Cathedral Gardens

Nimi, kutsumanimiCathedral Gardens "Grace"
Syntymäaika, ikä05.05.2009, 10-vuotias
Rotu, sukupuoliHollanninpuoliverinen, tamma
Säkäkorkeus, väri173cm, punaruunikko
RekisterinumeroVH19-012-0142 / #PKK3271
KasvattajaE. & W. Ruysch, Alankomaat
OmistajaAvrelian Ismailov (VRL-12701)
KoulutustasoGrand Prix, 90cm
Meriitit
KotitalliHumina, Kojankulma, Suomi

Taide © Miia, R.

Luonne

Järkkymättömän rauhallinen, teräshermoinen Grace ei anna ulkoisten ärsykkeiden pilata keskittymistään. Taivas saa revetä rauhassa rankkasateen säestämäksi ukkosmyrskyksi kesken suoritettavan kouluradan; tamma jatkaa tasan tarkkaan radan loppuun asti samalla kuuliaisuudella ja suoritusvireellä kuin radan aloittikin, mikäli ratsastajansa ei anna asian häiritä. Ja Avrelianhan ei anna yhtikäs minkään ulkoisen ärsykkeen pilata koulurataansa.

Gracen nuttura on hieman kireällä. Etenkin ratsastettaessa, mutta vähän muutenkin. Hosuva, epäjärjestelmällisen oloinen ihminen saa ruunikon näyttämään hapanta, tai ehkä ennemmin paheksuvaa naamaa; Grace on oppinut Avrelianin kanssa ehkä turhankin pilkuntarkan järjestelmälliseen työskentelyyn aina kavioiden puhdistusjärjestyksestä alkaen. Hyväkäytöksisenä, arvonsa tuntevana hevosena tamma ei kuitenkaan sen isommin osoita mieltään tai protestoi, vaikkei olisikaan järin vakuuttunut sitä hoitavan ihmisen kyvykkyydestä. Kaikin puolin helppo, siivokäytöksinen hevonen aina ja kaikkialla, kenen tahansa käsiteltävänä. Eläinlääkäriltä ja kengittäjältäkin kuulee yksinomaan kehuja, kuinka fiksu, rauhallinen ja helppo asiakas Grace onkaan. (Omistajansa ei sitten niinkään, mutta sehän ei ole tässä oleellista.)
Muiden hevosten seurassa Grace on arvonsa tunteva kuningatar. Se tietää täsmälleen oman paikkansa tallin laumahierarkiassa, eikä jousta siitä. Tamma tarhaa sujuvasti toisen tai useammankin hevosen kanssa, palauttaen silmille hyppivät yksilöt ruotuun. Jatkuvaa kiusaamista tai härppimistä, heinäkasoilta pois ajattamista tai muutakaan sellaista Grace ei tee, se ei kaiketi näe laumahierarkiassa alempiarvoisten pompottelussa mitään järkeä tai hupia. Sikäli kun 'hupi' ylipäätänsä kuuluu ruunikon käsityskyvyn piiriin.
Hidasaskelinen taluttaja saa Gracen ilmeen happanemaan; tässä piti liikkua, ei haaveilla! Tamma ei kuitenkaan ala edes kuopimaan, vaikka taluttajansa seisahtuisi keskelle pihaa pläräämään uusimpia Instagram-päivityksiä.

Avrelianin puolesta Grace saisi protestoida ratsastajansa virheitä - kunnolla. Isosti. Ei pelkästään kiukkuisilla hännän huiskaisuilla, tympeällä ilmeellä, nykivämmillä askelilla. Jokunen kunnon köyrypukki, jalan polkeminen tai mikä tahansa nopea, terävä, täysin selkeä haistattelu ratsastajalle tämän virheistä olisi venäläisen mielestä enemmän kuin tervetullut.
Vaan ei puhettakaan sellaisesta Gracen kanssa. Hollantilaistamma ei varmasti pukittele, yritä nousta pystyyn tai muutenkaan ilmaise tyytymättömyyttään saamiinsa apuihin tai ratsastajan heilahtavaan tasapainoon tai mihinkään muuhunkaan noin vulgaareilla tavoilla. Vakavamielinen, tiukkanutturainen ja poliittisen korrekti puoliverinen kyllä odottaa ratsastajaltaan vakaata, pehmeää kättä, hyvää tasapainoa ja istuntaa, paikoillaan pysyvää kättä sekä rikkoutumatonta keskittymiskykyä jokaisella askeleella yhdistettyinä hiuksenhienoihin, täsmällisiin apuihin. Tamma on erinomainen peili saamalleen hyvälle pohjatyölle ja -koulutukselle, jonka sai Alankomaissa, sekä sille armeijakuriselle pilkuntarkkuudelle, johon Avrelian silloisine valmentajineen Gracen totutti ensin Venäjän vuosina, sitten Suomessa. Jälkimmäisessä tosin pelkästään Avrelianin toimesta.

