Kuvagalleria

Koivumäen Viltteri VH14-018-0276

05.08.2014 oripoikamme kärrättiin kantakirjattavaksi. R-suunnalta pisteitä kertyi 71p., joka oikeutti KTK-II -palkintoon.

15.09.2015 Vilu vietiin kauan odotettuun KRJ:n laatuarvostelutilaisuudeen napsimaan tuomareilta 105,25. Silti, kun KRJ-I kuulutettiin kiljuimme ja tanssimme riemuntanssia, niin hieno Vilu-poika!

20.10.2015 SLA-tilaisuus toi uuden sulan Vilun hattuun; 94,5p. ja SLA-I!

Luonnekuvaus

Vilu on hieman tuulella käyvä, mutta pääasiassa melko mukava suomenhevonen. Se on hupsu poika, joka on toisaalta hyvin miellyttämisenhaluinen ihmistä kohtaan ja toisaalta hyvin mukavuudenhaluinen hevonen. Nämä yhdistyvätkin mielenkiintoiseksi kimaraksi, joka tarkoittaa lähinnä sitä, että Vilu kyseenalaistaa kaiken työhön viittaavan, mutta hyvin vähällä komentamisella toteaa työnteon pakolliseksi ja on sen jälkeen hyvin kilttiä ja tottelevaista poikaa. Turhaan ei ori kuitenkaan ala hommia tehdä, vaikka se onkin miellyttämisenhaluinen, ei Vilu ole sillä tavala suorastaan nöyrä, että alkaisi itsekseen tehdä mitään.

Kun Vilua hoitaa, se sopii jättää karsinaan irti kunhan oven sulkee. Vilu ei sano juuta eikä jaata, vaikka kuka hoitaisi sitä ja pyörisi jaloissa. Se ei ole laisinkaan orimainen ja lapsetkin voisi jättää sen kanssa keskenään touhuamaan - Vilu vain seisoo paikallaan. Ohi kulkevat toiset orit saavat sen korkeintaan kohottamaan päätään, tammoille siltä voi irrota hörinää tai hirnahduskin, mutta siihen ori oikeastaan sen jättääkin. Ihmisen kanssa se keskittyy ihmiseen, erityisesti, jos on saanut jossain kohtaa herkkupalan tai tietää, että sellainen on luvassa. Satulavyön kanssa saa olla tarkkana, sillä Vilu on mestari pullistelemaan hyvin huomaamattomasti. Kuolainten kanssa sillä ei kuitenkaan ole minkäänlaista ongelmaa ja suitset saakin päähän saman tien. Kengittäjän tai eläinlääkärin kanssa Vilu ei ole millään tavoin yhteistyöhaluton, vaan seisoo nätisti paikoillaan odottamassa, että ammattilainen saa työnsä tehtyä.
Taluttaessa saa orin kanssa olla tarkkana, sillä vaikka Vilu tulee melko kiltisi perässä se on herkästi pää puskassa. Hitaanlaisesti perässä hiihtävä ori lähestyy puskia aina salakavalasti, mutta kun se kerran saa turpansa tantereeseen ei sitä kiinnosta oikeastaan edes otsaan lämähtävä riimunnaru. Koppiin Vilu kävelee hienosti, erityisesti jos sitä odottaa ruoka, ja matkustaa rauhallisesti.

Vaikka ori miten haluaakin ihmistä miellyttää, se on hieman laiska ja komennettava tapaus. Vilu olisi varmasti parhaimmillaan terapiahevosena, sillä se on turvallinen, tasainen eteenpäinpuksuttaja kunhan siltä ei pahemmin ala mitään vaatia. Heti, kun orin pitäisi käydä töihin se alkaa vängätä vastaan ja pahimpina päivinä on nähty, kun suomenhevonen heittäytyy kentälle pitkäkseen. Vilu haluaisi miellyttää ihmistä niin kauan, kun sen ei tarvitse hikoilla asian suhteen. Oria on ratsastettava jämäkällä, määrätietoisella otteella ja oltava valmis myös muistuttamaan sille lujasti työnteosta, mikäli hevonen koettaa laistaa. Jos Vilun antaa tehdä oman päänsä mukaan se himmailee koko ajan puolivaloilla ja nukahtaa melkein pystyyn. Tässä olisi oiva hevonen motivaatiopuutteiseen säkki-linjaamme...
Parhaimmillaan Vilu on toki erittäin hyvä ratsu, ei sillä turhaan kilpailla vaativaa A:ta. Herkkää, itsenäisesti omalla moottorilla liikkuvaa Jaguaria siitä ei saa ikinä, mutta töitä tehden ja nahkansa irti hikoillen siitä kyllä saa eteenliikkuvan Pappatunturin. Ei pidä käsittää väärin, kyllä Vilun oma moottori toimii ja se osaa käyttää takaosaansa, mutta ei tee sitä ollenkaan, jos ratsastaja ei pidä jatkuvaa huolta orin liikkumisesta ja työnteon tasosta. Parhaimmillaankin suomenhevonen on vain apuja hyvin kuunteleva asiat rennosti ja täsmällisesti suorittava vaativat liikkeet osaava hevonen, pahimmillaan... niin. Kentällä makaaja. Vilua pitää muistaa myös kehua, kun se tekee oikein, sillä silloin se tekee huomattavasti paremmalla motivaatiolla töitä - hän miellytti, hän on hieno!

