Kaunon Pärlafink VH18-018-0776

NimiKaunon Pärlafink "Pinkki" KasvattajaKaunovaara, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri148cm, punaruunikko MeriititVIR MVA Ch, KTK-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 11.04.2018, 14v
satunnainen (4v 11.05.2018)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
he A / 80cm / 80cm

20.09.2018 Pinkki on kirjattu R-suunnalle KTK-II -palkinnolla.

09/18 tammalle myönnettiin VIR MVA Ch:n arvonimi.

20.09.2018 Läksimme uusimaan kultamme kantakirjapalkintoa, nyt P-suunnalle. Tulos oli juhlien arvoinen KTK-I!

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Luonnekuvaus

Pärre, josta Susirajaan muuttaessa sai nimen Pinkki, on sellainen pikku herranterttu ettei mitään rajaa. Tamma ostettiin Susirajaan nimensä vuoksi ja rukkanen meille selitti sen hienosta emälinjasta samalla kun nyökkäilimme kuin vieteriukot. Pinkin luonteesta kertoo paljon se, että se oli Kaunovaarassa asuessaan ponikerholaisten hoitohevosena, vaikka ei poni olekaan. Ponimainen se tosin on, omaa päätä riittää ainakin tarpeeksi, joskin itsepäisyyden sijaan Pinkki osoittaa sitä tekemällä päätöksiä, jekkuja ja olemalla perin huomionkipeä. Ei ole sellaista aitaa, josta tamma ei tulisi läpi (rikkomatta mitään!) eikä sellaista lukkoa, joka sen pitäisi. Pinkki tarvitseekin aina tarhakaverin, ei eroahdistuksen vuoksi vaan siksi, että karkaa muuten.

Pinkki on kyllä kiltti kuin mikä hoitaa, sitä voi kuka tahansa harjailla ja pitää hyvänä ikään tai hevoskokemukseen katsomatta. Tamma rakastaa huomiota yli kaiken ja sen maailmassa kaikki on hyvin, kun se saa vain olla jonkun lempihevonen. Täysin sen hyväntahtoisuuteen ei kannata luottaa, sillä vaikka Pinkki ei pure tai potki, se saa aikaan melkoisen kaaoksen halutessaan, jos sen antaa puuhata omia juttujaan. Harjapakin sisältö lentää sujuvasti sinne tänne, samoin päitset, Pinkki tiputtaa satulat telineistään, suitset koukuistaan ja syö nimikyltit olemattomiin. Kunhan tammaa pitää hoitaessaan hieman silmällä se on ihana pusuponi joka rakastaa kaikkia ja on aina iloisella mielellä.
Maailman helpoin narunnokkahevonen kävelee löysällä narulla sinne, minne taluttajakin. Koppiin, rekkaan, ojaan, metsään, tarhaan, mihin vain. Matkustajana Pinkki on kärsivällinen ja erinomainen varsojen opettaja: se ei hermostu ikinä, mutta yksin matkustaessa Pinkki kyllä keksii tekemistä itselleen. Kukaan ei tiedä miten se on onnistunut kääntymään trailerissa takamus menosuuntaan päin, mutta niin se vain on tehnyt.

