Turmeltajan Taivas Lyö Tulta VH16-018-1813

NimiTurmeltajan Taivas Lyö Tulta "Taateli" KasvattajaTurmeltaja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri170cm, tummanpunarautias MeriititKTK-II, ERJ-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 30.06.2016, 13v
satunnainen (3v 21.07.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
va B / 80cm / 60cm

30.11.2016 kolossimme kantakirjattiin R-suunnalle 71 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla. Pikkujoulujen paikka!

28.02.2018 vähemmän uskottava esteorhimme palkittiin ERJ-I -palkinnolla uskottavalla 103 pisteen tuloksella.

© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

"Tosi kivan, näppäränkokoisen suokin myit meille", Lissu totesi eräänä päivänä Turmeltajan omistajalle dookielle erään puhelinkeskustelun aikana, "vielä kun toisit sen meille ja ottaisit tämän kolossin matkaasi."

Tämä kolossivarsa on kuitenkin juuri se, jonka dookie meille myi. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, jonka me tilasimme. Olimme tykästyneet Turmeltajan Pilvikuninkaaseen, ja valitsimme sille pariksi isompikokoisen, lyhytrunkoisemman Turmeltajan Rokkirellan, ja toivoimme sormet ja varpaat ristissä isää isokokoisempaa ja lyhytrunkoisempaa varsaa.
No, me saimme Pilvikuningasta suuremman varsan. Tarkalleen ottaen 23 senttiä isomman varsan. Runko sen sijaan ei lyhentynyt mihinkään. Olisi ehkä pitänyt nimetä tilausvarsa toisin, Turmeltajan Taivas Lyö Tulta ei edes kuulosta miltään 150cm suokilta.

Ei sitten saatu sellaista keskikokoista heB-A/100-110cm -peliä, jollaisen olimme mielissämme tilanneet. Saimme vaativaan B:hen taipuvan, esteradoilla melko huvittavalta näyttävän hevosen, jonka pitkä runko ei ole ihan luotu hyppäämistä varten. Yksittäisinä menevät isommatkin esteet, ratana emme ole tohtineet mennä 80cm korkeampaa.

Koko hevonen on yksi suuri kusetus. Ensinnäkin, mokoma kasvoi ihan jumalattoman kokoiseksi mörssäriksi (sen isä on pienhevonen ja emä ihan normaalikokoinen, suvut samaa maata, mitä sviidua Taateli!?), toisekseen se yrittää aktiivisesti olla jotain mitä se ei ole. Yleensä isoegoinen uhittelija ja/tai tallipihan kingi, jota kaikki todellakin ihailevat ja varovat. Ei muuten mene ihan niin. Raudikon uhittelu ja elämäm_koulumainen äijäasenne ovat varsin särkyvää mallia, sillä vähän napakammin kun ärähtää ja vaatii orilta normaalia käytöstä, Taatelin ego lässähtää kuin kohokas. Sitten ollaan niin asiallista, niin asiallista, eihän hän yhtään huudellut tai polkenut jalkaa!

