21.08.2017 Haamu lopetettiin takapolvivaivojensa vuoksi.

Noelin Haihatus VH15-018-1066

Nimi	Noelin Haihatus "Haamu"	Kasvattaja	Susiraja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ori	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, punarautias	Meriitit	KTK-III, SLA-I, KRJ-II, ERJ-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 29.04.2015, 15v satunnainen (3v 20.05.2015)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va A / 100cm / 90cm

15.06.2015 kultimurumme kantakirjattiin ratsusuunnalle. Pisteet ja palkinto olivat odottamamme; 66p. ja KTK-III. Hiano Haamu!

20.04.2016 kävimme uusimassa Haamun kantakirjauksen. Palkinto pysyi samana KTK-III:sena, pisteitä tuli 68p., vähän enemmän kuin viimeksi. Hieno pieni kultamme.

15.07.2017 ori aloitti laatuarvostelukierroksensa pokkaamalla KRJ-II -palkinnon. Hiano oriherramme.

30.07.2017 Hieno Haamuisemme sai ERJ:n laatuarvostelussa 105,5 pistettä ja ERJ-I -palkinnon.

20.08.2017 Haamu sai suomenhevosten laatuarvostelussa 103 pistettä ja SLA-I -palkinnon.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan, atsastuskuvat © scirlin

Luonnekuvaus

Haamu on tullut yhtä lailla molempiin vanhempiinsa, mutta kaikeksi onneksi se tuntuu perineen molemmilta vain niitä parempia puolia. Ori on oikein hyväluonteinen ja kiltti hevonen, mutta toisin kuin emällään, siltä löytyy myös hyvä työmotivaatio ja se tykkää työnteosta todella. Totta kai silloi tällöin haaveileva luonne ottaa Haamustakin yliotteen ja se meinaa unohtaa olevansa töissä, mutta reipas muistutus palauttaa sen maan pinnalle. Kiltti ja herkkä ori on mitä mukavin kaveri kaikin puolin, siinä on sopivassa suhteessa vaikeutta ja onnistumista ratsuna, hoidokkina se on täyden kympin luonne! Haamussa jalostus on todella onnistunut.

Vaikka ori onkin luonteeltaan täysi kymppi käsitellä, sen kanssa pitää osata olla rauhallinen. Haamu hermostuu herkästi, jos sen ympärillä sählätään ja juoksennellaan, lisäksi se hermostuu käsittelijän hermostuksesta. Kun hoitaja vain on rauhallinen ja tekee kaiken varmalla otteella (vaikka tahti olisikin reippaampi), on ori erittäin tyytyväinen saamaansa huomioon ja rakkauteen. Haamu on helppo hoitaa omassa karsinassaan ja siellä se pysyykin rauhallisimpana, käytävillä tapahtuvat asiat ovat karsinasta irrallaan jolloin ori ei voi ottaa kierroksia edes muiden tekemisistä. Yleensä Haamu lähinnä seisoo paikallaan kaivelemassa viimeisiä heinänkorsia kuivikkeen joukosta, jos heinät ovat yksinkertaisesti loppu, raudikko seisoo vain tyytyväisenä paikallaan. Kaiken kaikkiaan Haamu on siis mitä simppelein hoidokki. Eläinlääkäri hoitaa orin yleensä irrallaan omassa karsinassaan, jolloin raudikko ei sano piikityksiin tai muihin juttuihin mitään. Kenkääjä kun toimii rauhallisesti, on Haamu mitä mukavin myös kengittää.
Mikä yllätys, ettei talutuksessa ole mitään ongelmaa. Haamu kävelee hyvin vieressä löysemmälläkin narulla, eikä pörhistele edes tammoille tai muille oreille. Koppiin käveleminen on hieman epävarmaa, ja ori saattaa jumittaa lastaussillalle mikäli sen annetaan pysähtyä. Kun raudikko lastataan rauhallisesti ja varmoin ottein, se menee koppiin nätisti. Haamu jännittää matkustamista hivenen, mutta ei hikeen tai löysälle mahalle asti, se vain saattaa hieman kolistella ja hirnua levottomuuttaan.

