20.08.2020 Rakas kimo kuningattaremme jouduttiin lopettamaan jalkavaivojen vuoksi.

Vieno Viettelys VH17-018-0621

Nimi	Vieno Viettelys "Virma"	Kasvattaja	Turmeltaja, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	157cm, rautiaankimo	Meriitit	YLA2, SLA-I, KRJ-I, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-II
Syntynyt, ikääntyminen	s. 01.03.2017, 25v satunnainen (4v 29.03.2017)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen he A / 100cm / 90cm / helppo / vaativa

31.07.2018 Virma sipsutteli ERJ-I -palkinnolle!

25.09.2018 nyrpeä hienohelmamme palkittiin KERJ-I -palkinnolla!

30.09.2018 kiikutimme tammamme valjakkojaoksen laatuarvosteluun. Kotiin tamma lähti VVJ-II -palkittuna.

20.10.2018 Virma kävi pokkaamassa suomenhevosten laatuarvostelusta SLA-I -palkinnon.

15.03.2019 valkea prinsessamme palkittiin KRJ-I -palkinnolla.

30.11.2019 käytimme Hänen Majesteettiaan vielä kerran tuomariston edessä, nyt YLA-raadin katseltavana. Kotiin kimo palasi YLA2 -palkittuna!
Ihanaan sävyyn kirjoitettu luonne!

© scirlin

Luonnekuvaus

Virma on perinyt luonteensa ja käytöksensä pitkälti emältään. Se on näppärä peli, erityisesti koulupuolelle, mutta voi luoja mikä hienohelma meillä on tallissamme! Tamma ei voi kävellä kuralätäkköön, vaikka vaihtoehtona olisi hevosensyöjähirviön saaliiksi jääminen, se ei viihdy huonolla kelillä ulkona ollenkaan ja loimi pitää olla niskassa jo mielellään ennen kuin sää muuttuu huonommaksi. Virma ei halua tarhata ympärivuorokautisesti, ei mielellään edes koko päivää. Että tällainen säänkestävä suomenhevonen meillä, mutta mikäs siinä - ainakaan meidän ei tarvitse puunata kurassa viihtyvää kimoa puhtaaksi ennen jokaista liikutuskertaa.

Virma suhtautuu hoitotoimenpiteisiin kuin kuninkaallinen jalkahoitoonsa. Se hoidetaan käytävällä ketjuissa lähinnä siksi, että tamma itse tuntuu silloin tyytyväisemmältä. Ei se mitään karsinassakaan tee, mutta siitä näkee kyllä, että käytävällä on parempi. Kimoa hoitaessa tuntuu siltä, että se katselee hyväksyvästi valtakuntaansa ja nyökkäilee hieman - näin on oikein hyvä. Kunhan puunaa Virmaa huolella ja silkkihansikkain, sen kanssa ei ole hädän päivää. Lempeät otteet, pehmeä harja ja herkät paikat kun hoitaa erityisen nätisti, Virma nauttii olostaan täysin siemauksin. Tammaa ei sovi harjata vain pikaisesti kriittisimmistä paikoista vaan se tulee puunata kunnolla, jotta kimo ei kiukuttelisi. Huvittavaa kyllä, helpoin toimenpide on aina loimitus. Loimen voi vetää Virman pään yli ja suorastaan sukeltaa siihen, hyvä, ettei kiinnitä mahavöitäkin itse. Kimo ei pahemmin välitä kenkäämisestä, mutta kunhan kengittäjä on lempeäotteinen ja ripeä, Virma sietää sen huokaillen syvään. Eläinlääkärin kanssa sillä on sama asenne, jos sitä kohdellaan kiltisti ja mielellään palkitaan hyvästä käytöksestä, se antaa tehdä kaiken.
Taluttaessa edetään Virman määräämää tahtia, mutta ihmisen määräämään suuntaan. Kompromissi, jossa kaikki voittavat. Tamman tahti on yleensä rauhallinen, mutta ei laiska, joten mikäs siinä. Ainoa paikka, johon Virma ei suostu tulemaan ihmisen perässä, on vesilätäkkö. Sitä voi työntää, vetää ja vaikka kierittää, mutta lätäköihin Virma ei tule. Rekkaan se kävelee hyvin ja matkustaa rauhassa. Parhaiten kimo matkustaisi yksin, mutta kunhan kaverit eivät pääse kiusaamaan sitä, ei ole ongelmaa myöskään hevosseuran kanssa.

