Kuvien © kuvaaja ei halua nimeään mainittavan

Kuukarin Harlekiina "Kilke" VH16-018-1954	kasv. Kuuralehto
suomenhevonen, tamma	om. Lissu T. (VRL-12701)
163cm, vaaleanpunarautias	Ch, KTK-II, SLA-I
17v, s. 30.07.2016, satunnainen ikääntyminen (4v 20.08.2016)	yleispainotteinen; va B / 90cm / 80cm

15.03.2017 ylimääräisessä kantakirjatilaisuudessa Kilke palkittiin KTK-II -palkinnolla.
17 + 17 + 17 + 20 = 71p. = KTK-II

04.07.2020 Kilkkeelle myönnettiin Championin arvonimi.

20.07.2020 tammani palkittiin suomenhevosten laatuarvostelussa SLA-I -palkinnolla.

Mene edeltä kyllä se jää kantaa.

Kilkkeellä leikkaa hirvittävän nopeasti, on aina leikannut. Syy-seuraussuhteet painuvat raudikon kalloon puolet nopeammin kuin muilla, mikä on tehnyt tapakasvatuksesta sekä ratsukoulutuksesta lasten leikkiä. Voisi kuvitella, että myös pahat tallitavat tarttuvat kuin pihkaantuneet teinit toisiinsa, vaan ei; kertakomento, niin Kilke lopetti niin kuopimiset, trailerista ohi juoksemiset sun muut. Jäljelle jäi äärettömän hyväkäytöksinen, fiksu hevonen. Jos en paremmin tietäisi, niin väittäisin Kilkkeen yllyttävän tarhakaverinsa sekä karsinanaapurinsa pahantekoon puolestaan, mutta ei kai mikään hevonen niin fiksu ole?

Aina, kaikkialla, jokaisen ihmisen käsissä moitteettomasti käyttäytyvä Kilke hipoo täydellisen hoitohevosen ruumiillistumaa. Nuorena opitut hyvät tavat ovat kantaneet aikuisuuteen, eikä raudikkoa joudu koskaan komentamaan samasta asiasta, mistä sitä joskus on komentanut. Älykkyys yhdistettynä rauhallisuuteen sekä hillittyyn seurallisuuteen tekevät tammasta mainion kaverin nuorten hoidokiksi, tai miksei vanhemmankin. Kilke seisoskelee nätisti paikoillaan niin karsinassa kuin käytävällä, ei kiukuttele edes ruoka-aikoina tai hätiköi, panikoi, draamaile tai mitään muutakaan. Kaikki harjaamisesta loimitukseen, pesemisestä kengitykseen, lääkityksistä klippaamisiin onnistuu naurettavan helpolla rutiinilla. Kilke ei ehkä pidä kaikesta, mutta alistuu osaansa. Tämän kanssa kuitenkin sattuu ja tapahtuu, tai ennemminkin Kilkkeelle sattuu ja tapahtuu. Hyvin usein tamman ulkoloimi on palasina ja hevoset irti, kun joku on avannut portin. Epäilen Kilkettä, sillä tämä toistuu, vaikka raudikko tarhaisi kenen kanssa. Pitänee asentaa riistakamera tarhan nurkalle, sillä en ikinä ole nähnyt tamman repivän loimiaan tai koettavan aukoa portteja (nykyiset portit ovatkin hevosvarmoja, ja niissä on vielä riimunnaru ja/tai päitset hakavahvikkeina). Sisäloimet kyllä pysyvät koskemattomina.
Tamma kävelee melko reippaalla askeleella taluttajansa mukana, ei yritä ohitse tai hermostu, vaikka kaksijalkainen jäisikin mallailemaan Kilkkeestä tai maisemasta jotain kivaa instakuvaa. Säikkyessään Kilke reagoi yleensä sivuaskelilla ihmisestä poispäin, harvemmin tamma pelästyy niin pahoin, että lähtisi oikeasti karkuun. Irti päästessäänkin Kilke juoksee muutaman sata metriä ja pysähtyy, tai vaihtoehtoisesti ryntää jonkun kaverin luo tai karsinaansa turvaa hakemaan.
Oli kuljetuskalusto mikä tahansa pienimmästä kopista suurimpaan rekkaan, Kilke menee nätisti kyytiin vaikka lähettämällä. Matkustaminenkin sujuu rauhallisesti, kunhan heinää riittää. Vaikka matkaseura olisi stressaavaa sorttia, Kilke lähinnä huokailee välittämättä mistään sen enempää.

