Kuvagalleria

Ventoksen Haihattelija VH14-018-0830

20.08.2015 KTK-II (P-suunta, 71p.), skumppaa kaikille!

15.05.2017 KRJ-II (97,5p.); kakkukahvien paikka.

31.05.2017 tamma jatkoi kakkospalkintojen sarjaansa ERJ-II -palkinnolla (94p.).

20.06.2017 Hantti sai suomenhevoslaatuarvostelusta 101 pistettä ja SLA-I -palkinnon.

Luonnekuvaus

Hantin kohtalona oli ihan selkeästi päätyä Susirajaan: kahden hyväluontoisen hevosen varsasta kasvoi juuri niin junttura perseilijä, kun sen lempinimi antaa olettaa. Eikä sen oikea nimikään kauaksi osu, sillä Hantti on tilanteesta riippuen joko se vastaanhankaava idiootti tai sitten kaikesta muusta haaveileva haihattelija. Ei tamma ole missään nimessä ilkeä, ehei, se on vain hivenen asennevammainen ja omiin maailmoihinsa hukkuva tapaus, jota kiinnostaisi paljon enemmän seistä tarhan nurkassa tuijottamassa pellolle kuin lähteä vääntämään pohkeenväistöä kentälle. Hantti meinaa seurassa olla vähän raasu, sillä se kovasti haluaisi olla kaikkien kaveri, muut hevoset eivät vain yleensä pidä Hantista.
Hantti ei ole kovin työorientoitunut malli, minkä vuoksi olemmekin huomanneet parhaaksi käyttää sitä maastossa monta kertaa viikossa ja tehdä varsinaista treeniä hyvin vähän. Pysyy mieli hyvänä ja se vähä työnteko jaksaa kiinnostaa.

Pienhevostamma ei ole ilkeä, mutta pää syvällä haavemaassa Hantti ei välttämättä huomaa, mikäli tallaa varpaasi. Eikä ymmärrä nostaa jalkaansa, vaikka hoitajaparka tekisi mitä. Vaikka tamma sietää lapsia, se ei ole mikään heppakerholaisten opetus- ja haliponi. Valvottuna Hantti sietää lapsia, mikäli aikuinen katoaa tammasta tulee uhitteleva hirviö; raudikko ei pidä lapsista, vaikka niitä sietääkin niin kauan, kuin on pakko. Aikuisille ihmisille mutkaton käsiteltävä, kunhan pitää mielessä, ettei Hantti välttämättä muista sinun olevan paikalla. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat rutiinilla, aivan sama ollaanko tammaa klippaamassa vai laittamassa suojia jalkaan, hevonen ei sano mitään mihinkään. Eläinlääkäri ja kengittäjä saavat puuhastaa rauhassa, pesarilla on kivaa eikä Hantin kanssa yksinkertaisesti ole ongelmia. Ainoa asia, joka aiheuttaa joskus pientä päänvaivaa, on matolääkitys. Tamma saattaa taktisesti "unohtaa" nielaista suuhunsa tungetun matolääkkeen, ja lopputuloksena matolääke on lattialla hevosen elimistön sijaan.
Hantti on taluttaessa sellainen haaveileva ja sinne tänne haahuileva malli, jota saa olla koko ajan nykimässä luokseen narusta. Tamma ei tiedä, missä taluttaja menee vaan kävelee sinne tänne, moni onkin kysellyt onko pienhevonen humalassa. Ei ainakaan tietääksemme, joten Hantti on vain "vähän tällainen tapaus". Ainakaan tamma ei lähde käpälästä, eikä sitä tarvitse suorastaan perässä raahata, kunhan vähän nykii oikeaan suuntaan.
Simppeli lastata autoon ja vielä simppelimpi matkantekijä. Hantti kävelisi taluttajan perässä varmasti vaikka betonimyllyyn, kun ei tajuaisi katsoa mihin kävelee. Kuljetusautossakin tamma vain jatkaa haaveiluaan vaikka pommi tippuisi niskaan, joten Hantin matkustuksessa ei ongelmaa ole.