Kokeneemmat eivät saata uskoa, miten anteeksiantavainen ja kiltti Pinkki osaa olla. Se kuljettaa aloittelijoita kiltisti ja hermostumatta selässään, vaikka virheitä sattuisi, ehkäpä juuri siksi, että nämä eivät vielä osaa vaatia ruunikolta rehellistä työntekoa. Mitä enemmän tammalta osaa vaatia, sen enemmän joutuu tekemään töitä sen eteen, että Pinkki toimisi. Ei se ilkeyttään vastaan laita, mutta kokeilee kyllä kaikissa tilanteissa, onko sen selässä todella niin vaativa tyyppi kuin ratsastaja antaa olettaa? Tamma oikoo kulmissa, ei liiku rehellisesti eteen, painaa kädelle, eikä taivu kunnolla. Pinkin kanssa riittää, kun on jämäkkä eikä anna periksi, sillä tamman on tarkoitus laistaa lähinnä töistä, joita sen ei ole aivan ihan todella pakko tehdä.
Kun Pinkin saa vakuutettua siitä, että sen todella on tehtävä töitä leipänsä eteen se on varsin näpsäkkä helppojen luokkien peli, jolla saa tehtyä muutamia vaativan luokan temppujakin (laukanvaihto askeleessa noin esimerkiksi). Alkuvastustelujen mentyä ohi tamma on melko helppo ratsastaa peräänantoon ja se vastaa apuihin mukavan nopeasti, vaikka ei olekaan erityisen reaktiivinen hevonen. Pinkin kanssa pitää vain muistaa pitää tamma töissä, sillä sen kanssa on helppo unohtua vain matkustamaan kun asiat alkavat sujua. Ja kun unohtuu matkustamaan, Pinkki ei enää teekään töitä, koska kukaan ei pyydä siltä sitä!

Esteillä Pinkki on varsin mainio, mutta siihen pätevät samat säännöt kuin sileällekin. Aloittelijoille kaiken anteeksi antava, rauhallisesti etenevä ja pehmeästi hyppäävä tamma testaa kaikki kokeneemmat sen varalta, onko sen pakko hypätä. Tamman bravuuri on lähestyä estettä nätisti ja antaa vain ihan pieni varoitus ennen kuin se kieltää. Jos ratsastaja on hereillä ja patistaa Pinkkiä hyppäämään, se tottelee kyllä. Mikään upein hyppytyyli tai paras estesilmä Pinkillä ei ole, mutta se hyppää omalla tasollaan varsin mukiinmenevästi, on tarkka jaloistaan ja vieläpä ihan nopea. Kaikkein teknisimmät suoritukset ovat liikaa, mutta eipä niitä tamman tasolla turhan paljoa joudukaan toteuttamaan.
Maastoon Pinkki lähtee vain vähän kokeneempien kanssa. Se ei ole hermoheikko säpsyjä, mutta ei ihan täysin maastovarma aloittelijoiden käsiin. Pinkki säikkyy yllättäviä asioita ja kovalla tuulella se on hermostunut metsässä, mutta muutoin tamman kanssa on mukavaa käydä reippailla lenkeillä. Pinkki tykkää maastoilusta ja Pinkki tykkää maastoesteiden hyppäämisestä, eikä se kyttää erikoisempiakaan esteitä.

Kisapaikat eivät saa Pinkissä aikaan mitään kummempaa draamaa. Se on kiinnostunut ympäristöstään ja saattaa säikähtää äkillisiä asioita, kuten sitä, että joku räpsäyttää sateenvarjon auki sen vieressä. Muutoin tamma ei turhia ota kierroksia oikein mistään. Se keskittyy omaan tonttiinsa, kunhan ratsastajakin tekee niin. Erityisesti lapsille Pinkki olisi maailman paras ensimmäinen kisaratsu, mutta kyllä sen kanssa on varsinainen ilo kisailla vanhempanakin ja kokeneempanakin.

Sukutaulu

i. Jeilin Bofink
KTK-II
sh, trtkm, 155cm
ii. Kärmeniemen Kamtinamo
KTK-II
sh, trtkm, 158cm
iii. Asfalttiviidakkovekara
KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I
sph, vkk, 148cm
iie. Siniketun Pilfink
YLA1, SLA-I, KERJ-I
sh, rkmt, 160cm
ie. Tiusan Rallitellen
KTK-II, SLA-I
sh, rtkm, 150cm
iei. Ralli-Rami
YLA-2, SLA-II, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-II
sh, rnkm, 150cm
iee. Hipsutellen
KTK-II, SLA-I
sh, rt, 153cm
e. Ch Kaunon Helmililja
KTK-III
sh, rn, 150cm
ei. Kaunon Tupla-Uuno
YLA3, KTK-III, KRJ-I
sh, prt, 157cm
eii. Tenholan Turhapuro
KRJ-I
sh, rt, 158cm
eie. Haavelilja
YLA2, KTK-II, SLA-II, KRJ-III
sh, rnvkk, 155cm
ee. Kaunon Helmetär
SLA-II, KRJ-III
sh, m, 149cm
eei. Suikuri
KTK-II
sh, rt, 160cm
eee. VIR MVA Ch Hamahelmisimpukka
YLA2, KTK-I, SLA-I, KRJ-I
sh, klm, 144cm

