Thal Honduraa VH12-029-0198

Luonnekuvaus

Kuuma, herkkä soramonttuprinsessa joka antaa itsestään 110% - mikäli ratsastaja pysyy kyydissä ja osaa hommansa. Thal Honduraa on vahvaluonteinen tamma, joka ei pelkää yhtään mitään ja kunnioittaa loppupeleissä aika vähän, tätä ponia voi kutsua suorastaan röyhkeäksi. Välillä tuntuu, että kuuma täysiverilaukkuri on mahdutettu ponin kehoon, niin selkeästi Honduraassa ilmenevät täysiverisen herkkyys ja kuumuus, tamma kiihtyy nollasta sataan ennen kuin ehdit kissaa sanoa, kääntyy vaikka kolikon päällä ja menohaluja riittää senkin jälkeen, kun muut ovat viimeiset kolme kilometriä nielleet pölyä.

Honda ei missään nimessä ole aloittelijan ratsu tai edes käsiteltävä, röyhkeä poni testaa ihmista kaikin tavoin ennen kuin asettuu ja myöntää ihmisen ylemmäkseen. Tamman käytös liikkuu välillä niillä rajoilla onko kyse jo häiriökäytöksestä, mutta kun tietää, miten poni oikealla käsittelyllä asettuu ja toimii kuin ihmisen mieli tammalle antaa jotakin anteeksi siitä kirjavasta repertuaarista kolttosia ja testaamistapoja, jota tamma harrastaa; karkailut, näykkimiset, taluttaessa nykiminen ja puskeminen, pukittelu.. Hondan pitää olla hoidettaessa AINA kiinni, ja silloinkin tamma kuopii ja luimii, mutta käyttäytyy muuten hyvin, taluttaessa hanskat ja raippa, ettei poni edes yritä juosta ylitsesi. Tarhassa on parempi olla jokin muu aitamateriaali kuin sähkölanka, sellaisesta poni juoksee läpi hetkessä.

Eläinlääkärin ja kengittäjän visiitit, lastaus ja kuljetus onnistuvat hyvin, kunhan tammaa kohtelee tarpeeksi jämäkästi eikä anna sen pelleillä. Suorastaan ideaali kuljetettava, täysin rauhallinen koko matkan ajan eikä stressaa kuljetusta tai vieraita paikkoja ollenkaan (kuten ei mitään muutakaan), oikea rautahermo.

Ratsastettaessa Honda on herkkä, herkkä ja vielä kerran herkkä, tamma kyllä huomaa ja ymmärtää pienimmänkin avun ja reagoi kohtuuttomasti liian koviin apuihin, poni suorastaan protestoi. Honda alkaa herkästi viskomaan päätänsä, potkimaan ja kuopimaan, jopa pukittelemaan ja hyppimään pystyyn jos ratsastus on liian ronskia. Osaamatonta tai arkaa ratsastajaa Honda vie kuin pässiä narussa, joko tamma vain on paikallaan tai köpöttelee syömään, jos se suinkin on mahdollista. Osaavan, jämäkän ja pienieleisen ratsastajan kanssa Honda toimii, jahka on testannut, pysyykö kuski kyydissä. Herkkä tamma on helppo koota, poni esittelee liikkeitään ja osaamistaan mielellään kun siltä osaa sitä pyytää. Esteillä tamma on elementissään, Honda on rohkea ja varma hyppääjä joka ei kiellä juuri koskaan eikä varmasti kyttää tai säiky mitään. Tamma ei tarvitse ratsastajaa rohkaisemaan itseään, Honda kyllä menee yli ihan mistä tahansa vaikka omin nokkineen.

Kisapaikalla Honda on täsmälleen samanlainen kuin kotonakin, jännittynyt tunnelma, muut hevoset ja ponit tai yleisö eivät vaikuta poniin mitenkään, ratsastajan hermostuneisuus on korkeintaan mahdollisuus testata, pysyykö kuski kyydissä vai ei.