Päivästä riippuen Hantti on joko haaveilija, joka maalailee taivaanrantaa ja kompuroi omiin jalkoihinsa tai sitten yksi hemmetin kanttura, joka tekee kaiken päin vastoin kuin pyydettyä. Se ei ole kovin motivoitunut tekemään yhteistyötä, mukavuudenhaluinen hevonen on vähän kuin teini, joka on pakotettu koulun penkille mutta joka mieluummin olisi kotona peiton alla. Hantti ei kieltäydy töistä ilkeyttään, se ei vain näe siinä mitään järkeä. Oli tammalla sitten haaveilupäivä tai kantturaimitaatio päällä, varmaa on, että alku on sen kanssa aina hidas. Pienhevonen matelee uraa pitkin, eikä varmasti kävele suoraan vaan kiemurtelee omituisia venkoiluja uralla ja sen vierellä. Kun Hanttia sitkeästi pakottaa tekemään jotain, se yleensä vittuuntuu siihen niin, että alkaa joko toimia - mitä tapahtuu harvemmin - tai vängätä vastaan. Pysähdystä pyytäessä se kiihdyttää vauhtia, vauhtia pyytäessä se hidastaa mateluksi... Tammaa ei saa ratsastaa mitenkään rumasti, se inhoaa moista kohtelua, mutta jämäkkä pitää olla. Joskaan haaveillessaan Hantti ei kuule eikä näe yhtään mitään.
Kyllä tamma myös toimii ja silloin se on vallan mukava hevonen. Kovin reipas tai aktiivinen työntekijä ei Hantti ole, sitä täytyy koko ajan vahtia jotta pienhevonen ei olisi laistamassa töistä. Se on kuitenkin hyvä ratsu, mukavaliikkeinen vaikkei kovinkaan näyttävä, ja tekee jämäkästi pyydetyt asiat tarkasti ja täsmällisesti jottei niitä tarvitsisi tehdä toista kertaa.

Esteillä tamma on samantyyppinen kuin sileälläkin. Joko se haaveilee menemään ja kompastuu jo ennen estettä omiin jalkoihinsa tai sitten kiukkuaa menemään. Mikäli Hantin on saanut verkassa tekemään kuten käsketään, se kyllä hyppää. Pienhevosen tekniikka ei ole maatamullistava, metrin esteet ylittyvät, mutta takajalkojen tekniikasta povaamme Hantin varsalle kyllä loistavaa hyppytekniikkaa. Hantti on esteillä samanlainen, hivenen lauskanpulskea eikä kovin työteliäs hevonen, joka tekee asiat lähinnä jottei niistä tarvitsisi enää tapella tai tehdä toista kertaa. Silloin tällöin tamma kuitenkin saa innostuksen puuskan hyppäämistä kohtaan, ottaa kunnon vauhdit ja leiskauttaa esteestä komeasti yli. Yleensä juuri silloin, kun ratsastaja odottaa tamman kieltäytyvän tai olevan muuten vain ylettömän hidas.
Maastossa Hanttia saa vähän muistutella jaloista, jotta tamma nostelisi niitä eikä kompastuisi kaikkeen vastaantulevaan. Muuten se onkin sitten luotettava, mukava maastopuksutin. Hantti ei sano juuta eikä jaata vaikka hirvi rymistelisi vierellä, vähän se meinaa olla hidasta tädinkuljetinmallia, mutta eipä tamman kanssa maastoillakaan kuin hyvää mieltä hakiessa.

Kisapaikoilla Hantti haahuilee ympäriinsä ilman mitään suunnitelmaa, eikä välttämättä siihen suuntaan mihin sen pitäisi. Pikkutammalla ei tunnu olevan mitään logiikkaa tai suunnitelmaa menemistensä suhteen, ja jos taluttaja ei ole tarkkana niin Hantti on kohta kävellyt jonkun takamukseen pahki. Niinä kisapäivinä, kun pienhevostamman saa hereille haavemaailmastaan Hantti on kovin pörhäkäs, paikoillaan steppaava kiljukaula, joka tekee läsnäolonsa hyvin selväksi.
Verryttelyt sujuvat miten sujuvat, riippuen miten tamma on hereillä vai onko lainkaan. Hantti ei eroa kotioloista mitenkään, mutta ratsastajan on muistettava pitää tamma kaukana muista hevosista. Tamma itse ei inhoa muita, muut tuntuvat vaistomaisesti inhoavan Hanttia ja tarjoavan käsipäiväätä takasillaan.
Itse rata menee hyvin, mikäli tamma on hereillä. Raudikko on niin fiksu, että ymmärtää pääsevänsä suorituksen jälkeen syömään, muttei niin fiksu, että tajuaisi perseilyn aiheuttavan samaa. Hereillä ollessaan tamma pyrkii olemaan hieno, pätevä ja tehokas, koska sillä saa ruokaa. Nopeasti. Mahdollinen kunniakierros menee kaahaamalla, etenkin jos tamma on kärkipäässä ("Ei stn minä johdan kaikkia, vitsit miten hienoa!!").

