Suomenhevosori (rautias, vaB, ei hyppää)

NIMI-raasu ei osaa hypätä sitten ollenkaan. Normaalisti niin hienosta, rytmikkäästä laukasta katoaa kaikki tahti ja tarkoitus, kun pitäisi ylittää jotain maapuomia korkeampaa. Jalkatekniikkakin on, luvalla sanoen, aivan hirveä, selän ja kaulan käyttöaste vaihtelee. Kyllä tämän kanssa nyt jonkin korkuisia ylittää, eri asia, kannattaisiko. Ori itse ei ainakaan hyppyhommista nauti, ennemmin sitä taitaa vähän jännittää, arveluttaa ja ahdistaa koko touhu.
Kouluratsastuksessa raudikko sen sijaan on haka! Vaativa B sujuu sellaisella rennolla varmuudella, että tämän voi melkein kiskaista laidunlomalta oman tasonsa luokkiin ruusukkeita jahtaamaan. NIMI ei haparoi minkään liikkeen tai askellajin suhteen, kaikki sujuu rautaisella ammattitaidolla yhdistettynä tekemisen riemuun. Kaikesta näkee, kuinka ori nauttii sileätyöskentelystä, yksinkertaisesta peruutuksesta ravissa tai laukassa suoritettuun sulkutaivutukseen ja aivan kaikkeen siltä väliltä.

Kolmen hienon askellajin sekä selkeän lajilahjakkuuden lisäksi NIMEN ratsastettavuudesta voi pyöräyttää kympin arvostelupaperin reunaan. Oikeastaan koko persoonasta, tässä on nyt hevosen täydeltä rehtiä suomalaista työntekijää, joka ei ehkä puhu tai pussaa, mutta tykkää leipätyöstään, leivästä (ja ruoasta muutenkin) sekä ihmisistä, jotka ehtivät rapsuttelemaan muutenkin kuin ohimennen. Ori liikkuu reippaasti omalla moottorillaan, toimii pienin avuin ollen todella kevyt kädelle ja muutoinkin, ristiriitaiset avut eivät aiheuta suurta hämmennystä ja turhan kovan pidätteen tai muun virheen jäljiltä NIMI vain hidastaa tai pysähtyy odottaen asiallisempia apuja.
Raudikko kuuntelee ja keskittyy hyvin vieraissakin paikoissa, keskellä täyteen ahdettua verryttelyä. Toki se katselee kiinnostuneena ympärilleen, etenkin paikoillaan seisoessaan tai ratsastajan unohtuessa matkustamaan, mutta NIMI ei lähde örisemään muille oreille tai pyri liian likelle tammoja. Se saattaa kyllä vähän huudella ja höristä keskittyen kuitenkin jälleen täysin ihmiseen kun sille asiasta huomauttaa. Hyvin herrasmiesmäinen kaveri, jolle työ tulee ensin, hupi sitten. Hupiasteikollakin ruoka kiilaa hevosseuran edelle.

Tämän kengittää, klippaa, lääkitsee tai muuten hoitaa vaikka hevosmessujen näytösareenalla. NIMI tuo suomenhevosille kunniaa olemalla fiksu ja hyväkäytöksinen joka tilanteessa, vähän kokemattomammissakin käsissä. Ei tätäkään nyt tieten kannata aivan ensikertalaisen käsiin laskea kisapaikkojen käsihevosalueella, mutta valvotuissa oloissa omassa tallissa ensikertalainen voi hyvinkin opetella vaikkapa klippaamista NIMEN kanssa. Raudikko vain seurailee kiinnostuneena niin ihmisen kuin tallin tapahtua nostaen jalkansa, avaten suunsa ja tehden muutenkin kaiken pyydetyn heti eikä viiden minuutin päästä.
Myöskään lastaus tai kuljetus eivät aiheuta miinusmerkkejä NIMEN häkellyttävän plussapainotteiseen ominaisuuslistaan. Ori suhtautuu matkustamiseen varsin rennosti, oli sitten yksin tai täydessä hevosrekassa useamman hevosen kaverina. Mikäli talliltamme joku stressaa kuljetuksia, viilipyttymäisen rauhallinen, heiniinsä keskittyvä NIMI pääsee melko varmasti olemaan seurahevosta ja esimerkkiä siitä, kuinka matkanteon ei tarvitse olla kammottava kokemus.