oikein kunnolla. Tamma on vireä, herkkä ja säpäkkä, hieman ylikuumeneva ja turhan herkästi eteenajavat avut ylitosissaan ottava, mutta taitava ja näpsäkkä paketti radalle. Myös esteille trakehner vaatii huolelliset verryttelyt, sen jäykkyys ei katoa itsestään esteradallekaan päästessä. Rommi on parhaimmillaan laukan säätelyn kanssa - se venyy sfääreihin joista koulutuomaritkin pitäisivät. Rommi on mennyt kuuden laukan välin kolmella askeleella ja kolmen askeleen välin kuudella askeleella. Hankalaa sille ovat tiukat käännökset ja innostuvana hevosena sen lyhennetty laukka meinaa olla kiireistä paikallaan tikutusta - mutta lyhennettyä on. Tamma osaa kieltää, jos lähestyminen on huono, eikä tämän hevosen kanssa ikinä mennä esteen sekaan, ellei ratsastaja sitä sinne tyhmyyttään pakota.

Rommi on todella helppo ja ideaali kilpahevonen. Se ei stressaa mitään, on helppo käsitellä ja on muutenkin kaikin puolin asiallisimpia kisahevosia, joita vastaan on tullut. Trakehnertamma on hevosia, jonka kisahoitajaksi olisi voinut ottaa ala-astetta käyvän serkkutytön ilman huolta siitä, että hevonen olisi liian hankala. Ruunikko on toki herkkä ja säpäkkä ratsastaa, aivan kuten kotonakin hypätessä, mutta tamma ei lähde lapasesta, rynni, pukittele tai hypi pystyyn. Energisen hevosen menohalut on helppo kanavoida työntekoon, ja tamma onkin kisapeli, jolla olisi paljon opetettavaa junnuille. Rommi on tehnyt tasaisen varmaa tulosta, ja vaikka sijoitus olisikin jäänyt saamatta, Rommin kanssa on harvemmin tehty huonoa rataa. Mahdolliset virheet esteillä X ja Y johtuvat lähes poikkeuksetta ratsastajasta – tamma itse hoitaisi homman kotiin vaikka yksinään.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Rommi on tarjolla yksipolvisille trakehner-, xx-, ratsuponi(kelpoisille) oreille.

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

06.10.2014 estevalmennus, valmensi Víva
narri verrytteli reipasta trakehnertammaansa Rommia maneesissa, minun pystyttäessäni sinne vielä viimeistä okseri-pysty-okseri linjaa. Kun olin saanut sen laitettua valmiiksi, katselin hetken aikaa ratukon verryttelyitä. Rommi oli verryttelyiden aikana hyvin kuuliainen ja reipas tapaus, joten ei mennyt kauaakaan, kun aloitimme varsinaisen valmennuksen. Heti alkuun laitoin ratsukon menemään laukassa kahdeksikkoa, johon tuli hypättäväksi kavaletti. Parin toiston jälkeen ratsukko sai siirtyä kahdeksikon jälkeen hyppäämään okseri-pysty-okseri linjan, jolloin ratsukko teki jälleen maneesin toisessa päädyssä kahdeksikon, hyppäsi kavaletin ja lähti ylittämään vuorostaan maneesin toisella puolen olevaa pystyeste linjaa. Koska hyppääminen sujui narrilta ja Rommilta leikiten, aloimme pikku hiljaa korottamaan esteitä 160cm korkeuteen asti. Tuolla välillä parit kieltäytymiset tuli, kun narri ratsasti pari kertaa huonosti sisään. Siitä kuitenkin otettiin heti opiksi ja tiet ratsastettiin hyvin, jolloin myös kieltäytymiset loppuivat. Rommille esteiden hyppääminen oli mukavaa touhua ja tamma hääräsi välillä liiankin innokkaasti esteiden välillä, jolloin narri joutui hieman korjaamaan tamman aiheuttamia virheitä, jotta esteet päästäisiin puhtaasti yli. Pian Rommikin tyytyi hidastamaan tahtia, päästettyään ylimääräisen energian ilmoilleen. Valmennuksen loppu puolella otettiin tuosta vielä pienehkö rata. Keskusteltiin siitä hetki narrin kanssa, jolloin päästin ratsukon hyppäämään rataa, johon kului pystyjä, oksereita sekä pari trippeliä. Ratsukko lähestyi radan esteet reippaasti, mutta tasaisesti. Jokainen este jätettiin taakse puhtaana ja seuraavaa estettä kohden mentiin varmoin askelin. Pari kertaa esteiden välillä Rommi yritti kiihdytellä omiaan, mutta narri otti tilanteet pian haltuunsa. Radasta selvittiinkin hyvin, joten annoin ratsukon hypätä radan vielä pari muutakin kertaa, jolloin oli aika lopetella valmennus. Katseltuani hetken ratsukon loppuverrytelyitä, kiitin narria valmennuksesta, jolloin lähdin.