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

14.06.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Nojailin yllätys, yllätys Susirajan hiekkakentän aitaan ja aurinkolasit päässä koitin edes jotenkin nähdä kirkkaana päivänä jotain. Päivä alkoi kääntymään jo iltaan, mutta helle ei tuntunut siltikään hellittävän. Ukkonen tuntui kuitenkin jylisevän jossain kaukana, joten valmennuksen pidossa tulisi kiire. Ihmettelin, mihin Lissu oli jäänyt ja aloin jo uskomaan, että ratsu oli tallonut naisen karsinaan tajuttomaksi ja minun pitäisi rynnistää pelastamaan hänet raivoavan hevosen kavioista. Ennen kuin toteutin aikeeni, näin jo tallilta lähestyvän ratsukon ja pystyin jo huokaisemaan helpotuksesta. Sydämeni alkoi kuitenkin piakkoin pamppailemaan sitä tahtia, että olin varmaan pian saamassa sydänkohtauksen ja Lissu olisikin se, joka saisi olla minua kiikuttamassa sairaalaan. "Hantti! Kultapienimammanmussukka!" kiljuin minkä kurkustani sain ja varmaan kukaan selväjärkinen ei saanut puheistani yhtään mitään selvää. Lissun nauru helkkyi pitkin pihamaata, hän oli ilmeisesti jo aavistellutkin tätä ja jättänyt ketku sen takia salaisuudeksi sen, mitä ratsua valmentaisin. Halailin ja pussailin pikkuisen kasvattini turpaa ja ihailin sitä, miten se oli kasvanutkin jo niin isoksi! Hantti katsoi minua kuin vähä-älyistä ja heilautteli päätään kärsimättömänä. Lissu joutui lopulta kirjaimellisesti ravistelemaan minut irti hevosesta ja muistuttelemaan lähestyvistä ukkospilvistä. Vastentahtoisesti löntystelin Hantin luota pois ja annoin ratsukon tehdä rauhassa alkuverryttelynsä. Hassua, miten sitä ei huomaa yhtään virhettä omassa kasvatissaan, tamma ei omaan silmääni tehnyt nimittäin mitään väärää lämmittelyissä, eikä sen puoleen esteilläkään. Vaikka Hantti mateli esteiden yli kuin etana ja pudotteli silloin tällöin puomin jos toisenkin, minä keksin kerta toisensa jälkeen syyn siihen, miksi se teki niin juuri sillä kertaa. Lissu alkoi tuskastumaan toden teolla ja halusi selvästi päästä oikeasti tekemään töitä sellaisen valvovan silmän alla, joka oikeasti näki hevosen valmennuksen ajan enemmän objektiivisena, eikä noin henkilökohtaisena asiana. Lissulla oli kova työ saada Hanttiin vauhtia, mutta ei, tällä kertaa minä en pystynyt sitä näkemään!

