| Viehättävän Roihulintu "Roippa" | VH15-018-2134 |
kasv. Ram., Viehättävä,  |
om. narri (VRL-06046) |
| suomenhevostamma, 154cm | vaaleanpunarautias(hopea), llsi ahv, vtj vk |
| 13.10.2015, 8v* | asuu Pirunportissa |
| yleisratsu | va B / 100cm / 90cm / tutustumisluokka |
*ikääntyy satunnaisesti, 4v 10.11.2015
20.01.2016 Roippa palkittiin ratsusuunnalle palkinnolla KTK-III pistein 68.
En tiedä, mikä Roihulinnussa kiinnitti huomioni. Katselimme ystäväni Lissun kanssa Viehättävän kasvattimyyntiä, josko sieltä olisi löytynyt uutta verta Susirajaan, mutta ei mikään oikein napannut. Totesimme, että olipa tällä kertaa mukavan halpa reissu, ei tulisi lovea Susirajan tilille eikä Perttikään pääsisi vikisemään, miksi ostimme taas uuden hevosen emmekä edes ravuria. Niinpä päätimme olla tarjoamatta tällä kertaa, kunnes menin uteliaisuuttani katsomaan vielä kertaalleen listaa, josko sittenkin olisi jotain.
Ei olisi ehkä pitänyt, sillä Roihulintu erottui kuitenkin jollain tavalla edukseen. Vasta edellisenä päivänä syntynyt rautias pieni tammavarsa ojentelemassa jalkojaan myynti-ilmoituksen kuvassa... Kitisin hetken aikaa Lissulle siitä, miten minun on pakko tehdä tarjous Roihulinnusta, ettei jää kaduttamaan, vaikka en tammaa saisikaan. Niinpä rustailin tarjousta menemään ja sormenkynsiäni ja hieman sormianikin pureskellen jäin jännäämään, sillä en ollut ainoa, joka oli kiinnostunut Roihulinnusta.
Onneksi Ram kuitenkin vastasi, että Roihulintu voisi lähteä minulle. Intoilin aiheesta kaikille, jotka kuuntelivat ja niille, jotka eivät kuunnelleet - heti seuraavana päivänä lähdin katsomaan uutta pikkuistani ja rapsuttamaan sen ihanan pehmeää varsakarvaa. Kirjoitimme samalla Ramin kanssa paperit pikkuvarsasta ja sovimme alustavan päivän, jolloin voisin hakea ostokseni vieroituksen jälkeen pois.
Vaikka Ram olikin varoitellut jonkin verran Roihulinnun nirsoilleen ruokiensa kanssa ja oppineen emältään varsin hienohelmaisia taipumuksia, en ottanut sitä alkuun kovinkaan vakavasti. Hienohelmojen kanssa selviytyisin kyllä ja no... suomenhevonen syö mitä vain? Valitettavasti Roihulintu, alkuun Roippa, sitten Ronkeli ja pahimpina päivinä Nirsoperse ei ihan oikeasti meinannut syödä mitään, eikä juoda ainakaan tavallista vettä. Että tällä lailla meillä.
Roippa, Ronkeli, Nirsoperse. Tamma on niitä hevosia, joiden kanssa itketään ruoka-aikoina itkemisen perään. Jos heinä on vähänkään huonompaa, Roippa polkee sen kuivikkeiden joukkoon, tavallista vettä se ei juo ollenkaan, vaan sen pitää olla joko melassivettä tai laimeaa omenamehua. Väkirehuista kelpaa vain se kallein laatu, ja sekin pitää sekoittaa melassiin tai omenasoseeseen. Tulkaapa kertomaan minulle siitä suomenhevosen ruokahalusta ja/tai liioista sokereista... Nirsous on ehdottomasti ensimmäinen asia, joka Roipasta tulee mieleen, seuraavan ollessa hienopieru ja kolmannen yltiörasittava. No, vaikka tamma ei olekaan se unelmien pikkulintu, joka laulelee kauniisti ikkunan takana sen kanssa on ihana vain viettää aikaa, eli jotain positiivistakin löytyy. Voisikin sanoa, että Nirsoperseellä on aivan ihana luonne niin kauan, kun sitä kohtelee pehmeästi, ei ratsasta sillä, eikä yritä löytää sille sopivaa ruokintaa.