Karsinakäytöksensä Taateli oppi emältään, vähän turhankin hyvin. Suurin osa kolossiorin uhittelusta (näpsiminen, etusella huitominen, yleinen irvistely) on kuitenkin ilmaa, Taateli kyllä osaa käyttäytyä ja käyttäytyykin, kun sille tekee selväksi, ettei kiukuttelulle ole aihetta. Karsina kuitenkin on orin omaa aluetta, joten kaikkien kannalta mukavinta on hoitaa hevonen käytävällä; siinä Taatelikin on paljon asiallisempi ja tyytyväinen, vaikkei mikään lässytyksestä ja rapsutuksista nauttivat haliponi ole käytävällä nököttäessäänkään. Uusia ihmisiä raudikko testailee käytävälläkin, joskus harvakseltaan tuttujakin. Silloin orille pitää taas sanoa, miten käyttäydytään ja kumman tahtiin valssataan. Kiukkuilusta ja kukkoilusta huolimatta Taateli on oikeasti todella asiallinen hoidokki, kunhan sen egoilmapallon ei anna paisua. Taatelin ollessa ruodussa ori ei ole muita hevosia kummempi; perushoidokki, joka ei tykkää kaikesta (madotus, raspaus, klippaus), mutta toimii viimeistään huulipuristimella, yleensä ilman ja vieläpä oikein hyvin. Kaikki hoitotoimenpiteet, pesut, varustamiset sun muut sujuvat vaivatta.
Taluttaessa Taatelilla pidetään kaiken varalta ketjua suussa, vaikka kolossi onkin tähän mennessä pysynyt lapasessa ihan vain äänellä komentamisella, jos jotain tenkkapoota on osunut kohdalle. Lastaus on simppeliä, samaten purku, kun hommaan keskittyy eikä arastele. Yhtään arastele taluttaja huomaa narun nokassa olevan pian peruutteleva, piakoilleen jämähtävä tai raketin lailla väkipakolla traileriin/rekkaan rynnivä suomenhevonen. Matkustaminen sujuu ongelmitta ja yksin ja porukassa, porukassa Taatelin naru vain pidetään niin tiukalla, ettei se yllä härppimään muita.

Ratsuna Taateli on energinen, eteenpäinpyrkivä juna. Ei siksi, että se olisi jotenkin kädelle painava, vaan siksi, että sillä on runkoa enemmän kuin laki sallii. Se tietysti vaatii ratsastajalta töitä ja osaamista koota sen mittainen runko ja saada pitkä selkä nousemaan ylemmäksi. Ori on kyllä miellyttävän pehmeä ratsastaa alusta alkaen, sen energisyys on lähinnä hyvä ominaisuus ja eteenpyrkimyskään ei ole hillitöntä sinkoilua edes takaisin. Mikäli ratsastaja ei tee kunnolla töitä, Taateli painuu helposti kuolaimen taakse ja ylipyöreäksi edestä. Lisäksi se kaipaa myös pohkeella ratsastusta ja vieläpä yllättävän paljon - eteenpäinpyrkimys ei tarkoita sitä, että Taateli tekisi työt itse, vaan sen kanssa tarvitaan eteenajavat, hidastavat, ja taivuttavat avut.
Oikein ratsastettuna Taateli kulkee takaosa alla ja etuosa ylämäkeen kuin parempikin puoliverinen (ja tällä kertaa emme vain sano, vaan myös todella tarkoitamme sitä), on edestä miellyttävän kevyt ratsastaa ja herkkä pohkeelle. Orin parhaita puolia on muunmuassa sen kyky kulkea ylämäkeen askellajissa kuin askellajissa, sen helppo koottavuus, kevyt ratsastettavuus ja temput, jotka se tekee vaikka silmät kiinni. Esimerkiksi laukkapiruetit, piaffi ja passage, sekä sarjavaihdot. Temppuja sillä on hauska tehdä, vaikka ratakapasiteetti ei todellisuudessa nouse yli vaativan B:n - mikä toki riittää erittäin hyvin. Näiltä osin siis ei lainkaan harmita se, että Taateli on sen parikymmentä senttiä suurempi, kuin tilattu varsa.

Taateli rakastaa hyppäämistä yli kaiken, mutta ei ole siinä oikeastaan erityisen taitava. Oikeastaan se ei ole siinä ollenkaan taitava. Oikeastaan emme tiedä, miksi hyppäämme Taatelilla. Varmaankin juuri siksi, että se on orin mielestä niin huisin kivaa ja mahtavaa hommaa. Ratsastajan mielestä se taas ei ole erityisen kivaa ja mahtavaa hommaa, koska raudikko on rungoltaan kilometrin mittainen eikä sillä ole hyppytyyliä. Sen etuosa on maassa siinä kohtaa kun takaosa vasta ponnistaa. Että näin. Taateli suorittaa kuitenkin sellaisella hellyttävällä innolla, ettei sitä voi jättää estekäytöstä kokonaan pois. Se puhisee mielissään kun huomaa esteet, on niin hienoa, tottelevaista ja herkkää poikaa kun hypätään, ja treenin jälkeen aina niin tyytyväinen. Taatelin kanssa riittääkin pitkälti se, kun muistaa pitää orin pohkeen ja ohjan välissä ja viedä sen oikeaan suuntaan. 80cm esteillä ponnistuspaikka ei ole niin justiinsa, etenkin koska Taatelin pitkillä koivilla lähinnä astutaan esteen yli.

