And what a show we have for you tonight!

kuvat © Gestüt Hämelschenburg / Kolmas kuva © van Uytert. virtuaalihevonen, a sim-game horse

Passion and the Russian "Ryssä"	VH13-011-0333
kasv. narri (VRL-06046),	om. narri (VRL-06046)
hannoverori, 164cm	musta, ipku, mej vsk vko, mtj kvk vko
28.09.2013, 6v*	asuu missä
estepainotteinen	he A / 160cm / 120cm

*ikääntyy satunnaisesti, 3v 19.09.2013

Kuskasin upean orini esittelemään upeuttaan kantakirjatuomarien eteen. 2014 Lokakuun 20. päivä järjestetyssä tilaisuudessa ori sai 79 pistettä, mikä tarkoitti palkintoa KTK-II - kuten odotettua! Pisteen päähän ykkösestä toki hieman harmitti, mutta olen erittäin ylpeä pikku-Ryssästä ja syötin sille liikaa porkkanoita.

kuvat © Gestüt Hämelschenburg.

I drink glorious Russian vodka when I can.

Ryssä on kerrankin harkittu varsa. Tosin osittain sekin toki hetkellisenä ideana tehty, mutta kuitenkin. Ernusta oli joka tapauksessa tarkoitus tehdä varsa ja Siberian Code on todennäköisesti hienoin hannoverori, jonka tiedän. Niinpä varsakuumeen keskellä sain loistoidean kysyä astutusta saman tien. Joten kerrankin harkittu varsa, aikataulu vain vähän, tuota, nopeutui, Ernun kun oli tarkoitus ensin kerätä kisatuloksia ja alkaa vasta sen jälkeen mammalomailemaan.

Mielenkiintoisesti Ryssä päätti syntyä Venäjällä. Lissu lähti kilpailemaan Evellään Venäjänmaalle ja tamma tarvitsi seurahevosen koppiin, jotta matkustaminen sujuisi suhteellisen kitkattomasti. Ernun lasketun ajan piti olla turvallisesti vielä kuukauden päässä, joten ehtisimme hyvissä ajoin kotiin varsomaan. Tai siis Ernu ehtisi varsomaan. Koska tamma on kuitenkin tamma, se päätti yllättää meidät ja varsoa Venäjällä vieraskarsinassa täysin valmistelemattomana - perkele! Komea orivarsa oli kuitenkin oikein hyvävointinen ja terve, joten ei siinä kai mitään muuta kuin järjestämään yhden lisähevosen kuljetus Suomeen ja juomaan vodkapaukut juhlan kunniaksi. Oppipahan Ryssä saman tien menemään koppiin ja matkustamaan!

Ryssä on aivan mahtava hevonen, johon olen totaalisen rakastunut. Orin opettaminen ja kasvattaminen ei ole aina aivan yksioikoista, sen ego paisuu päivä päivältä, mutta tiettyä venäläisyyttä lie tarttunut mukaan isältä ja syntymämaasta. Onpahan hevosella luonnetta ja minun puolestani Ryssä voi toopeilla vaikka miten päin, mahtava hevonen se on yhtä kaikki!

He ruled the Russian land and never mind the Czar.

Ryssä on helposti hermostuva, itserakas ja egoistinen hevonen. TEKSTIÄTEKSTIÄ. Ryssälle ei mene päähän, ettei se ole erinomaisin kaikista. Se on parantumaton tammoille flirttailija eikä luovuta, vaikka tamma monottaisi sitä turvalle. Ori käy kävelemässä vesiastialle ja takaisin, jatkaen tamman riiaamista. Vaikka Ryssä ei voikaan uskoa, että kaikki tammat eivät olisi koko ajan sen perään se inhoaa yli kaiken muita oreja. Hannover ei voi sietää miessukupuolen edustajia lähellään, ruunia se saattaa pallittomina elollisina sietää, mutta vain silloin, jos ne eivät koeta seurustella Ryssän tammojen kanssa.

In the rhetorical speeches of the Soviets.

Voitas mennä suoraan ulos ja jättää hoitaminen välistä + hyvin orimainen.

Inhoaa eläinlääkärikäyntejä yli kaiken ja taluttaessa ketju suuhun ettei mee joka tamman perään.

There's no such thing as a winnable war.

No jos vanhemmat ei osaa kumpikaan käyntiä ja hermostuu helposti ni mitä voi odottaa varsalta?

I don't subscribe to this point of view.

