Sampelin Soma VH18-018-0188

NimiSampelin Soma "Saavi" KasvattajaSusiraja, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri158cm, punarautias MeriititVIR MVA Ch, KTK-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 01.01.2018, 8v
satunnainen (4v 22.01.2018)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
va B / 110cm / 100cm / CIC1

11.02.2018 tammalle myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimi.

20.02.2018 suloinen Saavimme kantakirjattiin R-suunnalle komealla pisterivillä 21 + 22 + 21 + 21 = 85p. KTK-I!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Mikäli Saavissa (kiitos, narri, kiitos) koskaan ilmenee minkään valtakunnan vikoja, se saa ne kaikki anteeksi, koska on a) ihana b) Muijan tytär c) ihana.

Joku talliväestä vitsaili joskus, että joka ikinen kerta, kun Saavi astelee paikalle, Tom Jonesin ”She’s a lady” alkaa soida. Vitsi ei välttämättä ole kovin kaukana totuudesta. Läsipäinen kaunokaisemme osaa olla melkoinen leidi, joskaan ei onneksi siinä määrin, että kurakelit tai maastoestetreenit saisivat sen pyörtyilemään kuin minkäkin etelävaltioiden kaunottaren. Meidän Saavissamme on sopivassa suhteessa sitä pesunkestävää, eleganttia ladyä ja likaa tai työtä pelkäämätöntä pohjois-pohjanmaalaista emäntää. Toki totaaliprinsessa nimeltä Saavi olisi vielä naurettavampi tapaus, kuin tamma tällä hetkellä lempinimensä kanssa on.

Etenkin hoitotilanteissa se ”She’s a lady” voisi olla paikallaan, kunhan osan sanoista jättää pois. Pesuveden lämpötilalla ei ole väliä, harjoilla taas sitäkin enemmän. Tähän mennessä ainoat, jotka eivät aiheuta raudikon hapanta ilmettä, ovat Stübbenin kovat harjat. Lampaankarvakäsine sekä pehmeät harjat ja muut kevyemmät kiillotustarvikkeet saavat tamman irvistelemään, ilmeisesti moinen kutittelu ei ole lainkaan lady kenttähirmun mieleen. Harjojen lisäksi Saavilla on vahva, selkeä mielipide takajalkojen kuljetussuojista; EI. Etusten kuljetussuojat eivät aiheuta reaktiota, takasia saakin sitten varoa, Saavi kun nostelee kinttujaan ja pahimpina päivinä vähän potkii.
Kunhan edellä mainitut kiukunaiheet pitää mielessä, Saavin kanssa harvemmin ilmenee ongelmia. Aroille ihmisille lady saattaa vähän mahtailla, joskin sulaa kyllä leppoisaksi, hyväkäytöksiseksi neidiksi muutaman rapsutuksen sekä kuivatun leipäpalan (ruisleipää, mikään muu ei käy) jälkeen. Ihmekiukkujaan lukuun ottamatta läsipää edustaa sitä ”äärettömän fiksu, ymmärtäväinen hevonen” -linjaa sopivalla seurallisuudella höystettynä. Saavi nauttii suunnattomasti huomiosta, oli se sitten harjaamista tai helliä sanoja, halailukin käy. Klippaus, korva- tai vuohiskarvojen trimmaaminen, jouhien selvitys/letitys/nyppiminen, raspaukset, kengitykset, eläinlääkärin visiitit tai mikään muukaan ei tuota ongelmia. Voi, kun Saavin fiksuus sekä hyvä asenne kantaisivat niihin takajalan suojiin asti!
Saavi kävelee eikä vain meinaa kävellä. Hidas taluttaja saa tamman turhautumaan, mikä näkyy nyreänä ilmeenä sekä hännän kiivaana huiskimisena, ajoittain (lähinnä Saavin ollessa kiimassa) myös paikoillaan steppailuna. Kunhan kävelet ripeästi paikasta A paikkaan B, raudikko pysyy tyytyväisenä. Tamma ei jää huutelemaan kavereille, ihmettelemään auringossa kylpevää tallikissaa tai saa slaagia lentävistä lehmistä sen enempää kuin naapurin karanneesta lehmälaumasta. Hyvin fiksu, hyvähermoinen hevonen.