Vähän turhankin älykkäänä hevosena Kilke hoksaa heti, jos se pystyy laiskottelemaan työnteosta. Tamma kyllä tekee töitä, nätisti ja mielellään, mutta miksi ihmeessä rasittaa itseään enemmän kuin on pakko? Jos ratsastaja ei pyydä aktiivista ravia vaan tyytyy mummohölkkään, miksi mennä muuta kuin mummohölkkää?
Kilke on ratsastajansa peili; osaamattoman aloittelijan luotettava puksutin ja tosissaan ratsastavan ihmisen työteliäs treenikaveri. Rumasta ratsastuksesta (sahaava tai kiskova käsi, paukuttava pohje sun muu) Kilke varoittaa kerran vetämällä päänsä kunnolla ylös tai alas. Ellei viesti mene perille, raudikko tekee täysstopin. Ihan pikkuvirheistä tamma ei kuitenkaan ota nokkiinsa, vaan ymmärtää kertavirheet. Jatkuvaa möhlimistä Kilke sen sijaan ei jaksa. Siistillä ratsastuksella pääsee pitkälle. Tamman tasapaino on hyvä, käynti on rentoa ja matkaavoittavaa. Ravi ja laukka ovat hieman vaatimattomia, perushyviä kuitenkin. Parhaimmillaan Kilke on kaikissa kootuissa askellajeissa, avoissa ja suluissa. Lisätyt askellajit eivät ole aivan niin näyttävät kuin niiden soisi olevan. Mitään suoranaisia ongelmia tammalla ei ole, se on aina tappotasaisen molempiin kierroksiin, joka askellajissa ja tehtävässä. Kilken suurin ongelma on yleensä ratsastaja, joka ei vaadi siltä tarpeeksi.

Hypätessä Kilke on automaattisesti energinen, ei vain pyydettäessä. Raudikko ei onneksi kuumu tai keksi omiaan esteiden välissä, mutta intoa, menohaluja ja imua esteille löytyy. Kapasiteetti on vähän matalanlainen (ratana 90cm, yksittäisenä menee metri), ei kuitenkaan aivan toivoton, hyppytyyli perushyvä. Kilke saisi olla nopeampi niin hypyissä kuin jalkojensa käytössä, minkä lisäksi tamma saisi nostaa takasiaan vähän ylemmäs sen lisäksi, että nostaisi niitä nopeammin. Hypyt ovat pyöreitä, ponnistukset ja laskeutumiset tasaisia, selkäänsä ja kaulaansa Kilke käyttää vähän vaihtelevasti (mitä pidempi este, sen paremmin tamma kroppaansa käyttää; etenkin ristikoilla ja pystyillä suomineito toimii vähän puolivillaisesti, vaikka kuinka esteistä nauttii). Raudikko ei emmi mitään esteitä, vaan hyppää rohkeasti kaiken yli. Maailman nopein tai ketterin Kilke ei ole, joten kurveja ei kannata vetää liian suoriksi tai odottaa, että tamma pystyy kunnon hyppyihin kovin lyhyellä lähestymisellä. Esteälyä on jonkin verran, Kilke pystyy paikkaamaan joitain ratsastajan arviointivirheitä lähestymisten ja linjojen askelmäärien suhteen, mutta mikään olympiaratsu 90cm tasolla Kilke ei missään nimessä ole.
Tamma on maasto- ja liikennevarma kaveri, jonka kanssa sujuvat niin reippaat porukkamaastot, rauhalliset yksinköpöttelyt kuin hiihtoratsastus, tai vaikka pulkan vetäminen. Olen opettanut Kilkkeen myös ajolle, hölkkälenkit kärryillä ovat mukavaa vastapainoa ja vaihtelua ratsutreenille.