Ei uskoisi, että Vilun kaltainen laiskanpuoleinen ori pääsee yli 120cm radoista, mutta niin se vain tekee. Esteillä Vilusta katoaa sen terapiahevosen luonto ja ori kuumuu hypätessään enemmän kuin siitä uskoisi lähtevän kierroksia. Ei ihan pikkuesteillä eikä heti, mutta kun orilla on hetken hypännyt noin metriä se alkaa kiihdytellä ja imeä esteille. Vilulla on hyvä tekniikka, joskin selän käyttö on puutteellista ja laukka saisi usein pyöriä paremmin. Se korvaa puutteet kuitenkin innokkuudellaan ja laukka kyllä ainakin etenee, jos nyt ei ihan ideaalisti pyörikään. Vilua täytyy pidättää ajoittain voimakkaastikin, kun se intoutuu oikein kunnolla hyppäämään, mutta ainakin tämäkin pullaheppa jostain intoutuu.
Maastossa ori on veikeä sekoitus mukavuudenhaluista terapiapollea ja innokasta menijää. Etenkin käynnissä se tarpoo eteenpäin puolinukuksissa, pohkeista kiihdyttää vauhtiaan muutamaksi metriksi ja valahtaa taas löysäksi makkaraksi. Sen sijaan kun laukkaamaan päästään, niin silloin myös laukataan eikä hissutella. Vilulla ei maastoilla kuin rautaa suussa ja kokeneemmalla porukalla, sillä ori lähtee laukkaan intoutuessaan hyvin helposti viemään, eikä silloin ihan pikku pidäte riitäkään hillitsemään vauhtia.

Kisapaikalla Vilu ei merkittävästi eroa kotioloista - se on rauhallinen, seurallinen kaveri, jonka kanssa on mukava viettää aikaa suorituksen ulkopuolellakin ja jonka kanssa on rauhallista odottaa omaa vuoroaan. Kunhan siis pään pitää poissa ruohonkorsien tai puskien ääreltä. Verryttelyssä Vilu pitää muistaa ratsastaa kunnolla avuille, tai suorituksesta ei tule yhtään mitään. Orilla ei ole sen kummempaa esiintymisenhalua, se ei ryhdistäydy tai ala yhtäkkiä kuunnella apuja täydellisesti, joten on ratsastajan vastuulla pitää huolta siitä, ettei suoritukseen tulla pohkeen takana lönkyttelevällä, puoliunisella hevosella. Vilu kyllä toimii hyvin, kun toimii, joten jos ratsastaja jaksaa nähdä vaivaa on suoritus varmasti vähintään vahvaa keskitasoa.

Sukutaulu & -selvitys

Jälkeläiset

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuunottamatta tarinakisoja jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

23.08.2014 Kouluvalmennus, valmensi B.
Vilua lähdettiin jumppailemaan avotaivutuksilla sekä ympyrällä työskentelemällä, sillä ori vaikutti jäykältä ja hiukan kovalta avuille. Ensin vauhtia ei olisi tahtonut löytyä mistään, mutta ratsastajan huomauttaessa raipalla ja tehdessä kunnon pohjetyöskentelyä alkoi Vilu nopeasti heräillä ja taipui kivasti avoihinkin. Kun asetusten vaihdot, pienellä viiveellä tosin, alkoivat sujua, päätin siirtyä itse valmennuksen aiheeseen. Tänään ratsukko pääsisi treenaamaan askeleen lisäystä, joka oli tavoitteena saada onnistumaan kaikissa askellajeissa käyntiä lukuunottamatta. Ravissa orilla tuppasi jäämään käsijarru päälle ja ratsastaja sai tehdä ympyrällä hyvät valmistelut ennen lisäystä. Vilu vaati reippaasti pohjetta ja pientä hipaisua raipalla, mutta yhä uudelleen kuviota työstämällä lisäykset onnistuivat. Laukassa Vilu olisi mielellään jäänyt etenemään nelitahtisesti ja ravirikkoja tuli alkuun ihan vain siksi, koska oria ei huvittanut laukata. Se ei pistänyt hanttiin tai heittäytynyt itsepäiseksi, olipahan vain laukkaamatta. Ratsastaja sai vaatia orilta kunnollista työskentelyä useampaan otteeseen ennen kuin laukka saatiin kunnolla pyörimään. Jotta tehtävä onnistuisi paremmin, hevosta laukkuutettiin useampi kierros laajoja kaaria ratsastaen. Kun alla oli hyvä, tahdikas laukka ja hevonen polki takasilla hyvin alle, kiitos laukkavolttien, voitiin tehtävä aloittaa. Yllätys oli suuri kun Vilu ensimmäisellä yrityksellä liikkui todella ilmavaa, pitkää, lisättyä laukkaa. Tehtävä toistettiin vain muutamaan otteeseen, jotta ratsukko saisi lopettaa hyvään suoritukseen. Loppuverkoiksi ratsastaja sai kävelyttää hevosta maastossa.