Ryssä on kilpaillessa alkuun oikea painajainen. Ori harvemmin keskittyy ihmisiinsä vaan hälinään ympärillään, tammoihin ja kaikkeen muuhun kuin pitäisi. Sitä saa komentaa jatkuvasti käyttäytymään, hoitaessa ja käsihevosalueella sen kanssa kyllä pärjää ja jos onnistuu rauhoittelemaan hevosen, se on sama hyvätapainen hevonen kuin kotonakin. Se kuitenkin vaatii sekä jämäkkyyttä, komentamista kuin välillä suoranaista suuttumista, jotta Ryssä muistaa paikkansa arvojärjestyksessä. Kaikki tämä kuitenkin jää verkassa taas muistista, sillä ori kulkee kahdella jalalla ja kiljuu koska "katsokaa minua, olen täällä!" eikä ole muutenkaan suoranaisesti kuulolla. Ryssän kanssa täytyy tehdä tosissaan töitä, jotta sen saisi edes auttavasti avuille. Verkassa on ehdottoman tärkeää kiinnittää orin huomio itseensä eikä se aina ole helppoa. Ratsastettavuudeltaan hevonen on suunnilleen samaa, kuin kotona, mutta valitettavasti hannoverin huomio kiinnittyy usein liiaksi tammoihin tai yleisöön ja se unohtaa ratsastajan selässään. Suorituksessa Ryssä ryhdistäytyy, jos ryhdistäytyy. Huonon verkan jälkeen on mahdotonta saada hyvää suoritusta, sillä silloin ori keskittyy vain pullisteluun, kahdella koivella loikkimiseen ja harvemmin ehtii ylittää yhtäkään estettä tanssahdellessaan etujalat taivasta kohden. Jos hannoverin saa kuulolle, se on kisapeli parhaimmillaan. Ryssä on herkkä, tulinen ja siltä löytyy vauhtia, sekä tekniikkaa. Orin selkään ei voi jäädä matkustamaan, se on vietävä esteillä loppuun asti, ratsastettava ja pysyttävä skarppina, mutta palkintona alla on hevonen, joka toteuttaa kaikki pyynnöt. On ratsastajasta kiinni, pyytääkö tämä liian vinon lähestymisen, josta seuraa kielto tai liian pitkän askeleen, josta seuraa pudotus.

Parhaimpina päivinä Ryssän kanssa selviää olemalla itse rauhallinen ja jämäkkä, ori ei edes yritä pullistaa egoaan suuremmaksi kuin hoitajillaan, se käyttäytyy verkassa kohtalaisen hyvin, kunhan muistaa itse olla tarkkana ja suorituskin menee nappiin. Riippuu paljolti siitä, onko orilla hyvä vaiko huono päivä, sen kanssa ei ole suoranaisesti harvinaista saada kaikkea osumaan kohdilleen, suhde on suunnilleen 50/50, mutta on turha toivoa, että jokaisena kisapäivänä saisi yhtä hyvän suorituksen ja päivän. Parhaimmillaan Ryssä on kuitenkin suoritushevonen isolla S:llä, se menee, tekee ja todellakin osaa hommansa - on vain ratsastajasta kiinni, osaako tämä hommansa ja antaa Ryssän hoitaa omansa.

If the Russians love their children too.

i. Siberian Code VIR MVA Ch, YLA1, KTK-II, ERJ I, HANN I hann, m, 164cm	ii. Comrat Russian evm, hann, m, 160cm	iii. Son of Odin evm, hann, rnkm, 164cm
		iie. Vodka All Around evm, hann, prn, 170cm
	ie. Northern Light evm, hann, m, 161cm	iei. Northern Star evm, hann, vrn, 163cm
		iee. Warmind evm, hann, m, 159cm
e. Haloweenie ERJ-I hann, rn, 164cm	ei. Wanderlust evm, hann, prn, 167cm	eii. Nocturnal Concerto evm, hann, rnkm, 170cm
		eie. Crimson Masquerade evm, hann, prn, 161cm
	ee. 7 Days To The Wolves evm, hann, mkm, 161cm	eei. 10th Man Down evm, hann, mkm, 161cm
		eee. Miserable-go-round evm, xx, m, 159cm

Ryssän suku on ehdottomasti hienoimpien joukossa, joita tiedän. Isä Siberian Code on ollut ihailuni kohde jo pitkään, mahtava venäläinen estehannover ihanalla nimellä ja loistavalla suvulla..! Haloweenie taas on oma hevoseni, joka on toistaiseksi hieman raakile, mutta yhtä kaikki potentiaalinen ja lahjakas tamma. Ernukin pääsee varmasti vielä pitkälle, sillä senkin suku on upeaa estehevosta kauttaaltaan. Sukunsakin puolesta Ryssältä voi odottaa paljon.

Isä Siberian Code on musta 164cm korkea hannoverori. Venäjällä syntynyt loistava esteori hyppää 160cm ja onkin kerännyt 57 sijoitusta ERJ:n alaisista estekilpailuista 140-160cm luokista. Luonteeltaan ori on helposti hermostuva, orimainen komistus, mutta yhtä kaikki loistava, herkkä ratsu. Siberian Code on myös napsinut erinäisiä meriittejä joihin kuuluvat KTK-II, VIR MVA Ch, ERJ I ja HANN I. Orilla on yhteensä viisi jälkeläistä.

Emä Haloweenie on ruunikko 164cm korkea hannovertamma. Saksalaissyntyinen estetamma on kilpaillut 150-160cm radoilla, sijoituksia tamma on kerännyt kiitettävästi ja napannut ERJ-I -palkinnonkin ehtiessään. Tamma on luonteeltaan helposti hermostuva, itsepäinen ja tammamainen. Jälkeläisilleen Haloweenie on periyttänyt paitsi hyvää hyppykapasiteettiaan myös hermostuvaa luonnettaan.