Haamu on mahtava ratsu ja sen selässä on ilo istua, ainakin suurimman osan ajasta - se ei ole todellakaan mikään automaatti eikä aina se helpoin ratsu, mutta ei vaadi toimiakseen itkun vääntämistä eikä mahdottomia ihmeitä. Ori on perustoimiva peli, mutta vaatii herkistyäkseen hyvää, osaavaa ratsastusta. Alkuverryttelyjen aikanakin siltä löytyy kyllä kaasu, jarru ja eteenpyrkimystä, mutta herkkyys puuttuu, samoin notkeus. Alkuun Haamulle on oikeastaan ihan sama miten päin selässä pomppii, se menee ja tekee apujen mukaan, mutta kyljet hevosella ovat hieman jäykät ja vaativat paljon taivuttelua vertyäkseen. Verkan aikaan ei hevin uskoisi, millaista liikettä ja herkkyyttä Haamusta irtoaakaan, sillä se vaikuttaa tosiaan niin perushevoselta kuin olla ja voi. Menee eteenpäin kevyestä pohkeesta, hidastaa istunnalla ja pienellä ohjan vihjaisulla, kääntyy, kun kääntää. Siinäpä se.
Kun saa Haamun herkistettyä selässä on oltava tarkkana, sillä orin herkistyessä se myös herkistyy. Istunta riittää hevosen ratsastamiseen paremmin kuin hyvin ja se haluaa miellyttää ihmistä parhaansa mukaan. Haamun liikkeet ja kokoamiskyky ovat aivan omaa luokkaansa, mutta jos ratsastaja ei pysy tarkkana ja pidä hevostakin hereillä, se valahtaa todella nopeasti etupainoiseksi, haaveilevaksi makkaraksi. Vaikka ori on suhteellisen helppo ratsastaa takaisin takaosalleen, ei se itsekseen nouse.

Esteet ovat Haamun mielestä hieman jännittäviä, kun korkeus nousee tai kyseessä on erikoiseste, mutta se pitää myös hyppäämisestä. Ratsastettavuus orilla on huippuluokkaa myös esteillä, se menee, tekee ja toimii juuri niin herkästi, kuin miten sitä jaksaa herkistellä. Laukan säätely on erittäin helppoa, mikä onkin hyvä, sillä raudikko ei osaa päättää ponnistupaikkaa itse, vaan ratsastajan pitää tuoda se oikeaan paikkaan. Pienemmillä esteillä paikalla ei tietenkään ole ihan niin paljoa väliä, mutta kun hypätään oikeita esteitä, Haamu tiputtaa heti, jos sen tuo väärään kohtaan. Ori on myös hieman epävarma hyppääjä ja menettää itseluottamuksensa helposti virheiden seurauksena ja alkaa kieltää, mutta onnistuminen taas lisää itseluottamusta ja saa Haamun hyppäämään paljon varmemmalla otteella. Isommilla esteillä ratsastajan pitää tukea oria lähellä kylkeä pysyvällä pohkeella ja tasaisella tuntumalla, sitä ei saa vain hylätä esteen eteen laukassa. Erikoisesteillä Haamua pitää toisinaan hieman patistaa eteenpäin, mutta kunhan sitä ei jätä yksin, se hyppää myös jännittävämmät esteet.