03.09.2014 Kouluvalmennus, valmensi Uppe
Ratsukko oli saanut minulta itsenäiset lämmittelyohjeet, joita ratsastaja oli tunnollisena toteuttamssa kun astelin mattimyöhäisenä maneesiin. -Napakampi laukka, huikkasin ensimmäisenä ja aloin sitten palauttaa mieleen suunnitelmani valmennuksen päätehtävästä. -Enemmän eteenpäin, nyt laukkaat suorastaan paikoillasi, huikkasin taas pian ja muistutin myös ryhdikkäämmästä istunnasta ratsastajaa. Päätehtäväkseen ratsukko sai tänään kulmavoltit ja keskihalkaisijalla tehtävät siirtymät. Keskihalkaisijalla ratsukon vahvuus oli ehdottomasti ravi-käynti-siirtymät. Hevonen siirtyi ravista rytmikkääseen käyntiin todella sujuvasti, mutta toisin oli käynti-ravi-siirtymän suhteen, jossa Vilu laahasi ensin etujalat ja sitten laiskasti takajalat mukaan. Kulmavoltit osoittautuivat suorastaan mahdottomuudeksi, sillä ratsastajalla meinasi olla vaikeuksia hevosen kääntämiseen tiukalle pienelle voltille. Käynnissä voltit vielä sujuivat, mutta ravissa Vilu tuntui taipuvan yhtä hyvin kuin näkkileipä. Hommaa siis riitti, mutta kivojakin pätkiä nähtiin, ehdottomasti!

11.09.2014 Estevalmennus, valmensi Víva
Narri saapui ratsunsa Vilun kanssa maneesiin, kun kokosin viimeistä 120cm korkuista pystyestettä radalle. Tervehdin Narria leppoisesti ja pyysin häntä verryttelemään Vilun itsenäisesti. Narri taivutteli Vilua kumpaankin suuntaan tehden siirtymisiäkin. Kun ratsukko oli veryttelyt riittävästi, siiryttiin Narrin ja Vilun kanssa hyppäämään hieman 100cm korkuista verryttelyestettä, ennen kuin päästäisin heidät hyppäämään radalla olevia esteitä. Alussa hyppyjen kanssa ei tullt ongelmaa, mutta Vilun kuumuessa, joutui Narri lopuksi pidättelemään oriaan reilusti, jotta vauhti pysyisi jokseenkin tasaisena. Vilun höyrystymisestä huolimatta, Narri piti hevosensa hyvin hallinnassa, joten en näkenyt ongelmaa siirtyä radalle. Keskustelimme nopeasti Narrin kanssa radan läpi, jonka jälkeen ratsukko lähti suorittamaan hyvällä vauhdilla edessä olevia 120cm korkuisia esteitä. Alkuun hypyt menivät jälleen moitteettomasti, mutta radan keskisvaiheilla alkoi Vilun moottori taas kiihtyä, jolloin ori syöksyi esteille kuin pikajuna, Narrin pidätellessä kuumuvaa hevostaan. Vilu suostui aina pyydettäessä hidastamaan vauhtiaan, joten meno ei mennyt liian vahdikkaasti. Kun ratsukko oli suorittanut radan puhtaasti, pyysin Narri ottamaan hieman käyntiä. Sillä välin keskustelimme radasta ja annoin ratsukon mennä rataa uudestaan vielä pari muutakin kertaa. Valmennuksen lähestyessä loppuaan, jätin Narrin loppuverryttelemään ratsunsa itsenäisesti minun siirrellessä esteet pois maneesista.

20.09.2014 Kouluvalmennus, valmensi Víva
Tuttu ratsukko saapui maneesiin verryttelemään, minun katsellessani ratsukon verryttelyitä maneesin reunalta. Olin viime kerralla valmentanut Vilua ja narria esteille, joten tällä kertaa olikin koulun vuoro. narri taivutteli nuorta oriaan, jonka jälkeen hän otti Vilun kanssa hieman siirtymisiä. Kun ratsukko oli verrytellyt mielestäni tarpeeksi, siirryimme itse valmennukseen. Heti alkuun pyysin narria ottamaan hieman raviväistöjä. Väistöjen kanssa ei tullut ongelmaa ja Vilu astui hyvin ristiin. Koska väistöt onnistuivat ratsukonlta hyvin, niin pyysin narria ottamaan Vilun kanssa siirtymisiä peruutuksista suoraan laukkaan. Peruutuksien kanssa oli hieman ongelmaa, sillä Vilun mielestä olisi pitänyt peruuttaa vinoon tai sivuun. Parin toiston jälkeen ori kuitenkin päätti vihdoinkin peruuttaa suoraan, jolloin narri pääsi siirtymään ratsunsa kanssa laukkaan. Laukassa he saivat tehdä parit laukan vaihdon, jonka jälkeen pyysin äkkiseltään narria ottamaan Vilun kanssa suoraan vastalaukkaa, jonka jälkeen he saivat tehdä lennosta puolipiruetin. Huomasin, että ratsukko ei ollut moneen kertaan vielä tenyt puolipiruettia, sillä siinä oli parannettavaa. Annoin ratsukolle hetkeksi hieman hengähdystauoa, jolloin he saivat jatkaa työntekoa. Pyysinkin narria heti ottamaan Vilun kanssa laukan vaihtoja käynnin kautta, jonka jälkeen he saivat vielä ottaa vastalaukkaa kiemuraurilla, jolloinka oli aika lopetella valmennus. Jäinkin vielä hetkeksi katselemaan ratsukon loppuveryttelyitä, ennen kuin lähdin.