Jälkeläiset

s. 01.09.2018 sph-o. Kaunon Käärmeöljy, i. Kaunon Zombeja!, om. rukkanen (VRL-00583)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Pinkki on kilpaillut kouluratsastuksessa porrastetuissa kilpailuissa, tason näkee rekisteriprofiilista.

Näytä / piilota sijoitukset
ERJ - 21 sijoitusta joista 4 voittoaKERJ - 7 sijoitusta joista 3 voittoa
05.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 70cm 6/50
05.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 4/50
13.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 70cm 4/50
14.06.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 1/50
02.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 4/43
02.07.2019 Mörkövaara 70cm 5/30
07.07.2019 Mörkövaara 80cm 5/30
08.07.2019 Mörkövaara 80cm 1/30
12.07.2019 Hiivurin Suomenhevoset 80cm 5/43
17.07.2019 Tiiron Ratsutalli 80cm 4/40
17.07.2019 Riemunkirjava 80cm 2/30
21.07.2019 Riemunkirjava 80cm 4/30
21.07.2019 Tiiron Ratsutalli 80cm 1/40
21.07.2019 Tiiron Ratsutalli 80cm 5/40
23.07.2019 Tiiron Ratsutalli 80cm 1/40
23.07.2019 Riemunkirjava 80cm 3/30
25.07.2019 Riemunkirjava 80cm 1/30
28.07.2019 Riemunkirjava 80cm 4/30
28.07.2019 Riemunkirjava 80cm 3/30
29.07.2019 Riemunkirjava 80cm 3/30
01.08.2019 Riemunkirjava 80cm 3/30
05.07.2019 Erkinheimot harrasteluokka 2/23
09.07.2019 Erkinheimot harrasteluokka 3/23
16.07.2019 Kadon Kartano harrasteluokka 1/26
19.07.2019 Kadon Kartano harrasteluokka 2/26
22.07.2019 Erkinheimot harrasteluokka 1/23
25.07.2019 Kadon Kartano harrasteluokka 1/26
24.07.2019 Erkinheimot harrasteluokka 3/23
VSR - 0 sijoitusta joista 0 voittoa
sijat

Valmennukset & päiväkirja

07.02.2019 Kasvattajan jäähyväiset, kirjoittanut rukkanen

Alkuvuoden aikana sanoimme Kaunovaarassa heipat monelle kivalle hevoselle, mutta kerrankin niin ettei niitä tarvinnut kuopata vaan ne pääsivät uusiin koteihin. Yksi rakkaimmista lähti samalla oven avauksella Susirajaan. Kaunon Pärlafink, meidän ihana Pärre, muutti sinne minne minäkin olisin mieluusti lähtenyt ikuisiksi ajoiksi. Susirajalaiset pöllähtivät eräänä päivänä viesteihini ja seuraavana iltapäivänä trailerin kanssa kotipihaamme. Olin ajatellut pitäväni Pärren ikuisesti itselläni, mutta näin hienoa kotia ei ihan jokaiselle hevoselle tarjottaisi, joten päädyin myymään heti kun tarjouksen sain. Jäisi silti talliin monta kivaa hevosta ja Pärreä pääsisi aina moikkaamaan Susirajaan. Lissu ja narri tuntuivat tykästyneen kovasti ruunikkoon tammaan ja sydämessäni tunsin suuren helpotuksen. Yksi suu vähemmän ruokittavana, yksi hevonen vähemmän huolehdittavana ja yksi rakas kasvatti enemmän maailmalla.

