Kámbala / камбала

Nimi, kutsumanimi	Kámbala / камбала, "Kampela"
Syntymäaika, ikä	26.02.2022, 6-vuotias
Rotu, sukupuoli	Trakehner, tamma
Säkäkorkeus, väri	166cm, musta
Rekisterinumero	VH22-021-0111
Kasvattaja	Yegor Guryanov, Venäjä
Omistaja	Liisa Tuoninen (VRL-12701)
Koulutustaso	työn alla
Meriitit	KTK-III

Historiaa

"Ei ko sinä et ny ymmärrä, sen nimi o ihan oikiastioikiasti Kampela! Kyllä sun ny pitäs tietää, miten tommoset typ-- erikoiset nimet vetoaa muhun. Ja on muute oikiasti hiano tamma, muutenki ko loistavan nimen osalta." Kootut selitykseni eivät vakuuttaneet narria, tokkopa vakuuttavat ketään muutakaan. Mutta oikeasti, joku näki tarpeelliseksi ja järkeväksi nimetä kasvattinsa kampelaksi. Ja minä näin vähintäänkin yhtä tarpeelliseksi ja järkeväksi ostaa kyseisen kaviokkaan kampelan tilaisuuden uidessa eteeni.

Minähän en puhu tai ymmärrä venäjää kuin viitisen sanaa, sekin lienee melko runsaskätinen arvio. Tästä johtuen olisin tosiaan saattanut saada haaveilemani hevosen sijaan kotipihaani johonkin vuosikerta-Pravdaan käärityn kampelafileen. En kuitenkaan ole koskaan antanut kielitaitoni puutteen rajoittaa minua, vaan selailen venäläisiä hevosmyyntipalstoja siinä missä kotimaisia, ruotsalaisia, saksalaisia.. Yleensä olen päätynyt saksalaissyntyiseen puoliveriseen, vaan en tällä kertaa.

камбала. Kámbala. Kampela. Minun kalaseni ei ole lituska vedenelävä, vaan sulavalinjainen, tyylikäs venäläislinjainen trakehner, puoliveristen aatelia! ..olkoonkin, että tamma on ilmeisesti kiskaistu jostain umpeen kasvaneen takapihan perukoilta, muttamutta.

Luonne

Kampelalla on kohtalaisen vahva mielipide vähän kaikesta. Tämä on hyvin sokeroitu kiertoilmaus sille, millainen uppiniskainen, pahansisuinen luupää tammani osaa olla sen pään ottaessaan. Kampelan maailmassa hänellä on ylin päätäntävalta aivan kaikkeen, eikä muilla ole tähän mitään sanomista. Kerta toisensa jälkeen tumma idäntuontini näyttää kerta kaikkiaan tyrmistyneeltä, kun ei saakaan tahtoaan läpi, vaan minä tai joku muu laittaa Kampelalle ihan asiallisesti kampoihin. Muiden hevosten kanssa Kampela tulee vähän heikosti toimeen, joko se on jatkuvasti haastamassa ylempiarvoisen asemaa tai sitten höykkyyttää alempiaan ihan vain koska voi. On tälläkin kaverinsa, ne vain ovat aika harvassa.

Iso osa Kampelan asenneongelmista johtuu aivan varmasti kasvatuksen puutteesta. En voi olla asiasta varma, mutta väitän ostaneeni nelivuotiaan hevosen, jota oli käsitelty todella vähän ja joka myynnin jälkeen vain lassottiin jostain pihan perältä ja lastattiin kärryyn ikionnellisena siitä, kuinka mokoma muuttuisi aivan uuden ihmisen ongelmaksi. Tietysti vahvatahtoisuus, uppiniskaisuus, herkkähipiäisyys tai muutkaan Kampelan hiomattomat kulmat eivät olisi kadonneet varsavuosien asiallisella käytöskoululla, perusluonne on mitä se on. Uhmakkainkin maitovarsa on silti paljon helpompi opettaa kulkemaan nätisti vierellä verrattuna uhmakkaaseen, kokoa, elopainoa ja lihasta saaneeseen nelivuotiaaseen..
Jokainen päivä tai arkinen askare ei vaadi keskusteluja, kurinpalautusta tai kommervenkkejä. Toisinaan Kampela käyttäytyy suorastaan sävyisästi, tuntuu haluavan rapsutuksia sekä hellyyttä. Sitten aurinko nousee valaisemaan päivää, jona kalakaverini muuttaa satulavyön kiristyksen taistelutantereeksi. Toistaiseksi kiukkupäivien sekä kiukun aiheiden kaava saa minut raapimaan päätäni, yhteinen nimittäjä puuttuu. Kampelalla on säännöllinen kiimakierto eikä kiukutteleminen muutoinkaan osu mitenkään loogisesti yksiin kiimakierron kanssa. Joten minä ymmärrän, komennan, siedän ja opetan kerta toisensa jälkeen tuttuja juttuja, kehun kaiken mennessä hyvin ja huokailen tamman liimatessa huulensa yhteen päätettyään jättää kuolaimet kätösiini sen sijaan, että ottaisi ne suuhunsa. Kengityksen kanssa olemme sepän kanssa varuillamme; aloitamme ilman rauhoittavaa, mutta mikäli idänihmeeni rupiaa vähänkään protestoimaan tilanne katkaistaan ennen kuin se eskaloituu pystyyn hyppimisen puolelle. Ihme kyllä, ja kiitos siitä, mikään muu ei aiheuta Kampelassa samanlaista (onneksi harvinaista) riehumisen arvoista kiukuttelemista. Madotuksen tarpeellisuudesta joutuu joskus keskustelemaan rumastikin, mutta klippaus, peseminen, satulan sovitus ja sen semmoinen sujuu nätimmin. Kenties vinkunan tai jalan polkemisen säestämänä, mutta sujuu kuitenkin.