Kisoissa Taatelilla on ihan hurja pärinä päällä, onhan hän päässyt Suureen Maailmaan osoittamaan kaikille, millainen kukkulan kuningas pikkupitäjällä asustaa. Raudikolla on hirveä tarve pitää melua itsestään, elostella steppailemalla, kuopimalla ja meluamalla vähän lisää korviahuumaavasti hirnuen, mutta ihan samalla tavalla ego lässähtää ja esiintyminen loppuu kuin kotonakin, kun orille ärähtää ja komentaa käyttäytymään. Pikku jännitysmachoiluun Taatelin kisatohina sitten jääkin, ori ei onneksi stressaa, vedä syömättömäksi tai mitään sellaista. Ratsastettaessa energiaa saattaa olla arkitreeniin verrattuna enemmän, mutta ei se haittaa, jos osaa ratsastaa; Taateli ei kuitenkaan heittäydy avuille kuuroksi itsenäiseksi urheilijaksi. Ori ei tosiaan ole automaattinen ruusukehai, ei edes automaattinen hyvä keskitason hevonen, vaikka eteenpäinpyrkivä ja mielellään työskentelevä hevonen onkin. Taatelin kanssa raviohjelmakin pitää ratsastaa tosissaan katse tiukasti ruusukkeissa, tai naapurin puoliautomaattinen pullaponi ratsastajineen (jonka jalat eivät yllä läheskään minne pitäisi) kiilaa edelle. Mutta ei se mitään, ei kai kukaan lähde kisoihin vain istumaan kyytiin ja katsomaan, jos se hevonen tällä kertaa olisi opetellut radan puolestasi?

Sukutaulu

i. Turmeltajan Pilvikuningas
SLA-II, KRJ-I
sph, rtkm, 147cm
ii. Pelleriino
evm, sph, rtkm, 146cm
iii. Serppentiini
evm, sph, rtkm, 148cm
iie. Piika-Keiju
evm, sh, rtkm, 149cm
ie. Kuiskeen Pilvetär
evm, sh, rkmt, 152cm
iei. Soitto
evm, sh, rnkm, 155cm
iee. Elotar
evm, sh, rt, 150cm
e. Turmeltajan Rokkirella
sh, tprt, 161cm
ei. Rokkenrollii
YLA1, SLA-I, ERJ-I
evm, sh, prt, 158cm
eii. Rölli
evm, sh, trn, 160cm
eie. Rokkityttö
evm, sh, rt, 152cm
ee. Astarella
KTK-III, SLA-I, ERJ-I
evm, sh, vprt, 163cm
eei. Aapeli
evm, sh, prt, 163cm
eee. Monarella
evm, sh, vprt, 158cm