Kunhan orin hoitajat ja ratsastaja ovat rauhallisia, Haamukin on. Kisapaikoilla raudikkoa meinaa jänskättää, mutta se ei juuri näy eikä vaikuta mihinkään, kunhan orin ympärillä olevat ihmiset eivät jännitä tai stressaa. Stressiherkän jännittäjän kanssa hevosesta itsestäänkin tulee stressiherkkä jännittäjä, jonka keskittymis- ja suorituskyky heikkenevät, maha saattaa mennä kuralle eikä ruoka maistu.
Kun kaikki sujuu eikä kukaan jännitä, Haamun alkujännitys katoaa käsihevosalueella kävellessä, ja verryttelyissä sekä radalla ori on oma itsensä. Parhaimmillaan Haamu on se herkkä, näyttävä ratsu kuin kotonakin, pahimmillaan jännittävä ujopiimä, jonka kanssa kokoaminen sun muut hienoudet jäävät haaveeksi. Siksipä orin kanssa matkaan lähdetäänkin rauhallisessa seurassa ja kisapaikalla sen kanssa toimitaan tyynesti ja järkevästi, oli kiire miten kova hyvänsä. Raudikon kanssa on todellinen ilo olla kilpailuissa, sillä se on rehellisesti miellyttämisenhaluinen hevonen, joka tekee kaiken aina parhaansa mukaan ratsastajan toiveita noudattaen, ja osaa myös esiintyä.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Koistilan Nemo ✝ KTK-I, KRJ-I, ERJ-I sh, prt, 160cm	ii. Hovi-Niko YLA2, KTK-III, SLA-III sh, rt, 154cm	iii. Mikon Kalteva evm, sh, trn, 149cm
		iie. Hovi-Henna evm, sh, rt, 152cm
	ie. Lumikeiju KTK-II, KRL-II sh, prn, 165cm	iei. Lumikenttien Hurjapää evm, sh, rn, 164cm
		iee. Pakkas-Pauliina evm, sh, rn, 163cm
e. Ventoksen Haihattelija ✝ KTK-II, SLA-I, KRJ-II, ERJ-II sph, tprt, 142cm	ei. Hölyn Pöly ✝ YLA2, SLA-I, KRJ-II, ERJ-II sh, vprt, 158cm	eii. Hölinä-Poika evm, sh, prt, 169cm
		eie. Hönön Löpö evm, sh, rt, 163cm
	ee. Ch Aronan Tiituliini YLA1, KTK-II, SLA-I, KRJ-I sph, rt, 147cm	eei. Nokipoika evm, sph, rt, 147cm
		eee. Ruttu-Rulla evm, sph, tprt, 145cm

Jälkeläiset

s. 24.06.2015 sph-t. Hunajahaave, e. Hunajaruoto, om. peikko (VRL-14149)
s. 19.07.2015 sh-o. Hairah-Dus, e. Järky-Tys, om. Sippe (VRL-13703) / Nuppulanharju
s. 01.12.2015 sh-o. Turmeltajan Hankihaihatelma, e. Ventoksen Jääharha, om. Break, VRL-05810
s. 10.12.2016 sh-o. Kentlemannikuvitelma, e. Samentuva, om. Ninni H. (VRL-05766)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Velmu on edellisellä omistajallaan kisannut täydet estesijoitukset.