Talutus sitten. Joo. Ei. Kyllä me nykyään yleensä vaikutamme ihan kunnon kansalaisilta niin kotipihalla kuin isommalla kirkolla pyöriessä, pahin jäi (kaiketi..) taakse. 'Yleensä' ei kuitenkaan ole 'aina', ja silloin kun emme ole salonkikelpoisia Kampela tempoo narun nokassa, kiskoo lapa edellä kylkimyyryä, koettaa rynniä portista sisään tai ulos, aivan sama kuinka syvälle maahan minä kantapääni upotan ja kertaan perkeleitä. Ketjunaru on muuten ihan älyttömän kiva keksintö. Perusriimun kiepauttaminen turvan ylitse tuntuu aiheuttavan Kampelassa lähinnä paskaista naurua. Saman paskaisen naurun aiheuttaa muuten myös perus sähkölanka, vaikka paimen olisi millaista norsumallia. Kampela laukkaa langoista läpi häntä tötteröllä pomppien ihme tasajalkaloikin horisonttiin. Ei sillä, että olisi kokemusta..
Lastaaminen joko sujuu tai menee tappeluksi, josta voisi päätellä, etten ikinään ole hevosta lastannut. Kiitos ja anteeksi joka ikiselle, joka koskaan on tullut tarjoamaan minulle apuaan kisapaikoilla.

Sukutaulu

i. Leoníd evm, trak, mrn, 168cm	ii. Venediktov evm, trak, tprt, 163cm	iii. Red Astrachan evm, xx, tprt, 158cm
		iie. Venera evm, trak, mkm, 164cm
	ie. Larisa evm, trak, mrn, 167cm	iei. Tbilisi evm, trak, m, 171cm
		iee. Luiza evm, trak, mrn, 163cm
e. Karolina evm, trak, m, 163cm	ei. Arzhanov evm, trak, mrn, 162cm	eii. Tashkent evm, trak, trn, 168cm
		eie. Avdotya evm, trak, m, 155cm
	ee. Krutizna evm, trak, m, 158cm	eei. Comet Ride evm, xx, mrn, 164cm
		eee. Ksenia evm, trak, m, 155cm

Sukuselvitys

Kilpailumenestys

nopeus: 758.91
kestävyys: 709.6
hyppykapasiteetti: 756.86
rohkeus: 794.07
kuuliaisuus ja luonne: 0
tahti ja irtonaisuus: 0
tarkkuus ja ketteryys: 0
askellajien näyttävyys: 0
itsevarmuus: 0
energisyys: 0

Kilpailee porrastetuissa kenttäratsastuskilpailuissa tasolla 6 / 8

Muita startteja

21.08.2022 Rihtniemen ratsutila helppo C 20/27 62,143%

Päiväkirja & valmennukset

Lue päiväkirjaa

09.08.2022 Lakkaisko kynnet vai olemasta

Aloitin Kampelan kanssa aivan alusta. Tamma selkeästi on jotenkuten opetettu tavoille sekä sisäänratsastettu, mutta ei se ole aivan kamalasti minua lohduttanut. Todennäköisesti Kampela on kiskaistu jostain pellosta, pihanperästä, mistä ikinä, missä se on saanut olla ketään kunnioittamaton itsevaltias. Jo tamman taluttaminen tuntuu välillä yhdeltä huonolta sirkusnumerolta tai ainakin urheilusuoritukselta vahvan nuoren tempoessa narun nokassa aivan mihin suuntaan itse haluaa. Ensimmäinen kengityskin vaati lopulta rauhoittavaa. Hevoselle, ei kengittäjälle. Ei Kampela pelkää, se.. no, alkaa riehua. Käy päälle. On huomannut uhkaavan käytöksen olevan ohituskaista omaan rauhaan.

