Outo Vai Ei VH16-018-0817

NimiOuto Vai Ei "Outi" KasvattajaAliisa Mäkikuisma, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenpienhevonen, tamma OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri138cm, tummanpunarautias MeriititKTK-II, SLA-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 04.01.2016, 8v
satunnainen (4v 04.02.2016)
Painotuslaji,
koulutustaso
yleispainotteinen
he A / 100cm / 70cm

20.03.2017 pieni et punainen pääsi kirjoihin ja kansiin P-suunnalle 71 pisteellä ja KTK-II -palkinnolla.

30.10.2017 Outi käväisi poimimassa 96 pistettä ja palkinnon SLA-I suomenhevosten laatuarvostelun tuomareilta.

© Fiktio

Luonnekuvaus

Myydään evm suokkeja -oli otsikko hevostalli.netissä mistä tamman bongasin. Pidin tamman hieman erikoisemmasta nimestä ja tuntemattomasta suvusta. Kuvissa tamma ei vielä näyttänyt kummoiselta ollessaan 3vuotias ruippana. Päätin kuitenkin jättää tarjouksen, kun ei niitä muut olleet hennonneet jättää. Pienen aivopieruni jälkeen meille tosiaan muutti tuo ruipelo tamma, jolle mietin jo kuumeisesti tarhakavereita sillä ajattelin sieltä satavan muitakin tarjouksia. Nyt häti äkkiä tammaa hakemaan ja tervetulleeksi meille toivottamaan. Päiväys jona tamma saapui oli harvinainen karkauspäivä (sylvin karkaus ostoksille) eli 29. helmikuuta. Outo Vai Ei eli tutummin Outi oli melkoinen rimppakinttu kun meille tuli. Olin selvittänyt tamman sukua jo toiseen polveen asti ja sieltä löytyi iloisia yllätyksiä, mm. minun vanhoja harrastekaveriani emänpuolelta. Harvinaista etten hänen suomenhevos hairahduksesta tiennyt, mutta kaipa hän sen salassa halusi pitääkin.
- historia tähän asti Sylvester

Kun sylttis otti yhteyttä kertoen, että Tiilikanoja ajaa toimintaansa alas, olimme kauhuissamme. Ihana talli ja etenkin ihana omistajatar! Todettuamme, ettemme pidä tästä yhtään ja mokoma ei saa kadota kokonaan, jatkoimme vähemmän hilpeää kahvipöytäkeskusteluamme. Tarjoamiemme pullakahvien lisäksi köyhdyimme rahallisesti, sillä ostimme Tiilikanojasta kolme hevosta, kaksi tammaa ja orin. Tiili_kanalaisuutta täytyy tukea ja vaalia, kun se vielä on mahdollista.

Outi on kuitenkin hieman emäänsä tullut ja on ensi näkemältä arka ja välttelee uusia ihmisiä. Tutustuttuaan on erittäin mukava ja leppoinen tamma ja helppo hoidettava. Harjaukset menee hyvin rutiinilla tuttujen ihmisten kanssa ja paikka saa olla mikä tahansa laitumelta aina tallin käytävälle. Kengitys ei ole Outin suosikkihommaa, mutta tuttu ja luotettava kengittäjä saa sille popot alle ongelmitta, kunhan ei ole kärsimätön. Eläinlääkäriä tamma ei lähellään siedä rauhoittamattomana. Taluttaessa ja lastatessa Outi kulkee tutun ihmisen perässä rauhallisesti ja varmasti, uusien kanssa tamma nykii päätään ja sipsuttaa hermostuneesti, eikä suostu kävelemään lastausrampin lähellekään. Matkustuksessa itsessään ei ole ongelmia, autoon mentyään Outi tuntuu viihtyvän siellä oikein hyvin. Kenties se on se ramppi, joka on tamman mielestä ongelma.

Ratsuna Outi on monipuolinen, mutta haasteellinen. Tamma ei kelpuuta selkäänsä ohjaksista kiskovia kuskeja saati kantapäät kylkeenpainavia hikipinkoja. Tamma viskoo ratsastajansa alas selästä tavalla tai toisella taikka toisena vaihtoehtona täysstoppi. Ajan mittaan tammaa on oppinut hyvin lukemaan ja tietää tarkkaan millainen ratsastaja tammalle passaa. Kouluratsastuksessa Outi menee mielellään hieman pidemmällä ohjalla ja arvostaa painoapujen käyttöä ohjastuntuman ollessa kevyt ja pidätteiltään erittäin hento. Askelet tammalla ovat tasaiset ja pehmeät, hän kantaa itseään hyvässä ryhdissä ja astuu takasillaankin alle, eikä vain laahaa perässä. Esteillä tammasta ei uskalla kovinkaan montaa hyvää sanaa sanoa sillä tamma on kuuma ratsu, mutta ratsastan pitää vastapäisesti olla jäitä hatussa. Ohjaksista kiskominen tietää kiukuttelua, joten ei muuta kuin rauhallinen istunta ja rauhallinen käsi. Outi kuuntelee äärettömän hyvin painoapuja, joten jos ratsastaja osaa pitää päänkylmänä on onnistuminen taattu. Pienemmillä esteillä Outi onnistuu itsekin tekemään kaiken tarpeellisen, mutta metrin radoilla se kieltää ja tiputtaa herkästi, jos ratsastaja ei ole hommassa mukana.