Valmennukset

27.06.2015 Kouluvalmennus, valmensi Víva VRL-13593

Olin sitten taas näköjään ajoittanut tämänkin valmennuksen hienosti ukonilmalle, sillä ulkona jyrisi mukavasti ja vettäkin tuntui satavan melkoisesti. Valmennustakaan en kerennyt enää peruuttamaan, sillä Narri saapui komean suomenhevosorinsa Haamun kanssa kentälle. Nyt oli siis nieltävä mahtava ajoitukseni ja pyydettävä Narria verryttelemään Haamun itsenäisesti, toivoen samalla pitkään ja harhaasti, että tämä suomenhevosori oli ukkonilman ystävä, eikä hyppinyt seinille, jos ylhäällä pamahtaisi, niin että tannerkin täririsi. Haamu tuntui melko virkeältä kaverilta, joka ei tuohon pieneen jyrinään vielä edes havahtunut. Toisinaan ori kulki eteenpäin hieman tahmaisesti ja kankeasti, joten pyysinkin siitä sitten Narria taivuttelemaan hevostaan kunnolla ja katsomaan, että Haamu vetristyisi hiukan enemmän. Lopulta Haamusta saatiinkin oikein vetreä ja herkkä ratsu, joka oli tarkasti kuulolla ja valmiina suorittamaan pyydetyn tehtävän. Laitoinkin ratsukon sitten laukkaamaan, pyytäen samalla Narria tekemään kentän jokaiseen päätyyn suuren voltin ja katsomaan, että Haamu taipui kunnolla volttien aikana. Haamu laukkasi reippaasti eteenpäin - kulkien oikein kivassa ryhdissä. Volttien teko sujui ratsukolta moitteettomasti ja Haamu taipuikin volttien aikana hyvin, eikä laahustanut tahmaisesti. Ratsukon toistaessa tehtävää jonkun aikaa, sai Narri ottaa Haamun kanssa hieman temponlisäyksiä ravissa, joka ei tuottanut sitten yhtään vaikeuksia kaksikolle. Lopussaan ulkona alkoi jyrisemään ihan kunnolla, jolloin Haamukin alkoi jo heilauttelemaan korviaan puolelta toiselle ja askeltamaan hermotuneena. Päätettiin siihen sitten lopetella valmennus, nimittäin ukonilma oli kuitenkin tulossa päälle ja koska Haamua vaikutti enemmän hermostuneemmalta, mitä lähemmän ukonilma tuli, niin sai Narri loppuverrytellä Haamun itsenäisesti, jonka jälkeen mentiinkin sitten tallille. Kaikenkaikkiaan valmennus oli kuitenkin mennyt hyvin ja Haamu olikin mukavan reippaalla päällä.

29.09.2015 Estevalmennus, valmensi Siiri K.

Jälleen pienen punaisen autoni keula osoitti kohti Susirajan tallille johtavaa tietä. Päivän suunnitelmissa olisi, mitäs muutakaan, kuin valmennuksen pitoa, jota odotin jälleen innolla. Uusi hevostuttavuus oli aina hieman jännittävämpi treenattava kuin jo tutuksi tullut kaviokas, enkä oikein osannut odottaa tältä kerralta mitään tiettyä. Saavuttuani paikalle astelin kentälle, jonne perässäni ilmestyi myös punarautias komea suomenhevonen ratsastajineen. Huikkasin tervehdykseni ja ihastelin aikani näyttävää hevosta, samalla kun vaihdoimme ratsastajan kanssa kuulumiset päivän polttavista aiheista. Esteitähän tänne tultiin hyppimään, joten aikamme höpöteltyämme päästin ratsukon alkuverryttelemään itsenäisesti minun rakentaen sillä aikaa muutaman esteen kentälle.

