22.08.2020 Rakas Tuutusemme jouduttiin lopettamaan vanhuuden vaivojen vuoksi.

Kaunon Surunmurtaja VH16-018-2691

Nimi	Kaunon Surunmurtaja "Tuutu"	Kasvattaja	Kaunovaara, Suomi
Rotu, sukupuoli	suomenhevonen, tamma	Omistaja	Susiraja (VRL-06046 ja VRL-12701)
Säkäkorkeus, väri	154cm, vaaleanpunarautias	Meriitit	VIR MVA Ch, KTK-II, SLA-I
Syntynyt, ikääntyminen	s. 02.12.2016, 23v satunnainen (4v 24.12.2016)	Painotuslaji, koulutustaso	yleispainotteinen va B / 90cm / 80cm

20.07.2017 Tuutusemme kirjattiin R-suunnalle KTK-III -palkinnolla. Pisteitä tamma sai 66.

20.10.2019 lähdimme korottamaan Tuutun kantakirjapalkintoa, vieläpä onnistuneesti; kultamurusemme on nykyään KTK-II -palkittu!

20.11.2019 kultapienemme ilostutti jälleen; SLA-I!

06/2020 Tuutuselle myönnettiin VIR MVA Ch -arvonimikimara.

Kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.

Luonnekuvaus

Tuutu on sellainen syötävän suloinen halinalle, joka tuijottelee söpöillä nappisilmillään kalterien takaa. Ja sitten avaat sen karsinan oven. Ja näet, että kylläpäs tamman hampaat ovat kauniit. Raudikon ainoa vika on se, että se tykkää esitellä hammaskalustoaan vähän liiankin läheltä. Tuutu ei koskaan ole purrut ketään tahallaan, mutta jostain syystä se joka kerta tarjoaa alkuun aukinaista suuta ja hampaitaan korviaan rumasti luimistellen. Muuten se onkin kiltti ja kultainen, jostain sille on vain tullut tapa esitellä hampaitaan kaikille. Lisäksi tamma hämmentyy komentamisesta suuresti. Koska eihän hän halua kenellekään mitään pahaa, mutta kas tässä on suukku auki!

Mikäli tamman intoa säännöllisiin hammastarkastuksiin ei lasketa, Tuutumme on ihana. I-H-A-N-A. Seurallinen, ystävällinen, kärsivällinen, utelias suomenhevonen on talliporukan suuressa suosiossa, hampaiden esittelystä huolimatta. Tapaa on kitketty pois hyvällä ja pahalla siinä onnistumatta, mutta inhottavasta tavasta huolimatta raudikon hoitovuoroista melkein tapellaan. Kunhan Tuutu vain sulkee suunsa, siitä tulee se soma ihana haliponi, huoltenkuuntelija sekä päivän piriste, jollainen se hoidokkina on. Kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta, tai ainakin hetken pöhinän jälkeen (ensimmäiset raspaukset ja kilppaukset olivat puhinan, ihmettelyn ja hämmennyksen aihe). Tuutu on tottunut kaikkeen, ja mihin ei ole, siihen tamma totuttautuu melko nopeasti ja kivuttomasti. Kuolaimet tamma melkein ahmaisee suuhunsa, samaten päitsiä se haluaa vähä mutustella. Satulavyötä kirratessa raudikko ei pullistele, loimet, suojat, pintelit sun muut saa laitella rauhassa, pesarilla on ihan hauskaa, kengittäjä ja eläinlääkäri ovat jo tuttuja kavereita, jotka saavat puuhastaa rauhassa. Tuutun kanssa kaikki on helppoa ja mukavaa.
Tuutu on äärimmäisen helppo taluttaa, lastata ja kuljettaa. Oikeastaan tamman ainoa vika on sen äärimmäinen hitaus - joku Telmakin kulkee nopeampaa kuin Tuutu. Ja ilman ruokahoukutinta! Rauhallinen, "mjaa" -asenteella lähes kaikkeen suhtautuva Tuutu sopii myös aloittelijoiden ja arkojen ihmisten talutettavaksi. Urpompikin tapaus saa Tuutun lastattua, hevonen tietää jutun juonen ja lastautuu vaikka itsekseen. Matkustaminen sujuu mutkattomasti yksin, porukassa, turpa tai takamus menosuuntaan.

