Koulutrakin sukuselvitys

i. Saksassa sekä sen naapurimaissa Intermediate I-II -tasolla kilpaillut NIMI (166cm, mustanruunikko) ei aivan yltänyt puoliveristen kermaan, vaikka tasollaan tekikin tasaisen erinomaista tulosta korkein prosentein sekä suurella voitto- ja sijoitusprosentilla. Se oli kuitenkin vähän vaatimattoman emän poika, hyvin lähellä GP-luokkia, joten kasvattaja oli oriinsa enemmän kuin tyytyväinen. NIMI sai myös erinomaiset arvostelut oritestissään luonteestaan sekä rakenteestaan, erityisesti orin upeaa, syvää runkoa, jalka-asentoja ja suurilinjaisuutta kehuttiin. Liikkeiltään ruunikko jäi kärkihevosten ja keskitason välille. Se oli utelias, eloisa mutta keskittymiskykyinen hevonen, todella yhteistyöhaluinen, rohkea ja helposti motivoitavissa oleva hurmuri, joka keräsi ihmisiltä ympärillään pelkästään kehuja. Nuoresta pitäen hyvin rauhallinen ja sopeutuvainen ori aloitti kilpauransa menestyen jo nuorten luokissa.
Ruunikko suoritti kilparadoilla tasaisen varmasti vakiinnuttaen pisteensä sekä lopulliset prosenttinsa melko varhaisessa vaiheessa uraansa, ja orin tappotasainen tuloslista olikin sen taustajoukkojen lämpimän vitsailun aihe. Parhaat pisteensä NIMI keräsi laukkaliikkeistä, erityisesti laukanvaihdoista, minkä lisäksi sen täsmällisyyttä sekä yleisesti hyvää asennetta kehuttiin miltei jokaisessa arvostelussa. Kotona herrasmiesori paitsi treenasi, myös toimi omistajaperheen lasten sekä monen tallityöntekijän opetusmestarina aivan alkeista lähtien, sekä toimi parinkin uraa tekevän ratsastajan ensiratsuna vaativammissa luokissa. Ori kilpailikin täysin terveenä melko iäkkäänäkin, joskaan ei aivan omalla tasollaan vaan vähän matalammissa luokissa tutustuttamassa tulevaisuuden ratsastustähtiä kilpaurheiluun.
Jalostusmielessä NIMESSÄ sen suku herätti paljon kiinnostusta, ja se saikin useita hyvin laadukkaita tammoja, joiden odotettiin menevän GP-tason oreille. Periyttäjänä ruunikko osoittautuikin timanttiseksi; sen 121 jälkeläistä ovat järjestään hyväjalkaisia, yleensä muutenkin hyvärakenteisia hevosia, joilla on hurjasti kapasiteettia kouluratsastukseen. NIMEN jälkeläisistä huomattavan suuri prosenttimäärä onkin yltänyt Intermediate/Grand Prix -luokkiin, valtaosa pojista on pidetty oreina ja jalostusarvosteltu sekä tyttäret ovat palkittuja, arvostettuja siitostammoja. Sen minkä 28-vuotiaaksi elänyt ori ehkä kilpaurallaan hävisi, se otti monin verroin takaisin periyttäjänä.

ii. NIMI oli oritestinsä kymmenen parhaan hevosen joukossa saaden erinomaiset liikepisteet ja muutoinkin positiivisen arvion kaikesta hyppykyvystä luonteeseen sekä rakenteeseen. Ryhdikäs, 167-senttinen mustanruunikko, oli elegantti, suurilinjainen ja kaikin puolin hyvin kulmautunut ratsuori, näyttävä ja karismaattinen. Lupaavan suvun aivan yhtä lupaava vesa, utelias, sopivalla tavalla vireä ja rohkea hevonen, todella yhteistyöhaluinen ja kaikin puolin miellyttävä käsitellä ja ratsastaa. Oritestin jälkeen NIMEN osti argentiinalaismiljonääri, ja ori muutti Saksasta Tanskaan valitun ratsastajan tallille. NIMESTÄ kehkeytyi yksi pohjoisen Euroopan menestyneimmistä Grand Prix -ratsuista, joka napsi mitaleita myös Keski-Euroopan puolella arvokisoja myöten. Tanskan oripäivillä NIMI oli vuoden paras arvosteltu ori.