21.06.2014 Estevalmennus, valmensi yaren
Tällä kertaa olin luvannut itselleni sekä Lissulle ryhdistäytyä. Vaikka olisinkin niin kovasti halunnut mennä taas paijailemaan Hanttia ja unohtaa kaikki sen tekemät virheet, olin jo ihan tarpeeksi viime kerralla tehnyt tätä. Alkuverryttelyjen jälkeen Hantti ei tuntunut vieläkään olevan sillä yhteistyökykyisimmällä päällä ja ratsukon hypätessä lämmittelyesteen yli minun täytyi myöntää, ettei minun kasvattini ollut ihan siitä täydellisimmästä päästä. Nyt minulla olisi kuitenkin varsin hyvä tilaisuus vaikuttaa asiaan ja auttaa Lissua tekemään kasvatistani paremman hevosen. Lissua lähinnä käyttäytymiseni nauratti, mutta pitihän minun ottaa asia hoitaakseni ja ehkä minun oli myönnettävä, että mukana oli turhankin paljon intoa. Joka tapauksessa laitoin Lissun todelliseen treeniin Hantin kanssa ja käskin naista pistämään tammaan vauhtia. Hän ottikin pari ylimääräistä laukkaympyrää kentän toisessa päädyssä ennen kuin lähestyi uudemman kerran lämmittelyestettä ja hyppäsi sen. Hantilla oli tällä kertaa parempi tahti ja vaikka Lissu ei saanutkaan täysin nappiin ponnistuskohtaa, hyppytekniikka oli kuitenkin tammalla tällä kertaa ihan kohdallaan, eikä ylin puomi edes kolahtanut. Varsinaiselle radalle siirryttäessä minu jännitti valtavasti ja mietinkin, minkälainen hermoheikko tapaus olisin ollut, jos tämä sama tilanne olisi ollut kisoissa; minä seisomassa kentän laidalla ja katsomassa, kun joku suoritti rataa hevosella, jonka vanhemmat minä omistin ja joka pikkunaperona oli ollut minun. Hantin vauhti ei ollut tälläkään kertaa päätä huimaava ja kannustinkin Lissua käyttämään hanakammin pohkeita. Hantin korvat menivät luimuun ja häntä viuhtoi hullunlailla, mutta kyllä se silti meni yli ensimmäisen pystyn ja vielä toisenkin. Sarjalla tamman hermot tuntuivat pettävän totaalisesti ja se kieltäytyi täydellisesti. Minua hävetti, vaikka eihän minun olisi tarvinnut sellaista tuntea. Annoin Lissulle käskyn yrittää uudelleen ja taas Hantti teki saman. Hampaita tiukasti yhteen purren marssin kaksikon luokse ja käskin Lissua vain yrittää hanakammin ja ohjata hevonen vieläkin suoremmin esteelle. Hän ei saanut epäröidä itse ollenkaan, eikä antaa Hantillekaan sitä mahdollisuutta. Kolmas kerta onnistui ja tällä kertaa näin myös onnistuneen loppuradan. Hantti kokeili ilmeisesti ratsastajansa tahdonvoimaa ja arveli pääsevänsä vähemmällä työllä, jos laittaisi kapuloita rattaisiin. Pahainenkin kakara!

15.07.2014 Kouluvalmennus, valmensi yaren
Tällä kertaa oli kouluvalmennuksen vuoro Hantin parissa, joka sai minut uudemman kerran jännittämään oikein urakalla. Koitin kuitenkin rauhoittaa mieleni ja tolkutin itselleni, että tälläkään kertaa ei ollut aikaa jäädä hevosta ihastelemaan, vaan täytyi tehdä työnsä kunnolla ja valmentaa. Olin juuri pohdiskelemassa, mitkä koululiikkeet olivat Hantille vaikeita, kun kuulin lähestyvät askeleet selkäni takana ja näin tällä kertaa Narrin tamman selässä. Narri virnisteli vähintäänkin yhtä paljon kuin Lissu nähdessäni Hantin ensimmäisessä valmennuksessa ja en voinut muuta kuin nauraa itsekin. Narri kertoi kuulleensa ensireaktiostani ja totesi, että kyllä minä voisin kasvattivaaviani käydä usemminkin katsomassa. Joskus vaikka kokeilla sitä selästäkin käsin! Ilmeeni oli varmaan jälleen näkemisen arvoinen ja mieleni laukkaili jo kaukana Hantin selässä. Narri kuitenkin palautti minut takaisin tähän maailmaan ja totesi, että hän voisi haluta pienen treenihetken, jos vain sen hänelle soisin. Naama levahtaen punaiseksi nyökyttelin nöyränä ja hihittelevä Narri lähti verryttelemään kenttää ympäri venkoilevan Hantin kanssa. Omatoimisen lämmittelyn jälkeen laitoin ratsukon vihdoinkin hommiin. Alkutöikseen he saivat esitellä minulle lisättyä käyntiään, joka oli suoraan sanottuna varsin rumaa tamman kiemurrellessa Narrin alla kuin pahainenkin käärme ja hidastellen tahtiaan juuri kun sitä vähiten toivoi. Huokaisin syvään ja komensin Narria suoristamaan hevosen niin, että se näyttäisi jopa ratsulta. Avuttomana Narri koitti parhaansa mukaan tehdä työtä käskettyä, mutta vaikka hän kuinka teki suoristusyrityksiä, Hantti oli ja pysyi hankalana paukapäänä. Suuttua en tuolle suloiselle pörröpäälle voinut, mutta käskytin Narria entistä hanakammin ja löytyihän se kaivattu askellus sieltä lopulta. Työn ja tuskan takana oli myös sulku- ja avotaivutus sekä takaosakäännös, mutta kyllä ne sieltä vähitellen alkoivat löytymään, kun minä jaksoin patistaa vain uutterasti Narria yrittämään kovemmin ja naisparka sai kärsiä kunnon rääkistä. Laukka sai vihdoinkin Hantin edes jollakin tavoin innostumaan ja laukanvaihto käynnin kautta onnistui yllättävän kivuttomasti. Kun Narri vain jaksoi koko ajan patistaa tammaa hommiin, se selvästi alistui lopulta tahtoon ja osasi tuoda myös hyviä puolia esille. Vaikka häpesinkin melkein koko valmennuksen ajan tätä hevosta ja mietin, miten olin tällaisen yksilön maailmalle päästänyt, olin koko ajan enemmän sitä mieltä, että sen paikka oli yhä varmemmin susirajalaisen kahjosakin joukossa...

