Harmonian Varjovaeltaja VH16-018-2689

27.06.2018 Valas jouduttiin lopettamaan. Ruumiinavauksessa syyksi paljastui ärhäkkä suolistosyöpä.

Nimi	Harmonian Varjovaeltaja "Valas"	Kasvattaja	Harmonia, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	156cm, rautias	Meriitit	-
Syntynyt, ikääntyminen	s. 28.04.2016, 16v satunnainen (4v 26.05.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	kenttäpainotteinen he B / 100cm / 80cm / tutustumisluokka

Meriitti

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Mikäli Valas saisi itse päättää, se pysyisi pihatossa oloneuvoksena nuoria paimentamassa. Vähän joka paikassa laiskotteleva tutustumisluokan tientukkeemme herää ainoastaan maastoillessa, maneesissa ja kentällä Valas kiukuttelee ja venkoilee minkä kerkeää toimien vain, jos sen kanssa jaksaa vääntää kättä tarpeeksi kauan. Tamma on muutenkin melko hankala tapaus, sillä Valaalla on tarpeeksi älyä ja röyhkeyttä porsasteluun. Talliolosuhteet eivät sovi tälle yksilölle ollenkaan (karsinassa kiukuttelee, pistää seiniä/ruokakuppeja remonttiin, näykkiirymyääsikailee..), pihatossa Valas on pysynyt tyytyväisenä. Vaan on tämän kouluttaminen ja kisaaminen ollut yksi savotta! Arki sentään rullaa pihattoelon ansiosta.

Tamma ei perusta tallissa asumisesta, mutta käytävällä tai pesarilla seisomisessa ei ole mitään ongelmia (luojan kiitos). Käytävällä seisominen toki edellyttää sitä, että Valaan saa haettua pihalta sisälle.. Nuorempana raudikko kiristi kaikkien hermoja, sillä jokaisen pikkuasiankin opetteleminen jalkojen nostosta narun nokassa kävelyyn oli työn, tuskan, hien ja kyynelten takana – Valas ei halunnut, Valas ei yrittänyt. Nykyään tammaa voi periaatteessa hoitaa kuka tahansa, Valasta ei hirvittävästi kiinnosta, kuka sitä harjaa tai mitä sille tehdään. Tähän tosin on pari poikkeusta; jos ohi kuljetetaan heiniä, melassivesiämpäriä tai mitään muutakaan syötävää tamma alkaa kuopia ja uhitella, satulavyötä kiristettäessä Valas pullistelee minkä kerkiää, jalat eivät välttämättä nouse lattiasta ja takajalkojen kuljetussuojia laitettaessa mokoma saattaa yrittää potkia. Klippaamisesta, korvien koskettelusta, raspauksesta, rokotuksista tai sen sellaisista Valas taas ei sano mitään. Kokeneempi hevosihminen pärjää varmasti, pikkulapsille pyritään ensisijaisesti järjestämään joku joka ikisessä tilanteessa kilttinä pysyvä haliponi. Kengittäjä joutuu välillä muistuttelemaan tammaa jalkojen ylhäällä pitämisestä sekä kunnolla seisomisesta (Valas alkaa herkästi nojaamaan), eläinlääkärillä harvemmin tulee ongelmia, mutta nekin ratkeavat huulipuristimella.
Talutettaessa Valas on ihan rehellisen sika. Suurimman osan ajasta suomenhevonen kyllä kulkee nätisti vieressä (koska tietää kyllä, ettei saa sikailla), mutta mikäli tilaisuus tulee, niin Valas nykäisee itsensä irti ja lompsii syömään tai takaisin pihattoa kohti. Ei ole tavatonta, että raudikko koettaa uhitella tai kulkea kylkimyyryä. Vähemmän yllättäen Valas lastataan liinojen avulla, vapaaehtoisesti tamma ei kyytiin mene. Matkustaminen sentään sujuu ongelmitta, kunhan heiniä on tarpeeksi; jos ne loppuvat, Valas kiljuu, kuopii ja potkii taukoamatta.

