Kuvien © Carousel Farm

Kimo komistukseni pääsi kantakirjaan vanhempiensa KTK-palkinnoilla ratsastaen. Vein orini 20.10.2014 järjestettävään tilaisuuteen, ja tulos oli odottamani KTK-III pistein 68p. Mamman oma komistus!
15 - 18 - 17 - 18 = 68p. KTK-III

Gray glitter through the blood and rust.

mori-morin kärrättyä itselleen lisää täysiverisiä rakastuin totaalisesti neidin mustakimoon orinroikaleeseen, Skeletons in the Closetiin, jonka nimesin saman tien Kaappiluurangoksi. Mikään Sami ole, pyh! Ilmoitinkin ystävälleni saman tien, että haluan orista kimon orivarsan enkä lepäisi, ennen kuin sellaisen saisin. Onneksi mori vain nauroi ja kehotti etsimään tamman, jotta saisin oman Luurankovarsani. Minähän etsin! Onneksi ei tarvinnut kauaa etsiä, sillä Susirajan kenttätamma Death Before Divorce oli mitä oivin valinta uuden kilpatykkini emäksi.

Kun Dee varsoi, en ollut uskoa onneani; mustankimo orivarsa, kertayrittämällä! Olisinhan minä varsan pitänyt, vaikka se olisi ollut perus ruunikko, mutta kyllä se unelmien hevonen oli sellainen lottovoitto, ettei tosikaan. Menin saman tien onnesta ja varsasta sekaisin, ja kun piti nimi päättää huono nimipääni ja onneni takia olematon sensuuri iskivät yhdessä. Varsasta tuli Still in Closet, kotoisammin Kaappihomo ja vielä lyhykäisemmin Horo. Ei nimi miestä pahenna jollei mies nimeä, vai miten se meni..

Orista kasvoi juuri sellainen komea urheiluhevonen kuin halusinkin, ja Horo osoitti jo nuorella iällä olevansa sopivan luonteikas ja kapasiteetikas ratsu. Kas tässä uusi monitoimikenttäpeli minulle, joka en ymmärrä kohtuullisen hevosmäärän päälle.

The ropes want to fell your neck.

Kaappihomo, vielä lyhykäisemmin Horo, joutui huonon nimipään ja paskojen lempinimien uhriksi. Täysiveriori on ihan normaali, tammoihin päin oleva orinroikale, mutta lempinimi on ja pysyy epäkuvaavana.
Luonnepuolella ori on kaikkea, mitä täysiveriseltä toivon; omanarvontuntoinen, herkkä ja säpäkkä, kovapäinen ja rohkea. Horon luonteella vaaditaan rutiineja ja jämäkkä, jopa isoegoinen ihminen, mutta pikkuvikoja. Kaikeksi onneksi täysiveriori ei ole mikään hirviöhevonen, sillä vain on rehellisen voimakas luonne ja tajuttoman iso ego, joka paisuu kuin ilmapallo jollei Horoa laita kuriin.

Horo tietää olevansa upea eikä pelkää näyttää sitä - showmies mikä showmies. Lisäksi täysiverinen on fiksu, eikä vahingossakaan tee kotitreeneissä mitään jos huomaa mahdollisuuden laiskotella. Ori myös oppii ratsastajansa virheet ja ne asiat, jotka voi lyödä läskiksi sen suuremmitta seurauksitta, ja hevonen käyttääkin niitä härskisti hyväkseen.

A ghost ridden string with a bone-aching hum.