27.10.2014 Kouluvalmennus, valmensi Venttu
Päivän viimeisenä valmennettavana minulla oli Vilu-niminen suomenhevosori, joka ravaili kentällä hieman yhteistyöhaluttoman näköisenä. Ori kulki muodossa, mutta ei ihan täydellisesti kantanut itseään. Se vaikutti myös hieman jäykältä. Hyvä puoli tässä valmennuksessa oli se, että pääsin vihdoinkin valmentamaan Vaativa A –tasoista suomenhevosta. Siitä onkin aikaa, kun viimeksi tällainen ihanuus tuli vastaan.

Seisoin kentänlaidalla katsomassa ratsukon laukkatyöskentelyä. Laukka oli näin verryttelyvaiheessa hieman tökkivää. Tänään tulisimme keskittymään mitä todennäköisimmin laukkaan sekä askellajin sisäisiin vaihteluihin. Ensimmäinen tehtävä oli se, että ratsukon piti mennä toisella pitkällä sivulla koottua käyntiä ja toisella sivulla koottua ravia. Ratsukon tuli saada askel kootuksi lyhyen sivun aikana. Vilun koottu käynti oli ensimmäisillä yrityksillä hieman ponnetonta, orin ravi taas oli kaikkea muuta kuin ponnetonta. Ravi oli tasaista ja hevosen jalat nousivat juuri niin paljon kuin oli tarpeen. Alkutunnista Vilu oli näyttänyt hieman yhteistyökyvyttömältä, mutta nyt se alkoi näyttää jo hieman kiinnostuneelta työntekoa kohti. Ratsastaja onnistui motivoimaan sitä hyvin kohti parempia suorituksia. Koska yhteistyö näytti sujuvan hyvin, otin laukannostot mukaan jokaisella lyhyellä sivulla. Ratsukon tulisi tehdä laukkaympyrä, jonka jälkeen siirtyä koottuun raviin ja ravata pitkä sivu. Kehotin ratsastajaa keskittymään laukan ilmavuuteen ja etenemiseen. Ratsukko teki oikein hyvää työtä myös nyt. Laukka – ravi siirtymisten jälkeen Vilun muoto pääsi hetkeksi painumaan kasaan. Ratsastaja sai sen kuitenkin hyvin korjattua.

Ratsukko suoriutui tehtävistä hyvin, joten päätin laittaa ratsukon menemään vielä muutaman kolmikaarisen kiemurauran laukanvaihtojen kera. Ensimmäisellä yrityksellä laukanvaihdot askeleessa olivat laahaavia ja hieman epäsiistejä. Kolmikaarisella taivutukset onnistuivat erittäin mallikkaasti. Ratsukko toisti tehtävää muutamia kertoja. Joka kerralla ratsastaja sai motivoitua hevosta enemmän ja enemmän. Annoin ratsukon loppuverrytellä heti, kun he saivat erittäin onnistuneet laukanvaihdot alle.

05.11.2014 Kouluvalmennus, valmensi alhippa
Ratsukko oli aloittanut verryttelyn, kuten oli sovittu, saapuessani pitämään valmennusta. Suomenhevosori Vilu liikkui maneesissa hieman tahmeahkosti, mutta ilmeeltään varsin tyytyväisenä. Pyysin ratsastajaa aktivoimaan oria siirtymisillä ja pysähdyksillä, jotta ori saataisiin herkemmäksi reagoimaan ja siten aktivoitumaan liikkeeseen. Orin liikkeelle saaminen vaati selkeästi ratsastajalta työtä ja tarmoa, mutta siitä oli saatavissa myös palkinto. Kun ori alkoi selkeästi venyttämään hieman askeltaan ja irtoamaan maasta, aloitimme varsinaisen työskentelyn.

Aloitimme ravissa avotaivutuksin. Ensin ratsukko sai tehdä loivaa kiemurauraa liikkuen avotaivutuksessa. Alkuun ori hieman vastusteli asetusta, mutta ratsastajan pitäessä tiukan linjan niin tuntuman kuin pohkeiden kanssa, alkoi ori taipumaan paremmin ja liikkumaan elastisemmin viistoja teitä, joiden parissa pyörimme. Hyvien avojen jälkeen siirryimme hetkeksi käyntityöskentelyn pariin. Ensin muutamia siirtymisiä keskikäynnistä koottuun käyntiin sekä toisinpäin, jonka jälkeen takaosakäännöksia kootussakäynnissä. Ensimmäisellä yrittämällä Vilu hieman koitti lintsata ja takapää liikkui turhan paljon alla, sen sijaan että olisi polkenut paikallaan. Pyysin ratsastajaa pitämään parin paremmin pohkeella ja pitämän huolen ulko-ohjan tuesta. Pari kolme seuraavaa yritystä olivatkin sitten oikein mallikelpoisia. Hetken aikaa ratsukko sai liikkua hieman rennomassa ravissa tehden paljon voltteja sekä suunnan muutoksia. Tämän jälkeen siirryimme laukkatyöskentelyyn laukanvaihtojen merkeissä. Vaihtoja tuli suorittaa radan leikkaavalla uralla joka 3. askeleella. Alkuun Vilu tuntui hieman pistävän hommaa ranttaliksi ja innostuessaan hieman iski pukkia sekaan ja vaihtoja hieman miten sattuu. Pyysin hetken ratsukkoa työskentelemään siirtymisten parissa, kootustalaukasta keskilaukkaan ja jälleen takaisin. Kun normaali siirtyminen onnistui ilman ylimääräistä innostusta, ratsukko sai palata laukanvaihtojen pariin. Pieni muistuttelu kuljettajan olemassaolosta selkeästi auttoi ja ori alkoi keskittymään paremmin sekä ratsastaja itse oli entistäkin tarkempi apujensa kanssa.