25.07.2014 Kouluvalmennus, Maria Präst
Valmennuksen päätavoitteeksi asetetettiin jo alkukäynneistä lähtien innostunut ja eteenpäin rehellisesti liikkuva, vastaanottavainen ratsu. Ratsastaja sai tehtäväkseen ratsastaa hyvin reippaat ja laajat alkuravit suuria ympyröitä ja kaarevia uria tehden. Hantti liikkui nimensä veroisesti: pisti hanttiin viimeiseen tappiin saakka ja etenkin uralta poistuminen näytti olevan hevoselle epämiellyttävää. Tähän saatiin muutos ratsastamalla jatkuvasti noin puoli metriä uran sisäpuolella. Hantti alkoi pikkuhiljaa siedättyä siihen, että suoraan voi mennä myös ilman uran ja aitojen tukea. Vauhtia oli pitkään liian vähän ja siirtymistehtävät tulivat tarpeen. Tarpeeksi kauan vaihtelevia siirtymiä työstettyään alkoi ratsastaja saada Hanttiin tekemisen meininkiä, joskin sekin oli nähtävissä vain hetkittäin. Kaikenkaikkiaan Hantista huokui passiivisuus ja vilpitön uneliaisuus. Sillä on pinttyneitä toimintamalleja, joihin se turvautuu. Kotiläksyksi määräsin ratsukolle enemmän reippaita maastolenkkejä, peltolaukkoja, alkuverryttelyissä askellajeilla leikkimistä ja tekemisen riemun etsimistä.

08.08.2014 Kouluvalmennus, Miivi
Pieni suokkitamma löntysteli pitkin kaviouraa välittämättä juurikaan ratsastajan antamista avuista tai maneesin peltikattoa kolisuttavasta tuulesta. Pyytäessäni ratsastajaa kokoamaan ohjia Hantti antoi kyllä myöten, mutta alkoi kompastella jalkoihinsa. Pyysin ratsastajaa pitämään tamman koko ajan tekemässä jotakin, puolipidätteitä, voltteja, taivuksia ja temponvaihtoja. Raviin siirryttäessä Hantti alkoi olla jo virkeämpi, ja keskittyi apuihin. Ratsukko sai ravissa tehtäväkseen taivutella hyvin, mutta kiinnittää huomion myös suoruuteen. Tehtävä loi hyvän pohjan pohkeenväistöille, joita ratsukko sai tehtäväkseen seuraavana. Alkuun tamma oli hieman pihalla, ja väistöstä tuli omituista kiemurauraa, vaikka ratsastaja kuinka yritti pitää Hantin suorana. Huokaisin, ja hain raipan jonka ojensin ratsukolle. Raipan avulla meno reipastui ja tamma pysyi suorana paremmin. Kun väistöt sujuivat käynnissä pli raviväistöjen vuoro. Niissä Hantti oli alusta asti hereillä, ja teki kaiken täydellisesti. Pian olikin jo loppukäyntien vuoro, ja niiden aikana annoin palautteen ja poistuin paikalta.