Horo on hyvin pitkälle samantyylinen hoidokki kuin emänsä; sen kanssa tarvitsee pilkuntarkan suunnitelman, jota tulee noudattaa. Epävarma, vähän sinne sun tänne haahuileva ja asioita satunnaisessa järjestyksessä tekevä (ja unohtava) hoitaja saa täysiveriorin kiskaisemaan herneen sieraimeen alta aikayksikön, minkä jälkeen Horo on ihme hilluva testosteronimörkö. Hilluvana testosteronimörkönä ori ei osaa päättää, leikkiikö karusellia vai alkaako uhittelevaksi, kusipäiseksi kliseeoriksi, joten koetahan siinä saada enää mitään tehtyä. Määrätietoisella ja suoraviivaisella hoitamisella ja varustamisella Horo on asiallinen hevonen hoitaa, se korkeintaan luimii ja on näykkivinään nähdäkseen, saako peloteltua hoitajan tiehensä. Kun orille näyttää kaapin paikan sitä voi hoitaa kaikessa rauhassa, Horo pysyy nätisti paikoillaan karsinassa vaikka sitä ei sitoisi kiinni. Sen verran tarkkana joutuu hoitajakin olemaan, että hoitaa ja varustaa täysiverisen suht vikkelään, turhan pitkä odottelu saa Horon tympääntymään ja aloittamaan karusellimäisen pyörimisen. Eläinlääkäri ja kengittäjä saavat työskennellä rauhassa, Horo korkeintaan osoittaa mieltään irvistelemällä ja kuopimalla maata, jos homma ei sen mielestä suju tarpeeksi ripeästi.
Korva- ja vuohiskarvojen leikkaaminen on kimon mielestä vastenmielistä, kaiketi saksista lähtevä ääni on täysiverisen mielestä sietämätön. Horon saa kyllä siistittyä, kunhan ensin saa pyydystettyä orin pään tai jala ja vielä pidettyä mokoman paikallaan.

Talutettaessa Horo on perässä kiskottavaa mallia, eikä kukaan meinaa uskoa, että sellainen laahaava elikko voisi olla ryhdikäs ja virkeä ratsu. Horon kanssa ei tarvitse pelätä, että se tekisi äkkisyöksyjä mihinkään suuntaa, ennemmin joutuu olemaan tarkkana, ettei hevonen istahda kesken matkaa istualleen ja jää siihen. Ainoastaan tammojen kevätkiimojen aikaan Horo on niin pörhäkkää ja menevää naistenmiestä, että saattaa koettaa lähteä riiausreissulle tai uhittelemaan muille oreille. Komentamalla täysiverinen kuitenkin asettuu ja korkeintaan huutelee lajitovereilleen.
Lastaus ja kuljetus sujuvat rutiinilla, niiden kanssa Horo on ongelmaton. Mikäli hevosella on kopissa/rekassa matkaseuraa, hevoset on sidottava niin lyhyelle narulle, etteivät ne yllä haistelemaan toisiaan; Horo ei ole mitenkään sosiaalinen matkustaja.

Death, escape, that's why boneyards have fences.

Kotosalla ratsastaminen on aina yhtä yllättävää, kun ei voi olla varma, suvaitseeko Horo toimia vai laittaako hevonen perseen penkkiin - kirjaimellisesti. Täysiverisellä on ikävä taipumus tehdä täysstoppi ja istua alas tai mennä makuulle jos sitä ei huvita tehdä töitä, eikä tätä pahaa tapaa ole saatu kitkettyä pois. Toinen orin ärsyttävyyksiä on sen fiksuus; Horo oppii ratsastajansa virheet eikä arkaile käyttää niitä hyväkseen päästäkseen helpommalla. Tarpeeksi usein Horolla ratsastettuaan saattaa huomata, että jos ei ole vaatinut hevoselta kunnon pohkeenväistöä vaan jotain siihen suuntaan, se kunnon pohkeenväistön ratsastaminen on sellaista tappelua, että sen jälkeen niin hevonen kuin ratsastaja ovat hiestä märkiä. Eikä Horo välttämättä ole ottanut askeltakaan kunnollista pohkeenväistöä.

Horo on ihastuttavan monipuolinen ja osaava hevonen, kuten vanhempansakin. Koulupuolella osaamista riittää vaativaan B:hen asti, rataesteillä Horon kapasiteetti riittää 130cm luokkiin, maastoesteillä kymmenen senttiä pienemmille. Täysiverinen työskentelee yhtä mielellään tai jättää työskentelemättä yhtä herkästi oli treenin laji tai aihe mikä tahansa, joten orin voi sanoa olevan aktiviteettiensa suhteen kaikkiruokainen.