Luonnostaan ryhdikäs, itsensä kantava ja eteenpäinpyrkivä Grace on erinomainen kouluratsu, muutenkin kuin kapasiteetiltaan. Tamma nauttii valtavasti työnteosta, ei pelkää maitohappojen tuomaa ikävää oloa tai arastele mukavuusalueeltaan poistumista. Paitsi ehkä esteillä, mutta mitä kouluhevonen nyt esteillä tekeekään, joten samapa tuo. Pitkät, elastiset, tahdikkaat, näyttävät liikkeet, erityisen hieno ravi ja komea laukka käynnin jäämättä yhtään huonommaksi. Gracen valtavan hienot liikkeet sekä hyvä hermorakenne olivatkin suurimmat syyt, miksi Avrelian teki kaupat silloin kuusivuotiaasta GP-lupauksesta. Vaikka hevonen kaikessa ylitsevuotavassa rauhallisuudessaan toikin miehen mieleen lehmän.
Vaikka tamma ei järin suurieleisesti ratsastajansa virheitä protestoi, ei Grace sen puoleen anna niitä anteeksi. Hyvin herkkänä hevosena tamma reagoi istunnan pieniinkin muutoksiin, käden jännittymiseen, pieniinkin virheliikkeisiin. Ruunikko tekee liikkeet täsmälleen niin hyvin, ylilyöden, heikosti tai vähän sinne päin kuin siltä sattuu pyytämään; tämä hevonen ei ratsastajaansa pelasta. Ja se on ominaisuus, josta Avrelian on äärettömän tyytyväinen, sillä se pakottaa ratsastamaan kunnolla, oikein, eikä vain matkustamaan ja hymistelemään olemattomia taitojaan hevosen tehdessä pienestä vinkistä kaiken ratsastajansa puolesta. Kokematonkin ratsastaja pärjää Gracen kanssa, tamma kiertää nätisti kehää kaikissa askellajeissa vaikka selkään laitettaisiin perunasäkki. Kunnon liikettä, kokoamista, yritystä yhtään mihinkään saa kuitenkin ratsastaa tosissaan.

Matkustamiseen tottuneena, muutoinkin asioihin rauhallisen järkevästi suhtautuva Grace edustaa niitä hevosia, joiden lastaamisessa ei ole koskaan mitään ongelmia. Ei, vaikka lastauspaikka olisikin kiireinen ja hälinöinen, tai kopissa/rekassa pomppisi tasajalkaa levottomampi matkaseuralainen. Pitkiinkin kuljetuksiin, niin rekalla, laivalla kuin lentokoneella kulkeneena konkarina Grace pysyy niin rauhallisena kuin hevonen ikinä voi. Totta kai hevosen elimistö reagoi, kuljetus on aina stressitilanne, mutta ihmeen tyynesti hollantilaistamma suhtautuu niin matkoihin kuin määränpäähän, oli se millainen tahansa.
Vieraissa paikoissa kuningatartamma käyttäytyy samalla arvokkuudella kuin kotonakin. Yleisön edessä Grace on hieman enemmän elossa, se silminnähden nauttii esiintymisestä, siihen suuntautuvista katseista sekä kisapaikkojen ilmapiiristä. Samaa esiintymisrakkautta näkee myös näyttelykehissä. Hyvät hermot, ymmärrys kilpailutilanteiden päälle, selvää esiintymisrakkautta. Gracen kanssa kilpaileminen on ilo, joka hymyilyttää tamman tympeää omistajaakin.