Muu suku:

Isänisä Comrat Russian ei mikään hujoppi ollut (160cm), vaikka musta ori herättikin kunnioitusta massakkuutensa vuoksi jo nuoresta lähtien. Valko-Venäjällä syntynyt Comrat Russian varttui Puolan valtionsiittolassa kolmevuotiaaksi asti, astuen muutamia tammoja jo nuorella iällä. Suorastaan äksynä ja arvaamattomana tunnettu ori ratsutettiin vasta nelivuotiaana, joten Comrat Russian ei päässyt osallistumaan kolmevuotistesteihin. Luihun luonteensa vuoksi ori oli niin hankala ratsastaa kuin kouluttaa, mutta pääsi Comrat Russian sentään kilpailemaan esteitä kuusivuotiaana. Rakenteellisesti ori ei ollut mikään ideaali estehevonen, sen ryhdikkyys teki siitä erittäin komean, mutta todellisuudessa se ei rakenteellaan hurmannut. Comrat Russian kilpaili vain 140cm luokissa, tehden parhaimmillaan muutaman kansainvälisen debyytin. Orin urasta ei tullut kovinkaan kummoista hyvästä sijoitusprosentista huolimatta, enemmänkin Comrat Russian tunnetaan suorasta isälinjasta Gates of Valhallallaan. Ori sai noin sata jälkeläistä yhteensä, ollen kohtalainen periyttäjä, sen jälkeläiset ovat kauttaaltaan hyvää estehevosta.

Isänisänisä Son of Odin, ruunikonkimo 164cm korkea ori tunnettiin arkana ja varovaisena esteratsuna. Son of Odin oli tuttu näky korkeushyppyluokissa aikanaan. Vuosien saatossa ori sai kerrytettyä itselleen kunnon ihailijakerhon, kenties hevosen eriskummallisuuden vuoksi - hyvin siro ja ennen kimoutumistaan suurimerkkinen Son of Odin ei muistuttanut lainkaan kuuluisaa isäänsä muuten kuin hyppykykynsä perusteella. Tavallisissa luokissa ori oli liian hidas, kenties arkuutensa vuoksi se ei uskaltanut pitää yllä kunnollista vauhtia, mutta korkeushyppyluokissa tarkkaavainen Son of Odin menestyi yllättävän hyvin. Varsinkin eräs voitto kovasta vastustajasta Daemonista muistettiin mainita jopa lehtien urheilusivuilla. Vasta 15-vuotiaana ori siirtyi täysipäiväisesti jalostusoriksi, kilpailu-uran tyssätessä jalkaongelmiin. Son of Odin sai hieman yli sata jälkeläistä ja oli kohtalainen periyttäjä, mutta muutoinkin vaatimaton ori ei koskaan silläkään saralla suorastaan loistanut vaan tammavalinta oli tärkeämpi.

Isänisänemä Vodka All Around, jopa 170cm korkea punaruunikko, silloisessa Neuvostoliitossa alkunsa saanut hannovertamma ei muistuttanut lainkaan itäblokin toisella puolen olevia sporttisia kilparatsuja. Hyvinkin massiivinen ja merkitön hevonen ei erityisesti hurmannut kantakirjaustilaisuudessa, tamma kun jäi vaille kolmospalkintoa. Rakenteeltaan se ei siis ollut millään lailla säväyttävä tai erityinen, mutta Neuvostoliiton tuotteena siinä oli mieleenjäävää ryhdikkyyttä. Pääasiassa hyvin käyttäytyvä Vodka All Round oli kuitenkin sen verran arvaamaton, ettei sitä voinut aivan mukavaksi hevoseksi koko aikaa sanoa. Tamma pääsi kilpailemaan muutamaan otteeseen metrin luokissa, mutta ylsi vain kerran palkintosijoille pääasiassa luonteensa vuoksi, lahjoja sillä kyllä riitti massahtavuudestaan huolimatta. Suurikokoinen hannover ei vastannut aikansa ihanteita, mutta erinomainen tilan monitoimihevonen siitä tuli. Väkivahva tamma astutettiin kokeellisesti kerran valtionsiittolan orilla, ilman odotuksia. Vodka All Roundin huomattiin periyttävän emälinjansa kautta hyviä estehevosen kykyjä, jotka sillä itse jäivät piiloon.

Isänemä Northern Light, 161cm korkea musta, uljaiden armeijaratsujen sukua edustava tamma ei voinut olla vähempää edesmenneen sukulaisensa Anarchyn näköinen ja oloinen tapaus. Neuvostoliitossa syntyneen solakan, kauniin ja itäblokin hevosten tapaan erittäin ryhdikkään hannoverin tulevaisuus oli selvästi esteratsastuksen parissa; kompaktikokoisesta, hyväliikkeisestä ja -hyppyisestä tammasta odotettiin paljon. Northern Light kilpaili muutamia vuosia ennen kantakirjaustaan, korkeaa pistemäärää havitellen ja se palkittiinkin odotusten mukaisesti. Tamma kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla erinomaisten kilpailusuoritustensa vuoksi, Northern Light kun oli kilpaillut menestyksekkäästi 140cm radoilla. Useilla sijoituksilla ja voitoilla siunattu tamma lopetti uransa 12-vuotiaana, siirtyen jalostuskäyttöön. Northern Light sai yhteensä kuusi varsaa, jotka ovat osoittaneet hyvää menestystä esteillä. Emänsä rauhallisen ja sopuisan luonteen varsat ovat satunnaisesti perineet, kuten myös hyvän hyppytyylin sekä yhteistyökykyisyyden, joten periyttäjänä Northern Light on loistanut yhtä lailla kuin se loisti myös kilparadoilla.