Kilkkeen kanssa on mukava kiertää kisoja ja kisanristiäisiä, tamma kun ei ole moksis oikein mistään. Sen kun pakkaa hevosen matkaan, huristelee tapahtumaan X ja nauttii menosta rennon hevosen kanssa. Yleisö ei mitenkään erityisemmin sytytä Kilkettä, esiintyjän karisma on melko olematon eikä tamma laita itsestään likoon yhtään ylimääräistä prosenttia vain siksi, että aidan takana on muitakin kuin tallikissa. Ainakin jokainen ruusuke on oikeasti ratsastettu ilman ratsun showkykyjen tuomia mahdollisia irtopisteitä.

Pakko rakastua piakkoin tai muuttaa pois.

i. Halluharjan Jesteri sh, rt, 167cm	ii. Halluharjan Juupeli sh, rt, 165cm	iii. Sireenin Julius sh, rt, 172cm
		iie. Riikin Sanna sh, prt, 158cm
	ie. Halluharjan Yksinäinen sh, rt, 166cm	iei. Viikun Poika ✝ sh, rt, 160cm
		iee. Rose Maria ✝ sh, rt, 152cm
e. Kuukarin Jestia sh, rt, 151cm	ei. Jeskamandeera ✝ YLA2, KTK-III, KRJ-II sph, vkk, 146cm	eii. Wäeenämööne sph, vkk, 147 cm
		eie. Napernaatti sh, 157 cm
	ee. Aarian Lunatar sh, rt, 157cm	eei. Akselin Ihme sh, rt, 150cm
		eee. Aadaluna sh, trt, 160cm

Hetki kulje kanssani.

29.04.2018 sh-o. Kukkuluuruu isästä Villahaan Kippis

Ne tahtoo jorata pöydillä, mä tahdon pois.

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Kilkkeen kanssa kierretään koulu- ja estekisoissa.

Spoiler:

Saat mut tuntemaan että mä kelpaan.

Valmennukset koulu- ja esteratsastuksen parissa, päiväkirja iloineen, suruineen ja varustepostauksineen.

Spoiler:

27.01.2018 Kouluvalmennus, valmensi serena
”Hikistä tuuppausta luvassa!” Varoitin jo etukäteen pyytäessäni Lissua lämmittelemään Kilkettä käynnissä ja ravissa, sekä ottamaan pari rennonletkeää laukkapätkää molempiin suuntiin ennen totista työskentelyä. Kun tamma alkoi näyttää vetreältä pyysin ratsukon pääty-ympyrälle ja annoin tehtävän; puoliympyrää aktiivista, siistiä käyntiä ja puoli ympyrää laukkaa. Vaikka tarkoitus olikin keskittyä nimenomaan laukkaan ja sen laadukkaaseen, täsmälliseen nostamiseen, kävin heti ensimmäisenä osoittelemaan sormella Kilken käyntiä. Aktiivisempaa, aktiivisempaa! Tamman täytyy pysyä ryhdikkäänä ja pehmeänä, ei jäädä jarruttamaan laukan lopettavilla pidätteillä! Kilke kulki ja kuunteli hyvin, mutta viilasimme vielä sen verran, että saatiin se menemään pykälää paremmin kuin hyvin molempiin suuntiin ottaen ¼ ympyrätä per askellaji.

Hengähdystauon jälkeen annoin uuden tehtävän; puolirataa leikkaa vastakkaisen sivun keskelle josta jälleen puolirataa leikkaa takaisin toiselle sivulle harjoituslaukassa, ja aina leikkauksen keskikohdassa laukanvaihto askeleessa. Ensimmäinen vaihto meni hyvin, toinen levisi kuin jokisen eväät ja kolmatta ei tapahtunut ollenkaan vaan tamma heilautti vain mielenosoitukseksi päätään. Kehoitin tuomaan tamman vaihdolle hieman kootumpana, paremmin takaosansa päällä ja antamaan vaihdolle hieman enemmän tilaa. Kilke tuntui vaativan tässä kohtaa todella selkeät avut ennen kuin homma alkoi taas sujumaan ja saatiin säädettyä lopulta herkkyyttäkin lisää.

