Tamma kuin Florence Foster Jenkins, 354 sanaa

Florence Foster Jenkins kuvitteli olevansa kyvykäs oopperalaulaja. NIMI kuvittelee olevansa suuri esteratsu. Molemmat ovat väärässä, tosin sillä erotuksella, että ensiksi mainittu on saavuttanut mainetta ja kuolemattomuuden, kun taas meidän NIMEMME.. no, tällä hetkellä kuuluu samanlaista naurua ja arvostelua kuin mitä Florence Foster Jenkinskin sai, joten ehkä tässä ollaan matkalla kohti tietynlaista kuolemattomuutta?

Silti, estehevosta NIMI ei ole nähnytkään. Se on hurjan kiva ja hyvä koulupeli omalla tasollaan, mutta se hyppääminen. Ei. Puomikosketuksia on enemmän kuin puhtaita ylityksiä, eikä riitä, että NIMI ottaa kosketuksia. Se rehellisesti rikkoo puomeja ponnistaessaan ihan mista sattuu, laskeutuen aivan miten sattuu, ja toisinaan ihan vain jyrätessään puomien läpi kun taisi unohtaa koko ponnistuksen. Kaiken tämän tamma tekee korvat hörössä, niin innostuneen ja onnellisen oloisena, että kaiketi se on joskus saanut tällin tuhoamastaan puominpalasesta. Joten ei, niin suuri ja mahtava esteratsu kuin tamma unelmissaan onkin, sillä ei oikein hypätä. Ihan jo turvallisuusseikkojen vuoksi.
Kouluratsastus ei ole niin NIMEN mieleen, mikä on sääli, sillä tamma on siinä oikeasti hyvä. Sillä on hyvien liikkeidensä seurana pettämätön rytmitaju (no, pettää se esteradoilla kun ponnistuspaikkaa haetaan..) sekä näyttävyyttä, jolla käännetään koulutuomaristonkin katseet. Tamma kyllä tekee kaiken siltä pyydetyn, mutta kyllä sen näkee ja tuntee, ettei hevosella itsellään ole tunteen paloa koulutyöskentelyyn. On jokseenkin omituinen tunne ratsastaa herkällä, yhteistyöhaluisella, eteenpäinpyrkivällä hevosella, joka ei missään nimessä yritä oikoa tai laiskotella tai muutenkaan tee töitä puolivaloilla, muttei kuitenkaan anna itsestään kaikkea. Fyysinen suoritus kyllä, henkinen puoli ei. Tämä näkyy aivan varmasti myös kilpailutuloksissa. Radat menevät sinänsä oikein hyvin, eikä NIMEN kanssa reissatessa muutenkaan tarvitse hävetä, se on hyväkäytöksinen hevonen. Mutta kun intohimo puuttuu niin se puuttuu.

Vaikkei tamma pääsisikään hyppäämään, ei se kauaa jaksa olla sitruunoita syöneen näköinen. Kunnon rapsuttelut pehmittävät tamman aina! Seurallisena olentona NIMI jututtaa ihmisiä, muita hevosia, tallikissoja ja koivunlehtiä, rapsuttelee lajitovereitaan ja pussaa kengittäjää, jos tämä ei kerkeä väistää. Rauhallisena, fiksuna hevosena NIMI ei ole moksiskaan yhtään mistään, seisoo vain paikoillaan korvat hörössä tai torkkuu (pitäen kuorsatessaan aivan kammottavaa ääntä). Talutettaessa tamma on vähän hidasta mallia, kaikki uusi ja oikeastaan vanhakin on kiva ihmetellä läpi ainakin kerran päivässä. Matkustamiseen tamma suhtautuu hyvin rennolla mielellä, ja onkin ollut asenteensa vuoksi kullanarvoinen tukitäti kuljetusta jännittäville lajitovereilleen.