Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Priton Shtriga "Punainen" VH21-039-0145	kasv. Priton Budyonnys, Venäjä
budjonnyi, tamma	om. Lissu T., VRL-12701
159cm, punarautias
11v, s. 24.10.2021, satunnainen ikääntyminen	estepainotteinen; he A / 130cm / 110cm

"Pihamaalla on täysi kaaos, kammottava Shtriga jahtaa tallin varsoja. Se selkeästi yrittää saada kaikki varsat kiinni, eikä ilmeestä päätellen halua niille mitään hyvää. Nyt on tehtävä jotain!"
- kasvattaja

En ole vuosikausiin omistanut budjonnyitä. Meillä oli narrin kanssa Susirajassa muutama yksilö, kasvatimmekin pari, mutta aika pienimuotoista se oli. Enempi minä olen hakenut Venäjän suunnalta puoliverisiä, budjonnyit ovat jääneet. Vaan kävipä niin, että klikkasin Priton Budyonnysin kasvattimyynnin auki, näin komean punaisen tammavarsan ja se oli menoa se.

"Kylläpä se on punainen" oli yksi ensimmäisistä ajatuksistani varsan kuvia sekä videota katsellessa. Tamman upea nimi, Priton Shtriga, saikin lopulta väistyä sen punaisen tieltä; ensivaikutelmasta, väristä, tuli suomalaistuneen venäläistamman lempinimi jo ensimmäisten viikkojen aikana. Kokeilin minä ties mitä Riikaa, Rigaa, Shivaa ja niin eespäin, mutta se Punainen oli ja pysyi yhtä tiukassa kuin sävy tamman peitinkarvassa.

Tunnetusti pidän vähän.. persoonallisemmista hevosista, eikä Punainen tee tähän poikkeusta. Tamma on äärettömän vahvatahtoinen eikä todellakaan mitenkään päin hevossosiaalinen; Punainen tarhaa yksin ja joskus mietin, miten suuren punaisen rusetin hevosen häntään voi solmia ilman kylähullun leimaa. Kiukkua, vahvaa tahtoa, ruutia, sisua, pelottomuutta, näistä aineksista on vuosikausien budjonnyitaukoni rikkonut Punainen tehty. Ja jösses, tämä muuten osaa hypätä!! Ei tammasta mitään 160cm ratojen peliä tullut enkä sellaista odottanutkaan, vaan kiesus, jos jollain on esteälyä ja kykyä enemmän kuin korkeuskapasiteettia, niin Punaisella.

Luonne

Minun Punaiseni se sitten on veikeä hevonen. Hurjan itsevarma ja isoegoinen, välillä turhankin kanssa, äärettömän rohkea ja tekevä, älykäs, vahvatahtoinen. Kaikkea nupit kaakkoon tai ainakin hyvin lähelle käännettynä. Hevossosiaalisuutta ei löydy sitten yhtään, Punainen tarhaa aina yksin, ratsastettaessa hännässä keikkuu isoin punainen rusetti, jonka kehtaan jouhiin solmia, ja tallinkin puolella tamma asuu nurkkakarsinassa, jonka näkyvyys naapurikarsinaan on peitetty. Ollessaan pesupaikalla tai käytävällä budjonnyini katselee muita hevosia korvat niskaan liimautuneena saattaen napsia ilmaa (tai tavoitella toisen takamusta..) jonkun kulkiessa ohitse. Mikäli Punainen vain kykenee, se kääntää takamuksensa koettaen potkia. Joten ei, en tosiaankaan koeta tarhata tammaa kenenkään kanssa. Olkoon yksin ja happamana kerran seura ei kelpaa ja käytöstavatkin ovat kadoksissa.

Ihmisten kanssa venäläistamma kyllä tulee toimeen. Lapsista tämä tosin ei perusta sitten ollenkaan, aikuisilla harvemmin on ongelmia. Arkoja ihmisiä Punainen saattaa komentaa ja heittäytyä hankalaksi ihan koska voi. Harvemmin tamma viitsii, se tietää saavansa lähtöpassit käytöskoulun kertausluokalle mikäli aloittaa turhanpäiväisen mielenosoittamisen tai vastaan haraamisen. Asiat saavat toki epäilyttää ja jännittää, säikkymisestä ei ketään rangaista ja niin edelleen, mutta jos tamma ilmiselvän tahallaan ei nosta jalkojaan tai tarraa hihaan kiinni niin kyllä siinä kotaa sietääkin muistuttaa, ettei homma ihan näin toimi.
Yleensä budjonnyinini kyllä käyttäytyy. Haleista se ei välitä, rapsutukset ovat ihan okei, kunhan ihminen ymmärtää vähän säännöstellä niitä. Ilmeisesti hellyyden vastaanottaminen tuottaa hankaluuksia Punaiselleni. Nuorenahan tämä testasi aivan joka asian suhteen, onko pakko, nykyään tamma harvemmin viitsii. Täysin asiallinen kengittää, rokottaa, loimittaa, klipata, raspata, varustaa ja niin edelleen, kun vain menee ja tekee.