Valaan ratsastukselliset ominaisuudet ovat suurimman osan ajasta perseestä. Totta kai tässäkin hevosessa on hyvät puolensa, niiden esiin kaivaminen vain on yksi saamarin työmaa. Perusasetuksiltaan laiska, vastahankainen raudikko inhoaa niin kenttää kuin maneesia, pelloilla ja maastossa ylipäätään Valas toimii paljon paremmin jaksaen vääntää koulujuttuja paremmalla menestyksellä kuin kentän aitojen sisällä. Valitettavasti koulukiemurat eivät ole tamman lempilaji, minkä lisäksi vastarannan kiiskemme on ihan liian fiksu siihen, että koulutreenin voisi täysin ulkoistaa vaikkapa pellolle - ei onnistu kovin montaa kertaa.
Ikävä kyllä tamman bravuuri on vetää pää ja kaula suoraksi, avata suunsa ja painaa kädelle kuin Hannibalin sotanorsut. Kiukutellessaan Valas myös kiukuttelee, eikä jätä kenellekään epäselväksi, miten hanurista tämä aitojen/seinien sisäpuolella kulkeminen on. Meillä ei ole mitään käsitystä siitä, miksi suljetut tilat ovat Valaalle kirosana, mutta sitä ne kuitenkin ovat. Vastahankaista, täysillä kädelle painavaa jyrää on äärimmäisen epämiellyttävää (ja epäkiitollista) ratsastaa, kun vikalista etupainoisuudesta kädelle painamiseen ja turpa taivaassa kipittämisestä selättömänä juoksemiseen vain kasvaa kasvamistaan. Jos Valas olisi puoliksikaan niin lahjakas kouluratsu kuin se on keksimään tapoja päästä koulukiemuroista, emme olisi jumittuneet helppoon B:hen.

Rataesteet sujuvat metriin asti. Jos joku ehti kehitellä suloisen harhakuvan siitä, miten Valas toimii hypätessä paremmin, niin metsään meni. Maastoesteillä kaikki on kaunista; Valas on eteenpäinpyrkivä, yhteistyöhaluinen, älykäs hevonen, jonka laukkaa voi säädellä uskomattoman paljon ja pienin avuin, ja joka on varma, hyvä hyppääjä melko hyvällä tekniikalla. Rataesteillä kapasiteettia olisi 20cm enemmän kuin maastossa, mutta. Mutta. Rataesteitä hypätään lähinnä kentällä ja maneesissa. Kenttä ja maneesi ovat Valaan mielestä perseestä. Ratkaisu; jumita tai kaahota suu auki, hyppää selättömänä, vaikuta osaamattomalta juuri radoilta kiskaistulta ratsukouluttamattomalta metukkamateriaalilta. Ei hyvä. Valaan kanssa treenataan aika vähän, yleensä pari estettä kärrätään mönkijällä pellolle, että kisoihin saadaan vähän hyppypreppausta. Kyllä osaa yksi elikko olla hankala..
Maastoillessa Valas on reipas, hyväntuulinen hevonen, nöyrä ja työteliäs siihen pisteeseen asti, että joskus sitä epäilee satuloineensa väärän hevosen. Kentän kiukkuiita on tallin parhaita, ellei jopa paras, maastoratsu, ihan ässä peltolaukoissa ja hiihtoratsastuksessa. Teräshermo, joka ei metsässä säiky vaikka hirvi tai metsätyökone tulisi vastaan. Jos Valaan herkkyyden, työnteon riemun ja eteenpäinpyrkimyksen vain saisi siirrettyä kentälle..!