25-vuotiaaksi elänyt ruunikko jätti 238 jälkeläistä, joista suurin osa edustaa jotain muuta puoliverikantakirjaa kuin trakehneria. Suureen varsamäärään mahtuu kaikkea jalostusorin ja harrasteratsun väliltä, yhdistävänä tekijänä erinomainen hermorakenne, luonne ja käsiteltävyys, hyvä ryhti ja suurilinjaisuus. NIMEÄ sekä sen orijälkeläisiä onkin käytetty hyvin paljon kuumien, hermostuneiden tai jotenkin muuten haastavaluonteisten tammojen "tasoittamiseen", ja vielä tänäkin päivänä, useampi sukupolvi myöhemmin, kun haetaan tamman jälkeläisiin hyvää luonnetta sekä rautaisia hermoja, NIMEN linja nousee esille hyvin arvostavaan sävyyn.

ie. Tummanruunikko, 164cm korkuinen NIMI oli erittän hyväjalkainen, syvärunkoinen ja kaunispäinen tamma, joka kuitenkin muutoin (esimerkiksi kaulansa ja lautasensa) oli melko vaatimattoman näköinen eikä ollut erityisen säväyttävä liikkujakaan. Tamman liikkeet olivat kyllä suorat, tahdikkaat ja sopivan väljät, mutta matalat, eikä niissä ollut ilmavuutta tai näyttävyyttä. Luonteeltaankin trakehner oli enemmän leppoisa, vähän laiska nautiskelija, hyvin kiltti sekä sopeutuvainen hevonen, hyvähermoinen mutta vähän haastava motivoida liikkumaan vaadittavalla reippaudella. Kaiken edellä kuvatun perusteella NIMI on, ja olikin, hyvin keskivertohevonen, eikä se juhlinut kapasiteetillaankaan (noin vaB-A). Miksi tamma sitten löytyy Grand Prix -hevosen suvusta?
Oman sukunsa vuoksi. NIMI polveutui erittäin vanhoista, arvostetuista puolalaisista trakehnerlinjoista. Puhdas trakehnerlinja oli kuitenkin katkeamassa, suvun hevosia kun käytettiin paljon muiden kantakirjojen, erityisesti saksalaisten, jalostukseen. Joten puhtaasti sukunsa vuoksi keskivertohevosen perusmallista tuli omistajalleen tärkeä siitostamma. Ja kuin sadussa, NIMI oli periyttäjän paljon laadukkaampi kuin mitä itse oli suoritushevosena. Toki erinomaiset orivalinnat tekivät paljon, mutta oli tamma itsekin periyttäjä. Kaikki NIMEN 13 jälkeläistä ovat todella hyväjalkaisia, syvärunkoisia ratsuhevosia, joilla on loistava hermorakenne sekä sopeutuva luonne. Emän laiska nautiskelevuus ei kuitenkaan periytynyt, varsat ovat enemmän urheiluhevosia. 27-vuotiaaksi eläneen NIMEN muotokuva roikkuu edelleen omistajaperheensä kartanon salissa.