Isänemänisä Northern Star oli vaaleanruunikko 163cm korkea hannoverori. Kansainvälistä uraa esteratsuna tehnyt Northern Star sai alkunsa kuten moni muukin hyvää uraa tehnyt - Neuvostoliiton valtionsiittola myi orin pienyrittäjälle, joka päätti ryhtyä täysipäiväiseksi kilparatsastajaksi putiikin pitämisen sijaan. Miehellä oli hyvää silmää sukunsa kautta estehevosille, sillä vaaleanruunikko Northern Star nopeasti nousi kilpailuissa voittajaksi. Myöskään rakenteeltaan ori ei ollut millään lailla ruma, vaan ryhdikäs ja komea hevonen, jonka lihaksikkuus vielä korosti sen mahtavaa ulkonäköä. Northern Star olisi aiheuttanut ihailua pelkästään rakenteellaan, mutta se ei lopettanut menestystään siihen vaan oli erinomainen kilparatsu. Rohkea, taistelijaksi kuvattu selväjärkinen ori oli todellinen aikansa ihme - jo seitsemänvuotiaana se kilpaili 150cm radoilla. Varsinkin aikaluokissa Northern Star kunnostautui nopeiden kaarteiden sekä tarkkojen jalkojensa vuoksi. Kerran kotimaansa mestaruuden voittanut ori ei tosin kunnostautunut aivan yhtä hyvin jalostuksessa - Northern Star periytti usein isovanhempiensa selkäongelmia.

Isänemänemä Warmind oli 159cm korkea emälinjansa kirjaimellisestikin musta lammas, äksy ja suorastaan vaarallinen hevonen. Se ei todellakaan muistuttanut lainkaan kärsivällisiä vanhempiaan, vaan oli luonteeltaan kipakka, arvaamaton ja hankala eikä se juuri ihmistä kunnioittanut. Warmind päätyi jo nuorena valtionsiittolaan, mutta suuressa hevosjoukossa se ei erityisemmin pärjännyt pomottaessaan ja ajattaessaan muita hevosia pelkästään huvin vuoksi. 3-vuotiaana tamma myytiin muualle, jolloin se yllättäen oli ratsutuksessa edukseen. Warmind päätyi oikealle ihmiselle, joka osasi pistää kampoihin hankalaluontoiselle tammalle ja saikin siitä koulutettua pätevän esteratsun, joskaan muut eivät voineet sillä ratsastaa ollenkaan. Pienehkö, erittäin ketterä Warmind liikkui hyvin elastisesti sekä kevyesti, estekentällä varsinkin tamma oli upea näky. Rohkea rämäpää kilpaili pääasiassa kenttäkilpailuissa, parhaimmillaan kolmen tähden luokissa. Neuvostoliitossa syntynyt ja elänyt vietti elämänsä viimeiset vuodet siitostammana, tosin elämä jouten ei sopinut energiselle hevoselle lainkaan - Warmind ei ollut mitenkään erityisen äidillinen, joten se varsoi vain kahdesti. Periyttäjänä se oli kuitenkin pätevä esteominaisuuksien eteenpäinsiirtäjä.

Emänisä Wanderlust, punaruunikko 167cm korkea oman arvonsa tunteva itsepäinen herrasmies osasi kyllä käyttäytyä, mutta käyttäytyi vain, jos sitä kohteli arvostaen ja kunnioittaen. 160cm kansallisilla radoilla hyppäävä ori ei ollut se helpoin tapaus, sillä se halusi aina härkäpäisesti runnoa oman kantansa läpi myös ratsastajalle, mutta kun ratsastaja oli vieläkin sitkeämpi kuin hevonen, Wanderlust toimi erinomaisesti. Heittämällä kantakirjattu ori tahkosi tasaista tulosta Saksassa ja se yritettiin useammin kuin kerran ostaa sekä kotimaan rajojen ulko- että sisäpuolelle. Hannover pysyi kuitenkin omistajallaan kuolemaansa asti.
Wanderlust periytti lähinnä omanarvontuntoaan, itsepäisyyttään se ei niinkään siirtänyt eteenpäin. Erittäin suosittu lähemmäs sata jälkeläistä saanut Wanderlust periytti luonteen lisäksi hyvää rakennetta ja hyppykykyä, eikä yhdenkään varsan kapasiteetti jäänyt alle 140cm:n. Ori lopetettiin aikanaan, kun kova käyttö esteillä alkoi näkyä jalkaongelmina eikä Wanderlust enää uskaltanut nukkua muuten kuin seisten, kun ei tiennyt pääseekö enää ylös.

Emänisänisä Nocturnal Concerto, ruunikonkimo hannoverori oli suurikokoinen (170cm) ori, joka hyppäsi kansallisesti 160cm. Ainainen kärkipään hevonen Nocturnal Concerto ei ollut, sillä se oli isolaukkainen ja vaikka säädeltävyyttä löytyi, se ei aina kyennyt voittamaan pienempiä kilpakumppaneitaan. Menestystä kuitenkin kertyi Saksan rajojen sisäpuolella enemmän kuin tarpeeksi ja vaikka se ei ollutkaan se aina voittava hevonen, Nocturnal Concerton nimi oli tuttu kaikille esteistä kiinnostuneille hevosihmisille. Itsepäisyytensä emältään perinyt ori sai isältään sisukkuuden ja yhdessä ne olivatkin yllättävän sopiva sekoitus, sillä ori taisteli aina itsepäisesti itsensä lähelle kärkeä, jos ei aivan kärkeen päässyt.
Nocturnal Concerto sai lähemmäs sata jälkeläistä ennen kuin se lopetettiin jalan katkeamiseen kotitarhassa 22-vuotiaana. Ori periytti kimoväriään hyvin heikosti, mutta sen sijaan kaikki sen jälkeläiset saivat sisukkaan, joskin samalla itsepäisen luonteen. Myöskään rakenne tai ponnistusvoima eivät olleet hullumpia, kun puhutaan Nocturnal Concerton jälkeläisistä.

