Foliohatturyhmän kunniajäsen -- siis koulutamma, 475 sanaa

Ihmisenä NIMI kuuluisi jokaiseen Facebookin foliohat—siis salaliittoteoriaryhmään, bongailisi UFOja ja orbeja ja niin edelleen. Tamma on aivan uskomattoman hyvä näkemään omiaan, löytämään mörköjä ja marsilaisia sekä tunnistamaan uhkaavat vaarat. Koska tunnetusti sininen ämpäri hyökkää kimppuun, se tuttu punainen ei.

Aika huolestunut, säikynpuoleinen sekä kaikkea tuttua ja turvallista arvostava tamma vaatii pitkäpinnaisen, todella rauhallisen käsittelijän, joka ei turhaudu tai kadota huumorintajuaan NIMEN elämän pienten ja suurten slaagien edessä. Silmänvalkuaiset vilkkuen väärällä nuotilla naukuvaa tallikissaa kavahtava hevonen vaatii totta tosiaan tiettyä asennetta, jotta arki sujuu. Eikä tätä nyt voi kenen tahansa käsiteltäväksi laittaa, olkoonkin, että NIMI on kamalan kiltti, seurallinen ja oikeastaan jopa huomionkipeä. Vaan kun siitä ei ikinä tiedä, milloin se saa vetopaniikkioireita tai tekee tarhan portilla uukkarin nähtyään Elisan Hintasaarnaajat pusikossa. Tai mitä tämä nyt sitten näkeekään.
Pumpulit korviin (hevosen, miksei omiinkin), sillä saadaan moni tilanne rauhoitettua. Rauhoituspiikki on sitten se toinen kaveri, kun pitää tehdä jotain raspausta tai muuta Aivan Kamalaa. Kengitettäessä NIMI sentään käyttäytyy eikä vapise kuin haavanlehti. Kengän takomisesta syntyvää ääntä tamma kyllä arastelee, ja tähänkin vaivaan ne pumpulit tuovat vähän helpotusta.
Ihme ja kumma lastatessa NIMEN kanssa ei koskaan ole ollut ongelmia. Se kyllä saattaa tulla kopista/rekasta vauhdilla, mutta kyytiin se menee todella nätisti eikä tunnu stressaavan matkustamista ollenkaan. Tämä saa koko talliväen raapimaan päätänsä, NIMI kun on mestari stressaamaan ja säikkymään – luulisi kuljetuksen olevan ehdoton slaagipaikka! No, emme valita, kyllähän tämä elämää helpottaa.

Perillä, oltiin sitten klinikalla, valmennuksissa tai kisoissa, NIMI sen sijaa saattaa slaageilla. Erityisesti hyvin vilkkailla käsihevosalueilla tamma on kireä kuin viulunkieli, säpsyy ja kauhistelee vähän kaikkea. Verryttelyihin siirryttäessä se tarvitsee melkoisesti tukea ratsastajaltaan rauhoittuakseen ja keskittyäkseen. NIMESSÄ on se.. no, sanotaan huvittava, ettei itketä, huvittava puoli, että sen suoritusvarmuus on aivan yhtä ailahtelevainen kotona ja kilpailuissa. Tamma ei stressaa kisatilanteita, se tuntuu ihan nauttivan yleisöstä, mutta kun tuomarikopin takana on Muumimörkö! Kotimetsässä Isojalka! Naapurin lasten pyörien mitkälienee viilipurkeista kyhätyt pinnaräpättimet vähintäänkin ydinaseeseen rinnastettavissa oleva uhka! Tammalla tuntuu olevan melkoisesti sisäisiä demoneita sekä ulkoisia uhkia häiritsemässä suoritusta, mikä on todella sääli. Ei niiden ruusukkeiden, vaan hevosen itsensä vuoksi.

Jos tamman saa rennoksi ja keskittymään, se liikkuu kauniin hallitusti, pehmeästi ja sulavasti, samalla voimakkaan kevyellä vaikuttavuudella kuin huippubalettitanssijat. Tämä kaunis kuva särkyy herkästi, NIMI kun on niin herkkä.. no, kaikelle. Ratsastajansa avuille (korrekteille ja virheellisille), ulkoisille ärsykkeille. Tamman reaktiot ovat suuret ja nopeat, sen bravuureita ovat sivuloikat sekä niin näppärät takasten päällä tehdyt uukkarit, ettei varmasti yksikään toinen hevonen tee niin sulavaa äkkikäännöstä.
Liikettä ja kapasiteettia löytyy, liiallinen herkkyys ja foliohattumeininki vain pilaavat ne. NIMELLÄ on upeat liikkeet, se on ryhdikäs, näyttävä hevonen, erityisen hyvä (puoli)pirueteissa sekä takaosakäännöksissä. Se on myös hyvin yhteistyöhaluinen, suorastaan miellyttämisenhaluinen, ja tuntuu olevan aidon pahoillaan jokaisesta keskittymisensä herpaantumisesta. Mutta kun maneesissa lentänyt pääskynen vaikutti aivan lentoliskolta!

Ikä on onneksi tehnyt tehtävänsä, ja NIMI on vuosi vuodelta vähän rennompi eikä aivan niin slaagiherkkä. Ehkä tällä parinkympin jälkeen puksutellaan täysin häiriötön viikko kotioloissa tai kisoissa?