Sukutaulu & -selvitys

Ruunikonkimo, 146cm korkea kouluori Schreckengost loisti liikkeillään Saksan kouluradoilla kuuluen uransa aikana aina kärkipään ratsuihin. Vaativien ratojen konkariori sai kiitosta myös rakenteensa puolesta, luonne vain oli vähänkin turhan lammasmainen ja parhaiten Schreckengostia kuvasi sana ”lapanen”. Ori pärjäsi kilparadoilla lähinnä liikkeidensä puolesta, kisahevosen karismaa tuolla ei ollut, lähinnä ori oli kovatasoinen ”tasainen puurtaja”, ja kilpauransa jälkeen orista tulikin erään pienikokoisen naisen ”mummonkuljetin” muutaman astumiskauden jälkeen. Schreckengostilla ei ole paljoa varsoja, vaikka ori tasokas olikin se jäi auttamatta karismaattisempien katseenvangitsijaorien jalkoihin.

ii. Schopenhauer, Saksassa kasvatettu connemaraherra, oli 146cm korkea ruunikko tähtipää. Poikansa tavoin kouluori, joskin paljon Schreckengostia menestyneempi jalostuspuolella. Vaikka poika olikin isäänsä osaavampi ratsu ja orien kilpamenestys oli suurin piirtein samaa luokkaa Schopenhauerissa oli karismaa, ori käänsi katseet aina useampaan kertaan missä ikinä liikkuikin. Kaikin tavoin miellyttävä poni, niin liikkeidensä, rakenteensa kuin luonteensakin puolesta, ja muutaman kauden ajan Schopenhauer oli suosittu niin ratsuponi- kuin connemaratammojen omistajien keskuudessa.

iii. Standorf, upea 146-senttinen rautias connemaraori on saksalais-englantilaisen kasvatusyhteistyön laadunnäyte. Maailmalla kiertänyt näyttelykehien ja kouluratojen kuningas oli todellinen keikari ja naisten(tammojen)mies, suurisydäminen hurmuri, johon ihastuivat niin tammat kuin tammanomistajatkin. Osaava, loistavan kouluratsun uran tehnyt Standorf on edelleen yleinen – ja haluttu – nimi connemarojen ja ratsuponien sukutauluissa.

iie. Adele von Niebuhr, ruunikonkimo 142cm korkea ponikaunotar, saksalaista laatukasvatusta. Erittäin hyväsukuinen ja kaunisrakenteinen tamma omasi ihastuttavan luonteen ja kauniit liikkeet sekä sukutaulun, jolla leveillä, ja näiden ominaisuuksien turvin tamma tekikin uransa vain ja ainoastaan siitostammana.

ie. Mechtilde von Arendt, kaunis, 140cm korkea ruunikonkimo saksalainen ratsuponitamma oli mitä onnistunein miksaus täysiveristä ja ponia; erittäin kaunis ja hyvärakenteinen, loistavat liikkeet omistava näyttävä tamma, jolla oli kapasiteettia niin koulu- kuin esteradoille ja sopivasti herkkyyttä ja rohkeutta muutoin herttaisessa luonteessaan. Tamma kilpaili niin koulua (helppo A) kuin esteitä (110cm) sekä muutaman kenttästartin saaden ruusukkeita joka lajissa, vaikkei ollutkaan aikansa ehdottomia huippuponeja. Mechtilde von Arendt jätti hyviä kilpaponeja, joskin monen ongelmana on jopa liiankin tasainen luonne kun mikään ei tunnu sytyttävän.

iei. The sinner's good xx, upea ruunikonkimo täysiveriori aloitti suoraan ratsun uran kisaten esteitä ja kenttää. Huippulahjakas hyppääjä suoritti parhaimmillaan puhtaita 160cm ratoja hyvällä ajalla, ja tammanomistajat kiljuivat riemusta kun menestynyt, komea superlahjakkuus siirtyi jalostuskäyttöön. The sinner's good xx vaikutti etupäässä täysiveri- ja puoliverijalostuksessa, ori on harvinaista ja haluttua herkkua ratsuponisuvuissa (ja toki täysi- ja puoliverisuvuissakin).