Emänisänemä Crimson Masquerade nimettiin, ja se jäi aikanaan kaikkien mieleen, poikkeuksellisen punasävyisyytensä sekä suuren, naamiota muistuttaneen läsinsä vuoksi. 161cm korkea punaruunikko tamma oli menestyksekäs 150cm ratojen hyppääjä. Vaikka Crimson Masqueraden esteura jäikin verratain lyhyeksi, se jätti itsestään lähtemättömän jäljen estepiireihin. Silmiinpistävä ulkonäkö ei ollut ainoa syy tamman tunnettavuuteen vaan se jäi mieleen myös tavastaan vetäistä uusintaradan pohja-aika niin tiukaksi, että harva ratsukko pystyi sitä alittamaan. Crimson Masquerade oli kuitenkin surullisenkuuluisa yhden ihmisen hevonen ja sen ratsastajan halvaannuttua autokolarissa tamma jäi pois radoilta.
Tamma teki periyttämiskykyynsä nähden aivan liian vähän varsoja. Vain kaksi kertaa varsonut tamma ei peloista huolimatta periyttänyt yhden ihmisen luonnettaan vaan lähinnä vauhdikkuuttaan. Totta kai siltä luonnettakin löytyi, sillä kumpikaan Crimson Masqueraden varsoista ei ole helppo tapaus vaan herkästi kuumuva, joskin loistavan suorituskyvyn omaava paketti.

Emänemä 7 Days To The Wolves oli mustankimo 161cm korkea ja erittäin hyvänrakenteinen hannovertamma, 150cm-160cm luokkien suorittaja ja täysverisyyspitoisuutensa vuoksi erittäin herkkä, säpäkkä ja helposti kuumeneva tamma. Uransa alkuaikoina se kisasi pääasiassa kansainvälisillä 160cm radoilla, mutta luonteensa vuoksi se siirrettiin hyppäämään 150cm. Kuumeneva ja itsepäinen luonne meinasi isommilla radoilla kiihdyttää tammaa liikaa ja aiheuttaa vaaratilanteita. Kymmenen senttiä tuntui tekevän ihmeitä, sillä 150cm radoilla 7 Days To The Wolves esitti huomattavasti parempaa ja varmempaa otetta kuin korkeammilla radoilla. Kisauransa päätteeksi tamma kantakirjattiin erinomaisena rotunsa edustajana.
Kaksitoistavuotiaana jalostukseen siirryttyään 7 Days To The Wolvesilla teetettiin kuusi varsaa, joista jokainen peri emältään luonnetta paljon, toisen hieman liikaakin. Tamma periytti luonteensa ohella voimakkaasti myös ketteryyttään ja hyvää laukan säädeltävyyttä. Kimoväriä ei löydy kuin yhdeltä hannoverin jälkeläiseltä.

Emänemänisä 10th Man Down oli mustankimo 161cm korkea hannoverori, joka hyppäsi menestyksekkäästi 160cm luokissa kansainvälisissä gp-luokissa. 10th Man Downista povattiin kymmenvuotiaana seuraavaa esteratsastuksen olympiakultaa voittavaa hevosta, mutta kuin kiusallaan ori loukkasi jalkansa puoli vuotta ennen olympialaisia ja joutui jäämään niistä pois. Tämä vahvatahtoinen, mutta hyväkäytöksiseksi opetettu ori vedätti ihmisiä minkä kerkesi, mikäli siihen vain sai tilaisuuden. 10th Man Down ei parannuttuaan enää palannut esteradoille, vaan jäi jalostuskäyttöön hypäten silloin tällöin näytösluontoisesti eri tapahtumissa, suurempaa käyttöä se ei enää kestänyt.
Ei tullut yllätyksenä kenellekään, että jalostukseen siirryttyään 10th Man Down oli lähes jokaisen hannovertamman omistajan ykkösvalinta, mikäli haettiin hyppykapasiteettia. Ori saikin lähemmäs parisataa jälkeläistä, sillä parin ensimmäisen ikäluokan kasvettua käyttöikään kävi selväksi, että 10th Man Down periytti lähinnä loistavaa hyppyään, huonoja ominaisuuksia siltä ei juuri lähtenyt eteenpäin. 10th Man Down kuoli 24-vuotiaana omassa karsinassaan.