Valjakkoon hyvin soveltuva Outi on jopa poikkeuksellisen mukava vaunuhevonen kaikesta yllä olevasta huolimatta. Tamma sopii parhaiten yksilöluokkiin, mutta toimii hyvin myös kilttiluontoisen tamman tai ruunan kaverina. Kotosalla kärrytellessä Outi nauttii maastoajoista, joissa menee helposti toinenkin tunti. Reipas vauhti ei ole niinkään tärkeää vaan kevyt työ ja liikkeiden vapaus. Kentällä ajettaessa Outi pujottelee mutkitta käynnissä ja ravissa radalle tehdyt törtsät. Pysähdyksiin seisahdutaan rauhallisesti ja odotetaan käskyä liikkeelle lähtöön. Laukka on ollut meille hieman haasteellista nostaa, mutta kyllä sieltä lopulta löytyy hyvä ja pyörivä laukka. Maastoilevassa ajossa Outia voi kehua ylirohkeaksi ja välillä vaatii ohjastajalta ajatusta mistä kannattaa mennä ja mistä ei. Liian reipas valjakkohevonen Outi ei ole, mutta tällä rauhallisella tempolla on erittäin hyvä mennä ja kehittää osaamista eteenpäin.

Kisapaikoilla Outi luottaa tuttuihin ihmisiin, eikä hermoile ylimääräisiä vaikka liian lähelle eksyvät vieraat hevoset saavatkin sen luimistelemaan ärhäkästi. Se toimii oikein hyvin niin verkassa kuin radallakin ja Outi onkin oikein pätevä kisapeli.

luonne © Sylvester, pidennellyt Susiraja

Sukutaulu

i. Vainoharhaisuus
evm, sph, prt, 139cm
ii. Jänkäkurppa
evm, sph, rt, 143cm
iii. Lehmuslintu
evm, sph, vkk, 138cm
iie. Jännänääri
evm, sph, trt, 141cm
ie. Iharuusu
evm, sph, prt, 136cm
iei. Taivaanlaulu
evm, sph, vrt, 139cm
iee. Ruususilla
evm, sph, trt, 143cm
e. Outolintu
evm, sph, rtkm, 140cm
ei. Kapinallinen
evm, sph, mkm, 143cm
eii. Presidentti
evm, sph, rtkm, 145cm
eie. Nokturno
evm, sph, m, 140cm
ee. Kirjavinkki
evm, sph, rt, 137cm
eei. Lukutoukka
evm, sph, tprt, 142cm
eee. Muaspello
evm, sph, vprt, 138cm
Näytä / piilota sukuselvitys

i. Vainoharhaisuus on kaunis punarautias marraskuun varsa Teilaheimon siittolan kasvatti. Tuo pieni peräisen pohjanmaan pientalli sai viidennen varsansa kautta historiansa. Vasta kolmatta vuotta toiminnassa ollut Teilaheimon siittola piti tallissaan vajaata toistakymmentä hevosta. "Väinö" syntyi hieman ennen aikojaan, mutta kaikki on tilanteeseen nähden erinomaisesti. Emästään hyvin riippuvainen Väinö oli vaikea vieroitettava ja huusi pitkään emänsä perään. Vieroituksen jälkeen ori laitettiin myyntiin, josta se päätyi Koivutierannan tilalle. Ori vieroksui uutta ympäristöään ja sopeutui hitaasti. Alkuun ori ei päästänyt ketään liki, mutta lopulta sallia vain tilan omistajan käsitellä itseään. Väinöä omistaja kuvailee hieman arvaamattomaksi, mutta erittäin osaavaksi ratsuksi. Hyvin määrätietoinen Väinö kilpaili omistajansa kanssa koulua jopa vaativan B:n tasoisissa luokissa. Kisaura ei ollut aktiivisin, mutta hyvin tuloksellista. Kantakirjaan III. palkinnolle hyväksytty Väinö toimi harvoin siitoksessa ja siitokset ovat tehty pakasteiden kautta. Elämänsä Koivutierannan tallilla viettänyt Väinö menehtyi 16 vuotiaana kisaonnettomuudessa karattuaan ratsastajan tiputtua selästä. Väinöstä jäi muistoksi kahdeksan varsaa, joista kaksi asustaa edelleen Koivutierannan tallilla, mutta eivät onneksi omaa isän luonnetta vaan hyvä luonne on periytynyt useimmiten emänpuolelta ja hyvä niin.