iee: Meis Walmine, 140cm korkea mustankirjava lewitzetamma, teki uransa 100cm ja 110cm esteradoilla. Tamma oli suurin piirtein keskitasoa, sijoittui ja voitti aina silloin tällöin muttei ollut erityisen tunnettu tai mikään superlahjakkuus, vaikka tasokas poni olikin. Sievä, hyvällä tekniikalla hyppäävä rohkea tamma teki muutaman varsan, enimmäkseen lewitzerejä sekä kaksi ratsuponivarsaa.

Kauniissa voikossa kenttäponitammassa Thal Hortensiessa oli sitä jotakin! Kaunis, 137cm korkea valkoturpainen sukkajalka hurmasi kaikki ensinäkemältä, Hortensie oli kuin satuponi, niin kaunis, niin hyväliikkeinen, osaava, loistava hyppääjä.. mutta luonteeltaan vähän turhankin särmikäs kuningatar. Hortensiessa näkyi hyvin selvästi täysiverisen kuumuus ja herkkyys, eikä ollut mitenkään erikoista, että poni vei kun muut vikisivät. Oikean kuskin löydyttyä Thal Hortensiesta tuli kenttäratojen, satunnaisesti myös esteratojen, kuningatarponi, joka löi suurikokoisemmat kilpakumppaninsa mennen, tullen ja palatessa ja söi voittokukat päälle. Thal Hortensie on nimi, jonka haluaa nähdä sukutaulussa, etenkin kun tamma jätti vain kaksi varsaa tiinehtymisvaikeuksien vuoksi.

ei. Wall Street Blues xx, 169cm korkea musta kenttäori teki tappotasaista jälkeä vaativilla kenttäradoilla napsien voittoja ja sijoituksia tasaiseen tahtiin. Hyvin menestyvä ori kilpailikin harvinaisen kauan rautaisen kuntonsa ansiosta. Ikävä kyllä lahjakas ori ei jättänyt kovin montaa jälkeläistä heikkolaatuisen sperman vuoksi. Ori on harvinainen nimi etenkin ratsuponin sukutaulussa, enemmän tuo vaikutti puoli- ja täysiveriratsuihin. Kuuma ja herkkä ori periytti paitsi kapasiteettiaan, myös luonnettaan varsoilleen.

eii. Wall Street Millionaire xx, punarautias 170cm korkea täysiverikomistus, siirtyi parin keskinkertaisen laukkakauden jälkeen kenttäratsuksi, jolloin orin kyvyt pääsivät kunnolla esille. Ponnua riitti aina 140cm rataesteille asti, maastossa mentiin lähes yhtä korkeaa, koulupuolella taivuttiin helppoon A:han. Wall Street Millionaire xx oli oman tasonsa kovimpia nimiä, kunnes jäi jalkansa loukattuaan sairaseläkkeelle ja jalostuskäyttöön. Suurin osa orin jälkeläisistä kisaa kenttää. Luonteeltaan ori oli yllättävän rauhallinen täysiveriseksi, syttyi vasta esteitä nähdessään.

eie. Tavernier Blue xx, 166cm korkea musta risuestelaukkuri, oli elegantti, tyylikäs Tamma, nimenomaan isolla t:llä. Muutaman keskivertokauden juostuaan tamma jäi varsoja tekemään, ja hyvien orivalintojen ansiosta Tavernier Blue xx:n jälkeläisistä tuli huomattavasti emäänsä parempia. Luonteikkaan tamman jälkikasvua voi seurata niin risuestelaukoissa kuin kenttäratsastuksen parissa, osa varsoista on tehnyt uraa molemmissa.