Emänemänemä Miserable-go-round oli musta 163cm korkea englannintäysverinen. Vaikka sen juuret ulottuivatkin laukkahevosiin, jo neljä polvea tamman sukua oli päätoimisia esteratsuja, joten laukkatausta ei pahemmin tammaan vaikuttanut. 130cm ratoja kansallisella tasolla hypännyt Miserable-go-round syntyi Englannissa, mutta se myytiin jo kaksivuotiaana Saksaan hyppäämään ja vaikuttamaan hannover-, holstein- ja trakehnerjalostukseen. Miserable-go-round edusti varsin hyvin tyypillistä englannintäysveristä, se oli erittäin herkkä, helposti kuumeneva ja säpäkkä tamma, mutta myös suorittajaluonne, joka ei jättänyt mitään puolitiehen ja ihastuttikin monet sisukkuudellaan sekä ketterällä, kissamaisella liikkeellään.
Miserable-go-round sai jalostusuralle siirryttyään kahdeksan varsaa, kolme hannovervarsaa, kaksi holstein- ja trakehnervarsaa sekä yhden täysverivarsan. Tammalta ei kenties saanut puoliveriselle juurikaan ponnua, mutta sen sijaan kaikilta sen varsoila löytyy emänsä ketteryys, hyppykapasiteettia sen sijaan haettiin oreilta. Kaikki kahdeksan varsaa suorastaan revittiin käsistä.

Come and keep your comrade warm.

Ryssä ei ole toistaiseksi tarjolla jalostukseen.

Ryssä periyttää mustaa ja ruunikkoa väriä, hyvää hyppykapasiteettia ja estehevosen laukkaa. Ori periyttää myös hankalaa, orimaista, helposti hermostuvaa luonnettaan. Ryssän varsoista on odotettavissa, tammasta riippuen, 150-160cm ratojen hyppääjiä, joiden laukka on sopiva estehevoselle, mutta luonteeltaan ne ovat herkkiä ja niitä pitää opettaa jämäkällä otteella.

"This man's just got to go," declared his enemies.

Ryssällä kilpaillaan oikeastaan vain esteratsastuksen parissa, muita lajeja sen kanssa ei mennä kokeilemaan. Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, mikäli joskus tarinakisoihin eksytään niiden tarinat löytyvät päiväkirjasta (sivun alalaidassa), voitot ovat lihavoituna ja sijoitukset kursivoituna.

Kilpailut:

Who the hell are you to tell me.

Ryssän kanssa valmentaudutaan vain esteratsastuksen parissa.

Valmennukset:

Enter enter this sideshow.

Ryssän päiväinen kirja.

Päiväkirja:

29.10.2013 Luottopöljien kanssa maastoon
Ryssän ratsukoulutus on jo kovastikin aloitettu ja ori on oppinut loistavasti. Lissusta on ollut korvaamaton apu Ryssän kanssa, se ei ole ollut nuori hevonen helpoimmasta päästä. Rentoutuminen ja käveleminen ovat vaikeita asioita, alkuun meinasimme viettää ratsastuskerrat joko kahdella jalalla tai ravaillen. Lissun kanssa olemme kuitenkin kärsivällisesti opettaneet oria, että myös kävellä voi ja nyt siitä alkaa kuoriutua jo ratsu! Ja koska ~~pidän omaa niskaani suuremmassa arvossa~~ Lissulla on enemmän kokemusta näiden hullujen hannoverien kanssa puuhaamisesta, olen laittanut neidin jo hyppäämäänkin Ryssän kanssa ja ollut kentän laidalla sydän syrjällään. Ori hyppää todella hyvin (peräti 80cm!), mutta sen luonteessa esteillä on vielä hiomista.

Lähdin tänään Ryssällä maastoon ensimmäistä kertaa ikinä, Lissu ja Pöljä tulivat mukaan. Pöljä on sellainen luottomuhku, jonka perseeseen on hyvä pyyhkiä nenäänsä kun pelottaa liikaa. Tottuupahan rakas orini myös maastoilun huimaan maailmaan. Retki ei yllättäen ollut kovin vauhdikas tai erityisen pitkä, suunnilleen kolme varttia ja sisälsi pääasiassa käyntiä, Ryssä sai totutella myös maastossa olemiseen ja elämiseen aivan rauhassa. Jouduimme muutaman kerran ottamaan stopin Pöljän persmukseen, kun orini säikähti jotain aivan omituista, mutta pääasiassa se käyttäytyi paremmin kuin odotin!
Koska tosiaan tarkoituksena oli lähinnä esitellä Ryssälle sitä, että maastossakin voi ratsastaa, ei ravia tai laukkaa ollut juuri nimeksikään. Alkuun ja loppuun teimme rauhalliset ravipätkät ja ravia otettiin vain sen verran, että sain ratsastettua orin rennoksi ja sopivan pyöreäksi. Siitä sitten saman tien käyntiin ja paljon kehuja herralle. Laukan nostimme kerran ja se tehtiin leveällä, suoralla hiekkatiellä rinteessä - lihasta siihen persmukseen! Yllättäen mitään muotoja ei lähdetty haeskelemaan maastolaukassa, laukkasimme jälleen sen verran, että Ryssä alkoi rauhoittua laukkaan eikä vain kaahottanut menemään. Muutoin lenkki sujui kävellen, maisemia ihmetellen ja keskustellen.

Todella hyvä retki! Ryssä toimi kerrankin kuin ajatus, Pöljän seura on loistavaa tällaiselle nuorelle, hermostuneelle hevoselle. Olen todella ylpeä orista, joka yleensä on niin hermostunut ja kävelee pääasiassa kahdella jalalla. Ryssä sai kotipuolessa kehuja, herkkuja ja loimen niskaansa ennen kuin joutui ulos.