27.10.2014 estevalmennus, valmensi dookie
Minulle täysin uusi tuttavuus, trakehnertamma Rommi sipsutteli hyvin hienostuneen näköisesti pitkin maneesia, kuunnellen tarkkaan narrin apuja. Tervehdin kaksikkoa, ja aloin samantien kasaamaan jotakin esteradan tapaista hiekalle. Seurailin sivusilmällä ratsukon alkuverryttelyjä, jotka olivat edenneet jo laukkavaiheeseen. Loppuvaiheessa leukani meinasi pudota maahan, kun satuin katsomaan Rommin laukkapidennyksiä ja -lyhennyksiä, en edes tiennyt, että hevonen voi muuttaa askeleen pituuttaan noin paljon... Aina sitä oppii täällä Susirajassa jotain hurjan jännää.

Kasaamani esterata oli melko yksinkertainen - muutamat pystyt, muutamat okserit, yksi sarja ja parit haastavammat lähestymistiet. Pyysin narria käyttämään yhtä vähän erillään olevaa pystyä verkkaesteenä, koska olin liian laiska kasaamaan sellaista enää erikseen. Rommin naisellisuus muuttui semmoiseksi intohimon tuleksi, mitä voisi kuvitella rikkailla porvarinaikkosilla, jotka ryntäävät kaikki yhtä aikaa ovesta sisään ostamaan sen yhden ainoan merkkilaukun, keinolla millä hyvänsä. Tai jotakin siihen suuntaan. Narri työsti tammaansa hetken vielä sileällä, ennen kuin annoin luvan tulla radalle. Rommi ampaisi eteenpäin kuin tykinkuula, mutta lyhensi nopeasti askeleensa kun selästä kuului käsky. Meno oli melko huvittavan näköistä - jalat tamppasivat maata hurjaa vauhtia, mutta liike eteenpäin oli kymmenen kertaa hitaampi. Omituisesta etenemistavasta huolimatta Rommi hyppäsi vauhdikkaan näköisesti, ja sinkaisi pätkän esteen jälkeen normaalin susirajalaismaisen ylireipasta laukkaa, ennen kuin lyhensi ja hidasti menoaan taas ratsastajansa komennosta. Rata sujui jyrkkiä käännöksiä lukuunottamatta hyvin. Luulin, että noin siro ja näpsäkkä tamma kääntyisi vaikka kolikonkin päällä, mutta Rommi oli selvästi eri maata. Vaikka käännökset venähtivätkin vähän pitkiksi, olivat lähestymiset silti onnistuneet, ja näin ollen myös hypyt olivat puhtaita.
Pyysin ratsukkoa tulemaan radan uusiksi heti perään, ja sen sujuessa yhtä hyvin kuin ensimmäinenkin, he saivat luvan pitää hengähdystauon.

Rommin ja narrin huilatessa hetken korotin kaikkia esteitä metriin kahteenkymmeneen - sen korkeampia emme tänään hyppäisi, halusin keskittyä tänään enemmän teihin ja lähestymisiin. Tällä kertaa narri antoi tammansa laukata hieman pidempää ja normaalimman näköistä laukkaa, kun se ei ollut enää aivan niin räjähtämäisillään innosta. Helpot lähestymiset sujuiva yllättäen ongelmitta, mutta sarjaa edeltävälle pystylle tamma kääntyi taas yhtä notkeasti kuin luudanvarsi. Käännös venähti taas liian isoksi, ja vinosti hypätessään tamma otti yhden puomin mukaansa. Sarja sen sijaan onnistui hyvin, tosin kahta laukka-askelta jäi uupumaan alkuperäisestä suunnitellusta määrästä. Loppurata sujui oikein sukkelasti ja sujuvasti. Päätin kerrata ratsukon kanssa hankalinta kohtaa radasta, johon sisällytin okserin ja pystyn ennen sarjaa, sekä itse sarjan. Sarjalle käskin narria lyhentämään laukkaa, niin että siihen tulisi kolme laukka-askelta eikä vain yhtä, kuten viimeksi.