Kisaaminen tällä hevosella on ollut vuoristorataa emämunauksista satunnaisiin onnistumisiin. Jollain kurin Valaan kanssa on tehty ihan komea kilpaura, mutta helppoa se ei ole ollut - yhdetkään kilpailut eivät ole olleet 100% pelto/maastomiljöössä, joten raudikon v-käyrä on päässyt nousemaan kisapaikoilla samoihin lukemiin kuin kotikentällä. Onneksi Valaassa, kaiken suljetuissa tiloissa ilmenevän laiskuuden ja kiukuttelun lisäksi, on vähän voitontahtoa ja näyttämisen halua. Sillä sisuuntumisella ne suoritukset on kaiketi tehty. Tai sitten suomipulla hoksasi, että jos toimii vieraissa paikoissa, reissaamista kertyy koko ajan vähemmän ja kotipihatossa möllöttelyä enemmän. Mene ja tiedä - Valas on fiksu hevonen, jotkin piuhat se on varmasti yhdistänyt korviensa välissä.

Sukutaulu

i. Tappuramieli sh, rt, 155cm	ii. Tappura evm, sh, rt, 152cm	iii. Liekkiperkele evm, sh
		iie. Taika-Suhahdus evm, sh
	ie. Surumielinen evm, sh, trt, 155cm	iei. Ilmarinen evm, sh
		iee. Suruton evm, sh
e. Haamukipu sh, prt, 163cm	ei. Saanhan Viimeisen Tanssin evm, sh, tprn, 170cm	eii. Merimies evm, sh
		eie. Salattu Suru evm, sh
	ee. Samea Rakkauslaulu evm, sh, trn, 167cm	eei. Delfiinipoika evm, sh
		eee. Rakkaus On Sininen evm, sh

Jälkeläiset

s. 13.05.2017 sh-t. Varjovaakuna, i. Tuulenpesän Paperihaarniska, om. Isla Tiusanen VRL-14577
s. 14.08.2017 sh-o. Pimeäpolkka, i. Kärmeniemen Minuuttivalssi, om. Varismäki (VRL-12454 & VRL-12557)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset & päiväkirja

17.06.2017 Kouluvalmennus, valmensi miivi

Olin valmentanut jos jonkinlaisia hevosia, eivätkä hankalatkaan tapaukset juuri onnistuneet hetkauttamaan vuosien aikana karaistunutta valmentajan sieluani. Mutta no. Harvemmin sitä tapasi ratsastajaa, joka pahoitteli jo ennen valmennusta, sitä, kuinka perseelleen se tulisi menemään.

Jo ratsastajan noustessa selkään aloitti Valas vastaanhangoittelun. Pelkkä uralla käynnissä kulkeminen oli sille haastava ja epämiellyttävä tehtävä. Niin oli myös uran sisäpuolella kulkeminen, oikeastaan se ei olisi viitsinyt liikkua yhtään missään kentällä. Pitkin ohjin kulkiessa Valas sentään kulki vielä eteenpäin. Ratsastajan lähtiessä keräilemään vähitellen ohjia käteensä ei tamma enää kulkenut enää eteenkään. Normaalit hevoset olisivat pikkuhiljaa ratsastajan apujen saattelemana lähteneet hakeutumaan tuntumalle ja käyttämään selkälihaksiaan, mutta Valas ei. Se teki juuri päinvastoin, lähti haraamaan täysillä tuntumaa vastaan ja lopetti niiden vähäistenkin selkälihasten käytön, mitä se oli vielä vapaasti kävellessä käyttänyt. Meno ei siitä parantunut. Tammaa inhotti koko työskentely. Ravissa ja laukassa meno jatkui samana, ja taisi Valas heittää muutaman pienen protestipukinkin. Huokasin syvään. Ratsastaja ei ollut saanut pohjetta läpi ja Valaan suu oli avuilla kova kuin kivi. Jos ratsastaja ei olisi varoittanut hankalasta hevosesta, joka "vittuilee vain piruillakseen" kentällä, olisin jo räjähtänyt ratsastajalle, miksi hän ei tehnyt asialle mitään. Nyt asia oli kuitenkin huomattu, joten tehtävänäni oli vain auttaa ratsukkoa niissä asioissa, jotka eivät olleet toivottomia.

