Näkinviulu VH18-018-0346

NimiNäkinviulu "Näkkäri" KasvattajaKauko Heinähalla, Suomi
Rotu, sukupuolisuomenhevonen, ori OmistajaSusiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri166cm, rautias MeriititKTK-I
Syntynyt,
ikääntyminen
s. 13.06.2017, 13v
satunnainen (3v 13.09.2017)
Painotuslaji,
koulutustaso
kenttäratsastus
va B / 110cm / 100cm / CIC1

SW1 tuom. dookie

31.03.2018 Vainaa kantakirjattiin R-suunnalle KTK-I -palkinnolla (20 + 18 + 23 = 81,3%)!

VSR Rotunäyttelyt LKV1, I-palk. (tuom. alaera)
VSR Rotunäyttelyt LKV1, I-palk., BIS1 (tuom. dookie)

© Tea

Luonnekuvaus

Takapajulassa kasvatetaan lähinnä lehmiä sekä mopoilusta kiinnostuneita nuoria. Ja ravihevosia. Susiraja on ainoa suurempi ratsuhevoskasvattaja, Takapajulan ratsastuskoulun "varsa silloin tällöin" -toimintaa ei lasketa. Osa ravipuolen kasvattajista harrastaa myös työhevosia, ja juuri tämmöiseltä "ravureita et työhummia" -ihmiseltä, vuosikymmeniä suomenhevosia kasvattaneelta Kauko Heinähallalta, me Näkinviulun löysimme.

Kaukon hevosmäärä oli kuin huomaamatta päässyt kasvamaan, joten mies karsi hevosiaan laittaen kymmenkunta hienoa nuorta ja vähän vanhempaa kasvattiaan myyntiin.
"Ihan sillä perusteella raakkasin, ettei näistä myytävistä ole Kuninkuusraveihin menemää", Kauko kertoili narrille Lissun jo syynätessä myytävien hevosten sukutauluja.
"Tämän viisivuotiaan isä on kenttämestari? Ja sinä vielä väitit, ettet kasvata ratsuja!"
"Sen kanssa kävi vähä nolosti”, Kauko vastasi nauraen, "piti tuo Mariikka laittaa aivan toisella oriilla, mutta Kalevankanteleessa oli sitä jottain! Sattui kerran sammaan aikaan yhelle uittopaikalle.."

Näkinviulu oli ratsutettu ja koulutettu mukavan pitkälle Takapajulan ratsastuskoulun henkilökunnan toimesta. Lisäksi Kauko oli tehnyt orin kanssa ajo- ja työhevostöitä, ja "se vain toimii ko ihimisen mieli". Saman totesimme mekin, jahka olimme molemmat koeratsastaneet orin. Uunituoreet eläinlääkärin paperit sinetöivät ostopäätöksemme.

Allekirjoittaessamme kauppakirjaa Kauko myhäili itsekseen äärettömän tyytyväisen oloisena.
"Teitä minä vähän ajattelinkin, ko päätin myyä Näkinviulun. Vähän ihimeellisiähän te ootte, mutta hevosistanne ootte huolen pitäneet."
Kiitos?

Näkinviulu on yksinkertaisesti hieno. Ja upea. Tosin väkisinkin herää kysymys, miksi ihmeessä tätäkin piti paiskata niin tyhmällä lempinimellä kuin Näkkäri. Tosin niinhän sitä sanontaa, ettei nimi miestä pahenna, jollei mies nimeä.
Lempinimijauhanta sikseen, Näkkäri on paljon muutakin kuin komea kuori ja hölmö lempinimi. Hyvähermoinen, nöyrä, työteliäs hevonen, aina hyvin käyttäytyvä herrasmies, esiintymisestä nauttiva hurmuri, rentojen maastoreissujen luottohevonen. Liinakkomme toimii moitteetta ratsuna ja ajohevosena, nauttii hiihtoratsastuksesta ja uittolenkeistä, ei ole moksiskaan vikellysyrityksistämme ja suhtautuu muutenkin asioihin erittäin tyynesti ja järkevästi. Näkkäri onkin omiaan rauhoittamaan muita hevosia, etenkin bestistään ja tarhakaveriaan Vainaata. Kaksi oria tarhailee keskenään sulassa sovussa kuin mikäkin eläkeläisruunien herrakerho.