Valitettavasti tamma tuli perineeksi ratsastukselliset ominaisuudet täysin molemmilta vanhemmiltaan. Se on laiska ja mukavuudenhaluinen hevonen, joka ei tee yhtään mitään, jos ei ole pakko. Tuutu laahustaa hitaammin kuin naapurin nivelvaivainen mummo köpöttää hangessa (ja tämä on tieteellisesti todistettu matkalla postilaatikolle), venyttää kaulansa pitkäksi ja kiskaisee varomattomalta ratsastajalta ohjat kädestä. Pohjeapujen suhteen tamma ei ole erityisen vastaanottavainen vaan sitä voi joutua pari kertaa napakasti kannuksella tökkäämään tai raipalla nappaamaan, jotta Tuutu uskoisi, että sen on oikeasti ihan pakko tehdä asioita. Etupainoinen tamma ei ole, ei nojaa ohjalle, mutta ei se alkuun ole kovin herkkä myöskään ohjalle.
Kun Tuutun moottori käynnistyy, se on oikein mukava ratsastaa. Se kaipaa paljon siirtymisiä, temmon muutoksia ja ylipäätään paljon tekemistä, jotta se ei ala jälleen hidastua ja laistaa hommista. Tammalla on itse asiassa oikein hyvä liike, se kokoaa hyvin ja tasapaino on hyvä, kunhan nämä asiat saa jämäköin, napakoin avuin siitä kaivettua esille. Tuutu ei silti ole varmasti se energisin hevonen, se täytyy pitää liikkeessä koko ajan, eikä se lisää askellajeja kovin helpolla.

Tuutu on varma ja tasainen hyppääjä, joka rämpii omalla tasollaan yli vaikka tulimuurista ja pommeista niistä välittämättä, mutta ei se aikaratsastusluokkien ruusukehai ole. Tammalla on hyvä tasapaino eikä sitä paljoa haittaa, vaikka joku selässä vähän heiluisikin. Sen sijaan raudikko ei oikein näe ponnistuspaikkoja, joten ratsastajan tulee auttaa sitä. Tuutua täytyy myös kannustaa eteenpäin esteillä, se on hieman reippaampi hypätessään, mutta itsekseen tamma ei ala laukata ratavauhtia.
Maastossa tamma saa vähän vipinää kavioihinsa, mutta raketin lailla kipittävää tuhatjalkaista ei Tuutusta saa tekemälläkään. Käynnissä sitä ei kyllä huomaa, koska raudikko laahustaa eteenpäin entiseen malliin. Ravissa ja laukassa se on kuitenkin energisempi ja pitkällä laukkasuoralla saattaa lentää muutama ilopukkikin.

Kisatilanteessa Tuutuun voi luottaa. Se hyöty sen pohjattomasta mukavuudenhalusta on, ettei tamma ainakaan aio kuluttaa energiaansa stressatakseen tai jännittääkseen mitään. Se suhtautuu tyynen uteliaasti kaikkeen mahdolliseen, katselee ympärilleen ja kulkee taluttajansa perässä kuten kotonakin. Verryttelyssä se pitää herätellä kunnolla suoritusta varten tai mistään ei tule yhtään mitään. Suoritus menee kyllä hyvin, jos ratsastaja pysyy napakkana ja on verrytelty kunnolla. Tuutu myös pitää niin palkintojenjaosta kuin kunniakierroksestakin - se ei kylläkään riitä siihen, että tamma tekisi jotenkin ihmeellisen paljon loistokkaampia suorituksia kuin kotona.

Sukutaulu

i. Kuuralehdon Humelur YLA2, KTK-II, SLA-I, KRJ-I sh, rt, 158cm	ii. Seljasaaren Hilmori KRJ-I sh, rt, 156cm	iii. Harmori KRJ-I sh, rt, 156cm
		iie. Hiluvinna † sh, rn, 156cm
	ie. Mäkisuon Amaria YLA1, SLA-I, KRJ-I sh, rt, 158cm	iei. Liinavuoren Eemeli sh, prt, 158cm
		iee. Lumimetsän Aisla sh, rt, 154cm
e. Tiilikan Surupuku † YLA2, KTK-III, SLA-II, KRJ-I sh, rn, 154cm	ei. VIR MVA Ch, VSN Ch Tiilikan Jörö KTK-II sph, prt, 146cm	eii. Jörmy sh, trt, 155cm
		eie. Hattarainen YLA2, SLA-I, KRJ-II sph, rt, 144cm
	ee. Tiilikan Suru Makuna sh, rn, 162cm	eei. Myrskyisä sh, trt, 161cm
		eee. Harmaamaan Ajasta Ikuisuuteen YLA2, KTK-II, SLA-II, KRJ-III sh, rt, 154cm