Toisin kuin emänsä, Saavi ei näe mitään mörköolentoja missään. Saavi näkee työtehtäviä, haasteita, joiden kimppuun se janoaa päästä. Mikäli hevonen voi olla kunnianhimoinen, tässä on malliesimerkki sellaisesta. Totesimme jo ratsutusvaiheessa käsissämme olevan todellisen kultakimpaleen (ja vieläpä itse kasvattamamme, vaikkakin ostotammasta), sellaisella innolla, loppumattomalla kiinnostuksella sekä tavattoman hyvällä asenteella ja työmotivaatiolla Saavi ryhtyi opettelemaan uutta.
Kaunokaisemme ei kuitenkaan tee mitään ilmaiseksi. Aloittelevien ratsastajien kanssa Saavi kiertää rauhallisesti, tasaisesti kehää, eikä tammasta silloin uskoisi, millainen huippuunsa viritetty kilpahevonen se onkaan. Tehdäkseen mitään vähänkään vaativampaa Saavi odottaa ratsastajaltaan keskittymiskykyä, hyvää tasapainoa, pehmeitä, tarkkoja ja täsmällisiä apuja. Yksittäisestä pikkuvirheestä tamma ei vielä hermostu (joskin huiskauttaa hyvin terävästi hännällään), mutta jo toisesta virheestä Saavi iskee kavionsa maahan eikä tee mitään, ennen kuin ongelma korjataan.

Vaativa B -tasolla kouluradat hallitseva suslapsi liikkuu äärettömän upein liikkein. Ylämäkeen rakentuneet, elastiset, tahdikkaat, pitkäaskeliset liikkeet ovat todella näyttävät, helposti ja mihin tahansa suuntaan säädeltävät. Yliastunta erinomainen, tamma liikkuu koko kehollaan, etenkin laukka pyörii upeasti. Saavin lisätyt askellajit ovat aivan mielettömät, joskin tamman koko liikkuminen on mieletöntä. Nyt kun omaamme pääsimme kehumaan. Tamma on yllättävän kevyt avuille, etupainoisuutta ei ole juuri ollenkaan, kokoaminen on kohtalaisen helppoa, ryhti on hyvä. Erinomainen työmoraali, eteenpäinpyrkimys sekä yhteistyökyky (nöyrähän Saavi ei ole, valitettavasti). Suoranaista heikkoa kohtaa ei ole sen enempää liikkeissä kuin koulutehtävissäkään; Saavi on tappavan tasaisen hyvä (jollei täydellinen) kaikessa, mitä tekee. Kunhan ratsastaja ei mokaa. Valmentajien silmissä varmasti epäkiitollinen hevonen, osaavan ratsastajan silmissä aivan ihannekumppani.
Hypätessä (niin rata- kuin maastoesteillä) kasvattimme jatkaa samalla ärsyttävän täydellisyyttä hipovalla linjallaan. Tai eihän se täydellisyys meitä haittaa. 110cm radoilla kisaava läsipää on rohkea, varma hyppääjä, joka ei kyttää tai kieltele turhia. Mikään estetyyppi ei jännitä, eikä Saavi myöskään yritä syödä johteiden kukkakoristeita tai napsi välipalaa kesken maastoesteradan. Tamma hakee ponnistuspaikat yhdeksän kertaa kymmenestä oikein itsekseenkin, ponnistaa varmasti ja nopeasti, hyppää pyöreästi ja nopeasti (ok kaulan ja selän käyttö, nopea, erinomainen jalkatekniikka), laskeutuu tasaisesti. Hypyissä on helppo olla mukana. Lyhyet tai vinot lähestymiset eivät Saavia hirvitä, tamma on tavattoman taitava taikomaan itsensä virheittä esteiden toiselle puolelle. Hypätessä ladymme ei kuitenkaan siedä sitä ensimmäistäkään virhettä, etenkään suuhun kiinni jäämistä. Pahimmillaan tamma on sydämistynyt ratsastajansa yksittäiseen virheeseen niin pahasti, että Saavi on pitänyt taluttaa maastoradalta tallille sen kieltäydyttyä enää työskentelemään ratsastajansa kanssa sinä päivänä.
Totaalisen maasto- ja liikennevarma, niissä raameissa kuin kesytetty saaliseläin voi olla. Aivan sama, laukkaako vastaan naapurin tuulipukurouva vaiko hirvi, Saavi ei saa (ainakaan kovin suurta) slaagia. Yksin, kaksin ja porukassa toimiva tamma nauttii hirvittävästi maastolaukoista, niin pelloilla, metsissä kuin oikeastaan missä tahansa. Talvisin Saavi on yksi tallin ykkösvalintoja hiihtoratsastukseen.