ii. Jänkäkurppa on rautias, tähtipäinen pienhevos-ori pohjanmaalta. "Vänkä" oli hänen kutsuma nimi ja se tuli pitkälti orin vaikeasta luonteesta. Ori ei ollut kaksinen käsiteltävä etenkään maastakäsin ja jatkuvasti väkisin vastaan vänkäävä Vänkä oli tallilaisille yleinen vitsi. Harvoille ratsuksi suostuva Vänkä pudotti ratsastajiaan tuon tuostakin ja salli selkäänsä elämänsä aikana neljä ihmistä. Kasvattajansa lisäksi niihin kuului kolme tallin vakiratsastajaa ja kaikki naispuolisia. Vänkä oli vaikea käsitellä maastakäsin, mutta ratsuna se oli äärimmäisen osaava, jos pääsi orin "tykkäyspiiriin". Vänkä vääntyi vaikka millaiselle rutulle että olisi mielin ratsastajalleen. Vänkän kisaura oli erittäin menestyksekäs kouluratsastuksessa, jossa ori kilpaili helpon A:n luokkia. Jalostuksessa oria ei juurikaan nähty sillä niistä hommista ei tupannut vain tulemaan mitään. Pakasteilla on onnistuttu siementämään kuusi tammaa. Varsoista viisi oli tammoja ja yksi ori.

ie. Iharuusu on kasvattanut Tampereen kupeessa Päivi Vähästuliahokka. "Ihaa" sai lempinimensä nalle puhin mukaan, jossa tuttu aasi hahmo on aina allapäin. Ihaan perusilme näyttää kuvissakin sangen allapäiseltä, joten nimi tuntui istuvan kuin nenä päähän. Luonteeltaan tamma ei kuitenkaan ollut kiukkuinen tai töykeä vaan rauhallinen ja helppo käsiteltävä. Ihaa toimi paljon terapiaratsuna kehitysvammaisille kasvatuskodissaan ja myytiin myöhemmin Teilaheimon siittolaan jalostuskäyttöön, koska kasvattaja oli tammasta saanut itselleen suvun jatkajan. Ihaa on kilpaillut pienimuotoisesti helpon C:n luokissa koulussa ja esteillä maapuomeja. Tamma on kantakirjattu III. palkinnolle ja sillä on kuusi jälkeläistä, joista kaksi on tammoja.


e. Outolintu on Nooran Neon hevostallin kasvattama ja omistaja maaliskuun varsa. Outolintu sai pitkälti nimensä kasvattajan miellyttyä lintuihin ja erilaiseen egologiseen (hippi)elämään. "Lintu" peri vanhemmiltaan hyvin poikkeuksellisen värin joka vahvisti Nooralle nimen olevan mitä sopivin. Luonteeltaan Lintua kuvaillaan hieman ujoksi, mutta erittäin ihmisystävälliseksi tammaksi. Pihatossa elävä Lintu sai kavereikseen kaksi suomenhevosta, ruunan ja tamman, joiden kanssa oltiinkin vuoden ympäri. Kilpailu-ura tammalla on tapahtunut yleispainotteisesti tasolla helppo B, re 70cm ja noviisi parivaljakko. Etenkin kouluun ja valjakkoon painoittunut Lintu sai kilpailla Nooran lisäksi Jonnan kanssa joka kilpaili valjakossa. Nooran kanssa Lintu menestyi hyvin ja mm. suomenhevosten mestaruuksissakin on käyty sijoittuen viidenneksi. Valjakossa tulos ei ollut yhtä tasokasta, mutta muutamia voittoja sieltäkin tuli. Lintua ei hyväksytty kantakirjaan kahdesta yrittämästä huolimatta, mutta esm. mätsäreissä tamma sai usein kunniamainintaa omatessaan kauneimman värin ja tuuheimman harjan. Hyvin harvakseltaan jalostukseen käytetty Lintu sai elämänsä aikana kaksi tammavarsaa. Eläkkeelle tamma siirtyi 16vuotiaana ja toimii harrasteratsuna Nooralle maastoillen paljon ja nauttien elämästä.