Vielä viimeinen rutistus! Tai pikemminkin rentouttava ja venyttävä harjoitus loppuun, lisättyä laukkaa lävistäjällä. Saatiin me sitäkin vielä vääntää hieman Kilkkeen unohtaessa takapuolensa jonnekin, mutta armahdin ratsukon parin kohtalaisen siistin suorituksen jälkeen ja jätin homman viilaamisen Lissulle ja Kilkkeelle kotiläksyksi. Lopuksi vielä annoimme reippaasti suoriutuneelle tammaselle perusteellisen venyttelyn ennen talliin viemistä.

02.02.2018 Kouluvalmennus, valmensi Jenna S.
Tänään valmennettavanani oli ihanan rehellisen suomiputen oloinen tamma Kilke. Se käveli leppoisasti alkukäyntejä sen kummemmin stressaamatta mistään. Aika pian kehotin ratsastajaa kokoamaan ohjat ja aloitettiin käyntityöskentelyllä. Pysähdyksiä, peruutuksia, askeleen kokoamista ja pidentämistä. Taivutteluja aloitettiin pikkuhiljaa ensin ratsastamalla syvälle kulmiin, sitten isoilla ympyröillä ja kolmikaarisilla kiemuraurilla. Toivoin aluksi ratsastajalta hieman reippaampaa ja tahdikkaampaa käyntiä, mutta Kilkkeen vertyessä se tulikin sieltä kuin itsestään. Ravissa jatkettiin samalla teemalla, mutta siirryttiin keskelle kenttä ympärilleni ratsastamaan ikäänkuin ympyrän ja neliön välimuotoa. Tässäkin päästiin taas ratsastamaan “syvälle kulmiin” ja keskityttiin kääntämään ikäänkuin hevosen takaosaa etuosan perässä. Pian halusin nähdä ratsukolta myös muutamia väistöjä keskihalkaisijalta kohti uraa. Niin ravityöskentely kuin väistötkin muuten olisivat jälleen saaneet olla ponnekkaampia, mutta pienellä hienosäädöllä homma alkoi pian sujua hienosti. Laukka verryteltiin koko kentän pinta-alaa hyväksi käyttäen. Kehotin ratsastajaa nousemaan kevyeen istuntaan ja ratsastamaan tammaa mahdollisimman reippaassa laukassa ympäri kenttää, pyöreä selkä ja eteen-alas. Sen jälkeen olikin välikäyntien vuoro.

Pienen lepohetken jälkeen jatkettiin laukassa. Jälleen kevyt istunta ja ympäri kenttää reipasta laukkaa. Hetken kuluttua lähdettiinkin hienosäätämään laukkaa; toisella pitkällä sivulla kokoamaan ja toisella pidentämään. Ensin ihan hienoisia eroja ja pikkuhiljaa yhä vain enemmän kokoamista ja enemmän pidentämistä. Ratsastaja joutui selkeästi tekemään kunnolla töitä saadakseen erityisesti Kilkkeen takajalat mukaan toimintaan, mutta tunsi ratsunsa hyvin ja onnistui tehtävässään. Seuraavaksi harjoiteltiin väistöjä laukassa, pitkältä sivulta keskihalkaisijalle, suoristus ja takaisin uralle. Tämä aiheutti alkuun vähän ongelmia, kun Kilke olisi mielummin vain juossut väistöjen läpi, kuin tehnyt oikeasti töitä. Pienillä muutoksilla, kunnollisella ulko-ohjan tuella ja selkeillä avuilla tästäkin kuitenkin selvittiin ja päästiin jatkamaan loppuverryttelyihin.

03.02.2018 Estevalmennus, valmensi Jenna S.
Eilisen kouluvalmennuksen jälkeen oli hyvä jatkaa vetreällä hevosella estevalmennukseen, ajattelin. Joskin Kilke vaikutti alkuverryttelyissä hieman jäykältä, joten jouduin muuttamaan suunnitelmiani nopeasta alkuverryttelystä. Keskityimme siis alkuun taivutteluihin ja siirtymiin siitä pikkuhiljaa siirtyen myös avo- ja sulkutaivutuksiin. Avotaivutus oli tamman vertyessä heti huippuluokkaa, mutta sulkutaivutuksiin jouduimme pureutumaan hieman tarkemmin. Ravityöskentelyn jälkeen siirryimmekin eiliseen tapaan verryttelemään laukkaa kevyessä istunnassa ympäri kenttää, jonka jälkeen kertasimme eilistä pohkeenväistöä laukassa, uralta keskihalkaisijalle ja takaisin. Tänään tämä tehtävä sujui alusta alkaen hienosti ja tyytyväisenä annoin ratsukolle luvan hetken kävellä pitkin ohjin.