e. NIMI oli hevonen, johon lähinnä kasvattajansa uskoi; moni piti epämodernia isäoria virheenä hevosen kiistattomista hyvistä puolista huolimatta. Mustanruunikko, 166cm korkuinen tamma kuitenkin vakuutti myös arvostelijansa ollessaan tammatestissään kolmas erinomaisilla liikepisteillä, ja tehdessään myöhemmin nimeä itselleen kouluratsuna. Suorastaan satumaisella tavalla vanhempiensa parhaat puolet perinyt ruunikko liikkui uskomattoman upein, korrektein liikkein, kokosi upeasti ja teki niin hienot piaffet ja passaget, että moni tuomari sekä valmentaja taputti seisten. Poikkeuksellisen lahjakkaana pidetty NIMI tekikin kilpauraa juuri ilmiselvän lahjakkuutensa vuoksi sen sijaan, että olisi siirtynyt jo nuorena siitosuralle jatkamaan erinomaista emälinjaa. NIMESTÄ kehittyikin yksi aikansa sekä etenkin kantakirjansa arvostetuimpia kouluratsuja, tamma, joka päihitti oritkin ja edusti Saksaa Grand Prix -arvokilpailuissa tuoden aina mitalin kotiin.
Rakenteeltaan ruunikko oli aavistuksen neliömäinen, ryhdikäs hevonen, jolla oli jalo pää, kaikin puolin hieno kaula sekä hyväluustoiset, hyväasentoiset jalat. Se oli kiivas, herkkä hevonen, hyvin tarkka käsittelystään sekä saamistaan avuista, reaktioissaan nopea ja mielipiteenilmaisussaan harvinaisen selkeä. Vähän vaativamman sorttinen hevonen, erityisesti kiimassa, jolloin NIMEN herkkyys korostui ärsytyskynnyksen käydessä turhankin ohueksi. Sopivan hoitajan ja ratsastajan löydyttyä tammasta kuoriutui se säkenöivä, näyttävä diiva, joka se oli, olkoonkin, että kulissien takana arvon tamma kiukutteli myös luottoihmisilleen. Herkkyytensä lisäksi tammassa oli myös valitettavan paljon kovuutta, joten sen käytöksen oikaiseminen vaati aina tasapainottelua armeijakurin ja silkkihansikkaiden välillä; turhan jyrkkä kurinpalautus aiheutti ylimitoitetun vastareaktion siinä, missä liike pehmeys sai hevosen jatkamaan epätoivottua käytöstään.
Komean kilpauransa jälkeen NIMI siirtyi luonnollisesti siitoskäyttöön, joskaan ei ongelmitta. Tiinehtyminen ei ollut ongelmatonta, minkä lisäksi tamma loi useamman varsan. Kahta elävää varsaa pidetään kaikki vaikeudet huomioiden erinomaisena saavutuksena. Molemmat varsat, ori ja tamma, ovat hienoliikkeisiä, ryhdikkäitä urheiluhevosia, joilla on kapasiteettia sekä soveltuva luonne aivan kouluratsastuksen kärkeen. Tamma lopetettiin sen ollessa 26-vuotias.

ei. Neliömäinen, mittasuhteiltaan miltei barokkimainen NIMI (mustankimo, 168cm) olisi saanut näyttää vahvemmin puoliveriseltä. Se oli kuitenkin ylväs, ryhdikäs, hyväjalkainen ja syvärunkoinen ratsu, jonka kokoamiskyky, piaffe sekä passage olivat aikalaisten silmissä omaa luokkaansa. Hieman hitaasti kehittynyt NIMI ei vielä häikäissyt oritestissään, vaikka saikin kehuja niin liikkeistään kuin erittäin keskittyneestä, motivoituneesta luonteestaan. Oria kuvattiin myös hieman vakavaksi, rutiineja rakastavaksi ja pikkutarkaksi sieluksi, joka tuntui paheksuvan "väärässä järjestyksessä" puhdistettuja kavioita sekä muita rutiinirikkoja. Tiettyä toistuvuutta rakastanut hevonen kuitenkin sopeutui muutoksiin, kuten kisapäivien erilaiseen ohjelmaan, vaikka sitten vähän paheksuen. Hyvähermoinen, töihin keskittyvä sekä esiintymistä rakastanut ori nautti yleisön edessä tanssahtelusta enemmän kuin pilkuntarkasta päiväohjelmastaan, ja samaten se nautti erityisesti haastavammista koululiikkeistä aivan eri tavalla kuin tavanomaisesta pohkeenväistöstä. Erityisesti itäisessä Euroopassa menestynyt kimo teki tasaisen hyviä Grand Prix -ratoja, uransa huippukohtana Olympialaiset Ukrainan väreissä (ei mitalia, sijoitus luokan keskivaiheilla).