Kisapaikoille tai minne tahansa muualle pääseminen ei ole kummoinen operaatio, sen kun lastaa Saavin ja huristelee määränpäähän. Tosin kaikkein ahtaimpiin koppeihin lady ei suostu menemään edes pakottamalla, pitäkää sillipurkkinne! Matkustaminen ei aiheuta stressiä, matkaseura tosin saattaa riipiä hermoja, jos kyse on kovin sosiaalisesta tai hermostuneesta kaverista. Saavin mielestä kaikkien pitäisi matkustaa hipihiljaa korkeintaan heiniä mutustellen, kiitos.
Kilpaileminen on ehdottomasti kasvattimme suosikkihommaa. Aivan sama, oliko kyseessä suuret kenttäkisat, pienet leikkimieliset mätsärit, peltolaukat tai mikä tahansa tilaisuus, jossa on yleisö edes nimeksi, Saavi on liekeissä. Tamma nauttii valtavasti esiintymisestä, sitä ei voi olla huomaamatta. Ja mikäs tämmöisen hyvännäköisen, hienoliikkeisen ja karismaattisen hevosen kanssa on kisatessa! Rautahermoinen raudikko ei stressaa tai jännitä kisatilanteita, mutta on vähän tavallista tarkempi avuista; hän tähtää täydellisyyteen, joten ratsastajankin on parempi tehdä niin.

Sukutaulu

i. VIR MVA Ch Valarna
KTK-II
sh, trt, 158cm
ii. Varkaanaikein
evm, sh, sysrt, 157cm
iii. Vilppimielin
evm, sh, trt, 154cm
iie. Mehtäkehrän Venla
evm, sh, tprt, 156cm
ie. Kruunukyy
evm, sh, rt, 157cm
iei. Iltaviiman Kuisku
evm, sh, trt, 158cm
iee. Jäähuntu
evm, sh, trt, 151cm
e. VIR MVA Ch Hiimuisen Ihana
KTK-II, SLA-I*, KERJ-I
sh, vrt, 158cm
ei. Reposhukka
evm, sh, sysrt, 156cm
eii. Kettu Teukaroija
evm, sh, rt, 159cm
eie. Tättähäärä
evm, sh, prt, 158cm
ee. Hilmu Hanki
evm, sh, vrt, 156cm
eei. Pieni Hukkapala
evm, sph, prn, 146cm
eee. Yötiira
evm, sh, m, 155cm

Jälkeläiset

s. 21.02.2018 sh-o. Houreunia, i. Valvehoure, om. Ruusupellon tila VRL-05766

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 40 sijoitusta joista 11 voittoaVSR - 1 sijoitusta joista 1 voittoa
11.02.2018 Raatteen Suomenhevoset CIC1 3/30
11.02.2018 Pirunkorpi CIC1 3/50
12.02.2018 Kisakeskus Weldon CIC1 7/50
12.02.2018 Kievarinkuja CIC1 1/38
13.02.2018 Kurkijoen ratsutila CIC1 6/50
13.02.2018 Raatteen Suomenhevoset CIC1 1/30
14.02.2018 Kisakeskus Weldon CIC1 5/50
15.02.2018 Kurkijoen ratsutila CIC1 1/50
17.02.2018 Kisakeskus Weldon CIC1 1/50
17.02.2018 Team Marten CIC1 3/50
17.02.2018 Raatteen Suomenhevoset CIC1 3/30
19.02.2018 Pirunkorpi CIC1 2/50
20.02.2018 Pirunkorpi CIC1 7/50
20.02.2018 Kurkijoen ratsutila CIC1 2/50
20.02.2018 Kievarinkuja CIC1 3/38
05.03.2018 Escapisme CIC1 1/30
07.03.2018 Escapisme CIC1 2/30
08.03.2018 Escapisme CIC1 3/30
11.03.2018 Escapisme CIC1 5/30
13.03.2018 Serenity Brook CIC1 6/50
15.03.2018 Serenity Brook CIC1 7/50
17.03.2018 Escapisme CIC1 4/30
17.03.2018 Revuelto CIC1 4/50
19.03.2018 Revuelto CIC1 1/50
19.03.2018 Serenity Brook CIC1 1/50
20.03.2018 Rósgarður CIC1 5/30
21.03.2018 Rósgarður CIC1 1/30
21.03.2018 Escapisme CIC1 3/30
27.03.2018 Escapisme CIC1 1/30
28.03.2018 Rósgarður CIC1 2/30
29.03.2018 Serenity Brook CIC1 7/50
03.04.2018 Priton Budyonnys CIC1 5/29
05.04.2018 Priton Budyonnys CIC1 4/29
07.04.2018 Priton Budyonnys CIC1 3/29
23.04.2018 Mörkövaara CIC1 5/30
24.04.2018 Mörkövaara CIC1 2/30
27.04.2018 Gealán CIC1 2/50
02.05.2018 Elohiljan suomenhevoset CIC1 3/30
15.05.2018 Gealán CIC1 1/31
18.05.2018 Gealán CIC1 1/31
30.04.2018 Susiraja VSR Cup CIC1 1/60