Mitä näppärin kouluratojen kirkas tähtönen, jos ratsastaja vain on helläkätinen ja ehdottelee haluamiaan asioita. Suvaitsisiko Virma-neiti tänään tehdä pohkeenväistön jos painan hieman jalalla kylkeen? Voisiko Virma-neitokainen nostaa vastalaukan, jos tuen kunnolla ohjalla, mutta en vahingossakaan nypi suusta? Pakottamalla ei pääse kuin kunnon köyrypukkilaukan kyytiin, jos alkaa tapella tammaa vastaan, voi olla varma, että se on Virma, joka voittaa. Tamma ei koskaan alistu komentamiseen, koviin otteisiin, nyppimisiin tai naputuksiin. Sen pukkilaukkaa on komea katsella irtojuoksuttaen, mutta vähemmän hauskaa kokea se selästä käsin ja jatkaa katselua sammakkoperspektiivistä.
Jos ratsastettavuudesta annettaisiin kouluarvosanoja, Virma saisi puhtaan kympin. Silkkihansikkain, pehmein avuin ratsastettuna se on näpsäkkä, pehmeä ja jopa näyttävä ratsu. Se tekee mielellään töitä, eikä nyrpistele nokkaansa edes niille haasteellisimmille asioille, kunhan sille vihjaillaan asiasta pehmeästi ja muistetaan kiittää välittömästi. Tuntuu siltä, että kun palaset saa loksahtelemaan kohdalleen, mikään ei ole mahdotonta. Pitkärunkoiselle kimolle kokoaminen ja selän käyttö ovat kuitenkin asioita, joihin pitää kiinittää huomiota. Tamma ei vastustele niiden tekemistä, mutta jos siltä ei sitä pyydä, ei se toki turhaan näe vaivaa.

Virma hyppää oikein mielellään, kunhan ratsastajalla on hyvä tasapaino ja pehmeät otteet. Paitsi kovia apuja, Virma vihaa myös sitä, että ratsastaja heiluu kuin heinämies. Selässä istutaan siis hiljaa, hevosta mukaillen, eikä odoteta, että hevonen korjaa virheitä. Tekniikka ja estesilmä ovat hyviä molemmat, mutta jos tamma sekoaa askeleissaan, se on melkein maailmanloppu. Askeleissa sekoaminen, kolauttelu ja se, että Virma joutuu kieltämään, ovat hirveitä asioita. Ne aiheuttavat pukittelua, punkemista ja kiihdyttelyä, joten niitä kannattaa välttää. Totta kai tamman saa hyvällä ratsastuksella ja kehumalla paljon rauhoitettua - jos vain pysyy selässä sen tekemään...
Maastoon tamma lähtee mielellään virkistäytymään ja se tykkää maastoesteistä. Virmalla on hypätessä hieman enemmän vauhtia, mutta se on edelleen oma itsensä: tarkka ratsastuksesta ja ratsastajan tasapainosta, mutta hoitaa oman hommansa kotiin. Nämä siis edellyttäen, ettei tamma joudu maastoilemaan umpiryteikössä tai huonolla säällä - yritäpä ratsastaa kenttäkisoissa kurakelillä! Virma pistää pillit pussiin ja komentaa ratsastamaan ihan keskenään.

Ajossa Virma toimii oikein näppärästi, se on erityisesti koulupuolelle kokeneelle kuskille unelma. Herkkä, työteliäs ja erittäin toimiva. Kokoaa myös kärryjen edessä hyvin, taipuu, kuuntelee. Tarkkuuskokeessa se on nopea ja näppärä, joten tamma on aika pitkälti näihin kahteen osakokeeseen nappivalinta. Maratonkokeen onnistuminen on vähän siinä ja siinä. Hyvällä kelillä se mene todennäköisesti suhteellisen hyvin, kun taas huonolla kelillä... No, jokainen voi päätellä itse, miten paljon Virma tykkää juoksennella ravassa ihmisen istuessa mukavasti kärryillä.