Loppuverryttelyn ratsukko sai tehdä vapaasti ravissa, antaessani itse samalla palautetta. Ori näyttää olevan melkoisen paljon työstettävä ja antaa juuri niin vähän kuin ratsastaja pyytää tai niin paljon, kuin ratsastaja selässä on valmis näkemään vaivaa työskentelyn eteen. Ratsukon keskinäinen työskentely on hyvillä kantimilla, joskin tietyt harjoitteet aiheuttavat orissa pientä hilpeyttä. Ratsastaja istuu kauniisti ja käyttää ohjastuntumaa hyvin. Ajoittaista pohkeiden liiallista liikettä on havaittavissa, mutta toisaalta hevonen on selkeästi sellainen joka tarvitsee ajoittain selkeitä pohjeapuja liikkuakseen eteen. Valmentajalle itselleen jäi varsin hyvä maku valmennuksesta.

15.11.2014 Kouluvalmennus, valmensi yaren
No mutta tämäpä sattui, Vilu-Viltterihän se! Olin saanut jo harmaita hiuksia kyseisen orin varsasta, joka oli kyllä oikein hieno tapaus ja niin poispäin, mutta kyllä siitä vain huomasi kyseessä olevan ehta susirajalainen, vaikka otus puoliksi leikkikin olevansa minun tallin väkeä. Joka tapauksessa oli omalla tavallaan hauska nähdä Vilu työssään ihan näin tarkan syynin alla, tietäisinpähän ainakin, mihin kannatti varautua sen jälkeläisen ollessa hiukan vanhempi. Tällä kertaa rattiin oli hypännyt narri, joka ei kyllä ainakaan hävinnyt Lissulle naljaillessaan minulle kaikesta maan ja taivaan väliltä. Tiesi ainakin, mistä hevoset olivat oppineet kärkkäät ja oudot tapansa...

Vaikka mieleni olisi tehnyt laittaa narrikin kunnon rääkkiin ilman jalustimia ja sen sellaista, Vilu oli paria astetta korkeammin koulutettu tapaus, joten tiesin saavani aivan varmasti muillakin tavoin hien pintaan tästä naisesta. Enkä minä väärässä ollutkaan, jo hetken päästä kaiken maailman ravitaivutusten jälkeen narri alkoi valittelemaan kuumutta, josta minä vain innostuin lisää. Parien hankalien kokoamisharjoitusten jälkeen minun oli todettava, että narri sai tehdä kyllä kunnolla töitä potkiessaan Vilua kiivaasti eteenpäin, sillä eihän tuon ori ollut edes nähnyt satasen vauhtia. Jos nyt puhuttiin asteikolla nollasta sataan, oli hevosen vauhti varmaan kovimmillaankin vain sitä viittäkymmentä. Tällainen peli ei vain vedellyt, sen tiesi varmasti narrikin, vaikka ehkäpä toivoikin minun jättävän asian tältä erää sikseen.

Mutta enhän minä nyt niin voinut tehdä! Käskin narria nostamaan parit rivakat laukannostot ja patistamaan oria eteenpäin siihen vauhtiin, ettei se ihan heti siitä rikkoisi raville. Tämän jälkeen otimme vielä muutamat herättelevät liikkeet, jonka jälkeen narri pääsi uudestaan kokeilemaan niitä kokoamisia, jolloin Vilukin malttoi paremmin nostella niitä jalkojaankin. Ihan kuin näissä kaikissa asioissa ei olisi ollut jo tarpeeksi, huusin vielä "puolipiruetti NYT!" ja häkeltyneeltä narrilta meni hetki edes tajutessa, mihin suuntaan sitä hevosta olisi pitänyt lähteä kääntämään. Myhäilin mielessäni jälleen kerran, ettei minun valmennuksistani päästy millään vähällä.

26.03.2015 Estevalmennus, valmensi dookie
Hyvin tahmean oloinen Vilu jolkotteli pitkin maneesin hiekkaa kovasti ähkivä narri selässään. Tervehdin ratsukkoa, ja jäin hetkeksi seuraamaan raviverryttelyjä. Vilulla ei selvästikään on ollut minkäänlaisia aikomuksia asettua saati taipua kulmissa ja ympyröillä, ja tämä oli ilmeisesti narrin ähkimisen ja puhkumisen pääsyy. Ori ei millään tahtonut kuunnella sisäpohjetta, vaan ennemminkin puski sitä vastaan. Komensin narrin hetkeksi pääty-ympyrälle, jossa hänen piti väistättää tahmatassuista ratsuaan. Vilu ei edelleenkään osoittanut minkäänlaisia reaktioita sisäpohkeelle, joten asiaan tehtiin muutos ja ori sai raipalla tehostetun väistätyspohkeen. Rautias heitti persauksensa liioitellun poikittaisesti ympyrällä, mutta narrin korjattua asian ori väistikin melko nätisti. Väistätys sujui toiseen suuntaan helpommin kuin ensimmäiseen, ja pian ratsukko pääsikin itsenäisen laukkaverryttelyn pariin.