Joten tässä ollaan nollapisteessä, opettamassa hyvin vahvaa (henkisesti ja fyysisesti) nelivuotiasta uudelleen tavoille, käyttäytymään. Ja ihan voin kertoa tallin junnujen käyttäytyvän paljon Kampelaa paremmin.
Missä lie optimismipuuskassa tai vaihtoehtoisesti masokismin vallassa menin ja ilmoitin myös Kampelan Rihtniemen ratsutilan koulukisoihin. Kuningasidea, ehdottomasti, saa nähdä pitääkö koko lähtö perua. Onhan tässä vielä aikaa puntaroida, kannattaako tämmöisen egohuuruissaan tempovan nelijalkakalan kanssa lähteä yhtikäs mihinkään.

21.08.2022 Näyttäiskö esimerkkiä vai keskisormea

Eli Kampela ensimmäisissä (koulu)ratsastuskilpailuissaan.

Jokainen voi hiljaa mielessään kysyä, miten kannattavaa on ajaa Pohjois-Pohjanmaalta Etelä-Savoon muutaman koulustartin vuoksi, eikä edes minkään arvokisastartin vaan ihan tavallisten helppojen koululuokkien. Minä en kysynyt, itseltäni enkä varsinkaan läheisiltäni, ilmoittautuessani Rihtniemen ratsutilan koulukilpailuihin neljän kenttäratsun (tai sellaisen yrityksen..) kanssa. Vieska ja Peruna helppo A, Karsikko helppo B, Kampela helppo C. Kotitreenit Kampelan kanssa eivät ole sujuneet kaikkein harmonisimmissa merkeissä – meinasin jo perua koko lähdön! Myös Kampela itse meinasi perua koko lähdön tehdessään lastaustilanteesta jonkin sirkusnumeron ja gladiaattorinäytöksen välimuodon.. Onneksi nuo suomenhevoset osaavat käyttäytyä.

Kampela myös hyvin huomaavaisena varmisti, että meidät huomataan, siihen malliin tamma kiljui ja ärhenteli muille varikolle. Tietenkin pysyttelin tammani kanssa mahdollisimman kaukana muista, Kampelan hännässä oli suurin punainen rusetti jonka vain ikinään kehtasin siihen solmia ja verryttelyissäkin koetin pysytellä poissa muiden tieltä. Verrytellessämme tamma ei harannut aivan niin pahasti vastaan kuin käsihevosalueella, vaikka etenkin laukassa Kampela purikin kuolainta puskien apujani vastaan koettaen rynniä, mennä lujempaa. Epäilin hevosen väsyttävän itsensä ennen rataa, jolloin koko touhu olisi vedotonta, alitempoista mateluräpiköintiä. Mikä tosin ei välttämättä olisi aivan yhtä paha kuin mitä se radalle siirretty kotipihan lastaussillan edessä hyppiminen ja pomppiminen olisi..

Epäilyksistäni sekä tammani mielentilasta huolimatta ratamme meni oikeinkin hyvin. Sijoitus tai prosentit eivät ole kaksiset, 20/27 62,143%, mutta ei tarvitse ollakaan. Kampelan kanssa lähdin hakemaan nimenomaan hyväksyttyä tulosta, reissu- ja kisarutiinia, ihmettelemään maailmaa sekä muistuttamaan, kuinka myös kotipihan ulkopuolella tulee käyttäytyä. Ei sillä, että tämä käyttäytyisi kotonakaan mikäli päättää heittäytyä hankalaksi.. Huvittavaa kyllä, tein Kampelan kanssa paremman radan kuin Perunan kanssa; jäimme Perunan kanssa sijalle 24/27, prosentteja kertyi ainoastaan 58,929%. Se oli Peruna, ei Kampela, joka torkahti radalla.
Ja mitä olisikaan kotiin lähtö ilman samaa lastaustappelua mitä kotonakin! Lämmin kiitos kaikille, jotka kävivät kysymässä, tarvitsenko apua. Olkoonkin kuinka hankala, pidän kalahevosestani kenties liiankin kanssa. Myyjä tosin olisi, näin jälkikäteen ajateltuna, voinut laittaa niitä Pravdaan käärittyjä kampelafileitä kaupantekijäisiksi..