Jälkeläiset

s. 10.10.2016 sh-t. Walhalla, i. Savusurmia, om. rukkanen (VRL-00583)
s. 24.12.2016 sh-o. Hevilettipitko, e. Kadetopia, om. Tuulia T. VRL-00084
s. 01.01.2018 sh-t. Sukkahousuhevi, e. Runon Kuurteinen, om. Susiraja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KRJ - 40 sijoitusta joista 5 voittoaERJ - 40 sijoitusta joista 7 voitto
04.08.2016 Kuuralehdon hevostila va B 6/40
07.08.2016 Kuuralehdon hevostila va B 1/40
12.08.2016 Heljävirta va B 3/40
13.08.2016 Heljävirta va B 6/40
18.08.2016 Heljävirta va B 4/40
24.11.2016 Romilly va B 2/30
24.11.2016 Romilly va B 3/30
29.11.2016 Romilly va B 1/30
22.01.2017 Teilikorpi va B 5/50
23.01.2017 Kievarinkujan suomenhevoset va B 3/60
30.01.2017 Kievarinkujan suomenhevoset va B 3/60
31.01.2017 Kievarinkujan suomenhevoset va B 3/50
02.02.2017 Ventos va B 3/30
02.02.2017 Kievarinkuja va B 2/43
04.02.2017 Kievarinkujan suomenhevoset va B 1/50
04.02.2017 Ventos va B 2/40
04.02.2017 Priton Budyonnys va B 5/40
05.02.2017 Kievarinkuja va B 1/43
06.02.2017 Ventos va B 2/40
06.02.2017 Teilikorpi va B 2/50
06.02.2017 Kievarinkuja va B 6/50
07.02.2017 Kievarinkuja va B 1/50
08.02.2017 Kievarinkujan suomenhevoset va B 3/50
09.02.2017 Ventos va B 5/40
09.02.2017 Priton Budyonnys va B 4/40
09.02.2017 Kievarinkuja va B 7/50
13.02.2017 Ventos va B 3/40
13.02.2017 Kievarinkujan suomenhevoset va B 3/44
15.02.2017 Kievarinkujan suomenhevoset va B 5/44
16.02.2017 Ventos va B 5/40
19.02.2017 Ventos va B 2/40
20.02.2017 Ventos va B 2/40
24.02.2017 Ventos va B 2/40
26.02.2017 Teilikorpi va B 5/50
26.02.2017 Teilikorpi va B 4/50
28.02.2017 Teilikorpi va B 4/50
28.02.2017 Teilikorpi va B 6/50
04.03.2017 Silverlode va B 5/50
09.03.2017 Teilikorpi va B 5/50
11.03.2017 Teilikorpi va B 6/50
06.01.2017 Romilly 80cm 1/69
09.01.2017 Romilly 80cm 2/69
10.01.2017 Romilly 80cm 8/69
17.01.2017 Brokeback 80cm 5/30
26.01.2017 Brokeback 80cm 4/30
03.02.2017 Ventos 80cm 3/30
04.02.2017 Ventos 80cm 1/30
05.02.2017 Ventos 80cm 3/30
08.02.2017 Ventos 80cm 3/30
04.04.2017 Huvitus 80cm 4/40
21.04.2017 Huvitus 80cm 5/40
21.04.2017 Huvitus 80cm 3/40
24.04.2017 Huvitus 80cm 3/40
29.04.2017 Huvitus 80cm 2/40
30.04.2017 Huvitus 80cm 5/40
06.05.2017 Koistila 80cm 5/30
07.05.2017 Hervannan Oriasema 80cm 5/30
12.05.2017 Ricota 80cm 4/30
14.05.2017 Koistila 80cm 5/30
25.09.2017 Adina 80cm 1/21
02.10.2017 Susiraja 80cm 1/30
04.10.2017 Susiraja 80cm 2/30
02.11.2017 Kototalli 80cm 3/30
03.11.2017 Kototalli 80cm 2/30
07.11.2017 Kototalli 80cm 4/30
17.12.2017 Kilpailukeskus Litt 80cm 4/30
18.12.2017 Kilpailukeskus Litt 80cm 2/30
19.12.2017 Mitar Warmbloods 80cm 5/30
20.12.2017 Mitar Warmbloods 80cm 1/30
20.12.2017 Kilpailukeskus Litt 80cm 2/30
23.12.2017 Mitar Warmbloods 80cm 1/30
26.12.2017 Mitar Warmbloods 80cm 2/30
02.01.2018 Escorant Trakehners 80 5/40
08.01.2018 Escorant Trakehners 80 6/40
08.01.2018 Escorant Trakehners 80 1/40
10.01.2018 Mörkövaara 80cm 5/61
14.01.2018 Escorant Trakehners 80 6/40
21.01.2018 Escorant Trakehners 80 6/40
27.01.2018 Escorant Trakehners 80 5/40
29.01.2018 Escorant Trakehners 80 6/40
VSR - 2 sijoitusta joista 0 voittoa
31.03.2017 Susiraja VSR Cup va B 10/134
31.03.2017 Susiraja VSR Cup he A 3/134