Virma on oikein hyvä kisapeli, kun muistaa, että se on prinsessa. Kisapaikalla yöpyminen ei ole tamman suosikkihommaa, joten jos sitä on pakko tehdä, on syytä korvata se. Jos kimo ei saa mitään pikkukivaa vieraassa paikassa yöpymisestä (porkkanoita iltaruokaan, ylimääräistä melassivesiannosta), se on huomattavan kiukkuinen ja kääntää takamusta päin eikä varmasti tee yhteistyötä. Kun Virmaa kohtelee kisoissa yhtä pehmeästi ja nätisti kuin kotona, se on erittäin hyvä kisapeli. Tamma ei jännitä tai stressaa kisapaikkoja, ja kunhan kilpakumppanit pitävät etäisyytensä, ne eivät kimoa turhaan häiritse.

Sukutaulu

i. Pimeänpilaaja sh, rtkm, 158cm	ii. Pimeään Piiloutunut evm, sh, rtkm, 160cm	iii. Paha-Piilo evm, sh, trtkm, 157cm
		iie. Riemu-Rilla evm, sh, tprt, 162cm
	ie. Aamupalo evm, sh, prn, 155cm	iei. Valontarve evm, sh, m, 157cm
		iee. Kestovalo evm, sh, rn, 152cm
e. Valhe Valkeus ✝ SLA-I, KRJ-II, ERJ-II, KERJ-II, VVJ-III sh, rtkm, 163cm	ei. Velho Valkeus evm, sh, rtkm, 162cm	eii. Valo Valkeus evm, sh, rtkm, 160cm
		eie. Taikavalssi evm, sh, vrt, 158cm
	ee. Tähtivälke evm, sh, vrt, 158cm	eei. Askelvirhe evm, sh, trn, 157cm
		eee. Tähtiloisto evm, sh, vprt, 160cm

Jälkeläiset

s. 14.12.2017 sh-o. Tunnepalo, i. Kaaheen Kipinäherkkä, om. mori-mori (VRL-11325)
s. 04.01.2018 sh-o. Hornanhurmuri, i. Turmeltajan Hornanhymy, om. meea (VRL-09844)
s. 14.05.2018 sh-t. Metka Merenneito, i. Huvin Vuoksi, om. tvisha (VRL-01671)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta). Vamppi on edellisellä omistajallaan kisannut täydet sijoitukset.

Valmennukset

19.06.2017 Valjakkovalmennus, valmensi Hapero

Olin kasannut Susirajan talliorjien kanssa kunnon tarkkuusajoseikkailut: sekä yksittäisiä portteja että yhden sik-sakin ja yhden serpentiinin. Valjakko saapui paikalle tyylikkäästi myöhässä, mutta kyllä meilläkin rakentelussa kesti, joten mikäpäs tässä. Alkuverryttelyn valjakko sai tehdä suhteellisen itsenäisesti ja hyvinhän se näytti sujuvan. Virma vaikutti todella yhteistyöhaluiselta ja virkeältä, se kuunteli tarkasti ohjastajansa apuja. Jonkin verran se painui aluksi kuolaimen alle, mutta se saatiin helposti korjattua puuttumalla tilanteeseen heti kevyellä eteenpäin kannustuksella. Pysähdyksiin Virma ei alkuun myöskään meinannut taipua: se jäi vähän levottomana hyörimään ja pyörimään, vaikkei jalkojaan liikuttanutkaan. Tilanne kuitenkin tasaantui alkuverkan aikana, kun pahin energia saatiin purettua.

Ennen varsinaista puijottelua tehtiin vielä muutamia siirtymiä sekä askellajien välillä että sisällä, mutta Virma oli niin hyvin verrytelty, että pääsimme aika pian tekemään ihan oikeita juttuja. Aloitimme kohtalaisen helpolla pujottelulla aika rauhalliseen tahtiin, mutta rauhallisuus ei tuntunut sopivan tälle valjakolle. Ohjastaja jäi liian hitaaksi ja Virma osoitti kyllä tyytymättömyytensä ja toisaalta halunsa mennä tosissaan ja kovaa. Lisättiin hintsusti vauhtia ja johan alkoi homma pelittää. Vaikeammissa pätkissä tämä tosin kostautui, kun Virma oli päässyt jo liikaa vauhdin makuun. Tötsät saivat kyytiä ja ohjastaja noottia huonosta pelisilmästä, se kun ei varsinaisesti ollut hevosen vika, että kuski antaa paahtaa liian kovaa. Pientä alkukankeilua, mutta nopeasti tekeminen tasoittui ja esimerkiksi sik-sak tai serpentiini ei tuottanut valjakolla minkäänlaisia ongelmia!