Päiväkirja & valmennukset

23.03.2018 Kouluvalmennus, valmensi reibili

Saavuin Susirajaan hyvissä ajoin, koska oltiin sovittu narrin kanssa, että tulisin tänään valmentamaan häntä ja suomenhevostammaa nimeltään Sampelin Soma. Nimi laittoi väkisinkin hymyn huulille, enkä malttanut odottaa millainen otus kentälle löntysteleekään.
Leukani meinasi tipahtaa, kun narri ja Saavi saapuivat kentälle. Olin ehkä odottanut saavani valmennettavakseni oikein sporttisen näköisen hevosen, ottaen huomioo kuitenkin sen, että nyt puhutaan melkoisen hyvästä kilpahevosesta, mutta sen sijaan edessäni seisoikin pian hieman pyöreässä kunnnossa oleva, joskin todella kaunis tamma.
Ravistelin itseni takaisin tähän maailmaan ja käytyämme läpi ratsukon varustuksen, kehotin narria lähtemään hevosensa kanssa liikkeelle. Jo alkuverryttelyn aikana mielikuvani tästä pyöreästä tammasta kyllä karisivat totaalisesti, sehän liikkui hienosti heti, kun lihaksisto oli vähän lämmennyt, alkuun se liikkui aika tahmeasti ja muistutti enemmän elämäänsä kyllästynyttä ratsastuskouluhevosta, kuin kilpahevosta, ja ehdin jo ajatella, että kuinka tästä muka koskaan on saatu Va B tasoista kilpahevosta.

Tämän kertaisessa valmennuksessa keskityttiin aika paljon perusasioihin, voltteihin, pysähtymisiin ja siirtymisiin käynnissä ja ravissa. Minä en voinut lakata ihastelemasta tamman liikkumista, se liikkui koko ajan hyväsä tahdissa ja tämä ratsukko pelasi kaikin puolin muutoinkin hyvin yhteen. Aika ajoin jouduin kuitenkin muistuttelemaan narria siitä, että katse olisi suoraan eteen ja menosuuntaan, eikä hevosen niskassa. Valmennuksen loppuun otettiin vielä avo- ja sulkutaivutuksia, muutamat takaosakäännöset pitkillä sivuilla ja muutamat pätkät lisättyä ravia. Saavi kyllä selkeästi osasi hommansa ja oli hyvin palvelualtis sekä hieno liikkeiltään, mutta ratsastajan tulisi kyllä kiinnittää enemmän huomiota omaan istuntaansa, etenkin siihen, että se katse todellakin pysyy menosuuntaan.
Loppyverryttelyt ratsukko sai tehdä itsenäisesti.

30.03.2018 Maastoestevalmennus, valmensi reibili

Olin jälleen kerran saapunut Susirajaan, ja jälleen kerran sain valmennettavakseni Saavin, joskin tällä kertaa ratsastaja oli vaihtunut narrista Lissuun. Tänään ei myöskään hinkutettaisi kentällä tylsiä koulukiemuroita, vaan mentäisiin maastoon!
Lissu istuskeli jo Saavin selässä tallin pihalla, kun saavuin itse paikalle. Lähdettiin siitä kohti paikka, jossa Susirajan maastoesteet sijaitsivat, kävelin ratsukon perässä hyvän tovin ja olin jo itse ihan loppu, ennenkuin valmennus oli edes ehtinyt alkaakaan, toisaalta ratsukkokin oli jo lämmitellyt hyvin matkalla tänne, joten päästäisiin heti suoraan asiaan.
Saavi tuntui tietävän mitä nyt tehdään ja se tuntui keräävän vähän kierroksia, kun ei ollut vielä saanut lupaa mennä.