Valmennukset

23.08.2016 Kouluvalmennus, valmensi Nerita

Jäätävän kokoinen tummanpunarautias ori Taateli jyristeli kentällä, kun saavuin paikalle. Ratsastajan huomatessa minut, tuli hän keskustelemaan kanssani hetkeksi. Vaikka Taatelilta ei kokoa puutu, se kuulemma oikein ratsastettuna on aivan upea. En epäillyt sitä yhtään, joten pistin ratsukon töihin. Homma aloitettiin ihan vain tekemällä siirtymisiä askellajista toiseen, liittäen siihen erilaisia väistöjä. Hämmennyin ihan totaalisesti, kun Taateli vaihtoi askellajia todella huomaamattomasti ja nätisti. Ori liikkui upeasti ja en voinut kuin ihmetellä. Väistötkin sujuivat suuntaan ja toiseen helposti. Pyysin sitten ratsukkoa pitämään vähän taukoa ja samalla kyselin mitä ratsukko haluaisi treenata, esimerkiksi kisoja ajatellen.

Lopulta päädyttiin tekemään laukanvaihtoja ja vastalaukkaa. Pitkillä sivuilla vastalaukkaa, ennen lyhyttä sivua vaihto myötälaukkaan. Alkuun vaihdot tehtäisiin ravin kautta, mutta jos Taateli lähtisi itse tekemään vaihtoja kulmissa, se saisi niitä tehdä. Ratsastaja sai tehdä tosissaan töitä, vaikka ori olikin itse menossa eteen. Alkuun myötälaukkaan vaihdettaessa, joutui ratsukko tekemään ravissa voltin kulmaan. Silloin vähän tikitykseksi muuttunut ravi saatiin rauhoitettua, sekä laukka nostettua nätisti. Pian Taateli keksi, että kun vastalaukassa jatkettiin kulman läpi ja vaihdettiin pohkeiden paikat, sai se tehdä askeleessa vaihdot. Yksittäiset vaihdot tulivat sulavasti, osasihan Taateli kuulemma tehdä sarjavaihtojakin. Vastalaukkaan vaihtaminen olikin vähän hankalampaa tällä kertaa, mutta pian sekin tuli, kun ratsastaja malttoi odottaa että ratsukko pääsi suoralle. Valmennus pidettiin lyhyenä, joten laukkatehtävän jälkeen ratsukko teki vielä loppuverryttelyt itsenäisesti.

01.09.2016 Estevalmennus, valmensi Sippe

Saavuin Susirajaan aamupäivällä valmentamaan Narria ja hänen Taateli-hevostaan. Päivä oli lämmin, vaikka tämän tästä kevyt tuulenvire ajoikin ötökät ihanasti pois kimpusta - täydellinen päivä valmennukselle siis! Suuntasin oikopäätä talliin, jossa Narri olikin jo käytävällä varustamassa hevostaan. "Ohhoh, siinä on suokilla kokoa", totesin ensimmäisenä nähdessäni Taatelin, joka koostaan huolimatta oli hyvin komean näköinen. Narrin satuloidessa hevostaan kerroin hänelle, mitä valmennuksessa tultaisiin tänään tekemään. Päivän tehtävänä olisi lyhyt jumppasarja, jonka sijoittaisin kahdeksikon keskelle. Kahdeksikon toisella puoliskolla laukattaisiin hieman kootummasti ja istuttaisiin tiiviisti satulassa, toisella puoliskolla ratsastajan tulisi olla esteistunnassa, siinä samassa jota radallakin esteiden välillä usein käytettiin. Ympyröiden kohtauspaikassa kentän keskellä olisi kolme estettä, joiden väliin ei tulisi yhtään kokonaista laukka-askelta - alussa ja lopussa sokeripalat, keskellä pystyeste.