12.07.2017 Valjakkovalmennus, valmensi VP

Täytyy myöntää, että Susirajalaiset ei ole meikäläiselle täysin tuttu näky valjakkokärryjen päällä, sillä olin mieltänyt tallinpitäjät ennemmin kenttäratsastajaksi. Mutta koska poikkeus tekee säännön, saatiin kenttäratsastajat tänään Vähäpellon valjakkokentälle kuvan kauniin tamman kanssa. Kun valjakko oli saanut käveltyä tarvittavat alkukäynnit, pyysin ohjastajaa siirtämään hevosen raviin ja lähtemään tekemään alkuverryttelyksi suurta kahdeksikkoa niin, että ympyrää vaihtaessa hevonen suoristuu kahdelle ohjalle ja ympyrän puoliskoilla taipuu rehellisesti kuljettavaan suuntaan. Virma vaikutti heti alusta asti erittäin kivalle suomenhevoselle; se oli työteliäs ja miellyttämisenhaluinen sekä teki juuri sitä, mitä ohjastaja siltä pyysi. Kun hevosen lihaksisto oltiin saatu lämpimäksi ravissa, teimme vielä ympyrällä hetken laukkaa niin, että hevosen tuli kulkea rungostaan melko suorana ja ohjastajan apujen mukaan sekä pienentää että suurentaa ympyrää ilman jännittymistä tai sen suurempaa poikitusta. Alkuun Virma jäi hieman liian vahvaksi sisäohjalle, mutta heti kun Lissu uskalsi korjata hevostaan rohkeasti ensin suoraksi ja jopa asettaa sitä muutaman millin verran ulos ja vasta sitten taivuttaa takaisin kuljettavaan suuntaan, pehmeni tamma huomattavasti - ja sen muuten huomasi myös kentän laidalla norkoilleet tallityöt! Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme väistöharjoituksella, jonka tarkoituksena oli hieman notkistella ja jumpata tammaa. Väistö aloitettiin aina keskihalkaisijalta kohti uraa vuoroin molempiin suuntiin ensin käynnissä ja sittemmin ravissa. Käynnissä Virma jäi toisinaan hieman turhan tyhjäksi ja Lissu olisi saanut ajaa tammaa rohkeammin eteen, mutta ravissa hevonen tukeutui kuolaintuntumalle huomattavasti paremmin. Virma on erittäin kehityskelpoinen nuori, jota on helppo lähteä rakentamaan tulevaisuuden valjakkokentille!