ei. Kapinallinen on mustankimo pikkuinen oripoika. "Kapi" on ratsastuskoulun yksityispuolen kasvatti, joka myytiin heti vieroituksen jälkeen uudelle omistajalleen Venpeleen tallille viereiselle paikkakunnalle. Pitovaikeuksien takia ori olisi muuten ruunattu ja kasvattaja näki orin mieluummin suvun jatkajana kuin ratsastuskoulun tuntsarina. Venpeleellä ori otettiin ilolla vastaan sillä koulupainotteinen ja tuntemattomamman suvun omaava ori sopi tallin arkeen enemmän kuin hyvin. Omistaja ei kyllä kiellä etteikö olisi ollut orin valmis ostamaan pelkän kuvakin perusteella. Kapia kuvaillaan luonteeltaan rauhalliseksi oriksi, joka on kohtalainen käsiteltävä. Ruokahalu orilla on kuulemma pohjaton, kuten herkkuvatsa, mutta aktiivisesta liikkumisesta pitävä Kapi on oiva ratsu. Vaativan B:n luokkiin taipuva Kapi kilpaili aktiivisesti omistajansa ja tämän ystävättären kanssa. Kantakirjaan II. palkinnolle hyväksytty Kapi piti hyväksynnän jälkeen lomaa kilpailuista ja painottui valmentautumiseen sekä jalostushommiin. Elämänsä aikana melkein toistakymmentä varsaa taaksejättäneenä voi kasvattaja olla ylpeä ettei oria koskaan ruunattu ja laitettu tunneille kiertämään. Kapi on tuttu nimi monessa koulupainotteisen hevosen suvussa, muttei mitenkään vieroksuttu.

ee. Kirjavinkki on rautias, tähtipäinen pienhevostamma. Naavanmäen tallin kasvattama ja sittemiten Neon hevostallin omistaja "Kirjo" on kilpaillut aktiivisesti valjakko- ja koulupainotteisesti. Kirjoa kuvaillaan luonteeltaan reippaaksi ja osaavaksi vaunuhevoseksi, joka toimi määrätietoisesti yksilö luokissa. Kouluratsastuksessa helpossa B:ssä kilpaillut tamma ei menestynyt koulussa odotettuun tapaan, joten pääpainoite kallistui kuitenkin valjakkoon. Helppo hoidettava, oli tallilaisten kertomus Kirjosta, joka mielellään otti vastaan kaikki maailman herkut ja oli ennakkoluuloton maistelija. Tallilaisilla oli monen monta kertomusta Kirjon ruokamaisteluista, kuten joulutortut sun muut. Omistaja tyrmäsi kaikki kuullut jutut, että hän olisi ikinä moisiin antanut lupaa, mutta ei kai valvova silmä kaikkialla voi olla. Kirjo ei kuitenkaan kärsinyt mahanpuruista vaan oli hyvinvoiva ja terve tamma. Kenkiäkään tamma ei usein hukannut saatikka muutenkaan sairastellut. Neon hevostallin omistama Kirjo toimi kuitenkin pienissä määrin jalostuksessa ja jätti jälkeensä neljä varsaa, joista yksi oli tamma.

© Sylvester

Jälkeläiset

s. 29.09.2017 sh-t. Onko Vähän Outo, i. Vähän Wihannes, om. Desmi VRL-14548
s. 13.10.2017 sph-o. Kaunon Siipikehrä, i. Siipiratas, om. rukkanen (VRL-00583)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset

Valmennukset

14.11.2016 Kouluvalmennus, valmensi Jannica

Saavuin jälleen valmentamaan Susirajaan. Tällä kertaa ratsuna olikin pientamma Outi, jossa kuulemma riitti haastetta. Epäilykseni vahvistuivat entisestään, kun kenttää lähestyessäni kuulin sieltä satelevan ärräpäitä sellaiseen tahtiin, että teki mieli ottaa äkkikäännös autolle ja ajaa kaasu pohjassa kotiin kahvinkeittoon, joka oli aamukiireessä unohtunut kokonaan. Rohkeasti kuitenkin vihelsin varmuuden vuoksi pariinkin otteeseen astuessani sisään ja olin kohdannut voittajani. Keskellä kenttää seisoi harajaloin paksuimman talvikarvan omaava karvaooppeli, jonka kuunaan olin tavannut! Se tuijotti minuun kiinnostuneena kuin kysyen "tuoko muka mulle jotain mahtaa". Ratsastaja oli näköjään jo riisunut suurimmat vaatekerrat katsomon nojalle ja ähisi selässä kuin yrittäen työntää poniaan ajatuksenvoimalla eteenpäin siinä kuitenkaan onnistumatta.