Narrin ja Vilun vääntäessä kättä laukan parissa, minä rakentelin neljän pystyn jumppasarjan toiselle pitkälle sivulle ja halkaisijalle pystyn maapuomien kanssa. Esteitä kasatessani vilkuilin samalla ratsukon laukkamenoja, ja hämmennyin kun huomasin sen mummoravia laahustaneen ratsun askeleen muuttuneen kymmenen kertaa lennokkaammaksi. Narri sai ennemminkin pidätellä Vilua, kun vielä hetki sitten siihen sai olla potkimassa vauhtia jatkuvasti.

Vilu tömisteli korvat kohti taivasta kohti jumppasarjaa, ja se loikki matalien pystyjen yli hurjaa vauhtia. Pyysin narria kääntämään orin pääty-ympyrälle ja säätämään laukan siinä astetta lyhyemmäksi, ennen lävistäjän pystylle menoa. Narri teki työtä käskettyä ja piti orinsa tiukassa kurissa, vaikka Vilu näyttikin painavan kuolaimelle pystyä lähestyttäessä. Itse hyppy sujui varsin lennokkaasti, ja heittipä ori yhden pukinpoikasenkin alas päästyään. Pyysin ratsukkoa tulemaan jumppasarjan ja pystyn vielä pari kertaa, jotta laukan tahti saataisiin säilymään paremmin.

Verryttelyhypyt tuli ja meni, ja sitten olikin ratatehtävän vuoro. Kasasin pikavauhtia kahdeksan esteen radan Vilun ja narrin huilatessa pitkin ohjin. Esteet olivat reilun metrin korkuisia, ja rata koostui peruspystyjen ja -oksereiden lisäksi yhdestä kolmen esteen sarjasta, jonka väleihin tuli yksi laukka-askel.
Vilu lähti kohti ensimmäistä estettä tukka hulmuten. Ensimmäinen hyppy onnistui kivasti, mutta toisella esteellä ponnistuspaikka jäi aivan liian kauas ja puomit kolisivat alas. loppurata sujui melko hyvin, lukuunottamatta sarjan ensimmäistä osaa, jonka välin Vilu leiskautti ilman laukka-askelta ja B-osalta putosi puomi.
Nostelin maastoutuneet puomit takaisin paikalleen, ja annoin ratsukolle luvan tulla radan uudestaan. Vilu alkoi käydä jo melkoisen kuumana, ja narri sai tosissaan taistella orin kanssa siitä, että kuka määrää vauhdin ja tahdin. Tälläkin kertaa puomeja kolisi alas, lähinnä huonojen ponnistuspaikkojen vuoksi. Parin uusintakerran jälkeen ratsukko sai kuitenkin puhtaan suorituksen, johon oli hyvä päättää valmennus. Narri sai jäähdytellä hikisen Vilun omaan tahtiin, samalla kun minä korjasin esteet pois maneesin hiekalta.

Päiväkirja

28.10.2014 Kuulumisia, kirjoitti Lissu
Vilu saapui meille Koivumäestä gorillamarkkinoinnin seurauksena. Nannalla tosin on aika monta Susirajalaista samaisen markkinointitekniikan vuoksi, joten lienee vain reilua, että meilläkin on yksi gorillamarkkinoitu hevonen häneltä. Vilu ei todellakaan ole ollut turha ostos; ensinnäkin ori on tajuttoman kapasiteetikas, mutta myös komea - myös kantakirjatuomareiden mielestä. 71p. ja KTK-II, ei huonosti ollenkaan!

Orin kisaura on myös hyvällä mallilla. Vilulla on esteiden osalta laatuarvosteluun tarvittavat sijoitukset kasassa, kouluratsastuksen osalta puuttuu muutama. Kenttäpuolella sijoitussaldo on pyöreä nolla, mutta eiköhän Vilu ala kenttäpuolellakin suoriutua, kun kunnolla vauhtiin päästään. Toiveissa on, kuten muidenkin hevostemme kanssa, myös Cup-menestys. Vilu tosin ei Cupmenestystä tarvitse ainakaan rakennettaan kompensoimaan, on se sen verran komia elikko.

Eilen Vilu pääsi koulutreeniin Ventun pitämässä valmennuksessa, sinne meni se estetreeni. Venttu teetätti paljon laukkatyöskentelyä, ja alkukankeuksien jälkeen Vilu suoriutui oikein hienosti. Oria sai ihan motivoitua, hyvänen aika! Ehkä me narrin kanssa vain yritämme vähän enemmän ja kovemmin, kun joku vieras on katsomassa, ohjaamassa ja arvostelemassa ratsastustamme ja hevosiamme. Sama sille, valmennuksessa oli joka tapauksessa enemmän hyvää kuin pahaa.
Tänään ratsastis Vilun heti aamusta, verryttelevää sileätyöskentelyä eilisen valmennuksen vastapainoksi. Ori oli alkuun vähän jäykkä ja tahmea, mutta vertyi kuitenkin, ja eilinen motivointiyllätys toistui tänäänkin. Vilusta sai irti oikein hyvää liikettä kaikissa askellajeissa, ori ei tuntunut jäykältä tai vastahankaiselta. Pitänee silti lisätä Vilu hierottavien listaan, hierojan paikalle pääsy on vähän kysymysmerkki (aikatauluongelmia).