Kun alkuverryttelyt oli saatu pulkkaan, aloitettiin itse treenit ravissa hakien hevosta aktiivisemmaksi takaa. Hevosen tuli työskennellä kunnolla takaosastaan, jotta se saataisiin edestä tasaiseksi kädelle. Haamu oli takaa hieman liian suorajalkainen, joten sille takaosan aktivointi oli kaiken a ja o, mutta ratsastajan tulee kuitenkin samalla pitää käsi rauhallisena ja tasaisena. Hevonen hermostui heti, jos sen kimppuun "käytiin" liian voimalla ja paineistetuin avuin, joten siinä mielessä Haamu on myös herkkä hevonen ratsastaa. Käytimme ravityöskentelyyn suhteellisen paljon aikaa, sillä halusin hevosen antavan periksi ja työskentelevän rehellisesti. Esimerkiksi taivutuksissa ei hevonen saisi jännittyä, vaan sen tulisi edelleen olla pehmeä edestä ja tukeutua ratsastajan käteen tasaisesti jatkaen samassa tahdissa. Laukassa emme joutuneetkaan työskentelemään enää niin kauaa, sillä pohjatyö oli jo tehty ravissa ja hevonen liikkui rentona sekä tyytyväisenä. Sileätyöstä päästiinkin sitten itse hyppyihin, jotka aloitettiin suoralla linjalla pienehköllä ristikolla, jota seurasi okseri. Idea oli siirtää hevonen käyntiin ristikon jälkeen ja jatkaa siirtymän kautta okserille. Tätä jatkettiin muutamaan otteeseen aina asteittain estettä nostaen, joskaan tällä linjalla ei ollut mitään sen suurempaa mainittavaa - ratsukko pelasi hyvin yhteen, siirtymät onnistuivat ja hevonen hyppäsi hyvin. Seuraava este oli vesimatto, jota ennen siirryttiin jälleen käyntiin, käveltiin esteen luo, voltti, ja uudelleen laukassa lähestyminen sekä hyppy. Haamu saatiin täten lähestymään este ilman jännittämistä ja paineistamista, jolloin hyppy sujui kuin alla olisi ollut mikä tahansa tavallinen puomi-viritelmä. Lopuksi hypättiin vielä lyhyttä rataa: pysty-okseri -linja, josta vesimattopystylle diagonaalilla; tästä kaarevan uran kautta okserille, josta diagonaalilla jälleen yksittäinen pysty ja toisella diagonaalilla pysty-okseri -sarjalla; tästä vielä linja, joka oli kaareva tie vesimattopystyltä okserille. Estekorkeus oli lopussa noin metrin, jonka hevonen suoritti hyvin ilman pudotuksia. Loppua kohden treeniä Haamu alkoikin näyttää siltä kuin treenillä oltiin haettukin: se odotti estettä rauhassa, se ei kiirehtinyt hypyistä alas tai ponnistamaan, se liikkui tasapainossa ja eteni kunnolla. Ennen kaikkea ratsukko sai suorittamiseen tietynlaista varmuutta ja ratsastaja totesikin, että hevonen tuntui selkään siltä kuin se olisi suorittanut itsestään. Tästä onkin hyvä jatkaa valloittamaan suurempia ratoja, jos niikseen tulee. Hyvää työtä!

17.10.2015 Kouluvalmennus, valmensi Siiri K.

Tutuksi tullut Susirajan kenttä siinsi taas näköpiirissäni kaaratessani autoni tallipihaan. Jälleen olisi yhden valmennustuokion aika, tällä kertaa hevosena toimisi edelliseltä kerralta tutuksi tullut suomenhevosori Noelin Haihatus. Saavuttuani kentälle ratsukkoa ei vielä näkynyt, joten kulutin aikaani rakentamalla päivän treeniradan ja siemaillen jo hieman jäähtynyttä kahvia - kuinkas muutenkaan. Aikani puuhailtuani parivaljakkokin ilmestyi kentälle ja pääsin vaihtamaan kuulumiset samalla, kun ratsastaja verrytteli hienoa punarautiasta ratsuaan. Olimme treenanneet hyppyjä toissapäivänä ja sekä hevoselle että ratsastajalle jäi tunnista paljon mietittävää, ja ratsastaja totesikin tunnin olleen erittäin hyödyllinen ja kotona oli seuraavana päivänä treenattu valmennuksesta saatuja oppeja. Tämä oli oikein mukava kuulla, ja tänään jatkaisimmekin hieman samantyyppisten harjoitusten parissa.