Kun Narri ja Taateli olivat lämmitelleet, annoin heille luvan aloittaa tehtävän. Ensimmäiset pari kertaa koko tehtävä tultiin ravissa, mikä sujui ratsukolta varsin hyvin. Aluksi Taatelilla tosin meinasi olla hieman vaikeuksia mahduttaa itsensä esteiden lyhyisiin väleihin, mutta kohta sekin tuntui hoksaavan homman jujun.

Pian saatoin pyytää Narria nostamaan laukan. Ensimmäisellä yrittämällä Taateli pääsi lähestymään esteitä turhan pitkänä, minkä takia se lähinnä kompasteli jumppiksen yli. Ori ei tästä kuitenkaan lannistunut, vaan jatkoi ympyrän laukkaamista korvat hörössä ja varsin onnellisen näköisenä. Seuraavalla kerralla hypyt onnistuivat jo paremmin, kun neuvoin Narria lyhentämään hevostaan ennen ensimmäistä hyppyä. Kun tehtävä alkoi sujua kerta kerralta aina vain paremmin, sallin ratsukon siirtyä ravailemaan loppuraveja, samalla kun annoin ratsastajalle hieman positiivista palautetta valmennuksen kulusta. Kerrassaan hieno ratsukko!

10.09.2016 Estevalmennus, valmensi yaren

Taateli meni taas siihen lokeroon, joka ei vain osaa, vaikka ostaisi kuinka hienot hyppyvermeet ja toivoisi onnistumista sormet ristissä. Tämän kuvan minä siitä ainakin sain, kun Lissu ratsasti hevosen kentälle heti narrin vanavedessä saatuamme edellisen valmennuksen päätökseen. Kyllä rautiaalla intoa riitti, siitä ei tosiaankaan ollut puutetta, mutta jos hevonen ei vain luonnistunut kyseiseen hommaan, olihan se jo suoranainen rikos patistaa raasu yrittämään parhaansa ja uskotella sille, että kyllä siitä vielä hyppääjä tulisi. Sen rakenne oli nimittäin sitä luokkaa, etten ihan äskettäin ollut samanlaista nähnyt. Ainakaan esteradoilla... Taatelin runko oli pitkä kuin mikä ja jo alkulämmittelyiden aikana kiinnitin huomiota siihen, ettei se saanut koottua itseään kokonaan edes koululiikkeiden saralla. Mitähän tästä taas tulisi.

Mutta voi luoja, miten ori olikaan innoissaan hyppäämisestä! Kun Lissu suuntasi orilla ensimmäiselle esteelle, se näytti menevän täysin sekaisin pelkästään siitä ajatuksesta, että nyt se saisi hypätä. Sain vaivoin pidettyä pahemman naurunremakan kurissa ja saatoin vain katsoa hämmentyneenä, kuinka Taateli painatti esteelle sellaista haipakkaa, että arempaa olisi saattanut heikottaa. Tahti oli kuitenkin sellainen, että Lissu sai pidettyä orin hallinnassaan, mutta antoi selvästi orin myös nauttia suorituksesta. Sehän olikin jo tiedossa, että ylin puomi kolahti auttamatta maahan, hyppy nimittäin lösähti kokonaan loppua kohden. Alku näytti hyvinkin lupaavalta ja Taateli hallitsi selkeästi oman etupäänsä, mutta takapäästä ei tosiaankaan voinut sanoa samaa. Hiukan sama ilmiö kuin joskus pitkillä ihmisillä sanottiin olevan; kehon hallinta oli haasteellista, kun piti keskittyä ajattelemaan niin montaa asiaa.

