Kapusta

txt txt

Tjätesuandon Kekrikekkerit 2024, työajon perinnerunotehtävä

Varrohan vielä
kauhani korea,
vaskena välkkyvä iloni.
Kotvan kuluttua
taakat, kuormat
perässäsi paikkansa löytävät
(kunhan sinua oikein ohjastan).

Verevä vetäjäni
Kapustani
vakaana, vakavana aisain välissä,
johan tässä töihin tahtoisit!
Vaan kuulehan,
vaskinen valjastettuni,
tuuminkin tilannetta toistamiseen
- emmekö kuitenkin hyppäisi?

27.10.2024 Rihtniemi Spooky Games, esteverryttely

Hassua, kuinka iloiseksi yksi satulahuopa voikaan ihmisen tehdä! Kurpitsanoranssi estehuopa oli alelaarilöytö, eikä edes mikään laarin alin lirukankainen huovan yritys vaan ihan jämäkän, laadukkaan oloinen tuote, jota olen pitänyt satulahuoneen koristeena sopivaa tilaisuutta odottamassa. Toisin sanoen syksyn teemakilpailuita. Ehkä huopa pääsisi paremmin oikeuksiinsa kuin oikein perinteisen punarautiaan hevosen selässä, vaan meni jo, siinä se huopa on satulan ja Kapustan välissä olemassa huutomerkkioranssi. Samaan tapaan kuin huulilleni noussut typerän onnellinen virne on ja pysyy. Kapustaa itseään ei kamalasti kiinnosta, se ihan nuokkuu, lepuuttaa toista takastaan ja alahuulikin on alkanut valua maata kohden varustamishetken venähdettyä. Tiedän tammani heräävän heti, kun irrotan sen rekasta, otan ohjat, pyydän lähtemään liikkeelle. Minkä teen, jahka saan tarpeeksi huopani ihastelemisesta. Joudun tosin palaamaan uudemman kerran rekalle unohdettuani Kapustan suitsista kilpailunumeromme, omat hanskani kyllä muistin mutta kypäräkin jäi matkasta. Liisa Tuoninen, hevosalan ammattilainen, hyvät naiset ja herrat.

Niin päättäväisesti, silmät ahneesti kiiluen kuin olen Spooky Gamesien voittoloimia vilkuillut, otin Kapustan mukaan ennemmin maadoittajaksi, henkilökohtaiseksi hengäsdystauokseni, kuin voittoloimitoivoksi. Onhan tämä hyvä hevonen, ei siinä, mutta liikkeiltään tämä jää monen muun varjoon ja hyppääjänäkin tämä on vähän hidas. Tarkka, tasainen, teräshermoinen suorittaja, joka tekee kyllä rehdisti töitä hyvällä asenteella, mutta jos sillä edellä starttaavalla nyt on komeampi lisätty ravi taikka sulkutaivutus tai heti seuraavana jälkeesi starttaava ratsukko pesee esteradan ajallasi lattioita pistäen selkeästi paremmaksi niin siinä ei hymypatsaalla taikka papukaijamerkeillä mitalisijoille kiilata. Toisaalta Kapusta ei kompuroi omaan erinomaisuuteensa, kiukuttele kaikesta alleviivatun pitkiä aikoja taikka lähde vain maisemia katsomaan, raudikkoni lähtee Töihin. Piste. Isolla kirjaimella. Vakavasti jokaista kirjainta painottaen.

Ja se vähän totinen, työnsä vakavasti ottava, kuitenkin rehti ja nutturan hölläämiseen kykenevä Kapusta on tänäänkin, siirtyessämme käsihevosalueelta verryttelyyn. Pikkasen hitaastihan tämä vertyy, etenkin noihin sporttisilakoihini verraten, mutta askel kevenee, etupainoisuus katoaa, hevosen oma moottori hyrrää nätisti yskähtelemättä. Kapusta asettuu, taipuu, suoristuu kauniisti, eilinen koulurata tuntuu ainakin toistaiseksi pelkästä pitkältä plussalta edessä olevaa esterataa ajatellen. Verryttelyn pikkuristikot, korkeutta kasvava pysty sekä okseri ylittyvät hyvän tuntuisessa laukassa, ponnistukset jos ei nyt justiinsa kohdillaan niin paikoissa, joista Kapusta pääsee puhtaasti yli tuntematta epämukavuutta, joutumatta venymään liiaksi. Osa hypyistä tuntuu aika laatikkomaisilta, ilmavaraa ei ole ainakaan liikaa. Taloudellinen hyppääjä tämä minun soppakauhani, tarkka jaloistaan muttei liioittelevaa ilmavaraa pitävä huolestuja.

Päästessämme radalle odottamaan vuoroamme käyn esittelemässä radan erikoisimpia esteitä Kapustalle, vaikka tiedänkin ettei tamma jaksa isommin kiinnostua, saati kauhistua, kummituksista, kurpitsoista, lepakoista, Cthulhusta kurottelevine lonkeroineen. Minusta vähän tuntuu uljaan kauhani haistelleen erikoisjohteita enemmän velvollisuudentunnosta kuin aidosta uteliaisuudesta. Ajatus huvittaa minua hetken, kadoten kuitenkin suorittavan ratsukon päästessä maaliin. Meidän vuoromme kauhoa läpi tämän kauhukarnevaalin, Kapustani.