Olin edellisenä iltana kasannut Pärren tavarat ja putsannut ne samalla oikein kunnolla. Ponikerholaiset kävivät heti aamulla sanomassa heipat ja siinä itkivät niin kerholaiset kuin omistajakin. Poni puolestaan katseli uteliaana ympärillä parkuvia ihmisiä ja rouskutteli tarjottuja porkkanoita. Kerholaisten piirrokset pistin tallituvan vitriiniin talteen. Olin luvannut kerholaisille, että saisivat valita yhdessä uuden korvaajan Pärren tilalle. Eivät vielä kuitenkaan osanneet tehdä valintaa, väittivät ettei Pärreä kukaan koskaan korvaisi. Arvelin mielessäni kerholaisten löytävän viikonloppuun mennessä kuitenkin uuden ponin tilalle. Olihan meillä valikoimaa vielä jäljellä. Pärre hörisi kerholaisten perään kun he lähtivät yhtenä laumana ulos tallin ovesta, koulutaksi ottaisi heidät kyytiin pihatien päästä. Onneksi pienellä kylällä oli mahdollisuus tällaisiin järjestelyihin kun koululaisten piti päästä hyvästelemään hevonen ennen koulupäivää. Minä puolestani hyvästelin Pärren seuraavaksi. Olimme edellisellä viikolla tarponeet niin monet kerrat paksussa hangessa, että tänään Pärre pääsi vielä ennen lähtöä hetkeksi maneesiin. Suitset päähän ja menoksi. Maneesissa päästinkin Pärren vapaaksi. Tamma seisoi vierelläni hetken ennen kuin tajusi vapautensa. Sitten se ponkaisi pukkilaukalla maneesin toiseen päätyyn. Nauroin sen innolle ja energialle. Ihana tamma! Ruunikko paineli menemään minkä jaloistaan pääsi. Hyvä vaan, että purki nyt intoaan ettei kolistelisi trailerissa niin paljoa. Annoin tamman juosta vartin verran miten se tahtoi. Lopulta nappasin sen takaisin narun päähän ja kävelytin hetken aikaa pitkin uraa. Siinä se oli vielä, ihana pieni Pärre. Pian olisi muualla eikä hirnuisi joka aamu ruokiensa perään. Ikävä tulisi olemaan karmea. Monet kerrat olin miettinyt hevosten myymistä, mutta Pärren olin luullut pysyvän tallissa pidempään. Toisaalta se oli vielä nuori ja lupaava, nyt kannatti myydä kun tammasta olisi muille vielä enemmän iloa kuin mitä meille.

Susirajalaisten kaartaessa trailerin kanssa lumen valtaamalle pihallemme olin jo ehtinyt harjata Pärren viimeisen kerran. Tervehdin Lissua ja narria heilauttamalla kättä ja hymyilemällä. Viitoin tulemaan tallitupaan, jossa voisimme hoitaa paperipuolen. Kahvit keitin samalla ja tarjosin pullat, joita en ollut itse paistanut. Molemmat kehuivat kilpaa kuinka kivaa oli tulla hevoskaupoille. Punastellen kaadoin kahvit kuppeihin. Paperit täyttyivät nopeasti siinä samalla muita kuulumisia vaihdellessa. Pärren nimestä tuli keskustelua ja se kuulemma muuttuisi Pinkiksi. Olin yllättynyt, mutta ihastuin heti tamman uuteen kutsumanimeen. Meille Pärre olisi varmaan Pärre aina. Onneksi rakkaalla lapsella saa olla monta nimeä. Susirajalaiset ottivat yhteistuumin tamman karsinasta, autoin kantamaan muut tavarat autoon. Pärre käveli kiltisti autoon eikä jurnuttanut lainkaan. Tämä kaikki kävi aivan liian helposti. Kun heilutin kättäni hyvästiksi trailerin perään tunsin kyyneleet silmäkulmissani. Hitto. Ei tässä pitänyt enempää parkua. Pärren tyhjän karsinan ohi kävellessäni itkin, mutta osittain onnesta. Luopuminen oli kova paikka, mutta tämän parempaa vaihtoehtoa ei meidän ihanalle ruunikollemme ollut. Tulisin varmasti moikkaamaan Pinkkiä vielä Susirajaan.