Sanotaanko nyt ihan suoraan, että en minä voinut tätä treeniä kutsua edes varsinaisesti valmennukseksi. Lähinnä se tuntui Taatelin hauskanpitosessiolta, ja minä ja Lissu vain olimme mukana seurana. Yritinhän minä toki neuvoa Lissua, miten hän saisi omalla ratsastuksellaan parempaa suoritusta aikaiseksi, mutta välillä minusta alkoi jo tuntumaan, ettei Taatelin kanssa nämä kikat toimineet – ei sitten millään. Ehkä surullisinta oli kuitenkin se, että ori kyllä hallitsi varsin hyvän hyppytyylin ja se oli kuuliainen kuin mikä, mutta ruumiinrakenne ei antanut asiassa armoa. Hikisten ja toivottomien yritysten jälkeen annoinkin Lissulle vinkiksi sen, että kannattaisi alkuun treenata Taatelilla mahdollisimman paljon tasaisella. Se olisi todennäköisesti se avain siihen, että esteidenkin ylitys lähtisi onnistumaan.

20.09.2016 Kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.

Lissun saapuessa kentälle Taatelin kanssa ajattelin oliko minut kutsuttu valmentamaan jättiläistä vai suomenhevosta, sillä Taateli oli pienen shirehevosen korkuinen, joskaan sillä ei ollut massaa aivan yhtä paljon kuin shireillä. Harvoin olen niin suuri kokoista suomenhevosta kuin Taateli ja tuijotinkin oria hyvän aikaa suu auki. Toivuttuani orin koon aiheuttamasta järkytyksesta komensin Lissua tekemään oriin kanssa paljon siirtymisiä askellajista toiseen ja temmon vaihteluja, jotta ori tulisi kunnolla kuulolle. Taateli vaikutti tekevän töitä mielellään ja toteuttikin Lissun siltä pyytämät siirtymiset ja temmon vaihtelut mukisematta. Kaksikon lämmiteltyä tarpeeksi pyysin Lissua ratsastamaan luokseni kentän keskelle pysähdyksiin siksi aikaa kun selitin mitä haluaisin kaksikon ensiksi tekevän. Tänään työskentelisimme laukassa ja koskapa ori näytti hallitsevan siirtymiset hyvin harjoittelisimme ensin laukanvaihtoja askeleessa kootussa laukassa niin että tekisitte kullakin pitkällä sivulla kolme laukanvaihtoa askeleessa. Selitettyäni tehtävän ja Lissun nyökättyä ymmärtämisen merkiksi annoin kaksikolle luvan nostaa koottu laukka ja aloittaa tehtävän teon. Punarautiaalle oriille laukanvaihdot askeleessa tuntuivat olevan helppo juttu, joten pian ohjasinkin teidät tekemään laukanvaihtoja askeleessa pituushalkaisijaa pitkin joka askeleessa. Tämäkin sujui teiltä yllättävän hyvin, joten parin onnistuneen suorituksen jälkeen annoin Lissulle luvan siirtää Taateli hetkeksi käyntiin. Kaksikon kävellessä uraa pitkin vapain ohjin selitin Lissulle, että seuraavaksi tekisimme vastalaukka harjoitteen siten että kaksikko saisi mennä suurta volttikahdeksikkoa vastalaukassa. Selitettyäni tehtävän kehotin Lissua kokoamaan ohjat ja siirtymään ratsastamaan kahdeksikkoa. Kaksikon tehtyä kahdeksikkoa hetken ravissa annoin heille luvan aloittaa vastalaukka harjoitteen. Tehtävä sujui Lissulta ja Taatelilta muuten hyvin, mutta kahdeksikon keskelle tulevan laukanvaihdon ajoitus olisi voinut olla parempi, Huomautettuani Lissulle asiasta hän kuitenkin korjasi asian nopeasti. Vastalaukassa ori näytti helposti myös luisuvan ulospäin pois kahdeksikolta, joten neuvoin Lissua kuinka hän voisi korjata asian. Neuvojeni jälkeen Taateli ei enää luisunut ulospäin ja pian annoinkin kaksikolle luvan siirtyä ravailemaan uraa pitkin, mutta komensin Lissua vielä taivuttelemaan ratsuaan loppuveryttelyjen aikana ravissa ennenkuin annoin kaksikolle luvan siirtyä käyntiin.

Lue päiväkirjaa