Tamma oli ja seisoi vakaasti paikallaan, ilman mitään aikomustakaan liikkua minnekään.
"Onko se aina tuollainen " kysyin vahvasti ratsukkoa silmäillen, eikös näiden pitänyt olla helppo A-tasoisia? Ei ainakaan ihan heti ensisilmäyksellä näkynyt ulospäin..
"No jaa.. Meillä on viime aikoina ollut pientä.. miten sen nyt sanoisi.. yhteistyöongelmaa."
Mietin pienessä päässäni, etten välttämättä kutsuisi tuota PIENEKSI ongelmaksi, mutta päätin olla sanomatta yhtään mitään.. VIELÄ. Talutin tamman uralle, koska se olisi varmasti seissyt siinä muuten koko päivän, niin lukkiutuneesti se seisoi paikallaan. Päästyään uralle tamma käveli puoli kierrosta eteenpäin kytäten joka ikisen seinän, nurkan ja koristeen, kuin sanoen "wait for it, wait for it". Sieltä se sitten tuli..

Varmaan valmennushistoriani komein idea, mitä tamma varmasti oli koko päivän (tai kuukauden) hautonut mielessään. Se kääntyi ympäri sekunnin sadasosassa jättäen ratsastajansa niille sijoilleen ja lähti villisti pukitellen ryntäilemään kentällä vähät välittäen siitä, että joku olisi voinut jäädä alle. Varmistettuani, että tyttö oli jotakuinkin kunnossa, vaikka selkään sattuikin hieman soitin pikaisen soiton turkasen ponin omistajalle ja sanoin meneväni itse selkään. Vastaus oli vain "Joo, se tekee sitä", mikä ei kyllä yllättänyt minua yhtään, tamma oli selkeästi paatunut tavoilleen, eikä missään nimessä sopinut arkojen tai osaamattomien ratsuksi, joten ihmettelin suuresti ylipäätään tytön valintaa valmennukseen.

06.01.2017 Kouluvalmennus, valmensi Tuulia T.

Saavuin tänään Susirajaan auttelemaan hevosten kanssa. Talliin kävellessäni minua oli ensimmäiseksi vastassa Lissu joka tervehti minua iloisesti ja hetken kuulumisia vaihdeltuamme hän kertoi, että voisinkin heti kipaista kentälle, sillä narri oli jo lämmittelemässä siellä ensimmäisen valmennettavani kanssa. Katsoin ensiksi narrilla olevan hieman turhan pitkät ohjat, mutta huomautettuani tästä naiselle tämä kertoi pitävänsä ohjia hieman löysemmällä tarkoituksella, sillä Outi jota hän ratsasti toimi parhaiten vain aivan minimaalisella tuntumalla suuhun. Alkulämmittelyksi ohjeistin kaksikkoa tekemään pysähdyksiä ja peruutuksia pitkillä sivuilla ja kaksikko tekikin työtä käskettyä. Yhdessä vaiheessa rautias suomenhevonen teki täyden stopin narrin vahingossa nyppäistyä sitä hieman kovempaa suusta, minkä jälkeen tammaa saikin hetken suostutella ennen kuin se lähti taas liikkeelle. Outin ruvetessa taas tekemään yhteistyötä narrin kanssa siirryimme päivän varsinaisiin harjoitteisiin eli pohkeenväistöihin. Kaksikko sai aloittaa tekemällä ensin pohkeenväistöjä keskihalkaisijalta H-kirjaimeen keskikäynnissä. Tätä liikettä oli selkeästi harjoiteltu paljon, sillä se sujui kaksikolta heti ongelmitta, joten pian annoinkin narrille luvan siirtää suomenhevosensa harjoitusraviin ja jatkaa tehtävän tekemistä harjoitusravissa. Ravissa tamma olisi saanut väistää hitusen selkeämmin, mutta huomautettuani asiasta narrille korjasi nainen asian ja pian kaksikko esittelikin minulle täydellisiä pohkeenväistöjä myös ravissa. Loppulämmittelyksi ohjeistin kaksikkoa tekemään vielä voltteja ja puoliympyröitä ravissa ja käynnissä ja sanoin narrille että hän voisi tulla tamman kanssa kaartoon kentän keskelle heti kun tamma olisi hieman rauhoittunut.