Mikään hoitotoimenpide ei ole tuottanut ongelmia. Kasvattajan mukaan ei ole koskaan tuottanutkaan; nuori Näkkäri tottui uusiin asioihin nopeasti, eikä arastellut mitään, oli ennemminkin utelias. Liinakko luottaa ihmiseen ja siihen, ettei sitä pakoteta turhan pahaan paikkaan. Tästä syystä Näkkäri kohtaa vähän inhottavammatkin asiat, kuten silmätipat, tyynen arvokkaasti korkeintaan hieman irvistäen. Suihkepullot, klippauskone tai kaivonkannet eivät pelota, innokas lapsilauma hoitajana ei häiritse, pehmeät harjat eivät kutita tai kovat ärsytä, pesuvesi ei ole koskaan väärän lämpöistä.. Harvemmin kohdalle osuu näin rehellistä ”kaikki käy” -hevosta kuin Näkkäri. Lapset sekä aremmat aikuiset voivat tutustua turvallisesti hevosiin ja niiden hoitoon liinakon herrasmiehemme kanssa, Näkkäri käyttäytyy taatusti äärettömän hyvin, hoidettiin se sitten käytävällä ketjuissa tai karsinassaan. Kirsikkana kakun päällä satuhevosessamme on sopiva määrä uteliaisuutta sekä sosiaalisuutta; Näkkäri nauttii ihmisseurasta, rapsutuksista ja huomiosta ylipäätään. Tutuille ori hörisee pehmeästi, ja aika nopeasti raudikko laskee nätisti päätään ihmisen kättä vasten tai syliä kohden pyytäen kohteliaasti huomiota. I-h-a-n-a!
Näkkäriä taluttaessa ei tarvitse orikuolainta, ketjua suussa tai narua turvan ympärillä. Vaikka muut hevoset pörhistelisivätkin tai ympärillä tapahtuisi jotain mielenkiintoista, Näkkäri korkeintaan kulkee vähän rinta rottingilla ja kaula kaarella, kuitenkaan kävelytahtiaan muuttamatta. Taluttajansa tahtiin kulkeva suomenhevonen on kuin hyvin koulutettu koira. Joskus tuntuu, ettei koko riimunnarua välttämättä tarvitsisi. Emme kuitenkaan suosittele kokeilemaan.

Kasvattajansa toimesta ajolle ja työhevosen töihin opetettu Näkkäri on selkeästi painotustaan monipuolisempi hevonen. Vaikka keskitymmekin kilpakentillä ainoastaan kenttäratsastukseen, kotona liinakko pääsee usein kärry- ja rekiretkille sekä Pertin (tai jonkun Takapajulalaisen työhevosharrastajan) kaverina tukkimetsälle, auraa vetämään tai muuta sellaista. Missään virallisissa työhevoskisoissa Näkkäri ei ole käynyt, tuskin käykään, mutta Takapajulan epävirallisissa työhevostapahtumissa ori on tuttu näky. Vaikka onhan tämä vähän kevyt, sporttinen kaveri työhevoseksi.
Monipuolisuutensa lisäksi valkojouhesta löytyy roppakaupalla hyviä ominaisuuksia. Erittäin korkea työmoraali ja -motivaatio, periksiantamattomuus saadun työn edessä, rohkeus, hyvät hermot, nöyryys ja eteenpäinpyrkimys.. Tätä hevosta voisi kehua lähes loputtomiin.

Alkuverryttelyistä asti pienin, kevyin avuin toimiva raudikko liikkuu ryhdikkäänä ilman etupainoisuuden häivääkään, vaikkei ratsastaja edes pyytäisi. Kokoamisen sentään joutuu ihan ratsastamaan. Ravuriemä ei paljoa Näkkäriä haitannut; orista kasvoi tavattoman komealiikkeinen, vaativa B -tasolle yltänyt ratsu. Liikkeet ovat ylämäkeen rakentuneet, suorat ja väljät, yliastunta on hyvä, samaten tahti, tasapaino ja työntö takaa. Orin liikkuminen on kevyttä ja elastista, askellajeja voi säätää juuri niin paljon kuin haluaa ja osaa. Etenkin Näkkärin ravi ja laukka ovat aivan mielettömät – ravuriveri ei todellakaan näy! Ihan kuin tässä ei olisi ylistystä kerrakseen, jatkan silti. Suoranaisia heikkouksia Näkkärillä ei ole, kaikki tehtävät ovat aika lailla tasavahvat (joskus avoissa ja suluissa ori yrittää jo liikaa taipuen melkoiselle mutkalle). Yksi ylitäydellinen, joka kisaajan unelma ja valmentajan tylsistysnukahdus.
Onneksi Näkkäri ei anna mitään ilmaiseksi, autopilotilla kouluradat tanssahteleva hevonen olisikin jo vähän liikaa. Ori on melko pitkämielinen, anteeksiantavainen hevonen ratsastajansa virheiden suhteen, eikä se protestoi oikeastaan mitään. Ikinä. Kunhan puksuttaa menemään. Jos haluaa muutakin kuin turvallisen urankiertäjän, joutuu tosissaan ratsastamaan. Puolivillaiset avut eivät käy, maisemamatkailu ei käy. Näkkäri odottaa ratsastajansa keskittyvän 110% työntekoon ollen yhtä skarppina ja motivoituneena tehtäviin kuin ori itsekin on. Pienet, kevyet avut riittävät, kunhan ne ovat selkeät ja tarkat. Näkkäri reagoi nopeasti (ei kuitenkaan riuhtomalla ja nykimällä), joten kun siltä pyytää laukkaa se laukka nousee heti eikä puolen kierroksen jälkeen. Toisin kuin muutamalla muulla susirajalaisella..