ee. Koch Heloise, voikko, vain 134cm korkea saksalainen ratsuponikaunotar sai kiitosta elegantista ulkomuodostaan, kauniista liikkeistään sekä nöyrästä, herkästä luonteestaan, josta kuitenkin löytyi tarpeeksi ruutia ja rohkeutta esteille. Koulua, esteitä ja kenttää iloisesti sekaisin kilpaillut tamma napsi ruusukkeita toisensa perään pärjäten myös näyttelyringissä. Kilparadoilla mentiin helppoa A:ta, kotona suoritettiin jos ei nyt ihan virheettömiä niin ainakin lupaavia vaativan B:n liikkeitä. Heloise ehti tehdä vain yhden varsan ennen kuolemaansa trailerionnettomuudessa.

eei. North Down, 145cm korkea saksalainen rautiaankirjava ratsuponikomistus oli ehdottoman elegantti herrasmies ja kilpaponi, jonka kanssa kokeiltiin vähän kaikkea matkaratsastuksesta valjakkoajoon. Monitoiminen ori kehuttiin maasta taivaisiin liikkeidensä ja upean luonteensa vuoksi, ja parhaimmat tuloksensa katseenvangitsija tekikin kouluaitojen sisäpuolella, vaikka hallitsi myös esteradat (tasoltaan helppo A/110cm). Menestys jatkui myös jalostuskäyttöön siirtymisen jälkeen, tammoja riitti ja jälkeläiset perivät isänsä parhaat ominaisuudet.

eee. Koch Hermia, kaunis voikko newforesttamma on saksalais-englantilaista kasvatustyötä. 132cm korkea Hermia oli todellinen monitoimiponi jonka luonnetta kuvaa parhaiten kullanmuru. Tamma kilpaili niin koulu- kuin estekisoissakin, pääasiassa omistajaperheen lasten ensiponina helpoissa luokissa, mutta myös lupaavan junioriratsastajan kanssa vaativampia luokkia. Kotona Hermialla ajettiin. Kaunis, joka tilanteessa moitteettomasti toimiva Hermia sai pari varsaa, joista tuli yllättävän nimekkäitä kilpaponeja. Etenkin Hermiasta lähtöisin oleva tammalinja on jotain, mistä tapellaan verissä päin.

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

29.05.2012 estevalmennus, valmensi Janette H.
Esteitä kasatessani seurasin mori-morin ja viime viikolla maahantuomani ponitamma Thal Honduraan verkkaamista, vai pitäisikö sanoa sirkusta; poni puski lapa edellä menemään kuuntelematta ratsastajaansa juuri ollenkaan, apuja protestoitiin nakkelemalla takapäätä ja koko poni oli yksi kävelevä huutomerkki kirosanalitanian perässä. mori-mori kyllä ratsasti siististi, ties mikä prinsessapäivä Hondalla oikein oli. ”Enemmän pohjetta, et anna sen jäädä pelleilemään vaan pistät liikkumaan, ihan sama minne liikkuu kunhan ei jää paikoilleen pukittelemaan”, ohjeistin, ”ja kun tamma liikkuu voidaan valita se suunta minne halusitkaan mennä, pääasia, että tätä hommaa johdat sinä eikä poni”.

mori-mori sai Hondan asettumaan, tammasta kyllä näki, että sitä ärsytti suunnattomasti taipua ihmisen tahtoon, mutta alkoi rentoutua ja lopettaa pelleilyään. ”Saapa nähdä, milloin tuo sinun testaamisesi loppuu”, hymähdin puoliääneen katsellessani ratsukon laukkatyöskentelyä ja verryttelyhyppyjä. ”Se kyllä hyppää edelleen yhtä hyvin kuin Saksassa, pontetiaalia on kevyesti 10-20 senttiä isompiin luokkiin, ihme, ettei se jo ole sillä tasolla.” mori-mori näytti tyytyväiseltä, samaten Honda, joka oli päässyt hyppäämisen makuun.