Kolmen vartin kentällä pyörimisen jälkeen ori sai porkkanan suuhunsa ja pääsi takaisin tarhaan pömeltämään ja odottelemaan päiväheiniä.

14.11.2014 Eläköityminen kouluradoilta, kirjoitti Lissu
Vilulla on kasassa 42 KRJ-sijoitusta, mikä tarkoittaa orin kouluratsun uran loppua, vaikka KRJ:n ja VSR:n koulucupeissa tulemme pyörimään edelleen. Estepuolellakaan ei ole muuta saavutettavaa, kuin Cupmenestys, joten nyt meidän pitää narrin kanssa pohtia, siirtyykö Vilu kisaamaan myös kenttää. Tästä on ennenkin ollut puhetta ja monenlaista päätöstä ja mielipidettä on esitetty, mutta mitään konkreettista emme ole saaneet aikaiseksi. Edellisessä raapustuksessani puhuin oripojan kenttäsijoitussaldosta ja siitä, että se varmasti paranee, kunhan vauhtiin päästään. No, meidän vauhdillamme on päästy siihen, ettei Vilu vieläkään ole osallistunut ensimmäisiinkään kenttäkisoihinsa. Koetahan siinä sitten sijoittua.

Alkoi komistuksemme kenttäratsuksi tai ei, seuraavaksi edessä on siitosorin hommia. Meillä on aika hintsusti Vilulle sopivia tammoja, mutta pitää markkinoida oria muille ja laatia joku todella iskevä myyntipuhe. KTK-II –palkinto, täydet sijoitukset, hieno luonne ja niinpoispäin, miten orinpitäjät nyt yleensä orejaan kehuvat. Susirajaan jäävä Vilun varsa on vähän mysteeri, joskin olemme pyöritelleet päässämme sellaista vaihtoehtoa, että Suomun tytär ja Vilu iskettäisiin kimppaan. Hommaa hidastaa se, ettei Suomulla ole tytärtä.

Päiväohjelma komensi maastoon, ja sinne Vilu menikin Sarlotan ratsastamana. Sarlotta lähti ratsastamaan orilla samaan aikaan, kun Santeri lähti ajamaan jotain ravureistamme. Kaksikko teki reippaan hölkkä-ravitreenin, ja tallille palatessaan kummankin liikutettava oli suihkuvalmis tapaus. Vilu oli kuulemma toiminut kuin ajatus, kunhan oli selvinnyt kärryihmettelystään ja Sarlotta oli saanut jotain tolkkua orin käyntiin. Laukkaamiset olivat jääneet kokonaan välistä, kun maastoilukaksikon toinen osapuoli oli liikkeellä kärryillä.
Sarlotta pesi Vilun ihan saippuan kanssa, ja loimittaessaan raudikkoa tyttö juotti Vilulle melassiveden ja syötti muutaman porkkanan. ”Muutama” taisi olla todellisuudessa puoli pussia, mutta kerrankos sitä innostuu – meillä ei narrin kanssa olisi syöttely taitanut jäädä puolikkaaseen pussiin..

Mutta Vilun siitosuraan palatakseni; sporttiset mimmit, ottakee yhteyttä!

28.12.2014 Isi saa olla ylpeä, kirjoitti Lissu
Kyllä tässä saa olla ylpeä, sillä orin ensimmäinen varsa, Ventoksen Taavetti, on aloittanut kilpauransa todella komeasti. Rautias oripoika on kilpaillut jo KRJ-maksimit, estepuolella ollaan vähän yli puolenvälin. Meidänkin pitäisi narrin kanssa pohtia Vilulle tammoja, että ori saa lisää jälkeläisnäyttöjä. Taavetti on kyllä tehnyt hienon uran melkoisen nopsaan, joten toivottavasti Vilun seuraavat varsat tulevat olemaan yhtä karismaattisia, osaavia kisapelejä. Ventoksen Taavetti on myynnissä, joten hakekaa nyt kisakentillä kyntensä todistanut, ktk-kelpoinen oripoika pois!

Vilulla käy aina silloin tällöin vuokraaja, tavoitteellisempi täti-ihminen, joka ei hyppää, mutta värkkää Vilun kanssa kaikkea muuta. Koulutreenien lisäksi nainen tekee paljon maastakäsittelyhommia, maastoilee, juoksuttaa, menee ilman satulaa hyvän mielen lenkkejä ja nauttii hevosen kanssa puuhastelusta. Valmennuksensa nainen maksaa itse, ja hänellä on ainakin kaksi vakipäivää viikossa, jolloin hän käy ratsastamassa. Nainen tekee yleensä tallilla muutakin, kuin hoitaa ja liikuttaa Vilun (siivoaa kaverina, jynssää varusteita ym.), että hän maksaa aika pientä vuokraa ratsastamisesta, jos sitäkään. Esimerkillisen rauhallinen, asiallinen ihminen, jonka vuokrauskertomuksia on ilo lukea. Olisipa meillä useampi tuollainen vuokraaja, hevosia kyllä riittäisi!