Jälkeläiset

s. 08.03.2017 sh-t. Lohdunkantaja, i. Taavilan Tapani, om. rebely (VRL-09009)
s. 02.03.2018 sh-t. Suruwirsi, i. Fiktion Wohkia, om. mori-mori (VRL-11325)

Kilpailukalenteri

Kalenteriin merkitään vain sijoitukset, lukuun ottamatta tarinakisoja, jotka tulevat kaikki näkyviin (tarinat löytyvät päiväkirjasta).

Valmennukset

01.03.2017 Kouluvalmennus, valmensi Helka J.

Vaikken varsinaisesti laiskoja hevosia vihaa, niin en kyllä odottanut innoissani Tuutun valmentamista. Olin pyytänyt narria lämppäämään tammansa valmiiksi, joten kaksikko oli suurin piirtein ready to go saapuessani kentän laidalle. Tuutu ei näyttänyt yhtään sen innokkaammalta kuin minä, mutta minkäs voit. narri kumminkin heti alkuun pyysi hevoseltaan aika paljon, kun jakelin käskyjä ensin käynti-ravisiirtymisiä varten. Tuutu nosti kyllä ravin, mutta hyvin letkeästi se ravaili ja ryhdikkyys jäi puuttumaan. narri ei luovuttanut, vaan jatkoi entistä kovemmin, kun kerroin mitä pitäisi korjata. Kun narrissa ei ollut enää korjailtavaa, niin käännyttiin Tuutuun. Tamma kuunteli pidätteet kyllä ja yhdessä vaiheessa hidasti pelkistä narrin vatsalihaksistakin, joka otettiin hyvänä merkkinä! Siirtymiset vaihdettiin ravityöskentelyyn, jonka ideana oli vain saada tamma nostelemaan jalkojaan vähän enemmän. Käynnissä narri haki hevoseensa lisää ryhtiä ja jatkoi samojen apujen antamista ravissakin ja muutaman kierroksen jälkeen kumpaankin suuntaan Tuutu alkoi ryhdistäytyä ja meno alkoi hetki hetkeltä näyttämään paremmalta – kunnes laukannostoissa tamma pudotti suoraan käyntiin ja kiskaisi narrilta ohjat käsistä. Kuski ei ollut moksiskaan, jatkoi pyytämistä jo ennen kuin oli saanut ohjat kerättyä käsiin. Tuutu tyytyi kohtaloonsa ja rupesi kuuntelemaan narria vähän huolellisemmin, joka johti sitten taas siihen, että meno oli alkuun verrattuna aika mahtavaa. Tamma ei aktivoitunut ihan joka puolelta kroppaansa, mutta tamma alkoi hakemaan kaarta kaulaansa ja pyöristämään selkäänsäkin, joka sai tällä kertaa riittää. Tuutu sai niin minulta kuin narrilta suuret kehut hyvästä työskentelystä, ja päätimme valmennuksen siihen.

08.07.2017 Estevalmennus, valmensi Siguri

Tuutu oli hevonen, joka kaipasi valmennuksiinsa vaihtelua. Sitä me lähdimmekin hyödyntämään tänään, ja luvassa oli reagointitehtäviä niin ratsastajalle kuin hevoselle.

Alkuverryttelyt hoituivat sileällä erilaisten kiemuraurien, ympyröiden ja siirtymisten muodossa. Annoin ratsukon tehdä itsenäisiä ratoja niin kauan, kunnes Tuttu kulki todella ratsastajan alla ja pysytteli avuilla. Ratsukon verrytellessä kokosin kentälle seitsemän pientä estettä, joita lähdimme hyppimään ensin yksi este kerrallaan molemmilta puolilta. Harjoittelimme lähestymisiä eri kulmista eri tahtiin, kunnes oli aika siirtyä päivän varsinaiseen tehtävään.

