(Omasta mielestään) seikkailullinen ponineiti, 516 sanaa

Seikkailun kutsuessa on paras vastata kutsuun, tuumii NIMI livahtaessaan jo kolmannen kerran tälle viikkoa vapaalle jalalle kesken tarhaamisen. Ja tänään on muuten keskiviikko. NIMI tuntuu olevan saippuaa koko poni, eikä ole mitään väliä, millaisella riimunnarulla sitä oikein taluttaa tai miten nopeasti oven tai portin sulkee. Karsinastaan tamma ei sentään karkaa (siis suljetun oven takaa..), tarhasta taas on tultu niin monta kertaa aitojen välistä tai alta, että kaikkien aidantihennysten ja -madallusten jälkeen olemme alkaneet harkita ihan umpiseiniä. Vieraat tietysti ihmettelevät, millaista hirviötä pidetään tuollaisen aitamuurin takana, eikä kukaan meinaa uskoa asukin olevan syötävän suloinen, mutta äärimmäisen karkailualtis (lue: omasta mielestään seikkailullinen) ponineiti.

Tämähän karkaa kyllä jo talutettaessakin, sen kun kiskaisee itsensä irti tai pahimmillaan vain lähtee juoksemaan valitsemaansa ilmansuuntaan ilman sitä kiskaisuvaihetta. Lastaaminen sekä kopista/rekasta ulos kävely ovat luonnollisesti vaaran paikkoja, etenkin vieraissa paikoissa. Vaikka kyllähän neiti kotipihastakin lähdöt ottaa, oikein mielellään. Tämän kanssa saa olla silmät selässäkin.
Karsinastaankin tämä karkaa, mikäli ovi jää hetkeksikään raolleen tai se avataan turhan isolle hoitajan astellessa sisälle. Varomaton heinänjakaja saa huomata, ettei ruoka tosiaan riitä pitämään NIMEÄ karsinassaan. Joten ole varovainen, ihan oikeasti.
Karkailutaipumus onkin sitten ainoa, mitä tämän kanssa joutuu varomaan. NIMI on älyttömän helppo, kiva, kiltti poni. Se nauttii erityisesti pestävänä olemisesta sekä jostain käsittämättömästä syystä niin kengityksestä kuin raspauksestakin, tiedä sitten millaisina hemmotteluhoitoina poni ne kokee. Ei uhittele, koeta potkia tai pullistele satulavyötä kiristettäessä. Avaa suunsa nätisti niin kuolaimia, lääketuubeja kuin sitä ihanaa hammasraspiakin varten. On jotenkin niin hyväntuulinen, että se tarttuu muihinkin. Kunnes tamma viilettää perävalot vilkkuen kohti Suurta Tuntematonta taluttajan huomion herpaannuttua pieneksi hetkeksi.

Vapaudenkaipuustaan huolimatta NIMI ei koeta lingota ratsastajia selästään tai tee omaehtoisia uukkareita tai laukkaspurtteja seikkailujen perään. Tamma on itse asiassa älyttömän näppärä, mielellään työskentelevä poni, joka ei yritäkään karkuun edes kentälle/maneesiin käveltäessä tai ratsastajan tipahdettua kyydistä. Tämä on jotenkin niin järkyttävän suuressa ristiriidassa ponin muutoin niin herkän karkausinnon kanssa, ettemme ole edes yrittäneet keksiä selitystä mokomalle. Tämä yllättävä karkaamattomuus on toki oikein mukavaa erityisesti maastossa, jos jostain syystä sattuu mätkähtämän alas. NIMI on kyllä hyvin maastovarma kaveri, se ei harrasta mörköbongailua.
NIMI on herkkä, eteenpäinpyrkivä, positiivinen ja fiksu poni, joka oppi asiat nopeasti eikä pelkää haasteita. Se ei arastele mitään esteitä tai koulutuomarin luvalla sanoen mielenkiintoista hattua. Lyhyet, tiukat lähestymiset tamma tuntuu ottavan nimenomaan haasteina, vaikka tajuaakin myös kieltää, jos haaste tuntuu ylitsepääsemättömältä. Koulupuolella tamma osaa joitakin juttuja tasoaan korkeammista ohjelmista, ja on opetellut haastavia asioita erittäin mielellään, vaikkei loppupeleissä olisikaan kokeiltua asiaa oppinut.
NIMI hyppää hyvällä tekniikalla, sillä on hyvä tasapaino sekä sellaista ärsyttävää ponimaista ketteryyttä, jolla sukkuloidaan rata ihan minimiaskelilla ja niin tiukilla kurveilla, että henkisesti tehdään ainakin World Cupin finaalia. Erityisesti kaikki haastavat tehtävät sekä innarijumpat ovat ponin itsensä mieleen.

Kisapaikoilla NIMI lähtisi mielellään saman tien omille teilleen, ja siitä saakin pitää tiukemmin kiinni kuin lompakostaan taskuvarkaiden suosimalla turistirysällä. Kunhan NIMEN kanssa onnistuu luovimaan siihen pisteeseen, että ratsastaja nousee satulaan, kaikki on hyvin. Tamma on kyllä innokas ja utelias, mutta malttaa keskittyä työntekoon. Voitontahtoakin, tai ainakin ymmärrystä kilpailutilanteiden päälle, tammalla tuntuu olevan, sen verran siinä on lisäpotkua kotitreeneihin verrattuna.

Sitten onkin aika riisua ne varusteet ja saada poni ensin kyytiin ja myöhemmin kotona karsinaansa ilman karkausepisodia.