Välikäyntien aikana rakensin pitkälle sivulle kaksi kavalettia. Näitä kehotin ratsukon alkaa tulemaan laukassa. Muistutin laukan rytmin tärkeydestä, lisäksi hevosen pitää olla kunnolla takajaloillaan, jotta selvitään tämän päivän tehtävistä. Ratsukko alkoi tulla kavaletteja rennossa laukassa ja lisäsin pikkuhiljaa edellisten perään lisää kavaletteja. Kun kavaletteja oli viisi peräkkäin, ja niitä tultiin edelleen hyvässä rytmissä, korotin korkeuden 60cm. Tässä kohtaa Kilke heitti lähestymisessä päänsä ylös ja lähti rynnistämään kohti innaria. Muistutin tukemaan hevosta tasaisesti molemmilla ohjilla ja pohkeilla, sekä pitämään päänsä kylmänä. Seuraava kerta sujuikin jo heti paremmin! Seuraavaksi rakensin toiselle pitkälle sivulle kolmoissarjan, myöskin 60cm korkeuteen. Tarkoituksena oli aloittaa innarilla, jatkaa kolmoissarjalle ja sitten vielä kerran innari. Tällä hioimme Kilkkeen laukan rytmiä sekä takajalkojen aktiivisuutta hypyissä. Muistutin ratsastajaa myötäämään esteellä vaikka hieman liioitellen, kättä hevosen harjaa pitkin kohti korvia, jotta hevonen pääsee venyttämään takajalkojaan paremmin hyppyyn. Lopuksi korotin kolmoissarjan esteet 90cm korkeuteen, innari sai jäädä 60cm. Kun tämä tehtävä oli suoritettu onnistuneesti, annoin ratsukolle luvan siirtyä loppuverryttelyihin.

Loppuverryttelyissä keskityimme jälleen rentoon hevoseen kahdeksikoilla ja kiemuraurilla, taivutellen sitä rennoksi eteen ja alas. Kilke ravasikin letkeästi hikisenä, mutta selkeästi itseensä tyytyväisen oloisena. Korjailin vielä hieman ratsastajan istuntavirheitä natsimeiningillä, sillä eipä siinä istunnassa ihan hirveästi korjattavaa ollut. Kiitos onnistuneista valmennuksista!

19.09.2018 Estevalmennus, valmensi Satunen
En tiedä olenko laiskistunut valmentajana, mutta nykyään aloitan tuntini aina samalla kaavalla. Ratsukko saa verrytellä itsenäisesti kaikki askellajit läpi samalla kun raahaan estetolppia paikoilleen ja seuraavaksi otetaan muutamat pienet hypyt ravissa. Tämän jälkeen ratsukko pyörii puomien yli laukassa ja sitten kaksi pystyä laukassa. Ja näinhän myös tällä kertaa. Suurikokoinen tamma sai esteet näyttämään vieläkin pienemmiltä energisten hyppyjensä alla.
Kilke vertyi hyvin mutta tamma tuntui olevan hieman jännittynyt. Kentällä oli kolmikaarisen linjalla kaksi pystyä hieman vinossa, jotka tuli ratsastaa linjan mukaisesti laukat esteiden päällä vaihtaen. Lissu ratsasti siististi ja sai laukatkin virheettä oikein päin, joten pian lisäsin lävistäjältä okserin sekä päädyssä heti kulman jälkeen tulevan pystyn samaan syssyyn ratsastettavaksi. Kohta ratsukolla olikin kädet täynnä puuhaa eikä homma enää tuntunutkaan niin yksinkertaiselta. Muutamat hutiloidut lähestymiset ja tätä myöten hypyt meinasivat sekoittaa tamman pään, mutta ratsastaja pysyi jopa yllättävän lunkina.
Kun esteitä oli tunnin aikana tullut pikkuhiljaa yksi kerrallaan lisää, pääsi ratsukko hyppäämään rataa päivän päätteeksi. Olin tarkoituksella ujuttanut siihen sekä pitkiä linjoja että lyhyitä ja nopeita lähestymisiä, joten ratsukon tuli olla koko ajan hereillä. Lissun tuli muistaa keskittää katseensa aina yhden esteen edelle ja keskittyä siihen, ettei tamma menettäisi tasapainoaan nopeillakaan käännöksillä. Nyt sai irrotella! Radan alkumetreille Kilke suuntasi hieman kömpelösti mutta sai koottua itsensä ratsastajansa avulla hyvään tempoon, josta seurasi hyviä hyppyjäkin. Erittäin hikinen kaksikko suoriutui mallikkaasti joten jätimme hypyt siihen ja ratsukko sai lopetella rentoon loppuverryttelyyn.