09.06.2023 Kampelan tuleva kenttädebyytti

Pitkällisen pohdinnan päätteeksi ilmoitin Helmipuron Suuriin Kenttäkisoihin Kampean ja Falafelin. Ongelmoin päätöstäni niin paljon ja pitkälti, että miltei jo arvoin hevoset, joilla osallistua. Varmojen, rennon letkeiden hevosten sijaan päädyin herkkis-Falafeliin, jonka puolesta ratsastaja saisi mielikuvajumpata koko suorituksen selkään nousun sijaan, sekä Kampelan, joka.. on Kampela. Nuori, kiivas, kopea Kampelani, joka tekee kenttädebyyttinsä jossain vallan muualla kuin pikkukylän pikkukisoissa! Toki ne pikkukylän pikkukisat voisivat olla fiksumpi vaihtoehto, mutta milloinkas Liisa Tuoninen ei olisi hypännyt syvään päätyyn. Tamma kuitenkin on ikäistensä tasolla ja käynyt ennenkin kotipihaa pidemmällä näytillä, joten aivan täysin uuteen tilanteeseen en tietenkään hevostani heitä.

Täytyy kuitenkin todeta ilmoittautumista seuranneen valmistautumisajan kehittäneen melkoisesti mietteliäitä otsajuonteita ja uurteita kasvoihini. Kampelan tavanomaiset idänihmespesiaalimanööverit ovat loistaneet poissaolollaan, trakehnerini on ollut rento, tyytyväinen, jos ei nyt yhteistyöhaluinen niin ainakin keskustelukykyinen. Väkisinkin sitä miettii, onko tämä ollut tyyntä myrskyn edellä.
Maanantaina hypätessäni Kampelan kanssa rataesteitä sekä jokusta maastoestettä, jotka oli traktorilla tuotu Susirajan kentälle, tamma teki varmasti parhaita suorituksiaan. Alusta loppuun hyvin pohkeen edessä liikkuva, kuolainta tyytyväisenä makusteleva tammani oli herkkä ja nopea olematta kova tai terävä, se kuunteli, teki kuten pyysin saamatta kesken kaiken päähänsä, ettei jaksa nyt ollenkaan tehdä tätä linjaa loppuun, lähdenpäs tästä yllättäen vasemmalle hetitässänyt. Ainoa protestipukki tuli yhden huonon hypyn jälkeen, sekin oli oman arviointivirheeni syytä pyytäessäni tammalta puolikasta askelta lisää turhan reippaasti; Kampela ottikin kokonaisen, hyppy lähti aivan esteen juuresta eikä pystyparka mahtanut mitään, ylin puomi lähti hevosen jalkojen matkaan mätkähtäen kentälle. Oma mokani.

Sujuvat sileätreenit ihmetyttivät melkein enemmän. Hioin sitten kokonaista helppo B -ohjelmaa tai ratsastin vähän tavanomaisempaa, ratavapaata sileätreeniä, Kampela on ollut läsnä, kuulolla, uskallanko sanoa halukas terävöittämään osaamistaan sekä opettelemaan uutta. Tasonnostohan tässä hissukseen on edessä niin koulu- kuin estepuolella, hevonen tuntuu kaikin puolin valmiilta siihen. Vahvatahtoinen, oikukas nuori venäläistammani taitaa olla aikuistumassa – tai sitten se kehittää jonkun myöhäisen uhmaiän tai muuten vain saa vuosisadan kilarit kun sitä vähiten odotan.
Epäilyksistäni huolimatta olen tietenkin ollut tyytyväinen yhteistyöhömme. Tunsin valtavaa riemua saadessani Kampelan peruuttamaan puhtaasti ja rennosti tasan pyydetyt neljä askelta erinomaisen pysähdyksen jälkeen. Ylpeyttä tammani nostaessa muotoaan ja tuodessaan takaosaansa alle oikein, oikeita lihaksia käyttäen, ilman repimistä ja riuhtomista, ja ylpeyden lisäksi myös pientä helpotusta muodon vapautumisen ja laskeutumisen ollessa pehmeän rento nopean lysähdyksen sijaan.

Voi olla, että kisapäivinä kaikki menee pipariksi. Aikuisen, valmiin luottohevosenkin kanssa voi mennä, oikukkaan, vahvatahtoisen nuoren kanssa siihen on vieläkin suurempi todennäköisyys. Olen kuitenkin tyytyväinen päätökseeni osallistua Kampelalla. Aina ei voi voittaa, junnutamman kanssa lähden hakemaan kokemusta ja hyväksyttyä suoritusta joka osakokeesta.
Ja jos Kampelaiseni tosiaan meinaat vetää uhmakilarit niin tee se kiitos kotona, Helmipurossa voivat vaikka keskittyä ihastelemaan hienoja liikkeitäsi tai minun hermojani kanssasi tai ihan sama mitä, kunhan eivät katsele ja kauhistele niitä karseimpia vahvan tahtosi ja oikkujesi ilmentymiä.

virtuaalihevonen | a sim-game horse