Päiväkirja

14.11.2016 Päiväkirjamerkintä, kirjoittaja Jannica

Viheliäisen tamman päästyä kuin koira veräjästä juuri päättyneessä valmennuksessa, jossa ratsastaja jäi jälleen kerran maistelemaan kentän hiekkaa noudin tytön taluttaessa hevosta autosta kypäräni ja saappaat. Niitä pukiessa mietin toimintasuunnitelmaa. Varmuuden vuoksi nappasin katsomoon jääneen turvaliivin, vaikka eihän se minua kyllä alas saisi.. Sellaista liikettä ei tästä pallomahasta löytynyt, joka minut saisi maankamaralle. Tamma seisoi nätisti paikallaan noustessani selkään. Aloitimme alkukäynnit, joiden aikana hevonen tuntui pelottavankin rauhalliselta. Muutaman kierroksen käveltyäni otin ohjat käteen ja sama peli jatkui lähes välittömästi, kun se tajusi että tämä ei ollutkaan vielä tässä. Kai se luuli minun kävelleen loppukäyntejä tai jotakin.. Kerättyäni ohjat erittäin hyvin tuntumalle ja otettuani "minua et täältä alas saa" - asenteen käyttöön painoin pohkeet rauhallisesti, mutta napakasti ponin kylkiin ja sitten mentiin! Ensimmäisenä se jatkoi kyttäilyä, mutta annoin jatkaa, ei sieltä seiniltä mitään ennenkään ollut päälle tullut..

Päästyämme muutaman metrin pelottavaakin pelottavampaa peilisivua pitkin tamma pysähtyi. "Mielenkiintoista" ajattelin usuttaessani sen eteenpäin. Mitään ei tapahtunut. "Jaahas, vai tällasta peliä, tätähän sie jo kokeilitkin!" sanoin ja napautin raipalla pohkeiden tehosteeksi tammaa kaulalle. Se taisi hämmentyä asiasta niin että jatkoi uralla kävelyä. Rauha ei kuitenkaan säilynyt kauaa, sillä heti jo ensimmäisen voltin jälkeen alkoi sama kyttäily ja kyräily, just sellainen pikkulasten asenne "mitähän kivaa jäynää sitä seuraavaksi keksisi". Outi oli päässyt ehkä kymmenen metriä edellisen pysähdyksen jälkeen, kun se pysähtyi taas äkisti. Tarkistettuani ettei sillä ollut pissahätä jatkoimme matkaa, ihme kyllä ilman raippaa tällä kertaa.. Ensimmäisessä kulmassa oli valkoinen sokerinpala esteestä odottamassa, tamma oli katsellut sitä myös ekalla kerralla, vaikka se oli varmasti ollut siinä ikuisuuden pölystä päätellen..

Hoputin neidin kammotuksen ohi ja jatkoimme toisen pitkän sivun ravissa, jonka jälkeen aloin tehdä kolmikaarista ja voltteja enemmänkin. Toiselle sivulle päästyämme huomasin ponin alkavan jo hyvissä ajoin kyttäilemään peilejä. Tiivistin istuntaani harjoitusraviin juuri oikealla hetkellä. Tamma otti valtaisan loikan uran sisäpuolelle, kääntyi yllättäen takaisin menosuuntaan ja lähti altani räjähtävällä laukalla pukittaen vielä perään. Luisuin hieman yllättyneenä sivulle, mutta juuri kun tamma oli aikeissa pukittaa uudelleen sain tasapainoni kuntoon ja karjaisin yllättyneelle tammalle "mitä ihmettä sie puuhaat!?" Siihen loppui se karkumatka ja lopputunnin osalta myös Outin kokeileminen. Se toimi tämän jälkeen kuin unelma tehden kaikki tasoisensa liikkeet. Laukkasimme myös ympyröitä tehden, eikä loppuravitkaan tuottaneet ongelmaa pitkin ohjin. Ilmeisesti tammalle oli iskenyt jokin talviviiro valmennuksessa. Loppukäyntien jälkeen talutin Outin talliin, missä hoitaja otti tamman hoitaakseen. Näppäilin vielä lähtiessä autossa viestin Susirajalle "Hyvin meni, taisi olla vaan virtaa vähän liikaa". Sitten starttasin tummansinisen Opelini ja suuntasin kohti seuraavia haasteita.

06.12.2016 Hyvää itsenäisyyspäivää! (kirjoitti narri)

Huomasimme Jukolassa järjestetyt leikkimieliset näyttelyt, pakkasimme ex tempore hevosia autoon ja karautimme paikalle. Outi pääsi osallistumaan Suloisin olemus -luokkaan. Mutta ensin vähän yleisiä kuulumisia, koska miksi ei. Outi on kotiutunut Susirajaan oikein hyvin ja kisaurakin on alkanut lupaavasti. Tamma on lahjakas ja oikein hyväluonteinen otus, eikä yhtään pöllömmän näköinenkään! Emme tietenkään iloitse siitä, että Tiilikanoja ajaa toimintaansa alas, mutta onni onnettomuudessa löytää sieltä tällainen helmi omaan talliin. Olemme jo suunnitelleet astuttavamme Outin Häkällä (kunhan kisaura on hieman paremmalla mallilla ja näin), ja pitävämme varsan itse.