06.06.2020 Varsahaaveita
Viime viikkoinen ultra oli, jälleen, karvas pettymys. Kilke oli tyhjä. Taas. Ensimmäisen varsan kohdalla kaikki sujui kuin tanssi, Kilke tiinehtyi kerrasta, kantoaikana ei ilmennyt mitään ongelmia, varsominen oli helppo, samaten varsa-aika. Kilke oli hyvä emä ja varsa vahva, terve, ei mitään ongelmia kummankaan kanssa. (Toki Kilkkeen turhan terävän pään kanssa oli ja on edelleen ne omat jipponsa, muttei mitään ihmeellistä, uutta tai ylimääräistä.) Yritin Kilkettä tiineeksi jo viime kesänä, turhaan. Kilke käytännössä asui oriasemalla, vaihdoin oriakin välissä, kokeiltiin tuoreella ja pakasteella. Kun ei niin ei. Eläinlääkärin tutkimuksissa ei paljastunut mitään muutoksia, kaikki oli (ja on edelleen, tänäkin kesänä) kunnossa, tamman kiimat ovat säännölliset.. Mitään syytä tai selitystä ei ole löytynyt, miksi Kilke ei tiinehdy. Aion silti jatkaa yrittämistä, ainakin tämän kesän, vaikka vähän myöhäiseksi tämä nyt uhkaa valua. Kunhan Kilke nyt tiinehtyisi, toivoisin ja haluaisin kovasti tammasta varsan myös itselleni.

Tiinehtymättömyyttään lukuun ottamatta Kilke voi mainiosti. Se on hyvässä kunnossa, virkeä, ei mitään ongelmia. En ole turhan paljoa hevostani liikuttanut, vuokraaja hoitaa sen puolen (ja ihana vuokraaja onkin, todella taitava ja tunnollinen – tiputin Kilkkeen kuukausivuokrankin nimelliseksi korvaukseksi, näin hyvästä, taitavasta ihmisestä pidetään kiinni!). Muuten antaisin tamman ihan ylläpitoon, mutta tämä varsaprojekti on päällä. Onneksi vuokraaja asuu lähellä, ja silloin kun Kilke ei ole käytössä vuokraaja ratsastaa jollain muulla hevosellani.
Toivon tosissani, että Kilke nyt lopultakin tiinehtyy ja saan uppoutua varsa-arkeen tämänkin tamman kanssa. Koulupuolella kapasiteetikas (estepuolella enempi perusheppa), korrektirakenteinen hevonen, mielestäni erittäin mielenkiintoinen, onnistunut suku. Tässä kohti en edes toivo oria tai tammaa, vaikka minulla on herkästi vakaa mielikuva ja toive siitä, haluanko yhdistelmästä tamma- vai orivarsan. Elävä, terve varsa on tietenkin aina tärkeintä, sitä vain herkästi ajattelee useamman sukupolven päähän, haluaako tiettyjen hevosten kohdalla jatkaa emälinjaa vai vahvistaa isälinjaa.. Kilkkeen kohdalla haluan vain sen varsan. Kunhan on terve ja pysyy hengissä, niin olkoot emäänsä kaikin puolin vaatimattomampi. Tosin paremmin tiinehtyvä tai tiinehdyttävä, kiitos.