Tehtävänä oli pieni 80cm rata; oikeassa kierroksessa pysty, siitä pitkällä tiellä okserille jolla vaihtui kierros vasempaan, seuraavaksi viiden laukka-askeleen suhteutettu väli, toinen okseri, taas kierros oikeaan ja aloituspysty uudestaan. Ensimmäinen rata meni turhankin vauhdikkaasti, vaikka tamma ei pudottanut tai kieltänyt kertaakaan suhteutettu väli mentiin kolmella laukka-askeleella ja jättihypyllä, kaikki mutkat vedettiin enemmän kuin suoriksi ja välillä sitä mietti, kumpi tässä nyt vei kumpaa. ”Uudestaan, nyt paljon rauhallisemmin, Hondan täytyy malttaa! Kun estekorkeus nousee tuo vauhti on ihan liikaa, laukan täytyy kyllä sujua, mutta tuo oli jo rynnimistä.” Tällä kertaa rata meni paljon paremmin, mori-mori sai ratsunsa hyvin kuulolle ja hallintaan, laukka sujui ja oli hyvätahtista ilman turhaa kiirettä ja hosumista, hypyt paranivat heti, ponnistuspaikka oli siinä missä piti eikä askelta-kahta liian aikaisin ja suhteutettu väli meni viidellä laukalla kuten oli tarkoituskin.

Estekorkeuden noustessa ensin 90cm radaksi, sitten 100cm radaksi parivaljakon työskentely vain parani, Hondan herkkyys ja tekniikka pääsivät oikeuksiinsa, ja poni tosiaan ylittäisi isommatkin radat leikiten. ”Tehän alatte pelata aika hyvin yhteen alkurodeosta huolimatta, ei tainnut olla ihan huono ostos? Loppuverryttele miten parhaaksi näet, hyppääminen oli tässä, kerään esteet pois. Loistavaa työtä, kyllä tuosta tammasta vielä ruusukehai tulee.”

12.08.2012 estevalmennus, valmensi Janette H.
Viime valmennuksesta onkin aikaa, ja se näkyi - pelkästään positiivisesti, katsellessani verkkaavaa ratsukkoa tunsin suurta ylpeyttä siitä, että olin saattanut nämä kaksi yhteen; mori ja Honda toimivat loistavasti yhteen, soramonttuprinsessa esitteli ratsastajansa kanssa parhaita puoliaan, kiukutteleminen ja rajojen hakeminen oli poissa, poni oli virkeä ja rento, täysin tyytyväinen ja oivassa mielentilassa hyppäämistä ajatellen.

Verkkahypyt menivät täysin ongelmitta, poni oli niin hyvin lapasessa, että sain kehottaa teitä sujuvampaan ja nopeampaan laukkaan, turha hiimailu pois, ratavauhtia mennään myös valmennuksissa. Honda liihotteli esteiden ylitse ongelmitta, vaikka teitte välillä vinoja lähestymisiä tai hyppy lähti väärästä kohtaa, kerran tamma lähti hyppyyn aikaisemmin kuin sinä, mutta pysyit kyydissä eikä se hidastanut teitä lainkaan. Sujuvaa, saumatonta yhteistyötä.

Teemana oli uusinta, olin kasannut teille metrin radan valmiiksi.
"Siisti, sujuva perusrata, mutta kaikki vauhti vasta uusintaan, se mennään kuin olisitte Nato-ohjus", totesin hymyillen, "tokihan perusratakin mennään, mutta siellä tavoitellaan puhdasta rataa sallitussa ajassa, aikaa ratsastetaan vasta uusinnassa".
Metrin radalla te vielä hidastelitte, pelasit sarjalla ja trippelillä arman päälle etkä käyttänyt hyväksesi radan kaikkia oikomismahdollisuuksia, vaikka Honda kyllä kääntyisi kolikon päällä ja ehtisitte tehdä hyvät tiet oikomallakin. Huomautin näistä seikoista, kerroin, missä pelata aikaa ja nostin estekorkeutta metrikymmeneen.