30.11.2013 Estekilpailut Censoredissa, kirjoittanut Lissu T.
Olen ottanut osaa Ryssän ratsukoulutukseen, etenkin estepuoleen, enkä voi valittaa - upea ori! Tamma on jo katsottu valmiiksi... Aiheessa pysyäkseni, minun ja Ryssän estekokeilut ovat edistyneet niin muikeasti, että minä vain ilmoitin lähteväni vänäläiskomistuksen kanssa kisoihin. narrin tehtäväksi jäi olla hysteerinen herrantertustaan huolehtiva omistaja. Okei, neiti ei ole hysteerinen, ja minä hyppään Ryssällä pääasiassa siksi, että narri arvostaa omaa niskaansa niin paljon. Sitä paitsi minulla on enempi kokemusta vatipäisten estepuoliveristen ratsuttamisesta.

Kisoja edeltävä iltana kaikki oli pakattu valmiiksi, ja kerrankin lähtö sujui aamulla suunnitelmien mukaan! Ryssä käyttäytyi suorastaan epäilyttävän hyvin, tai sitten nuoriherra oli pöllämystynyt aikaisesta lähdöstä ja siitä, että me narrin kanssa saamme jotakin aikaiseksi. Aikataulu piti muutenkin, olimme Censoredin pihassa silloin kun pitikin ja muistin jopa vahvistaa molemmat lähtöni. Olin tosin painottanut, että jos jännitys olisi Ryssälle liikaa jättäisimme toisen luokan välistä, nyt haettiin nimen omaan hyviä kokemuksia ja vasta tutustuttiin kisoihin.
Verryttelyissä Ryssä oli vähän rauhaton, ori tanssahteli, korskui ja oli olevinaan niin suurta ja mahtavaa naistenmiestä. Vaikka hannoverilla olikin vetoa vastakkaista sukupuolta kohti sain sen mielenkiinnon suunnattua esteille, ja verkka meni ihan hyvin. Vähän hätäisesti kyllä ja hyppyjä liioitellen, mutta olosuhteisiin ja Ryssän vireystilaan nähden hyvin.

80cm radalla tuli pari koluutusta ja niistä johtuvaa tiputusta, kun Ryssäparka sekosi askelissaan eikä laukka sopinutkaan esteiden välille orin kuvittelemalla tavalla. Vaikka ori oli hivenen hätäinen eikä tuloksemme ollut kaksinen - 24/30 - olin ihan tyytyväinen ja ilmoitin narrille, että ratsastamme toisenkin radan.
Hyvä niin, sillä Ryssä petrasi valtavasti 90cm radalle ja sijoituksemme nousi huomattavasti; 12/30! Teimme puhtaan radan, mistä olen ylpeä, mutta koska pidättelin oria ja keskityin siisteihin ratoihin ja pitkiin teihin vauhtimme ei riittänyt lähellekään kärkisijoja. Puhdas ja ennen kaikkea siisti rata ilman hosumisia oli kuitenkin paljon tärkeämpää, ja olimme narrin kanssa yhtä mieltä siitä, että Ryssä oli hieno ja melassivetensä ansainnut.

30.11.2013 Estekilpailut Censoredissa - kisahoitajana mukana
Lissu on auttanut hurjasti Ryssän ratsuttamisessa. Vaikka selviäisin orin kanssa itsekin, olen tyytyväinen, että se tottuu pariin eri ratsastustyyliin alusta alkaen, eipähän saa isompana heparia kun joku muu kiipeää selkään. Lissu on edistynyt Ryssän kanssa hyvin esteillä ja on pitänyt niskansakin ehjänä, mistä olen erityisen onnellinen. Vakuutukseni ei välttämättä korvaisi, jos neiti ottaisi ja heittäytyisi niska edellä kentän hiekkaan, kun Ryssä tekee vähän mahtipontisemman hypyn jollekin esteelle. Nyt olimme ilmoittaneet Ryssän pieniin estekisoihin 80cm ja 90cm luokkiin, jotta se saisi kisakokemusta ja pääsisi totuttelemaan kilpailutunnelmaan ja -tilanteeseen.

Yllättävää kyllä, lähtö ja kisapaikalle saapuminen sujuivat kuin olisi ruusuilla tanssinut. Aamulla ei ollut muuta tehtävää kuin taluttaa todella hyvin käyttäytyvä ori traikkuun ja kääntää nokka kohti Censoredia. Kisapaikalle saavuttiin aikataulun mukaan, Lissu muisti vahvistaa lähtönsä ja Ryssän purkaminen autosta ja kaikki muukin sujui täysin piirustusten mukaan. Tarkoitus oli tosiaan hypätä kaksi luokkaa, jos kaikki menisi hyvin, mutta 90cm jäisi välistä jos ori alkaisi liikaa hermostua ja jännittää.
Lissun ja Ryssän verkkakin oli hyvää katseltavaa, herrani oli totta kai naisväen perään, tanssahteli ja kävi välillä kahdellakin jalalla (ei tosin korkealla, olen nähnyt myös sen esityksen kun ratsastaja roikkuu orin kaulalla kuin perunasäkki), se kuitenkin toimi. Hypyt olivat ehkä vähän liioiteltuja ja hätäisiä, mutta hei, nuoren hevosen ensimmäiset kilpailut ja takana hermostusta keräävä sukutaulu sekä luonne, joten ei mitenkänä paha.