Sukutaulu

i. Saint of Me
kwpn, 177cm, m
ii. Holy Ground
kwpn, 177cm, m
iii. Braam II
kwpn, 179cm, m
iie. Sacred Heart
kwpn, 168cm, tprn
ie. Royal Scandal
kwpn, 168cm, rn
iei. Adventure in Sahara
kwpn, 166cm, rt
iee. Kroonjuweel
kwpn, 169cm, rn
e. Eden Zijde
kwpn, 169cm, prn
ei. Rijnsburg
kwpn, 172cm, prt
eii. Agamemnon
kwpn, 173cm, prt
eie. Rowenia
kwpn, 162cm, prn
ee. Satijn
kwpn, 175cm, prn
eei. Karmozijn
kwpn, 177cm, tprn
eee. Samira
kwpn, 168cm, rn

Kilpailumenestys

KRJ kouluratsastuskilpailut ; 0 sijoitusta joista 0 voittoa
14.11.2019 kutsu Int II sijoitus
14.11.2019 kutsu GP sijoitus
20.11.2019 kutsu Int II sijoitus
20.11.2019 kutsu GP sijoitus
30.11.2019 kutsu Int II sijoitus
30.11.2019 kutsu GP sijoitus
Villit kouluratsastuskilpailut ; 2 sijoitusta joista 1 voittoa
30.09.2019 kutsu GP 1/2 76,875%
03.11.2019 kutsu PSG* 2/5 70,000% 16.11.2019 kutsu GP sijoitus

Tuotosluokkien tuotokset & kommentit

* 03.11.2019 Ruunaankoski Prix St Georges, Ruunaan Silinteri -osakilpailu 2/5 70,000%

Tuotos:
Missä suomalaisten kaikki kunnianhimo oikein oli? Vai ratsastustaitoako tässä piti peräänkuuluttaa? "Perinteikäs sarjakilpailu", joka käytiin tasoilla vaativa B ja Prix St Georges. Hyvä on, vaativa B on amatööriratsukoiden sarja. Sitä naurettavampaa on vain pari luokkaa vaativampi 'ammattilaisten' sarja. Miten sinä kilpailet maassa, josta ei tunnu löytyvän itseään kunnioittavia kisajärjestäjiä ja kilpakumppaneita, Grand Prix -luokkia tai edes tarpeeksi tinkimätöntä, ankaraa valmentajaa kertomaan, missä kaikessa olet täydellisen toivoton ja miten vasta viimeisen kolmen minuutin aikana oikeasti ratsastit kolme askelta? Ради всего святого..

Ja tässä minä istun, vahvistamassa osallistumistani mokomaan herttaiseen piirileikkiin. Grace ei sentään ymmärtäisi tätä tekemääni tasomyönnytystä. Olinko niellyt ylpeyteni ja kadottanut kilpailuviettini vai oliko tämän maan masentava ratsastuskulttuurin irvikuva kuohinnut minutkin? Kuohittu tai ei, starttaisin Gracella marraskuun ensimmäisenä sunnuntaina Prix St Georgesia useamman vuoden tauon jälkeen. Ohjelmassa ei ollut mitään ihmeellistä, se menisi melkein omalla painollaan, rutiininomaisesti. Enemmän minua arveluttaa oma ratsastukseni, tietokonetyön herkästi jäykistämät hartiat ja ranka, kunnollisen valmentajan puute. Itsekritiikillä pääsee vain tiettyyn pisteeseen. Grace lähinnä harmittaa, tällä kisatahdilla - kisaamattomuudella! - menee hyvä, lahjakas, kilpailutilanteista selkeästi nauttiva hevonen hukkaan.

Nämä Ruunaankosken piirileikit on parempi ajatella enemmän Gracen kuin itseni, egoni, kannalta.

Tuomaripisteet ja kommentti (kolme tuomaria + arvontakone):
3 - 2 - 1 - 4; 2,5 pistettä, 2/5 70,000%
"Ratsastajan suivaantuneisuus suomalaisesta kisakulttuurista on hykerryttävää luettavaa. Hyvin kirjoitettua tekstiä, jonka sadattelu tulee läpi melkein lukijan syliin asti. Hauska ja erottuva tunnelmavalinta."