Otitte neuvoista opiksenne, rata oli paljon sulavampi ja nopeampi kun annoit vain mennä, poni pysyi lapasessa vaikka tempo oli nopeampi, puomit eivät kolisseet, yhtään kieltoa ei tullut eivätkä lähestymiset kärsineet vaikka teittekin lyhyemmät tiet oikomisten vuoksi.
"Minähän sanoin! Honda on aivan mahtava, ei teitä voi kuin kehua, tässä ei ollut oikeastaan mitään korjattavaa, pelkkää hiomista.
Itsenäiset loppuverryttelyt, ole hyvä, hyppääminen on hyvä lopettaa nappisuoritukseen. Tuolla olisi saanut sinivalkoisen ruusukkeen kotiin, tiesitkös."

05.02.2013 estevalmennus, valmensi Nizza
Taas oli aika pitää estevalmennus. Jo toinen samalle päivälle. Odotin kentällä ratsukkoa, kasaten samalla esteitä kentälle. Olin innostunut jostain kumman syystä kaarevammista teistä, joten päätin jatkaa niillä linjoilla. Tämän päivän tehtävä vaatisi paljon Sarlotalta ja Hondalta. Sijoitin pääty-ympyrälle vastakkaisille puolille ympyrää neljä pientä estettä. Pitkän sivun vierestä menevältä ympyräuralta mallasin viistosti oikeaan yhden pystyn, jolta käännyttäisiin takaisin ympyrälle. Ympyrä kierrettäisiin taas esteet hypäten kahdesti, jonka jälkeen vastakkaisessa suunnassa, kuin aiempi pysty oli, oli okseri. Tarkoitus oli saada ympyrällä jokaisen esteen väliin sama määrä askelia. Sarlotta ja Honda saapuivat kentälle ja aloittivat lähes saman tien ravityöskentelyn, joka vaihtui pian laukkaan. Tämän jälkeen he kävelivät hetken, jonka aikana selitin Sarlotalle tehtävän. Hän ymmärsi vaativan asetelmani heti ja annoin heille luvan aloittaa ympyrällä pienten, vain noin 30cm pystyjen ylittämisen. Poni vaikutti innokkaalta ja eteenpäin pyrkivältä, muttei mitenkään kuumalta. Se ylitti leikiten pienet pystyt. Sarlotta teki pieniä pidätteitä ja piti ponin koko ajan kontrollissa. Laskin askeleita mielessä ja hetken pyörimisen jälkeen totesin, että Sarlotta voi ohjata innokkaan Hondan pystylle. Korkeutta esteellä oli 70cm ja Honda ylitti sen vaivatta. Tiukan kurvin jälkeen ratsastaja ohjasi ponin takaisin ympyrälle, jossa he laukkasivat seuraavat kaksi kierrosta. Tämän jälkeen he lähestyivät 80cm korkeaa okseria. Poni hyppäsi yli rohkeasti ja pysähtyi ennen aitaa. Kehuin paria ja annoin heille luvan tehdä sama uudestaan. Ratsukko suoritti saman vielä useita kertoja, jonka jälkeen nostin ympyrän pystyt 40cm ja okserin, sekä yksittäisen pystyn 100cm. Honda oli innokkaampi. Viimein nämä tikut alkavat olla oikeilla korkeuksilla, se tuntui sanovan ja minua alkoi hymyilyttää. Laskin ponin askelia ympyrällä ja katsoin heidän näyttävää ylitystä pystyn yli. Ympyrälle ja okserille. Okseri ei näyttänyt pelottavan paria tippaakaan ja he liisivät yli hienoilla ilmavaroilla. Kehotin Sarlottaa verryttelemään ponin kunnolla, jona aikana purin esteet kentältä. Mukavaa valmentaa taas pitkästä aikaa into piukkaa ponia, jonka kapasiteetti on valtava.