Hieman totutusta sekä erityisesti modernista puoliverimuotista poikkeava rakenne teki loven orin jalostuskäyttöön. 26-vuotiaaksi elänyttä kimoa käytettiin paljon kevyille tammoilla, joissa oli paljon täyttä verta, ja valitettavan paljon muiden kantakirjojen kuin trakehnerin jalostukseen. Orin 102 jälkeläistä ovat kaikki hyväjalkaisia ja syvärunkoisia, vähän takakireiksi ja huumorintajuttomiksi kuvattuja hevosia, osa jopa herkkiä hermostumaan. Pääosin kimon jälkeläiset ovat kuitenkin hyvähermoisia ja halutulla tavalla herkkiä. NIMESTÄ jäi, myös trakehnerkantakirjaan, jalostusarvosteltuja poikia sekä jokunen GP-ratsu. Mikään huippuperiyttäjä NIMI ei kuitenkaan ollut. Orin piaffea sekä passagea ihaillaan vanhempien valmentajien keskuudessa edelleen.

ee. NIMI periytyy erittäin arvostetusta, lukuisia kilparatsastuksen sekä jalostuksen suurnimiä jättäneestä emälinjasta (eikä isälinja ole yhtään sen huonompi!). Mustanruunikko, 162cm korkuinen tamma herätti suurta kiinnostusta jo varsanäyttelyissä sekä erityisesti ollessaan jokaisella arvostelumittarilla tammatestinsä paras hevonen. Ja olihan tamma upea ilmestys äärettömän upeista, mekaniikaltaan liki virheettömistä liikkeistä jaloon päähän, hyvämuotoiseen kaulaan, syvään runkoon sekä hyväluisiin ja -asentoisiin jalkoihin. Hyvinkin rahakkaista tarjouksista huolimatta NIMI ei vaihtanut omistajaa vaan pysyi kasvattajallaan. Kisaura jäi tarkoituksella tyngäksi, lähinnä nuorten luokkia sekä joitakin vaativa B-A -ratoja. NIMESTÄ toivottiin enemmän runsasta varsamäärää kuin kotiin kannettuja ruusukkeita.
Todella hyvin vielä myöhäiselläkin iällä tiinehtynyt, 30 vuoden kunnioitettavaan ikään elänyt NIMI oli juuri niin upea periyttäjä kuin kasvattajansa oli toivonut. Tamman jälkeläiset (trakehnereita kaikki, jälkeläisten jälkeläisissä näkyy kantakirjavariaatiota) perivät emänsä korrektin tyylikkään rakenteen sekä upeat liikkeet kerä roiman kapasiteetin, ja tamma onkin tuttu nimi kansainvälisten ratojen tähtien sekä huippuperiyttäjien suvuissa. Ainoa vika tammassa itsessää sekä sen jälkikasvussa on luonne; ne ovat samaan aikaan herkkiä ja kovia, melko kiivaita hevosia, niin sanotusti ammattilaisten hevosia, joista vähänkään kokemattomissa käsissä kuoriutuu turhankin herkästi ongelmahevosia. NIMI itsekin oli hyvin säpäkkä käsitellä ja ratsastaa, herkkä, kuumuva ja vahvatahtoinen, ja kuitenkin todella yhteistyöhaluinen ratsastajansa puolesta taistelija kaiken mennessä hyvin.