Tuonelan Kalmankosketus VH03-018-0265

Nimi	Tuonelan Kalmankosketus "Kalmis"	Kasvattaja	Monika, Tuonela, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, ruuna	Omistaja	Kuuramaan hevostalli
Säkäkorkeus, väri	160cm, rautias	Meriitit	-
Syntynyt, ikääntyminen	s. 19.00.2007, 9v reaali (3v 19.07.2010)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotus he B / 90cm / 90cm / työhevonen

Ylläpidossa 30.11.2016 - 30.11.2017 välisen ajan. Sivut Kuuramaassa.

Palkittu 28.02.2010 SV-tilaisuudessa palkinnolla SV-II

© Vapaasti AK

Luonnekuvaus

Kalmankosketus on hienon, vanhan tallin, Tuonelan, kasvatti. Meille se myytiin Odessan tallista Rajalasta ja Kuurikseen tullessa mietein, olinko ostanut sian säkissä. Kalmiksessa elää vieläkin sama jekkuilija ja kiusanhenki, mutta on se huomattavasti rauhoittunut siitä kun meille tuli. Tykkään kokeilla uusia asioita, joista yksi on luonnollinen hevosmiestaito, ja siitä näytti olevan apua myös tämän hevosen kohdalla. Työjuhtamme on oiva kyntö- ja metsäajossa, mutta toimii myös ratsastaessakin, mitä nyt innostuu ottamaan nopeita spurtteja pellon laitamilla.
- Katariina Suvi, ruunan omistaja

Sukutaulu

i. Ryysyrannan Harhaan Johtaja sh, rtkm, 157cm	ii. Harhakuva W YLA1, VHLA-III evm, sph, prt, 147cm	iii. Ryysyrannan Romeo YLA2 sh, prt, 157cm
		iie. Dollyn Täplä YLA3 sph, rt, 144cm
	ie. Ryysyrannan Primadonna YLA2 sh, m, 156cm	iei. Musta Surma sh, m, 160cm
		iee. Tuulen Tuiver sh, trt, 153cm
e. Hukkapätkä sh, vprt, 157cm	ei. Kuningas Jätkä	eii. Tukkijätkä
		eie. Hippityttö
	ee. Hukkanen	eei. Susi Hukka
		eee. Möttönen

Jälkeläiset

Ruunattu 18.05.2011, pakasteita 5kpl

s. 17.10.2016 sh-o. Kuolo Tulloo KAS, e. Pompeji Sejertti, om. Pierre

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

18. marraskuuta 2016 - Kouluvalmennus, valmentajana Pölhö

Harmaan marraskuisen päivän taustoittamana kävelin ohuen lumikerroksen verhoamalle kentälle, jossa suomenhevosratsukko jo lämmitteli täydessä vauhdissa. Tervehdin Katariinaa ja jäin juttelemaan niitä näitä, samalla kuitenkin vaivihkaa tarkkaillen kaksikon yhteistyötä ja Kalmiksena tunnetun ruunan käytöstä. Ensivaikutelma oli hyvin perinteisen suokkimainen, välillä etupainoiseksi holahtava kokonaisuus. Ruuna pysyi muuten hyvin perusryhdissään, mutta aina kun juttelimme tai Katariina keskittyi johonkin muuhun asiaan, valui Kalmis nopeasti liian eteen.

Tässä oli oiva aasinsilta ensimmäiseen tehtäväämme, jolla koitimme saada ratsukon molemmat osapuolet keskittymään jokaiseen ratsastamaansa askeleeseen. Laitoin sisäkulmiin tötteröt, ja sisäuralla pysyen heidän oli tehtävä 90 asteen käännökset jokaiseen kulmaan ulko-ohjan avustuksella. Kulmaa kohden oli kasattava hevonen hyvin, ja käännöksessä kääntävien apujen piti tulla prikulleen oikealla hetkellä. Ulko-ohjan piti olla napakasti mukana, jotta hevonen ei taipuisi liikaa ja pyörähtäisi painonsa päällä. Käynnissä tehtävä oli vielä melko helppo, mutta ravissa ja varsinkin laukassa tuli ongelmia kiirehtimisen kanssa: Kalmis ei meinannut mitenkään malttaa kasata itseään tarpeeksi, ja molempien kierrosten noustessa Katariina tarrasi hieman liikaa edestä kiinni niin että Kalmis alkoi painaa kädelle. Vaati paljon toistoa ja kannustusta, mutta lopulta kumpaankin suuntaan tehtävä onnistui kaikissa askellajeissa mallikkaasti.

Katariina oli ehtinyt jo huokaamaan helpotuksesta pyydettyäni häntä antamaan pitkää ohjaa, mutta enhän minä voinut heitä näin helpolla päästää, ehei! Tauon jälkeen jatkoimme vain vaikeuttamalla edellistä: nyt jokaisesta kulmasta tehtiin niin pieni “voltti”, ehkä enemmänkin vain pyörähdys, sisäänpäin kuin ratsukko pystyi tasapainoaan menettämättä. Alkuun Katariina oli epäuskoinen ja eritoten laukassa käännökset jäivät vieläkin liian suuriksi, tai vaihtoehtoisesti hän teki pienen pyörähdyksen mutta taivutetulla, välillä jopa sisäänpäin romahtaneella hevosella. Se oli hyvin ymmärrettävää, sillä käytännössä katsoen tämä harjoitus alkoi lähentelemään laukassa piruetin alkeita, eikä sitä moni uskoisi perustasoisen suokin osaavan. Uskoin kuitenkin vahvasti että Kalmis pystyisi ulko-ohjan suoristamia käännöksiä tekemään askellajissa kuin askellajissa, niin hyvin se kulki suorana ja pysyi tasapainoissa jos vain ratsastajakin oli.

Ja voi sitä ilon määrää kun lopulta ratsastaja sai uskottua itseensä ja ratsuunsa, tehden monta tyylipuhdasta “robottikäännöstä” hallitussa ja hienosti kasatussa laukassa! Ruuna kuumeni kun laukkasimme niin paljon, mutta tehtävät vaativat niin paljon tekemistä ja kommunikointia askel askeleelta, ettei Kalmikselle jäänyt aikaa haihatteluun. Energia kuluikin hyvin työskentelyyn, molemmilla, ja kun lopulta lopetimme olivat sekä kaksi- että nelijalkainen aivan puhkihikisiä. Toivottavasti myös tyytyväisiä!

Lue päiväkirjaa