Mutta ne näyttelyt! Toinen toistaan suloisempaa otusta kävi kehässä ja no, emme suoraan sanottuna odottaneet tästä luokasta Outille sijoitusta. Ihan kelpo tulosta kyllä, onhan se soma pikkutamma, mutta ennemminkin lähdimme vain näyttämään Outille paikkoja. Se ei ennen Susirajaan tuloaan ollut juuri kisannut tai käynyt näyttelyissä, joten vaikka se tutun ihmisen kanssa toimiikin vieraassa paikassa, ovat ne sille vielä aika uusi juttu. Tämä olikin siis oikein hyvä tilaisuus totuttaa tammaa kotipihan ulkopuoleisiin paikkoihin.
Lopullinen tulos oli kaikesta huolimatta hieman pettymys. Ei, emme odottaneet mitään loistotulosta Outille, mutta silti 16/17 kirpaisi hieman - odotimme, että olisimme olleet edes hieman lähempänä puoliväliä! Sellaista se elämä kuitenkin on, kyllähän luokassa jonkun on hännillekin jäätävä. Naureskelimme myös, että olimme nyt sentään toisea sijalla - väärästä päästä vain. Outi sai kuitenkin arvokasta ulkomaailmakokemusta ja porkkanoita, eikä sijoitus jäänyt harmittamaan pitkäksi aikaa.

22.12.2016 Näyttelytähtönen (kirjoitti Lissu T.)

Kylläpäs Outin päiväkirja alkaa varsin näyttelypainotteisesti. Vaan ei mahda mitään, kun on näyttelykuulumisia niin on näyttelykuulumisia!
Itsenäisyyspäivän epävirallisten näyttelyiden jälkeen läksimme näyttämään pikkutammaa virallisiin kinkereihin. Turmeltajassa järjestettiin VSN:n alaiset näyttelyt, jonne ilmoittauduimme muutaman hevosen voimin. dookieta on aina mukava moikata, näyttelyt rikkovat mukavasti arkea eikä mahdollinen menestys kantakirjakelpoisuudesta puhumattakaan ainakaan harmita. Osallistujalistoilta tuli bongattua tuttuja nimiä niin esittäjien kuin hevosten suhteen - päivästä oli tulossa hieno!

Outin luokka oli vasta kahdeksantena. Ennen Outia ehdimme esittää neljä hevosta (Rellun, Nosturin, Tuutun ja Aivin), Outi sai mutustaa heinää rekassa sekä luokan lähestyessä kuljeskella pitkin verkka-aluetta Sarlotan kanssa.
Kun luokan arvostelu alkoi, vilkuilin tietenkin muut osallistujat läpi - toinen toistaan kauniimpia pienhevostammoja siellä ja täällä! Taputtelin vierelläni seisovaa Outia, rapsuttelin sen kaulaa ja höpötin itsekseni hieman aralle hevoselle. Sinunkaupat on aika lailla tehty, Outi turvaa aika hyvin minuun, narriin ja muuhun henkilökuntaan, kun ollaan vieraassa paikassa.

Esiintyminen sujui oikein hyvin, Outi esitti liikkeet reippaasti, eikä rakennearvostelussakaan ollut ongelmia. Raudikko seisahtui kerrasta kintut oikein aseteltuina seisoen kiltisti paikoillaan dookien kierrellessä hevosen ympärillä jalka-asentoja sun muita rakenneseikkoja tarkastellen. Luulisi, että tähän tottuu, mutta kyllä minua meinasi jännittää!
Tuloksia kuulutettaessa meinasin pyörtyä - Outi voitti luokkansa, voitti! Kärkinelikolla oli kyllä komeat pisteet, Outi sai 40 pistettä, toinen 39, kolmonen ja nelonen 38,5 pistettä. Luokan kolmantena oli muuten oma kaunis Kekrikepposemme, terkkuja Kahmoon!

Show Winner -kehässä Outi jäi viimeiseksi, mutta mitäs tuosta, jo luokkavoitto oli melkoinen pommi! En olisi ikipäivänä uskonut Outin kipuavan Show Winner -kehään, vaan siellä me sitten tönötimme. narri otti oikein kauniita kuvia, joissa tammamme edustaa ja minä irvistelen kuin ummetuksesta kärsivä hirviö. Että sellainen näyttelypäivä. Jossain vaiheessa edessä on kantakirjaus - saapa nähdä, millaisen pisterivin Outi niistä bailuista nappaa!