Tamma suhtautuu työntekoon melkoisella intohimolla, ja kenties suuren egonsa ja ylitsevuotavan itsevarmuutensa vuoksi sen on kovin vaikea ottaa vastaan korjausehdotuksia. Saman liikkeen tai tehtävän toistaminen moneen kertaan turhauttaa ja kiukuttaa Punaista uskomattoman paljon, ja turhautuessaan tamma ei viitsi yrittää enää ollenkaan vaan joko heittää hanskat tiskiin tai vetää överiksi. Jättiloikkia, itsensä banaanimutkalle kiepauttaminen asettumisen ja taipumisen suhteen, mitä näitä nyt on. Tämän hevosen kanssa vähemmän on enemmän. Herkkähän tämä on, kaikin tavoin, reaktioissaan nopea, vahva ja terävä. Haastava, mutta myös palkitseva, ratsastaa.
Hyvillä mielin, kokiessaan ettei ratsastaja kyseenalaista hänen osaamistaan, Punainen on melkoinen tykki. Pikkuinen kiukku tuntuu olevan aina läsnä, vaikka kuinka tamma pelaisi yksiin ratsastajansa kanssa ja suorittaisi kaiken liioittelematta tai muutenkaan suoritustaan sabotoimatta. Punaisesta löytyy ruutia, sisua, halua hypätä, sileäjuttujen suhteen intohimo puuttuu tyystin. Kyllä nekin sujuvat, tammasta vain huomaa, ettei homma ole laisinkaan niin hauskaa kuin hyppääminen.

Niin, se hyppääminen. Minua väkisinkin hymyilyttää miettiessäni, millaisen esteratsun itselleni sainkaan. Tokihan minä kaupat tehdessäni toivoin Punaisesta loistohyppääjää omalle tasolleen, mutta kyllä tämä hevonen veti maton altani ylittäessään kaikki odotukseni. Ratamme eivät aina mene nappiin budjonnyini kiukustuessa johonkin, mitä satulassa tein, mutta kun meillä menee nappiin niin myös menee. Punaisella on huomattavasti enemmän kykyä ja esteälyä kuin mitä kapasiteettia estekorkeuden suhteen. Aivan sama, miten teknisesti haastava tehtävä tai rata on, Punainen selviää siitä ja vieläpä niin vaivattoman oloisesti, etten tiedä, itkisinkö vai nauraisinko onnesta. Tamma on ketterä, peloton, nopea ja vahva, se hyppää mitä tahansa millaisesta lähestymisestä tahansa, mutta toisaalta kykenee nielemään ylpeytensä ja kieltämään, mikäli hyppy sittenkin vaikuttaa mahdottomalta. Tämmöisillä peleillä ne World Cup -luokkien katsomoita kohahduttavat radat tehdään. Tiukkoja kurveja, uskaliaita ratkaisuja, kuitenkin selkeästi taito, tasapaino ja ratsukon kyvyt kunnossa – laskelmoituja riskejä, ei tyhmänrohkeutta.

Kilpailupaikoilla pysyttelen Punaisen kanssa kaukana muista, omassa rauhassa, jottei tamma ryhdy tappelemaan. Verryttelyt pidän aina niin napakoina kuin mahdollista, hypytkin ehdottoman minimissä. Onneksi Punainen rakastaa hyppäämistä ja ilmeisesti yleisön läsnäolo hivelee sen egoa – olkoonkin, että paikalla on myös ärsyttävän paljon muita hevosia. Ei tämä kilpailuissa siedä yhtään enempää kuin kotioloissakaan, kunhan röyhistelee rintaansa vähän enemmän. Kylmät hermot ja tulinen luonne, rautainen tahto ja tuiman kiukkuinen olemus. Punainen on ehdottomasti kilparatsu!

Sukutalu ja jälkeläiset

i. Vampir KTK-III, ERJ-I budj, prt, 170cm	ii. Varus evm, budj, rt, 171cm	iii. Varenok evm, budj, rn, 169cm
		iie. Armi evm, budj, prt, 170cm
	ie. Alyi evm, budj, prt, 169cm	iei. Aristocat evm, budj, rt, 170cm
		iee. Almaz evm, budj, tprt, 169cm
e. Sladyana budj, rt, 158cm	ei. Syadov evm, budj	eii. Isthutin evm, budj
		eie. Severina evm, budj
	ee. Adeliska evm, budj	eei. Adeliski evm, budj
		eee. Terezila evm, budj

Kilpakalenteri

Priton Shtriga kilpailee porrastetuissa esteratsastuskilpailuissa. Tamman ajantasaisen ominaisuuspistetilanteen löytää sen VH-profiilista.