Näkkäri ei sentään ole täydellinen estehevonen. Kapasiteetti riittää 110cm radoille rataesteillä, maastoesteillä katto tulee vastaan metrissä. Hyppytekniikassa ei ole moittimista (nopea, vahva ponnistus, pyöreä tasapainoinen nopea hyppy, hyvä kaulan ja selän käyttö, nopea erinomainen jalkatekniikka), mutta estesilmää Näkkärillä ei yksinkertaisesti ole. Mikäli hevonen joutuu huolehtimaan ponnistuspaikat itse eikä ratsastaja yhtään pohdi askelten sopimista tai laukan tahtia/pituutta, liinakko loikkaa todennäköisesti aivan väärästä paikasta. Näkkärin puolustukseksi on sanottava, että se venyy ihmeen hyvin esteiden yli, vaikka ponnistaisi liian kaukaa, ja onnistuu jotenkin olemaan koluuttamatta puomeja vaikka hyppäisi kuinka esteen juuresta. Kovin lyhyitä, vinoja lähestymisiä ei kannata tehdä, jollei ole itse aivan satavarma reittivalinnasta; Näkkäri kyllä yrittää parhaansa, mutta kun esteälyä ei ole, sitä ei ole. Tähän liittyne raudikko ei myöskään ymmärrä kieltää tai juosta ohi esteestä, jos jokin lähestymisessä menee pieleen. Hirveä sääli, sillä muuten orissa on paljon hyviä estehevosen ominaisuuksia; intoa ilman kuumumista, rohkeutta, kapasiteettia. Kunhan ratsastaja on hereillä ja tekee kaikki ratkaisut Näkkärin puolesta, hevonen kyllä hoitaa lopun kotiin.
Maastoilu valkojouhisella satuhevosellamme on ihanaa. Maasto- ja liikennevarma, yksin ja porukassa moitteettomasti toimiva Näkkäri sopii niin rennoille hölkkälenkeille kuin reippaille laukkaretkille. Lenkkeilijät, eläimet tai ufoja näkevä maastokaveri eivät Näkkäriä hetkauta, se ei tasan lähde mörköjahtiin tai ufobingoon mukaan.

Pienestä pitäen kotikylässä ja pidemmällä reissannut liinaharja ei sano lastauksesta tai kuljetuksesta oikeastaan mitään. Ori astelee minkä tahansa kuljetuskaluston kyytiin ongelmitta (vaikka lähettämällä), ei stressaa tai jännitä kuljetusta eikä kiukustu, vaikka matkaseura olisi millaista. Matkat sujuvat rattoisasti heiniä mutustaen tai torkkuen.
Vieraissa paikoissa Näkkärin hyvät hermot, fiksu asenne sekä rauhallisuus ilahduttavat kaikkia sen kanssa toimivia. Käytännössä suomenhevonen on kotonaan missä tahansa, Näkkärin käytös ei muutu piiruakaan, oltiin sitten kotipihassa, isoissa kisoissa tai naapurin lehmälaitumella. Aina ja kaikkialla hyvä käsitellä, ratsastaa ja ajaa, joskin yleisön edessä ryhtiä, karismaa ja näyttämisenhalua on vielä enemmän kuin kotikentällä. Liinakko ilmiselvästi nauttii esiintymisestä, niin näyttelykehissä pyörimisestä, kenttäkisoista kuin muistakin kinkereistä. Karismaattinen showmies on myös pesunkestävä urheilija, hevonen, joka haluaa mennä, suorittaa, ja voittaa, eikä anna maitohappojen hidastaa menoa. Vasta maaliviivan jälkeen levätään!