Niin kauan, kuin Roippaa kohtelee silkkihansikkain se on ihan tosissaan ihana kaveri hoitaa tai viettää vain aikaa. Emältään se oppi, että jos joku kaivaa esiin kovan harjan, pitää purra. Ja tammahan puree - en todellakaan tiedä, onko Ronkeli oikeasti niin herkkä harjoille, vai onko se vain opittu tapa, mutta jos sitä koettaa harjata millään jämäkkää harjaa kovemmalla, se puree. Edes kumisuka ei kelpaa, piikkisuasta puhumattakaan, ja kura-aikaan se tarkoittaa juuriharjan etsimistä tai tamman pesemistä. Päähän ei sovi koskea edes vahingossa niillä harjoilla, joilla runkoa harjataan, vaan ottaa pehmeä pääharja, tai tulee hammaskalustosta. Kunhan vain muistaa nämä seikat, on Roippa seurallinen, mukava hoidettava joka nauttii seurasta ja erityisesti naaman silittelystä. Tamman kanssa tuhlautuukin helposti tunti tai kaksi pelkästään nassun lempeään silittelyyn karsinanpohjalla sen nauttiessa siitä niin täysin rinnoin, huokaistessa syvään ja tunkiessa päänsä syliin. Kun pitää otteensa pehmeinä, sujuvat harjaus, kavioiden putsaus ja varustus erittäin toimivasti. Eläinlääkäri ja kengittäjä pärjäävät myös Roipan kanssa mitä mainioimmin, kun vain kohtelevat sitä silkkihansikkain.
Taluttaessa ei kiskota narusta mihinkään suuntaan, tai Roippa puree. Sillä on pehmustettu riimu ihan syystä, eikä narusta lähdetä nykimään, ei reipastuksena, eikä hidastuksena. Tamma toimii narun heilutuksella, kunhan sen pitää hillittynä, hidastaa, pysähtyy ja kävelee ripeämmin. Lastaaminen on sen kanssa helppoa: sen kanssa on nähty huomattavan paljon vaivaa opettamisen suhteen, mutta nykyään Roippa lastautuu naru kaulalla traileria osoittamalla. Matkustajana tamma on rento ja rauhallinen, autosta pois otto sujuu kuten lastauskin - hevonen irti, naru kaulalle, takaluukku auki, ja Roippa tulee itsenäisesti ulos asti.
Roippa on erittäin suuherkkä hevonen, se menee todella helposti edestä tyhjäksi ja ylipyöreäksi heti, jos ratsastaja ottaa vähääkään liikaa kiinni edestä. Itse asiassa se tekee näin joka kerta, kun ratsastaja kerää ohjat käsiinsä ja kokeilee sillä tavoin, onko sen pakko tehdä rehellisesti töitä vai saako se laistaa niistä. Voisi luulla, että tällaisella hevosella on sitten vastavuoroisesti oma moottori aina tulilla, vaan eipä ole ei. Roippa on tahmea ja raskassoutuinen, ja kun tämä yhdistetään ylipyöreyteen saadaan sellainen ilokimara ettei hyvä tosikaan! Tamma ei suorastaan vastustele apuja, se vain eteenajavasta avusta todella hitaasti ja raskaan oloisesti (paluu ratsastuskouluun!) ja pidätteelle se on suhteellisen kuuro, sillä tuntumaa ei käytännössä ole. Roippa pitääkin houkutella alkuun ylös ratsastamalla paljon siirtymisiä, mielellään istunnalla, ja huomauttamalla äärimmäisen kevyellä nostavalla ohjalla piitä pään paikasta. Vasta, kun tamman pää on ylhäällä, sitä voi alkaa ratsastaa kohti peräänantoa ja muotoa, ei milloinkaan toisin päin.
Parhaiten Roippa toimii kevein avuin, pääasiassa istunnalla. Sen kanssa avainasemassa onkin sitkeys ja periksiantamattomuus, tamma koettaa laistaa työnteosta työntämällä turpansa ryntäisiin. Herkkäsuista hevosta ei koskaan saa kiskoa ohjasta, mutta sen pää pitää nostaa ohjalla, jotta se ymmärtää, ettei moinen vain käy laatuun. Kunhan pään saa ylös, pääsee herkistelemään moottoria kevyillä istunta-avuilla ja pohkeella vihjauksella ja kun Roippa alkaa toimia, sen kyllä todella tuntee.