21.02.2013 estevalmennus, valmensi Nita.K
Säpäkän oloinen kimo poni odotteli jo maneesissa alkuverkan suorittaneena saapuessani. Ratsastajan kanssa vaihdettiin pikaisesti ponin kuulumiset ja niiden pohjalta lähdin tämän päivän tehtäviä rakentamaan. Aloitimme yksinkertaisella kavalettiharjoituksella. Kolme kavalettia oli pitkän sivun suuntaisesti 12,5 metrin välein. Tehtävä aloitettiin ravissa ja kavalettien välissä poni tuli siirtää käyntiin, jos avut eivät menneet kunnolla läpi tuli pysäyttää. Honda ei vielä tässä vaiheessa vaikuttanut innostuvan kavaleteista eikä painavan kädelle vastaan, vaan oli hyvin avuilla ja siirtymiset olivat siistejä. Tehtävä suoritettiin myös laukassa, ensin ravisiirtymisin ja lopulta myös käyntisiirtymisillä. Ratsastajan täytyi pysäyttää poni vain kerran, viimeisissä laukka-käynti siirtymisissä poni alkoi kuumumaan ja tulemaan kättä vasten. Yhden pysätyksen jälkeen se oli taas rennompi.

Nostimme kavaletit esteiksi ja suoritimme tehtävää suhteutettuna "sarjana". Ensin testattiin, että millä laukalla ratsukko tuli tehtävän helpoiten perus temmossaan ja seuraavissa toistoissa siihen aina vuoroin lisättiin tai otettiin pois askelia. Hondan herkkyys oli omiaan tehtävään, mutta ratsastajalla oli monesti vaikeuksia reippaammin suoritetun kierroksen jälkeen saada sitä takaisin tuntumalle tekemään tehtävää kootumpana. Parilla lisätoistolla nämäkin "virheet" saatiin kitkettyä pois ja ratsukon suoritus näytti todella tyylikkäältä. Tänään ei siis hypätty korkeutta vaan haettiin varmuutta tempoon ja tarkempaan kontrolliin.

22.02.2013 estevalmennus, valmensi suba
Tänään vuorossa oli Lissun ja Hondan estevalmennus. Rakensin alkuverryttelyjen aikana rataa, johon keräsin kaikkea mahdollista erikoisestetavaraa kentän laidalta. Virittelin esteiden alle ämpäreitä ym. Alkuverryttelyssä Honda ei kummemmin kiinnittänyt huomiota erikoisiin virityksiini, vaan ravaili tyytyväisenä uraa pitkin. Aloitimme valmennuksen esteellä keskellä kenttää, jonka päällä oli tarkoitus vaihtaa suuntaa. Ratsukko lähestyi estettä varmasti, mutta esteen päällä tapahtui jotain, minkä vuoksi Honda ei ollut ihan selvillä siitä, mihin suuntaan jatketaan. Pyysin Lissua ratsastamaan Honda uudelleen esteelle ja kertomaan selvemmin tulevan suunnan. Estettä tultiin uudestaan vielä muutamaan otteeseen molemmista suunnista ja nostelin estettä aina hiukan. Hypyt osuivat hyvin ja laukka vaihtui aina oikeaksi. Rakentamani rata oli seuraavana vuorossa. Hondaa ei radan aikana kiinnostanut yhtään keräilemäni pelotukset, vaan se hyppäsi tyynen rauhallisesti kaikki erikoisimmatkin härvelit. Ratsukko tuli radan vielä pari kertaa uudelleen ja niin hyviin suorituksiin oli hyvä lopettaa.

