Huoleton, sotkuinen yleisponitamma, 517 sanaa

"Ei se ole niin justiinsa" lienee NIMEN motto. Se on hyvin sinne päin -henkinen poni vähän kaikessa tekemisessään syömisestä ratsastustehtävien suorittamiseen. Sinne päin -syöminen tarkoittaa vähän sotkuista ateriointia, jonka jäljiltä ruoka- ja vesiastia sekä poni itse ovat melkoisen karmaisevassa kunnossa jättäen ihmisväen miettimään, söikö poni yhtikäs mitään vai sotkiko vain kaiken astiasta toiseen sekä tarhaansa / karsinaansa. Myös heinien polkeminen lukeutuu NIMEN tapoihin, ei ilmeisesti ole niin väliksi, tulevatko ne syödyksi vai tallatuiksi. Heinäverkko on kovassa käytössä.. Tamma ei myöskään turhan paljoa eteensä katsele, kun sitä talutetaan, vaan saattaa kävellä ihmisen kannoille tai ohi, jäädä ties kuinka kauas, ajautua sivuun.. Lastatessakin saa olla tarkkana, että poni kävelee rampin ylös ja perille asti eikä totea puolivälissä, että tässä on ihan riittävä panos tähän hommaan ja jää seisoskelemaan siihen.

Laiskaksi tammaa on paha sanoa, sillä se tekee kaikkea koulukiemuroista hyppäämiseen suurella innolla sekä riittävällä eteenpäinpyrkimyksellä. NIMI ei kuitenkaan turhia jaloistaan murehdi, vaan hyppää vähän miten sattuu vähän mistä sattuu koipiaan roikottaen, ellei ratsastaja osaa vähän vaatia huolellisuutta, oikeaa ponnistuspaikkaa ja niin edelleen. Samaa näkee sileätreeneissä; asetus sekä taivutus jäävät puoliväliin, kulmat lipsutellaan vähän miten sattuu, pohkeenväistössä etuosa tekee takaosan laahatessa.. Tamma tekee ihan kaiken siltä pyydetyn, jotain suuremmalla panoksella ja tarkkuudella kuin toisia tehtäviä (tässä ei ole mitään kaavaa tai suosikki-inhokki -akselia, homma tuntuu olevan NIMEN osalta täysin fiilispohjaista), eikä ikinä vänkää vastaan, kiemurtele tai vastustele apuja muutenkaan. Ainoan poikkeuksen tekee kova, sahaava käsi, sitä tamma väistää.
Isona plussana NIMEN maastovarmuus on huippuluokkaa, ja sillä on todella mukavat, pitkät, pehmeät askeleet ja oikeasti kiva, hyvä, ratsastajallekin mukava hyppytyyli, kunhan ponin saa hyppäämään kunnolla eikä hupiloikkimaan puoliteholla. Ryhti on hyvä, moottoria ei tarvitse herätellä vaan se hyrähtää ihan hyvin käyntiin jo alkukäyntien aikana. Tarkkuus sekä tasalaatuinen tekeminen ovat suurimmat haasteet NIMEN kanssa. Onneksi tamma on kärsivällinen eikä hermostu, vaikka samaa asiaa työstettäisiinkin pidemmän aikaa.

Kapasiteettia tällä huolettomalla, pikkutarkan räikeällä vastavoimalla on itse asiassa ihan mukavasti niin este- kuin koulupuolelle. Ja sopivan ratsastajan kanssa sen kapasiteetin saa myös esitettyä. Parhaimmillaan NIMI liikkuu kevyesti, tekee tarkat tiet riittävän syvine kulmineen vaihtaen askellajit täsmälleen missä pitääkin ottaen takaosansa alle ja mukaan joka tehtävässä, sekä hyppää oikeasta kohdassa hyvällä tekniikalla jalkansa nopeasti reippaasti ylös nostaen ilman turhia puominhipsutteluja. Mitään isompaa kilpailuviettiä tai yleisön edessä syttymistä NIMESTÄ ei löydy, se tekee asiat ihan yhtä sinne päin myös kisatilanteissa kuin mitä tekee kotonakin. Hermot ponilla kyllä pitävät, se ei kärsi ramppikuumeesta, vaan menee isonkin yleisön eteen rennon letkeänä, aivan kuin laitumella käyskentelisi.

Kotona tamman sotkuisuus ei jää ruoka-aikoihin; heti, kun jossain on vettä, kuraa tai mitä tahansa muuta, mihin voi itsensä kastella ja sotkea, siellä on NIMI pyörimässä. Se on mestari pyörimään ulos loimistaan (ei sentään riko niitä!) ja kuorruttamaan itsensä jollain puhdistamista vaativalla, mielellään juuri ennen jonnekin lähtöä.
On tamma "ei ole niin justiinsa" -aatteessa hyvätkin puolensa; sille riittää, että riimunnaru on riimussa kiinni, silloin pysytään paikoillaan ellei ihminen toisin pyydä. Eikä tamma lähde karsinastaan, tarhastaan tai laitumelta minnekään, vaikka portti jäisi jostain syystä raolleen, aika rikkoutuisi tai sähköpaimen sanoisi sopimuksen irti. NIMEN logiikalla hän on nyt karsinassa, tarhassa tai laitumella kunnes ihminen hakee pois, ei sen portti- tai aitatilanteen kanssa ole niin justiinsa. Huvittava poni.