14.09.2014 Kouluvalmennus, alhippa
Saapuessani pitämään valmennusta kentällä laahusti eteenpäin minulle entuudesta tuntematon pienhevostamma Hantti. Heti ensimmäisenä tämä hevonen kyllä laitettiin hommiin. Puutui sen verran verryttelyyn, että pyysin ratsastajaa ottamaan ihan nyt hommat omiin käsiinsä ja pistää tamma liikkumaan. Raippaa sai käyttää napakasti pohkeen takana, jos pohje itsessään ei vielä antanut riittävää signaalia. Pyysin ratsastaja myös tekemään paljon siirtymisiä ravista käyntiin ja käynnistä raviin, jotta tammaa saataisiin hieman herkemmäksi ja nopeammaksi reagoiman. Lyhyen taistelun jälkeen alkoi alun työ jo tuottamaan tulosta. Tässä vaiheessa päästiin sitten varsinaiseen asiaan.

Tämän päivän aiheeksi oli ottanut takaosakäännökset, raviväistön sekä vastalaukan. Aloitimme työskentelyn ravissa ja väistöjen merkeissä. Alkuun pyysin ratsukkoa kääntymään kulmassa hieman ennen kaviouraa, suoristamaan ja väistämään sitten muutaman askeleen uralle. Hantti kaipasi jälleen ensin pientä herättelyä, mutta kun tehtävä alkoi sujumaan. Sai ratsukko väistää pidempiä pätkiä ensin kaviouraa pitkin, sitten leikkaavilla urilla. Tamma tuntui vasempaan kierrokseen olevan hieman jäykkä, sillä väistöt oikeassa kierroksessa olivat selkeästi parempia. Siirryimme tässä välissä työskentelemään hetkeksi takaosakäännösten pariin. Hantti pyrki ensin hieman luistamaan yrittämällä turhankin paljon liikuttaa myös takaosaansa, mutta ratsastajan ottaessa tamman paremmin tuntumalle ja pitäen tamman mahdollisimman suorana sekä pohkeiden välissä, joutui Hanttikin toteamaan, että takajaloilla nyt vain on pystyttävä polkemaan mahdollisimman paikallaan.

Laukkatyöskentely olikin sitten pieni yllätys. Jostain kummasta Hantti löysi pilkettä silmäkulmaan ja alkuun vaihteli laukkaa suorastaan ihan miten lystäsi. Väliin myötälaukkaa, väliin vastalaukkaa ja valitettavasti osin myös ristilaukkaa. Pyysin ratsastajaa olemaan hiukan liioitteleva asettamisen kanssa, jotta tammalle kävisi selväksi mikä on suuntimena. Tämän jälkeen pyysin ratsastajaa tekemään koko kentän kokoista kahdeksikkoa, jossa toinen ympyrä ratsastettiin myötälaukassa ja toinen vastalaukassa. Asetuksen kuului kokoajan pysyä tasaisena, jotta Hantti saatiin pitämään vastalaukka kohdallaan. Molempiin suuntiin vastalaukka onnistui, kun ratsastaja pysyi selässä tiukkana asetuksen kanssa, sekä avusti sopivasti pohkeella aina kun tamma tuntui joko pudottavan raville tai antoi pientäkään merkkiä siitä, että olisi omatoimisesti vaihtamassa laukkaa.

Loppuun ratsukko sai tehdä itsenäisen jäähdyttelyn ravissa, antaessani itse samalla palautetta. Hantti oli hieman jäykän oloinen, joten tamma kaipailisi hieman kylkijumppaa molempiin suuntiin, mutta etenkin oikea vaikuttaisi olevan hieman jäykempi. Ratsastajalla on kaunis istunta ja sopivan pehmeät kädet, mutta jo heti alusta alkaen saisit rohkeammin ottaa raipan käyttöön, jos Hantti ei tunnu pohkeeseen reagoivan. Ratsukon yhteistyössä ollaan kuitenkin jo matkalla hyvään suuntaan.

Päiväkirja

Päiväkirjaan

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: verkkatreeni maastossa
keskiviikko: vapaa
torstai: verkkatreeni maastossa
perjantai: koulua
lauantai: pikkuesteitä (max. 60cm)
sunnuntai: verkkatreeni maastossa

Hoito- ja loimitusohjeet
Fleeceloimi liikutuksen jälkeen jos hikinen.

Varusteet
Ratsataessa yleissatula, kolmipalat, tavalliset suitset, hypätessä panssarivyö.