09.11.2017 Kouluvalmennus, valmensi SV

Kuvankaunis, kimo tamma ravaili pitkähkössä muodossa kuuran peittämällä pellolla.
"Voisit alkaa hakemaan vähän napakampaa muotoa, nyt se on porskutellut menemään ihan tarpeeksi pitkään tuollaisessa rennossa alkuverkkamuodossa", ohjeistin.
Virma heitti päätänsä protestoidakseen Lissun tekemää puolipidätettä.
"Pehmeämpi käsi! Virma on selvästi hyvin herkkä hevonen, ei noin selviä apuja", moitin naikkosta, jonka kärsivä ilme kertoi hevosen huonosta päivästä.
Kun yhteistä säveltä ei vain tuntunut löytyvän ravissa, päädyimme ottamaan suoraan verryttelylaukat, jotka Lissu ratsasti melko reippaasti. Sen ansiosta Virma heräsi ihan silminnähden ja ravikin muuttui aktiivisemmaksi. "Hienoa, tuolta sen pitää näyttää. Kaunista menoa, ota käyntiin vaan!" sanoin.
Pyysin Lissua tekemään ensimmäisenä harjoituksena takapään väistätystä ulospäin ympyrällä. Virma näytti ensimmäisten väistöjen aikana lähiltä kylkimyyryä vetävältä hirveltä, mutta Lissun taidokkaan ratsastuksen ansiosta tamma nöyrtyi hienosti. Ratsukko siirtyi pian raviin ja toisti tehtävän astetta reippaammin. Virma alkoi jo siinä vaiheessa ymmärtämään homman nimen, ja se suorittikin tehtävän tyytyväisesti pärskien. Ehkä kipakalla tammalla ei ollutkaan ihan niin huono päivä, kuin kuvittelimme.
"Sitten voimme tulla vähän laukanvaihtoharjoituksia", kerroin Lissun siirtäessä Virman vapaaseen käyntiin. "Saat tulla tällaista kahdeksikkoa, jonka keskipisteessä vaihdat laukan myötälaukaksi."
Ratsukko eteni jo parin minuutin päästä reippaassa laukassa. Ensimmäinen vaihto ei sujunut lainkaan - Virma vain hypähti ilmaan ja jatkoi samaa laukkaa eteenpäin parin raviaskeleen kautta.
"Muista se, että Virma on tamma! Sen kanssa pitää vähän neuvotella, älä käske sitä, tai käy noin."
Toinen yritys tuotti tulosta. Virma taipui kaarteissa nätisti ja kulki siististi peräänannossa.
"Ihan mahtavaa työtä, Lissu! Sitten voit ottaa loppuravit, kiitos valmennuksesta."

01.07.2018 Estevalmennus, valmensi Crimis

Vaihtelu virkistää: pitkästä aikaa edessä oli valmentamista esteillä ainaisen koulutuuppauksen jälkeen. Paikkana yllättäen jo hyvin tutuksi tullut Susiraja, mutta hevonen oli taas uusi. Kaunis kimo nimeltä Vieno Viettelys teki jo alkuverryttelyä Lissu selässään, kun saavuin kentän laidalle. Tervehdittyäni heitä jäin seuraamaan hetkeksi tamman liikkumista – millainen peli tällä kertaa oli syynissä?

Herkkä, mutta hyvällä työmoraalilla varustettu suomenhevonen. Itsetietoinen tamma, jonka korvat painuivat heti luimuun, jos apu oli liian kovakourainen. Hevonen oli kuitenkin Lissulle tuttu ja hän tiesi miten käsitellä sitä, joten sen isommilta herneenvetämisiltä nenään vältyttiin, kaikkien onneksi. Virma liikkui alusta asti reippaasti ja kuunteli pieniäkin apuja. Turhan vahvoista avuista tamma kiukkusi, mutta Lissu sai sen nopeasti lepyteltyä (silmiään pyöräytellen).

Kun laukka alkoi pyöriä nätisti ja oli hyvin ohjailtavissa, kehoitin ratsukkoa tulemaan ensimmäiselle esteelle. Olin rakentanut Susirajan kentälle kolmen ristikon jumppasarjan ja muutaman yksittäisen esteen. Korkeudet olivat aluksi matalia, sillä viime estretreenistä oli kuulemma vierähtänyt jo tovi. Virma kuitenkin tuli sarjalle hyvässä tahdissa ja runko suorana, ylittäen mokomat esteenkuvatukset kovin helponnäköisesti. Eipä se sinänsä yllättänyt: Lissu ratsasti kapasiteetikasta tammaa pienin avuin, häiritsemättä sitä yhtään liikaa. Eli juuri niin kuin tällaista hevosta pitikin. Niinpä nostinkin korkeuksia heti kuuteenkymppiin. Metrin luokissa kilpailleelle tammalle esteet olivat edelleen pieniä, joten vaikeutin rataa tekemällä tiukempia teitä. Pala palalta tein radasta mutkikkaamman ja korkeamman, ja lopetimmekin valmennuksen metrin tasoiseen rataan, jossa ratsastaja sai todella miettiä lähestymisiä.

”Sehän meni todella hienosti”, kehaisin päästäessäni ratsukon jäähdyttelemään. Lissu nyökkäsi tyytyväisenä ja antoi tamman kävellä pitkin ohjin.

Lue päiväkirjaa