Paikassa jossa oltiin, oli pari tukeista kasattua estettä, korkeutta niillä oli molemmilla 110cm. Niiden jälkeen siellä oli risueste, jolla niin ikään oli korkeutta 110cm. Nämä kolme estettä olivat ne, joita tämän valmennuksen aikana hypättäisiin, ensin molemmat tukkiesteet, jonka jälkeen tulee hieman tiukka käännös risuesteelle. Annoin ratsukolle luvan hypätä esteet ensimmäisen kerran. Molemmat tukkiesteet sujuivat hienoti, tamma oikein puhkui intoa niin että Lissulla oli täysi työ pitää tamma käsissään. Risuesteelle ratsukko kuitenkin teki hieman liian tiukan käännöksen, kun tilaa kuitenkin olisi ollut vielä enemmän, jolloin Saavi meinasi kieltää. Mutta kun hevonen on hyvä, niin se on. Saavi ylitti esteen siitä huolimatta että lähestyminen sille oli ollut heikko, Lissu jäi hypyssä jälkeen ja meinasi suistua alas satulasta. Kun uskalsin taas avata silmäni, kehotin ratsukkoa ottamaan tehtävän uudestaan, mutta tällä kertaa mielellään jätettäisiin noin tiukat käännökset sikseen. Tällä kertaa Lissu otti hieman varman päälle, tammakaan ei enää ollut aivan samanlainen kuumakalle ja hypyt sujuivat kaikin puolin hyvin loppuun asi. Valmennusaikamme alkoi tältä erää olla lopuillaan, joten lähdettiin yhdessä talsimaan takaisin kohti tallia, minulla sydän hakkasi vieläkin tuhatta ja sataa säikähdyksestä, ettei mitään vain sattuisi, mutta Lissun huulilla paistoi tyytyväinen hymy; olihan tamma suorittanut oikein hienosti koko valmennuksen ajan.

06.04.2018 Saavi et rukkanen, kirjoitti rukkanen

Saavi, pysähdy! Huusin tamman selässä ja yritin pidättää rautiasta. Saavia ei kiinnostanut kuunnella ollenkaan vaan se paineli menemään oman päänsä mukaan pitkin sohjoista kenttää. Heiluin selässä kuin perunasäkki. Huokaisin ja itku oli lähellä. Koko ratsastuskerta oli mennyt alusta asti jotenkin pieleen. Olin tietysti itse vielä köhäinen ja väsynyt, Saavia ei puolestaan kiinnostanut kuunnella puolivillaisia apuja. Saadessani tamman vihdoin pysähtymään otin hetken tauon. Hengitin syvään, laskin kymmeneen ja keräsin itseni. Samalla Saavi taisi ymmärtää, että tässä oltiin nyt hyvinkin heikoilla jäillä ja ratsastajan itkupotkuraivari ei olisi kaukana. Aloitin hommat ihan alusta. Hetken kävelyä pitkillä ohjilla, keskittyen ihan vain liikkumaan hevosen liikkeiden mukana. Teimme pysähdyksiä painoavuilla. Saavi kuunteli kun minä pyysin ja kehuin sitä heti pysähdyksen onnistuessa.

Työt jatkuivat paremmilla mielin. Keräsin ohjat ja aloitin ravityöskentelyn, taas. Nyt Saavi oli kuulolla ja minä paremmin satulassa. Muutaman kierroksen ravattuamme ohjasin Saavin suurelle keskiympyrälle, takaisin uralle ja testasin kuinka pohkeenväistöt ravissa sujuisivat. Saavi kuunteli korvat kääntyillen, teki työtä käskettyä ja annoin sille suuret kehut ensimmäisten onnistuneiden väistöjen jälkeen. Molemmat aloimme rentoutua paremmin ja yhteistyö sujui mallikkaasti.

Ravityöskentelyä jatkui jonkun aikaa kunnes valmistauduin nostamaan laukkaa. Saavi tarjosi laukkaa jo ennen kuin ehdin sitä kunnolla pyytää. Hidastin takaisin raviin ja kokeilin uudestaan. Nyt Saavi nosti laukan juuri sillä hetkellä kun sitä pyysin. Ei ennakoinut. Laukka rullasi ja loska roiskui ympäriinsä. Onneksi ei ollut enää liukasta. Teimme muutamia ympyröitä ja vaihdoimme välillä laukkaa. Saavi kulki ihanan kevyesti ja kauniisti. Perunasäkkimäinen pomppiminen oli minullakin onneksi loppunut ja satulassa tuntui nyt paljon itsevarmemmalta.

Treenistä ei nyt tullut kovinkaan kattavaa tai maailman mahtavinta, mutta molemmille jäi hyvä mieli. Saavi sai vielä pitkän loppukäynnin maastossa. Siellä seisahduimme hetkeksi seuraamaan pupun loikkimista pellolla. Onneksi Saavia ei pelottanut tuo pitkäkorvan hyppiminen. Kotipihaan pääsimme turvallisesti ja talutin Saavin iloisin mielin takaisin talliin. Enkä olisi millään halunnut lähteä kotiin vaan rapsuttelin Saavia vielä pitkän aikaa, putsasin sen varusteet ja hengailin imien Susirajan tunnelmaa sieluuni. Kotitallissa tuntui vallitsevan jokin hirveä kaaos tähän tunnelmaan verrattuna. Saavi sai vielä lähtöhalin ja suuntasin kohti kurausta autoani.