Hypätessä on Roippa vähän ylivarovainen, se inhoaa puomikosketuksia, ja kieltää siis herkemmin kuin lähtee hyppyyn, jossa riskeeraa jalkojensa osumisen puomeihin. On hullunkurista katsoa tammaa, joka jo puolen metrin esteillä ottaa jalat niin tiukasti kroppaa vastan kuin ikinä kykenee, jotta ei varmasti osuisi yhteenkään puomiin. Hieman vähemmän hullunkurista on koettaa ratsastaa sitä samaa hevosta metrin radalla, kun Roippa ei ole ihan varma, voiko päästä yli ilman kolinaa ja kieltää ihan varmuuden vuoksi. Tempo on ehdottoman tärkeä asia tamman kanssa ja se on ensin saatava kunnolla nousemaan ennen kuin voi edes kuvitella pääsevänsä esteistä kunnialla yli. Laukka on helposti säädeltävissä ja Roippa tuotavissa esteille kunnolla, kunhan hevonen on avuilla, ja tarpeeksi kun kannustaa ennen estettä saa Roipan yleensä yli. Toisinaan sitä joutuu äänellä komentamaan kunnolla, jotta se hyppäisi, mutta no, ainakaan tamma ei hyppää esteen sekaan.
Omistaja stressaa kilpailemista huomattavasti enemmän kuin hevonen, sillä jokapäiväinen jännäys aiheesta "syökö se vai eikö" paisuu aivan uusiin sfääreihin. Se on sentään Nirsoperseen kunniaksi sanottava, että se nirsoilee kisoissa vain tasan yhtä paljon kuin kotona, eli jos heinä on sitä ykköslaatua ja vesi on omenamehuista tai melassista, se menee kyllä alas. Roippa ei pidä kisapaikkaa sen kummempana kuin kotiakaan, se ei paljoa laita painoarvoa muille hevosille, ihmisille, ympäriinsä juokseville koirille tai kuulutuksille, lotkauttaa vain korviaan ja jatkaa kelvollisten heinien erottelua kelvottomista.
Käsihevosalue, verryttely, suoritus... Roipan kanssa voisi yhtä hyvin videoida suorituksen kotoa ja lähettää sen kisapaikalle, tai tehdä päivittäisen treenin kisoissa. Tamma ei stressaa tai jännitä, mutta ei myöskään esiinny tai suorita sen kummemmin. Sen kanssa täytyy vain pitää huolta siitä, että on tarpeeksi aikaa verkata pää ylös ryntäistä ja takaisin alemmas sopivasti luotiviivan paikkeille, saata selkä nousemaan notkolta ja takaosa tekemään töitä, ja sen jälkeen olla itse möhlimättä.
| i. VSN Ch Roivas KTK-II, KV-II sph, hprn, 143cm |
ii. Reemus evm, sph, hprn, 145cm |
iii. Reipastus evm, sph, hprn, 144cm |
| iie. Aavilan Kiuru evm, sph, prt, 146cm | ||
| ie. Porelia evm, sh, vprt, 150cm |
iei. Aaroni evm, sh, trn, 152cm | |
| iee. Korelia evm, sh, vprt, 151cm | ||
| e. Laululintu SLA-II sh, rt, 150cm |
ei. Seitsemäs Taivas evm, sph, vrt, 147cm |
eii. Taavetti evm, sh, vprt, 150cm |
| eie. Kuusisalon Tähti evm, sph, vkk, 145cm | ||
| ee. Laulava evm, sh, rt, 153cm |
eei. Karaoke evm, sh, rn, 155cm | |
| eee. Lanaria evm, sh, rn, 149cm |
Vielä ei Roippa pääse miesseuraan.
Roippa kilpailee koulu- ja esteratsastuksessa, aika näyttää, vallataanko sen kanssa myös kenttäradat. Kisakalenteriin merkitään vain sijoitukset lukuunottamatta tarinakisoja, joiden sijoitukset merkitään kursivoituna, voitot lihavoituna. Tarinat löytyvät päiväkirjasta sivun alalaidasta.
Roippa valmentautuu pääasiassa kouluratsastuksen parissa, mutta myös esteillä käydään valvovien silmien alla.
Roipan ronkeloinnista ja yleisestä nirsopetteröinnistä.
kaikki materiaali sivuilla ellei toisin mainita © narri