Sain taas jännittää hermoni pilalle tuijottaessani Ryssän ja Lissun suoritusta kahdeksankympin radalla. Vaikka ori oli hieman hätäinen ja siitä johtuen tulikin pari pudotusta, Lissu ilmoitti ratsastavansa toisenkin luokan. Jos hiukseni yltäisivät suuhuni, olisin syönyt niitä samalla, kun taluttelin Ryssää Lissun mutustellessa eväsleipiä ja odotellessamme luokan tuloksia ja seuraavan luokan alkua. Vaikka tulos 24/30 ei mikään huippusuoritus ollutkaan, olin kuitenkin tyytyväinen jo siihen, että Ryssä pääsi hyväksytysti maaliin.
90cm sujuikin sitten paljon, paljon paremmin, onneksi Lissu ratsasti senkin! Olin painottanut Lissulle - vaikka ystäväni toki tiesi sen jo - ettei ratsastaisi aikaa, vaan puhdasta ja siistiä rataa, jotta Ryssällekin jäisi hyvä mieli. Vaikka jännitin taas melkein vetelät housuihini, oli pakko olla tyytyväinen kaiken aikaa. Lissu ratsasti todella siististi ja Ryssäkin eteni rauhallisemmin kuin edellisessä luokassa. Tuloksena puhdas rata ja sijoitus 12/30! Ei kärkisija, mutta meille se oli oikeastaan voitto - nuori ori teki erittäin hyvän, rennonoloisen ja siistin radan.

03.12.2013 Hyppäämään, hyppäämään joka aamu sännätään...
En ole itse vielä hypännyt Ryssällä, olen keskittynyt hiomaan sen kanssa yhteistyötä, kouluratsastusta ja maastoillut jonkin verran, jotta ori tottuisi siihenkin. Mutta hyppääminen on jäänyt Lissulle. Marraskuun viimeinen päivä meni estekisoissa, seuraava päivä olikin sitten palauttelua ja vapaata orin pääkopalle, jotta se ehtisi sulatella kisoja päässään. Tänään kuitenkin Lissu houkutteli minut viimeinkin hyppäämään, koska kisatkin olivat menneet hyvin ja Ryssä oli hieno ja ja ja... Siinä kuultiin kaikki mahdolliset järkisyyt, luovaa pakottamista, hieman uhkailua ja lahjontaa, mutta loppujen lopuksi huomasin istuvani pörhäkän hannoverini selässä ja Lissun rakentelevan aivan yksinkertaista rataa - korkeutta 40-50cm, sisälsi vain yksittäisiä pystyjä ja ristikon sekä pari käännöstä.

Olin sekä epäileväinen, että innoissani. Parhaina päivinä Ryssän kanssa on saanut todella hyviä, pyöreitä hyppyjä (ehkä vähän liioitellulla ilmavaralla), rullaavaa laukkaa ja oikeasti ratsastajan kuuntelemista. Huonoimpina päiviä se on hosunut kahdella jalalla, laukannut ilman selkää ja hypännyt miten sattuu, jos on sattunut esteelle. Tänään ori kuitenkin tuntui hyvältä alla, runsas koulutreeni on selkeästi saanut aikaan ainakin sen, että kun hyppään orin selkään se alkaa melko pian - ainakin hyvinä päivinään - hakeutua kohti hyvää työskentelymuotoa ja kuuntelee apuja. Toivoin vain, etten itse jännittäisi niin paljoa, että Ryssä hermostuisi.
Lissu jäi kentälle henkiseksi tueksi hyppäämiseen. Ryssä intoutui esteet nähdessään ja toisin kuin työskennellessäni sen kanssa koulua, jouduin oikeastikin toppuuttelemaan innokasta oria, jotta se olisi muistanut pitää laukassaan tahdikkuuden ja tehdäkin jotain sen sijaan, että olisi pyyhältänyt esteelle. Loppujen lopuksi kuitenkin rohkaistuin aloittamaan rataa, jota olisin pitänyt minkä tahansa muun hevosen kanssa lähinnä vitsinä. Ryssän kanssa se kuitenkin oli huima seikkailu, mutta sujui ylitse kaikkien odotusteni! Tiedän kyllä, että Ryssä osaa, mutta se on minun herkkä kukkaseni kämmenellä.

Jännitin kuitenkin turhaan, ainakin suorituksen perusteella. Vaikka Ryssä intoilikin, se kuunteli apujani, hyppäsi pyöreästi ja pehmeästi, vaikkakin edelleen liioitellen esteen kokoa, eikä yrittänytkään lähteä lapasesta tai kerätä liikaa kierroksia pääkoppaansa. Lissu huuteli kentän keskeltä neuvoja Ryssän kanssa hyppäämiseen, mikä on mukavaa kun neiti on sillä kuitenkin enemmän hyppinyt.
Tasan varmasti minä hermoilin enemmän kuin Ryssä ikinä, mutta siitä huolimatta ori ei missään vaiheessa itse hermostunut vaan suoritti kaikella sillä varmuudella, jota sille on kertynyt. Eihän se itsekään ole hypännyt ennätyksellisen paljoa, mikä näkyi ajoittaisena haparointina lähestymisen suhteen, mutta Ryssä ei tehnyt kerta kaikkiaan yhtään virhettä. Ori pääsi pitkien ohjien loppuverkan jälkeen talliin kuivattelemaan ja syömään porkkanaherkkua kiitokseksi. Sekä minun ja Lissun paijattavaksi.