Sukutaulu

i. Kalevankannel
evm, sh, rt, 166cm
ii. Pohjanjousi
evm, sh, rt, 167cm
iii. Pohjanvirta
evm, sh, rt, 166cm
iie. Tuonentahti
evm, sh, m, 160cm
ie. Tuhkauhri
evm, sh, m, 162cm
iei. Illanvietto
evm, sh, m, 163cm
iee. Tuhkauni
evm, sh, mrn, 155cm
e. Mariikka
evm, sh, trt, 167cm
ei. Rajanhaltija
evm, sh, rt, 168cm
eii. Valtainpeli
evm, sh, m, 169cm
eie. Hiienhilla
evm, sh, vrt, 162cm
ee. Katriikka
evm, sh, trt, 158cm
eei. Torpanlahden Erhu
evm, sh, vrn, 162cm
eee. Ulriikka
evm, sh, trt, 158cm
Näytä / piilota sukuselvitys

PLÖHH

Jälkeläiset

s. 00.00.20xx sh-o/t. Varsa, e. Emä, om. Omistaja

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Näytä / piilota sijoitukset
KERJ - 42 sijoitusta joista 3 voittoaVSR - 0 sijoitusta joista 0 voittoa
01.03.2018 Dashner Stables CIC1 1/30
02.03.2018 Dashner Stables CIC1 3/30
02.03.2018 Kuiskeen Suomenratsut CIC1 4/30
04.03.2018 Dashner Stables CIC1 3/30
05.03.2018 Tritium Sporthorses CIC1 3/30
07.03.2018 Avskild Stuteri CIC1 3/30
08.03.2018 Kuiskeen Suomenratsut CIC1 5/30
08.03.2018 Dashner Stables CIC1 4/30
09.03.2018 Dashner Stables CIC1 4/30
09.03.2018 Tritium Sporthorses CIC1 4/30
09.03.2018 Kisakeskus Lapland CIC1 5/30
10.03.2018 Kisakeskus Lapland CIC1 5/30
11.03.2018 Dashner Stables CIC1 5/30
11.03.2018 Abgelegenheit CIC1 4/30
12.03.2018 Raatteen Suomenhevoset CIC1 4/30
12.03.2018 Kuiskeen Suomenratsut CIC1 5/30
12.03.2018 Syrjän Ratsutalli CIC1 3/30
13.03.2018 Dashner Stables CIC1 1/30
14.03.2018 Kuiskeen Suomenratsut CIC1 2/30
14.03.2018 Abgelegenheit CIC1 3/30
15.03.2018 Abgelegenheit CIC1 4/30
16.03.2018 Dashner Stables CIC1 1/30
18.03.2018 Abgelegenheit CIC1 5/30
18.03.2018 Avskild Stuteri CIC1 5/30
18.03.2018 Kuiskeen Suomenratsut CIC1 4/30
19.03.2018 Dashner Stables CIC1 5/30
20.03.2018 Raatteen Suomenhevoset CIC1 5/30
23.03.2018 Avskild Stuteri CIC1 3/30
25.03.2018 Abgelegenheit CIC1 4/30
26.03.2018 Kuiskeen Suomenratsut CIC1 4/30
28.03.2018 Kuiskeen Suomenratsut CIC1 4/30
28.03.2018 Avskild Stuteri CIC1 2/30
30.03.2018 Abgelegenheit CIC1 5/30
07.05.2018 Kievarinkuja CIC1 5/30
09.05.2018 Adina CIC1 5/34
11.05.2018 Adina CIC1 3/34
12.05.2018 Adina CIC1 3/34
13.05.2018 Adina CIC1 5/34
06.09.2018 Delmenhorst CIC1 6/40
10.09.2018 Delmenhorst CIC1 6/40
27.09.2018 Delmenhorst CIC1 6/40
29.09.2018 Delmenhorst CIC1 6/40
lisää sijoja!

Valmennukset ja päiväkirja

29.03.2018 Hyvän mielen humputtelua, kirjoitti mori-mori

Narkkari. Eiku Nakkari. Näkkäri? On siinä pisteet. Tuijotin nimikylttiä orin ovessa yhtä läheltä kuin puolisokea virsikirjan sivuja ja säpsähdin, kun olkapäähäni koputettiin. Lissu oli löytänyt minut.
"Hei kun sulla oli niin kivaa sen Edan kanssa, niin käyppä ratsastaan samalla reissulla tuo Näkkärikin, vielä on päivänvaloa jäljellä. Se on mukava, rauhallinen kaveri, et tarvi ees satulaa, puksutelkaa vaan vähän", nainen sanoi iskien harjapakin toiseen ja suitset toiseen käteen. "Tämän kanssa pärjäät varmasti yksinkin, tataa!" Ja ennen kuin ehdin sanoa yhtäkään vastalausetta, Lissu has left the building.