13.01.2017 Koppakärryttelyä (kirjoitti Lissu T.)

"Ajamaan vai ratsastamaan?" Krissen pää pilkisti nurkan takaa, kun harjailin käytävällä tatin lailla tönöttävää Outia.
"Ajamaan, kevyttä mehtähölkkää."
"Hö, me Sarlotan kanssa pohdittiin porukkamaastoilua tai hiihtoratsastusta."
"Pyytäkää narria ja Santeria? Tai sitten liikutatte muita sillä aikaa ja lähdetään porukalla liikkeelle, kun palaan?"
"No, katsotaan!" Krissen pää katosi nurkan taakse yhtä nopeasti kuin oi ilmestynytkin. Hymähdin, rapsutin Outia niskasta ja jatkoin pikkutamman harjailua ennen kuin kävin hakemassa valjaat.

Maastoilu on hirvittävän rentouttavaa puuhaa, etenkin näin varman hevosen kuin Outi kanssa. Tämä raudikko ei pienestä hätkähdä! Tämä tosin ei taida hätkähtää silloinkaan kun pitäisi, että vikansa tässäkin.. Outi oli melko vireällä päällä, tallin pihasta maastoreittien puolelle käveltiin ripeästi, eikä vauhti ainakaan hidastunut metsän puolella. Olisi ehkä pitänyt lähteä ratsain, peltolaukat voisivat olla parasta energianpurkua pikku Duracell-pupulle.. Ehkä huomenna.
Pyytäessäni Outia siirtymään raviin tamma totteli heti, ravaten reipasta hölkkää korvat töttöröllä. En ollut suunnitellut reittiä kovin tarkkaan, vaan valitsin risteyksissä suunnan täysin fiilispohjalta. Mikäs tässä on ajellessa, ja kun hevosella kerran on virtaa, ei puolen tunnin lenkki ole mistään kotoisin!

Päämäärätön reipas hölkkälenkkimme kesti vähän vajaa pari tuntia. Loppukäynnit kotipihaa kohden Outi käveli huomattavasti rauhallisemmin. Olin jo pesemässä Outia, kun Krisse ilmaantui taas jonkun nurkan takaa ja tönäisi minua kevyesti olkaan.
"Taisi olla kiva lenkki?"
"Todella, Outi oli reipas! Lisäksi tämä on hirmu mukava tammaa ajaa. Ojennatko hikiviilan, kun olet lähempänä?"
Karsinassaan Outi sai mutustella pari omenaa ja ryystää (kyllä, ryystää, ei suinkaan juoda normaalisti) ämpärillisen melassia. On se syötävän söpö ja kiva pikkutamma.

20.03.2017 Kantakirjatamma (kirjoitti Lissu T.)

Vaikka me kantakirjaammekin useamman hevosen joka kuussa, on aina yhtä jännittävää esittää hevoset ja odotella tuloksia. Osasta tietää jo etukäteen, mikä palkinto tulee olemaan, osan kanssa on jännitettävää vähän enemmän (tuleeko kakkonen vai jäädäänkö kolmoselle, olisiko sittenkin pitänyt kirjata eri suunnalle..). Tänään kirjattava kolmikkomme – narrin Tuhti, Susirajan Vitja ja Outi – antoi vähän jännitettävää tammojen osalta, Vitjalle veikkasimme alusta asti kakkosta.
Ajan ja kokemuksen myötä Outista on kuoriutunut melkoinen kehäkettu, eikä tamman kanssa ollut tänäänkään mitään ongelmia. Liikkeiden esittäminen sujui oikein näppärästi (olen erittäin tyytyväinen siihen, millaisen ravin sain pikkuraudikosta irti), samaten paikoillaan nätisti seisominen rakennearvostelun aikana sujui. Sietääkin, tällä kokemuksella ja treenillä!
Tuloksia odottelimme melkoisessa jännityksessä koko porukka. Ensin luettiin Tuhdin pisteet ja palkinto (kolmonen), sitten Vitja (povaamamme kakkonen) ja viimeisenä omista nelijalkaisistamme Outi.
”Outo Vai Ei pienhevossuunta, 18 + 17 + 18 + 18, yhteensä 71 pistettä ja KTK-II -palkinto.” Siitäkös se riemu sitten repesi, meidän Outi, kantakirjakakkonen! Tamma itse ei palkintoruusukkeestaan tai kuvaussessioista perustanut, palkintoporkkanat olivat huomattavasti enemmän sen mieleen.