Valmennukseen loppuun mennessä onnistumisia ei ollut monia. Eri askellajit nousivat ja jarru toimi (pienellä viiveellä, mutta toimi kuitenkin), mutta minimaalista suurempaa taipumista, kokoamista tai lisäämistä tammalta oli turha toivoa. Pohkeenväistöä se oli suorittanut muutaman askeleen ihan nätisti, siihen jäivät valmennuksen onnistumiset.

24.06.2017 Maastoestevalmennus, valmensi miivi

Olin käynyt myös viikko sitten valmentamassa Valasta ja tamman ratsastajaa. Se oli mennyt enemmän kuin surkeasti, joten olin lievästi sanottuna kauhuissani siitä, mitä tamma tällä kertaa keksisi, kun oltaisiin maastossa. Kauhuskenaarioita mielessäni luoden kävelin kohti maastoesteitä täynnä olevaa peltoa, jolla olimme sopineet tapaavamme.

Yllätys valmennuksen alussa olikin suuri, kun pellolla ravailevan ratsukon työskentely näytti ihan hyvältä. Valas oli kuin eri hevonen verrattuna viime kertaan, jos tähtipäisen rautiaan ulkonäkö ei olisi ollut niin tuoreessa muistissa, en olisi luultavasti tunnistanut sitä. Se nimittäin näytti hevoselta. Ravi oli reipasta ja selkälihakset käytössä, ratsastajan nostaessa laukan siirtyi tamma siihen nätin siirtymän kautta ja laukkasi laadukasta, reipasta laukkaa apuja kuunnellen. Voisin sanoa, että oli shokissa. Nyt tuntui melkein kouluvalmennuksen paikalta, niin laadukkaalta Valaan liikkuminen näytti. Oli kuitenkin ensimmäisten hyppyjen aika. Osoitin ratsukolle pientä bankettia, tänään treenailtaisiin sen kanssa. Alkuun näin helposti ilman vettä, sen jälkeen veden ja hieman korkeamman banketin kera.

Tällä kertaa minulla oli heti alusta asti päällimmäisenä ihmetys siitä, tarvitsiko kouluaitojen sisäpuolella niin surkeasti toimiva hevonen lainkaan valmennusta maastoesteillä, niin rutiininomaisesti ja helposti se suoritti. Päädyinkin pääasiassa huomauttelemaan pikkuvirheistä, suurempaa korjattavaa en yksinkertaisesti ratsukon työskentelystä löytänyt. Ehkä heti ensimmäisellä kerralla ratsastaja olisi saanut ajaa Valasta enemmän eteen banketilta veteen laskeutuessa, hevonen sävähti hieman ensikosketusta veteen ja kompuroi. Sen isompia ongelmia ratsukon työskentelyssä ei vain yksinkertaisesti ollut.

03.07.2017 Estevalmennus, valmensi Omppu

Tänään Valas ratsastajineen tuli valmentautumaan rataesteiden merkeissä. Kuulemani perusteella tämä suomenhevostamma ei ollut innokas kenttätyöskentelijä, mutta olosuhteiden rajoissa aitojen sisällä oli työskenneltävä. Aloitimme isohkolla kahdeksikolla, jonka suoristuksessa oli pitkä pätkä ravipuomeja. Tässä haettiin vain reipasta ravia Valasta sen enempää kiusaamatta. Lyhyiden välikäyntien jälkeen puomien tilalle rakennettiin ristikko, jonka edelle jätettiin puomi. Puomille tultiin ravissa, valmisteltiin jompikumpi laukka ja nostettiin se esteen päältä. Tässä vaiheessa Valas näytti selkeän mielipiteensä touhuun, mutta jotenkuten tehtävä saatiin suoritettua niin, että ulkopuolinenkin voisi kertoa mitä harjoituksessa noin suunnilleen haettiin.