Avasin varovasti karsinan oven ja kurkotin rapsuttamaan orin kaulaa. Säkäkorkeutta sillä on varmasti yhtä paljon kuin Edallakin, mutta jotenkin se ei ollut läheskään yhtä pelottava. Ehkä se johtui vaaleasta väristä, ehkä lempeästä katseesta. Tai ehkä ihan vain siitä, ettei sen korvat ole niskassa kiinni. Talutin Näkkärin käytävälle ja napsautin kiinni ketjuihin.
Siinä se seisoi koko harjausoperaation ajan, korvat vain kääntyilivat kun se seurasi touhujani. "Sitä on näköjään talvikarvan pudottamista viivytetty taas tänä keväänä", totesin orille ja pyyhkäisin karvoja takkini etumuksesta. Suitset päähän ja kohti kenttää.

Siinä kentän portilla porrasjakkaraa irti lumihangesta potkiessani mietin, että kai tähänkin on oltava jokin helpompi keino. Mutta siihen se ajatus sitten jäikin. Jakkara kantoon, portti kiinni, hevonen parkkiin, jakkara hevosen viereen ja hopsista vain. Ei minulla ollut minkäänlaista suunnitelmaa siitä, mitä Näkkärin kanssa tekisin. Lissua lainaten 'puksuttelisimme vähän', mutta tämmöisen mukavanoloisen kaverin kanssa voisi toki tehdä muutakin.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjia hieman tuntumalle mutten varsinaisesti lyhyeksi ja pistimme hölkäten. Valmistauduin ravisiirtymiseen puolipidätteellä ja isolla tupolla jouhia, sillä odotin hyppiväni selässä kuin mikäkin perunasäkki, mutta orin askeleet olivatkin suorastaan mukavat. Homma meni ehkä hieman matkustamiseksi ratsastamisen sijaan, mutta onnekseni Näkkäri oli tänään liikenteessä samanasteisella treenimotivaatiolla ja hölkötteli oikein tyytyväisen oloisena kenttää ympäri. Pari volttia sinne tänne, taivutteluja kaarevilla urilla, siirtymisiä ja pysähdyksiä. Kaikki orin kanssa toimi. Keräsin ohjat hieman lyhyemmiksi.
Kun ohja lyheni, tuli Näkkäristäkin heti ryhdikkäämpi paketti. Eihän se missään muodossa mennyt enkä minä sitä pyytänytkään, mutta käytti selvästi takapäätään ja nautti liikkumisesta. Toisin kuin muutama muu susirajalainen... Teimme muutamia ravi-seis-peruutus-ravi -siirtymisiä sekä väistöjä, avo- ja sulkutaivutuksia ennen kuin uskaltauduin pyytämään laukkaa.
Laukka oli alkuun paljon pidempi ja reippaampi kuin odotin, joten hieman häsläämiseksihän se homma sitten meni. Tiesinhän minä että alla oli yli 165cm suomenhevonen eikä mikään piekkari, mutta silti. Kun pääsin rytmiin mukaan ja rentouduin hieman, alkoi homma sujua. Pari laukkaympyrää sinne tänne, kahdeksikkoa vastalaukassa ja parit avot, siinäpä se. Laukka nousi kun sitä pyydettiin eikä raville siirtyessä tarvinnut käydä kipitysvaihteella, itseasiassa laukasta voitiin pudottaa vaikka suoraan käynnille kuskin takamuksen säästämiseksi. Mukava ratsastaa vaihteeksi näin hyvin toimivalla hevosella.
Loppuverryttelyt humputtelimme pitkin ohjin. Näkkäri pörisi ja napsi lunta suuhunsa sieltä täältä samalla kun minä yritin selittää kuinka tuo ei ole hyvä idea ja kohta tulee polvesta leukaan.

Talliin päästyämme palkitsin ratsuni leivänkannikalla ja heitin selkään kuivatusloimen, sillä yllättäen karvapallero + lumihankikenttä + nollakeli = hiki. Tällähän voisi käydä uudestaankin puksuttelemassa.