Me narrin kanssa keskitymme Vilun suhteen Cupeja varten treenaamiseen, yhä edelleen. Ensi vuoden päätavoite on saada Vilulle jälkeläisnäytöt ja herra laatuarvosteluihin, Cupmenestys on toissijainen tavoite.

07.06.2015 Huoltokatko, kirjoitti narri
Vilulla on ollut viime aikoina hieman jalkaongelmia. Ori sai kevään alussa hankkarivamman, joka onneksi oli erittäin lievä. Epäilemme Vilun vain liukastuneen tarhassa ja siinä hieman venäyttäneen itseään väärään asentoon, mutta joka tapauksessa eläinlääkäri antoi ohjeeksi alkuun karsinalepoa, kylmäystä ja sitten kevyttä kävelytystä. Eipä tämä maailmaa meillä kaatanut, sillä ori ei edes ontunut ainakaan kovin näkyvästi (tai sitten se on sitä suokkeutta, koskaan ei satu vahingossakaan!!) eikä muutenkaan kipuillut. Vilua on nyt kuntoutettu ja alettu ratsastaakin, lihaksia ei onneksi päässyt ihan hirvittävästi tippumaan sairasjakson aikana. Se kunto, joka tipahti on saatu rakennettua ripeästi takaisin. Onneksi oria ei ole päästetty kisauran päättymisestä huolimatta rapakuntoon! Muuten olisikin ollut työsarkaa, kun kohta on tarkoitus alkaa kiertää laatiksia. Ei sellaiseen paikkaan voi viedä läskiä, huonokarvaista elikkoa, tai ei ainakaan kehtaa viedä. Vaikka Telmaakin on näytetty laatiksissa, mutta se on ihan eri asia!

08.09.2015 Laatiksiin, laatiksiin!, kirjoitti narri
Vilu on ilmoitettu tässä kuussa kahteen laatuarvosteluun, KRJ:n ja suomenhevosten omaan. Koululaatuarvostelusta povaamme Vilulle hyvää tulosta, sen verran kova kaveri on kyseessä, SLA on hieman suurempi kysymysmerkki. Kakkonen on sellainen ihan realistinen odote, mutta ei se ykkönenkään mikään mahdottomuus varmasti ole - jännitystä siis ilmassa. Paitsi orilla itsellään. Vilun kanssa loppuajan treenit ovat menneet oikein sujuvasti, tosin niin sietääkin, kun sen kanssa on kuitenkin tehty tulosta vaativassa A:ssa. Oikeastaan se on pelkkää hienosäätöä ja lisäöljyä äänettömään narinaan, laatuarvosteluihin olemme niin valmiita kuin koskaan tulemme vain olemaan. Vilu on timmissä kunnossa, jälkeläiset ovat pärjänneet hienosti, samoin vanhemmat ja ori on viritetty ratsain huipputasolle. Enää puuttuu tilaisuuteen lähtö ja niissä esittäytyminen!

15.09.2015 Palkittu poika!
Eipä päässyt Vilu ilmoittautumissotkujen takia SLA:uun, mutta KRJ:n laatuarvostelusta kotiuduimme illalla väsyneinä, mutta onnellisina. Aamulla olimme pakanneet autoon Vilun lisäksi Säkkilinjalaisen Hikka-orimme ja lähdimme ajamaan paikan päälle. Toisin kuin Hikka, Vilu käyttäytyi koko päivän melko moitteettomasti! Maasta käsin sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, sillä paikalla ei ollut oikeastaan juuri syötävää, saimme olla joko suurella hiekkakentällä tai parkkipaikalla, eikä orille tullut houkutusta työntää päätään puskaan. Ratsain Vilu oli hieman laiskanpuoleinen, kuten se usein on, mutta käytimme epätavallisen paljon aikaa siihen, että aloitimme pikkujutuista ja kehuimme oria paljon sen tehdessä oikein. Siinä se työmotivaatio sitten kasvoi isompia juttuja kohti, ja kun vuoromme tuli esiintyä, Vilu pystyi erinomaisesti näyttämään vaativa A -tason osaamistaan. Hieno poika! Pistelaskun jännityksen jälkeen kuulimme lopulta, että ori sai ykköspalkinnon, ja kiljuimme riemusta! Hikka sai samassa tilaisuudessa kakkosen, joten nautimme rekan hytissä (kuskimme kiusaksi) skumppaa kotimatkalla.

Hoito-ohjeet

Päiväjärjestys
maanantai: esteitä
tiistai: palauttelutreeni sileällä
keskiviikko: koulu/maasto
torstai: esteitä
perjantai: maastoon
lauantai: koulua
sunnuntai: pikkuesteitä (70-80cm)

Hoito- ja loimitusohjeet
Raskaampien treenien jälkeen pesu ja fleeceloimi.

Varusteet
Sileälle tavalliset suitset, kolmipalakuolain ja yleissatula.
Esteille tavalliset suitset, kolmipalakuolain, estesatula, panssarivyö ja jännesuojat joka jalkaan.