Seuraavaksi ratsukko alkoi tulemaan linjalle. Laukka nostettiin muutama askel ennen ensimmäistä estettä, jolloin noston tuli olla hyvin napakka jotta este saataisiin hypättyä sulavasti. Tästä jatkettiin hetki suoraan ja sitten käännettiin loivasti toiselle pystylle. Ratsastaja sai olla tarkka tuntuman ja pohjeapujen kanssa, jotta Valas ei vain livistäisi linjalta tai keksisi muuta vaihtoehtoista tekemistä. Näyttihän se meno välillä mielenkiintoiselta, mutta tottuneena tamman metkuihin ratsastaja sai ohjattua suomenhevosensa molempien esteiden yli useampaankin kertaan. Tehtävä tultiin hieman muutettuna myös toisesta suunnasta, ja yrittääksemme säästää Valaan huumorintajua ratsastaja sai kiittää sitä yhden hyvän suorituksen jälkeen ja sitten he kävelivät hetken aikaa. Lopuksi tultiin vielä lyhyt rata, joka alkoi pienellä ristikolla laukassa. Sen jälkeen siirrettiin raviin, tultiin ravipuomit ja ratsastettiin linjalle nostaen laukka jälleen hetki ennen ensimmäistä hyppyä. Vaikkei päivä Valaan parhaita ollutkaan, tuli silti pieniä hetkiä joissa tammaa päästiin kehumaan hienosta pätkästä.

10.07.2017 Kouluvalmennus, valmensi sonya

Aurinko paistoi kirkkaana taivaalta kun kentälle käveli talutettuna korvat luimussa hevonen, joka näytti siltä ettei sitä olisi millään huvittanut suorittaa tänään minkäänlaisia koulukiemuroita. Valaan ratsastaja yritti pitää mielen positiivisena, mutta vaikutti tuskastelevan sitä, että hevonen oli tänään(kin) niin hankalalla päällä. Alkuverryyttelyjen aikana tamma ei näyttänyt yhtään sen yhteystyökykyisemmältä, vaan kulki uraa pitkin jatkuvasti protestoiden. Aloitimme valmennuksen tekemällä ravissa ihan vain ympyrät kentän päätyihin, sekä pysähdykset kummankin pitkänsivun keskelle. Pysähdykset onnistuivat melko hyvin ja takaisin raviinkin päästiin jotenkuten. Kovinkaan kauniissa muodossa Valas ei ollut, mutta eiköhän tässä sinne suuntaan oltu kokoajan menossa. Yritimme tehdä mahdollisimman monipuolisia tehtäviä Valaan aktivoimiseksi, mutta se tuntui keksivän jokaiseen askeleeseen jotain protestoitavaa. Laukannostot sujuivat erityisen tahmeasti, mutta sinnikkäällä yrittämisellä sai ratsukko aikaan muutaman ihan kivan laukkapätkän. Kun työstöä jatkettiin laukassa, tuntui hevonenkin hieman väsyä jatkuvaan venkoiluun ja antaa periksi ratsastajalle. Laukkailun jälkeen jatkettiin edelleen ympyröillä ja taivuttelulla, joka sujui jo paljon paremmin. Hevoseen oli löytynyt pyöreyttä ja tahtia, ja se muistutti jo hieman kouluratsua. Ympyröillä aseteltiin hevosta vuoroin sisään ja vuoroin ulospäin. Kun meno alkoi näyttää siltä, ettei se siitä enää parantuisi, oli ratsukon lupa siirtyä käyntiin kävelemään pitkin ohjin. Vaikka alku olikin hankala, valmennuksen lopuksi Valas näytti jo kulkevan hieman paremmin oikein päin, eikä vastustellut ihan niin paljon jokaista mahdollista apua.