Koulupuolella Horolla olisi liikettä ja näyttävyyttä, mutta hevonen ei vahingossakaan tuo tätä esille kotona. Orin kyllä saa tekemään liikkeen viimeisen päälle hienosti ja tarkasti jos hevosta huvittaa liikkua, mutta mitenkään erikoisen ihmeellistä liikettä Horosta ei saa irti vaikka miten yrittäisi. Täysiverisen laukka olis hivenen soveliaampi laukkaradoille kuin ratsun hommiin, mutta Horon ravi aiheuttaisi kateutta puoliverisissäkin.
Esteet Horo hyppää joko hyvin tai jättää kokonaan hyppäämättä. Ainakaan ori ei kiellä käytännössä koskaan, mutta eivät ne ohijuoksut paljoa enempää lohduta. Horon hyppytekniikka on hyvä, vaikkakin helposti laiska ja huolimaton, minkä takia työnteosta kiinnostumattomana Horo pudottaa yleensä yhdeksän puomie kymmenestä.

Niinä päivinä, kun työnteko huvittaa Horoa ori on herkkä ja säpäkkä ratsu, jota saa enemmän pidätellä kuin komentaa eteenpäin. Täysiverinen hyppää mielellään, vauhti ja hyppytekniikka paranevat heti kun Horoa kiinnostaa tehdä jotain. Koulupuolella hevonen saa enemmän ryhtiä. Valitettavasti ne liikkeet eivät oikeasti parane tippaakaan ennen kuin Horo saa yleisöä, kaipaa hevonen ei viitsi kotona panostaa samalla tavalla.

Promises of sin in a wink of an eye.

Jos Horo jotain rakastaa niin esiintymistä. Täysiverisen askellajit saavat heti näyttävyyttä, jota kotikentällä ei näe, kun lähdetään yleisön eteen esittelemään miten hieno Horo oikein onkaan. Yleisöä saadessaan ori yrittää huomattavasti enemmän, keskittyy paremmin ja on muutoinkin sellainen ideaalipeli, jollainen soisin sen olevan koko ajan.
Käsihevosalueella Horo käyttäytyy kuin mikäkin sika. Kotona hevosta saa kiskoa perässään, kisoissa joutuu heiluttelemaan raippaa orin turvan edessä, että mokoma tajuaa olla jyräämättä taluttajaansa. Horon kimeä vinkuna on tuttu ääni kisapaikoilla ja aiheuttaa lähellä oleville vihlovaa kipua korviin. Ori itse ei huomaa kiljumisessa, rynnimisessä, lapa edellä puskemisessa tai kahdella jalalla tanssahtelussaan niin mitään vikaa ja hämmästyykin siksi perinpohjaisesti kun sitä komentaa.

Vaikka verryttely tuntuisikin menevän Horon innokkuuden ja energisyyden takia penkin alle ori petraa huomattavasti itse suorituksen aikana. Aina ei mene nappiin vaikka hevonen miten yrittäisikin, mutta ratsastaja saa nauttia äärimmäisen herkän ja hyvin toimivan hevonen ratsastuksesta. Horo yrittää helposti liikaa koettaessaan hurmata yleisön ja vakuuttaa tuomariston omasta erinomaisuudestaan, joten ratsastaja joutuu edelleen tekemään töitä täysiverisen toimivuuden eteen. Kotitreenien sujumisen ollessa kiinni kuun ja tähtien asennoista kisoissa voi olla varma, että ainakin hevonen toimii, vaikkei se sijoitukseen riittäisikään. Horo on todella miellyttävä kilpakumppani, se ei stressaa, säiky tai saa ideaa pukkilaukkarodeosta kesken keskiravin.

Love's not made for my kind.

Won't you please let me in, I'll do no harm.

Horon ja narrin Fifth Pretty Deadly -ratsuponitamman lemmenloman tulos on 02.02.2014 syntynyt ratsuponitamma Still Pretty. Tamma asustelee Fifth Bridge Poniesissa, ja on kisannut hyvällä menestyksellä niin koulua, kuin esteitäkin.

Scars, you carve deep, but never learn.

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset. Vaikka ori kenttäpainotteinen onkin, sen kanssa on kisattu ahkerasti myös esteitä ja koulua.

Living in the sunken graves, corpses for company.

Horon kanssa valmentaudutaan vähän joka lajissa tarpeen mukaan.

You know that pain, like love, they just never last.

Haaveita, hehkutusta, satunnaista itkeskelyä ja voimauttavia kokemuksia, kun hevonen toimii ja on upea.