Päiväkirja ja valmennukset

Spoiler:

04.08.2023 Estevalmennus, valmensi Veera R.
Valmennettavani olivat lähteneet maastoon käymään alkukäynnit ja -ravit, kun itse olin suunnistanut kentälle valmistelemaan esteitä. Keskihalkaisijalle olin sijoittanut kolme estettä ja kummallekin lävistäjälle kaksi estettä, joiden keskellä hypättäisiin viistosti keskihalkaisijalla oleva keskimmäinen este. Alkuun asetin halkaisijoiden ja keskimmäisen esteen vain pieniksi ristikoiksi ja kahdesta muusta esteestä tein pienet pystyt. Nämä toimisivat verryttelyssä. Kun pieni punainen tamma ja ratsastajansa saapuivat kentälle, he katsoivat kevyessä ravissa nurkat ja esteet läpi ja sitten aloitimme alkuverkat esteillä.

Punainen tuntui olevan vähän jopa hämillään näin pienistä esteen tapaisista, että ratsukon tullessa ensimmäistä kertaa ravissa verryttelyjä, se sekosi lähes jaloissaan, kun ei tiennyt hypätäkö vaiko vain nostella jalkojaan korkeammalle. Ratsastaja huikkasi, et nosta nyt hyvä ihminen niitä, ettei ratsukon motivaatio täysin katoa heti alkumetreillä. Vaikka olin näreissäni tästä kommentista, nostin halkaisijoiden esteiden estekorkeutta suoraan puoleen metriin – keskimmäisen jätin vielä pienemmäksi. Ratsastajaakin jo vähän hymyilytti nyt, kun ratsukko otti uudelleen, tällä kertaa laukassa kahdeksikko tehtävän.

Kehotin tulemaan vielä tehtävän uudelleen, mutta nyt ratsastamaan huolellisemmin kulmat, eli käymään nurkassa asti, koska lähestymiset halkaisijan ensimmäisille esteille olivat hieman hosuvan oloset ja käännökset jyrkät. Punaisella oli selkeästi vahva veto esteille, sillä ratsastaja sai tehdä töitä, jotta ratsu malttoi käydä rauhassa kääntymässä ja että se vielä lähestyikin estettä rauhassa. Hieman tamma tuntui suuttuvan jopa tästä, kun se tiesi mihin ollaan menossa, mutta ei saanut tehdä oman päänsä mukaan ratkaisuja.

Tämän jälkeen siirryimme ottamaan keskihalkaisijan kolmen sarjaa. Tein keskimmäisestä esteestä ison ristikon ja päätyjen pystyille laitoin korkeutta nyt noin 70cm. Tehtävänä oli ottaa kolme laukka-askelta esteiden väleillä, pitää hevonen suorana ja vielä vaihtaa laukka keskimmäisellä esteellä, jotta suunta vaihtuu päädyssä. Ihan helppoa tämän tason ratsukolle. Punainen suorittikin tehtävää varmoin ottein. Otimme tehtävää muutaman kerran kummastakin suunnasta ja sitten korotin esteitä niin, että korkeus nousi järjestyksessä. Ekalla esteellä oli korkeutta nyt 70cm, toisella 90cm ja kolmannella metri. Nyt laukkaa ei tarvinnut keskellä vaihtaa, mutta askeleiden sovitukseen ratsukon tuli kiinnittää huomiota esteiden välillä edelleen. Punainen on selkeästi hyvin varma hyppääjä, kun ratsastaja vain sanoo selässä, että mennään eikä meinata.

Tämän tehtävän oltua ratsukolle lähinnä sellaista perushyppelöä, korotin lävistäjien kulmaesteet 80cm ja keskihalkaisijan viimeisen esteen 130cm. Nyt tehtävää tultiin niin, että ensiksi ratsastettiin lävistäjien esteet ns. kahdeksikkona ja sitten viimeisen esteen jälkeen laukattiin päädyn ja toisen pitkän sivun kautta toiseen päähän, josta tultiin vielä keskihalkaisija. Ratsukko sai siis hieman revitellä välissä, mutta tämä oli samalla myös hieman kontrollitehtävä, että ratsastus pysyi tasapainoisena ja ratsu saatiin kuulolle taas, ennen hyppyjä. Punainen olisi selkeästi malttanut rauhassa pätkän laukata, mutta ratsastaja taisi olla se joka halusi näyttää, kuinka tammalla askel venyy. Hienosti tamma kuitenkin oli kontrollissa koko ajan ja ennen kulmaa jo tasapainoisemmassa ja rauhallisessa laukassa.

Tehtävää tehtiin muutaman kerran pilkkua oikein viilaten, sillä perusasiathan tällä ratsukolla selkeästi oli hallussa, joten todella pieniä korjauksia sainkin oikein hakemalla hakea. Koska ratsastaja oli kettuillut minulle pitkin valmennusta, komensin tämän loppuverryttelyksi keräämään itse esteet pois kentältä. Tämä tekikin työtä käskettyä ja tuli saman tien ratsunsa selästä alas ja ojensi kypärän käteeni. Tämä jako sopi minulle oikein hyvin, sillä kevyet loppupuksuttelut näin komealla tammalla eivät olisi yhtään pahitteeksi. En pyytänyt Punaiselta enää mitään vaativaa, vaan lönkyttelimme ympäri kenttää, samalla kun ratsastaja kantoi esteitä pois.