Olin nimennyt esteet numeroin 1-7, ja seuraavaksi lähdin huutamaan ratsukolle tietyn esteen numeron, joka heidän oli seuraavaksi ylitettävä. Ratsukon tuli reagoida heti edellisellä esteellä oikea suunta ja etsiä hyvä hyppypaikka nopeasti. Tuutun suurimmaksi ongelmaksi tuntui muodostuvan hyvän ponnistuspaikan löytäminen, mutta sekin tuntui kerta kerralta parantuvan, kun esteet kävivät tutuiksi. Ratsastajalle taas tuntui olevan vaikeaa oikean esteen löytäminen, minkä myötä myös Tuutun vauhti hidastui ratsastajan etsiessä pyydettyä estettä. Helpotin tehtävää sen verran, että kerroin ratsastajalle kolme numeroa kerrallaan, jolloin hänellä oli hieman enemmän aikaa miettiä kolmen esteen rataa.

Jatkoimme tehtävän parissa lopputunnin ja välillä nostin hieman esteitä aina tamman maksimitasolle asti. Vaikka tehtävä pysyikin lähes samana, sai siihen paljon uutta valitsemalla eri esteitä eri suunnista. Loppua kohden Tuutu alkoi todella väsyä hyppimisestä, joten siirryimme hiljalleen tekemään loppuverryttelyjä matalilla ristikoilla ja siirtymisillä.

Loppukäyntien aikana kehuin ratsukkoa ja annoin ratsastajalle vinkkejä, kuinka ponnistuspaikkojen löytämistä voisi harjoitella eri tehtävillä. Kiitin ratsastajaa vielä mukavasta valmennuksesta ja annoin heidän jäädä kävelemään kenttää ympäri samalla kun minä siivosin esteitä sivuun.

20.09.2017 Kouluvalmennus, valmensi Disa

Kun pääsin paikan päälle, vastassa odotti innosta piukea ratsastaja ja juuri ja juuri hereillä pysyneen näköinen suomenhevostamma. Ratsastaja kertoi Tuutun olevan vähän tämmöinen mukavuudenhaluinen, mutta että kyllä sen mieli tästä vielä vertyy.

Aloitimme suurella ympyrällä, jossa mahtui tekemään neljä volttia vuoroin ympyrän sisälle päin, vuoroin ulos päin. Voltilla oli tarkoitus aktivoida sisätakajalka kunnolla käyttöön siirtämällä takaosaa hieman ulospäin. Huutelin ratsukolle ravin tahtia, kun Tuutu-tamman vauhti hiipui salakavalasti heti kun ratsastajan keskittyminen vähänkin herpaantui muihin asioihin. Hevonen vänkäsi vähän vasen, eli sisempi, lapa edellä ja vähän nyki ohjia, joten ulkoavut tuli olla myös hyvin ajan tasalla. "Pidä kädet omilla puolillaan ja muista myödätä ohjasta, jotta ote pysyy pehmeänä". Kun ratsukko suoritti tehtävän hyvin käynnissä, siirryttiin raviin. Sen jälkeen pienen kävelytuokion jälkeen sama homma toiseen suuntaan, jossa ratsastaja sai alkuun varmistella, että Tuutu asettuu ja taipuu sisälle päin, eikä ole hitusen tönkkö ulospäin.

Kun aiempi tehtävä oli käyty läpi molempiin suuntiin, Tuutu oli nätisti tuntumalla, myötäsi niskastaan ja liikkui takaosaansa käyttäen. Laukassa ratsukko sai mennä ensin pari kierrosta koko alan ympäri, jonka jälkeen siirryttiin samaiselle suurelle ympyrälle, jossa tehtiin tällä kertaa pari volttia. Jos Tuutu ei tuntunut olevan täysin kuulolla ennen volttia, ratsastaja siirsi käyntiin tai raviin ja sai jälleen siirrellä takaosaa. Kun selässä pidettiin huoli, että laukan rytmi säilyi tasaisen hyvänä, tamma lähti kokoamaan laukkaa nätisti.

Lue päiväkirjaa