24.02.2013 kouluvalmennus, valmensi Maggie
Alkutunnin käynti- ja ravityöskentelyssä Honda hyppi vähän väliä uran sisäpuolella ja jäi kyttäilemään maneesin reunoja. Kuitenkin kun tunti eteni, sait tamman rauhoittumaan ja unohtamaa kaikenmaailman möröt ja hirviöt mitä yleensäkin maneesissa liikuskelee. Verryttelyn jälkeisenä tehtävänä oli kiemuraura käynnissä sekä ravissa. Käynnissä Honda helposti hätäili, ja saitkin tulla tehtävän useaan otteeseen, jotta sait Hondan kunnolla kuulolle. Ravissa tehtävä onnistui paremmin. Laukkatyöskentelyn ensimmäisenä tehtävänä oli temponvaihtelut. Aluksi tuli ratsastaa mahdollisimman pitkää ja isoa laukkaa. Honda kuunteli pohjeavut hyvin ja liikkuikin ihan kunnolla eteen. Hyvä. Koottu laukka olikin sitten vaikeampi hakea, eikä Honda ihan helpolla itseään kasannut. Muutaman tovin jälkeen kuitenkin sait tamman koottua ja hieno koottulaukkakin teiltä irtosi. Tehtävä jatkui myös toiseen suuntaan. Sen jälkeen pidimme pienen käyntitauon ja jatkoimme sitten ravissa. Saitte työskennellä hetken ihan vapaasti ja jatkoimme sitten laukassa. Nyt tehtävänä oli vastalaukat ympyrällä. Alkuun Honda tarjosi useaan otteeseen myötälaukkaa, mutta lopuksi taipui myös laukkaamaan vastalaukkaympyröitä. Lopputunnin ravailut sisälsivät isoja ympyröitä sekä kaarteita.

27.03.2012 Yksityiskouluvalmennus, helppo A, aiheena takaosakäännös, valmentajana Tuovi H.
Ratsusi mielestä takaosakäännös = piruetti, sillä se on koko valmennuksen ajan halunnut vain laukata. Mitä kerrot valmennuksestasi mummollesi ollessasi kahvilla ja pullalla, kun mummosi on entinen vaativan tason kouluratsastaja?

"No tuota noin, mitäs siitä nyt kertoisi.. Honda on vähän enemmän este- kuin kouluratsu, ja esteisiin sillä nyt on keskityttykin, niin ei mikään ihme et kouluhommat on vähän ruosteessa. Aika komeita piruetin alkuja se kyllä teki, jos yhtään lohduttaa. Honda vain laukkasi menemään, kaahotti pää pystyssä purren kuolaimeen, eikä kuunnellut vaikka miten ratsastis istunnalla ja käsi pehmeänä. Teki mieli tarttua kuolainrenkaaseen kiinni ja suorittaa kurinpalautus..! Mutta takaosakäännös jäi tosissaan haaveeksi, vaikka mitä tein niin Hondalla oli oma meno ja omat kuviot. On muuten hyvää pullaa, kiitoksia. Ensi kerralla isken satulaliimaa satulaan, ehkä se istunta sillä tiivistyy tarpeeksi ja ponikin olisi kuulolla. Arvaa vaan nolottaako kertoa tämmöstä sulle, onneksi et nähnyt - ja et mene sinne Facebookiin katsomaan valkkavideota!"

Valmentajan kommentti: Takaosakäännös jäi kieltämättä haaveeksi, mutta nähtiinpähän komeaa piruetinalkua ja pystyynhyppimisshow'ta. Kotona otat itseäsi niskasta kiinni ja treenaat sitä koulua, Hondalla on lahjoja ja potentiaalia myös sille puolelle, se on selässä istujasta kiinni, miten ne lahjat laittaa käyttöön. Olkoon miten tahansa estepuolelle painottunutta ponia, koulupuolikin on saatava kuntoon, jos ponin taso on helppo A se kulkee helpon A:n asiat huonompanakin päivänä.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteet
tiistai: maasto/este
keskiviikko: vapaa/kevyt liikutus (juoksutus tms.)
torstai: koulua
perjantai: koulua
lauantai: vapaa
sunnuntai: puomi

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi jos on hionnut tai pesty.
-15 astetta: toppaloimi.

Varusteet
Estepainotteinen yleissatula (hypätessä panssarivyö), meksikolaiset suitset, sileällä nivelkuolain, esteille olympia, maastoon ja esteille jännesuojat joka jalkaan.