Vaati monen monta uusintakertaa, ennen kuin Rommi sai oikean määrän askelia sarjan väliin, ja kääntyi tarpeeksi nopeasti jyrkässä lähestymisessä. Lopulta tamma teki nappisuorituksen, juuri ennen kuin narrin sisäpohje alkoi kramppaamaan taivuttamisen määrästä, joten minä ryhdyin keräilemään esteitä takaisin syrjään narrin jäähdytellessä puuskuttavaa ratsuaan.

17.11.2014 estevalmennus, valmensi yaren
Narri oli käskenyt minut pystyttämään noin puolentoista metrin korkuisen esteradan ja kyllähän minä jo siitä saatoin arvata, ettei tällä kertaa kyseessä ollut mikään pienoinen suomenhevonen. Tai sitten susirajalaiset olivat kasvattaneet jonkin sortin yliluonnollisen mutaation, mutta sen varaan en kyllä ihan laskenut. Niin hullua porukkaa täällä ei kuitenkaan oltu. Kuten arveltinkin, saatuani radan jo hyvälle mallille, narri kömpsytteli paikalle noin 170cm korkealla trakehnerilla, joka katseli ympärilleen korvat hörössä. Tamma selvästikin odotti jo hyppäämään pääsyä, mutta sitä ennen narrin oli tehtävä huolellisesti alkuverryttelyt.

Pitkään ratsukko joutuikin lämmittelemään ennen kuin Rommi alkoi vähitellen taipumaan sillä tavalla, että se luultavasti taipuisi esteillekin saakka. Hiukan se jo tuntui kuumenevan tässä vaiheessa, mutta opastin narria vain pitämään tiukasti pinnansa ja toppuuttelemaan innokasta ratsuaan. Lopulta olin riittävän tyytyväinen kaksikon menoon ja annoin heille luvan alkaa tulemaan ensimmäistä verryttelyestettä. Este tuntui imevän Rommia puoleensa magneetin lailla, mutta minä en todellakaan antanut tamman höykytellä narri ihan miten halusi. Vaadin topakasti narria tekemään rivakoita puolipidätteitä, jotka saivat Rommin hiukan hillitsemään halujaan ja hypystä tuli jopa turhankin lattea. Uudella yrittämällä pyysin narria antamaan enemmän ohjaa esteen päällä ja nyt meno näytti jo hallitummalta. Vielä en kuitenkaan ratsukkoa päästänyt kokonaiselle radalle, vaan halusin heidän etenevän kaikessa rauhassa ja korjailevan pienet virheet mitättömiksi.

Paikoitellen Rommi tuntui ottavan narrin liiallisen komenteluvuuden itseensä tai ainakin tamma itse koki saavansa liian vähän vapautta. Se ei kuitenkaan alkanut temppuilemaan sen kummemmin, kunhan vain nakkeli hiukan niskojaan ja huiski hännällään ympyrää. Radalle päästessään Rommi tuntui joka esteen jälkeen kiihdyttävän vauhtiaan ja minä koitin karjua narria lyhentämään laukkaa reilusti. Askeleita ei kukaan hullu ennättäny tuollaisella vauhdilla ottamaan tarpeeksi esteiden välissä ja jossain vaiheessa meno olisikin todennäköisesti päättynyt puomien ryminään, jos narri ei olisi lopulta tehnyt työtä käskettyä ja laittanut hurjalle vauhdille stoppia. Nyt Rommista alkoi näkymään sen kokemus ja osaaminen, ilmeisesti sen piti vain saada vielä tässäkin vaiheessa kokeilla ratsastajaansa ja virkistäytyä pienellä vaihtelulla. Loppuajan sainkin nähdä ratsukolta hienoa yhteistyötä ja tämän treenin päätteeksi narrillakin oli kerrankin aidosti iloinen hymy kasvoilla!

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä (max. 100cm)
tiistai: kevyt maasto
keskiviikko: vapaa (n. 15min taluttelua)
torstai: kevyt puomitreeni
perjantai: kevyt maasto
lauantai: vapaa
sunnuntai: verkkatreeni sileällä

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos on hionnut tai pesty.
-15 astetta: toppaloimi.

Varusteet
Ratsastaessa estesatula, nivelkuolaimet, tavalliset suitset alaturpahihnalla, esteille panssarivyö ja jännesuojat etusiin.