Jo alkuverryttelyssä kiinnitettiin huomiota kiinnitettiin huomiota ratsastajan tasaiseen käteen ja siihen, että ratsastaja tuntee enemmän - ja tekee vähemmän. Haamu tuntui ratsastajansa mukaan selkään todella kivalta: se liikkui omalla moottorillaan, oli herkkä pohkeelle ja tasapainossa. En halunnut hevosta ratsastettavan turhan korkeaan muotoon, vaan se sai työskennellä hieman alempana ja täten jännittymättä. Varsinaisten hyppyjen alkaessa huomattiin kyllä ero aikaisempiin kertoihin: Haamu oli todella menossa esteelle ja sen jälkeen, mutta ratsastajan tuli nyt keskittyä paineistamaan paljon vähemmän ja vain matkustamaan - kerrankin siihen oli jopa lupa! Päivän pontteina voitaisiinkin mainita rentous, herkkä käsi ja vähemmän painostusta. Hypätessämme yksittäisiä esteitä rohkaisin ratsastajaa antamaan hevoselle tilaa hypätä, sillä esteet olivat sellaisia joista se kyllä selviytyisi. Ratsastaja sai loppua kohden jopa myödätä ohjasta esteiden välissä eikä hevonen lähtenyt minnekään, vaan jatkoi rauhallista laukkaa eteenpäin. Todella hienoa! Heti kun ratsastaja antoi hevosen suorittaa rauhassa eikä käynyt sen kimppuun lyhyellä ohjalla ja vaativalla pohkeella, Haamu suoritti paljon paremmin. Oli tärkeää, että hevoselle jäi kokemus siitä että ratsastaja luottaa siihen eikä lukinnut sitä liian vaativilla avuilla. Pienellä hellittämisellä hevonenkin saisi varmasti enemmän varmuutta hyppyihin ja kokisi myös epäilyttävämmät esteet vähemmän pelottavina saadessaan mahdollisuuden arvioida itse tilannetta. Yksittäisten esteiden jälkeen hyppäsimme vielä kokonaista rataa näitä oppeja mielessä pitäen, ja meno oli aivan erilaista kuin alkupäästä tuntia! Hevonen hyppäsi rennosti, itsevarmemmin ja ennen kaikkea rauhallisemmin. Se pyrki eteen ja liikkui hyvin, muttei hermostunut täysin esteiden välissä kun ratsastaja antoi tilaa. Näillä eväillä olisikin hyvä jatkaa tulevaisuuden treenejä, toivottavasti hyödyttäen myös parivaljakon kilpamenestystä!

14.11.2015 Kouluvalmennus, valmensi annika

Kentällä ratsukko oli jo verryttelemässä, kun saavuin paikalle kahvikupposeni kanssa. Kävelitte vielä hetken saavuttuani, jonka jälkeen oli tarkoitus aloitella hieman työskentelyä. Tällä kertaa tehtäisiin hieman enemmän käyntijuttuja, ja keskityttäisiin enemmän apujen käyttöön. Haamun kanssa aloiteltiin pysähdys-peruutus -harjoituksella, jotka näyttivät muutaman vinon jälkeen ihan kohtuullisen hyviltä. Ori oli hieman malttamaton, sillä se olisi varmasti halunnut tehdä jotain isojen heppojen juttuja, eikä mitään turhaa lässynläätä. Saatiin kuitenkin oikein mukavia suorituksia, ja kun oltiin tarpeeksi näitä väännetty, ruvettiin taivuttelemaan pääty-ympyröillä ja volteilla tavoitteena nostaa orin ylälinjaa. Sisäohjalla nostamista, ja pohkeella eteen ja oma painopiste mahdollisimman takana, mutta kuitenkaan jarruttamatta. Ori alkoi sieltä pikkuhiljaa nousemaan, ja loppujen lopuksi se kulki oikein hyvässä ryhdissä. Kyllähän siihen saatiinkin sitten aikaa kulumaan oikein kunnolla, mutta kyllä se sitten palkittiin. Jatkettiin hieman avotaivutusten parissa, jotta saataisiin oriin painetta hieman eri tavalla. Se suoritti ihan mukavan oloisesti, mutta hiottiin avoista sellaiset suurinpiirtein "täydelliset". Orilla rupesi ilmeisesti jo keittämään, sillä se olisi varmasti halunnut juosta, mutta edelleenkin jatkettiin käynnissä, ja tehtiin paljon väistöjä kumpaankin suuntaan, erilaisilla urilla ja johan siinä meni pää sekaisin yhdellä jos toisella. Ori kuitenkin teki mitä pyydettiin, ja meno näytti oikein kivalta ainakin omaan silmääni. Loppuun tehtiin vielä sitä kuuluisaa ulos päin asetusta, jotka nekin muutaman yrityksen jälkeen sujuivat oikein hyvin. Ori oli hyvin takaosan päällä ja liikkui pyöreästi hyvässä ryhdissä, joten siihen oli hyvä lopetella siltä erää.

Lue päiväkirjaa